Olet täällä

Lähtisin, jos vain uskaltaisin :(

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Lähtisin, jos vain uskaltaisin :(

ViestiKirjoittaja Choice » 2.1.2010 17:13:22

Kirjoitan tänne ekaa kertaa, vaikka luultavasti minun olisi pitänyt kirjoittaa jo aika päiviä sitten.

Olen elänyt parisuhteessa melkein 10 vuotta. Suhteeseen on koko ajan kuulunut kolmas pyörä lisäksemme, nimittäin alkoholi. Itselläni ei ole alkoholiongelmaa, mutta miehelläni on. Lapsia meillä ei ole.

Viimeisen vuoden aikana tilanne on vaan muuttunut pahemmaksi... Omat voimani ovat jo vähissä, enää en vaan jaksa tsempata, lohduttaa ja välittää. Tuntuu kuin minusta olisi tullut välinpitämätön ja kylmä meidän suhteelle ja omalle tilanteelleni (henkisesti olen varmaan jo jättänyt tämän suhteen taakse). Minulla ei vaan ole voimia ja uskallusta lähteä tästä suhteesta. Tiedän, että pärjään ja tulen aina selvitytymään. Luonteeltani olen vahva. Mutta mieheni ei ole. Pelkään, että suhteen loppuminen olisi hänelle liikaa (itsetuhoisia tekoja taustalla). Tämä tilanne repii hajalle minut että hänet. Tunnen kuinka molemmilla on paha olla. Hän itse ei myönnä ongelmaa. Hän ei näe että tekisi jotain väärää. Kun kysyn miksi hän juo, niin syytökset melkein aina kohdistuu minun tekemisiini tai johonkin muuhun kuin häneen itseensä. Hän tiedostaa ongelman sisällään, mutta hänen itsetuntonsa ei anna myöden myöntää olevansa ongelmissa. Hän on liian ylpeä pyytämään apua, koska hän on aina selvinnyt yksin. Kovan kuoren alla on todella heikko ja epävarma ihminen, pelkään ettei hän selviytyisi jos hänet jättäisin.

Jos vaan tietäisin, että mieheni selvitytyisi olisin jo elänyt "uutta" elämääni pitkän tovin. Tiedän, etten voi aina vaan ymmärtää ja unohtaa ja antaa anteeksi. Olen valmis lähteämään eteenpäin, mutten uskalla. Mistä saisin voimia uskaltaa tehdä päätös?
Choice
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 2.1.2010 16:48:12

Re: Lähtisin, jos vain uskaltaisin :(

ViestiKirjoittaja Pöpi » 2.1.2010 19:29:27

Olette tasavertaisia aikuisia ihmisiä molemmat. Miksi sinun pitäisi huolehtia hänen selviämisestään? Huolehtiiko hän sinun? Epäilenpä!
Pöpi
 

Re: Lähtisin, jos vain uskaltaisin :(

ViestiKirjoittaja Vieras » 2.1.2010 20:28:00

Tarvitset voimia irrottautuaksesi riippuvuudesta mieheen. Olet juomisen mahdollistaja niin kauan kuin huolehdit hänestä, ts. esteenä miehen mahdolliselle raitistumiselle. Jos lähdet, autat itseäsi uuteen elämään, mutta samalla autat häntä lopulta tajuamaan tilanteen ja ehkä jopa lopettamaan juomisen.
Vieras
 

Re: Lähtisin, jos vain uskaltaisin :(

ViestiKirjoittaja Moninainen » 2.1.2010 23:50:07

Olen itsekin ajatellut joskus samaa kun mies uhkailee itsemurhalla. Jäisinkö syyttämään itseäni ainiaaksi, jos hän toteuttaisi sen? Toteuttaisiko hän sen?

Saisitko miehesi pariterapiaan jolloin miehelle jäisi tueksi tuttu terapeutti eronne jälkeen? Tukeahan hän tarvitsee, mutta tarvitseeko sinun olla se tuki?

Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni. En ole paras neuvomaan kun omakin elämä on kiitettävästi solmussa.
Moninainen
 

Re: Lähtisin, jos vain uskaltaisin :(

ViestiKirjoittaja Choice » 3.1.2010 09:33:46

Kiitos vastauksistanne ja kommenteistanne.
Valitettavasti mieheni tukiverkot ovat aika heikot juurikin alkoholismin takia. Kaveripiiri koostuu enemmän ja vähemmän tuurijuopoista. Tältä "ryhmältä" hän saa oikeutuksen ja tuen jatkamaan omaa tuhoaan. Apua hän ei pyydä, eikä hänellä ole montaakaan henkilöä joihin hän voisi luottaa niin paljon, että kertoisi omista todellisista tunteistaan tai ajatuksistaan.
Onneksi mulla on hyvät tukiverkot, mua rakastetaan, ymmärretään ja tuetaan, vaikken aina edes ymmärrä minkä vuoksi.
Viimeksi muokannut Choice päivämäärä 8.1.2010 16:09:14, muokattu yhteensä 2 kertaa
Choice
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 2.1.2010 16:48:12

Re: Lähtisin, jos vain uskaltaisin :(

ViestiKirjoittaja Choice » 3.1.2010 09:41:34

[quote="Moninainen"]Olen itsekin ajatellut joskus samaa kun mies uhkailee itsemurhalla. Jäisinkö syyttämään itseäni ainiaaksi, jos hän toteuttaisi sen? Toteuttaisiko hän sen? quote]

Juurikin samat kysymykset vellovat myös omassa mielessäni. Pohjimmiltani kuitenkin uskon, että kyseessä on henkistä väkivaltaa, jolla ne saa meidät koukuttumaan tilanteeseen syvemmin. Koska emme halua mitään pahaa heille tapahtuvan niin siinä on taas yksi pelikortti lisää heidän vähenevään korttipakkaansa.
Henkiseen väkivaltaan tottuu ja turtuu. Vuosien mittaan sietokynnys on noussut, se mikä ennen satutti ei tunnu enää miltään. Voiko olla niin, että kun enää ei sanat satuta, niin uhkaukset kovenevat.
Choice
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 2.1.2010 16:48:12

Re: Lähtisin, jos vain uskaltaisin :(

ViestiKirjoittaja nopsasti » 3.1.2010 13:30:23

Rakas Choice,
Vaikutat niin toivottomalta. Al-Anonista (www.al-anon.fi) voisita saada toivoa. Ota selvää, onko paikkakunnallasi Al-Anon-ryhmää. Siellä sinut otetaan avosylin vastaan.
Halauksin
nopsasti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 582
Liittynyt: 30.12.2005 19:04:35
Paikkakunta: Helsinki

Re: Lähtisin, jos vain uskaltaisin :(

ViestiKirjoittaja piukula » 4.1.2010 08:30:40

Mun mies uhkaili itsemurhalla vuosia sitten. Pari vuotta meni, ennenkuin tajusin, että se todellakin vain uhkailee pitääkseen minut liekanarussa. Muutaman kerran lopulta sanoin mihelee, että herra on hyvä vaan. Sopii vallan mainiosti, että tappaa itsensä kunhan mun ja lasten ei tarvitse sitä nähdä. Siihen loppuivat uhkailut :-)

Nyt loppuvaiheessa mies aloittii uudelleen ja tekikin kaksi "yritystä". Sitaateissa siksi, että en usko 100-kiloisen miehen itsenkään uskovan hengenlähtöön kun ottaa ½ purkkia Buranaa. Kunhan yritti saada mua taas narun päähän.
piukula
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 115
Liittynyt: 25.8.2009 14:38:48

Re: Lähtisin, jos vain uskaltaisin :(

ViestiKirjoittaja Choice » 4.1.2010 13:35:11

Viestinne saivat mut tajuamaan, että itse asiassa en pärjää yksin.
Viime viikonloppu (uuden vuoden vaihto) on ollut itselleni niin raskas, että aion hakea apua. Ensisijaisesti oman jaksamisen vuoksi.
Itsestäni ei ole tällä hetkellä tukemaan miestäni hänen ongelmissaan. Onneksi siihen hommaan on ammattilaisia tarjolla. Pää asia on nyt minulle, että saan itse omat ajatukseni balanssiin.
Ihanaa ja toisaalta surullista, että täältä löytyy niin paljon kohtalotovereita.
Choice
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 2.1.2010 16:48:12

Re: Lähtisin, jos vain uskaltaisin :(

ViestiKirjoittaja pötkö » 4.1.2010 18:11:43

Jos kääntääkin asian niin,että onkin alkoholistille se mahdollistaja,koska niin se on."Asunto on minun,omaisuus on minun".Niin kaikki on hankittuna alkoholistille valmiiksi,hän vaan juo ja puolisot pysyvät rinnalla ja maksavat.On katto pään päällä,ruoka pöydässä.Kaikki on valmiina ja maksettu,alkoholisti voi vain keskittyä viinan hankkimiseen/kittaamiseen.

Mahdollistajat,näin ajattelen känniääliönaapurinikin vaimosta,kännärin joka ajelee päissään autolla ja kyllä,pikkumaisuuttani pidän vaimoa yhtä syyllisenä siihen,jos jotain ikävää näillä autoilureissuilla tapahtuu.Miksi ajattelen niin?Siksi,että se kännäri ei ikimaailmassa pystyisi asumaan naapurissa,jos emäntä ei kävisi töissä ja maksaisi koko lystiä.Heittäisi hangille sen ukon naapurustoa pilaamasta,mutta ei..

Itse olen ollut väkivaltaisessa suhteessa,josta en sitten millään tuntunut osaavan lähteä.Läheisriippuvuutta?Vai onko näissä ihmisissä joku ihmeellinen vetovoima ja/tai karisma,jokin joka vetää puoleensa ja pitää kiinni.Itse hämmästelen itseäni ja toimintaani nyt vuosia jälkeenpäin,nyt kun olen saanut tähän ihmiseen/asiaan pitkän etäisyyden ja näen kaiken paljon selkeämmin.Missä minun pääni oikein oli?Miksi,helvetissä en lähtenyt heti pois?Mitä hemmettiä oikein ajattelin ja mitä näin siinä ihmisessä ja siinä elämässä?

Ei elämän ole tarkoitus olla yhtä kärsimystä,ei se ole rakkautta jos aiheutta toiselle tuskaa.Rakkaus on jotain ihan muuta.Ei voi myöskään auttaa jotain,joka ei halua tulla autetuksi.Ei toista voi myöskään rakkaudella korjata.

Sanoisin vaan,että lähtekää.Menkää etsimään omaa onneanne.Lakatkaa mahollistamasta toisen riippuvuuksia.Eläkää itsellenne.Elämää,jota juuri SINÄ haluat elää,ette ole täällä muita varten,se on SINUN elämä!

Voimia kaikille.
pötkö
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 121
Liittynyt: 22.3.2008 22:58:43

Re: Lähtisin, jos vain uskaltaisin :(

ViestiKirjoittaja pöpi » 4.1.2010 19:56:51

No nyt tuli järkipuhetta! Olen itse myös eronnut 10 vuotta sitten ja jaksan edelleen ihmetellä kuinka jaksoin sitä penteleen ääliötä niin kauan. Minun jälkeen on tullut monta hoitajaa, kukaan vaan ei taida kovin kauan jaksaa. Aina vaan näyttää uuden löytävän! Onneksi minä olen kuitenkin VAPAA!!!!!
pöpi
 

Re: Lähtisin, jos vain uskaltaisin :(

ViestiKirjoittaja Mimmiliini » 10.1.2010 18:20:11

Hei,itsekin elin joskus aikoinaan samanlaisessa pelossa,kun olin aviossa alkoholistin/luonnevikaisen kanssa,uhkaili itsarilla yms,vaikeeta oli heittää mies pellolle,kun itse olin niin henkisesti väsynyt,alistettu,kyllä siinä tarvitsi ulkopuolisten apua,soskun työntekijöiden avulla sain miehen muuttamaan pois ja terapian avulla pääsin irti syyllisyyden taakasta mitä mies mulle aiheutti ja sit muutenkin lopulta irti miehestä. Ei helppoa ollut ,mutta kyllä SE KANNATTI,sen jälkeen olin hyvin onnellinen,mitä nyt masennus vaivaa ajoittain...
Mimmiliini
 

Re: Lähtisin, jos vain uskaltaisin :(

ViestiKirjoittaja Orvis » 23.1.2010 20:12:37

24v olin aviossa,mut voi siitäkin irti päästä vaik vaikeuksien kautta,eli tsemppiä...
kaikesta huolimatta...
Orvis
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 120
Liittynyt: 23.4.2009 18:55:24
Paikkakunta: Ylöjärvi+muumaa


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa