Olet täällä

Olen huolissani tyttärestä

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Olen huolissani tyttärestä

ViestiKirjoittaja ulapalla » 24.5.2010 22:05:28

Tyttäreni on 22-vuotias. Hän sairastui masennukseen lukioikäisenä, ja lukion tokalla aloitti terapian, ja jossain vaiheessa oli osastohoidossakin. 18-vuotiaana hän muutti pois kotoa ja lopetti koulun kun ei masennuksen vuoksi pystynyt käymään koulua. Tiesin että hän käytti paljon alkoholia jo silloin. Hän menetti ajokorttinsakin rattijuopumuksen vuoksi. Luottotiedotkin ovat hänellä menneet.
Koulun hän aloitti pari vuotta sitten, pääsi opiskelemaan haluamaansa alaa ja masennuskin oli selätetty, eikä hänellä ole ollut enää masennuslääkkeitä eikä hän ole käynyt terapiassa. Pari kolme viime vuotta ovat menneet ihan hyvin. Hän muutti jokin aika sitten takaisin tänne kotiin asumaan, opiskelujen ajaksi kun ei pärjää rahallisesti ja haluan auttaa häntä. Ystäviä hänellä on ja yksi rakas harrastus.

Hän kumminkin juo mielestäni liikaa. Joka viikonloppu on menossa ja seuraavana päivänä kauheassa krapulassa. Olen tehnyt hänelle selväksi etten hyväksy tuota. Meillä on hyvät välit ja keskustelemme, hän on kertonut että on liikkunut paikallisten narkomaanienkin kanssa, mutta puhuu heistä halveksivasti ja pitää heitä typerinä. Hänellä on muutamia kavereita joista en pidä ja jotka ovat ns. huonoa seuraa, en haluaisi että tyttäreni liikkuisi heidän kanssaan.
Tyttö on alkanut olemaan viime aikona hirveän hiljainen ja vetäytyvä, saamaton ja alakuloisen oloinen. Tuntuu ettei mikään kiinnosta paitsi juominen. Hän sanoi minulle eräänä päivänä että haluaisi varata ajan mielenterveystoimistoon, mutta ei ole varannut. Sanoin että varaa ihmeessä jos siltä tuntuu. Pelottaa että hän on alkanut uudelleen masentua. Koulukin on mennyt niin hyvin.

Pääasia tässä viestissä nyt on se, että löysin tytön lipaston laatikosta lääkkeitä. Syy penkomiseen on se, että itse olen säilyttänyt kuittejani ym papereita laatikossa ja nyt etsin niitä. Siellä oli mm. Diapamia, Stilnoctia, Panacodia, Tramalia.. levyissään papereiden välissä. Kysyin tytöltä asiasta ja hän vaikutti selvästi säikähtäneeltä ja alkoi vain kauheasti tiuskimaan että mitä vittua tongin ja ei kuulu mulle ja ei ne ole kun jonkun muun mutta hän on unettomuuteen ottanut. Eli ihan sekavaa ja läpinäkyvää selitystä. Diapamin tiedän että se on rauhoittava.. Panacod on kipulääke. Stilnoct kai unilääke tms.

Olen todella huolissani. Miten minun kannattaisi ottaa asia tytön kanssa puheeksi? Pelottaa ihan vietävästi että kaikki taas ajautuu samaan vanhaan plus se että tytöstä tulee joku lääkkeiden väärinkäyttäjä. Tyttö on aina ollut luonteeltaan uhkarohkea ja spontaani. Tiedän kyllä ettei ne lääkkeet sinne itsekseen ole tulleet.. Mitä minä olen tehnyt väärin.. :( Tytöllä alkavat työtkin pian, kaiken pitäisi olla hyvin. Elämme uusperheessä, olen tytön isän kanssa eronnut silloin kun hän oli ihan pieni, ja itse on aina sanonut että parempi kun ollaan erottu ja hänellä ei ongelmaa asian kanssa ole. Isäänsä on aina tavannut säännöllisesti. Miten tällaista voi tapahtua.. Onko vika aina vanhemmissa..?
ulapalla
 

Re: Olen huolissani tyttärestä

ViestiKirjoittaja ulapalla » 24.5.2010 22:07:56

Lisäystä vielä, että tytär tosiaan tietää kantani tuohon alkoholin käyttöön. Olen yrittänyt saada häntä lopettamaan hyvällä ja pahalla, mutta tiedän ettei mikään auta jollei hän itse halua lopettaa. Yksi viikonloppu juomatta tekee hänelle todella tiukkaa, sen jälkeen on pakko päästä vetämään perseet olalle. :(
ulapalla
 

Re: Olen huolissani tyttärestä

ViestiKirjoittaja Peace and love » 24.5.2010 23:32:57

Vika ei ole vanhemmissa, älä koskaan ajattele niin, äläkä syytä itseäsi! Se mitä tyttärellesi on tapahtunut voi tapahtua kenelle tahansa, riippumatta siitä minkälaisesta perheestä tulee.

Ensisijaisesti olisi paikallaan ottaa yhteyttä mielenterveystoimistoon ja alkaa sieltä kautta purkaa tapahtumien kulkua.
Lääkkeet joita löysit laatikosta ovat ilmeisesti kirjoitettu jollekin toiselle henkilölle ja tyttäresi on ilmeisestikin tuntenut tarvetta niiden käyttöön.

Tasavertainen dialogi tyttären kanssa olisi paikallaan, luottamuksellinen keskustelu ja avoimuus voi avata tien eteenpäin ja hakemaan apua. Runsas alkoholin käyttö nuorella on usein merkki masennuksesta tai jostakin muusta mielenterveydellisestä ongelmasta, unettomuudesta, rauhattomuudesta tai käsittelemättömistä tunteista. Syitä voi toki olla muitakin.

Mitä nopemmin asiaan puututaan sitä paremmat mahdollisuudet selvitä ongelmista ajoissa ja saada tukea sillä matkalla. Onko paikkakunnallanne nuortenaikuisten psykiatrista vastaanottopistettä? Mikäli ei, niin mielenterveystoimistosta pitäisi löytyä päteviä koulutettuja ihmisiä tyttäresi ongelmiin.

Kuitenkin, mitä tahansa tapahtuukaan, niin älä syytä itseäsi, ymmärrän että olet halunnut tehdä parhaasi ja tehnyt kaiken voitavasi, tällaisissa asioissa me kaikki tunnemme itsemme avuttomiksi ja kun on kyse omasta lapsesta hätä on niin suuri että jo sekin vie voimia ja kasvattaa ongelmat mittasuhteisiin joihin ei tunnu löytyvän mitään apua.

Jospa yrittäisit keskustella, kertoa miltä sinusta äitinä tuntuu ja huolesi hänen terveydestään. Mikäli hän ehdottaa itse tarpeensa hakea apua, voisitko ajatella mennä mukaan? -Ei painostamaan vaan tueksi ja "kaveriksi".
Toivon että saatte apua ja että tyttäresi olisi halukas itse ottamaan kaiken mahdollisen tuen ja avun vastaan sillä hänellähän on vielä koko elämä edessä ja tulevaisuus.
Kaikkea hyvää teille ja voimia!
Peace and love
 

Re: Olen huolissani tyttärestä

ViestiKirjoittaja nopsasti » 25.5.2010 07:42:06

Hei Ulapalla,
Kun kerran kärsit tyttäresi juomisesta, sinun olisi hyvä mennä Al-Anoniin (www.al-anon.fi). Siellä tapaat muita, joilla on ollut tai on samanlaisia ongelmia läheisensä juomisesta kuin sinulla.
nopsasti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 582
Liittynyt: 30.12.2005 19:04:35
Paikkakunta: Helsinki

Re: Olen huolissani tyttärestä

ViestiKirjoittaja malibu (ei kirj.) » 25.5.2010 19:54:07

Moi Ulapalla!

Mä oon itse entinen käyttäjä ja tuo sun viestis toi mulle mieleen itseni aikoinani. Masennus on kamala sairaus ja silloin ei huvita edes herätä enää aamuisin. Se uusiutuu vielä helposti ja itse pakenin alkoholiin ala-ikäisenä; koin olevani riippuvainen siitä ja sen jälkeen aloin käyttämään huumeita. Kuulostaa et sun tyttäres kuitenkii kertoo paljon asioistaan, toisaalta jos on ongelmia ni sitä tahtoo suojella läheisiään. Päihteidenkäyttö ei johdu vain yhdestä asiasta; mulla vaikutti huono itsetunto (koulu ja oma persoona) ja etten tiennyt miten edetä elämässä; myös se että olin ollut vuosikaudet älyttömän masentunut, oli osasyy.

Alkoholi kuitenkin aiheuttaa/ylläpitää masennusta, mut tiedän itse et välillä voi tuntua että alkoholi/päihteet ovat ainoa asia jolla voi saada jotain piristystä elämään tai pään hiljaseksi murheista.

Mun mielestä sun kannattais kysyä ihan suoraan tyttäreltäs, et ku oot ite huoman et hän alkaa menee huonompaan suuntaan tai entisenlaiseks ja vedota siihen et tahdot todellakin tietää missä mennään. Nykypäivänä ajatellaan monesti, että resurssit on mitä on ja joku sairaampi tarvis paikan; kaikenlisäks jonotkin on todella pitkät mikä masentaa viäl entisestään, mut että hakis apua ajoissa, koska apu tulee tod. näk. vasta kuukausien päästä! Saattaa mennä ½v että pääsee miekkariin, koska ellei kyse ole akuutista itsetuhoisuudesta; ei aikoja ole, ei aina edes silloinaan.

Mulla masennus loppui ku lopetin kamankäytön, vaihdoin siis alkon siihen vaikka kyllä vieläkin alkoholia juon; ei ole vain ongelmaa eikä krapulaa. Mut aikaa meni ja piti ottaa ihan uus tapa ajatella; monet ihmiset ovat liian herkkiä tähän maailmaan ja masentuvat helpommin. Samoin ne, ketkä eivät koskaan ole suurempaa ääntä itsestään pitäneet; jäävät jalkoihin helposti koska eivät uskalla apua pyytää ja tietenkin ne ketkä eniten ongelmia aiheuttavat yhteiskunnalle, pääsevät hoitoon helpommin. Mul itelläni oli vielä se, et mul on adhd ja pari pers. häiriötä diagnisoitu aikuisiäl ja koulus en ollu suosittu; en opettajien enkä oppilaiden taholla. Tietty sitä haki joukkoonkuuluvuutta röökillä ja alkolla.. Meil viäl iskä kannusti alkoon, koska on luonteeltaan samanlainen ku mä ja turvautuu itse aika helposti juomaan murheisiin. Mä en uskaltanu kotona kertoa asioitani edes a-asteen loppuun, koska kuvittelin et vanhemmilla on omiakin ongelmia tarpeeksi, etten rasita mun ongelmilla. Nyt on kyl aivan uudet välit porukoihi, ku korvaushoidossa olen.

Tiedän myös itse ihmisiä ketkä käyttävät vain alkoholia, mut liikkuvat narkki-porukoissa. Periaattees sinne on helppo päästä, kaikki otetaan mukaan ja ketään ei pakoteta käyttämään (yleensä, joskus alussa joku saattaa painostaa). Oletko tietoinen tyttäresi kannasta pilvenpolttoon? Mikäli hän ei pilveä pidä huumeena ni pilvi masentaa kyllä ja pahasti pitkään käytettynä. Kokemusta on. Monesti asiasta ei kerrota vanhemmille, koska kaikki eivät sitä huumeena pidä ja on siinä selkeä ero verrattuna koviin huumeisiin, mut mt-ongelmaisille se sopii todella huonosti.

Nuo lääkkeet auttavat masennukseen. Panacod ja Tramal ovat opiaatti-pohjaisia lääkkeit, Stilnoct on nukahtamislääke ja kuten itsekin totesit; Diapam on ahdistuneisuuteen. Stilkkareista menee aivan sekaisin jos ottaa useamman ja päivällä, mutta myös nuo opiaatit aiheuttavat hyvänolontunnetta, jota masentuneena helposti hakee. Tuossa vain tulee koukku sekä opiaatteihin, että rauhottaviin.. Monet eivät ajattele että reseptillä saadut lääkkeet olisivat huumeita vaikka useat narkkarit vetävät mielummin resepti-lääkkeitä kun katukamaa.. Itse olen lopettanut, tai pikemminkin vähentänyt lääkeriippuvuuteni alle 5mg/Diapam/pv entisten unilääkkeiden sekä Xanoreiden ja Diapamien suurehkosta määrästä ja se on aika helvettiä päästä niistä irti ainakaan kerralla. Pudottamalla se onnistuu.

Yleensä käyttäjä-piireissä annetaan/myydään "varalle" lääkkeitä jos on laskut tai paha krapula, ni jos tyttäresi on ostanut niitä ja säästelee pahimpiin päiviin. Tramal on 50mg:n tablettia lukuunottamatta pitkävaikutteinen, joten viekkaritkin tulevat vasta parin-kolmen päivän jälkeen; se voi aiheuttaa helpommin riippuvuutta vaikka pitää välipäiviä tai vaihtelee lääkkeitä. Toisaalta ei tiedä onko hän jo lääkkeistä riippuvainen vai ovatko lääkkeet hänen lainkaan? Mutta tiedän myös, että viralliset "masennuslääkkeet" joita nykyään määrätään joka vaivaan vievät kaikki tunteet pois. Ei masenna muttei kyllä nauratakaan ja elämä ikäänkuin sumenee kokonaan. Mulla meni 25 ikävuoteen ennenkuin tajusin et kannattaa ainakin yrittää olla onnellinen, sitä ennen mietin et mitä edes täällä maan päällä teen. Itse muutin kanssa 23v takaisin lapsuudekotiin muutamaks kk:deks ja must se kertoo vain luottamuksesta ja turvan hakemisesta. Sä et pysty vaikuttamaan et mitä tyttäresi käyttää, mut koska teillä on hyvät välit niin jos et heti tuomitsisi hänen tekemisiään vaan hän voisi luottaa että kuuntelet (pystytkö varmasti kuulemaan miten hänellä menee jos asiat ovat huonosti?) ja haette vaikka yhdessä apua jos tilanne vaatii. En tarkoita ettet saisi tuomita hänen alkoholinkäyttöään, vaan sitä että hän on harvinaisen avoin sulle asioissa ja voisit saada selville missä mennään mikäli haluat sen tietää, jos vain tyttäresi luottaa että kestät kuulla totuuden ilman että "tuomitset" hänen tapaansa toimia. Jos oon masentunu ni sitä ei jaksa ajatella pitkällä tähtäimellä mitään asiaa ja tuntuu vain kahta kauheammalle että "syyllistetään" asioista jotka tuntuvat olevan ainoa syy elää lähestulkoon, vaikka itse tietääkin että elämässä ei sillä tavalla pitkälle pärjää.. Mä tarvitsin tuon ikäisenä vielä aika paljon muilta vakuutteluja, et teen asiat oikein, vaikka virallisest aikuinen onkin.. Enkä edes tehnyt asioita oikein, mut sentään yritin pärjätä. Kuulostaa vain että sä todella olet tyttärelles todella luottohenkilö; voimia sulle ja toivottavast kaikki menee hyvin ja kyse on väärinkäsityksestä!

Ja kuten täällä on sanottukin, niin se ei ole vanhempien vika jos lapsi käyttää! Tässäkin tapauksessa kuulostaa vain, että ahdistus ja masennus on niin jatkuvaa, ettei ole muuta keinoa kuin paeta päihteisiin, silläkin uhalla ettei sitä hyväksytä vanhempien taholta.. Itse taistelin kauan ennenkuin aloin kamaa käyttämään, ihan vanhempieni takia; mut mulla olikin aina ollut hyväksyvä asenne huumeisiin.. :roll:

PS. Mä ku kirjotan oman kokemuksen pohjalt ni kirjotan aika suoraa, vaik tilanne voi olla ihan eri eli ei kannata loukkaantua tai "uskoa" kaikkea jos tuntee itse paremmin kuinka kannattaa toimia.. Monelle vain täällä on auttanut kun kertoo omasta kokemuksesta että saa jotain näkökulmaa siihen mitä oma lapsi käy läpi... Voimia ja muista että jokainen valitsee silti itse, käyttääkö päihteitä vai ei.
malibu (ei kirj.)
 

Re: Olen huolissani tyttärestä

ViestiKirjoittaja ulapalla » 25.5.2010 20:45:14

Kiitos arvokkaista ja neuvoa antavista viesteistänne! Oli hyvä kun sai malibu lukea sinunkin kokemuksista kun sinulla on kokemusta päihderiippuvuudesta. Al-anoniin olenkin joskus netin kautta tutustunut. Olisi ihan kiva mennä kokoukseen mutta asumme sen verran pienellä paikkakunnalla ettei täällä järjestetä niitä.

Minä katsoinkin googlesta noista lääkkeistä mitä löysin, ja aika paljonhan niitä löytyi käyttäjien kertomuksia miten se ja se lääke vaikuttaa ja pakko myöntää että järkytyin kyllä.
Tyttö valitettavasti suhtautuu myönteisesti pilven polttoon, ja on itsekin omien sanojensa mukaan joskus teininä polttanut. Nyt aikuisena on uskaltanut kertoa monia hölmöilyjä joita on teininä tehnyt. Kertonut aloittaneensa tupakoinninkin 13-vuotiaana, vaikka minä tulin siitä tietoiseksi kun hän oli jo 16. Ja juomaan on alkanut 15-vuotiaana. En edes välttämättä olisi halunnut kuulla kaikkia juttuja.. Kun tyttö oli siinä 16-18v meillä oli tosi pahoja riitoja. Olin jotenkin hämmentynyt ja ihmeissäni siitä että hän oli sairastunut masennukseen, en osannut käsitellä asiaa ja purin sen riitelemällä, ja nyt kadun sitä kovasti. Meillä ei tosiaankaan aina ole ollut hyvät välit, emmekä ole puhuneet. Onneksi tilanne on nyt toinen kun tytärkin on aikuinen ja ollaan päästy murrosiän yli.

Ihmettelen mistä hän on nuo lääkkeet saanut. Tunnen hänen lähimmät ystävänsä, ovat pysyneet lapsuudesta asti suurinpiirtein samoina. Useimmilla hänen ystävistään on jo parisuhde, eikä kenelläkään kai ole ollut mt-ongelmia, ei ole tyttö ainakaan puhunut. Ovat ns. "kunnollisia" ystäviä. En ole liian sinisilmäinen kumminkaan, kun tyttö on maininnut näistä narkkareista kenen kanssa on tullut tutuksi. Voihan se olla että hän vain kusettaa kun sanoo että he ovat typeriä ja ei muka tajua miten joku voi vetää huumeita. Tämä on pieni paikkakunta, ja tiedän tyypit jotka tyttö nimeltä mainitsi. Ovat tosiaan rikollisia ja huumeidenkäyttäjiä. Huolestuttaa miksi hän onkin alkanut kaveerata heidän kanssaan.. tietenkin päähän tulee vain yksi syy: se että hän saisi heiltä lääkkeitä tai jotain muuta.

Tiedän että tytärtä ahdistaa esimerkiksi se, että muut hänen kavereistaan asuvat jo omillaan tai kumppaninsa kanssa, ja hän asuu vielä kotona. Rahahuolet myös painavat, velat ym. Haluaisin kipeästi auttaa rahallisestikin, mutta en pysty.

Malibu, tyttäreni myöskin juo isänsä kanssa, eikä hänen isänsä ole koskaan pannut pahakseen tytön juomista. Kuulin että oli ostanut hänelle alkoholiakin kun tyttö oli vielä alaikäinen. Ihan pöyristyttävää.. Hänen isä siis on jonkinsortin alkoholisti, tuurijuoppo, ja se on ollut tytölle kova paikka ja huoli isästä on jatkuvaa. Itse en ole vuosiin juonut ollenkaan.

Tyttärellä ei ole minkäänlaista motivaatiota lopettaa juomista. Sanoo että selvinpäin on ihan tylsää, kaikki muutkin juovat, hän ei lopeta ikinä juomista, eikä varmasti mene minnekään a-klinikalle. Kerran hän suostui siellä käymään (olin mukana) mutta suhtautui halveksuen koko juttuun, valehteli varmasti määrät mitä juo. Mua haukkui että mun sinne terapiaan pitää mennä kun häntä tuollaiseen paskaan pakotan. Tästä tosin on jo muutama vuosi aikaa.

Tänään kysyin häneltä että mitä mieltä hän on sinne mielenterveystoimistoon menemisestä, että tuntuuko vielä siltä että pitäisi sitä aikaa varata. Hän sanoi että ei kai sitä kannata, kaikki menee jo paremmin kun tulee kesä ja pääsee töihin ja tienaamaan rahaa. Tiedä sitten..

Hän on aina ollut sellainen, ettei tunnu kuulemma sopeutuvansa yhteiskunnan normeihin ja lakeihin ja uhmaa kaikkea. Herkkä hän on myös. Musiikillisesti ja verbaalisesti hyvin lahjakas ja viihtyy paljon omissa oloissaan kirjoittaen ja säveltäen. Musiikki hänelle on muutenkin rakas asia. Pessimistinen hän on aina ollut ja häntä kuulemma inhottaa yltiöoptimistiset ihmiset.

Tuntuu niin pahalta kun rakas lapsi tuhoaa elämänsä juomisella. Nytkin jo puhui että perjantaina on kuulemma jotkut juhlat. Sekin aina huolestuttaa missä on yötä, jos ei kotiin tule. Monesti sanoo olevansa jollain kaverilla, mutta on siitäkin jäänyt kiinni että on valehdellut. Näin kaverin isää kerran kaupassa ja tuli puheeksi se että tyttäreni "on ollut" heillä yötä ja sitten paljastuikin että ei ole. Kysyin asiaa tytöltä ja hän ihan suuttui taas että mitä minä oikein urkin ja hän on yötä missä haluaa. Raskasta äidille kun saa huolissaan olla. Mutta minkäs minä enää aikuiselle ihmiselle mahdan.. Tytöllä pian loppuu koulu ja aikoo muuttaa muualle, eri paikkakunnalle sen jälkeen, haluaa nähdä kuulemma maailmaa. Sitten minä vasta huolissani olenkin kun en voi "kytätä".

Nyt kun nuo lääkkeetkin ovat hypänneet kuvioihin niin huoli kasvaa entisestään. Ja pahinta kun ei voi tehdä oikein mitään jos toisella ei ole motivaatiota. Otan ne lääkkeet myöhemmin hänen kanssaan puheeksi, nyt on tänään ollut väsynyt ja pahalla päällä pitkän koulupäivän jälkeen.

Kauhea kun minä olen kirjoittanut pitkästi, tuskin kukaan jaksaa edes lukea. Mutta ihanaa kun voi tällä tavalla purkaa ajatuksiaan!
ulapalla
 

Re: Olen huolissani tyttärestä

ViestiKirjoittaja Vieras » 28.5.2010 18:42:25

Leikkaa napanuora.

Myös itsesi takia, mutta ennen kaikkea tyttäresi vuoksi.

Mielipiteesi olet hänelle jo kertonut.
Vieras
 

Re: Olen huolissani tyttärestä

ViestiKirjoittaja ulapalla » 2.6.2010 19:19:01

^
Kunpa se olisikin niin yksinkertaista. Leikata se napanuora. Vaikka lapsi on aikuinen niin silti äidillä on huoli. Mitä tarkoitat napanuoran katkaisulla? Pitäisikö minun lakata kuuntelemasta aikuista tytärtäni, potkia hänet pihalle?

Olen häneltä yrittänyt kysyä lääkkeistä, mutta vastaukseksi tulee vain tiuskimista. En ole viitsinyt enää niistä udella. Terapiaan hän ei enää haluakaan. Hyvin paljon on omissa oloissaan, ärtyisän oloinen. Viikonloppuna oli taas reissuillaan, ei tullut yöksi kotiin, aamulla ilmoitti olinpaikkansa. Illalla tuli kotiin surkeassa kunnossa. Puhui että nyt ei kyllä juo pitkään aikaan. Mutta eiköhän taas tänään sanonut että lauantaina on sitten bileet kavereiden kanssa ja hän nyt menee kun on sunnuntaina vapaata töistä.

Kyllä minä tiedän etten voi mitään. En kertakaikkiaan. Muuta kuin katsoa vierestä. Eikä itseni syyttely tosiaan kannata..
ulapalla
 

Re: Olen huolissani tyttärestä

ViestiKirjoittaja malibu (ei kirj.) » 2.6.2010 23:36:44

^Ulapalla, niin ikävää kuin se onkin, niin sä et voi millään lailla vaikuttaa jos sun tytär tahtoo käyttää. Ku mä jäin kii käytöst ni iskä oli samantien työn puolestakii sitä mieltä et lopetan jos ite päätän, äiskä roikku vuosia murehtien ja salaten; aluks anto rahaaki painostamal...

Nyt on sanonut et kunpa olis kertonu jollekin eikä piilotellut asiaa.. Sä voit yrittää puhua tyttäres kanssa mut kuten huomaat jo tuosta alkoholi-asiasta; sun mielipiteel ei ole merkitystä. Jos tyttö voi huonosti, hän hakee ne omat keinot auttaa itseään, vaikka ne ei pitkäl tähtäimel toimikaan. Mut on kerran painostettu hoitoon, olin 3 päivää ja menin samantien vetämään...

Sun pitää oikeasti pitää huolta nyt itsestäs vaik vaikeaa se on. Sit kun/jos tyttö avautuu ja tahtoo apua, ni sit tietenkin kannattaa auttaa, mut ennenkuin hän itse tahtoo muuttaa elämäntyyliään, ni sä et voi millään auttaa hänen tilaansa. Sä voit tehdä säännöt että sun kotona ei olla sekasin ja et sä et rahaa anna; jotka kannattaakin tehdä, mut jos hän tahtoo paeta, ni se valitettavast on hänen oma päätös ja rakkaus ei muuta asiaa..

Mut must sun kannattais yrittää ku teil hyvät välit on, puhua siitä miekkariin menosta.. Siinä sä voit auttaa vaikka varaamalla ajan ja sanoa et jos ei sun kans puhu ni edes jonkun kans. Jos ei mene ni sille et voi mitään mut sun on nyt vain uskottava et vaikka tytär sua rakastaa kuinka, hän ei voi elää sun mielipiteiden mukaan. Mä pitkään yritin; ei auttanu.. Oli koettava se päihdemaailma pohjia myöten ja sun tyttärel ei vielä ilm. niin pahaa ongelmaa ole. Mut mäkin suosittelisin sulle vertaisryhmää omaisille. Huomaisit et vaikka rakastat tytärtäs ni rakkaus ei riitä ja tietäisit kuinka auttaa; rahaa ku ei kannata antaa jos epäilee et käyttää laittomia tai laillisia aineita väärin...

Voimia sulle! Vaik tytär sulle avautuis, ni en usko et "hyväks havaitsemiaan" keinoja muuttaa; se ku tuo hetkellisen hyvän olon joka on todella petollista... Mä ite hätkähdin todella ku mun mutsi vaihto taktiikkaa ja oli kylmä (vaik kuulemma vaikeeta oli) ja ilmotti et ei hyväksy mun elämäntyyliä mut selvänä oon tervetullu ja silloin saan ruokaa; lainaa sain vain jos maksoin varmast takasin... Mut lähinnä ruuan tai vaatteiden muodossa.. Rahaa rahana en saanu koska tiedettii et ne menee kamaan ja jos ruokaakin säännöllisest saa ni nisti osaa laskea et ruokarahat voi käyttää kamaan. Mut sul ei oo varmuutta mitä tyttäres käyttää ja käyttääkö pahemmin mitään... Koita jaksella ja yritä muistaa hoitaa itsesi; sun tytär ei kuitenkaan masennuksen takia ole onnellinen täs elämänvaihees kuitenkaan ja se ei sun vika ole; aivokemiat vain ei oo kohdillan; siks olisikin hyvä jos pääsis käymään miekkaris ja sais masis-lääkkeet jos niihin tarvetta olis... :roll:
malibu (ei kirj.)
 

Re: Olen huolissani tyttärestä

ViestiKirjoittaja Peace and love » 3.6.2010 15:10:34

Rutistus sulle" Ulapalla"! Todellakin, kuuntele mitä Malibu kertoo siinä on totuus ja hän näkee asiat kokemuksen perusteella ja minä taas läheisen perspektiivistä, ja siinähän on tietty ero! Vaikka tietty samansuuntaiset ajatukset jossain määrin onkin niin Malibulla on enemmän just faktaa asiasta!
Kiitos Malibu että oot täällä ja annat omista kokemuksista ja näkökulmasta sitä faktaa mitä meiltä omaisilta puuttuu!
Peace and love
 

Re: Olen huolissani tyttärestä

ViestiKirjoittaja ulapalla » 18.8.2010 13:42:58

Tyttö joutui kesällä sairaalaan, oli mennyt tajuttomaksi otettuaan viinan kanssa jotain pillereitä. Ystävänsä oli toimittanut hänet sinne sairaalaan, kun olivat olleet kaveriporukalla juhlimassa. Tyttäreni oli ollut ainoa joka oli lääkkeitä ottanut. No säikähdyksellä tyttö selvisi loppujen lopuksi.
Hänen ystävältään kuulin että tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun tyttö nappailee lääkkeitä viinan kanssa, ja nyt hän ajatteli kertoa minulle kun ei jaksa enää katsella tyttäreni touhua yksin.

Tytär on katunut käyttöään ja vakuuttanut ettei enää. mutten oikein usko häntä. Viikonloppuisin on palava halu lähteä kadulle. Ei enää niin paljon ole tämän ystävän kanssa joka "käräytti" hänet, vaikka väleissä ovatkin ja edelleen ystävyksiä. Mutta siksi varmaan liikkuu varsinkin v-loppuisin muissa piireissä ettei jäisi tälle ystävällekään "kiinni".

Kerran tyttö itki ja huusi että kaikki vain saarnaavat ja huutavat mutta ketään ei kiinnosta MIKSI hän tekee niin kuin tekee ja huumeiden käyttäjillä ei ole kaikki pääkopassa kohdallaan. Mutta kun kysyy että miksi, tulee vain tiuskintaa..

Ei kai tässä mitään voi, en tiedä. :(
ulapalla
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa