Olet täällä

Loppu tuli nyt

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Loppu tuli nyt

ViestiKirjoittaja Ellen » 15.1.2010 15:26:26

Olen lueskellut parivuotta tätä palstaa ja muutaman rivin joskus tänne kirjoittanutkin. Lähinnä olen siis peilaillut omaa tilannettani näihin kirjoituksiin.

Tilanteeni on nyt se että, jätin miheni viimeisen retkahduksen aikana/vuoksi. Olen asunut murrosikäisen tyttären ja koiran kanssa vuokratussa asunnossa viikon. Taustasta sen verran että olemme olleet naimisissa about 10vuotta ja olemme nelikymppisiä "uraohjuksia". Mies on huippuälykäs, hyvästä perheestä, kaiken helposti saanut ja korkeastikoulutettu. Hän menestyi työelämässä... Kunnes tuli ensimäiset kirjalliset varoitukset esimieheltä ja siirrot muihin vähemmän vastuullisiin tehtäviin ja lopulta tarjottiin eropakettia. Alkoholismi on alkanut jo opiskeluaikana jolloin on tullut myös mm.rattijuopumus tuomio. Viimeiset kaksi vuotta on mennyt lujaa alas. Alkoholismi on syventynyt samoin masennus.

Olen yrittänyt tukea ja auttaa häntä mm. järjestin hänet myllyhoitoon viime pääsiäisenä (maksoimme itse, eikä ollut halpaa) jonka jälkeen jaksoi olla selvinpäin n.1kk tämän jälkeen tasaisesti retkahduksia. No sitten järjestin hänelle päihdepsykiatrin yksityisesti Mehiläisestä. Loppuvuosi meni niin että pystyi olemaan selvinpäin ja urheilemaan loka-joulukuun. Kävi myös AA kokouksissa viikottain. Uutenavuotena aloitti ryyppäämisen joka jatkuu edelleen. Hän ei siis istu kapakassa vaan piilottelee pulloja, eli juo kotona salaa, autotallissa, autossa parkkipaikalla yms.

Sanoo ymmärtävänsä täysin tilanteensa ja haluavansa muutosta, mutta on omien sanojensa mukaan täysin voimaton ongelman edessä. Tällä hetkellä ei ilmeisesti juurikaan nuku vaan on saanut lääkäriltä pameja sekä nukahtamislääkkeitä ensihätään. Näyttää kamalalta, haisee hirveältä. On menettänyt ajantajun ja kärsii masennuksesta. On jotenkin luovuttanut. Asustelee yhteisessä talossamme ja me joudumme olemaan siis pois koska emme halua katsoa tätä vapaata pudotusta. Tämä on siis karismaattinen ja älykäs mieheni, jolla olisi voinut olla tie auki aivan huipulle liike-elämässä.

Mitä hittoa minä teen??? Toiminko oikein kun jätän hänet yksin selviytymään tilanteessaan. Meillä on keskusteluyhteys, mutta en vain enää jaksa kummankin puolesta. Olen yksityisyrittäjä enkä voi alkaa itse ratkeilla millään lailla. Liikaa vastuuta kaikesta.

Kaikki sanovat että toimin aivan oikein, mutta silti tuntuu että teen "heitteillejätön". Olen antanut itselleni ja hänelle yhden kuukauden aikarajan, jolloin asioiden täytyy lopulta muuttua. Onko tämä ajattelu oikein?? ja mitäs sitten kun kuukausi on kulunut....APUA
Ellen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 8
Liittynyt: 12.6.2009 14:46:34

Re: Loppu tuli nyt

ViestiKirjoittaja Ellen » 15.1.2010 15:53:34

Sen vielä lisäisin, että aloitin itse Sipramilit jotta varmasti jaksaisin. Olin nimittäin ilmeisen shokissa kun tämä tilanne tuli päälle. Uskomatonta että se vieläkin tuntuu näin kamalalta, ihankuin tämä olisi joku uusi juttu.

Huomasin että viestissäni hain apua taas miehelleni enkä juurikaan puhunut miltä minusta tuntuu itsestäni. No...aivan poikki ja pakko suoriutua jotenkin. Fyysisiä oireita kuten unettomuus (siihen tenoksia) kamala stressi töissä ja kiire muutenkin. Teen kuusipäiväistä viikkoa sunnuntain ollessa ainoa vapaapäivä. Lauantai luojan kiitos tosin vain 3h töitä yleensä. Tyttärellä harrastukset jotka pakko hoitaa ja kyyditä. Tänäänkin taas työpäivän päälle matsia katsomaan...jee ja voi kun vois edes itse vetää joskus pari kaljaa ja jutella kavereiden kanssa rauhassa, mutta soliduurisuudesta miestäni kohtaan olen lopettanut juomisen kokonaan, vaikka eihän minulla sitä ongelmaa ollut!!!!
Ellen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 8
Liittynyt: 12.6.2009 14:46:34

Re: Loppu tuli nyt

ViestiKirjoittaja Elämänilo » 15.1.2010 20:06:54

Hei Ellen,
Hyvä että kirjoitit tänne ja haet apua. Ensimmäinen askel on se, että myöntää ongelman ja rohkaistuu puhumaan siitä. Olen alkoholistin ex-vaimo ja toinenkin puolisoni on alkoholisoitunut. Onneksi olen saanut apua Al-Anon-ryhmästä, sillä muuten olisivat alkoholismin paineet musertaneet minut.
Olen ymmärtänyt, että kun ihmiselle syntyy riippuvuus alkoholiin, hän ei enää hallitse käyttöä, vaan alkoholi hallitsee häntä. Hänellä on pakonomainen tarve juoda. Tältä kuulostaa miehesikin tilanne. Vaikka hän on retkahtanutkin hoidoista huolimatta juomaan, hänellä on mahdollisuus toipua. Mutta se edellyttää häneltä omaa halua retkahduksen jälkeenkin.
Al-Anonissa olen ymmärtänyt, että en voi parantaa toista ihmistä enkä voi hallita häntä. AA:ssa raitistuneet alkoholistit sanovat, että alkoholistin on "löydettävä pohjansa" jotta hän voisi raitistua. Eli hänelle täytyy tulla sellainen pakkotilanne (ahdistus, hätä, kuolemanpelko tms.), josta hän ei halua enää mennä pitemmälle. Missä kohtaa tämä kenelläkin on, sitä ei kukaan voi tietää.
Sairastipa alkoholisti omaa sairauttaan miten hurjasti tahansa, meillä läheisillä on oikeus hyvään elämään. Itse opin Al-Anonissa, että saan huolehtia itsestäni ja lakata epätoivoisesti huolehtimasta alkoholistista. Hänelle en kuitenkaan mitään voi. Sinun tilanteesi kuulostaa tosi rankalta ja huolestuttavalta. Joudut jo syömään lääkkeitä. Voisitko ajatella hakevasi vertaistukea Al-Anon-ryhmästä? Se voisi lieventää henkistä painettasi ja helpottaa, kun tapaat muita samanlaisessa tilanteessa olevia, jotka ymmärtävät sinua. Siellä saisit tietoa alkoholismista ja siitä, miten se vaikuttaa perheenjäseniin. Ja ennen kaikkea toisten kokemusta siitä, miten he ovat vastaavanlaisista tilanteista selvinneet. Koska sinulla on lapsiakin, on jaksamisesi ja hyvinvointisi heidänkin kannaltaan ensiarvoisen tärkeää. Alkoholisti ei sitä pysty ajattelemaan, hän on siihen liian sairas. Sinun on huolehdittava itse itsestäsi. Toivon sinulle voimia hakea apua itsellesi. Olet sen arvoinen.
Elämänilo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 81
Liittynyt: 23.1.2006 18:17:34
Paikkakunta: Satakunta

Re: Loppu tuli nyt

ViestiKirjoittaja bloodysweatatears » 15.1.2010 20:46:10

Tuntuu niin tutulta, Ellen. Yrittäjänä tiedän miten vaikea on jaksaa toisen juomista kaiken vastuun kantamisen lisäksi. Lisäksi ovat vielä lapset. Kun ei voi luottaa toiseen ollenkaan. Pahinta on kun jonkun aikaa on hyvin ja sitten ennalta varoittamatta tulee uusi pettymys. Minulle on tullut sama tilanne eteen, kuin sinulle. Oma jaksaminen alkaa olla katkolla, jos jotain ratkaisua ei tule. Haluan ravistaa itseni miehestä irti. Suhde tuntuu imevän minut luurangoksi.
Päätösten teko on hirveää painajaista, jos mies on mukana samassa yrityksessä. Kaikkia päätöksiä siivittää mahdollisuus saada seuraava pullo. Eli meillä suunnitellaan turhia kauppareissuja ym. koska mies tarvitsee minua kuskikseen. Minusta on hyvä, että sinä sait rohkeutta lähteä! Tekisin itse niin, jos se olisi mahdollista. Haluan kuitenkin yrittää säilyttää pojalle maatilan, ja näin olen tehnyt tästä yrityksestä itselleni loukun.
Pidä itsestäsi huolta! Niin minäkin olen ajatellut tehdä. Omalla paikallani.
bloodysweatatears
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 204
Liittynyt: 26.11.2009 21:06:15

Re: Loppu tuli nyt

ViestiKirjoittaja Vieras » 15.1.2010 20:49:13

Ellenille,
uskon tietäväni ainakin vähän siitä miltä miehestäsi tuntuu voimattomana pyöriä alkoholismin karusellissa. Hän tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei kertakaikkiaan pysty siihen. Asia ei ole tahdolla hallittavissa. Reilut pari vuotta sitten ihmettelin päivittäin tokkurassa miten minulle tulee käymään, kuolenko tajuihini tulematta? Tiesin, että juominen olisi lopetettava, mutta ajatuskin alkoholista luopumisesta tuntui täysin mahdottomalta. Tunsin, että en pääse eteenpäin enkä peruuttaakaan voinut, olin umpikujassa. Kulissini olivat kunnossa, kuten monilla muillakin alkoholisteilla, mutta sisäinen sekasorto ja tuska olivat suuret.
Näillä sivuilla ei tietääkseni saa mainostaa mitään, joten kerron vain saaneeni avun Minnesota-tyyppisessä avohoidossa. Siihen on tänä päivänä mahdollisuus Helsingissä, Tampereella ja Rovaniemellä. Hoitoon menin sillä mielellä, että kaikki tarjottava apu kelpaa ja tarkoitus pyhittää keinot. Ylpeys oli nieltävä. Hoidon maksoin itse.
Toiminnastasi läheisenä en osaa muuta sanoa kuin sen saman, minkä kaikki muutkin ovat Sinulle sanoneet, oikein varmaankin teit. Tuohon mainitsemaani hoitoon sisältyy myös oma hoito-ohjelma läheisille. Siihen osallistuneet ovat nähdäkseni saaneet hyvää vertaistukea omassa ryhmässään.
Toivon teille voimia ja rohkeutta avun hakemiseen.
Isoäiti
Vieras
 

Re: Loppu tuli nyt

ViestiKirjoittaja Ellen » 16.1.2010 11:31:52

Suuri kiitos kaikille jotka komentoitte tilannetta, se auttoi.

Mieheni käy nyt omaa taisteluaan ja keskusteluni hänen kanssaan tänään ehkä auttoi häntä siinä mielessä, että hän tietää etten ole häntä hylännyt ihmisenä ja ymmärrän kyllä hänen tilanteensa sairautensa kanssa. Hän haluaa selvityä ja saada tilanteen hallintaan. Yritin luoda hänelle uskoa siitä että kaikki lähtee tästä päivästä ja että taistelu itsensä kanssa täytyy käydä tänään. Eli kun himo iskee iltapäivällä silloin on se ensimäinen taistelu ja mahdollisuus muutokseen. Sanoin ettei ajattelisi niin pitkälle tulevaisuuteen, vaan ottaisi nyt tilanteen päiväkerrallaan. Luojan kiitos emme ole riidoissa vaan voimme puhua asiasta järkevästi.

Olen päättänyt kuitenkin, että paluuta ei enää ole entiseen. Omaishoitaja en ole, enkä myöskään terapeutti....ei edes ole koulutusta:)

Äitini(sairaanhoitaja)joka oli myös yksinhuoltaja kärsi myös alkoholismista. Minuun luo uskoa se, että hän pystyi lopettamaan ihan omin avuin muutama vuosi sitten, kun jäi eläkkeelle. Hän omien sanojensa mukaan teki vain päätöksen. Hänen alkoholismistaan jouduimme veljieni kanssa kärsimään siis koko lapsuutemme. Juopottelu oli joka viikonlopuisin ja kaikki lomat. Myöhemmin myös viikolla tissuttelua. Hän joi kotona salaa kahvikupista yms. eli kokemusta on alkoholistin omaisena olemisesta.

Sinulle bloodysweatatears haluaisin sanoa, että olen lukenut sinun tilanteestasi viestiketjussasi ja sympatiat ovat täysin sinun puolellasi. Hirmuinen tilanne, mutta uskoisin että aina kuitenkin on toivoa. Asiat tuppaavat menemään omalla painollaan johonkin suuntaan. Muutos tulee väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Yritä olla vaipumatta epätoivoon.
Minun tilanteeni yrittäjänä on se, että mieheni ei ole missään tekemisissä yritykseni kanssa eikä omista yhtään osaketta yhtiöstä. Tästä pidin huolen kun aloin omaan bisnekseeni. Avioehto on olemassa ja asunto on yhteisomistuksessa, tosin minä olen se joka omistaa vähemmän koska mieheni on huomattavasti varakkaampi jo alunperin. Älkää kuitenkaan saako väärää käsitystä tilanteesta, olen asuntovelallinen ja luultavasti erotilanteessa joudun muuttamaan vuokralle. Taantuma on kurittanut firaani niin, että seuraavat parikuukautta ovat erittäin kriittisiä (konkurssi??) Mikäli näin käy ja ero tulee on se täydellinen katastroofi taloudellisesti. Miehelläni ei raha huolia ole, ainakaan toistaiseksi.

Voimia kaikille viikonloppuun, monelle se on tänäkin viikonloppuna täyttä perhehelvettiä. Minä lähden ystäväni kanssa syömään ja ehkäpä otan sen oluenkin....
Ellen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 8
Liittynyt: 12.6.2009 14:46:34

Re: Loppu tuli nyt

ViestiKirjoittaja Lia » 16.1.2010 18:55:45

Ellen,

Olen todella pahoillani tilanteestanne, mutta samalla olen erittäin vihainen - koko tämän sotkun keskellä olet täysin unohtanut murrosikäisen tyttäresi!! Juuri nyt hän jo ikänsäkin puolesta kaipaa sinua eniten, puhumattakaan siitä, että myös hän kokee tilanteen taatusti hyvin stressaavana! HÄPEÄISIT! Kerroit, että olet itsekin kasvanut alkoholistiperheessä, joten tiedät siis, millaista on kun ei ole välittävää äitiä läsnä, jonka puoleen voi kääntyä tilanteessa kuin tilanteessa. Ymmärrän kyllä, että yksityisyrittäjänä aikasi on varmasti todella kortilla, mutta oli HIRVEÄÄ lukea, että tytön kuljettaminen harrastuksiin on aivan kauhea velvollisuus ja sinua ei voisi vähempää kiinnostaa mennä katsomaan matsia ja näin osoittaa, että hän on tärkeä sinulle. Haaveilet vain muutamasta kaljasta ja omien ystäviesi seurasta! Tajuatko yhtään mitä tällainen tekee tyttärellesi??? Tulevaisuudessa hänellä on suuri todennäköisyys ajatua itse alkoholistiksi tai valita sellainen puolisokseen. Olen itse kasvanut alkoholistiperheessä ja tiedän mistä puhun!!! Isäni oli alkoholisti ja äitini koko aika meni kulissien ylläpitämiseen, ja kun kulissit lopulta romahtivat ja vanhempani erosivat, äitni "otti takaisin" sen mitä HÄN ITSE oli menettänyt ja alkoi käydä omissa harrastuksissaan, vietti aikaa ystäviensä kanssa ja nautti elämästään varmasti ensimmäistä kertaa. Olen iloinen, että hän vihdoin oli onnellinen, mutta hän unohti minut ja siskoni, ei ollut meille koskaan läsnä. Nykyään siskoni on suhteessa väkivaltaisen alkoholistin kanssa. Minä taas en kykene läheiseen suhteeseen kenekään miehen kanssa, sillä pelkään että hän alkaa juomaan ja joudun elämään koko helvetin taas kerran.

Joten älä helvetissä unohda sitä rakasta murrosikäistä tytärtäsi tämän kaiken keskellä! Osoita kiinnostusta hänen asioihinsa, tehkää yhdessä jotain, käyttäkää vaikka koiraa lenkillä ja jutelkaa arkipäiväisistä asioista! Teille molemmille tekisi hyvää unohtaa hetkeksi koko tilanne, nollata ajatukset ja aloittaa uusi päivä toivottavasti paremmalla mielellä. On tärkeää, että pidät huolta itsestäsi, mutta vähintään yhtä tärkeää on huolehtia tyttärestäsi! Uskomatonta ettet voi sitä itse ymmärtää!
Lia
 

Re: Loppu tuli nyt

ViestiKirjoittaja nasaalisti » 16.1.2010 21:17:25

Loistava kirjoitus Lia!

Samoilla linjoilla, lasta ei saa unohtaa! Eihän tilanne ole missään määrin hänen syytään!!
Läppää asiasta ja asian vierestä

nasaalisti@hotmail.com
nasaalisti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1144
Liittynyt: 9.1.2009 09:00:45
Paikkakunta: Stockholm-Helsinki

Re: Loppu tuli nyt

ViestiKirjoittaja Kalevi » 16.1.2010 21:29:36

Terve.
Minusta Lia menee nyt liian pitkälle tuossa paatoksessaan. Ei se nyt ihan niin voi mennä, että ensin kaikki muut ja sitten itse, jos vain enää jaksaa...

Minulla on itselläni kolme lasta ja kaikki heistä harrastaa, tiedän siis suurin piirtein mistä puhun. Jos minulla ei olisi aikaa itselleni niin taatusti myös perheeni voisi huonommin.
Jos ei itse voi hyvin, kuinka siinä sitten jaksaisi huolehtia muista?

Aina on helppo tuomita toinen, varsinkin parin kirjoituksen perusteella, mutta olisiko kannattanut ensin kysyä asiasta?
Kalevi
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1252
Liittynyt: 8.11.2005 14:46:46
Paikkakunta: JKL

Re: Loppu tuli nyt

ViestiKirjoittaja Ellen » 18.1.2010 10:14:58

Juuri näin, todella tyypillistä. Aika helppo vetää omia johtopäätöksiä tietämättä yhtään tilanteesta. Lia; en ole äitisi eikä ole reilua minua kohtaan purkaa omaa traumaa. Olen aina asettanut tyttäreni kaikessa etusijalle. Tämän takia nytkin päätin että muutamme toistaiseksi pois kotoa. Minulle ei ole mikään "kamala velvollisuus" mennä katsomaan matsia. Mistä sinä semmoisen johtopäätökseen pääsit?? Harrastusten hoitaminen, jos niitä on jokaikisenä päivänä keskiviikko poislukien voi käydä erittäin kuormittavaksi, tilanteen ollessa muutoinkin haastava. Välimatkojen vuoksi ajan esimerkiksi jokaikinen päivä n.200km ja kaiken vapaa-aikani vietän siis tyttäreni kanssa(mikäli hän yleensä seuraani haluaa). Hänhän on siis murrosiässä eikä välttämättä halua viettää vapaa-aikaansa minun kanssani vaan olla kavereidensa kanssa.

Miehen alkoholismin takia olen lakannut tapaamasta ystäviäni lisäksi käytännön arjen kiireet ovat myös osasyynä. Mielestäni se että tapaan ystävän ensimäistä kertaa vuoteen, ei ole lapseltani pois. Päin vastoin. Minun äitini vaikka kärsikin alkoholismista ei riekkunut ravintoloissa. Hänen asenteensa elää oli lastensa puolesta uhrautuminen, vaikka se kuulostaakin uskomattomalta.

No ilmeisesti tänne kirjoittaminen taisi olla virhe. Sain tuomion, jossa minut leimattiin huonoksi äidiksi ja oportunistiksi. Aika masentavaa.
Ellen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 8
Liittynyt: 12.6.2009 14:46:34

Re: Loppu tuli nyt

ViestiKirjoittaja nasaalisti » 18.1.2010 11:29:51

Ellen kirjoitti:No ilmeisesti tänne kirjoittaminen taisi olla virhe. Sain tuomion, jossa minut leimattiin huonoksi äidiksi ja oportunistiksi. Aika masentavaa.

Aika paatosta. Jos tietyn kuvan parista viimeisestä viestistä sai, niin eikö siitä saisi huomauttaa? Kukaan ei leimannut huonoksi äidiksi, itse ajattelin, että olet liian kiireinen. Jos kirjoittaa keskustelupalstalle, niin pitää osata varautua siihen, ettei saa pelkästään kehuja tai myötäilyjä osakseen.
Läppää asiasta ja asian vierestä

nasaalisti@hotmail.com
nasaalisti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1144
Liittynyt: 9.1.2009 09:00:45
Paikkakunta: Stockholm-Helsinki

Re: Loppu tuli nyt

ViestiKirjoittaja Vieras » 18.1.2010 16:53:54

Kyllä äitikin saa ja pitää olla terveesti itsekäs. Omat jaksamisen rajat on hyvä osata tunnistaa ja elää sen mukaan.
Murrosikäinen ei voi päättää kuljetetaanko häntä 200km harrastusten vuoksi. Itse en niin tekisi, koska en suuren lapsimäärän vuoksi pystyisi tai edes haluaisi. Vanhemmillakin on oikeus elää omaa elämäänsä eikä uhrautua ja ajatella vain lapsiaan.

Mielipiteelläni en arvostele alkuperäistä kirjoittajaa vaan häntä rankasti arvostelleita.
Vieras
 

Re: Loppu tuli nyt

ViestiKirjoittaja Lia » 19.1.2010 16:00:07

Tarkoitukseni ei ollut missään nimessä leimata tai syyttää sinua huonoksi äidiksi, Ellen! Todella ikävää, jos sait viestistäni sellaisen kuvan. Kirjotit aiemmassa viestissäsi, että "Tyttärellä harrastukset, jotka PAKKO hoitaa ja kyyditä. Tänäänkin taas työpäivän päälle matsia katsomaan..jee". Lauseesta saa kyllä sellaisen kuvan, että tyttäresi menot ja harrastukset ovat sinulle vain ylimääräinen rasite, "pakkopullaa", mutta hyvä jos olin väärässä. Lisäksi et maininnut mitään muuta tyttärestäsi tai hänen voinnistaan ja fiiliksistään, joten ajattelin, että kaiken tämän keskellä et ole muistanut/jaksanut/pystynyt huomioimaan häntä tarpeeksi! Joskus niin voi käydä, kun ihminen on viimeiseen pinnaan asti venytetty, niin kuin sinä nyt olet. Ja terveisenä Kaleville ja muillekin, sekä sinulle Ellen - kuten jo aiemmassa viestissäni totesin, ON TÄRKEÄÄ ETTÄ PIDÄT HUOLTA ITSESTÄSI, mutta vähintään yhtä tärkeää on huolehtia tyttärestäsi! Kuten Kalevi mainitsikin, tyttäresi ja perheesi voi paremmin vain jos sinä itse huolehdit itsestäsi. Mielestäni en ole missään vaiheessa kieltänytkään tätä ja ymmärrän, että olet nyt täysin oman jaksamisesi rajamailla. Mutta loppujen lopuksi tässä on kyse myös tyttärestäsi, josta sinä olet vastuussa ja josta sinun tulee huolehtia aina ja ikuisesti! Näin se vain menee! Kaikkien vanhempien tulisi ymmärtää, että vanhemmaksi ryhtymisessä on ehtonsa - toisesta huolehtiminen ja vastuunottaminen, usein oman itsensä kustannuksella. Lapset tulisi aina asettaa etusijalle, varsinkin silloin kun perheessä käydään läpi vaikeita aikoja. Olen todella pahoillani Ellen, että joudut miehesi tilanteen vuoksi kantamaan kaiken tämän vastuun yksin.

Taisin aiemmassa viestissäni hieman ylireagoida, joten pahoittelut siitä. Ymmärrän, että ole juuri nyt herkässä ja vaikeassa tilanteessa, etkä todellakaan kaipaa minkäänlaista provosointia. Olen vain kokenut alkoholismin, välinpitämättömyyden, jaksamattomuuden, kaiken tämän lapsen näkökulmasta, joten tällaisissa tilanteissa sympatiani ja huomioni kohdistuu aina ensimmäisinä lapsiin ja puolustan heitä loppuun saakka! Toivon, että pääsette perheessänne kaikkien kannalta hyvään ratkaisuun. Muista, että sinä et voi parantaa ketään, etkä voi eikä sinun tule kestää mitä tahansa. Ota aikaa itsellesi, vaikka sitten silloin kun tyttäresi on muissa menoissa (tuossa iässä äidin seura nyt vaan ei ihan aina ole "cool"...:)). Mieti, mikä on itsellesi tärkeää ja onko joitain asioita, joista sinun pitää luopua - luopuminen on aina raskasta, mutta olet jo taatusti sellainen rautanainen, että kestät mitä vaan.

Rauhaa ja rakkautta,
Lia
Lia
 

Re: Loppu tuli nyt

ViestiKirjoittaja bloodysweatatears » 24.1.2010 20:34:18

Hei, minäkin haluan sanoa tuosta murkkujen suhteesta vanhempiin. Meillähän on kaksi poikaa, toinen jo murkkuiän ohittanut ja aina kyllä enemmän puheväleissä mun kanssa. Mutta nyt puoli vuotta myöhemmin selvisi, että hän oli ajatellut, että isän juominen johtuu siitä, että hän viritti moponsa tappovehkeeksi, jolla pääsi jo 110km/h. Jäi kuitenkin kiinni onneksi ja siitä iso poru. Että näin asiat saattaa pyöriä nuorten päässä.

Nyt kun me ollaan oltu evakossa yläkerrassa, ja siellä on touhuttu vain ihan tavallisia asioita YHDESSÄ ja erikseen, niin huomaan, että nuorempikin on alkanut enemmän puhumaan ja saattaa kalkattaa jo vaikka mitä. Kuunnellessani katson poikaa, pyrin lopettamaan touhuamisen ja osoitan kiinnostusta hänen juttuunsa kommentoimalla tai kysymällä. Ei ne kaipaa kaveria, niillä on ne oman ikäisensä (toivottavasti). Mutta joskus on tarve puhua aikuiselle. Etsi se pieni asia, missä voi osoittaa; olet minulle tärkeä, välitän sinusta. Ne vähitellen tuo sen tiuskivan nuoren lähemmäksi. Siitä äyskäämisestä ei kannata loukkantua tai pelästyä. Ehkä seuraavalla kerralla nuoresi saa sanottua mikä mielessä pyörii. En koskaan ole hyväksynyt esim. haistattelua. Eikä se ole meillä koskaan ongelma ollutkaan. Ennen olin niin hädissäni miehen puolesta, että unohdin aivan pojat. Mikä virhe, toivon, että ei ole myöhäistä korjata sitä. Rohkeasti vain niitä mörököllejä "silittämään".
bloodysweatatears
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 204
Liittynyt: 26.11.2009 21:06:15

Re: Loppu tuli nyt

ViestiKirjoittaja Vixen » 25.1.2010 10:37:38

Hei Ellen, toivottavasti jatkat kuitenkin täällä käymistä. Ainakin minulle tämä oli aikanaan hyvin tärkeä paikka jaksamisen kannalta. Enää täällä ei tule niin paljoa kirjoiteltua. Oma elämä on niin seesteistä, ettei siitä paljoa kerrottavaa ole (asumme miehen kanssa erillään), ja tuntojani käyn purkamassa lähinnä Al-anonissa ja terapiassa. Luen palstaa silti melkein päivittäin. Samoin kuin anonissa, jokaisesta uudesta tulokkaasta tulee sekä hyvä että paha mieli. Paha siksi, että niin monet joutuvat kestämään sitä samaa pskaa mitä itse, mutta hyvä siksi, että he ovat löytäneet jonkun kanavan, josta saada apua.

Jaksamisia! :D
Optimistille sattuu iloisia yllätyksiä
Avatar
Vixen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 199
Liittynyt: 3.6.2009 21:25:19

Seuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa