Olet täällä

Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja SouthernSun » 15.10.2009 10:08:14

Minulle kerrottiin, että täällä löytyisi paikka jossa voisi purkaa tuntojaan asiasta josta normaalisti vaietaan. Poikaystäväni ja kahden pienen lapseni isä on narkomaani ja alkoholisti. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta. Olen vasta nyt ruvennut etsimään jotain todellista ulospääsyä tästä tilanteesta ja hakenut itselleni tukiverkostoa. Toivoisin, että tämä paikka olisi osa sitä. Olen käynyt päihdetyöntekijän luona juttelemassa miehestä ja omasta tilanteestani. Hän sai minut tajuamaan myös kuinka minä taidan olla läheisriippuvainen.

Jos vaikka aloittaisin ihan alusta. Olin 17-vuotias kun tapasin hänet baarissa. Päädyin hänen luokseen yöksi ja siitä lähtien olimme pariskunta. Sain tietää hänen lääkkeiden ja marihuanan käytöstä kun olimme olleet yhdessä muutaman kuukauden. En ajatellut siitä mitään, olin, ja olenhan valitettavasti vähän vieläkin, nainen joka rakastuu renttuihin. Meillä oli hauskaa vähän aikaa, kävimme baareissa eikä alkoholi ollut silloin vielä ongelma. Sitten muutin puoleksi vuodeksi toiselle paikkakunnalle ja kun tulin takaisin, hän oli erilainen. Päissään raivosi minulle ja katosi päiviksi jättäen minut yksinään itkemään kotiin. En tiedä itsekään miksi jäin. No, jäin kuitenkin ja katsoin vuosia kuinka mies käytti piriä, lääkkeitä, subutexiä, marihuanaa, alkoholia, ihan mitä tahansa mistä menee pää sekaisin. Kuvittelin, että kyllähän hän oikeasti haluaa lopettaa ja perustaa perheen ja elää normaalia elämää. Olin väärässä. Kyllähän hän on yrittänyt, mutta ei koskaan tarpeeksi. On mennyt hoitoon, mutta sitten jättänyt aina kesken. Minä olen niin väsynyt. Tuntuu etten ole tänä aikana tehnyt muuta kuin puolustanut häntä ja selitellyt hänen tekojaan. Nytkin rahoitan hänen huume&alkoholiongelmaansa kun en vaan osaa sanoa ei. Hän on kuin kolmas lapseni. Enkä minä tätä halua. Tiedän ettei hän pysty antamaan minulle sitä mitä oikeasti haluan, silti elän tässä helvetissä, silti aina annan hänen tulla takaisin, silti aina annan rahaa jos hän onnistuu keksimään tarpeeksi säälittävän tarinan. Selittelen itselleni ettei hän ainakaan ole väkivaltainen ja selvänä ihan mukava mies. Ei se kuitenkaan riitä, ei alkuunkaan. Viikko tai pari mukavaa aikaa ja sitten viikon narkkaus/ryyppyputki, kuka sellaista kestää tai edes haluaa kestää?! Eikä se mukava aika ole edes oikeasti niin mukavaa kun pitää omassa kodissaan varoa sanojaan ja passata toista ettei vaan tulisi taas toiselle halu lähteä pois.
SouthernSun
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 7.10.2009 07:38:15

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja Vixen » 15.10.2009 11:10:44

Hei ja tervetuloa! :D Todella hienoa, että olet myöntänyt ongelman itsellesi ja lähtenyt hakemaan apua. Siitä se lähtee, pikkuhiljaa. Itse harmittelin ja harmittelen välillä edelleen, miksi ihmeessä en tullut palstalle aikaisemmin, miksi ihmeessä en mennyt Al-Anoniin aikaisemmin, miksen vieläkään voi kertoa kaikille ystäville miehen alkoholiongelmasta ja asumuserostamme... jne. Mutta ajattelen, että kaikella on aikansa. Tulin tänne kun olin valmis siihen. Menin Al-Anoniin, kun olin valmis siihen. Asia kerrallaan. :D

Luin eilen kirjan, joka varmaan koskettaisi sinuakin. Teos on Katerina Janouchin Läheinen, joka on omaelämäkerrallinen romaani avioliitosta alkoholistinarkomaanin kanssa.

Jaksamisia! :D Et ole yksin, meitä on täällä paljon muitakin.
Optimistille sattuu iloisia yllätyksiä
Avatar
Vixen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 199
Liittynyt: 3.6.2009 21:25:19

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja SouthernSun » 15.10.2009 12:57:09

Hei Vixen :) Kiitos sanoistasi. Minulla on myös se, että harmittelen etten tullut tänne aikaisemmin. Joskus pari vuotta katsoin näitä sivuja, mutta en oikein ajatellut saavani täältä mitään. Vielä silloin ajattelin, että mies lopettaisi ja minä pärjäisin yksin ajatusteni kanssa. Al-Anoniin menoa olen ajatellut paljon, mutta en tiedä uskallanko sinne lähteä.

Mies meni eilen juomaan ja minä idiootti vielä maksoin. Nyt soitin ja siellähän se edelleen on kaljan parissa, vaikka eilen vannoi tulevansa aamulla selvänä kotiin. Ylihuomenna minulla olisi tärkeä meno josta olen sanonut monta kertaa miehelle ja aina hän on luvannut, että olisi silloin selvä. No katsotaan, pitääkö pyytää taas vanhempiani lastenvahdiksi. Mies edelleen ajattelee, että kaikki on ihan ok meidän välillä, ainahan minä olen erolla ja vaikka millä uhkaillut. Nyt minulla olisi lasten kanssa muutto omaan asuntoon, en tiedä milloin saisin sanottua, että en oikeastaan halua häntä sinne. Olen niin hukassa tunteitteni kanssa, silloin kun mies on muualla olen oikeastaan ihan iloinen siitä, mutta sitten kun hän soittaa krapulassa ja säälittävältä kuulostaen, otan hänet takaisin vaikka samalla tiedän, että tulen katumaan sitä kuitenkin.
SouthernSun
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 7.10.2009 07:38:15

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja SouthernSun » 15.10.2009 18:29:11

No nyt hän tuli tänne, soittamatta tai mitenkään ilmoittamatta vain ovesta sisään hymyillen ja pikkaisen päissään, niin kuin minulla pitäisi olla jotenkin iloinen, että saan taas viinalta haisevan, kuorsaavan miehen viereeni nukkumaan. Ärsyttää. On tämä kyllä hyvä paikka valittaa :D
SouthernSun
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 7.10.2009 07:38:15

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja Minä myös » 16.10.2009 10:54:52

SouthernSun: Pelästyi oikeen, kun aloin lukemaan sun tarinaa.
Luulin, että joku kirjottaa mun puolesta :?
Siis kerta kaikkiaan niin samanlainen parisuhteen kaari kuin minullakin!!!

Käypä lukaisemassa kijoituksiani kesältä!!
Jatko meillä auki edelleen!!
Minä ja 3 lasta
Minä myös
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 12
Liittynyt: 22.7.2009 13:16:09
Paikkakunta: uusimaa

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja kun alkoholi uuvuttaa » 17.10.2009 09:29:05

Mä olen niin väsynyt. Alkoholin käyttö kuluttaa ja uuvuttaa henkisesti. Meidän perheessä ei huumeongelmia ole, mutta alkoholi niitä tuottaa. Mieheni on alkoholisti (vaikkei sitä myönnäkkään) ja kai minäkin jossain määrin. Myönnän ainakin että ongelma on käytössä, vaikkei minua alkoholistiksi laskettaisikaan. Juominen ei ole jokapäiväistä, mutta pakonomaista joka viikonloppuista, eikä se ole aina ollut näin suuri ongelma. Olemme seurustelleet 5 vuotta ja meillä on 3 lasta. Perhe- ja rakkauselämä todella kärsii tästä jatkuvasta juomisesta. Joka alkuviikko sovitaan, että "ens viikonloppuna ei kyllä", mut perjantaina töiden jälkeen karhua kaatuu... Mä itse olen ihan kyllästynyt tähän, mutta mieheni ei. Mä haluan muutosta, mutta mieheni ei, koska ei näe ongelmaa. ennen juotiin joka viikonloppu kotona yhdessä, mutta nyt se on mennyt siihen, että baariin on päästävä. Itse haluaisin viettää aikaa kotona, eikä muutama kalja siinä sivussa edes haittais, jos se jäis siihen muutamaan, mutta kun miehen on sen ensimmäisen jälkeen jatkettava känniin asti. Lapsetkin ovat jo ruvenneet oireilemaan baari-iltojen takia ja joka kerta sanoo etteivät halua meidän lähtevän, tai ketään hoitamaan. Se tuntuu pahalta enkä halua tuottaa lapsilleni mielipahaa. Me ollaan molemmat kasvettu alkoholisti perheissä ja minä pahimmassa mahdollisessa, enkä halua lapsilleni samaa. Oltiin luvattu jo viime viikonloppuna lapsille tämä viikonloppu ja perjantaina lupauduttiin muidenkin lapsille lapsenvahdeiksi. No miehelle sitten tietysti tuli joku "pakollinen" baarissa käyminen jo päivällä heti töiden jälkeen. Minä tulin töistä kotiin kahdeksalta ja ukko oli kotona jo ihan kännissä. Yhtäkkiä ilmoitti, että on saanut lapsenvahdin ja voidaan lähteä baariin... minä en kuitenkaan suostunut lähtemään, koska olin luvannut lapsilleni ja olin myös luvannut hoitaa muiden lapsia, niin en silloin jätä niitä muiden hoidettavaksi. no ukko tietysti lähti. Ostoksille piti lähteä kaikki yhdessä, mut luultavasti menen yksin lasten kanssa. Meillä ei muuten ole ongelmia, eikä tapella juuri koskaan, tai mistään. Tästä ongelmasta ollaan kyllä keskusteltu paljonkin, kuitenkin ilman tulosta. Nyt en tiedä mitä pitäisi tehdä, kun minulla on kuitenkin suuret haaveet tulevaisuuteni suhteen ja joka viikonloppuinen juominen ei sovi niihin. Ei minulla ole edes ystäviä kenelle purkaa tuntojani. Molemmat ollaan myös mielenterveyspotilaita ja tämä juominen pahentaa niitä ongelmia.
kun alkoholi uuvuttaa
 

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja Kuitenkin » 18.10.2009 00:03:07

SouthernSun kirjoitti:On tämä kyllä hyvä paikka valittaa :D


Kiva olla avuksi! Tervetuloa palstalle.. Sulla on kuitenkin aika paljon jo valmiitakin ajatuksia: tiedät jo, ettet halua tätä nykyistä elämää.. Tunnistat myös tilanteet, missä annat periksi omista päätöksistäsi. Ne on jo isoja askeleita! Siinä on jo hyvä suunta eteenpäin!

Anna omille ajatuksillesi tilaa ja tue itseäsi niissä päätöksissä, mitä teetkin. Kun päätät jonkin asian, tue itseäsi siinä päätöksessä. Kun mä päätin, että alkoholistini saa lähteä, en päästänyt häntä enää taloon sisälle humalassa. Vannotin itseäni pitämään siitä kiinni. Ja vaikka kuinka säälitti ja tuntui pahalta, kovetin itseni ja pidin kiinni päätöksestä. Olin ihan vähällä sanoa, että "no tule nyt sitten.." mutta kun tajusin lauseen olevan tulossa, oikein yllytin itseni inhoon humalaista miestä kohtaan. Niin kuin sinäkin sanot: eihän kukaan halua sellaista elämäänsä! Mä ihan kuin katsoin miestäni toisen ihmisen silmin: ei kukaan halua sellaista viereensä nukkumaan! Hyi hel..

No niin, se minusta ja mun alkoholistista, sulla on omasi. Toivon sinulle tyyntä päättäväisyyttä ajatella omaa hyvinvointiasi ja pitää kiinni niistä päätöksistä, joiden avulla aiot parantaa omaa elämääsi. Aivan, se on sinun elämäsi, sinun omasi. Ei kenenkään muun.

Kun alkoholi uuvuttaa: aloita tänne oma ketju tarinastasi. Saat siihen myös toisten kommentteja ja tukea tilanteeseesi. Samalla oma topic toimii kuin päiväkirjana, josta voit seurata omia ajatuksiasi ja ehkäpä muutostakin, minkä voit saada elämääsi ryhtymällä tekemään asioita, joita oikeasti tahdot elämässäsi olevan.
Kuitenkin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 114
Liittynyt: 24.8.2009 23:21:53

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja SouthernSun » 19.10.2009 07:12:31

Nyt hän on ollut täällä taas pari päivää, saapui päissään ja huumeet tietenkin myös kuvioissa. En ymmärrä miksi hän haluaa tänne tulla, kun kuitenkaan ei puhu minulle tai huomioi ollenkaan että olen olemassa. Totta täällä on vaan paremmat ruuat ja paremmat tv-kanavat. En kuitenkaan sano näitä ajatuksia hänelle, en tiedä kyllä miksi. Toisaalta pelkään että sitten hän lähtee ja toisaalta haluan että hän lähtee. Rasittavaa.
SouthernSun
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 7.10.2009 07:38:15

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja Kuitenkin » 19.10.2009 11:34:21

Kerro lisää tunteistasi noiden "toisaalta" ja "toisaalta" takana. Miksi haluaisit hänen lähtevän? Miksi haluaisit hänen jäävän? Mitä odotat kummassakin tapauksessa saavasi? Entä voivatko ne toteutua? Mitä sinulle oikeasti jää käteen toisessa ja toisessa vaihtoehdossa?
Kuitenkin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 114
Liittynyt: 24.8.2009 23:21:53

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja SouthernSun » 19.10.2009 12:04:35

Hyviä kysymyksiä. Haluan hänen jäävän, koska toivon koko ajan, että hän puhuisi minulle tai osoittaisi jotain minua kohtaan, rakkautta, katumusta tai edes jotain tunnetta. Sitten taas haluan hänen lähtevän koska fakta on ettei hän tule niin tekemään. Onhan sitä jo monta vuotta odotettu. Kun olen yksin ajatusteni kanssa, kuvittelen miehen ihan erilaiseksi kun hän oikeasti on. Monesti haaveilen, että hän olisi selvä niin sitten hän tekisi sitä ja tätä ja tuota, mutta ei hän oikeasti ole sellainen kuin haluan ja toivon hänen olevan. Elämäni olisi helpompaa ilman miestä, ilman odotuksia paremmasta. On helpompaa olla rehellisesti yksin kuin yksin toisen kanssa. Tiedän, että tästä tilanteesta on päästävä, mutta en vaan saa itseäni tekemään mitään konkreettista sen eteen. Olen niin surullinen, että tämä päätyi tähän, yritän kaikin voimin silti pitää kiinni siitä haaveesta ja menneestä.
SouthernSun
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 7.10.2009 07:38:15

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja Kuitenkin » 19.10.2009 14:06:08

Ok. Sun pitää kyllä olla itsellesi myös armollinen. Totta kai on helvetin surullista, ettei homma toimikaan. Saat tuntea surua ja on sinulla oikeus myös haaveilla. Sun täytyy antaa itsellesi aikaa toipua tästä pikkuhiljaa.. Älä siis vaadi itseltäsi kaikkea heti, tässä ja nyt. Sä oot aivan vasta ottanut isoja askeleita myöntämällä tilanteen ja hakemalla apua. Nyt sä saat myös vain olla tekemättä mitään suuria päätöksiä tms. Tärkeintä on, että olet itsellesi rehellinen, niin kuin olet täällä palstalla ollutkin. Älä lähde rakentamaan mitään valheiden varaan.

Levähdä siis hetki, ole itsellesi hyvä ja armollinen. Nauti tänään niistä pienistä asioista, mitkä ovat kauniita ja hyviä. Sitten, kun olet taas voimaantunut, voit ottaa taas isompia askeleita siihen suuntaan, mihin tahdot elämäsi menevän.
Kuitenkin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 114
Liittynyt: 24.8.2009 23:21:53

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja SouthernSun » 20.10.2009 08:36:23

Sanoin tänään miehelle vähän tuntemuksistani, niin vastaus oli vaan "miksi sinulla pitää aina ruveta riitelemään?". Hän on näköjään tyytyväinen siihen, että olen vain hänen autonkuljettaja, lompakko ja kokki. Kun sanoin ettei tämä riitä minulle, hän sanoi että kerro mitä minun pitää tehdä. Olen kuitenkin sanonut jo miljoona kertaa, olen valittanut, huutanut, pyytänyt kauniisti, mutta ei hän vaan muista/välitä. Samaa kehää vaan kierretään.
SouthernSun
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 7.10.2009 07:38:15

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja Kuitenkin » 20.10.2009 20:50:00

SouthernSun kirjoitti:Hän on näköjään tyytyväinen siihen, että olen vain hänen autonkuljettaja, lompakko ja kokki.


No kukapa ei olisi? Ei kai siinä tule mieleen paljon valitella olojaan? Tai etsiä/haluta muutosta?
Kuitenkin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 114
Liittynyt: 24.8.2009 23:21:53

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja SouthernSun » 22.10.2009 10:20:52

No nyt hän (lääkkeiden voimalla) on siivonnut, ollut lähelläni ja jopa jutellut. Silti ärsyttää. Ei tämä ole aitoa, jos pitää vaan huumeiden avulla pitää yllä parisuhdetta ja kotia. En tiedä yhtään mitä ajatella tai mitä tehdä. Katsotaan nyt kuinka kauan tämäkin vaihe kestää.
SouthernSun
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 7.10.2009 07:38:15

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja SouthernSun » 25.10.2009 18:07:05

Siellähän tuo on taas makuuhuoneessa mököttämässä ja katsomassa telkkua. Ei ihmekään kun huumeet loppu. Kiukuttelee kun tarvi puoli tuntia katsoa omaa lastaan kun kävin kaupassa. Silti selittelee, että on varmaan flunssa kun kaikkialle sattuu ja tuntuu kuin olisi kuumetta. Niinpä niin, flunssahan se varmaan on...

Kaikista surullisinta on, että meillä oli kyllä oikeasti aika hauskaa kun hän oli kamoissa. Oli mukava, jutteli, teki kaikkea mitä normaalissa parisuhteessä ja perheessä tehdään. Ulkopuolisille käytöksestä ei olisi arvannut, että oli piikittänyt, ainut epäilyttävä asia oli pienet pupillit. Haluaisin, että hän lopettaa, mutta silti jossain takana on hirveä pelko siitä, että ehkä hän raittiina ei olisikaan niin mahtava. Kauheata ajatella näin. On vaan sekavaa kun hän on niin erilainen eri aineiden vaikutuksen alaisena. Millainen hän sitten "oikeasti" olisi?
SouthernSun
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 7.10.2009 07:38:15

Seuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa