Olet täällä

Liityn joukon jatkoksi..

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Liityn joukon jatkoksi..

ViestiKirjoittaja Bitch » 17.10.2010 18:19:41

Heips kaikki kanssasisaret,

Olen lukenut tätä palstaa säännöllisen epäsäännöllisesti ja nyt rohkaistuin kirjoittamaan. Ajattelin josko tämä toisi jotain tolkkua omiin ajatuksiini. Toivon että ymmärrätte vaikka tulee ehkä sekavaakin tekstiä.

Olen seurustellut mieheni kanssa kohta 13 vuotta. Alkoholi on ollut mukana kuvioissa alusta lähtien. Tämä on niin samanlainen tarina kuin monella muullakin mutta kerron sen silti.
Mieheni alkoholin käyttö paheni vuosien myötä kuten monella muullakin kunnes pari vuotta sitten hän oli aivan rikki ja joutui myöntämään ehkä ensimmäistä kertaa että hänellä on ongelma. Työssä oli ollut stressiä ja se oli vain pahentanut juomista. Ainahan alkoholisti löytää syyt juomiselleen. Mieheni on kyllä ollut aina kova tekemään töitä ja liiankin tunnollinen ja siitä olen hänelle sanonut, turhaan. Mutta stoppi siis tuli ja hän hakeutui hoitoon. Pääsi kuukaudeksi Kalliolaan ja hoito meni hyvin.
Rankkaa aikaahan se tietysti oli mutta hoidosta tuli aivan toinen mies pois kuin se joka sinne meni. Olin todella onnellinen hänen puolestaan. Kävin itsekin Al-Anonissa muutaman kerran mutta jotenkin koin että se ei ollut minun paikkani. Varmaankin huono päätös osaltani mutta sillä hetkellä tuntui etten halunnut siellä käydä.
Kuten moni muukin läheinen halusin olla vahva ja pärjätä itse.
Mieheni oli raitis 9 kk ja se oli todella ihanaa aikaa. Mies teki edelleen paljon töitä mutta se ehkä auttoi siihen että ei sitten tehnyt niin paljon juoda. Olisi tietysti pitänyt tajuta että eihän se pidemmän päälle ole järkevää.
Hän sitten repsahti ja siitä jatkui juominen. Ei halunnut enää yrittäää olla juomatta vaan luuli pystyvänsä kohtuu käyttöön. Noh, jokainenhan meistä tietää että alkoholistille ei ole sellaista mahdollisuutta kuin kohtuu käyttö.
Sanottakoon kuitenkin että tässä vaiheessa mieheni joi vähemmän kuin ennen tätä hoitoa. Ja ei juonut enää kotona, tietää miten suhtaudun asiaan.
Tämä ei tietenkään mitenkään muuta sitä asiaa että hän juo mutta totesinpa että jotain "parannusta" on tapahtunut vuosien saatossa.
Sitten tänä kesänä tapahtui se mitä olen aina pelännyt. Mies ei koskaan edes yritä lähteä autolla ajamaan kännissä tai krapulassa mutta nyt lähti mopolla lähikauppaan ja käry kävi. Onneksi ajoi mopolla ja poliisin sanojen mukaan ei edes näyttänyt känniseltä vaikka puhalsi törkeän rattijuopumuksen rajan. Missään nimessä en puolusta tätä tekoa mutta luojan kiitos ei ajanut autolla eikä mitään sattunut. Meidän mopo on vielä onneksi yhtä vaarallinen kuin polkupyörä kun ei sillä pääse kuin samaa vauhtia kuin polkupyörällä. Mutta se ei nyt poista sitä tosiasiaa että sai tuomion aiheesta ja se ei tunnu hetkauttavan ollenkaan.
Juominen on jatkunut edelleen, tosin ei tietystikään lähde auton rattiin enää kun ei saa ajaa,
Minä olen tähän asti tehnyt niin kuin kaikki läheisriippuvaiset ja ymmärtänyt ja mahdollistanut juomisen. Mies hoitaa työnsä ja velvollisuutensa muuten kyllä eli osallistuu arkihommiin yms silloin kun on kotona. Tekee siis reissutyötä.
Nämä eivät ole mitään puolusteluita mutta totean vaan miten meillä asiat on. Sen takiapa tämä onkin niin vaikeaa kun periaatteessa hoitaa kaiken ja on ihana ihmisen paitsi silloin kuin juo.
Tänä viikonloppuna on rakentamisen lomassa pitänyt taas vähän juoda ja äsken puhelimessa totesi että hänellä ei olisi koko ongelmaa jos minä en sitä hänelle aiheuttaisi. Kuinka tutun kuuloista tekstiä varmaan teille monelle.
Puolison vikahan se on kun pitää juoda :D
Olen viimeisen parin kuukauden ajan sanonut että en enää jaksa tätä ja haluan että voisin olla onnellinen elämässäni ilman että tarvitsee miettiä millon mies seuraavan kerran juo.
Tänään sitten sanoin että nyt tämä loppuu. Hän on kuulemma sanonut sitä jo monet kerrat että miksi ei erota kun tämä on minulle niin vaikeaa. Olen vain aina halunnut uskoa parempaan,
Ehkä se seinä tuli nyt minullekin vastaan. En vaan tiedä mistä päästä asioita pitäisi alkaa selvittämään.
Meillä on yhteinen asunto ja keskeneräinen mökki/ talo. Ei nyt millään olisi voimia alkaa selvittämään kaikkia raha-asioita ja omaisuuden myyntiä yms.
Aloitin kesän jälkeen uudessa työpaikassa ja se vie voimani aika totaalisesti ja sieltäkin suunnasta tulee paineita. Vaan ei kait auta itku markkinoilla vaan on ryhdyttävä tuumasta toimeen.
En tiedä onko tässä jutussani mitään järkeä mutta ehkä joku jaksaa lukea tämänkin ja kommentoida jotain.
Bitch
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 1
Liittynyt: 17.10.2010 17:57:58

Re: Liityn joukon jatkoksi..

ViestiKirjoittaja Renja » 24.10.2010 16:12:20

Hei Bitch! Tervetuloa tänne! Harmi ettei kukaan vastannut sinulle aikaisemmin. Oletko saanut selvitettyä käytännön asioita? Ero on todella raskas prosessi varsinkin juuri siinä alkuvaiheessa. Kyllä siitä kuitenkin tietynlainen huojentunut olo tulee. Jos todella päätät pyristellä eroon tuosta suhteesta, niin suosittelen lämpimästi, että pyydät mahdollisimman paljon apua joltain oikein läheiseltä ihmiseltä ja al-anonissa voi keventää sydäntään. Itse olen erilaista eroprosessia tehnyt jo pidemmän aikaa. Askel kerrallaan...tsemppiä paljon ja halaus :D
Renja
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa