Olet täällä

Viikonloppujuoppo

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Vieras » 22.9.2018 07:27:03

Luin noita edellisiä kirjoituksia ja on pakko vastata, ettei nuo ongelmat ole oikeasti vain alkoholistilla, kyllä niitä on jokaisella ihmisellä.
Kun aletaan seurustella niin uskon että jokainen, me mukaan luettuna, näytämme parhaat puolet toisillemme. Ja ei kukaan pysy samana ihmisenä iänkaiken? Sehän on mahdottomuus, oli alkoholisti tai ei.
Muutama viikko sitten marmatin puolisolleni, että hän on muuttunut ihan toisenlaiseksi kuin alkuaikoina oli. Muistelin millaisia olimme ennen, kymmenen vuotta sitten. Eikä tosiaan ole alkoholismista nyt kyse.
Kyllähän asia on niin että me jotkut (naiset ja miehet) olemme liian kärkkäitä syynäämään muita ihmisiä millaisia he ovat ja unohdamme että myös me muutumme?
Aloin miettiä että, olenko ystävällinen? Millaiset kasvon ilmeet minulla on? Olenko tyytymätön mielessäni, sisälläni?
Kyllä toinen ihminen tajuaa ja huomaa kun ei ole onnellinen eikä tyytyväinen itseensä ja muihin? Puolin ja toisin. Ja riitaan tarvitaan aina kaksi.
Tulin tänne lukemaan, kun olen entinen alkoholistin puoliso ja ajattelin että saan tukea vaikeaan aikaan. Hyvin helposti voisin alkaa moittia täällä puolisoani, kyllä hänessä sättimistä ja vikoja olisi. Mutten sitä halua, vaan itseäni muuttaa. Miten saan omaan elämääni iloa ja rauhaa.
Meillä minä olen se, joka mäkisee joka asiasta, puoliso tekee kaiken aina väärin. Ja kaiken takana on vain se että olen tullut tyytymättömäksi. Taistelen kovasti nyt sitä vastaan. Mutta jospa vain hellittäisin ja antaisin olla.
Myöntäisin ääneen sen etten ole tytyväinen tähän tilanteeseen nyt.
Vieras
 

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja pohdiskelija_ » 22.9.2018 07:55:10

Vieras kirjoitti:Luin noita edellisiä kirjoituksia ja on pakko vastata, ettei nuo ongelmat ole oikeasti vain alkoholistilla, kyllä niitä on jokaisella ihmisellä.
Kun aletaan seurustella niin uskon että jokainen, me mukaan luettuna, näytämme parhaat puolet toisillemme. Ja ei kukaan pysy samana ihmisenä iänkaiken? Sehän on mahdottomuus, oli alkoholisti tai ei.
--

Tulin tänne lukemaan, kun olen entinen alkoholistin puoliso ja ajattelin että saan tukea vaikeaan aikaan. Hyvin helposti voisin alkaa moittia täällä puolisoani, kyllä hänessä sättimistä ja vikoja olisi. Mutten sitä halua, vaan itseäni muuttaa. Miten saan omaan elämääni iloa ja rauhaa.
Meillä minä olen se, joka mäkisee joka asiasta, puoliso tekee kaiken aina väärin. Ja kaiken takana on vain se että olen tullut tyytymättömäksi. Taistelen kovasti nyt sitä vastaan. Mutta jospa vain hellittäisin ja antaisin olla.
Myöntäisin ääneen sen etten ole tytyväinen tähän tilanteeseen nyt.


Tämä on tietysti totta. Luin Marianna Stolbowin kirjoja hiljattain.. Kuinka "markkinoimme" itseämme niillä keinoin, joilla aiemmin olemme saaneet hyväksyntää tai rakkautta.. Paassaaminen, hoivaaminen, omien mielipiteiden peittely.. Ihmissuhteeseen saatetaan mennä lajapaketissa, mikä peittää todellisen minän, toiveet ja tarpeet. Ja jos ei niitä heti tai edes myöhemmin ala itse kertoa, mistä se toinen ne voi arvata.. Sitten kommunikaatio on äksyilevää ja mielessään jurnuttaa, kun toinen ei ole ajatustenlukija.. No vaikka sanoo alkuun aina ,"minä voin tiskata, minä voin hoitaa lapsia".. Sitten se muuttuu normaaliksi käytännöksi, eikä toinen enää osallistu; varsinkin jos saa haukut tehtyään homman eri tavalla eli "väärin".

Olen minäkin erilainen, ehkä jotenkin eri ihminenkin mitä nuorena. Outoahan olisi jos eletty elämä ei muuta mitenkään, ei muutu, ei viisastu, ei kehity. Toisaalta myös riski katkeroitumiseen ja muuhn ikäväänkin on.

Mut vieras, mihin oikeastaan olet tyytymätön? Mistä ylipäätään löytää sen syyn? Voi olla ikäkriisi, kaipaa lisää omaa aikaa tai jotain. Ainahan vika ei ole puolisossa, vaan itsessäkin on meneillään jotain. Mulla on vähän työstämistä vanhenemisessa.. käytin yli 10 vuotta tavallaan parhaita vuosia vaikeassa ihmissuhteessa, suostuin myös kuuntelemaan vanhempien taholta haukkumista ym. Keho rapistuu, osa mahdollisuuksista meni jo. :mrgreen: Mutta itse siinä olin.. toisaalta olen vasta yli 40-vuotias, tietyllä tapaa voin nyt paremmin ja olen terveempi kuin suhteessa tämän alkoholisoituneen miehen kanssa. Mutta junnaan vaan jossain välitilassa, en pääse eteenpäin, enkä tietenkään taaksekaan. Uskon, että tämä menee ohi ajastaan. Mulla on lisänä vielä tuo isäni muistisairaus, joka löi naaman eteen elämän rajallisuuden... Enkä enää halua suostus huonoon kohteluun tai halua olla ihmiisuhteissa, joissa on koko ajan paha olla.

Viina kyllä muuttaa ihmistä enemmän kuin pelkkä elämä. Entistä puolisoa katsoin tavatessa ja tietty suru ja raivokin valtasi mielen. Ihminen on koko ajan kärttyinen, juuri tuo jonkun mainitsema "ei kiinnosta" kuului useaan kertaan eri asioista. Jatkuvia kipuja ja miksei olisi kun olo on jatkuva känni ja krapula, eikä mennen ajan nousuhumalan hilpeyttä enää näy. Alkoholi muuttaa persoonaa, muuttaa hermostoa. Ihminen on lyhytpinnainen ja kärttyinen ja tosiaan kaikki aika ilman viinaa on kärvistelyä, eikä sitä enää pysty peittelemään. Mutta me läheiset emme voi sille mitään, toista ei voi pelastaa, eikä muuttaa. Suututtaa tietysti katsoa tuota hidasta, sanoisiko jopa kuolinkamppailua, vuosia. En itse kestä sitä liian läheltä nähdä. Siinä mielessä alkoholistin puolisona tilanne on erilainen tuon muuttumisen suhteen. Se muuttuminen ei ole tavallista elämänkaaren aikana tapahtuvaa vaan alkoholismiin sairastuneen oireita, tuhoutumista. Ihmisestä rapisee ja tuhoutuu pikkuhiljaa kaikki hienot puolet, mihin on aikanaan ihastunut ja jäljellä on kivulloinen ja kärttyisä kuori, joka rutistaa kaljapurkki vielä sohvalle sammuneena.

Mukavaa viikonloppua kaikille, tehdään itsellemme mieluisia asioita, edes vähän!
pohdiskelija_
 

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Sarasota » 16.11.2019 12:53:33

Luin tämän koko ketjun läpi ja oli kuin olisi romaania lukenut. Tosin alkoi toistamaan samaa kavaa :!: Tuntui että teistä vakikirjoittajista olisi tullut ihan "läheisiä" minulle! :shock:

Delfi, Hemmiina ja muutkin, mitä kuuluu? Jos näette tämän niin toivottavasti vastaatte, vaikka vain lyhyestikin.
Etenkin sinun tarinasi, matkasi, Hemmiina, kosketti. Voi kuinka helpottunut olinkaan puolestasi kun teit lopullisen eropäätöksen. Ja kuinka teillä miehesi kanssa eronkin jälkeen säilyi tietynlainen "kumppanuus". Mitähän miehellesi kuuluu.. :?: Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin! :D <3

Ihanaa elämää teille kaikille jotka tätä luette.
Terveisin,

Sarasota (kaupunki jenkkilässä, mutta kumpikin, Sara ja sota sopivat minuun)
Sarasota
 

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja ansku82 » 8.2.2020 01:57:41

Heipä hei

Pariin vuoteen en ole tänne kirjoitellut, mutta silloin tällöin olen kyllä käynyt tätä viestiketjua katsomassa. Luin juuri kaikki omat kirjoittamani viestit tässä ketjussa ja niin muistui mieleen ne kaikki vihan, pelon, epävarmuuden ja pettymysten tunteet siltä ajalta.. Onneksi ne ajat ovat takanapäin ja selvisin siitä helvetistä lopulta ehjänä. Pitkään soimasin itseäni, etten lähtenyt suhteesta aiemmin, mutta tiedän sen, että pääasia on, että en ole siinä suhteessa enää. Päätösten teko on joskus vaikeaa, kun mukana on tunteet, toiveet, tavat ja tottumukset, läheisriippuvuus, haaveet ja toisen lupaukset, joita ei kuitenkaan pysty pitämään. Alkoholismi on sairaus ja ainoastaan silloin voi yrittää auttaa toista ihmistä, kun ihminen itse myöntää olevansa alkoholisti ja itse haluaa apua. Kesti kauan tajuta, että ex:äni ei ollut valmis alkoholismiaan myöntämään, eikä hakemaan apua ongelmaan (jota ei itse kokenut olevan edes). Mutta sitten, kun sen asian jossain vaiheessa tajusin, ja päätin erota, niin se oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä.

Mutta mitä tulee tähän hetkeen.. Minulla menee hyvin :) Olen edelleen saman miehen kanssa, jonka löysin eroni jälkeen ja suhteemme kukoistaa. Poikani on saavuttanut mopoiän ja hänkin on päässyt eroon ex:äni jättämistä ikävistä tunteista/asioista. Tosin jotkin jäljet näkyvät vieläkin, esim luottamuspula uusia aikuisia kohtaan. Mutta siis, elämä on nykyään sellaista, jollaista sen pitäisikin olla. Dingon kappaleen sanoja lainaten: " Ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itsensä unelmiin.."

Toivon teille kaikille, jotka kamppailevat juovan läheisen rinnalla rutosti jaksamisia. Muistakaa, että toista ei voi väkisin pelastaa, mutta itsenne voitte. Te itse olette elämänne tärkein ihminen, pitäkää itsestänne huolta <3
ansku82
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 19
Liittynyt: 23.2.2014 21:53:20

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Vieras » 8.2.2020 21:28:25

[quote="ansku82", Alkoholismi on sairaus ja ainoastaan silloin voi yrittää auttaa toista ihmistä, kun ihminen itse myöntää olevansa alkoholisti ja itse haluaa apua. Kesti kauan tajuta, että ex:äni ei ollut valmis alkoholismiaan myöntämään, eikä hakemaan apua ongelmaan (jota ei itse kokenut olevan edes). Mutta sitten, kun sen asian jossain vaiheessa tajusin, ja päätin erota, niin se oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä.

,
Toivon teille kaikille, jotka kamppailevat juovan läheisen rinnalla rutosti jaksamisia. Muistakaa, että toista ei voi väkisin pelastaa, mutta itsenne voitte. Te itse olette elämänne tärkein ihminen, pitäkää itsestänne huolta <3[/quote]

Hei ja kivaa, että sinulla menee nykyään hyvin.
Alkoholismi on tosiaan vaikea sairaus ja toipumiseen tarvitaan sinäkin se oma halu. Jos sitä ei ole, siinä lähellä on pirullista olla, kun toinen voi kovastikin väittää yrittävänsä ja haluavansa lopettaa, muttei mitään tapahdu. Nauratti tässä kun mietin mennyttä ja keksi termin "valeraitis", kun on valelääkäreitäkin. Ilman omaa raitisutumishalua oleva juoppo helposti alkaa esiintyä valeraittiina ostaakseen jatkoaikaa suhteelle ja juo salaa. Mulla oli todella petetty olo, kun ex-puoliso näin teki. Onnistui aika hyvin, kun meillä oli eri asunnot siinä vaiheessa... Kehuin ja kannustin ja koitin olla oikein mukava vittuilevalle ja äksyilevällä valeraittiille, kun luulin käytöksen kumpuavan henkisistä vierotusoireista, kunnes valehteleva valeraitis paljastui. :mrgreen:
Näin jälkeenpäin moni juttu naurattaakin, mutta siinä tilanteessa eläessä oli kyllä raskasta.
Onhan alku eron jälkeenkin vähän opettelua ja monenlaisten tunteiden läpikäymistä, että auvo ei välttämättä heti ala. Pikkuhiljaa palaset asettuu paikoilleen ja uusi oma elämä tuntuu aina vaan rakkaammalta ja sitten saattaa oikein ihmetellä, miksi ihmeessä siinä hullunmyllyssä oli niin kauan.
Vieras
 

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Hemmiina ei kirj. » 28.2.2020 14:48:27

Hei ansku82, ja erityisesti Sarasota, joka olet jo marraskuussa toivonut kuulevasi minusta jotakin.
En tosiaan enää käy täällä Plinkissä kuin äärimmäisen harvoin, ja silloinkin lähinnä katsomassa, mitä kuuluu Rinaldalle :)

Mutta mitä kuuluu minulle, siinäpä sitä kysymys. Erosta tulee pian kuusi vuotta, mies on mennyt uudelleen naimisiin viime kesänä, mutta minä elelen edelleen sinkkuna. Olen välillä miettinyt, että onko syynä sinkkuuteen se, että mies jätti kuitenkin niin kovin isot saappaat täytettäväksi, ettei niihin ole kukaan muu mahtunut. Olen näet edelleen sitä mieltä, että mies oli kaikesta huolimatta minulle se turvallinen ja luotettava arjen jakaja, paras isä tytöilleen ja niin hassua kuin se ehkä onkin; piti minut seksuaalisesti tyytyväisenä (paria viimeistä vuotta lukuunottamatta, kun meidän välillä ei ollut enää tuollaista yhteiseloa). Arvostin silloin ja arvostan edelleen myös sitä, että hän osasi korjata rikkoutuneet kodinkoneet, auton, rempata taloa jne jne, jotka ovat ominaisuuksia, joita tässä vanhassa talossani - siis entisessä yhteisessä - kaipaan vieläkin. Tuollaisia miehiä ei vaan kävele kovin usein vastaan, joten mieluummin elelen sitten yksin :lol:

Itsehän käytän nykyisin alkoholia aina silloin tällöin ilman, että se on mitenkään suuressa keskiössä tässä elämässäni. Nyt on siihenkin ikäänkuin lupa, kun ei tarvitse miettiä, että saako puoliso kimmokkeen juomiseen, jos minä "näytän mallia"...

Tuosta miehestä vielä sen verran, että minähän pyysin häneltä viime jouluna pientä taloudellista avustusta, että voisin tarjota muualla jo asuville tytöille joulun täällä kotona. Mies laittoi tililleni 300 euroa eli moninkertaisesti sen, mitä pyysin. Hän on aina ollut kiltti mies, kuitenkin.

En silti ole unohtanut niitä äärettömän ahdistavia "vaiheita", mitä yhteisten reilun 20 vuoden aikana muutaman vuoden välein koin. Ja kun joskus sattumalta näen miestä nykyisen vaimonsa kanssa heidän kantabaarissaan, olen pelkästään tyytyväinen, ettei hän kuulu enää arkeeni.
Hemmiina ei kirj.
 

Edellinen

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa