Olet täällä

Alkoholi parisuhteessa

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Alkoholi parisuhteessa

ViestiKirjoittaja uupunut » 7.8.2010 22:34:32

Hei!

Olen seurustellut nykyisen miesystäväni kanssa n. 1,5 vuotta. Heti ensihuumasta lähtien silmääni pisti miehen alkoholinkäyttö.
Huomasin, että alkoholi kuului lähes jokaiseen päivään. Melkoisen nopeasti puutuin asiaan, ja kerroin, ettei tämä ollut minulle okei. Mies puhui kohtuukäytöstä, ja mollasi humalahakuista juomista. Mies joi yleensä viskiä ja olutta, joskus viiniä.

Mies lupasi välillä vähentää juomistaan. Sanoi useasti, että ennen joi paljon enemmänkin. Lupasi muutaman kerran olla kokonaisen viikon juomatta, muttei sitten ollutkaan. Minulle rupesi tulemaan ahdistusta siitä juomisesta, koska ikinä ei ollut viikkoa ilman alkoholia. En silti osannut lähteä suhteesta, vaikka asia oli jo silloin iso ongelma suhteessa.

Humalahakuinen juominen oli satunnaista. Joskus viikonloppusin. Muuten juominen oli sellaista, etten oikein tiennyt, pitikö puuttua vai ei. Miesystävä suutui (ja suuttuu edelleenkin), jos otin alkoholin aiheeksi. Hän lähti aina puolustuslinjalle. Alkoholi meni aina suhteen edelle. Sillä ei ollut merkitystä, jos minä halusin, että mennään esim. mökille, oltaisiin siellä vaan ilman alkoholia. Mökkeilyyn kuulemma nimenomaan kuuluu alkoholi. Samoin lomaan. JA viikonloppuun. Ja välillä arki-iltoihin. Mies sai aina minut puolelleen, ja sai minut tuntemaan, ettei ollut syytä huoleen ja nipotan turhista.

Miesystäväni tipaton tammikuu kesti 8 päivää.

Pidimme 2 kuukauden tauon suhteessa.

Palasimme yhteen. Alkuhuuma palasi. En välittänyt miehen juomisista. Vähitellen rupesin laskemaan niitä sitten.. Loma-ajalla alkoholinkäyttö kuuluikin sitten lähes jokaiseen päivään. Aina piti olla alkoholia, edes vähän tai vähän enemmän. Mökkiviikonloput ystävien seurassa sujuivat mukavasti alkoholia nautiskellen aina humalaan asti.

Tässä kesällä aloin taas olla niin väsynyt alkoholinkäyttöön, että huomautin asiasta miehelleni. Sanoin, että minä en kerta kaikkiaan siedä tätä. Ja että alkoholi menee suhteen edelle.. Mies kiisti. Hänen mielestään ylireagoin. Ja sanoo, ettei hänen ikäistään miestä tarvitse vahtia. Äänensävy on aina kireä, kun puhutaan alkoholista.

Okei, on hän vähentänyt ehkä vähän. Tai en tiedä. Nyt hän ei viikolla juonut vissii ollenkaa.. Nyt on mökkiviikonloppu, sanoi, että aikoo juoda vain vähän punaviiniä, mutta näin, kun kylmälaukkuun sujahtikin viinin lisäksi muutama olut, ja auton takapaksissa oli vielä lisää olutta.

Ollaan sovittu, että nyt tästä lähtien olisi kuukaudessa yksi viikko ilman alkoholia. Ja ettei työviikolla jois. Viikonlopuista ei päästy sopuun. Hän haluaa ehdottomasti juoda perjantaina 4 olutta ja lauantaina 6 olutta. Pelkään, ettei hän pysy suunnitelmissa. En oikein osaa luottaa, kun ei hän talvellakaan voinut olla viikkoa ilman alkoholia.

Olen niin väsynyt. Musta tuntuu, että nipotan aivan turhasta. Yksi työviikko kesällä meni noin 18 annoksella alkoholia (ennen lomaa) ja ekalla lomaviikolla tais riskirajat paukkua. Mutta yleensä hän juo vähemmän. Mutta ei ikinä viikkoa ilman alkoholia, vaikka toivoisin. Onko se huolestuttavaa?? Vai oonko vaan iha hirveän inhottava ihminen, jolla ei ole elämää ja keksin näitä ongelmia....
uupunut
 

Re: Alkoholi parisuhteessa

ViestiKirjoittaja n35 » 8.8.2010 00:26:36

Hei Uupunut,

Olen lukenut tätä palstaa jo noin puolisen vuotta aktiivisesti. Mistäpä muustakaan syystä kuin saadakseni vertaistukea. Viestisi voisi olla täsmälleen minun kirjoittamani, sillä mieheni oli ja on ilmeisesti edelleen täysin samanlainen kuin omasi. Ongelma oli vain minulla ei hänellä - ja alkoholittomien päivien laskemiseen riittävät todennäköisesti sormeni ja varpaani niiden 2,5 vuoden aikana, jotka olimme yhdessä, jos krapulapäiviä ei lasketa. Varoittelin, raivoisin, rukoilin, uhkailin, odottelin sanomatta mitään - sain kuulla olevan nipottaja, joka ei osaa pitää hauskaa jne. ja mies sanoi voivansa lopettaa milloin vain, ja aina vain "minun mielikseni", koska todellista ongelmaa ei ollut. Vain sekopäinen ja vainoharhainen nainen. Lopuksi olin niin väsynyt ja uupunut, että en välittänyt enää lainkaan ja sain tietysti kuulla olevani "kylmä ja välinpitämätön h..." lähdin ja tulin takaisin useamman kerran. Riitoja ja raivoamisia (puolin ja toisin), sovintoja ja (raittius)yrityksiä ja "opettelen elämään juovan miehen kanssa -yrityksiä" en jaksa enää edes laskea. Loppujen lopuksi lähdin sen viimeisen kerran, ja en palannut enää takaisin - en uskonut enää yhtään lupausta - en, vaikka kuinka olisi tosi ollut takana tällä kertaa. Ero oli raivoisa ja tuskainen ja vasta nyt vuoden kuluttua tuntuu mies jotakuinkin hyväksyneen tilanteen ja haukkumiset ja syyttelyt tuntuvat ehkä vihdoinkin loppuneen. Luonnollisestikin olen syypää kaikkeen, mutta sen tiesin jo lähtiessäni, että tästä miehestä ei yksinkertaisesti voi erota hyvissä väleissä, vaan on kestettävä kaikki mitä eron myötä tulee. En osaa muuta kuin toivottaa voimia ja jaksamista - uskon itse, että läheiselle tulee samalla tavalla "pohja vastaan" jaksamisessa ja halussa yrittää, ja se pohjakosketus on jokaisen löydettävä itse. Olen nyt onnellisempi ja paljon tasapainoisempi, melkein entinen itseni jo: elämä sujuu ja nukun öisin. Hyviä aikoja ja puolia on kaikessa ja kaikissa, myös omassa entisessä miehessäni, mutta valitettavasti ne eivät vain riittäneet enää. Tosin tilanteeni oli ehkä siltä osin helpompi, että emme asuneet yhdessä eikä meillä ollut siten myöskään yhteistä omaisuutta lapsista puhumattakaan. Sain kuulla olevan tietysti "sitoutumiskammoinen hyväksikäyttäjä" koska en halunnut saman katon alle muuttaa ja muutenkin suhtauduin suhteeseemme kovin varovasti... luonnollisestikaan se, että sanoin suoraan miksi epäilen sitoutua lopullisesti (alkoholi) ei ollut hyvä syy, vaan vain oma ongelmani. Minua auttoi selkeä ajatus siitä, että elämä kyllä kuluu tavalla tai toisella, ja pitää vain itse päättää miten sen haluaa elää, ja jos yhteisiä lapsia ei ole, jokainen on vastuussa pääasiassa vain omasta elämästään. Voimia Sinulle!
n35
 

Re: Alkoholi parisuhteessa

ViestiKirjoittaja Ellis79 » 8.9.2010 22:08:38

Hei Uupunut,

Tervetuloa palstalle! Tietänet itsekin, muiden tarinoita jo lukeneena, että miehesi alkoholinkäyttö on riskirajoilla (enkä nyt tarkoita mitään Alkon määritelmää riskirajasta, siinä on susi lampaiden paimenena).

Ei ole tarkoituksenani koettaa antaa patenttiratkaisua tilanteeseen, kun ehdotan juomispäiväkirjaa. Voit halutessasi pitää sitä itse, tai pyytää miestä pitämään (ja ehkä tahtoessasi pitää omaa rinnalla). Tämä voisi auttaa miehen huomaamaan (etenkin jos itse pitää ja on rehellinen), että paljonko juomia oikein kuluu. Voisit ehkä vedota terveysseikkoihinkin, koska kun ikää tulee niin ne alkavat ihmeesti kiinnostaa.

jos hyvin käy niin tämä on askel, joka auttaa miestä kiinnittämään huomiota alkoholinkäyttöönsä. jos näin käy ja apu tulee ajoissa, niin alkoholin käytön reilu vähentäminen onkin elämäntapamuutos muiden joukossa, eikä ongelma pääse kehittymään addiksioksi, alkoholismiksi (ellei ole jo kehittynyt).

Tässä asiassa apu ei koskaan tule liian aikaisin, olet jo pitkään kiinnittänyt asiaan huomiota eikä muutosta ole tapahtunut joten siksi on syytäkin olla huolissaan.
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

(selenita79@gmail.com)
Avatar
Ellis79
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 427
Liittynyt: 24.9.2009 15:07:19

Re: Alkoholi parisuhteessa

ViestiKirjoittaja ninez » 9.9.2010 09:18:12

Moi. Kyllähän tuossa vaikuttaa siltä että riippuvuus on olemassa. Kirjoitit että äänensävy on aina kireä, ja mies suuttuu, kun alkoholin käytöstä puhutaan. No, seuraava askelhan on sitten se että siitä ei puhuta. Meidän tilanne on tällä hetkellä se. Nyt ymmärrän sen 'virtahepo olohuoneessa'- määritelmän. Se on just tätä.

Tuosta juomisen määrästä ajattelen (tällä hetkellä, toim.huom.) että se on ihan sama kuinka paljon puoliso juo, jos se muodostuu sulle ja teidän suhteelle ongelmaksi. En henkilökohtaisesti lähtis tekemään mitään juomapäiväkirjaa, siinä vaan tuhlaa omaa energiaa, toisaalta jos miehes tosiaan haluais sellaista pitää niin voishan se ehkä toimia herättäjänä. Että mitäänhän ei menetä jos ehdotat, Uupunut, sitä miehellesi.

Itseään ei saa kadottaa. Siitä täytyy pitää kiinni, jos se tarkoittaa sitä että täytyy irrottautua ihmisestä jota rakastaa niin sille ei voi mitään. Toivon teille kuitenkin onnea matkaan ja kirjoittele miten asiat etenevät!
ninez
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 41
Liittynyt: 18.2.2009 21:33:21


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa