Olet täällä

Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

ViestiKirjoittaja vierestä seuraaja » 9.4.2014 18:07:20

Isäni on juonut alkoholia säännöllisesti jo lähes kymmenen vuotta. Viime aikoina tila on näyttänyt todella huonolta. Lääkäri kertoi maksan toimivan puoliteholla ja voi 'posahtaa' hetkenä minä hyvänsä - jos sama rata jatkuu eli n. 25 kaljaa per päivä. Tässä jokusen aika sitten, sai niin hirveän raivokohtauksen että taisi juoda vihaansa jopa viitisenkymmentä kaljaa päivän sisään. Myös verensyöksystä oli lääkärin kanssa puhetta. Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Isä ei suostu yhteistyöhön, eikä lääkkeet maistu. Onko nämä isäni viimeiset metrit? Tulenko joku päivä töistä kotiin ja huomaan kuinka isää ei enää olekaan? Kauan elinaikaa on odotettavissa kun otetaan huomioon maksan puoliteho? Onko joku ollut samanlaisessa tilanteessa? Katsonut omaisen kuihtuvan pois? Maksakirroosista on joskus ollut puhetta, mutta isä ei kerro asioita suoraan. En ole varma, esiintyykö kirroosia.
vierestä seuraaja
 

Re: Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

ViestiKirjoittaja Vieras » 12.4.2014 19:16:38

Äitini on juonut oman muistini mukaan ainakin 12 vuotta. Juominen alkoi vaivihkaa; pienet hiprakat aina iltaisin piilopullosta. Luulin pitkään olevani perheessäni ainoa, joka havaitsi tämän. Kuukausi sitten isäni ilmoitti ongelman karanneen käsistä ja hän kertoi äidin ryyppäävän yötä päivää. Tässä vaiheessa asiasta puhuttiin ensimmäistä kertaa avoimesti ja äiti saatiin suostumaan terapiaan. Kaksi viikkoa sitten sain puhelun ja kuulin äitini joutuneen sairaalaan. Sillä tiellä hän on edelleen. Diagnoosina maksakirroosi. Munuaiset toimivat vielä jotenkin, mutta neste kertyy elimistöön ja iho kellastuu. Pari viimeistä päivää hän on häilynyt tajunnan rajamailla, joten lääkkeiden ottaminenkaan ei tahdo onnistua. Pelottavinta on kuinka nopeasti kirroosi on edennyt (oletettavasti) näin loppuvaiheessa. Tiedän, että tämä ei tule päättymään hyvin, vaan odotan joka hetki puhelua ja ilmoitusta siitä, että äitiä ei enää ole. Isäni on urhoollisesti vieraillut hänen luonaan sairaalassa, vaikka äiti tuskin on sitä edes tajunnut. Itse olen nähnyt hänet kerran sairaalajakson alkamisen jälkeen ja toivon, että en joudu näkemään häntä enää huonommassa kunnossa kuin silloin.
Vieras
 

Re: Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

ViestiKirjoittaja Kielonkukka » 18.4.2014 20:36:09

Mun isä kuoli maksakirroosiin muutama viikko sitten. Yritin jo kesällä puhua häntä väsymyksen ja mustelmien takia lääkäriin mutta ei suostunut. Vähensi kuitenkin juomisen minimiin. Saimme hänet joulukuussa viimein sairaalaan, silloin pääsi kotiin toivotuksin "mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut". Alkoholinkäyttö loppui täysin. Joulun jälkeen alkoi nestettä kertyä vatsaonteloon, punktioitiin pari kertaa. Kaikki näytti paremmalta mutta sitten yhtäkkiä nousi kuume ja meni voimattomaksi. Sairaalassa tuomio oli selvä: ei enää toivoa. Kaikenlaista kuitenkin yritettiin neljän päivän ajan, mutta sitten tila romahti lopullisesti. Tästä vielä viikon verran jaksoi elää, hiljalleen hiipui pois kauheissa tuskissa ja muutenkin tosi huonossa jamassa. Mä vietin viikon hänen vierellään ja hetkittäin sain kontaktin, mutta tän kuolema myötä voin sanoa, että olen nähnyt helvetin. Niin kauhea se oli. Ja että sen koko oma rakas vanhempi - en tiedä unohdanko koskaan, mitä näin. Ei voinut kuin toivoa, että pääsisi mahdollisimman nopeasti pois. Ja reilu viikko aikaisemmin oli ollut kaikki olosuhteisiin nähden hyvin ja isä paremmassa kunnossa kuin aikoihin, oli juuri alkanut ulkoilla ja käydä itse kaupassa, hoitaa kotityöt jne. Ja sitten sokkikuolema ihan yhtäkkiä.

Jos täällä on joku, jota tämä koskettaa, olis "kiva" jutella aiheesta, koska en osaa oikein kertoa kaikista kauhuista niille, jotka eivät tiedä, miten kamala sairaus maksakirroosi on.
Kielonkukka
 

Re: Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

ViestiKirjoittaja piiras ei kirj. » 18.4.2014 22:59:50

Heippa,

otan syvästi osaa :(

Kiitos kun kirjoitit fiiliksiäsi tänne, en osaa muuta sanoa kuin että pahaa tekee.

Minunkin isäni juo itseään hengiltä, mutta mitään maksaoireita kumma kyllä ei ole vielä ainakaan. Sydänkohtauksia saanut ja kaatuilee nykyään koko ajan, kerran jopa terävän esineen päälle, joka mursi rintalastan.

Viime kaatuminen viikko sitten vei miehen taas sairaalaan, koska sai aivotärähdyksen ja siitä seurasi onneksi kaikki mahdolliset tutkimukset, koska sydänlääkitys. Sydän, munuaiset ja maksa ovat siis ok, mutta pelkään pahoin, että tuon miehen hengen vie juuri se normaali tapaturmainen känni... ja vielä kotona. Vaimo hällä on katsomassa sitä touhua, ei kohta uskalla enää lähteä pois kotoaan, kun täytyy vahtia humalaista ukkoa. Ihme hommia, huoh.

Minä en siis asu lähellä isääni, joten puhelimitse ollaan yhteydessä ja aina odotan sitä viimeistä soittoa...

Al-Anonista ja tältä palstalta olen saanut paljon eväitä irrottautumiseen päihdeongelmaisesta. Puhun ennenkaikkea henkisestä irrottautumisesta, mutta myös olen oppinut olemaan sulkemaan puhelun, jos tuntuu epämiellyttävältä.

Isä on rakas, mutta niin sairas, että en voi hänen hyväkseen tehdä juuri mitään. That's it. Niin surullista.

Voimia Sinulle!

ps. vuodatin tätä omaa juttua, jos täällä joku saisi kosketuspintaa vähän laajemmin, en halunnut Sinulta viedä tilaa vaan lohduttaa vähäsen.
piiras ei kirj.
 

Re: Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

ViestiKirjoittaja Onnenonkija » 19.4.2014 22:03:29

Minä sairastuin maksakirroosiin vähän päälle kolmekymppisenä, siitä on nyt muutama vuosi aikaa. Olen elänyt täysin raittiina siitä lähtien, ja elän ehdottomasti elämäni parasta aikaa. Olen terve ja onnellinen, mutta samalla pahoillani siitä, että hukkasin kymmenen vuotta elämästäni alkoholille! Minulle tipattomuus ei ole ollut ongelma, en ymmärrä itsekään mikä ihme sai minut juomaan jatkuvasti... Tiesin, että pitäisi lopettaa, mutta en pystynyt, en ennen kuin maksa lähes kirjaimellisesti "poksahti" ja heräsin teho-osastolla.

Puolet kirroosipotilaista kuolee vuoden sisällä diagnoosista. Lääkäreiden mukaan minun pelastukseni oli nuori ikä, niin kornia kuin se onkin. Koputan tässä samalla koko ajan puuta; maksasyöpähän tulee suht helposti kirroosimaksaan. En kuitenkaan pelkää sitä; olen jo saanut toisen mahdollisuuden ja käyttänyt sen kiitollisena.

En oikein osaa tämän kummempia kirjoitella. Kysyä saa, jos mieleen jotain tulee...

Voimia kaikille teille jotka täällä olette! Sitä viinan voimaa vaan ei voi ymmärtää, en edes minä itse vieläkään ymmärrä...
Onnenonkija
 

Re: Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

ViestiKirjoittaja Kielonkukka » 23.4.2014 11:33:34

Kiitos vastauksista, kummastakin.

Piiras, sepä se, kun ei tuo maksakirroosi juurikaan varoittele. Kun oireet ilmaantuvat, on yleensä jo myöhäistä. Olen miettinyt, että jos jokin vakava varoitus olisi tullut, olisi varmaan selvinnyt...nytkin lopetti kokonaan alkoholin, kun joutui ekan kerran sairaalaan ja silloin sanottiinkin, että tämä on vakava varoitus, mutta mitään peruuttamatonta vauriota ei ole. (Paitsi ettei maksa tietenkään toivu, mutta toimivaa osaa piti olla jäljellä tarpeeksi...ja olisi päässyt maksansiirtoonkin.) Pisaraakaan ei enää ottanut eikä kuulemma tehnyt edes tiukkaa, ei käynyt kertaakaan mielessä, että ottaisi. Kiva nyt elää itsesyytösten kanssa, että jospa vain olisin pakottanut hänet lääkäriin tai tilannut lääkärin kotiin esim. viime kesänä, jolloin oli väsynyt ja tuli isoja mustelmia. Olisiko nyt asiat toisin, jos, jos ja jos.

Ja kun tässä kuolemassa ei nyt ollut edes mitään "kaunista". Ei mennyt ns. saappaat jalassa, tuskattomasti/nopeasti. Ei kuollut hidasta, "hyvää" kuolemaa, johon olisi ollut aikaa valmistautua. Ei. Kuoli sairauden päätteeksi, hiipui hitaasti, kärsi kamalia tuskia ja oli muiden armoilla, avuttomana sängyssä, puhe- ja liikuntakyvyttömänä, vaipoissa, sisäelimet ja myös ulkoiset piirteet hajoten vähitellen. Mitä lohdullista mä nyt voin tässä ajatella? Että hyvä, kun ei tarttenut kärsiä enempää - joojoo, mutta ehti kärsiä kuitenkin enemmän kuin vihamiehellenikään soisin. Kuinka monta kertaa ehdin sen viikon aikana sanoa, että jaksa vielä vähän, älä enää pelkää, kohta sä pääset pois. Eikä meinannut millään päästä - sitä hoitajatkin ihmettelivät, että odottivat menevän nopeammin. Ja itse jouduin sit ihan kylmiltään saattohoitamaan käsiin hajoavaa potilasta. Miten elää niiden kauhujen kanssa? Näen kaiken maailman painajaisia yöt, että käsivarteni muuttuvat hyökkääviksi näädiksi ja raatelevat minut kuoliaaksi.

Maksakirroosikuolema ei ole tarkoitettu ihmissilmien seurattavaksi. Muistan, että ala-asteella kansalaistaidossa opetettiin alkoholisairauksia ja joukossa maksakirroosi. Etsikääpä huviksenne netistä tietoa hakusanalla maksakirroosi+loppuvaihe tai maksakirroosi+kuolema, aika vähän löytyy kuvauksia siitä, miten kuolema näissä tapauksissa korjaa. Miksi ei puhuta ääneen siitä, miten kamala tapa kuolla se on? Tai siitä, että loppuvaiheen maksakirroosi on vakavampi tuomio kuin useimmat vakavat syövät, siis eloonjäämisprosentti on heikompi? Ja kun suurin osa kirrooseista löydetään vasta loppuvaiheessa, se on aika lailla varma kuolemantuomio!

- Paitsi sinulle, Onnenonkija, ja osaan kyllä oman katkeruudenkin läpi tuntea iloa ja hyvää mieltä siitä, että sinun tarinasi on toisenlainen. Pidä se sellaisena!
Kielonkukka
 

Re: Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

ViestiKirjoittaja Onnenonkija » 23.4.2014 14:02:58

Kielonkukka,

Minulle tuli sinun puolestasi tosi paha mieli, kun luin itsesyytöksistäsi. Älä syytä itseäsi! ET OLISI VOINUT TEHDÄ MITÄÄN. Alkoholisti juo, vaikka toinen lupaisi kuut ja tähdet.

Sama lääkäriin menon kanssa, et olisi voinut isääsi sinne väkisin viedä. Äitini huomautteli minulle mustelmistani, patisti lääkäriin, uhkaili hyvällä ja uhkaili pahalla, tiesi jonkin olevan vinossa. Mutta kun minä en ollut sairas! Minulle on aina tullut helposti mustelmia! Olin vain liukastunut pari kertaa pahasti jään päällä! Minä en antanut periksi, en millään. Ei alkoholisti usko, että juominen olisi juuri hänen kohdallaan terveydelle vaarallista.

Vasta, kun jalkani pettivät pari kertaa alta ja kaaduin suorilta jaloiltani, ja kun aloin oikeasti kaatuilla omassa olohuoneessa, ja kun laskin housuihini yöllä... Vasta silloin havahduin ja aloin soitella terveyskeskukseen. Romahtaminen tapahtui kuitenkin heti sen jälkeen, enkä ehtinyt edes lääkäriä tavata ennen kuin olin jo teholla. Sitkeästi vain olin uskotellut itselleni, että koska en juuri kuntoillut, kuntoni oli huonontunut niin, etten jaksanut enää portaita nousta ja siksi olin tosi väsynyt. Ruokaa en ollut juuri saanut alas enää puoleen vuoteen, mutta laihtumistani en itsekään halunnut tajuta, koska vastaavasti vatsani pyöristyi nesteen kertyessä sinne.

Saamme täällä myös almojen kirjoituksista koko ajan lukea, kuinka on ihan sama mitä juopolle sanoo, ei juoppo itse tajua. Toisen ihmisen paha olo, onnettomuudet, ihmissuhteiden rikkoontuminen, työpaikat... Kaikki saa mennä, mutta juopon on itse tajuttava, ennen kuin hänen motivaationsa on kohdallaan. Älä syytä itseäsi!

En osaa sanoin kuvailla kuinka pahoillani olen, että isäsi ei selviytynyt! Se kuulostaa muutenkin vähän huonolta, että toimivaa kudosta piti olla jäljellä tarpeeksi, ja kuitenkin noin sitten kävi... Jokainen kirroositapaus on niin yksilöllinen, ja toipumista on oman lääkärini sanoinkin mahdotonta ennustaa.

Voimia sinulle!
Onnenonkija
 

Re: Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

ViestiKirjoittaja Onnenonkija » 23.4.2014 14:10:55

Kielonkukka, jäi vielä vaivaamaan niin haluan täsmentää, etten tietenkään kohdistanut ensimmäistä kirjoitustani sinulle (luulitkohan niin...?). En tarkoittanut ilakoida ihanalla elämälläni isäsi kuoleman jälkeen, vaan halusin vain yleisesti kertoa oman tarinani tähän ketjuun, koska tässä nyt kirroosista on aiemminkin ollut puhe. Jos jollakin olisi kirroosista vaikka jotain kysyttävää...
Onnenonkija
 

Re: Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

ViestiKirjoittaja Kielonkukka » 5.5.2014 21:53:50

Ei, olen kyllä ihan oikeasti iloinen, kun sain lukea toisenlaisen tarinan maksakirroosista. Se oli ensimmäinen laatuaan, kaikki muut tarinat ovat näitä, joissa peli on jo menetetty. Meillä kohta hautajaiset lähestyvät ja sen jälkeen kaikki sälä, perunkirjoitukset ja muut. Ei ole yhtään ainakaan helpottanut olo, olen vain järkyttynyt edelleen. En kunnolla vielä edes sure, kun edelleen luulen, että isä on hengissä kotisohvalla.
Kielonkukka
 

Re: Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

ViestiKirjoittaja Vieras » 16.6.2015 20:42:54

Ap täällä kirjottelee. Lueskelin tätä keskustelupalstaa ja vasta lopussa havahduin että alotin tän keskustelun.

Isä sitkeästi vielä hengittelee, älyttömän huonossa kunnossa. Pitkän taistelun jälkeen saimme hänet hoitoon - kolmeksi päiväksi. Oli kaiken maailman letkuissa kiinni, ehdoton syömis- ja juomiskielto. Tästähän isäni innostui ja päätti lompsia kotio päin. Heiluu tajuttomuuden rajamailla aamusta iltaan, mutta sairaalareissun jälkeen lopetti alkoholin juomisen (nyt 6. päivä menossa juomatta). Lääkäri kertoi, että verensyöksyn mahdollisuus on nyt niin korkea, että mitään ei saisi päästää ruokatorveen. Maksa-arvot ja keltaisuusarvot hyvin korkeat. Isä makaa avuttomana sängyllä, ei kykene pitämään mitään sisällään. Voimat täysin loppu ja näyttää lähes kuolleelta. Tuntuu, että hän hajoaa käsiin. Eikä me voida tehdä asialle muuta, kun odottaa tajuttomuutta (vasta tällöin on potilaan lupa soittaa ambulanssi). Isä on siis kieltäytynyt hoidosta ja ilmaissut varsin hyvin mielipiteensä hoitajia kohtaan. Vatsa on kuin suuren suuri ilmapallo, oletan siis että nestettä kertynyt. On kuitenkin ollut samanlainen jo pitkään..

Sitkeästi täällä sinnitellään, toivotaan nopeaa ja kivutonta kuolemaa tai ihmeparantumista. Yksi positiivinen asia: hän on itse tajunnut tilanteen vakavuuden ja ruvennut korjailemaan tekemiään virheitä ja ratkomaan riitojaan. Yritämme pysyä mahdollisimman ymmärtäväisinä ja kärsivällisinä vuodepotilasta ja täysihoitoa vaativaa kohtaan, mutta kyllä tässä on voimat niin lopussa. Turhauttavaa ja raivostuttavaa, mutta mitä se auttaa hänelle raivota. Toivottavasti viimeinen keskustelu ei vain satu olemaan sitä "voisitko edes yrittää nostaa sitä jalkaa itse *miljoona huutomerkkiä ja vihainen naama" , vaan jotain lohdullista ja sellaista, mikä ei jälkeenpäin kaduta.

Tässä vuodatukseni. Verrattuna aloitustekstiin, on aika rajua. Tilanne muuttunut katastrofaaliseksi.. Miten teillä muilla menee?
Vieras
 

Re: Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

ViestiKirjoittaja ÄitiniOnAlkoholisti » 23.6.2016 20:43:16

Hei. Ap oli kirjoitellut tänne viimeksi vuonna 2015. Saisinko kuulla kuinka nyt jaksellaan, vai etenikö sairas lopulta kuolinvuoteelle?
Äidilläni todettiin maksakirroosi parisen kuukautta sitten. Oli reilun viikon sairaalassa, lupasi lopettaa juomisen, mutta turhaan me läheiset uskoimme. Kaljaa menee päivittäin ja nyt taas on sairaalaan lähtö lähellä. Nestettä kertynyt todella paljon, vaikea henkittää, yskii kokoajan. Muistamattomuutta, sekavuutta jne. Turhauttavaa vain odotella milloin taas joutuu sairaalaan, missä voinnissa tuolloin on, onko sitten vielä tilaisuus raitistua ja päästä elämään käsiksi vai odottaako jo pian kuolinvuode...? :(
ÄitiniOnAlkoholisti
 

Re: Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

ViestiKirjoittaja typy_92 » 2.7.2017 22:54:24

Hei! Isäni juo jatkuvasti ja todettu maksakirroosi :/ lääkäriin ei suostu menemään ja ambulanssi ku tilataan just ja just suostuu tutkimuksiin. Pelottaa että menetän isäni alkoholille,koska ratkeaa ryyppäämään useasti,oli noin 3-viikkoa juomatta mut juhannuksesta asti taas ryypännyt,oli putkassa selviämässä yhden yön ja sieltäkö pääsi pois alkoi taas kaljaa menemään,kipuja valittaa aina kun on humalassa :/ tahdon apua ja verraistukea joltain joka on kokenut saman :/
typy_92
 

Re: Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

ViestiKirjoittaja Päihdelinkin toimitus » 3.7.2017 14:57:30

Hei

Varjomaailman kesächatissa on mahdollisuus jutella vanhempien alkoholin käytöstä ja sen aiheuttamista huolista. Chat on kahdenkeskinen ja luottamuksellinen. Se on auki keskiviikkoisin klo 13-15. Varjomaailma on A-klinikkasäätiön tuottama verkkopalvelu lapsille ja nuorille, joiden kotona käytetään alkoholia ongelmallisesti.

A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminta ylläpitää myös verkkokeskustelua aikuisille, joiden lapsuuden perheissä on ollut ongelmallista alkoholinkäyttöä. Lisätietoja ja kirjautumisohjeet löytyvät Lasinen lapsuus -verkkosivuston etusivulta.

terkuin
Päihdelinkin toimitus
Avatar
Päihdelinkin toimitus
Ylläpito
 
Viestit: 2375
Liittynyt: 11.3.2002 01:01:01

Re: Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

ViestiKirjoittaja Vieras4 » 3.7.2017 23:50:05

Hei typy92,
Al-anonin auttavasta puhelimesta saat apua https://www.al-anon.fi/puhelimet
Ja ryhmissä kannattaa mennä käymään, jos sellainen löytyy omalta paikkakunnalta https://www.al-anon.fi/ryhmat

Pidä itsestäsi huolta! Voimia!
Vieras4
 

Re: Alkoholisti isäni viimeiset metrit(?)

ViestiKirjoittaja Hirsitalonemanta » 14.9.2017 19:56:46

Hei typy92, täällä olisi vertaistukea myös saatavissa. Menetin oman isäni maksakirroosiin kesällä. Kirjoitan blogia lasisesta lapsuudesta, käväise lukemassa jos kiinnostaa ja ota yhteyttä.

http://hirsitalonemanta.blogspot.fi/201 ... roosi.html
Hirsitalonemanta
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 4.9.2017 12:26:28

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa