Olet täällä

Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

ViestiKirjoittaja Cher (ei kirj) » 27.9.2010 21:26:02

Neppi kirjoitti:"Tunnelin päässä näynyt valo on kustannussyistä sammutettu!"

Nyt kun olen pannut tuulemaan - kertonut kaikille läheisilleni ja ottanut pankkiin yhteyttä ja alkanut järjestämään elämääni, niin nyt uo HELVETIN retku alkaa hankalaksi...
Jälleen tuli tänne (no hänen kotikin tämä on) ja sulkeutui yhteen huoneeseen. Yritin asiallisesti aloittaa keskustelun niin tuo käyttäytyy kuin teini!!! Tekee tämän ero siis äärimmäisen vaikeaksi. Ei suostu puhumaan, uhoaa vaikka on korviaan myöten veloissa ja v******ee!!!!!! Nyt alkaa viimeisetkin sympatiaempatiat kadota.

Meni hieman vaikeaksi, kun en enään kainostellut vaan soitin isälleni ja veljelleni hänen kuullen ja kerroin kaiken.
Mutta nyt siis olo kuin aalloharjalta olisi tiputtu jälleen pohjamutiin... :cry:


Mun exä käyttäytyi ihan samalla tavalla. Meidän tarina on ihan kuin samasta kynästä kirjoitettu, tosiaan. Paitsi että mulla se lapsi...no joo, mutta silti. Samalla lailla minäkin annoin miehen valita, viina tai minä. Ja hän sanoi valitsevansa minut. Vietimme ihanan vapaapäivän (lapsi oli mummilassa) shoppaillen ja käytiin elokuvissa. Oli mukavaa. Se oli perjantaina. Lauantaina hän ei tullut töiden jälkeen kotiin. Meni kaljalle. Se oli kuin märkä rätti kasvoille ja sen jälkeen minun oli helppo lähteä. Mutta kun kerroin hänelle että nyt on ero lopullinen ja aloin touhuamaan niin johan pääsi helvetti irti ; syyttelyä, uhittelua, raivokasta kännäämistä...
Nämä tarinat ovat tosiaan niin pelottavan samanlaisia...Huhuh.

Onnea nyt vain hurrrrrrrrjasti sinne!! Pidä pääsi!
Cher (ei kirj)
 

Re: Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

ViestiKirjoittaja Neppi » 27.9.2010 21:34:47

Kiitos viestistä Cher! Tämä keskustelupalsta on tällä hetkellä yksi tärkeimmistä voimalähteistä!
Niin lapsi. Mikäli elämä olisi kulkenut toiveideni mukaisesti, olisi tässäkin eroprosessissa lapsi mukana. Toivoin kovin perhettä jo muutamia vuosia. Kai tämä on ainoa asia, josta saan retkuani kiittää eli hän ei halunnut "vielä" lapsia...

En tiedä, miten asiat sottaantuvat. Ehkä selvänä päivänä retku kykenee ajattelemaan, ehkä ei. Tuleeko selvää päivää? Tahtoisin jo niin kovin oman elämän, josta jo uskalsin haaveilla...
Neppi
 

Re: Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

ViestiKirjoittaja Neppi » 28.9.2010 21:28:08

"Se on etteenpäin vaikka nokalleen kaatus"

Sormukset ovat siirretty laatikkoon ja viileästi todettu, että tie on tullut päähänsä. Kiinteistövälittäjää siis odotellen...
Tuntuu ihan mielettömältä - ihan kuin ei toista tuntisikaan - todeta lakonisesti, että näin se vaan on.
En tiedä, mitä odotin. Mutta jotenkin tuntuu, ettei kahdeksaa vuotta voi jättää taakse riitelemällä. Rakastan ex-miestäni mutta päätöksen olen tehnyt. Toivoisin toki, että suhde saisi arvoisensa päätöksen.
Neppi
 

Re: Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

ViestiKirjoittaja Cher (ei kirj) » 28.9.2010 21:36:36

Neppi!
Tuntuu hienolta puolestasi. Surullisiahan nämä jutut on joten tuntuisi jotenkin kornilta onnitella mutta senkin uhalla onnittelen kuitenkin. Tiedän kokemuksesta kuinka hienolta se tuntuu kun vihdoin päätös on tehty. Ihan oikea, oma päätös. Miten sellainen tyyni rauha valtaa sydämen. Vaikka se sydän onkin särkynyt ja vuotaa verta ja kantaa huolta niin se on silti tyyni. Se ei enää hakkaa villinä pelosta ja huolesta, ei enää repeä joka kerta kun lupaus on jälleen rikottu. Se sydän tietää että sillä on edessään helpommata ajat vaikka juuri nyt tekeekin kipeää. Ehkäpä juuri siksi on helppo kohdata tulevaisuus tyynenä. Kun on varma omasta päätöksestään.
Cher (ei kirj)
 

Re: Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

ViestiKirjoittaja Neppi » 29.9.2010 15:35:19

Todella tuntuu, kuin sydän revittäisiin ulos ja silmät täyttyvät kyynelistä jatkuvasti. Päässä kuitenkin jykyttää ajatus - joskus tämä helpottaa. Tämän on pakko helpottaa.
Tähän asti olen ollut touhukas ja tarmokas ja tsempannut. Nyt ensimmäistä kertaa tuntuu, että haluan jäädä vain sohvan nurkkaan itkemään - Kunpa joku ottais syliin. Täytyy vain potkia itsensä liikkeelle. Pakko.

Koska ex-mies ei halua/pysty puhumaan, minun on pakko kirjoittaa hänelle. Haluan saada tämän möykyn sisältä pois. Tiedän, että hän ei ymmärrä, kuinka voin rakastaa häntä ja silti haluta erota. Niin, en halua erota, meidän on pakko erota. Joka kerta, kun pystyn ajattelemaan järjellä, kyyneleet loppuvat. Minä olen opetellut rakastamaan tuota renttua - miten siitä opetelleen pois?
Neppi
 

Re: Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

ViestiKirjoittaja adent » 29.9.2010 16:30:28

Neppi,

Olen alkoholisti, joka on kohdellut vaimoaan ja lapsiaan kaltoin noin viisi vuotta. En ole sairaudessani yhtä pitkällä kuin miehesi, mutta sanotaanko, muutaman vuoden päässä. Olen vienyt perheeltäni yhteistä aikaa ja mahdollisuuksia tehdä asioita. Olen vienyt perheeltäni elämänilon. Vaimoni ihmettelee miten olen voinut pilata hänen ja lasteni elämän. Mutta enhän minä sitä tiedä, ei sitä kannata minulta tai mieheltäsikään kysyä.

Oleellista on se, että sinulla on oikeus terveeseen, täysipainoiseen elämään. Olen iloinen päätöksestäsi ja olen varma siitä, että löydät vielä itsellesi rauhan ja hyvän olon, tekipä exäsi oman elämänsä suhteen mitä tahansa. (Joko muuten kutsut häntä exäksi?)

Ja mitä tulee noihin sinun tunteisiisi, älä häpeä niistä mitään. Kun menimme naimisiin, kirjoitin häihin pieniä lappusia pöydille koristeiksi, joissa mietelauseita. Yksi parhaimmista oli mielestäni tämä:

"Tekonsa voi harkita, sanansa voi valita, tunteet kulkevat omia teitään."

Vielä yksi juttu: minä en loppujen lopuksi päättänyt parantua perheeni, vaan itseni ja oman elämäni vuoksi. Mielestäni alkoholistille on siis melko turhaa laittaa suhdetta viinan kanssa vaakakuppiin. Psykologi oli tästä hieman ihmeissään ja varmisti vielä: etkö siis rakasta lapsiasi? Tästä ei ole kyse. Kyse on alkukantaisesta selviämis- ja jälkikasvunsa suojelemisen vaistosta ja sen ymmärtämisestä, että jollen pelasta itseäni, en voi myöskään pelastaa lapsiani.
A learning experience is one of those things that say, "You know that thing you just did? Don't do that."
http://en.wikiquote.org/wiki/Douglas_Adams
Avatar
adent
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 47
Liittynyt: 28.9.2010 15:59:05

Re: Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

ViestiKirjoittaja Renja » 1.10.2010 13:40:16

Neppi, voimia ihan hirveästi sinne. Alussa todella tuntuu, kuin jäseniä revittäisiin irti. Se alkaa vähitellen kyllä helpottamaan. Minun exäni ei myöskään voinut ymmärtää, että kuinka voin jättää hänet, jos kerta rakastan häntä. Varmaan ei vieläkään tajua. Kerran taisin kuulla hänen suustaan, että ymmärtää ratkaisuni. Hän oli mielestään petetty ja loukkantunut. Nyt kun hän yritää kehitellä uutta suhdetta, niin minä olen loukkaantunut ja petetty. Minusta tuntuu, että se olin kuitenkin minä, joka yritin paljon enemmän ja roikuin hänessä viimeseen asti. Tietyllä tavalla roikun vieläkin. Hyväksyin itselleni, että saan rakastaa häntä, mutta entiseen en enää halua palata. Tällä hetkellä tunnen vihaa ja olen lamaantunut, mutta tiedän, että nämä tunnetilat on vaihtelevia. Onneksi välillä on myös hyvä olo siitä, että on saanut tehtyä edes jonkunlaisen muutoksen tilanteeseen. Oikein pahoilla ikävän hetkillä minulla ei auta muu kuin miettiä niitä pahimpia kännisekoilujuttuja. Eihän sekään mukavaa ole, mutta ainakin muistuttaa tilanteen oikeasta luonteesta. Toistan myös itselleni lausetta, että pelastan itseni tästä, vaikka se ei aina itsensä pelastamiselta tunnukaan. Voimahalaus!!!
Renja
 

Re: Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

ViestiKirjoittaja Neppi » 4.10.2010 20:14:43

*Syvä huokaus* :?:

Elämä siis polkee paikallaan... Olen ymmälläni, surullinen ja voimaton.
Ex-mieheni (psyykkaan itseäni kutsumalla häntä exäksi... :roll: ) ei ole vieläkään valmis puhumaan. Se mitä hänestä olen saanut irti on, että myydään asunto mutta itse hän ei sen eteen ole valmis tekemään mitään.
Olen siis yrittänyt rauhallisesti ja ystävällisesti pyytää häntä puhumaan. Reaktio on hyökkää ja pakene. Minä ja minun käytökseni on syy hänen juomiseen/käytökseensä.
Kirjoitin hänelle kirjeen. En syytä häntä mistään,enkä ole katkera yms. Kerroin, että rakastan häntä mutta minun on ajateltava itseäni. Kerroin, että olen valmis puhumaan/kuuntelemaan, kun hän on valmis. En ole saanut mitään kommenttia/vastausta.
Viikonlopuksi lähdin pois vanhempieni luokse. Ja mitä olikaan "vastassa" kun palasin? Täysin krapulaton ja juomaton mies, joka oli touhunnut kotonakin kaikkea. Puheyhteyttä ei ollut ja kysyin häneltä, että joko hän voisi puhua, että saisimme selvitettyä tilannetta niin, että tämä olisi edes jollain siedettävää. Hän kysyi, että mistä täytyy puhua? Nyt kun olen päätökseni tehnyt, haluaako hän näyttää, että juominen johtui minusta ja pystyy olla juomattakin, kun on ilman minua?
Tänään laitoin hänelle tekstiviestin (ensimmäisen puoleentoista kuukauteen), johon en koskaan saanut vastausta...

Kertokaa minulle, mitä mies haluaa viestittää käytöksellään? Tunnen olevani jumissa, enkä tiedä mitä tehdä. Koska suhteen päättyminen ei johdu mistään akuutista asiasta tai toisen loukkaamisesti (pettäminen), en ole valmis luopumaan kahdeksan vuoden aikana koetuista hyvistä hetkistä riitelemällä.
Neppi
 

Re: Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

ViestiKirjoittaja Cher (ei kirj) » 5.10.2010 09:27:00

Voi neppi.

Mistäs noita alkoholistin aivotuksia lähtisi edes analysoimaan...addiktin psyyke on niin monimutkainen.
On se minunkin ex-ukkoni nyt ollut lähes 3 viikkoa juomatta, heti lopetti juomisen kun lähdin omaan kotiini lapsen kanssa. Ei se ainakaan hänen osaltaan ollut mitään kiusantekoa tai todistelua siitä että juominen olisi ollut minun syytäni enkä missään nimessä suostuisi edes niin uskomaan. KUKAAN MEISTÄ EI OLE SYYPÄÄ SIIHEN ETTÄ MIES JUO!!!!!Se on aivan sama kun me syyttäisimme miehiämme siitä että syömme liikaa karkkia tai emme tykkää käydä lenkillä (minä olen tosin keksinyt vierittää tästä syyn ex-mieheni niskoille; etten jaksa harrastaa tai kiinnittää huomiota omaan syömiseeni kun olen joutunut hyysäämään häntä). Ihan kuin me olisimme kaataneet sitä kaljaa/viinaa heidän kurkuistaan alas. Kyllä ne jipot siellä omassa päässä tapahtuu.
En tiedä mitä sinun exäsi ajattelee, mutta omani ainakin on kertonut heränneensä siihen että lähdin. Että hän oli juomaputkensa päätteeksi suunnitellut jo juovansa itsensä hengiltä. Kunnes oli kahden viikon juomisen jälkeen istunut epätoivoisenä tuopin ääressä ja miettinyt että hänellä on enää kaksi vaihtoehtoa - raitistua tai kuolla viinaan. Kun se kolmas vaihtoehto, eli heittäytyä kolmannen osapuolen (tässä tapauksessa avovaimon) kannateltavaksi ei enää onnistuisikaan. Siksi hän hakeutui A-klinikalle ja katkolle. Ja on käynyt nyt päivittäin AA-ryhmässä.
En voi todellakaan lähteä vannomaan ettäkö hän nyt pysyisi raittiina. Mutta jokin askel eteenpäin tämä kuitenkin on.
Ehkä exäsi ei vain pysty puhumaan kanssasi. Monella alkoholistilla on olemassa suunnaton häpeä siitä miten alkoholi saa heidät kohtelemaan läheisiään. He voivat myös olla vihaisia läheisilleen jotka yrittävät saada häntä luopumaan parhaasta ystävästään alkoholista. He osaavat omassa mielessäänkin vierittää kaiken vastuun muille. On mahdollista että hän oikeasti uskoo että olet syypää kaikkiin hänen ongelmiisa. Ja nyt vielä sitten kehtaat ottaa ja lähteä. Mutta kunhan itse muistat että sinä et ole syypää. Olet varmasti antanut hänelle aivan tarpeeksi monta mahdollisuutta. Se on vain niin harmillista että hyvin hyvin harvoin nuo alkoholistit ymmärtää ottaa mahdollisuuksista kiinni vielä silloin kun parisuhteessa olisi olemassa jotain pelastamisen arvoista.
Jaksamisia sinne!
Cher (ei kirj)
 

Re: Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

ViestiKirjoittaja Vieras » 5.10.2010 11:05:25

Moi vaan minultakin!!

Tää koko viestiketju saa mut vihaamaan "kuningas-alkoholia" taas enemmän ja enemmän!! Itse olen paininut alkoholismin kanssa 12 vuotta!! En itse juoden, vaan puolison juomista seuraten!! Kaikissa kirjotuksissa on niiiiin paljon tuttua!! Olen samaa mieltä, että alkoholistia ei pysty kukaan saamaan lopettamaan juomista!! vasta hän itse, kun löytää oman "ojanpohjansa"!! Ihan sama mitä me läheiset teemme tai tekemättä jätämme, sanomme tai sanomatta jätämme!! Itse elän juovan alkoholistin kanssa!! Rakastan häntä juomisesta huolimatta, enkä suunnittelekaan eroa!! Meillä onneksi juominen tapahtuu harvakseltaan, eikä tule monen päivän putkia!! Lähetän täältä oikein suuren voimahalirutistuksen kaikille, jotka ovat valinneet eroamisen kivikkoisen tien!! Te onnistutte kyllä, vaikka välillä tuntuisi voimat loppuvan!! Itse olen saanut jättipaljon apua al-anon vertaistukiryhmästä!! Ryhmiä kokoontuu ympäri Suomea,Helsingistä Rovaniemelle ja siltä väliltä!! Ryhmässä huomaa ettei ole outo tai tyhmä tai ainakaan hulluksi tulossa, vaan muilla on samoja ongelmia ja kokemuksia ja tunteita!! Siellä voi purkaa tuntojansa ilman,että tarvitsee hävetä tai pelätä "julkisuutta"!! Olen löytänyt al-anonista luotettavia ja rakkaita ystäviä!! Heidän tuellaan jaksan ne pahatkin päivät!! Alkoholismi on maailman pirullisin sairaus!! :x

T:pumi-360
Vieras
 

Re: Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

ViestiKirjoittaja Neppi » 12.10.2010 21:12:03

Moi taas ja kiitos kirjoittaneille!
Ei mitään uutta kotirintamalla mutta länsirintamalla tapahtuu... ;)
Mies edelleenkin jatkaa puhumattomuuttaan, joten asuntoasiat junnaavat paikallaan :| Kaikesta huolimatta olen saanut elämääni tietynlaisen tyyneyden. En itke, en sure. Ahdistun siitä, kun mies tulee kotiin. Odotan jo omaa rauhaa.
Viime viikonloppuna olin enemmän elossa kuin viimeisiin kuukausiin! Oli tiedossa mukavat juhlat ja päätin, että kannat kattoon, tänään on kivaa! Ja niinhän siinä kävi, että seurakin oli kivaa :wink:
Olipas ihanaa puhua vapautuneesti ja avoimesti! Tällä voimalla mennään taas pitkälle!

Mitä kuuluu Neve R ja muut tänne kirjoittaneet?
Neppi
 

Re: Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

ViestiKirjoittaja Cher » 13.10.2010 09:18:01

Heippa Neppi. Onnittelut onnistuneesta illasta. Toivottavasti asiat pian lähtevät rullamaan myös asuntosektorilla.

Mulle kuuluu ainakin ihan suhteellisen hyvää. Päivittäin tunnetilat vaihtelee.
Ex-renttu on pysynyt raittiina erostamme lähtien tai siis erostamme alkaneen syöksykierteen katkeamisesta lähtien. Hänhän siis joi aamusta iltaan kaksi viikkoa sen jälkeen kun olin käynyt allekirjoittamassa uuden asuntoni vuokrasopimuksen. Sitten hän meni katkolle jossa oli 9 päivää. NYt asuu omassa uudessa kodissaan, on palannut töihin ja käynyt AA-ryhmissä. Minä vain en uskalla huokaista helpotuksesta milään. Renttu käy täällä luonani paljon tytärtämme katsomassa ja muutenkin juttelemme päivittäin puhelimessa. Tuntuu että olen saanut parhaan ystäväni takaisin. Se on mukavaa mutta silti pelkään aina että repsahdus tulee. Eilen hänen piti mennä AA-ryhmään mutta tulikin sen sijaan tänne ja heti meinasin saada hepulin. Olen niin tottunut kyttämään kaikkea. Sitten rauhoittelin itseäni ettei hänen ryhmässä käymisensä mulle kuulu.
Itse olen lomalla töistä tämän viikon ja olen tehnyt taas graduani. Elämä yksinään tuntuu niin hyvältä että energiaa riittää vaikka mihin :D
Cher
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 27
Liittynyt: 24.9.2010 14:36:43

Re: Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

ViestiKirjoittaja Neppi » 25.10.2010 09:12:20

Huomenta kaikille mukana oleville!
Täällä junnataan edelleenkin paikoillaan, vastoin minun tahtoani. Mies on luvannut etsiä asunnon ja lähteä. Toivo hänellä elää, että asumuseron jälkeen saamme asiat sovittua ja kenties palaamme yhteen. Itse en ajattele näin mutta uskon, että tämä on nopein keino päästä omaan elämään. Teoriassa tämä kuulostaa hienolta mutta käytännön toimissa mitään ei tapahdu :oops: Etsin kohta itse hänelle asunnon...
Minulla alkoi loma ja miten ihanaa olikaan viettää viikonloppu yksin! Nyt sitten ahdistus palasi, kun mies palasi...

No lomaa en pilaa, häntä pystyy vaikka hakaneuloilla! :D
Neppi
 

Re: Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

ViestiKirjoittaja Neppi » 31.10.2010 10:15:07

Täällä jälleen, jäsentämässä ajatuksia kirjoittamisen muodossa... Loma lopuillaan ja siinäpä se.
Lähdin keskellä viikkoa "evakkoon", koska seinät kaatuivat päälle. Eilen palasin, enkä ole renttua vielä nähnyt. Häneltä tuli muutama viesti, jossa asiat tuntuivat olevan ok. Eilen hän lähti tapaamaan sukulaisiaan ja sanoi, että on illan poissa. Tänään hänellä oli suunnitelmia puolenpäivän aikaan ja ehdotti, että sen jälkeen voisimme kävellä yhdessä syömään ja hieman selvitellä välejä, sekä asumiskuvioita (edelleen). Minulla ei ollut sitä mitään vastaan ja sovimme näin.
Kuinka ollakkaan, hän ei ole palannut vielä eiliseltä reissultaan. Vihani nousee jo äärimmilleen, kun kuvittelen hänen jossain vaiheessa tulevan tänne... Tekisi mieli pakata hänen tavarat valmiiksi ja nostaa eteiseen. Mutta sitä vaivaa en näe. Tahtoisin vaan eroon hänestä mutta mikä pitää hänet roikkumassa täällä?! :|
Neppi
 

Re: Ulkopuolisen näkökulmaa kaivataan

ViestiKirjoittaja Neve R (ei kirj.) » 31.10.2010 20:38:15

Hei Neppi,

juu, mikäpä sen miehen pitää siellä? Pystyn täysin samaistumaan tilanteeseesi siitä, että ollaan tietyt asiat sovittu (menot siellä, tapaamiset täällä) ja miestä ei näy missään. Aaaaaaargh. Paitsi että sinun kohdallasi tilanne on vielä vaativampi; asioiden pitäisi alkaa jo rullata kunnolla :evil: .Toivottavasti se renttu on jo sinne ilmestynyt kuitenkin vai miten?

Kamalasti tsemppiä sulle täältä päin maailmaa. Oikeasti.

Omia kuulumisia kirjoittelin omaan ketjuuni, olen ollut ihan muissa menoissa viime aikoina. Oman ukon kosketus oksettaa tällä hetkellä, piti tämäkin päivä nähdä.
Neve R (ei kirj.)
 

Edellinen

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa