[bluesoul]

Hei!

Olen ihan uusi käyttäjä täällä ja ihan sattumalta tänne löysin, kun etsin netistä tietoa alkoholismista. Minun avomieheni on alkoholisti, sellainen tuurijuoppo. Saattaa olla useita kuukausiakin juomatta, mutta sitten kun putki pamahtaa päälle, niin juo urakalla. Ja yleensä putki loppuu siihen, kun joutuu sairaalaan huonon kunnon takia ja viimeksi maaliskuussa), kun joi niin meni itse oma-aloitteisesti katkaisuasemalle. Alkoi sen jälkeen käyttää antabusta, mutta jätti sitten pois, koska sanoi pärjäävänsä ilman niitä.
Ja nyt sitten putki pamahti päälle viime viikon tiistaina. Hän oli reissuhommissa ja työpaikalla sitten juhlivat jonkin kaverin synttäreitä ja tietäähän sen, kun hän yhden ryypyn ottaa niin se on menoa sitten. Töissä oli viime viikon (ainakin omien sanojensa mukaan), mutta kai ihan kaljan voimalla. Ja lähti sitten sieltä kotia päin ja kävi niin, että poliisit pysäyttivät ja puhalluttivat; rattijuopumus ja kortti pois. Samalla meni tietenkin työpaikkakin. Juominen on sitten jatkunut yhä edelleen ja ei loppua näy. Se tässä nyt voidaan sanoa plussaksi, jos nyt näissä asioissa sellaisia edes on, että hän ei ole täällä kotona, vaan entisessä asuinkunnassa äitinsä luona (on piharakennuksessa). On hän soitellut juovuksissa, että milloin saa tulla kotiin ja raivonnutkin, kun olen sanonut, että sitten vasta, kun on selvinpäin. Minä en halua, että täällä jatkuu sama homma; kotona kävästään vain ehkä vähän lepäilemässä ja sitten taas menoksi. Ja ihan poikanikin takia olen laittanut tuollaisen ehdon hänelle.
Ennen putkien aikana olen paaponut ja hyyssäänyt häntä, mutta nyt olen kovettanut itseni ja ollut hänelle kovasanainenkin. Tuo on kai jonkinlaista itsesuojelua. Olen ehdottanut hänelle, että menisi katkaisuasemalle, mutta eipä se ole häntä innostanut. Eli ei ole halua lopettaa juomista. Ja itse, kun en todellakaan voi vaikuttaa hänen päätöksiinsä, vaan ne päätökset tulevat häneltä itseltään.
Mutta minua ahdistaa tämä tilanne; miten sen jälkeen, kun hän jossain vaiheessa selviää, tulee kotiin?! Jotenkin tuntuu, että joltain osin minulle on tullut mitta täyteen.Mutta en kuitenkaan tiedä mitä tehdä. Erokin on kyllä nyt mielessä ollut, mutta jos siitä hänelle sanon, niin hieman pelkään, mitä hän sen jälkeen tekee..suuttuuko tms.
Mutta tämänkertainen ryyppääminen on kyllä sellainen etten sitä kyllä sulata, en katso läpisormien. Mutta sitten pelkään sitäkin, että kun hän tulee selvinpäin, niin annan taas periksi ja yritän iloita siitä rauhasta, mikä tulee kun alkoholi ei ole sillä hetkellä kuvioissa mukana. Mutta putkia tulee varmasti lisää.
Tämä on kyllä yhtä maanpäällistä helvettiä.

[MillaMagee]

Hei Bluesoul,
hienoa, että löysit tänne, missä voi purkaa omia ajatuksiaan ja saa vertaistukea.
Täällä olisi varmasti parempiakin sulle vastaileen, mutta sen verran haluan sanoa, että hyvä systeemi sulla on,
kun et anna avomiehesi tulla kotiin juovuksissa! PIdä siitä kiinni, älä anna periksi.
Voimia ja hyvää kesää,
terveisin,
MillaM

[bluesoul]

Kiitos siitä, kun otit kantaa MillaMagee! Ajattelin, että menee ihan yksinpuheluksi, vaikka tietysti silläkin tavalla saa purkaa omaa ahdistustaan ja pahaa oloaan.

Nyt on tapahtunut hieman tuossa mieheni ryyppäämisessä eli on nyt lopettamassa sitä on tällä hetkellä katkaisuasemalla. Tuli kotiin krapulassa ja huonossa kunnossa ja ehdottelin sille tuota katkaisuasemalle menoa. Ensin vastusteli, mutta lähti sinne sitten. Eli tällä kertaa juominen on ohi. Mutta niin...tulevaisuus tuo varmasti taas jossain vaiheessa sen uuden ryyppyputken. Mutta sillä kertaa hän on sitten ratkaisun edessä eli minä tai viina. Sanoin hänelle, että nyt minulla tuli mitta täyteen, joten hänen käsissään on meidän yhteiselämä. En nyt uskalla kuitenkaan tuudittautua siihen uskoon, että mieheni olisi valmis valitsemaan minut, kun se hetki tulee, että pullon henki alkaa nostella päätään. Mutta hän kuitenkin tietää, mitä on sitten edessä, jos viina on se, jonka hän valitsee.
Itselläni on nyt hieman parempi olo, kun olen uskaltanut ottaa itseäni niskasta kiinni ja tavallaan olen ottanut elämäni ohjat käsiini. Tiedän kuitenkin sen, että se ero siinä vaiheessa on varmasti vaikeaa,kun /jos olen hävinnyt taistelun viinalle. Mutta tiedän myös senkin, että silloin on kyseessä minun oma hyvinvointini, sekä tietysti poikani. Ja ne eivät olekaan mitään vähäarvoisia asioita.
Nyt mennään näillä eväillä ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

[ruttu]

Myötätuntoa ja tukea minultakin. Meillä oltiin myös hiljakkoin tuossa 'minä tai viina' -valintakohdassa ja edellytin paitsi raittiutta, niin myös jotain vakavasti otettavaa hoitoa sen tueksi (ja itse olin ajatellut, että vakavasti otettavia ovat AA tai Myllyhoito). Antabukset on tässä perheessä jo kokeiltu niin moneen kertaan, että pelkästään niiden varaan en suostunut yhteistä tulevaisuuttamme enää pistämään.

Toistaiseksi näyttää sikäli lupaavalta, että mies on nyt Myllyhoidossa ja ilmeisen vakavissaaan raitistumisensa suhteen. Aika näyttää, mitä tuleman pitää, mutta nyt hänellä on hoitojaksosta noin pari viikkoa takana ja muutos on kaikilla tavoin aikamoinen. Jotenkin on vähän vaikea selittää, miten mies on erilainen kuin aikaisemmin antabusten avulla raitisteltuaan, mutta ihan eri mies se on. On laihtunut ja komistunutkin

Enemmän tarinaa tuossa omassa ketjussani, mutta ajattelin vain rohkaista, että ainakin joskus mies voi päätyä hoitamaan itseään, kun pistetään tarpeeksi tosissaan seinää vasten. Kuitenkin, jos olen oikein ymmärtänyt, niin katkolla ne eivät hoida kuin krapulaa, alkoholismi itsessään jää hoitamatta. Ihan sen varaan en siis kumminkaan uskaltaisi laskea.

[bluesoul]

Kiitos ruttu sinullekin kannanotosta! Niinhän se todellakin on ettei tuolla katkaisuhoidossa puututa siihen alkoholismiin eli se itse ongelma jää edelleen olemaan. En tiedä sitä kuinka tosissaan mieheni on nyt sen raitistumisen suhteen. Mistään hoitoon menosta hän ei ole maininnut enkä minäkään ole mitään ehdotellut. Ne antabukset varmaan tulee taas käyttöön. Mutta niistä minullakaan ei ole sinällään mitään hyviä kokemuksia, joka kerta putken jälkeen mieheni on alkanut niitä käyttää, mutta sitten jossain vaiheessa jättänyt, koska kuulema ei niitä tarvitse. Ja yleensä niiden käyttö on sitten ollut minun vastuulla. Mutta sitä vastuuta en aio enää ottaa.
Pahoin pelkään, että nyt käy taas samoin niiden suhteen ja varmaankin jossain vaiheessa se ryyppääminen on edessä. Mutta nyt annan miehelleni vastuuta siis jos tosissaan haluaa lopettaa juomisen, niin hakeutuu johonkin hoitoon olkoonpa se sitten vaikka se AA. Luulenpa, että mieheni nyt tuudittautuu siihen uskoon, että minä edelleen sitten putken tultua ja loputtua annan anteeksi ja elämä jatkuu entiseen malliin. Mutta niin ei tule käymään, vaan silloin minä poistun kuvioista. Sen kyllä mieheni ainakin nyt tietää ja muistaa, mutta haalistuuko tuo tieto sitten ajan myötä niin sen aika näyttää. Mutta jos yhtään miestäni tunnen ja tiedän, niin näin tulee käymään. Nyt kuitenkin on yritettävä mennä eteenpäin.

Sehän tässä kaikessa on se kaiken a ja o, että alkoholisti myöntää, että on alkoholisi ja siitä sitten alkaa se parantuminen. Mieheni ei ole ikinä tuota tunnustanut, joten hän kieltää sen, että hänellä on alkoholiongelmaa olemassakaan.
Kiva oli lukea, että sinun miehesi on hakeutunut hoitoon. Silloin voi tulevaisuutta katsella jo valoisimmin mielin ja tietää, että toinen on nyt tosissaan raitistumisen suhteen.
Tsemppiä sinulle

[en jaksa]

henkilö en jaksa enää katsoa,,,anteeksi,,,hän ei ota mihinkää minuu tai lapsii koskevii asioitan mitää kantaa. ja toiseksee ei halua edes jutella mistää meidän suhteesta, vaikka haluisin puhua sen alkoholin käytystä...se sulkee kuulekkienkaa yhteyden minuun
.en enää jaksa
! oikeesti

[Deisi]

Samanlaisen tuurijuopon kokemuksia täälläkin (itsekkin alkoholisti) ja täälläkin odotellaan taas sitä miten pitkään kuivilla jaksaa pysyä. Luultavasti se kuiva aika on niinkuin ennenkin 3viikosta-3 kuukauteen, joskus päätös on pitänyt vain 24 h
Minusta tuossa on just se vaikeaa että ryyppyputken aikana ja rapulassa myöntää ongelman, mutta heti kun olo kohenee, poistuu mielestä myös se ongelma ja en enää usko että voi parantua ilman kunnon hoitoa, mutta minkäs teet, jos ei mene niin ei mene, eli ei myönnä sittenkään sitä ongelmaa. Ongelma myönnetään vain silloin kun siitä on itselle hyötyä, eli annetaan itselle syy/lupa juoda sillä varjolla että on alkoholisti.

[mlka]

Tuurijuoppo se on minunkin mieheni. Aloitti juomisen pitkäperjantaina ja jatkuu edelleen. Edellisestä kerrasta on vain kolmeviikkoa. Minä olen osaltani ratkaissut tilanteen niin, että "muutan" juomisen ajaksi pois kotoa, tai ainakin olen kotona vain nukkumassa (ei lapsia onneksi). En sitten tiedä mitä pitemmän päälle pitäisi tehdä, kun ei tällaista elämää ikuisesti jaksa. Kävi kerran tuolla Järvenpään sosiaalisairaalassa kuukauden oppimassa asioita (vaihtoehto myllyhoidolle) ja olikin täysin kuivilla 2,5 vuotta, mutta nyt juo taas. Vielä ei ihan niin pahasti kuin ennen Järvenpään keikkaa, mutta miten pitkään siihen tilaan enää on, en tiedä.

[Tuurijuopon entinen]

Miten pitkiä teillä nuo juomaputket on? Mitä tavaraa menee ja kuinka paljon? Viilettääkö puoliso ympäriämpäri vai tenuttaako kotona? Oletteko olleet huolissanne juomien määrästä? Onko kehossa näkynyt jotain merkkejä?
Minä en löydä googlesta kaipaamaani faktaa..
Mites meillä meni.. selväkausi n.2-3vkoa, kerran 2kk. Juomista 1-2vkoa, riippuen miten sain sen katkaistua. Reilussa viikossa menee n.30l viiniä ja 6l rommia. Tupakkaa n.20 askia. Ei muista syödä kuin pakotettuna. Iho alkaa muutaman päivän jälkeen hilseilemään kuin käärmeellä, ehkä pientä keltaisuuttakin. Jalat ovat aina turvoksissa, ryypätessä myös kädet.
Vajaa 3 viikkoa sitten sain tarpeekseni, mutta herralla on yhä kuulemma putki päällä. Nyt vähän huolestuttaa, kukaan ei ole käynyt häntä katsomassa...
Mitä kuuluu tehdä jos on huoli aikuisesta eikä itse voi asialle mitään?