Olet täällä

on tehtävä jotain

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja ninez » 17.7.2010 13:47:40

Eastern Glow kirjoitti:Nyt vaikuttaa kirjoittamasi mukaan siltä, että miehesi sairastaa masennusta. Se voi olla joko alkanut ennen alkoholismia, mutta on myös hyvin mahdollista, että alkoholi on aiheuttanut masentumisen. Hyvin todennäköisesti miehesi kantaa raskasta murhetta sinusta ja pojastanne. Hän kokenee voimakkaita syyllisyydentunteita alkoholin aiheuttamista piittaamattomuuksistaan teitä kohtaan. Hän pelkää menettävänsä avioliittonsa. Lisäksi ahdistusta ruokkivat työasiat, jotka ovat viturallaan juopottelun vuoksi.

Ja näihin kaikkiin toimii hetkellisenä lääkkeenä viina. Muutaman tunnin kestävä unohdus. Tiedän sen hyvin itse, koska olen lääkinnyt monesti henkisiä vaivojani alkoholilla, ja seurauksia on tullut. Alkoholi on tunnetusti helvetin huono troppi sielun sairauksiin. Mutta silti hyvin moni sitä kokeilee, vaikka jo edeltäkäsin - mutta erityisesti jälkikäteen - tietää seuraukset.

Sanoit, että miehesi katselee surullisena teitä - omaa perhettään. Se kertoo paljon. Se kertoo muun muassa siitä, että hän välittää teistä. Luultavasti vieläpä niin paljon, että hänen sydämensä on pakahtua. Mutta kun me suomalaiset karpaasit emme hevin avaudu selvin päin, emme varsinkaan silloin, kun meitä hävettää ja tunnemme syyllisyyttä, kun olemme ahdistuneita. Väsynyt ja vähäpuheinen mies selvänä päivänä, kirjoitit. Aivan kuten minä. Mutta kun saa pullon käteensä. Oijoi, miten alkavat kielenkannat löystyä kun selvää päätä kahlitsevat ajatukset saavat väistyä! Hönössä tulee kyllä puheltua; eri asia on, muistaako repliikkejään seuraavana päivänä, muistaako lupauksiaan, jotka on tehty hetkellisessä kemiallisessa helpotuksessa. Ja hei, eihän kännilupauksia tarvitse pitää... Ahdistus on joka tapauksessa sitä luokkaa, että on saatava äkkiä lisää viinaa. Silloin ei huvita porista. Eikä pystykään.

Miehesi alkoholismi voi olla seurausta masennuksesta ja ahdistuksesta. Masennuksen ja ahdistuksen hoitamisesta terapian avulla voisi olla suurta apua alkoholismin hoidossa. En nyt oikein tiedä, olinko minä ennen ahdistuksen ja masennuksen hoitamista alkoholisti - ehkä likipitäen ainakin - mutta porinoista mielenterveystoimistossa sain syitä olla juomatta.


Kiitos ja kumarrus sulle Eastern Glow. Kylläpä tuli hyvä olo tuosta kirjoituksestasi. Näinhän asia on juuri minunkin mielestäni, ja jotenkin masennus sairautena tuntuu "helpommalta" lähestyä kuin alkoholismi.. kyllä ne tässä tapauksessa liittyvät toisiinsa, ja ruokkivat toisiaan, ja ainoa ratkaisu on ne "porinat", niinkuin kirjoitit.
Toivottavasti alkaa porista piakkoin, ja uskon että sitten kun se alkaa, poriseekin kunnolla. :)

Lisään vielä, jotta tulisi selväksi: minä siis rakastan miestäni kuin hullu puuroa. Hullu kai olenkin, en muuten olisi jaksanut näinkään pitkään. Tai kuten karjalainen rakkaudentunnustus sanoo: Mie siedän siut. Sietokyky vaan on aika koetuksella.
ninez
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 41
Liittynyt: 18.2.2009 21:33:21

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja ninez » 24.8.2010 09:42:52

Irrottautuminen etenee, vaikka hampaat irvessä. Mies on aloittanut hoitokäynnit, mutta ne eivät ole toistaiseksi tuottaneet minkänlaista muutosta. Hän aikoo kyllä "parantaa" elämäänsä, sillä tupakkalakko on jälleen käynnissä. En oikein tiedä mitä ajatella siitä, hämmentävää. Tuntuu kuin multa odotettaisiin siitä jotain tunnustusta, mitalia hänelle joka näin yrittää. Onhan se rankkaa ihan varmasti, mutta näitä lakkoja kun on nähty aika monta jo tän liiton aikana.

Täällä tosiaan irrottautumisprosessi jatkuu, ja täytyy sanoa että olo ei ole juurikaan onnellisempi. Mutta ehkä vahvempi. Kirjoitin tuolla toisessa ketjussa että mikään ei varmaan ole yhtä vaikeeta kuin irrottautua ihmisestä jota rakastaa. Tunnen itseni suoraan sanoen kusipääksi. Kun olen kieltäytynyt puhumasta kännissä, niin selvin päin puhuminen on minun yksinpuheluani, joka sitten tyrehtyy kun vastakaikua ei tule. Siksi meillä on hyvin hiljainen talo, jossa ilmapiiri on alakuloinen. Kumpikaan meistä ei oikein jaksa tehdä mitään talonhoitoon kuuluvia hommia. En jaksa edes ajatella mitä lapsen päässä tällä hetkellä liikkuu. Raskas elämänvaihe on nyt meneillään, täytyy sanoa.

Ehkä tämä helpottaa jossain vaiheessa? Olen huomannut ainakin sen että miehen juominen ei ole enää merkityksellistä. Vuoristoradan mäet eivät ole niin jyrkkiä. Elämä on tasaisempaa, mutta ikinä en ole ollut näin yksinäinen! Jossain sanottiin että huonossa parisuhteessa ihminen on yksinäisimmillään, ja siltä tosiaan tuntuu.

Noh..Onneksi on tämä Kotikanava, jonne voi kirjoitella ja jossa on kohtalotovereita. Kiitos siitä.

Auringonpilkahduksia syksyyn kaikille!
ninez
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 41
Liittynyt: 18.2.2009 21:33:21

Edellinen

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa