Olet täällä

purkaus

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

purkaus

ViestiKirjoittaja kysymysmerkki » 28.10.2009 11:21:06

Kirjoitanpa muutaman rivin, jos se vaikka auttaisi jäsentämään omia ajatuksia.

Miehelläni on useita vuosia kestänyt päihteilyhistoria lääkkeiden parissa. Muinoin ongelmana oli myös kannabis, mutta siitä on jo onneksi päästy. Viime kesänä hän kärähti "viimeisen kerran" lääkkeistä, ja on tiettävästi ollut sen jälkeen käyttämättä. Ongelmana ei siis ole hänen haluttomuutensa tai kyvyttömyytensä muutokseen, vaan se, miten paljon olen itse muuttunut tässä vuosien varrella. Minä en kestä enää valehtelua, anteeksi antamista, kaiken uudelleen aloittamista. Tuntuu kuin eläisimme tällä hetkellä jonkinlaisella jatkoajalla, vailla tietoa siitä mihin tämä päättyy.

Minulla on eroajatuksia päivittäin. Se, että mies on pystynyt (omien sanojensa ja havaintojeni perusteella) olemaan selvinpäin jo 5 kk, ei riitä todisteeksi siitä että tämä muutos olisi todellinen. Luottamus on mennyt, eikä palaa. Kesällä olin jo ottamassa eroa ja muuttamassa pois, kun hän sanoi että tekisi kaikkensa että tämä sotku vielä selviää. Ehdoksi yhdessä jatkamiselle sanoin että hänen on hakeuduttava hoitoon. Lupasi, mutta ei ole vieläkään mennyt. Kerran on soittanut a-klinikalle, mutta ei ole koskaan mennyt sinne. Itsellään ei ole minkäänlaista sairauden tuntoa. Ei myönnä olevansa riippuvainen. Minä olen eri mieltä. Ei kuivilla oleva alkoholistikaan ole terve tai parantunut.

Arki sujuu kyllä ihan normaalisti, mutta se ei riitä enää minulle. Käytän tilannetta hyväkseni törkeällä tavalla, olen itsekäs. Enkä haluaisi olla, mutta se tuntuu olevan ainoa työkalu ja selviytymiskeino jota osaan käyttää. Paha olla.
kysymysmerkki
 

Re: purkaus

ViestiKirjoittaja ruttu » 28.10.2009 12:12:12

Tervetuloa palstalle! Toivotaan, että saat täältä yhtä paljon apua kuin mitä meistä monet ovat saaneet - juurikin tuohon omien ajatusten selkiyttämiseen.

Meillä on vähän samankaltainen tilanne sikäli, että mies raitistui kesällä. Hän tosin osallistui myllyhoitoon ja sikäli tilanne on siis eri, että hän on ymmärrykseni mukaan raitis, ei pelkästään kuivilla. Kuitenkin raitistumisen myötä kaikenlaiset käsittelemättömät asiat nousivat pintaan (tarkemmin tuolla minun omassa ketjussani) ja lopulta päädyimme asumuseroon. Emme ole hakeneet eroa, vaan kysymyksessä on tilapäinen järjestely sen selvittämiseksi, että onko meistä vielä meiksi. Olemme nyt asuneet eri osoitteissa pari kuukautta ja täytyy sanoa, että ratkaisu osoittautui tosi hyväksi - juuri nyt suhtaudun taas yhteiseen tulevaisuuteen varsin toiveikkaasti.

Tähän ratkaisuun emme päätyneet yksin, vaan siihen neuvoi asiansa osaava pariterapeutti. Jos miehesi ei halua lähteä A-klinikalle, niin mitä jos sinä menisit? A-klinikat vastaavat myös päihderiippuvaisten läheisten tukemisesta ja voisit ehkä siellä saada apua ajatustesi selvittämiseen. (Tosin jo tälle palstalle säännöllisesti kirjoittamisesta on paljon apua - ainakin minulle tämä on tällä hetkellä yksi tärkeimmistä tukimuodoista, vaikka en nyt juuri kovin aktiivisesti kirjoittelekaan.)
ruttu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 163
Liittynyt: 6.5.2009 23:21:30

Re: purkaus

ViestiKirjoittaja Ellen » 28.10.2009 13:51:42

No minulla on täsmälleen samanlaiset olot kuin aloittajalla. Täydellinen kyllästyminen ja välinpitämättömyys, ihan sama juoko vai ei yhtä huonosti menee. Luottamus mennyt mutta mikä vielä pahempaa, niin en pysty arvostamaan miestäni enää juuri ollenkaan.

Mies oli myllyhoidossa toukokuussa ja on sen jälkeen retkahdellut tasaisesti kuukauden välein. Putket on kestäneet n.viikon. Minun mieheni sanoo että tämä kuuluu paranemisprosessiin ja suunta on täydelliseen absolutismiin....just niin ja mitähän toi mahtaa tarkoittaa.

Jokatapauksessa vaikka mies yrittää niin en pysty häntä tukemaan raittiuteen. Olen selkeästi irottautunut henkisesti hänestä. Jotenkin tuntuu, että vaikka olisin antanut hänelle anteeksi ja haluaisin pystyä uskomaan häneen, niin kroppa ei pysty antamaan anteeksi. Toisinsanoen vierastan ja kavahdan mieheni kaikkia yrityksiä lähentyä minua.

No jaa en osaa kirjoittaa vaikka haluaisin ja tämän takia olen täällä lähinnä lukijana :D
Ellen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 8
Liittynyt: 12.6.2009 14:46:34

Re: purkaus

ViestiKirjoittaja Liskoli » 28.10.2009 15:28:49

Vaikuttaa tutulta. Olen seurustellut kannabisriippuvaisen epävakaasta persoonallisuushäiriöstä (myös paha lääkeriippuvuus ollut, sekä kovin väkivaltainen) kärsivän mieheni kanssa vasta alle vuoden, mutta kaikki on jo pilalla. Tuntuu ihan niinkuin teistä muistakin, ettei yrittämälläkään löydy luottamusta siitä, että kaikki kääntyisi hyväksi. Miehen ja omistakin yrityksistä huolimatta. Juuri äsken tuonne kirjoitin tämänpäiväisestä räjähdyksestäni. Itkin ja huusin miehelle (joka ei ollut mitään aivan ihmeellistä tehnyt, pientä riitaa sillä kertaa vain) että taloa ei voi rakentaa pilalla olevien perustusten päälle. Jossain vaiheessa talo luultavasti romahtaa vaikka siitä olisi rakennettu kuinka hieno. Ja sitä romahdusta odottaa pelolla ja se ahdistaa päivittäin, kun tietää että kaikki ei ole kunnossa siltikään. Milläköhän tavoin tästä pystyisi jatkamaan ja rakentamaan perustukset udelleen.. voimia kaikille teille samojen asioitten kanssa kamppaileville, tässä ollaan kaikki lujilla mutta luulen että jotenkin kaikki asiat aina selviävät lopulta.
Liskoli
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 29
Liittynyt: 8.10.2009 23:55:07

Re: purkaus

ViestiKirjoittaja nasaalisti » 28.10.2009 17:01:33

Päihteiden käyttö on usein vain pintaa, ongelmat ovat syvemmällä. Vaikka lopettaisi käyttämisen, niin ne perusongelmat jäävät. Näin ollen mielestäni on tärkeää käydä jonkun kanssa puhumassa näistä asioista, vaikka päihteiden väärinkäyttö olisikin loppunut. Voisitko sopia miehen kanssa aikarajan, johon mennessä hänen pitäisi aloittaa jonkinlainen terapia? Parisuhdeterapiat ovat myös ok, mutta jos koette ongelmien syntyneen vain miehen päihteiden käytöstä, niin yhteisterapia tuskin on miehelle hyödyllinen kokemus, jos hän kokee olevansa syntipukki.

Itsellä päihdetaustaa n. 15 vuoden ajalta ja terapiassa käynyt muutaman vuoden, ja vihdoin alkaa näyttää valoisammalta, vaikken vielä olekaan täysin kuivilla. Oikea raitistuminen vaatii kovaa työtä, ei sitä itsestään ongelmat ratkea..
Läppää asiasta ja asian vierestä

nasaalisti@hotmail.com
nasaalisti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1144
Liittynyt: 9.1.2009 09:00:45
Paikkakunta: Stockholm-Helsinki

Re: purkaus

ViestiKirjoittaja Kuitenkin » 29.10.2009 00:48:27

Tuttuja on ajatukset ja tuo turta tunnottomuus - vai pitäisikö sanoa tunteettomuus?

Minä elin alkoholistini kanssa 10 vuotta ja nyt pari kuukautta sitten laitoin "ulkoruokintaan". Hän on sen jälkeen ollut juomatta ja tuntuu kyllä ihan tosissaan pyrkivän raittiuteen. Minä sillä aikaa löysinkin itseni rippeet täynnä pettymystä, vihaa, surua.. Niitä olen sitten itsekseni käsitellyt enkä tunne alkoholistiini minkäänlaista yhteyttä tai vetoa. Tuntuu paremminkin, että luisun hänestä koko ajan kauemmaksi.. Muutos on sikäli ihmeellinen, että kaksi kuukautta sitten tein tämän "stopin" aivan väen väkisin, itseni siihen pakottaen ja ensisijaisena tavoitteena oli ilman muuta yhteiselämän saaminen kuntoon miehen raittiuden avulla. Nyt kun olen tuosta alkoholistin ikeestä vapaa, en haluakaan takaisin millään hinnalla, en edes raittiin miehen kanssa.

Luulen kyllä, että tämäkin mieli voi muuttua. Sitä vain on niin loukattu ja kaikki nämä tunteet ja käsittelemättä jääneet asiat on käytävä nyt läpi, ikään kuin elettävä uudelleen. Voihan tämän vaiheen jälkeen toki tulla uusi kausi, jossa ne hyvät asiat, joihin hänessä aikoinaan rakastuin taas nousevat arvoonsa. Tuntuu vain, etten edes erota, mitkä asiat ovat häntä itseään ja mitkä alkoholismin jälkiä. Enkä ole varma, haluanko edes ottaa siitä selvää..
Kuitenkin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 114
Liittynyt: 24.8.2009 23:21:53

Re: purkaus

ViestiKirjoittaja nopsasti » 29.10.2009 14:29:09

Hei ketjuun kirjoittajat,
Olisikohan Al-Anonista (www.al-anon.fi) teille apua ajatustenne selvittämisessä. Al-Anonissa voi päätyä eroon tai löytää hyvän tavan jatkaa liittoa. Kaikki tapauksethan ovat yksilöllisiä.
nopsasti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 582
Liittynyt: 30.12.2005 19:04:35
Paikkakunta: Helsinki

Re: purkaus

ViestiKirjoittaja kysymysmerkki » 18.11.2009 13:00:58

Kiitos kaikille kommenteistanne.

Ahdistaa ihan kamalasti! Olen ottanut seuraavan askeleen ja varannut itselleni ajan a-klinikalta. Tiedän että kaikki ajatukset, kysymykset ja vastaukset ovat minussa itsessäni, mutta tarvitsen apua niiden järjestämiseen mielekkääseen järjestykseen. Toivottavasti a:sta on apua. Mies ei ole edelleenkään ollut halukas minkäänlaiseen hoito-/terapiasuhteeseen minkään tahon kanssa.

Muutama päivä sitten kerroin miehelle kaikki, siis ihan kaikki tuntoni niin rumina ja loukkaavina kuin ne ovat, mutta kovin rehellisinä. Mies selvästi rupesi miettimään itseään. Yritin herätellä häntä niihin asioihin jotka todennäköisesti ovat hänen päihdehistoriansa takana. Nyt hän on ainakin tilanteen tasalla ja tiedostaa eron uhkan sekä toivon mukaan alkaa ajatella omaa mielenterveyttään. Vaikka olen vihainen tilanteesta, en vihaa miestäni vaan toivon hänelle ihan vilpittömästi pelkkää hyvää.

Omat tunteeni ovat yhtä isoa kaaosta. Ironiselta tuntuu, että minä joka olen psykiatrisen hoitotyön asiantuntija ja käsittelen päivät pitkät muiden ongelmia, osaan auttaa muita mutta en itseäni. Koko minuus tuntuu olevan hukassa. Itseltään piilossa eläminen on todella uuvuttavaa ja työlästä puuhaa.. Haluaisin löytyä pian, ilman riitelyä, itkua ja epätoivoa. Rationaalinen järki tolkuttaa kaiken aikaa taustalla että eihän tämä nyt niin ihmeellistä ole ja muilla ihmisillä on ollut paljon isompiakin asioita käsiteltävänään ja niistäkin on selvitty. Vaan poikkeuksellisesti tunne viekin nyt voiton, enkä ole tätä aikaisemmin kokenut.

Tekisi mieli vetää peitto korville ja nukkua talven yli...
kysymysmerkki
 

Re: purkaus

ViestiKirjoittaja Moninainen » 18.11.2009 18:49:20

Kuulostaa tutulta. Meilläkin mies on tyytyväinen luvatessaan hakeutua hoitoon. Hän vaan ei tee sitä. Ja minä odotan.

Ehkä hoitajana on muita vaikeampi luopua toivosta, koska koulutuksen ja työnkin vuoksi on uskottava olemassaolevien hoitokeinojen pystyvän parantamaan potilaan.
Moninainen
 

Re: purkaus

ViestiKirjoittaja kysymysmerkki » 9.12.2009 12:23:37

Nyt on pari kertaa a-klinikalla käyty, ja täytyy kyllä myöntää että siitä on ollut isosti apua. Ei niinkään tilanteen ja tunteiden selvittämisessä vaan omassa olossa. Olen ollut paljon paremmalla tuulella ja vähemmän ahdistunut. Jollain tavalla se on helpottavaa, että saan puhua puolueettomalle ihmiselle joka on ihan vain minua varten. Ystävien kanssa keskustellessa kaikilla on aina jokin mielipide ja keskusteluun vedetään mukaan omatkin ongelmat. Terapeutin tunteista ja ongelmista minun ei tarvitse olla kiinnostunut! Hän on vain ja ainoastaan minua varten istuntojen aikana. Aijon jatkaa tapaamisia, ehdottomasti!

Arki meillä sujuu ihan "normaalisti", mutta pinnan alla kuplii ja kuohuu koko ajan. Miehelleni olen tehnyt selväksi että eroajatuksia on edelleen ja koittanut kysellä miltä hänestä tuntuu. Ihmeen tyynesti hän on suhtautunut tähän kaikkeen. Ei halua erota eikä näe eron mahdollisuudessa mitään positiivista, mutta silti suhtautuu minun ajatuksiini rauhallisesti, ainakin näennäisesti. Jollain tavalla vetäytyy keskustelusta ennenkuin se todellisuudessa edes alkaa. Pitäisikö alkaa räyhäkkäästi provosoimaan että saisin hänestä irti sen, mitä hän todellisuudessa kokee? En ymmärrä. Jaksanko edes yrittää? Välillä tuntuu siltä kuin eläisimme kahdessa erillisessä rinnakkaistodellisuudessa. Meillä tuntuu olevan hyvin vähän mitään yhteistä, emmekä ole juuri mistään samaa mieltä. Olemmeko koskaan olleetkaan?

Olen ihan kysymysmerkkinä.
kysymysmerkki
 

Re: purkaus

ViestiKirjoittaja Kuitenkin » 11.12.2009 14:25:16

kysymysmerkki kirjoitti:Välillä tuntuu siltä kuin eläisimme kahdessa erillisessä rinnakkaistodellisuudessa.


Hui.. Tämä kuvasi hyvin mun mennyttä kesää.. Onneksi se on takana. Onneksi sen jälkeen sain eron. Onneksi elämässä on kääntynyt ihan uusi lehti.

Toivon sinulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita et voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voit ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Kuitenkin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 114
Liittynyt: 24.8.2009 23:21:53

Re: purkaus

ViestiKirjoittaja kysymysmerkki » 15.1.2010 11:09:26

Hei taas!

Olen saanut tehtyä jonkin tason päätöksiä tämän tunnesotkun keskellä. Sitä jatkuvaa tahkoamista ja ees-taas-soutamista en enää kestänyt, vaan tiertoisesti repäisin itseni siitä irti. Asiat eivät ole edelleenkään juuri muuttuneet : mies ei käy hoidossa, minä käyn. Minä epäilen ja paheksun, ajattelen välillä ilkeitä ajatuksia, enkä kovinkaan suuresti kunnioita tai arvosta miestäni. Mies puolestaan yrittää jollain tavalla hyvittää minulle kaiken, ja sietää aivan kaiken minulta. Ainoa ero viime syksyyn on siinä, että olen päättänyt keskittyä itseeni. En voi toisen puolesta elää tai tehdä ratkaisuja, vaan ainoastaan päättää itse sen, miten toisen tekemisiin suhtaudun. Tiettävästi mies on kuivilla edelleenkin, vaikka epäilyksiä muustakin on ollut. Nyt olen kuitenkin päättänyt että otan vastaan sen mitä tulee, enkä murehdi etukäteen. Olen siis antanut hänelle viimeisen mahdollisuuden. Jos ei onnistu niin sitten se on piste.

Olen jaksanut kiinnostua omasta hyvinvoinnistani, ja alkanut tehdä niitä asioita joista nautin. Mies voi tulla mukana jos haluaa, mutta jollei halua niin sitten olen ja teen yksin. Niin yksinkertaista. Vahvan hoivavietin omaavana kuvittelin että tämänkaltainen itsenäisyys ja itsekkyys aiheuttaisi riitoja, mutta ei sittenkään! Valtava muutos vain yhdellä ainoalla pienellä päätöksellä: otan vastuun vain ja ainoastaan omasta tunnekuormastani, vain ja ainoastaan omista tekemisistäni!

Siitä tulemmeko ME olemaan ME jatkossa vaiko ei, ei tiedä kukaan. Aika näyttää, eikä minulla ole enää mikään kiire.
kysymysmerkki
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa