SATAA, SATAA
Vanhat asiat ovat nousseet taas lasteni elämään uppotukkien lailla. Minä tiedän, että sellaisia ne ovat: nousevat kuin karvas röyhtäys silloin kuin vähiten pitäisi. Polttelemaan jää pitkäksi aikaa eikä mikään tunnu helpottavan oloa. On hyvä, että lapseni sai sanottua ääneen sen mikä sai hengen salpautumaan ja kehon tottelemattomaksi. Ääneen sanottuun hätään voi myötäelää.
Koetut vääryydet, väkivalta eivät katoa unohtamalla vaan elämällä. Poljettu ja särjetty minuus rakentuu hitaasti mutta sen voi rakentaa. Rakentuminen on mahdollista vain elämää rakastamalla. Pahinta mitä voit sinua kaltoinkohdelleelle tehdä, on toivoa hänelle rauhaa ja rakkautta ja siten jatkaa vapaana omaa elämääsi.
Olen rakentanut lapsilleni ja itselleni uutta elämää. Kiitollisena olen ollut joka päivä siitä hyvästä, mitä olemme saaneet pikku perheenä elää. Kun on riittävän rikas elämästä, on kaikki arkinen hyvin kaunista. Saa kiittää siitä, että olen tämänkin päivän saanut lahjaksi. Ei taloudellinen niukkuus, lasteni erityisen tuen tarpeet ja sairaudet ole minua koskaan niin kuormittaneet kuin alkoholismi ja kaikki se muu rumuus mitä se on tuonut tullessaan.
Olen jo tottunut siihen, että minusta tulee alkoholistin tarinoissa pahantekijä. Sellaisessa roolissa olin keltaisessa mökissä vuosia ja olen sellainen edelleen. Kun kerroin totuuden lapsen oireilusta, hän ei tietenkään tunnistanut omaa osuuttaan asioiden kulkuun. "Ei äitiänne teidän tarvitse kuunnella." saapui pitkä viesti. Lapselle. Ei tietenkään minulle. Jälleen kerran alkoholistista tuli uhri.
"Sataa, sataa ylleni tulvimalla.
Niin vähästä en särje sydäntäni.
Puhaltakoot vastoinkäymiset ympärilläni niin kuin
kylmät viimat.
Olen itse myötäkäyminen."
(Edith Södergran, suom. Uuno Kailas.
Osa runosta)
Siunausta uuteen vuoteen Hinni