Olet täällä

Lapseni on narkomaani

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Lapseni on narkomaani

ViestiKirjoittaja Neuvoton äiti » 13.7.2009 13:06:11

16-vuotias tyttäreni seurusteli syksyllä 23-vuotiaan narkomaanin kanssa. Tilanteen mahdottomuudesta huolimatta tyttö ei näyttänyt pääsevän kaverista eroon vaikka yritti itsemurhaa, mies pahoinpiteli häntä ja harrasti hepatiitistaan huolimatta suojaamattomia yhdyntöjä tytön kanssa.
Itse kuvittelin jonkin aikaa että tytöllä on psyykkisiä ongelmia eroyritysten vuoksi ja hankkiuduimme nuorisopsykiatrian poliklinikalle hoitoon. Tästä ei juuri ollut apua koska oikea ongelma oli paljon suurempi. Tyttö oli jo tottunut käyttämään suuren määrän bentsoja päivittäin ja piikitti itseensä vuoron perään piriä tai subua.
Tilanteen kriisiytymisen vuoksi tyttö saatiin hoitoon Psykiatriselle osastolle, jossa häntä kuitenkin pidettiin vain säilössä viikonlopun yli, jotta hänet voitaisiin siirtää HVO:lle vieroitushoitoon ja sen jälkeen arviointiyksikköön. Tytölle tehtiin lääkkeellinen raskaudenkeskeytys ja kaikki mahdolliset verikokeet tautien ym. varalta.

Päästyään avoimemmalle osastolle tuli yksi retkahdus, mutta nyt viime viikolla tyttö on taas alkanut pyörimään vanhan poikaystävänsä kanssa. Miehellä on kontollaan alaikäiseen sekaantumista, väkivaltarikoksia, erilaisten päihteidenkäyttöä ym. Miten saan heidät pysymään erossa toisistaan? Lähestymiskielto ei juuri auta sillä tyttö hakeutuu miehen seuraan, sillä hän tarjoaa rahaa, päihteitä ja muita lahjoja. Tyttö aloitti syksyllä hyvässä lukiossa jossa voisi opiskella asioita joista on kiinnostunut, hänellä on hyviä harrastuksia ja koti jossa tuoteen kaikin tavoin. Millä ihmeellä päihitämme huumeet ja tuon elämäntavan, josta on tullut liian arkista ja tavanomaista hänelle?

Miehestä on tehty rikosilmoitus, jossa pahoinpitely taisi olla lievin syyte. Kaikesta huolimatta hän lähestyy tyttöä päivittäin puhelimeitse kirjein ja yhteisten tuttujen kautta lähetettyjen viestien avulla.
Jos lähestymiskielto joskus tulee voimaan, sillä voi estää vain kodin läheisyyteen tulemisen, mutta ei soittoja sillä ne tulevat milloin kenenkin puhelimista.

Onko jollakin hyviä vinkkejä? Alan olla ihan loppu, sekaisin huolesta (ja turhasta vahtimisesta). Tilanne vain tuntuu niin toivottomalta kun kaunis ja lahjakas tyttö ei itse näe miten tuhoaa tulevaisuutensa.
Neuvoton äiti
 

Re: Lapseni on narkomaani

ViestiKirjoittaja Maija » 15.7.2009 20:23:16

Hei narkomaanin äiti!

Sydän meinasi särkyä kun luin viestisi.

Oma tyttäreni aloitti huumeiden käytön myös 16 vuotiaana. Nyt hän on 23 ja on muutaman vuoden tauon jälkeen alkanut huumeiden käytön uudestaan n. vuosi sitten. Hänellä on kaksi lasta, joista toinen on otettu huostaan, toinen isän hoidossa.

Sanoisin sinulle vain että säästä itseäsi. Minulla on jo seitsemän vuoden piina takana ja olen yrittänyt auttaa kaikin tavoin. Olen menettänyt rahani ja voimani. Tämän kesän tapahtumien jälkeen olen nyt sanoutunut irti ja ajattelen, että olen parhaani tehnyt, enempää en voi.

Olen oppinut sen tosiasian, että en voi vaikuttaa siihen, käyttääkö tyttäreni aineita vai ei. Tämän ymmärtäminen vei aikaa seitsemän vuotta.

Älä kuluta itseäsi loppuun, yritä elää itse, jos se vain suinkin on mahdollista, koska vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset. Ikävä kyllä.

Kaveripiiri on kaikkein pahin vaikuttaja, ja siihen on äidin mahdoton mennä väliin, sen tiedän kokemuksesta. Omalla tyttärelläni on nyt ympärillään miesporukka joka pitää kireässä otteessa ja tyttö uskoo olevansa korvaamaton heille.
Nimittää yhtä veljekseen ( oikeakin veli on) ja toisen kanssa on naimisiin menossa, vaikka on suhteellisen uusi tuttavuus.

Kokemuksieni perusteella antaisin neuvon: yritä saada lukkojen taakse niin kauan kun hän on alaikäinen. Sen jälkeen et voi enää mitään ja jos jatkat "auttamisyrityksiä" kulutat vain itsesi loppuun.

Lapset ovat vain lainaa, kun kasvavat isoksi, on itse tehtävä päätökset, miten elää. Jokainen pulimummokin on jonkun lapsi.

Tiedän että kirjoitan kovaa tekstiä, mutta toivon vain että säästyt senkaltaiselta piinalta jota minä olen vuosia elänyt. Tyttäreni on huiputtanut ja manipuloinut minua jo vuosia ja vasta tänä kesänä olen ymmärtänyt että en voi asiaintilalle yhtään mitään.
Maija
 

Re: Lapseni on narkomaani

ViestiKirjoittaja Neuvoton äiti » 16.7.2009 14:39:35

Kiitos viestistäsi!
Minusta jo tuntui siltä, ettei kukaan ole samassa tilanteessa vaikka utopiaahan se olisi.

Ei tunnu yhtään kovalta tuo teksti: Kaiken tämän tiedän järjellä ajatellen, mutta tunteilla on tapana sotkea järki.
Päpsyssä yritetään auttaa sekä henkistä että päihteistä johtuvia ongelmia, otetaan seulat joka kerta ja tarjotaan minullekin keskusteluapua.

Tänään juuri kuulin että bubre ja bentsot olivat eilisissä seuloissa positiiviset. Mietin jo tytön sulkemista jonnekin Liminkaan täysi-ikäiseksi asti! Lisäksi otan avaimet pois, suljen puhelinliittymän ja annan prepaid-liittymän käyttöön tilalle.

Pari viikkoa on ollut pelkkiä pettymyksiä ja valheita toisensa jälkeen.
Olet oikeassa, täytyy hoitaa itseään ja sitä nuorempaa sisarusta joka vielä on pelastettavissa.

Kirjoittamasi lohdutti minua enemmän kuin uskotkaan...
Neuvoton äiti
 

Re: Lapseni on narkomaani

ViestiKirjoittaja Maija » 17.7.2009 19:46:59

Hei!

Vein oman tyttäreni pakolla hoitoon pohjois-Suomeen, kun hän oli 16 vuotias. Hän oli siellä syksystä kevääseen. Ikävä kyllä alkoi seurustella erään pojan kanssa joka myös käytti huumeita. Halusivat sitten asua kesällä yhdessä ja saivat asunnon päihdepysäkkiä vastapäätä. Sanoin ehdoksi, että yksikin positiivinen seula, niin edessä on taas hoitoon lähtö. Tulihan se seula ja sitten hommasin tytön ja pojan taas uuteen hoitopaikkaan itä-suomeen. Sieltä tyttäreni karkasi ja saatiin kiinni, vietiin sitten Helsinkiin suljettuun hoitopaikkaan, jossa oli kuukauden, kunnes täytti 18.

Sen jälkeen huumeidenkäyttö alkoi taas, sekä seurustelu vanhan poikakaverin kanssa, josta tuli sittemmin toisen lapsenlapseni isä. Ihme kyllä, kun alkoi odottaa lasta, tyttäreni jätti huumeet ja jopa tupakanpolton. Ero tuli sitten lapsen isästä, kun poika ei jättänyt aineita, joutui sittemmin vankilaankin.

Tyttäreni tapasi toisen miehen, jolle teki myös lapsen, eikä käyttänyt mitään muutamaan vuoteen. Viime keväänä paljastui, että miehellä oli salasuhde ja siitä alamäki sitten alkoi.

Vuosi sitten kesällä toinen lapsi vietiin lastenkotiin, kun tyttäreni jätti hakematta hoidosta. Minä hain lapsen meille. Syksyn hän sitten yritteli mutta loppusyksystä sitten vain katosi kahdeksi kuukaudeksi. Onneksi lapset olivat silloin turvassa, toinen sijaisperheessä ja toinen isällään.

Joulun jälkeen tytär ilmaantui taas ja vannoi että kunnostautuu ja haluaa tavata lapsiaan mahdollisimman paljon. Kävin hänen mukanaan josjonkinmoiset palaverit ja pidin yhteyttä päihdetyöntekijään jne. kalustin hänen asuntonsa ja järjestin lomaviikkoja meille yhdessä lasten kanssa. Seuloja hän antoi n. kaksi kertaa viikossa, aina puhtaita.

Nyt sitten sain juhannuksen jälkeen tietää, että onkin käyttänyt amfetamiinia ja mitä lie muuta koko ajan näinä kuukausina, eli valehdellut ja huiputtanut. Sanoi itse, että seulat pystyy kyllä kiertämään. Googlasin sitten ja löysinkin keskustelupalstoilta monenlaisia ohjeita, joilla saadaan piri näkymästä virtsasta jopa vuorokaudessa.

Nyt ovat välit taas poikki, enkä halua häntä edes nähdä. Ex-mieheni, eli isänsä kai häntä nyt hoivailee.

Minulla on myös nuorempi poika, joka on omien sanojensa mukaan siskostaan ainakin sen oppinut, että huumeisiin ei koske.

Tyttärelläsi on vielä kaksi vuotta aikaa täysi-ikäisyyteen, joten aikaa olisi. Mikä sitten on se paras paikka mhin hänet viedä. Hoitopaikoissa kun on yleensä myös muita samanlaisia ja "joukossa tyhmyys tiivistyy", kuvittele samanikäisiä nuoria joukko saman katon alla, vaihtuvien ohjaajien paimentamina.

Itselläni kävi mielessä, että olisi ollut hyvä lähettää tyttö silloin jonnekin ulkomaille, syrjäseudulle. Rahaa vain ei moiseen ollut.

Minun tyttäreni on luonteeltaan nin häilyväinen ja epävakaa, että en tiedä olisiko mikään pystynyt lopettamaan sitä elämäntyyliä. Nyt en enää jaksa oikein uskoa, vaikka hänellä on koulupaikka syksyksi. En ainakaan jaksa enää puuttua mihinkään. Ajattelen ainoastaan pieniä lapsenlapsiani.

Neuvoja on siis paha antaa, kun ei ole itsekään onnistunut. Jos tunnet jonkin kokeneen huumetyöntekijän, voisit sada hyviä neuvoja.
Voimia sinulle.
Maija
 

Re: Lapseni on narkomaani

ViestiKirjoittaja Piritta » 17.7.2009 22:51:17

viewtopic.php?f=2&t=13502
löytyiskö tuosta mitään... :|
"elä omaa elämääs äläkä miehen, muuta suhtautumistas ja päästä irti riippuvuudestasi..Se on sun korvien välissä vaan eikä oikeasti tähtää sua ysimillisellä" -sintinäippä-
Avatar
Piritta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 717
Liittynyt: 7.10.2008 17:29:09
Paikkakunta: Suomi

Re: Lapseni on narkomaani

ViestiKirjoittaja Mallu » 18.7.2009 07:14:20

No hei taas!

Kävinpä lukemassa täälläkin sinun kirjoituksiasi, kun kiinnostukseni tuolla toisessa ketjussa heräsi.

Olen usein miettinyt, että on varmasti erityisen rankkaa, kun oma lapsi on päihdesairas. Kun sen saman päihteilevän kuoren takaa kuitenkin muistaa syntymän, pienen käden omassa kädessa, ensimmäisen koulupäivän, haavan kyynerpäässä, johon auttoi puhallus ja muumilaastari. Toivottavasti minun ei tarvitse koskaan tietää kuinka rankkaa se on, mutta siitä huolimatta aina kun kuulen ryhmässä jonkun olevan päihderiippuvaisen ihmisen äiti, sydämeni kuristuu hetkeksi kippuraan.

Al-anonia suosittelinkin sinulle jo.

Sen lisäksi suosittelen, että sijoitat lapsesi pitkäaikaisesti johonkin melko tiukkaan paikkaan. Sellaiseen, ettei siellä välttämättä tosiaan ole puhelimia käytössä, jotta tyttäresi voisi pitää yhteyttä tähän kundiin. Totta kyllä on, että tyttäresi saattaa sieltä karkailla, manipuloida sinua, riehua ja raivota, sekä toki pitää salaa yhteyttä kundiin. Siinä mielessä lähestymiskielto (tai sosiaalityöntekijän tekememä yhteydenpidon rajoitus -päätös) olisi tarpeen, että sinä ja laitoksen henkilökunta voitte puuttua yhteydenpitoon. Kokemus on osoittanut, että yhteydenpito kyllä rauhottuu, kun tyttäresi ei ole enää vastamassa puhelimeen. Ikävä kyllä kyseinen unelmavävy löytää jonkun toisen pikkulikan pyöritettäväkseen...

Nyt sinulla on kaksi vuotta aikaa suojella lastasi ja kotona tai vapaammissa laitoksissa se ei onnistu. Se ei välttämättä onnistu edes hyvin suljetussa laitoksessa, mutta on olemassa pikkuruinen mahdollisuus, että tyttäresi saa oikeammasta elämästä kiinni. Ja sen lisäksi sinä voit tällöin huilata, korjata muita perhesuhteita ja keskittyä muihin tärkeisiin asioihin, kun tiedät lapsesi olevan turvassa itseltään. Sosiaalityöntekijä tuskin ehdottaa ensimmäiseksi jotain vankkaa ammattitaitoista laitosta, koska ne ovat myös kalliitta, eli kannattaa ottaa itse selvää.

Tiedän, että päihdeongelmainen perheessä sotkee koko kuvion. Kaikki muut ovat aivan loppu ja kaikki on pyörinyt tämän yhden henkilön ongelmien ympärille. Jos ei muuten, niin ajatuksissa päihdeongelmainen on koko ajan. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että hakisitte apua muulle perheelle ja viettäisitte aikaa myös aivan muissa merkeissä. Lisäksi asioista voi rehellisesti puhua. Ja lastasi voit rakastaa aivan yhtä paljon, vaikka et tuhlaakaan kaikkea aikaasi hänen ongelmiensa ratkomiseen (joita ei sinulla ole kuitenkaan kykyä ja voimia ratkoa).

Toivottavasti saatte apua perheellenne ja lapsellenne. Kaikkea hyvää teille ja voimia tähän päivään.
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

Re: Lapseni on narkomaani

ViestiKirjoittaja tj » 19.7.2009 20:54:30

Hei,

kuten tuolla toisessa ketjussa kerronkin (vähän sekavasti ja sekasin huolesta silloin itsekin), poikani aloitti huumeiden käytön 15-vuotiaana, ja 16-vuotiaana, ysiluokalla, tilanne riistäytyi lopulta käsistä niin, että saimme omasta pyynnöstä lapsen huostaanotetuksi. Tuo huostaanotto ei todellakaan tapahtunut helposti, pari kuukautta asiaa pyysin sosiaalityöntekijöiltä, sanoin, ettemme enää pärjää väkivaltaisen ja sekaisin olevan lapsen kanssa kotona, poliisit jouduimme kutsumaan kaksi kertaa kun lapsi alkoi huumeissa riehumaan... Ongelma oli vaan se, että kun narkomaanit ovat ilmeisen hyviä manipuloimaan ja vedättämään, meilläkin sosiaalityöntekijät menivät totaalisesti halpaan, hyvä etteivät järjestäneet lapselle diapameja kun valitti unettomuutta!!
Lopulta, puukon kanssa heilumisen jälkeen, saimme huostaanoton toteutumaan ja lapsen hoitoon, jossa hän vietti reilun kaksi vuotta, eli 18-vuotiaaksi saakka. Valitettavasti kohdallamme hoito ei auttanut, lapsi on ollut nyt "vapaalla" reilun kuukauden ja nauttii vapaudestaan täysin rinnoin ja totaalisesti sekaisin. Mutta sen hoito auttoi, että saimme itse rauhan elää (paitsi lukuisten hatkareissujen aikana...) ja keskittyä toiseen lapseemme.
Tällä hetkellä opettelen itse noita al-anonin ohjeita, yritän elää omaa elämääni, vaikka sen ei ihan aina onnistukaan, mutta pienin askelin...
Onko jollain kokemuksia tuosta alateenista? Pitkään asiaa pohdittuani, kerroimme lopulta nyt kesällä toiselle 11-vuotiaalle lapsellemme, mistä tässä kaikessa on kyse, miksi veli ei tule enää kylään ja miksi äiti on valitettavan usein vihainen veljelle... Hyvä että saimme kerrottua, vaikkei helppoa ollutkaan, ja vaikka pienempi kokee nyt tavallaan menettäneensä kokonaan veljensä.
Jaksamista kaikille äideille!
tj
 

Re: Lapseni on narkomaani

ViestiKirjoittaja Narkomaanin äiti » 25.7.2009 06:11:02

Eilen olimme lastensuojeluhenkilön luona.Syksyksi etsitään hoitavampaa paikkaa Helsingin ulkopuolelta. Lukio jää nyt kesken, mutta eipä sitä aineita käyttäenkään olisi voinut jatkaa.
LVR purettiin ja sallittiin vapaa liikkuminen. Tyttö jäi kenkäostoksille kauppakeskukseen, palasi vielä kotiin, koska annettiin viikonlopuksi kotilomaa. Miltei tunnin jaksoi rauhattomana kotona, soitti muutaman puhelun puhelimestani ja oli taas menossa. Illan mittaa soittelin perään, pari kertaa vastasi asiallisesti ja sitten ei vaivautunut edes vastaamaan. Tuli kuitenkin tekstari: Ärsyttää, en uskalla lähteä kun pelkään tekeväni jotain hölmöä, tulen aamulla. Sitten puhelin olikin jo pantu kiinni.
Päätin luovuttaa, en pärjää tämän tytön riippuvuuksien kansssa olivatpa ne nyt sitten se poikaystävä, kaverit tai päihteet. Tämä on sitten viimeinen kotiloma. Saa odottaa päihdehoitopaikkaansa laitoksessa ja käydä lomilla missä lystää jos seula on positiivinen. Kotiin voi tulla yöksi kerrallaan jos tulee sovittuna aikana.
Minun oli tarkoitus levätä tänä viikonloppuna. Liikkumavapauden rajoituksen purku tuli vähän yllätyksenä ja näköjään siitä otetaan nyt kaikki irti.
Luulen että tyttö on myös luovuttanut. Koulu jää käymättä, joutuu eroon ystävistä, pois kotoa. Lapsuus meni jo eikä mihinkään vanhaan ole paluuta.
JOtenkin tuntuu niin pahalta.Tuntuu siltä että epäonnistuin vanhempana täydellisesti. Lasten isä sanoo ottavansa heidät luokseen Englantiin asumaan niin kyllä kaikki taas järjestyy...
Narkomaanin äiti
 

Re: Lapseni on narkomaani

ViestiKirjoittaja Stupid_woman » 25.7.2009 20:23:51

sydäntä särkee lukea teidän kirjoituksia. Olen itse aiheuttanut teoillani ja tekemättä jättämisilläni valtavan huolen vanhemmileni. Mutta onneksi sain elämäni järjestykseen ja nyt olen itsekin äiti.
Äitini kanssa keskusteltiin noista mun nuoruuden tempauksista, ja mä en edes muistanut niitä kaikkein törkeimpiä juttuja.. Muistan kun poliisit vei mut lääkäriin putka reissun jälkeen missää olin riehunut pilleri päiten. Sain jotenkin sen lääkärin kirjoittamaan itselleni pilleri reseptin.. Voi sitä äitini itkua ja huutoa sille lääkärisedälle..
Voin sanoa teille äideille jotka ootte huolissanne että antakaa nuoren lyödä päänsä seinään. Kunhan nuori tuntee että häntä rakastetaan. Joskus voi olla se päivä kun nuori kiittää vanhempiaan että lähettivät hänet hoitoon.
Voimia ja jaksamista!
Stupid_woman
 

Re: Lapseni on narkomaani

ViestiKirjoittaja NN » 27.7.2009 10:17:37

Minun poikani on juuri tuollainen myyjä ja välittäjä, muuta en voi päätellä hänen elämäntyylistään. Jokin aika sitten kolusin hänen huonettaan ja löysin usean kymmenen tuhatta rahaa, pelkäsin että ne on jonkun muun enkä ottanut pois. En tosin olisi edes tiennyt mitä niillä tehdä, nehän ovat ns laitonta rahaa!
Hän on nyt 19v ja tiedän että hän välittää huumeita ja käyttää niitä välillä itsekin, pilvenpolton ja pirin käytön hän aloitti 15v, siinä meni 3 vuotta ja sydän pysähtyi kun oli amfetamiini- ja viinapäissään kävellyt pari vuorokautta.
Jostain kumman syystä se hillitsi huumeidenkäyttöä, vaikka näille huumeileville ei yleensä tuollaset mitään merkitse. Niinkuin ei merkitse mikään kaman lisäksi.
Olen kai sellainen huono äiti kun välillä menee päivästä tuntejakin etten ajattele koko poikaa vaikka en ole nähnyt päiviin. Öisin hän on koko ajan mielessä kun tiedän että yö on käyttäjien aikaa. Ja sitten hän tulee kotona käymään, käy pesulla, vaihtaa vaatteet, nukkuu ja tankkaa ruokaa uskomattomat määrät. Sen jälkeen alkaa puhelin soimaan, tulee levottomuus ja huomaan kuinka tekee lähtöä kaltaisensa luokse.
Poliisi on antanut yhden sakon hallussapidosta, muuten hän on välttynyt kiinnijäämiseltä.
Ajattelen etten voi kun odottaa sitä että hän on niin pohjilla että pyytää apua, hän on tietoinen että perhe auttaa silloin kaikinvoimin,emme hylkää koskaan. Ja poikani tietää senkin että useille käytäjille tulee kuolema ennen kuin tajuavat apua pyytää, onhan hänet jo kertaalleen elvytetty.
Öisin kun talomme lähistölle ajaa auto, odotan että joku tulee kertomaan hänen kuolleen. Tai tappaneen jokun toisen äidin lapsen.
Tämä on ensimmäinen kerta kun perheen ulkopuolella asiasta puhun, siksi teksti voi olla sekavaa kun tunteet nousevat pintaan.
Ja tiedän nyt että ne alussa mainitut rahat olivat hänen osuuksia 'onnistuneista' bisneksistä: hänen osti omiin nimiinsä kalliin urheiluauton.
Omasta puolestani olen surullinen ja pahoillani siitä mitä kaikkea pahaa hän saa aikaseksi muiden lapsille.
NN
 

Re: Lapseni on narkomaani

ViestiKirjoittaja narkin äiti » 27.7.2009 13:23:48

* Ilmoita tämä viesti
* Vastaa lainaamalla

Re: ei rahaa narkkarille

ViestiKirjoittaja narkin äiti » 19.7.2008 10:47:15
Pojalleni, joka tiedät että se olen minä;

Ehkä et ole lukenut viestejä etkä tiedä niistä mitään.
Ehkä joku päivä luet ehkä käyt täällä.
Ja jos käyt niin muista, että;

Olet minulle äärimmäisen rakas.
Ajattelen sinua jatkuvasti, hetket jolloin en ajattele ovat kuin lepoa minulle.
Minulla on puolestasi hätä ja pelkään että joudut kokemaan pahaa.
Minä en halua sinulle mitään pahaa.
Minä haluan, että olet onnellinen, elämäsi on turvallista ja haluan, että sinulla on
kaikki niin hyvin ettei minun tarvitse ajatella sinua joka hetki.
Haluan, että elämäsi on turvallista niin jotta voisin laskea sinut elämäsi käsiin.

Nyt niin ei voi tapahtua luonnollisesti ja itsestään niin kuin kuuluisi joten minun
pitää tehdä se pakotettuna ja väkisin.
Koska jos näin ei tapahtu, äidinrakkauteni murtaa minut, elämäni, muun perheemme, työni, kaikki.

Siksi en rakasta sinua yhtään vähempää kuin koskaan ennenkään vaikka en soita sinulle enkä ota muutenkaan yhteyttä. En soita kysyäkseni mitä kuuluu.
En ole alkanut vihaamaan sinua enkä hyljeksimään sinua.
Jos haluat käyttää huumeita niin kai sitten käytät muttemme koko perhe voi antaa itsemme "käyttää" siinä mukana eli joutua siihen helvettiin mukaan.
Pelastamme itsemme irtautumalla sinusta ja se tekee niin saatanan kipeää.

Kun haluat tai kaipaat äitiäsi niin täällä olen.
Odotan että soitat.
Olen valmiina maailman tappiin tapaamaan sinut ja halaamaan sinua.
Tule katsomaan meitä jos haluat.
Olet tervetullut aina, mutta niinkuin tiedät; selvinpäin.

Ja kun tahdot olla raitis ja jättää huumeet niin minä sinut tuhannesti siunaan ja Jumalaa kiitän, kiitän kaikkia ja eniten sinua ja teet niin onnelliseksi kaikki ympärilläsi ettet voi ymmärtää miten ihanaa se on.
Kiitän sinua edellisestäkin raittiista jaksosta, et voi aavistaa miten ihanaa se oli ja on, en ole unohtanut siitä päivääkään.

Sinulla on koti ja äiti ja perhe, elät nyt sitten miten elät.
Sinua rakastetaan.

narkin äiti
narkin äiti
 

Re: Lapseni on narkomaani

ViestiKirjoittaja Rikollisen äiti » 27.7.2009 16:14:18

Mistä tässä oikein on kyse? Jos täällä olisi muiden rikollisten( esim lapsiinsekoontujien) vanhempia niin tietäisimme että yhteiskuntaamme kiinnostaa saada kiinni tämä porukka, tuomiolle ja pakkohoitoon, oli ala- taikka täysikäinen.
Mutta kun on kyse sellaisesta maahantuonnin harjoittamisesta jossa kaikki menee kaupaksi ilman mainoskuluja, niin tulee ajatelleeksi että kukahan se rahoittaja on? Se jakeluporras on varmaankin tuollainen satunnaiskäyttäjä joka rahoittaa elämänsä autoineen muiden käytöllä.
Eli kyse on sellaisesta yrittämisestä joka on laissa määrätty rangaistavaksi teoksi mutta osana yhteiskuntaa me sallimme sen tapahtuvan. Onko siis ajateltava että maahantuojalla on paljon vaikutusvaltaa meidän yhteiskunnassa?
Anteeksi lukijalle: olen äärimmäisen katkera siitä että juuri minun lapseni on narkomaani, olisi ollut ihan mukavaa elää elämää antaen itseni ohittaa koko huumeporukan ja alakulttuurin olemassa olo, kääntää pää pois kun vastaan tulee laiha, lihakseton nuori jolla on silmät kuopalla ja joka kävellessään katsoo maahan taikka ohikulkijan käsilaukkua himoten.
Mutta mieleni on pakottanut minut ottamaan selvää erilaisista päihteistä, hakemaan tietoa näiden ällöttävien narkkien elämästä ja tavoista jotta voin sitä kautta ajatella että olen mukana lapseni elämässä. Kunnes hautaan lapseni, sillä valittetavan harva niistä kuvioista selviää hengissä ja katson eräänlaiseksi kuolemaksi myös sitä että psyyke ja mieli on pysyvästi muuttunut ja fyysinen terveys mennyt.
Se joka maahantuontia rahoittaa ( eikä kannata pistää kaikkea venäläisten/virolaisten piikkiin, huumeita on ollut Suomessa iät ajat) tietää että uusia asiakkaita syntyy joka vuosi. Vaikka miten olisi apua tarjolla näille nuorille niin aina viimeiseksi tulee kuitenkin kysymys: kuka rahoittaa ja lunastaa voitot?
Rikollisen äiti
 

Re: Lapseni on narkomaani

ViestiKirjoittaja nezumi » 27.7.2009 16:52:07

....
Viimeksi muokannut nezumi päivämäärä 18.3.2012 20:30:56, muokattu yhteensä 1 kerran
nezumi
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2066
Liittynyt: 28.7.2007 19:54:49

Re: Lapseni on narkomaani

ViestiKirjoittaja Rikollisen äiti » 27.7.2009 17:06:47

Olen erimieltä, se sallittakoon!
Aivan varmasti nämä mielestäni ällöt narkit, ainakin suuri osa, ovat olleet fyysisesti terveitä ja osa aivan tavallisista kotioloista, osa tietenkin ns parempien perheiden lapsia jotka päästyään irti eivät enää aikuisena halua muistella entistä elämää, osalla jatkuu perheen malli kun vanhemmat jo käyttivät( vai onko joillan esim cp-vammainen narkkarilapsi?).
En missään enkä koskaan aio pysähtyä jutustelemaan, kaikki mitä olen heidän elämästään saanut tietää niin sotii sitä vastaan: kaikkia ja kaikkea jota vain pystyy ja voi manipuloida ja käyttää hyväksi, se tehdään.
Olen kyllä sinun, nezumi, puolesta iloinen jos olet päässyt irti kuvioista, harva entinen käyttäjä sanoo tervehtyneensä, suurin osa kertoo olevansa koukussa loppuelämän: aina tulee hetkiä jolloin tekee mieli. Mutta poikkeus vahvistaa säännön, kuten sanotaan, ehkä jonkun kolmekymppisenkin joka ei ole koskaan kokeillut, tekee mieli silloin tällöin vetästä tötsyt?
Rikollisen äiti
 

Re: Lapseni on narkomaani

ViestiKirjoittaja nezumi » 27.7.2009 18:29:56

...
Viimeksi muokannut nezumi päivämäärä 18.3.2012 20:31:08, muokattu yhteensä 1 kerran
nezumi
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2066
Liittynyt: 28.7.2007 19:54:49

Seuraava

Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa