Olet täällä

Äidin uusi elämä..

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Äidin uusi elämä..

ViestiKirjoittaja SenSuChT » 31.10.2010 20:31:09

Kiitos jo etukäteen kaikille jotka jaksavat lukea tarinani..

Olen 24-vuotias ja huolenaiheenani on äitini. En oikein tiedä mistä oikein alottaisin..
Isäni ja äitini erosivat n.4 vuotta sitten. Heti kun ero astui voimaan, äitini löi lukkoon hääpäivän uuden miehensä kanssa. Kaikki tapahtui kuin pikakelauksella... Tämä uusi mies toi mukanaan uuden perheenjäsenen: alkoholin.
Äiti oli aikaisemminkin ottanut ja käynyt ulkona mutta koskaan se ei tapahtunut niin usein kuin uuden miehen myötä.
Aluksi en edes kiinnittänyt siihen niin paljoa huomiota sillä minua häiritsi muut asiat,kuten se että äitini oli unohtanut kokonaan minut ja siskoni ja näki edessään vain ja ainoastaan uuden miehensä. Ajattelin sen olevan ohimenevää, uuden huumaa mutta olin väärässä. Enää äiti ei ollutkaan kiinnostunut siitä mitä minun elämääni kuului tai miten minulla meni. Asuin toisella paikkakunnalla, yli 400km päässä äitini luota eikä hän osoittanut minkäänlaista ikävää tai kaipuuta. Sain vastauksesi aina vain " Olet jo iso tyttö, tiedät itse mitä teet ja missä asut.."
Oli raivostuttavaa ruveta kilpailemaan uuden miehen kanssa äitini huomiosta, ei niin tarvitsisi tehdä, olinhan hänen tyttärensä! Kuukaudet kuluivat ja aloin huomaamaan äidissä outoja piirteitä..hän oli kuin seinä,kun hänelle yritti puhua.. mitään kaikua ei saanut takaisin. Kun vierailin heidän luonaan , heti ensimmäiseksi tarjottiin viiniä tai siideriä. Huomasin että äitini oli pakko tissutella aina kun kävin hänen luonaan. Oli joko viinia lasissa tai olutta tuopissa tai likööriä jne.. Pahoitin mieleni.Tuntui siltä ettei hän kestänyt seuraani ilman alkoholia. En vielä tässä vaiheessa osannut ajatellakaan että juominen vain pahenisi sillä molemmat kävivät säännöllisesti töissä ja asiat näytti muuten olevan kunnossa.
Yritin kestää äitini käytöksen ja yritin parhaani mukaan pitää yhteyttä kaikesta huolimatta. Viimeinen vuosi on ollut erityisen rankka itselleni ja siskolleni. Sain viime maaliskuussa puhelun jossa itkuinen siskoni itki shokissa ja kertoi että äiti oli yrittänyt itsemurhaa. Sellaista uutista en toivo kenenkään kuulevan. Menin shokkiin ja lähdin kotiin. Itkemisestä ei meinannut tulla loppua. Seuraavana päivänä matkustin hänen luokseen, hänet oli siirretty suljetulle psykiatrian osastolle. Hän vietti siellä muutaman päivän ja sitten hänet laskettiin kotiin. Kun kysyin häneltä syytä, hän sanoi olleensa niin väsynyt ja uupunut ettei hän enää jaksanut.Luojan kiitos hänen miehensä oli tajunnut mennä kotiin katsomaan että oliko äidilläni kaikki hyvin. Järkytystä kesti pitkään..äidille määrättiin mielialalääkkeet ja unilääkkeet. Sain tilaisuuden jutella hoitajan ja äitini kanssa yhtäaikaa ja sanoin että alkoholi tulisi kieltää täysin äidiltäni, etenkin nyt kun hän söi mielialalääkkeitä. Hoitaja oli samaa mieltä, mutta äitini loukkaantui minulle. Hänen mielestään puutuin liikaa hänen tekemisiinsä. Vaikka äiti suuttuikin minulle vähäksi aikaa, toivoin että se olisi saanut hänet järkiinsä alkoholin käytön suhteen..mutta olin väärässä. Ei mennyt kauaankaan kun vierailin seuraavan kerran äitini luona ja sama meno jatkui. Saimme siskoni kanssa itkuisia puheluita jossa hän itki ikäväänsä ja pahaa oloansa.Hän jopa uhkaili uudella itsemurhayrityksellä. Joka kerta kun hän joi, saimme puheluita. Se oli rasittavaa ja ahdistavaa.
Pian tuli jo kesä ja odotin kauhulla kesälomaa. Se tiesi äidilleni lisää juomista..terassireissuja ja risteilyjä...jos emme halunneet siskoni kansssa mennä terassille heidän kanssaan, äiti suuttui meille. Hän alkoi muuttua myös fyysisesti. Pienestä sirosta äitistäni oli tullut lihava ja turvonnut, sairaan näköinen ihminen. Tunsin sääliä ja suurta surua katsellesani kun äitini yritti mahtua vanhoihin mekkoihinsa, peitellen kasvanutta ja turvonnutta mahaansa..
Noin 3kk sairasloman jälkeen hän palasi takaisin töihin.Alku oli hankala ja monta kertaa hän meinasi luovuttaa..kolmivuorotyö + juominen + lääkkeet = ei hyvä lopputulos..
Viimeiset pari kuukautta ovat olleet enemmän kuin raskaita. Äidin juominen on tullut todella pahasti esille ja vaikuttanut häneen todella pahasti. He ovat miehensä kanssa tehneet mitä ihmeellisimpiä tempauksia ja ostoksia.Hyvänä esimerkkinä 3 koiraa kuukauden sisällä ja uuden talon osto. Asioita joita normaalisti mietitään kauan ja hartaasti, mutta äitini kohdalla miettiminen tarkoittaa lähinnä sekunteja...Myös yltiömäinen rahankäyttö ja rahan jakaminen muille on ollut huolestuttavaa sillä molemmat kuuluvat alimpaan palkkaluokkaan eivätkä ole mitään miljonäärejä..
Tapaamiset äitini kanssa painottuivat Amarillossa notkumiseen ja siihen,kuinka katsoimme siskoni kanssa kuinka hän kaatoi kurkustaan alas 8tuoppia maanantai-iltapäivänä ja kuinka talutimme hänet syömään keskellä kaupunkia. Jos emme juoneet, hän suuttui kuin pikku lapsi ja rupesi kiukuttelemaan. Emme puhuneet mistään normaaleista äitä-tytär-asioista vain kuuntelimme siskoni kanssa kuinka hän jauhoi omista asioistaan eikä huomioinut meitä lainkaan.Kahville meno tarkoitti aina oluelle menemistä.
Menetin avopuolisoni äidin kesällä. Kuolinsyynä oli alkoholi. Kaiken sen surun keskellä olisin eniten kaivannut tukea omalta äidiltäni mutta sitä en saanut. "olen pahoillani" oli ainut asia jonka hän sanoi minulle ennenkuin siirtyi puhumaan omista asioistaan. Vaikka hän kuinka hoki rakastavansa meitä humalapäissään, oli se minulle samantekevää. Hän ei enää ollut minulle se äiti, kenelle olin pystynyt nuorempana kertomaan kaikki huoleni ja suruni.
Viimeinen pisara minulle ja siskolleni oli,kun äiti vieraili siskoni luona. Ensimmäinen asia mitä hän sanoi oli " Onko juotavaa".. siskoni tarjosi vettä ja mehua, mutta äidille kelpasi vain olut. Kun siskollani olutta ei ollut, hän lähti Amarilloon oluelle. Siskoni sai hävetä silmät päästään kun äiti nuokkui tiskiä vasten ja haki viimeistä oluttaan. Siskoni sanoin "äiti näytti niin alkoholistilta turvonneen mahansa kanssa. Se yritti vetää housujaan ylös sillä ne eivät pysyneet enää päällä koska se oli lihonut..naama turvonnut ja meikit poskilla. Kauhea näky jos vertaa siihen kuinka tyylikäs äiti oli silloin ennen.Häpesin sitä"
Viime viikonloppuna soitin äidilleni. Hän suuttui minulle koska en ollut soittanut hänelle heti ensimmäisenä kun olin saapunut kotikaupunkiini.Tarkoituksena oli vierailla hänen luonaan ja kertoa hänelle huolestani häntä kohtaan. Hän ei halunnut tavata minua koska olin loukannut häntä. Hoki vain että "ihan sama mitä teet.."Hän syyllisti minua asiasta josta hänellä ei ollut mitään syytä suuttua. Lopulta hän löi luurin korvaan.
Tunti puhelun jälkeen hän soitti ja käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei anteeksipyyntöä, ei mitään. Hän kyseli, jos olisin siskoni kanssa halunnut lähteä baariin hänen ja miehensä kanssa. Kerroin äidille, että olin pahoittanut mieleni enkä sen vuoksi halunnut nähdä häntä.Plus kokemuksen perusteella ilta ei olisi päättynyt hyvin. En olisi jaksanut katsoa sitä kuin äitini tekee pahaa itselleen. Hän pahoitti uudestaan mielensä ja lopetti puhelun. 5min puhelusta sain tekstiviestin ja hän halusi perua seuraavan päivän vierailuni hänen luokseen. .. Se tuntuu niin pahalta kun oma äiti käyttäytyy kuin kiukutteleva teini. Minusta tuntuu että olen ollut äitini lapsenvahti jo pari vuotta ja niin ei pitäisi olla.
Soitin seuraavana päivänä ja ajattelin että äiti olisi paremmalla tuulella ja voisin mennä hänen luokseen. Vastaus oli kaikkea muuta kuin mitä olin odottanut. " Päätä itse tuletko vai et..minulle aivan sama."...pyysin äidiltä selitystä hänen käytökselleen ja halusin hänen sanovan, että haluaako hän minut sinne vai ei, mutta vastaus oli aina sama. Kysyin olivatko he juoneet edellisenä iltana, hän vain sanoi etteivät he olleet ulkona, mutta ei kieltänyt kotona juomista. Puhelu ei tuntunut menevän eteenpäin joten minun oli pakko ottaa riski ja kertoa äidilleni omasta huolestani. Kerroin kuinka joka päivä ajattelen häntä ja toivon että hän paranisi. Sanoin hänelle että hän on sairas ja että kaikki mitä he olivat lyhyessä ajassa tehneet (talon osto,koirat,uudet autot jne) voisivat vielä kostautua sillä äidin työkunto ei ole taattu,mitä vaan voi tapahtua. Hän kielsi minun tunteet, sanoi etten saisi puuttua hänen asioihinsa enkä saanut olla huolissani,minulla ei ollut siihen oikeutta.Hän kielsi tunteeni ja siihen ei ole kenelläkään oikeutta. Hän hoki kuinka he ovat aikuisia ihmisiä ja että he tietävät mitä he tekevät. Sanoin että jos tuo oli olevinaan aikuisen ihmisen käytöstä ja minun tulisi ottaa siitä mallia, olisin vielä enemmän huolissani..
Äiti ei kuunnelut yhtään, intti vain vastaan ja kielsi kaiken sanomani. Lopuksi hän totesi että siskoni ei ole koskaan loukannut häntä kuten minä olen loukannut ja että hän ei halua olla tekemissä minun kanssani ja löi luurin korvaan.
......seuraavana päivänä hän soitti humalassa isälleni ja kanteli minusta. "mari on puuttunu asioihini, mari suututti minut..." Puhelut isälleni lisääntyivät myös viimeisten kuukausien aikana.. Nekin tapahtuivat aina kun äiti oli humalassa. Hän valitti isälleni kuinka hän oli onneton uuden miehensä kanssa ja kuinka uusi liitto ei kestäisi..Kun isä tarjosi apuaan äidin ollessa selvinpäin,äiti ei reagoinut mitenkään.
...
Tämä on vain pintaraapaisu siihen mitä on tapahtunut ja mitä olen joutunut kestämään. Tuosta puhelusta on nyt kulunut viikko eikä äiti ole vielä soittanut.
Huoli jota kannan äidistäni joka päivä vaikuttaa jo omaan työhöni. Olen väsynyt,ärtynyt ja vihainen.. en tunnu saavani otetta mistään. Laiminlyön suhdettani avomieheeni, en vain jaksa osoittaa hänelle rakkauttani. Olen niin poikki. Monet sairaslomat olen ottanut mutta tuntuu ettei sekään ole mikään ratkaisu. Kaikki sanovat että älä menetä omaa elämääsi äitisi takia.. mutta se ei ole helppoa olla ajattelematta ihmistä joka on sinulle enemmän kuin rakas. Jos itselläni olisi ongelma alkoholin tai muun kanssa, toivoisin ja olettaisin että äitini puuttuisi siihen ja auttaisi minua. Ehkä äiti ei vielä tiedosta tai osaa tunnustaa ongelmaansa..
Olen hukassa enkä tiedä enää mitä muuta tehdä kuin odottaa. :cry: Haluan vain että äitini paranisi ja olen valmis tekemään kaikkeni sen eteen, mutta hänen on haluttava sitä myös itse. En halua menettää häntä niinkuin menetin avomieheni äidin..

Kiitos kun jaksoit lukea "romaanini"... sen kirjoittaminen helpotti hetkeksi oloani.
Viimeksi muokannut SenSuChT päivämäärä 1.11.2010 09:19:29, muokattu yhteensä 1 kerran
SenSuChT
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 31.10.2010 19:35:06

Re: Äidin uusi elämä..

ViestiKirjoittaja Ellis79 » 31.10.2010 20:54:36

Kiitos kun jaksoit kirjoittaa! Jatka ihmeessä kirjoittamista, meistä moni on löytänyt siitä yllättävän avun.

Ymmärrän kyllä että huolesi on aito, olet toivoton ja surullinen. Kaiken kertomasi perusteella äitisi asiat eivät ole hyvällä tolalla, ja olet syystäkin huolissasi. Asia taitaa kuitenkin olla niin kuin sinä ja äitisikin olette todenneet: hän on aikuinen ihminen ja itse vastuussa teoistaan. Meistä kukaan ei varmaan halua, että muut "hyysäävät" aikuista, täysivaltaista ihmistä, ei etenkään silloin kun se hyysääminen kohdistuu itseen.

SenSuChT kirjoitti:Kaikki sanovat että älä menetä omaa elämääsi äitisi takia.. mutta se ei ole helppoa ajatella ihmistä joka on sinulle enemmän kuin rakas. Jos itselläni olisi ongelma alkoholin tai muun kanssa, toivoisin ja olettaisin että äitini puuttuisi siihen ja auttaisi minua. Ehkä äiti ei vielä tiedosta tai osaa tunnustaa ongelmaansa..
Olen hukassa enkä tiedä enää mitä muuta tehdä kuin odottaa.


Kun on syvällä omassa suossaan, on vaikea ymmärtää ehkä juuri tätä asiaa: Auttamalla itseäsi voit auttaa äitiäsi. Oletko jo tutustunut Al-Anoniin, tai Alkoholistien Aikuisiin Lapsiin (en muista, oliko tälle joku lyhenne?)? Al-Anonilla on nettisivut ja mm. kirjoja, mutta kaikista helpoin tapa aloittaa on mennä ryhmään. Niitä järjestetään monilla paikkakunnilla viikoittain, ryhmät löytyvät sivulta http://www.al-anon.fi/. Lisäksi voit ottaa selvää alkoholismista, mm. lukemalla kirjallisuutta tai netistä. Itse olen tykännyt mm. kirjasta Lars Söderling: Alkoholismin Aakkoset.

Voimia sinulle, ja tervetuloa palstalle!
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

(selenita79@gmail.com)
Avatar
Ellis79
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 427
Liittynyt: 24.9.2009 15:07:19

Re: Äidin uusi elämä..

ViestiKirjoittaja parveke » 31.10.2010 23:54:46

Hyvä että tulit tänne mukaan - voimia sinulle!!!!
On tosi surullista nähdä, miten kapakassa äidit, tyttäret ja isoäidit vetävät yhdessä päät täyteen... Pidä siis ensisijaisesti hyvä huoli itsestäsi ja siskostasi.
parveke
 

Re: Äidin uusi elämä..

ViestiKirjoittaja SenSuChT » 1.11.2010 09:37:52

Kiitos vastauksista ja vinkeistä <3
Tiedän että apua on saatavilla mutta jotenkin siihen ollut todella vaikea tarttua..ehkä sitä ei ole aluksi halunnut myöntää itselleen että äidillä on ongelma ja olen yrittänyt etsiä jostain muualta syitä siihen miksi hänen käytös on muuttunut viime vuosien aikana ja etenkin viime kuukausien aikana.
Äiti on luonteeltaan todella itsepäinen ja pitkävihainen. Silloin kun hän kertoi minulle uudesta miehestään ja oletti minun hurraavan onnesta, sanoinkin hänelle että olen loukkaantunut enkä hyväksyisi uutta miestä, sillä hän vietti öitä uuden miehen luona vaikka avioero ei ollut astunut edes voimaan ja hän asui vielä isäni kanssa. Jos hän olisi hoitanut asiat paremmin,olisin suhtautunut eroon toisin. Kertoessani hänelle tunteistani ja mielipiteeni, hän suuttui ja koki sen myös asioihin puuttumisena. "olen aikuinen ihminen,minulla oikeus onneen" oli hänen puolustuksensa. Hän ei kuunnelut eikä ymmärtänyt minun tunteitani vaikka olen hänen tyttärensä..Tästä seurasi 3kuukauden mykkäkoulu joka johti siihen että aina kun törmäsimme kadulla, hän vaihto joko kadunpuolta tai suuntaa. Se jos mikä tuntui pahalta.En ollut tehnyt mitään väärin,muuta kuin kertonut tunteistani..on kamalaa ettei oma äiti suostu kuuntelemaan vaan käyttäytyy kuin teini ja aloittaa mykkäkoulun ja haukkuu minut kaikille ystävilleen.
Pelkään että tämänkn ongelman kanssa tulee olemaan hankalaa äidin pitkävihaisuuden takia. Sain myös kuulla että hän on ns.kääntänyt toisen siskonsa minua ja siskoani vastaan. Syyttänyt meitä asioihin puuttumisesta ja siitä että emme välitä hänestä... aika surkuhupaisaa että hänen siskonsa ei aikuisena ihmisenä tajua että me nimenomaan välitämme vaan hän uskoo äitimme version koko jutusta eikä avaa silmiään sille, että äidillä on ongelma joka on jo ihan fyysisesti nähtävissä.
Kaikki tämä aiheuttaa niin paljon turhautumista ja kiukkua..voi kunpa omistaisin nyrkkeilysäkin, sille olisi nyt niin käyttöä!
SenSuChT
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 31.10.2010 19:35:06

Re: Äidin uusi elämä..

ViestiKirjoittaja Ellis79 » 1.11.2010 12:56:47

Vaikea tietenkin sanoa, mikä on äitisi luonteen piirre, ja mikä alkoholismin mukanaan tuomaa moraalin ja luonteen muutosta. Näitä asioita voi olla vaikea erottaa toisistaan myös sen vuoksi, että elkoholismi yleensä kehittyy vuosien saatossa, ja niinpä ihmisen luonnekin muuttuu hitaasti vuosien saatossa.

Alkoholistille on tyypillistä, että hän kieltää tilansa viimeiseen asti. Hänen ongelmansa eivä missään tapauksessa johdu juomisesta, mitä ikinä ne ongelmat sitten ovatkin! Ulospäin hän on kriittinen, vaativa, valehtelee, syyttää muita ja käyttäytyy välillä järjettömästi. Sisällään hänellä on kuitenkin koko paha olla. Hän kokee mm. ahdistuksen, syyllisyyden, vihan ja pelon tunteita, muttei osaa yhdistää niitä alkoholiin vaan pikemminkin ajattelee, että pystyisi juomalla jotenkin omaa pahaa oloaan helpottamaan. Nämä ovat mm. asioita, joita voit oppia lukemalla aiheesta, ja lukemalla nimenomaan sellaista kirjallisuutta, joka tukee sairauskäsitystä.

Minustakin tuntui pitkään vaikealta ottaa asioista selvää. Netissähän se tietysti käy suhteellisen helposti, mutta nolostutti esimerkiksi hakea kirjastosta kirjoja. En tiedä, olisiko tunne sama, jos läheinen olisi vaikka skitsofreenikko. Joka tapauksessa tänään tiedän, että häpeän ja noulouden tunteet ovat erittäin yleisiä meillä läheisillä. Ne ovat myöskin mielestäni ymmärrettäviä mutta aika turhia siinä mielessä, ettei niillä saavuteta mitään hyvää.

Asiat ovat nyt näin. Niiden toiseksi toivominen ei tosiasioita muuta. Se on raskas ja vaikeakin asia hyväksyä, mutta siitä se oma tervehtyminen alkaa.
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

(selenita79@gmail.com)
Avatar
Ellis79
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 427
Liittynyt: 24.9.2009 15:07:19

Re: Äidin uusi elämä..

ViestiKirjoittaja Renja » 1.11.2010 13:17:06

Huh...voimia ja tervetuloa palstalle! Ellis sanoi osuvasti, että asian toiseksi toivominen ei auta vaan hyväksyminen ja siitä alkaa sitten toipuminen. Läheisen alkoholismi on tuskaista kantaa. Siinä todella voi sairastua itsekin. En osaa nyt muuta sanoa. Voitko tukeutua oikeaan isääsi?
Renja
 

Re: Äidin uusi elämä..

ViestiKirjoittaja SenSuChT » 1.11.2010 21:46:11

Kiitos. Tuo on kyllä todella hyvin sanottu... Mukava saada muidenkin mielipiteitä ja neuvoja asiasta, saa uusia näkökulmia ja tavallaan vahvistuksen sille etten vaan kuvittele koko asiaa päässäni.
Isäni kanssa pystyn puhumaan (luojan kiitos) asiasta. Välimme ovat lähentyneet huomattavasti sen jälkeen kun äitini yritti itsemurhaa. Soittelen hänelle ja puran sydäntäni.Hän tietää että olemme todella huolissamme äidistä ja niin on myös hänkin, olivathan he kuitenkin 20 vuotta naimisissa äitini kanssa. Isä on yrittänyt pysyä puolueettomana eikä ole halunnut sotkeutua äidin ja minun välisiin riitoihin, mikä on todella hyvä. Hän on myöskin tarjonnut äidilleni olkapäätä johon nojata, mutta valitettavasti äiti on turvautunut siihen vain humalapäissään,joka on taas loukannut isääni...tosin, ehkä juuri humalassa kaikki tunteet ja ahdistus tulevat pintaan ja ne on helpompi päästää ulos..

Onko kukaan teistä käynyt puhumassa esim. A-klinikalla tms ryhmässä joka olisi tarkoitettu omaisille?
SenSuChT
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 31.10.2010 19:35:06

Re: Äidin uusi elämä..

ViestiKirjoittaja Renja » 2.11.2010 11:56:53

Hieno juttu, että voit tukeutua isääsi ja siskoosi. Se on iso asia!
Kyllä, al-anon on juuri sellainen ryhmä ja siellä ihmiset kertovat kokemastaan ja keinoista asian suhteen. Itse yllätyin hirveän positiivisesti. Ryhmä oli aivan toisenlainen kuin olin mielessäni kuvitellut :).
Renja
 

Re: Äidin uusi elämä..

ViestiKirjoittaja SenSuChT » 12.11.2010 17:34:17

Ok, täytyy ottaa selvää mistä täältä löytyisi kyseinen ryhmä..
3viikkoa eikä äidistä kuulunut mitään, en edes tiedä hänen uutta osoitettaan :-/

Onko kellään kokemuksia masennuslääkkeiden yms. ja alkoholin yhteiskäytöstä?
SenSuChT
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 31.10.2010 19:35:06


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa