Olet täällä

Humalassa ajoa ja lapsen hoitoa. Perhe hajoaa.

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Humalassa ajoa ja lapsen hoitoa. Perhe hajoaa.

ViestiKirjoittaja Vahva » 18.11.2010 11:08:18

Hei, olen uusi täällä. Haluan kertoa oman tarinani, koska ajattelin jos täältä löytyisi vertaistukea. Tapasin mieheni 5 vuotta sitten. Ei hän silloin raitis ollut, enkä ollut minäkään. Viikonloppuihin kuului alkoholin käyttöä lähes aina, muuta vapaat ja nuoret ihmiset vain juhlivat, hauskaa oli.

Alkoholismin oireet tulivat esiin jo melko alkuvaiheessa suhdetta, mutta silloin en herännyt siihen. Oli rattijuopumusta, krapulassa muka ajeli. Suljin kuitenkin silmäni siltä tosiasialta, että hän oli välillä umpihumalassa ajellessaan autoa “emmä ole kuin yhden ottanut,kyllä mä voin ajaa”. Tulin raskaaksi. Raskauden aikana hormonit toki tekivät minusta hirviön, joka mieheni mukaan ajoi hänet juomaan. Oli itsemurhauhkauksia ja jonkin tapaisia yrityksiä. Luoja tietää, olivatko ne huomionhakua vai eivät. Ostimme oman asunnon ja kuorrutteena kakun päälle mieheni perusti yrityksen. Asiat vain eivät menneet niin helposti kuin piti. Kukaan ei osannut hoitaa yritystä ja yrityskumppanin kanssa meni sukset ristiin jollain tasolla. Mies jatkoi juomistaan. Humalassa ajelu lisääntyi, mies oli humalassa myös aggressiivinen. Minä en nyrkkiä pelkää, takaisin tulee samalla mitalla. Ongelma vain ilmeni jo raskausaikana. Mies ei myönnä koskaan, että olisi lyönyt minua silloin. Kyllä hän löi.

Mies oli salajuoppo. Koskaan hän ei ollut ottanut kuin yhden tai kaksi olutta. Mieleen painuneina tapahtumina oli mm. sammuminen lasta hoitaessa, riehuminen kotona. Hän teki myös henkistä väkivaltaa aika raa’asti humalassa, minulle se on vielä pahempi kuin fyysinen. Hän syytti minua KAIKESTA. Minä muka olen aina menossa (kävin koulua ja vietin välillä aikaa kavereiden kanssa) hän tekee työtä niin paljon, hän hoitaa lapsen yksin koska minä en tee sitä, valitan liikaa, lista on loputon.

Tilanne johti siihen, että mies alkoi toistuvasti hoitamaan lasta jonkinasteisessa humalassa. Kerran mies oli kotona humalassa. Meille tuli tappelu ja hän veti aseen esiin (joka myöhemmin ilmeni leikkiaseeksi). Säikähdin ja kiljuin niin paljon kuin kurkusta pääsee. Lapsi oli kotona, poliisit tulivat. Sosiaaliviranomaisille tehtiin ilmoitus. Nyt siis olen sossun tutkailtavana, vaikka itse olen tehnyt äitinä parhaani. Sen jälkeen mies ajeli lapsi kyydissään umpihumalassa, jolloin tuttavani soitti minulle asiasta töihin. Hän oli ottanut avaimet pois ja onneksi mitään ei ehtinyt tapahtua. Tästä huolimatta yritin vielä mieheni kanssa. Juominen jatkui, syyllistäminen jatkui, minä olen kuulemma itsekäs kun keskityn vain omiin ongelmiin, hän haki lapsen päivähoidosta jälleen humalassa, ei kauheassa, mutta humalassa. Autolla.

Nyt olen palanut loppuun. Vaikka järkeni sanoo, etten ole syyllinen, tunnen itseni syylliseksi. Mieheni ei ole koskaan kieltänyt minua harrastamasta liikuntaa ja hän sanoo että on ok, että menen, mutta jälkikäteen syyllistää siitä, että vietän aikaa liikaa kavereiden kanssa. Liikunta on ollut ainoa asia joka pitää minut kasassa, mutta nyt olen huomannut keksiväni tekosyitä ystäville, miksi en tule tänään aerobiciin, jotta väittelyä ei tulisi menoistani kun hän jälleen joskus juo. Miehelle en uskalla lasta jättää enää ilman valvontaa.

Mies on käynyt AA:ssa välillä, mutta löytää miljoona syytä, miksi ei voi hankkia apua ja AA:ssa ei voi enää käydä. Hänelle kirjoitettiin kesällä lähete mielenterveystoimistoon, mutta ei saanut aikaa koska oli kesälomat, syksyllä luvattiin ottaa uudestaan yhteyttä, mutta he eivät ole ottaneet. Mies ei suostu sinne soittamaan, koska hänelle on luvattu ottaa yhteyttä. Olen itse kuullut tyhjät lupaukset miljoona kertaa, olen yrittänyt puhua rauhallisesti, itkeä, raivota, huutaa, kadota. Viimeinen keinoni oli muuttaa vanhempieni luokse majailemaan viimeisen kännäyksen päätteeksi. Yritimme siitä huolimatta vielä yhdessä eri asuinpaikasta huolimatta. Pikkuhiljaa kuvioihin on tullut syyllistäminen muutostani, vaikka hänen juominen pakotti muuttamaan. Lapsen ei tarvitse nähdä riitojamme. Hän kuitenkin on “unohtanut” miksi muutin… Hän joi jälleen. Nyt minä olen hajalla. Ja haluan lisätä vielä sen peruskertomuksen tähän loppuun: selvinpän mies on mitä ihanin ja hyvä isä.
Vahva
 

Re: Humalassa ajoa ja lapsen hoitoa. Perhe hajoaa.

ViestiKirjoittaja äiti ja nainen » 20.11.2010 17:31:59

hei.
Toivottavasti käyt lukemassa viestini ja ettei se tule liian myöhään..

Tarinasi kuulostaa surulliselta ja minusta erityisen pahalta siksi että lapset ovat mukana tässä alkoholistin kuviossa. Onko sinulla ystävää kenen luo voit mennä kun miehesi seuraavan kerran juo? Kotiin sinun ei kannattaisi jäädä. Eikö miestäsi hillinnyt yhtään sosiaalitoimen yhteydenotto? Sosiaali toimi on kiinnostunut vain siitä onko kotinne sopiva paikka lapselle? He eivät kyttää sinua sen kummemmin, mutta pelko aiheellinen koska et ole pystynyt vaikuttamaan esim tähän humala ajamiseen lasten kanssa. Minusta kuulostaa että olet itse niin väsynyt jo ettet jaksa yrittää, ettei sinulla ole energiaa pitää itsesitai lastesi pulta. Lasten ei tarvitse kuulla äidin huuto ja itkua kun isä on humalassa! Jos sinulle ei ole muuta paikkaa mene lastesi kanssa turvakotiin. kirjoitatko kuulumisiasi tänne vaikka miehesi olisikin tällä hetkellä selvä....
äiti ja nainen
 

Re: Humalassa ajoa ja lapsen hoitoa. Perhe hajoaa.

ViestiKirjoittaja Ellis79 » 20.11.2010 18:32:51

Hei,

Kävin lukemassa kirjoituksesi jo aiemmin, mutta minulla ei ollut voimia eikä oikein sanojakaan vastata siihen. Tiedän ahdistuksesi ja epätoivosi liiankin hyvin, ja joskus toisten kirjoituksia lukiessa itsenikin valtaa toivottomuuden tunne.

Pääsääntöisesti meille kaikille läheisille ja erityisesti puolisoille pätevät samat neuvot. Alussa niitä ei yleensä tahdo oikein uskoa, niitä on vaikea sisäistää ja ymmärtää, ja oma tilanne tuntuu kuitenkin erilaiselta kuin toisten. Mutta kaikki ne näennäiset erot ovat vain vain pintaa, pohjavirrassa alkoholismi näyttää joka perheessä yhtä rumalta.

Hyvä että olet lähtenyt pois kotoa kun miehesi juo! Sinä et voi juomiselle mitään, niin kuin ei kukaan meistä muistakaan. Mitä nopeammin sen hyväksyt, sen helpompi sinun on siirtyä kontrolliyrityksistä itsesi ja lastesi pelastamiseen. Mitä pelastaminen sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että hyväksyt että miehesi on alkoholisti ja käyttäytyy siis alkoholistisesti kaikissa tilanteissa. Hän on poissaoleva, häneen ei voi luottaa, hän valehtelee eikä hoida sovittuja asioita. Hän ei lopeta juomista vaikka on niin monesti luvannut. Lupaukset ovat antaneet hänelle vain hetken hengähdystauon, hetken jonka jälkeen asiat ovat entisellään tai huonommin.

Mitä sinä siis voit tehdä? Sinä voit järjestää asiat itsellesi ja lapsillesi niin hyväksi kuin tilanteen huomioiden on mahdollista. Onko se henkisesti helppoa? Ei todellakaan ole. Se edellyttää suunnitelmallisuutta, erityisesti lasten vuoksi. Minä hankin lapsenvahdin jopa juoksulenkeille, en uskaltanut jättää lapsia miehen kanssa koska koskaan ei voinut tietää miten paljon hän juo tai on jo juonut. Lomat ja kaikki muutkin suunnitelmat tein niin, että me lasten kanssa ne toteutettiin ja isi tuli mukaan jos oli selvä eikä krapulassa.

Se on raskasta elämää. Mutta tilanne on tämä eikä se hyssyttelemällä muuksi muutu. Läheisillä on yleensä hyvä tarkoitus kun he yrittävät raitistaa alkoholistia, mutta raitistaminen on energian haaskausta. Todellinen apu alkoholistille on vasta se, kun läheiset lopettavat alkoholistin hyysäämisen ja pakottavat hänet selkä seinää vasten. Silloin tulee tuloksia, jos on tullakseen.
Sinun tarinassasi kiinnitin huomiota tuohon kännissä ajamiseen: soita poliisit perään! Tuskin hyväksyisit moista, jos joku naapurisi toimisi noin? Myös päiväkotiin on parasta kertoa asiat niin kuin ne ovat. Parempi on katsoa kuin katua, terveyttä eikä ihmishenkiä saa takaisin! Tuokin kuuluu alkoholismi nimiseen sairauteen. varmasti 100% alkoholisteista ajaa kännissä, se on sitten toinen juttu jäävätkö siitä kiinni.

Oletko puhunut asiasta lähipiirisi kanssa? Itse koin, että harteiltani lähti suuri lasti kun kerroin läheisille ja miehen ystäville miten asiat meillä kotona ovat. Ensimmäiselle ihmiselle oli vaikein kertoa, sitten se helpotti. Tänään pystyn puhumaan asiasta avoimesti kenen tahansa kanssa, ja se on avannut silmäni: tämä ongelma on todella, todella yleinen. Ja todella vaiettu. Ja erityisen usein väärinymmärretty, jopa ns. ammattilaisten eli sosiaalitoimen piirissä.

Alkoholismi on etenevä sairaus, ja se muuttaa ihmisen persoonallisuutta. Toivoa kuitenkin on, sillä sairaudesta on mahdollista toipua. Halutessasi voit lukea tarinani ketjusta "Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)". Minun tarinani on onnellinen. Mieheni on raitistunut Minnesota-hoidon avulla. Meidät läheiset huomioitiin myös hoidossa (toisin kuin monissa muissa hoidoissa), ja jatkohoito kestää vuoden. Jatkohoito on erittäin tärkeä ja merkityksellinen osa elämäämme nykyään, sillä asiat eivät "parane" sillä, että alkoholisti raitistuu. Se on vasta alku, haavat ovat niin syvät.

Minäkin toivoisin, että jatkat tänne kirjoittamista. Itselleni se on ollut ilmaista terapiaa ja toiminut myös päiväkirjana. Huonot asiat tuppaavat unohtumaan, täältä voi aina tarvittaessa käydä tarkistamassa, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa.

Et ole yksin!
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

(selenita79@gmail.com)
Avatar
Ellis79
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 427
Liittynyt: 24.9.2009 15:07:19

Re: Humalassa ajoa ja lapsen hoitoa. Perhe hajoaa.

ViestiKirjoittaja Mallu » 21.11.2010 10:29:24

Hei Vahva. Hyvä, että löysit tänne. Sinun kannattaa myös etsiä ihan livenä apua itsellesi. Sitä löydät vaikka al-anonista, a-klinikalta, mielenterveystoimistosta tai paikkakuntasi seurakunnasta. Koska kukaan meistä ei ole yksin vahva...

Sinulle on tapahtunut paljon kaikenlaista ja kirjoituksiasi lukiessani nyökyttelen, tiedän mistä puhut. Paitsi väkivaltaa monet minun retkuni eivät ole harrastaneet, minä olen useinmiten ollut se väkivaltinen osapuoli suhteessa. Ajattele tilannettasi ulkopuolisen silmin, mitä neuvoja antaisit tuossa tilanteessa olevalle?

Samalla tavoin kun katsot tilannettasi huomaat, että eihän sossu sinua kyttää, vaan lapsesi oloja. Itse ajattelen, että tosiaankin on aihettakin sossun olla hereillä, jos lapsi elää noissa olosuhteissa ja kulkee humalaisen kyyditsemässä autossa. Sossu luopuu kyttäämisestäsi kyllä, kun saat voimaa järjestää olonne siten, ettei uhkaa lapsen kasvulle ja kehittymiselle ole enää olemassa. Ensimmäisen askeleen olet jo ottanut, kun olet muuttanut pois kotoa.

"Vaikka järkeni sanoo, etten ole syyllinen, tunnen itseni syylliseksi."
Noin me juuri toimimme. Sairastumme siinä alkoholistin rinnalla ja otamme kantaaksemme alkoholistin kippaaman syylisyyden taakan. Kirjoituksesi rivien välistä on luettavissa syyllisyys koko ajan. Olit muka raskaana ollessasi niin hirviö, että miehen oli pakko yrittää itsemurhaa. Höpöhöpö, ei sen takia itseään tarvitse tappaa, aina voi lähteä pois. Ja sitäpaitsi mikä oli sinun tilanteesi, kun odotit vauvaa ja elinolosuhteesi olivat mitä olivat. Oliko sinun hyvä olla. Syyttelyä on usein moelmmin puolin ja siitähän ei ole mitään hyötyä, kummaltakin puolelta löytyy varmasti paljon kamalia tekoja ja sanottuja sanoja.

Mutta se syyllisyys. Siihen moni meistä alkoholistien läheisistä on oppinut uskomaan. Vaikka tietääkin, ettei siihen ole aihetta. Eikä minulla ole mitään sanoja, millä voisin sinun syyllisyyttäsi vähentää. Se hiljalleen hiipuu pois, kun hoidat itseäsi. Älä syyllisyydestä huolimatta ole valmis tinkimään ollenkaan omasta elämästäsi ja niistä asioista, jotka tuottavat sinulle mielihyvää. Älä luovu juopottelevan retkun takia mistään hyvästä, koska niistä hyvistä asioista saat voimaa. Äläkä suostu salailemaan tilannettanne. Soita poliisi, jos miehesi ajaa humalassa. Puhu väkivallasta ja juopottelusta juuri sellaisena kun se esiintyy, ei sinun tarvitse hakea sääliä, mutta salailu mustaa sinutkin lopulta sisäisesti.

Lopulta, jos kirjoituksestani et mitään muuta muista, niin muista tämä: Alkoholismi on sairaus, joka pahenee koko ajan. Sinä et ole aiheuttanut tät sairautta, et voi siihen vaikutta, etkä voi sitä parantaa. Ainoa, joka voi miehesi oloa helpottaa, on miehesi itse. Ja hänelle kuuluukin vastuu omasta elämästään.

Voimia sinulle, koska et taidakaan olla niin kovin vahva... Eikä sinun sitä tarvitse ollakaan, usein me olemme liian pitään vahvoja, sen sijaan, että hakisimme apua ja uskaltaisimme olla heikkoja.
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa