Olet täällä

Erittäin turha, mutta keskustelua kaipaan

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Erittäin turha, mutta keskustelua kaipaan

ViestiKirjoittaja lurunen » 16.10.2010 23:55:10

Miksi en voi jättää alkoholisoitunutta miestäni? Miksi se on niin vaikeaa? Miksi sen ihmisen pitää olla juuri se oikea selvinpäin? Miksi jokainen maanantai, unohdan mitä on torstai ja perjantai kun ahdistun, pelkään, tiedän, miten viikonloppu menee. Toivon niin kovin ettei meillä olisi yhteisiä lapsia, ei se olisi kuin häipyä. Yhdessä unelmana tehty talo, minun visioni lasteni onnellisesta lapsuudesta olisi mennyttä, kaikki olisi mennyttä.

Olen muutamaa vuotta vaille kolmikymppinen nainen, kolmen lapsen äiti. Tuska on kova koska tiedän, että lasteni takia minun on pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja jättää mieheni, lasteni isä. Mutta vaikka kuinka ajattelen kuinka olo sitten helpottaa kun murheet sen ihmisen juomisen osalta päättyy, itken vain. Tämä mies on selvänä parhain ystäväni, viihdytään yhdessä ja ollaan kuin yhteen luotu. Miksi alkoholi pilaa kaiken?! Kohta kymmenen yhteistä vuotta takana, ja joka viikonloppu hoen samat fraasit hälle, krapula ja morkkis saa vaikka mitä lupauksia aikaan mutta jumalauta, miksi siihen pitää tyytyä? Miksi uskon sitä vaikka tasan tiedän ettei se lopeta?

En edes tiedä kirjoitanko oikealle palstalle, kunhan jonkun nappasin. On niin ikävä ja paha olla ettei edes eteensä näe. Ja tarinani on niin paljon monimutkaisempi kuin mitä tästä selviää, en vain jaksa edes kirjoittaa. Toivon vaan että olisi jo taas huominen koska tiedän että silloin äijä alkaa selvitä kun on maanantaina töihin meno. Ja seuraavat viisi päivää mennään taas, maanantaina ahdistuksen voima on ykkösessä, torstaina jo ysissä. :|
lurunen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 1
Liittynyt: 16.10.2010 23:34:36

Re: Erittäin turha, mutta keskustelua kaipaan

ViestiKirjoittaja ihmissusi » 17.10.2010 07:55:02

Kuule, ihan samojen kysymysten äärellä painin, ja niin tekee moni muukin.

Onko miehesi väkivaltainen juodessaan vai mitä juomisesta seuraa? Oman mieheni alkoholinkäyttö on ollut vuosia jokapäiväistä, mutta olen sietänyt sitä, koska hän hoitaa lapsia ja kotia, on ns. läsnä ja on myös minun paras ystäväni. Vasta, kun hänen käytöksensä alkoi muuttua arvaamattomaksi (pelottavaksi), olen alkanut vaatia, että se on joko viina tai minä. Vaatimuksella ei ole ollut sen suurempaa kaikupohjaa, kuin että hänen käytöksensä on parantunut, raivokohtaukset ovat taas poissa. Miten jättää juoppo, jota ilman ei vo elää, siinäpä se?
ihmissusi
 

Re: Erittäin turha, mutta keskustelua kaipaan

ViestiKirjoittaja siinäpä se. » 17.10.2010 09:26:31

Siinäpä se! Haluaa jättää juopon, mutta kun.......
Ensin pitäisi päästä omasta läheisriippuvuudestaan. Se on yhtä vaikeaa kuin juopon myöntää ongelmaansa.
siinäpä se.
 

Re: Erittäin turha, mutta keskustelua kaipaan

ViestiKirjoittaja eepos » 17.10.2010 23:36:07

Mutta eroaminen tekee kipeää. Olisi outoa, jos se ei satuttaisi, oli läheisriippuvuutta tai ei.


Kai sitä pitää ruveta vaan yksitellen ampumaan alas niitä omia syitään, mikä pitää yhdessä tai mikä estää eroamasta tai muuten muuttamasta tilannetta paremmaksi. Että miksi ei voisi elää ilman juoppoaan? Että miksi toinen on se oikea silloin selvinpäin? Mulla noita isoja kysymyksiä on ollut esimerkiksi huoli rahan riittävyydestä tai se, miten lapsen ja isän suhteen käy, ja tietysti sekin, että pilaisinko vaan kaiken, tuhoaisin sen kaiken hyvän ja kauniin, mitä suhteessamme oli eikä paluuta siihen enää koskaan olisi. Mullakin jokin kurjuuden maksimi siinä almana olossa täyttyi, ennenkuin mitään päätöksiä aloin tekemään, siihen asti asiat olivat jonkinlaisessa balanssissa ja se kai riitti johonkin asti. Ja tuonkin jälkeenkin olen edennyt välillä tuskastuttavan hitaasti.

Se miksi "uskoo" ne samat lupaukset, ehkä se johtuu vaan siitä, ettei jaksa murehtia jatkuvasti. Tarttuu niihin hyviin hetkiin, ne pitää kuitenkin pinnalla ettei uppoa kokonaan. Voimia ei ole muuhun. Mulla raskaiden aikojen ilmiönä on ollut sellainen, että kun miehellä on ollut hyvä kausi, minä romahdan, en jaksa mitään. Se kai kertoo siitä miten äärirajoilla sitä on mennyt.

Virginia Woolfilla oli ajatus, että nainen tarvitsee oman huoneen. Tykkään siitä - ehkä siksi, että ajatus ja sen esittäjä on aikanaan ollut niin rohkea tai ehkä siksi että tulkitsen ajatuksen omalla tavallani. Alkoholismihan valtaa koko kodin, peittää alleen. Alle hautautuneen täytyy alkaa ottamaan tilaa itselleen. Kun mä törmäsin omiin rajoihini eli väsyin siihen omaan saamattomuuteeni ja mieheni alkoholismiin, aloin valvomaan joka toisen illan ja käyttämään sen hetken ihan itseeni, roikkumaan täällä, lueskelemalla yms. jollakin tavalla systemaattisesti, jokin tavoite polttoaineenani, välillä kirkkaamin, välillä hämärämmin, välillä kokonaan unohtuen, kunhan puuhasteli jotain kivaa. Tavallaan ne hetket olivat mun oma huoneeni, jossa ajatuksilla oli tilaa muhia eteenpäin. Se oli ainakin alku jollekin.

Ihan hirveä tilanne se on, kun tajuaa ettei ole muita vaihtoehtoja kuin ero. Meillä se eroajatus lieveni kuitenkin erilleen muuttoon, joka voitiin tehdä vielä rakentavassa hengessä. Eroon päädyttiin sitten kuitenkin vähän myöhemmin - vaikkakin yhä tässä eräänlaisena perheenä junnaillaan, yhä sattuu ja yhä kaipaa siihen toisen iholle, vaikka samalla onkin jo moneen asiaan saanut etäisyyttä, eikä yhteenkään halua palata. Itseni kanssa taas tulen elämään koko elämäni, joten kasvettava on tästäkin ja yritettävä oppia jotakin.
eepos
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 265
Liittynyt: 3.5.2009 00:46:36

Re: Erittäin turha, mutta keskustelua kaipaan

ViestiKirjoittaja Moninainen » 18.10.2010 13:32:39

Itse ajattelen että alkoholistin kanssa elävä puoliso on niin tiukilla ettei voimia vain ole ratkaista elämää muutoin kuin elää hetkessa eteenpäin. Jos ei ole voimia mihinkään kodin ulkopuoliseen elämään työn lisäksi, ei voi mennä terapiaankaan. Parasta olisikin kun apu tulisi kotiin ja mieluiten sellaisessa paketissa mihin ei sisälly uhkaa että viranomaiset alkaisivat päättää autettavan puolesta, vaan olisi ihan pelkkää keskusteluapua ja tukea.
Mielestäni aika usein alkoholisti valehtelee ettei ole juonut ja syyttää puolisoa mielisairaaksi, kyttääjäksi, neuroottiseksi ym. Puoliso alkaa epäillä omia aistejaan ja mielenterveyttään. Jo siinä vaiheessa alkaa puolison toimintakyvyn rapistuminen vaikka saattaa mennä vuosia ennen kuin puoliso tajuaa olevansa tekemisissä alkoholistin kanssa.
Moninainen
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa