Olet täällä

Kuinka eroon syyllisyydestä ja tuskasta?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Kuinka eroon syyllisyydestä ja tuskasta?

ViestiKirjoittaja xxrr » 26.5.2009 20:56:18

Miten pääsisin eroon syyllisyydestä ja tuskasta, jota alkoholisti-isäni onnistuu aiheuttamaan? Isä on mokannut huolella elämässään, kärsii mielenterveysongelmista ja on satuttanut valheillaan kaikkia perheessäni. Silti tunnen sääliä, vastuuta ja surua, kun hän haluaisi olla yhteyksissä, mutta minä en jaksa. Ja sattuu, kun hän on yksinäinen ja pettynyt, kun emme häntä tahdo tavata. En kestä häntä ollenkaan, mutta en kestä tätä oloa, mikä itsekkyydestä tulee.

Kuinka te olette päässeet irti surusta ja tuskasta ja syyllisyydestä? Voiko niistä päästä irti?
xxrr
 

Re: Kuinka eroon syyllisyydestä ja tuskasta?

ViestiKirjoittaja nopsasti » 28.5.2009 13:03:42

Hei xxrr,
Pääset eroon noista asioista käsittelemällä niitä jonkun ihmisen kanssa. AAL ja Al-Anon (www.aal.fi ja www.al-non.fi ) ovat sopivia paikkoja siihen.
nopsasti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 582
Liittynyt: 30.12.2005 19:04:35
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kuinka eroon syyllisyydestä ja tuskasta?

ViestiKirjoittaja zIN ZIN » 18.6.2009 19:52:06

Hei,oletko lukenut kirjan : Virtahepo olohuoneessa, sekä kirjoja alkoholismista?
Niistä löytyy tietoa myös paljon, miksi alkoholistit alistavat toisia ja käyttäytyvät miten käyttäytyvät
läheisiään kohtaan. Kyse on siitä että alkoholismi tekee heistä tunnekylmiä ihmisiä joita
ohjaa viinan himo. Alkoholi on siis heille kaikissa asioissa kingi. Millään muulla ei ole
merkitystä. Itselläni on myös kokemusta siitä kun aloholisti alistaa ja sairastuttaa kaikki ympärillään.
Jotkut alkoholisit pääsevät AA:n avulla irti alkoholista, ne jotka eivät kykene apua hakemaan tai eivät myönnä
alkoholismiaan kulkevat sitten oman tiensä pulloon"hukkuen"kuka mitenkin.Tiedän että sinusta tuntuu todella pahalta, kun olet joutunut alkoholistin juttuja ja alistamista sietämään. Hän on sairas ihminen. Joten nuo ilkeydet
ovat hänen sairauttaan. Olet arvokas ja hyvä ihminen muista se aina.Toivon että saat tukea itsellesi esim: alkoholistien läheisten ryhmästä.Täältä päihdelinkin :kysy neuvoa asiantuntijalta,voit myös kirjoittaa ja saat tukea ja neuvoja miten saat tukea ja apua itsellesi. Voit kirjoittaa vaikka nimimerkillä. Eikö joku :Naistenkartano-nminen paikka myös
auta apua etsiviä? Niin muistelen, että päihdelinkissä oli kerran siitä. Joten googletappa :Naistenkartano myös.
Kaikkea hyvää sinulle toivotan ja toivottavasti neuvoni auttavat sinua eteenpäin.
zIN ZIN
 

Re: Kuinka eroon syyllisyydestä ja tuskasta?

ViestiKirjoittaja päkä » 19.6.2009 20:27:09

Moikka,

Itse olen kokenut saman tuskan. Yhtään helpommaksi asiaa ei tee ymäristön paine. Ihmiset joiden ei tarvitse olla lähellä tätä minun tapauksessani alkoholisti Isää jaksoivat ihmetellä kovuuttani.
Olihan hän erittäin sosiaalinen ihminen ja hyvä seuramies. Veljestäni olen myös yrittänyt pysyä erossa. Hän on myöskin alkoholisti ja sitä kautta myös erilaisten rikosten tekijä.

No, sitten yhtenä päivänä minä säryin palasiksi. Suurin syy oli varmasti elämänmuutos, kun poika muutti pois kotoa ja jäin yksin. Ns. juridinen vastuu lapestani loppui ja koska en oiken osannut elää omaa elämää jäin ihan tyhjän päälle.
Olen aina huolehtinut toisista ja nyt pitääkin alkaa ihmetellä, että kuka minä olen. Osasyynä särkymiseeni oli työuupumus ja turhautiminen, ei enää tuntunut, että työssä olisi mitään järkeä.

Minuthan on kasvatettu kestämään mitä vaan, sen kaveritkin muistavat aina sanoa minusta.
Piti sitten vähitellen alkaa uudelleen keräämään palasiaan.

Terveyskeskuksen psykologinen sairaanhoitaja oli paras auttajani alkuvaiheessa.
Nyt olen käynyt kolme vuotta ryhmäterapiassa ja puolivuotta on jäljellä.
Myös yksi ystäväni oli korvaamaton, sain siis olla hänen seurassaa jus se mikä olin ja hän jaksoi tulla vaikka en kutsunut.

Asioista puhuminen asiantunijan kanssa, jolle voi puhua vapaasti, etikä kukaan loukkaannu, on ollut minulle ehdottoman tärkeää ja on edelleen.

Siis asiaan. Olen päässyt ns. "läheisriippuvuudestani" Isäni ja veljeni ovat valinneet oman tiensä ja minä omani. Minä en ole alkoholisti enkä rikollinen. Minun ei siis tarvitse kulkea sellainen taakka harteillani. Nyt voin katsoa heitä erillisenä ihmisenä ei siis minun osanani. Me kaikki olemme itse ja ainoastaan itse vastuussa elämästämme. Kenenkään velvollisuus ei ole yrittää korjata toisten virheitä eikä se ole edes mahdollista. Sukulaisuus ei velvoita meitä sijaiskärsijöiksi he ovat itse valinneet tiensä. (Veljelläni on myöskin ehdoton kielto ottaa yhteyttä alkoholin vaikutuksen alaisena.)

Itse sanoin isälleni, etten haula nähdä häntä ennenkuin hän on todistettavasti jossakin hoidossa. Katsoin, että hän oli silloin selvänä ja kerroin myöskin syytn miksi. Olen kokenut, että suora puhe on paras keino kommunikoida heidän kanssaan. Oma olo on myös parempi, kun tietää, ettei mitään jäänyt tulkinnan varaan. No, myöhemmin kävin häntä muutaman kerran moikkaamassa, kun oli selvinpäin. Järjestin myös 70- vuotisjuhlat ihman alkohonlia.
Ei hän niisä juhlissa kauan viipynyt.

Isäni kuoli 16.6.09. Nyt yritän muistaa hänestä ne tiedossani olevat hyvät asiat ja olen paketoinut alkoholismin omaan paketti ja heittänyt sen pois. Olen onnellinen, että hänen kärsimyksensä on päättynyt.

Juttele jonkun kanssa ja ala tutustua itseesi. Mieti mitä olet elämässäni tehnyt, mitä sinulla on, mitä arvostat, jne. Se olet sinä ja muut on sitten muita. Pieniä askeleita ja ilonpisaroita sinulle. Ole tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka arvostavat sinua ja tapaa itse ketä haluat tavata.

Onnea matkallesi!
päkä
 

Re: Kuinka eroon syyllisyydestä ja tuskasta?

ViestiKirjoittaja WonderWoman » 12.7.2009 13:37:12

Minullakin on ollut, ja on välillä yhä, suuria ongelmia syyllisyyden kanssa. Minä olin se, joka perheessämme otti äidin ja huolenpitäjän roolin, kun kumpikaan vanhempi ei pystytnyt olemaan vanhempi. Siivosin, laitoin veljelle ruokaa yms. ja olin aina se vahva joka jaksaa mitä vaan. Kun tähän "totuttiin" minua myös suoraan syyllistettiin, jos en kantanut tätä vastuutani. Kun viimein en enää jaksanut ja lähdin pois kotoa 17-vuotiaana, podin syvää syyllisyyttä ja tuskaa siitä, että olin hylännyt perheeni oman onnensa nojaan. Minulla tämä on johtanut siihen, että pidän hyvn vähän yhteyttä perheeseeni, sillä sama syyllisyys ja kipu ja kaikki vanha paska alkaa aina nousta pintaan kun pidän heihin yhteyttä.

Tuo eristäytyminen on kyllä tehnyt hyvää, sillä olen alkanut heti elämään vahvasti omaa elämää ja pikkuhiljaa alkanut nähdä tilanteen selkeämmin ulkopuolelta ja ymmärtämään, että perheeni on tehnyt omat valintansa, heillä on vastuu itsestään, eikä mikään heidän elämässään ole minun vastuullani tai minun syytäni. Tämä on hyvin vaikeaa ymmärtää niin syvällisesti, että se oikeasti uppoaa alitajuntaan asti. Nykyään, 30-vuotiaana, nuo syyllisyyden tunteet vaivaavat minua enää vain silloin kun olen enemmän yhteydessä perheeseeni. En koe niistä enää arkisesti tuskaa ja ne eivät piinaa minua päivittäin.

Mutta niin pitkälle en ole vieläkään päässyt, että osaisin olla perheeni kanssa jotenkin normaalisti. Vanhat tunteet nousevat aina pintaan, kun olen heidän kanssaan tekemisissä. Mikä todennäköisesti kyllä on täysin normaalia, sillä ei heidän tilanteensa ole juurikaan muuttunut. Alkoholisteja he ovat vieläkin.
Avatar
WonderWoman
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 23
Liittynyt: 14.5.2009 13:44:38

Re: Kuinka eroon syyllisyydestä ja tuskasta?

ViestiKirjoittaja sennisofia » 16.9.2009 14:52:09

Kuulostaa niin tutulta nuo teidän kertomukset. Itse olen kasvanut perheessä jossa isä oli alkoholisoitunut. Myös pikkuveljeni on päihderiippuvainen. Vanhempani erosivat kun olin 12 ja sen jälkeen en ole kovin paljoa pitänyt yhteyttä isääni. Nuorempana podin siittä erittäin huonoa omaatuntoa, mutta jotenkin aikuistuessani olen päässyt eroon siitä.

Pahempi paikka on pikkuveljeni kohdalla, alkoholi- sekä pahoja mielenterveysongelmia hänellä on nyt ollut yli kymmenen vuotta. Yritän olla olematta paljon hänen kanssaan yhteydessä, sillä en yksinkertaisesti jaksa/kykene siihen. En jaksa kantaa sitä kaikke pahaa oloa, syyllistämistä ja masentuneisuutta. Vuosien mittaan olen elänyt hänen itsemurhayritysten varjossa. Silti minulla on jatkuva syyllisyys ja paha olo siittä että en ole hänen tukenaan. En osaa sanoa johtuuko hänen käyttäytyminen alkoholismista vai syvästä masennuksesta. Ajattelen jatkuvasti sitä kuinka paha hänellä on olla, mutta en kuitenkaan kykene tekemään mitään hänen hyväkseen. Joidenkin mielestä olen kylmä ihminen kun en pidä häneen yhteyttä. Yritän koko aika olla ajattelematta hänta, mutta silti se ahdistus on jossakin taka-alalla koko aika. Tarvitseeko ihmisen potea syyllisyyttä siitä että ei jaksa pitää yhteyttä omaan veljeensä?
sennisofia
 

Re: Kuinka eroon syyllisyydestä ja tuskasta?

ViestiKirjoittaja WonderWoman » 5.10.2009 13:02:23

sennisofia,

Hyvä kysymys. Minun tilanteeni veljeni kanssa on myös hiukan samanlainen, tosin minun veljeni ei ole alkoholisti, ainoastaan pahasti syrjäytynyt, pakkoneuroottinen ja mahdollisesti kykenemätön huolehtimaan itsestään, kun vanhemmat joskus kuolevat. Hän asuu yhä alkoholistivanhempieni luona eikä ole koskaan ollut töissä tai muuten opetellut pärjäämään elämässä. Minäkään en pidä veljeeni kovin paljoa yhteyttä, sillä hänen tilanteensa ahdistaa minua niin paljon. En aio koskaan ottaa häntä painolastikseni enkä pilaamaan elämääni. Aion olla tässä suhteessa itsekäs ja asettaa ensimmäiseksi itseni ja oman onnellisuuteni.

Minä ainakin yritän uskoa, että jokaisella aikuisella ihmisellä on vastuu itsestään ja omasta elämästään. Vain lapsista täytyy huolehtia kuin lapsista.

Olen kyllä veljelleni moneen kertaan sanonut, että hänen pitäisi hakea töitä ja muuttaa pois kotoa, ja että en tule koskaan elättämään häntä kuten vanhemmat nyt tekevät. Saa nähdä mitä sitten tapahtuu kun vanhemmat oikeasti kuolevat, mihin tuskin menee enää kovin kauaa tämän hetkisellä juomistahdilla...

En minäkään kutienkaan osaa täysin olla potematta syyllisyyttä siitä, että en huolehdi veljestäni sen enempää.
Avatar
WonderWoman
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 23
Liittynyt: 14.5.2009 13:44:38

Re: Kuinka eroon syyllisyydestä ja tuskasta?

ViestiKirjoittaja veljensä jo menettänyt? » 15.2.2010 12:34:16

Itselläni tämä menettäminen on vasta prosessissa, veljen käytös on koko ajan pahenemaan päin. Hän ryyppää "vain" viikonloppuisin ja hoitaa työnsä, mutta valehtelee koko ajan ja uskottelee muille ja itselleen että kaikki on hyvin ja vähättelee kulutustaan. Hän myös epäilee ja puhuu ilkeästi avovaimostaan ja väittää että hänellä se ongelma on mikä on enemmänkin huvittavaa. Hän on juodessaan tuhoisa itselleen, eli saattaa hävitä, kolhii itseään ja tavaroita, on nykyään myös aggressiivinen ja juo niin kauan että sammuu, eli alkoholinkäyttö on holtitonta. On niin raastavaa seurata vierestä kun mies tuhoaa kaikki mitä on saavuttanut, entisen avioliiton, mahdollisuuden lapsiin (mikä on enemmän kuin helpotus tässä vaiheessa!), aivonsa ja terveytensä, asunnon ja työpaikan. En tiedä mitä omaisena hänelle voi sanoa kun en vihaltani halua olla missään tekemisissä ja haluan suojella omaa perhettäni.
Koen syyllisyyttä siitä, etten osaa auttaa, mutta myös siitä etten halua häntä enää elämääni koska pelkään, että ne kuvat jos näen häntä, porautuu mieleen ikuisesti ja sairastun itse. Tunnen vihaa myös siksi, että hän aiheuttaa tuon kaiken tuskan vanhemmilleni, jotka yrittivät kaikkensa.
veljensä jo menettänyt?
 

Re: Kuinka eroon syyllisyydestä ja tuskasta?

ViestiKirjoittaja WonderWoman » 23.9.2010 14:30:45

Minä olen päätynyt nyt hylkäämään veljeni ja vanhempani.

Vanhempani saivat veljeni mielisairaan käytöksen takia häädön asunnostaan. (Veli mm. ulosti ulos ikkunasta.) Uuden asunnon hankkiminen ja kaikki muuttoon liittyvä oli uskomattoman raskas prosessi. Alkoholistivanhempani eivät käytännössä tehneet juuri mitään auttaakseen. Samassa prosessissa kävi viimein minulle ilmi kuinka harhainen ja sairas veljeni oikeasti on. Ei ole mitään toivoa siitä, että hän pystyisi huolehtimaan itsestään. Hän on täysin sivussa todellisuudesta ja pakko-oireidensa ja harhojensa vallassa. Kun ymmärsin kuinka paha tilanne on, yritin saada veljen ensin hoitoon, mutta kun hän ei suostunut jäämään sairaalaan ja valehteli lääkäreille, niin pakkohoitoon. Kuitenkin kun lääkäri poliisien kanssa kävi hakemassa veljeä hoitoon, mitä hän todellakin tarvitsee, sekä vanhemmat että veli valehtelivat sujuvasti kaiken olevan kunnossa. En voinut tehdä enää enempää.

Nyt uudessa asunnossa tilanne on vajonnnut samaan kuin ennenkin. Vanhemmat käyttävät aikansa ja eläkerahansa juomiseen ja veli pärjäilee heidän nurkissaan, heidän tuellaan, asunnottomana ja mielisairaana ilman oikeaa apua. Peläten harhojaan ja häiriökäyttäytyen. Veli keskittyy elämässään siihen, miten välttää yliluonnollista, kuvitteellista saastumista sen sijaan, että murehtisi esimerkiksi miten saa elantonsa tai missä elää kun vanhemmat pian kuolevat. Olen vihainen vanhemmilleni, että he valehtelivat ja veli ei siksi saa sitä apua mitä tarvitsee, mutta voimaton tekemään asialle mitään. Viranomaiset eivät usko perheen ulkopuolista. Apua ei saa, ellei sitä itse halua.

Tämä tilanne on niin ahdistava ja kammottava, että ilmoitin vanhemmilleni ja valjelleni, että en halua olla enää missään yhteyksissä ja selitin myös seikkaperäisesti nämä syyt. Sanoin, että en halua pitää mitään yhteyttä ennen kuin veli on hoidossa ja saa apua. Välirikko hyväksyttiin hiljaisesti ja mitään yhteyttä ei ole pidetty useampaan kuukauteen. Olkoon sitten niin. Vanhemmat pakenevat vastuuta ja elämäänsä viinaan, ja veli harhoihinsa.

Minä olen nyt päättänyt keskittyä vain omaan elämääni ja omaan perheeseeni, enkä antaa veljeni ja vanhempieni pilata oman elämänsä lisäksi myös minun elämääni. Itse he ovat kärsimyksensä valinneet, enkä minä pysty heitä pakottamaan huolehtimaan toisistaan tai itsestään. Häätöprosessin aikana huomasin, että heihin uppoaa miten paljon apua tahansa, mutta ilman mitään todellista vaikutusta. Apu pelkästään mahdollistaa sairaassa tilassa elämistä ja siirtää ongelmia pikkuisen eteenpäin, että niitä ei tarvitse itse kohdata.

Ihmistä, joka ei itse halua parantua tai halua apua, on mahdotonta auttaa. Silloin kannattaa vain ymmärrettävästi selittää mikä tilanne on ja pelastaa itsensä. Turha antaa yhden ihmisen kyvyttömyyden tai vastuuttomuuden tuhota yhtään enempää kuin hänen oma elämänsä.
Avatar
WonderWoman
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 23
Liittynyt: 14.5.2009 13:44:38

Re: Kuinka eroon syyllisyydestä ja tuskasta?

ViestiKirjoittaja nopsasti » 26.9.2010 16:36:42

WonderWoman,
Olet tehnyt oikean ratkaisun. Keskity nyt vain itsesi ja nykyperheesi hoitoon.
nopsasti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 582
Liittynyt: 30.12.2005 19:04:35
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kuinka eroon syyllisyydestä ja tuskasta?

ViestiKirjoittaja WonderWoman » 5.10.2010 12:56:31

Nopsasti,

Kiitos sanoistasi. :)
Avatar
WonderWoman
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 23
Liittynyt: 14.5.2009 13:44:38


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa