Olet täällä

Viikonloppujuoppo

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja raakku » 9.4.2018 20:44:21

Nämäkin menee varmaan vaiheittain. Minä olen vielä tässä sekasotkussa vihaan, välitän, säälin, rakastanko? Uskon ja toivon että vielä joskus voin ajatella lämmöllä niitä hyviä asioita joita kuitenkin oli. Ja samalla vapaana siitä että pitää läheisriippuvaisena huolehtia. Nytkin pelkään että on sattunut jotain kun kukaan ei ole saanut miestä kiinni. En voi enää murehtia/vahtia miehen menoja. Edetään tästä päivä kerrallaan.
raakku
 

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Vieras » 11.4.2018 09:56:24

Olet hyvä ihminen ja toisista välittävä!
Minulla meni kauan aikaa ennenkuin pääsin ja en ihan vieläkään ole täysin irti läheisriippuvuudesta. Pahintahan on tuo pelkääminen. Varsinkin yön hiljaisina tunteina alkaa pää pyörittää asioita. Ja muulloinkin. Olen keksinyt siihen (tai kuulin tästä keinosta) hyvän keinon, eli aina kun alkaa jokin asia liikaa pyörimään päässä niin kirjoitan sen lapulle, mietin voinko sille tahdeä just nyt jotain ja onko se minun tehtävä, sitten teen ja jos en voi tehdä niin lupaan tehdä heti kun on aika. Muutoin laitan lapun rukouspurkkiini. Tuo purkki on alunperin ollut huolipurkki, kirjoitan sellaiset huolet joille en voi mitään juuri nyt ja laitan purkkiin enkä enää mieti, koska pää ei enää jaksa.
Sitä kun on tällainen että ottaa murheita päälleen liikaa niin on jotai n keksittävä että saa mielenrauhaa. Koska ei ketään hyödytä että menetän oman mielenterveyteni liikaa stressaamalla asioilla joille en voi mitään.
Kauan vänkäsin vastaan ajatusta etten voi mitään, kunnes viimein myönsin etten voi. Oliko se minän egon nöyrtyminen etten ole kaikkivoipa. Joskus rakkaus on vääränlaista. Irti päästäminen oli tuskallista.
Tsemppiä ja mielenrauhaa sinulla ja kaikille muillekin!
Vieras
 

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja raakku » 14.4.2018 09:17:38

Kiitos Vieras vinkistä ja viisaista sanoistasi. Nyt ollaan tilanteessa ettei olla viikkoon nähty, eikä puhuttu. Viestitelty ollaan. Vastauksista paistaa että mies syyttää avioliittoamme, minua, työtä, laskuja, poikaa..että juo liikaa. "Mieti mikä vika on avioliitossamme kun juon?" Kumma että on juonut aina, oli sitten avioliitoissa tai ei. Myös kuivahumala on meille tuttua. Se kun pinna on kireällä ja edes tiskikonetta ei osata täyttää. Siitä seuraa sitten se napsahtaminen. Minä en voisi estää sitä mitenkään. Täältä luin jonkun kommenteista että kun itse tarvitsisi tukea tai on esim.tärkeä päivä töissä, mies alkaa juomaan. Mikäköhän siinäkin on? Monet kerrat olen mennyt esim.ensimmäisenä työpäivänä uuteen työpaikkaan silmät ristissä kun meillä on ollut yhden miehen bileet ja koko yön kestänyt keskustelupaneeli. Tai katoaa kun tietää että tarvitsen autoa ja tiukka viikko edessä. Jos sairastuisin vakavasti, epäilen että mieheltä en saisi mitään tukea. Tekisi tilanteen ryyppäämisellä vaan vielä vaikeammaksi. Viikko erossa. Tästäkö tämä lopullinen ero alkaa?
raakku
 

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Kuihtunut » 14.4.2018 10:48:44

Meillä ollaan myös erotilanteessa. Mies ei juomista halua lopettaa. Kaikki on minun syytä. Hänellä on nyt sellaista ns. uhmajuomista mielestäni, eli juominen yltyi kun pyysin sosiaaliviranomaisia apuun. Kerroin tänään lapsille alkoholismista ja painotin joka lauseessa että me emme voi vaikuttaa juomiseen millään lailla.
Nyt kun minulla on tunteet syrjässä niin huomaan miehessäni itsekkäitä piirteitä, suorastaan ilkeitä. Juominen saa ne hänessä esiin. Hän ei puhu eikä vastaa jos kysyn jotakin, aukoo päätänsä vaan. Aamullakin kun hän laahautui krapulassa keittiöön, katsoin oikein pitkään ja ihmettelin. Tuntuu niinkuin hän olisi ihan vieras ihminen, ja niinhän onkin. Hän on aina piilottanut itsensä minulta.
Haluan sinulle Raakku sanoa, että pää pystyyn, mennään päivä ja hetki kerrallaan. Sisimmässään sen tietää, mikä on oikein. SItä ääntä kannattaa kuunnella. Voimia kaikille!
Kuihtunut
 

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja raakku » 14.4.2018 17:07:53

Tuli itku kun luin viestiäsi. samoin olen katsonut miestäni kuka hemputti tuo on? Nautitaan me niistä hyvistä asioista joita on. Niitä on ihmeen paljon kun ahdistus ja suru väistyy. Mielenrauha ja hiljaisuus tuntuu niin hyvältä. Voimia sinulle myös! :)
raakku
 

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Vieras156 » 16.4.2018 21:13:41

Elämään löytyy värejä ja iloa kun energiasyöppö alkoholisti on kauempana. Tulette ihanasti huomaamaan sen.Tsemppiä!!
Vieras156
 

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Vieras » 23.4.2018 11:24:30

Minun erosta on jo aikaa, mutta silti joudun vieläkin käsittelemään niitä asioita mitä olen nuorena jättänyt käsittelemättä. En ole ymmärtänyt miettiä, mikä minussa olisi sellaista mikä vaatii huomiota ja korjaamista.
Jälkeenpäin olen juoruja kuunnellut meidän perheestä kuinka olen ollut miehen hyväksikäyttämä? En itse sitä tunnista? Enhän minä muuta kuin yritin pitää perheen koossa, maksaa laskut ja velat. Eihän sitä ajattele että minua käytetään hyväksi jos on mennyt nuorena naimisiin ja yhdessä alettu elämää rakentamaan. Sitähän kuvittelee että loppuun saakka ollaan yhdessä ja vastataan yhdessä mitä eteen tulee.
Enhän minä jaksanut. paha olo tuli niin suureksi ja luottamus meni kokonaan, kun mies alkoi ottamaan velkaa selän takana, eikä enää kertonut eikä yhdessä suunnitellut miten perheen varat käytetään. Silloin meni luottamus ja kamelin selkä rikki. Ja siitä ei mennyt kauaa kun erosin ja jätin. Jätin vaikka rakastin edelleen, mutta oma terveys ja elämä oli silti tärkeämpi, kun ei ollut mitään takeita siitä että mikään muuttuisi.
Tuo omituinen tunneside jota rakkaudeksi kutsutaan pistää kyllä ihmisen venymään äärirajoille ennekuin luovuttaa.
Ja luottamuksen palauttaminen mieheen on vienyt aikaa, paljon aikaa ja terapiaa. Se kuitenkin kannatti. Tai kannattiko? en tiedä. Aikahan sen näyttää. Ainakin tällä hetkellä luotan nykyiseen mieheeni, mutta huomaan että jos vähänkin tulee aihetta alan ahdistua ja alan epäillä kaikkea mitä mies tekee. Onneksi mies tietä menneisyyteni ja ei ota itseensä kun alan epäillä kaikkea.
Vieras
 

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Kellopeli ei kirj. » 9.5.2018 09:56:07

Teidän vastauksistanne tunnistan niin tutun kuvion! Miten alkoholisti kuvittelee olevansa olosuhteiden uhri ja, jos kaikki muut olisivat ympärillä erilaisia, hän ei joisi.

Meillä oli tänä aamuna kamala riita. Miehellä on ollut useampi vapaapäivä ja ne ovat menneet hänellä tissutellen ja "ulkohommia" tehden. Meillä muilla on ollut ihan tavallista arkea. Aamuisin mies on jäänyt (krapulassa?) nukkumaan, kun olen hoitanut lapset päiväkotiin ja kouluun ja itse jatkanut omiin hommiini (työ/opiskelu päivästä riippuen). Tänään olen lähdössä kavereiden kanssa illanviettoon, josta mies alkoi kiukuttelemaan. Miten MINÄ aina menen ja tulen miten lystään ja hän ei koskaan saa mitään omaa rauhaa tai omaa juttua tehdä. Räjähdin aivan täysin! Minusta tuo oli täysin kohtuuton kommentti mieheltä! Ja perään vielä hän lisäsi miten hänen elämänsä on niin kamalaa, että hänen on pakko juoda. "Jos edes seksiä olisi..." Ei s** :evil: :evil: :evil: !! Olen niin kyllästynyt siihen, että kaiken pitäisi aina pyöriä miehen ympärillä. Olen niin kyllästynyt siihen, että mies kiukuttelee ja syyttelee minua aivan kaikesta! Olen kyllästynyt siihen, että mies yrittää aina ja kaikesta viedä minulta ilon! Olen kyllästynyt siihen, että on aivan sama olenko kotona, koulussa, töissä tai ihan missä vaan, olen aina muka väärässä paikassa ja teen kaiken väärin! Mies ei tunnu kestävän lainkaan, jos olen hyvällä tuulella. Kuten joku edellä jo totesi: Mies alkaa juoda, jos toisella on hyvä päivä. (vai miten se nyt sanatarkasti meni...)

Riidan jälkeen oli paha mieli, koska inhoan itsessäni sitä ikävää akkaa, joka noissa tilanteissa tulee esille. En tunne itseäni, mutta on turhauttavaa ettei mies tunnu ymmärtävän mitään mitä hänelle sanon. En tunne koko ihmistä enää. Miksi olen joskus häneen edes rakastunut? Inhottaa myös se, että lapset näkevät ja kuulevat, vaikka he ovat täysin syyttömiä tilanteeseen.

Tällä hetkellä olen monessa mielessä murrosvaiheessa. Opiskeluni ovat sellaisessa kohdassa, että pitäisi laittaa iso vaihde silmään, jos aion menestyä. Lasten vuoksi haluan! Nykyinen elämäntilanne vie voimia kohtuuttomasti ja katselinkin juuri vuokra-asuntoja. Yllätyksekseni jopa löysin muutaman kohtuuhintaisen järkevästä paikasta. Asumme siis alueella, jossa ei vuokra-asuntoja juuri ole, joten lapset joutuvat kulkemaan bussilla kouluun. Aso-asuntoja olisi, mutta niitä en voi hakea, koska omistan puolet nykyisestä asunnosta. En vielä kuitenkaan koe olevani valmis eroamaan, mutta luulen, että viimeistään vuoden päästä olen. Vuoden päästä myös urasuunnitelmani ovat selkeämmät kuin nyt. Toisaalta minulla on valmis suunnitelma eron varalle: lastenvalvoja, Kela-asiat, asunnon haku, urasuunnittelma... Mitähän muuta sitä pitäisi? Olen jopa pohtinut asianajajan palkkaamista, vaikka se onkin kallista lystiä. Luulen kuitenkin ,että se voi olla ainoa keino saada kuta kuinkin siististi hoidettua tämä asia.

Monet asiat odottavat tällä hetkellä "tapahtumista".

Onneksi aurinko paistaa :D
Kellopeli ei kirj.
 

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Kodinhengetär » 8.8.2018 07:06:54

Hei kaikille, kirjoittelin tänne 2013-2014 ja nyt palasin katsomaan, vieläkö tämä ketju on hengissä, olihan se. Olen siis lähtenyt tuosta suhteesta juovaan mieheen ja elämäni on paljon parempaa. Tapailimme loppuvaiheessa vielä niin, että asuin muualla ja näimme toisiamme välillä, mutta lopulta tilanne oli vain se, että en enää halunnut sitäkään. Hän juo edelleen, välillä on muutamia kuukausia selviä jaksoja, mutta niiden vastapainoksi pitkiä ryyppyputkia. Pidämme siis vielä yhteyttä epäsäännöllisesti ja kyselemme kuulumisia, mutta ei muuta. Olin itsekseni pitkään ja kasasin itseäni, kävin monia asioita läpi päässäni ja olen eheytynyt osittain.

Olen onnellinen, tapasin nykyisen mieheni reilu vuosi sitten ja nyt asumme yhdessä. Hän ei ole alkoholisti eikä väärinkäyttäjä minkään suhteen, otamme joskus lasin tai pari viiniä, mutta mitään kännäilyjä ei ole laisinkaan. Vihdoin vuosien jälkeen on todella ihanaa elää tavallisessa suhteessa ilman jatkuvaa pelkoa juomisesta.

Tämän suhteemme alkuvaiheessa ja välillä vieläkin huomaan etsiväni vanhaan tapaan merkkejä samoin kuin ennen ja joskus tulee jotain flashbackkejä jossain tilanteissa menneisyydestä, mutta nekin alkavat pikku hiljaa hiipua pois. Väärinkäyttäjien puolisoihin ja perheenjäseniin sekä läheisiin jää pitkäksi aikaa arvet ja epäily, mutta onneksi voi tutustua uusiin ihmisiin, joihin voi luottaa.

Tsemppiä kaikille täällä asian kanssa taisteleville, miettikää tarkkaan kannattaako jatkaa oman elämänsä hinnalla.
Kodinhengetär
 

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Nalkuttava akka » 8.8.2018 08:36:15

Kun tämä ketju oli nostettu, on pakko kommentoida tuota edellistä Kellopelin tekstiä muutaman kuukauden takaa.

Kellopeli ei kirj. kirjoitti: "Jos edes seksiä olisi..." Ei s** :evil: :evil: :evil: !! Olen niin kyllästynyt siihen, että kaiken pitäisi aina pyöriä miehen ympärillä. Olen niin kyllästynyt siihen, että mies kiukuttelee ja syyttelee minua aivan kaikesta! Olen kyllästynyt siihen, että mies yrittää aina ja kaikesta viedä minulta ilon! Olen kyllästynyt siihen, että on aivan sama olenko kotona, koulussa, töissä tai ihan missä vaan, olen aina muka väärässä paikassa ja teen kaiken väärin! Mies ei tunnu kestävän lainkaan, jos olen hyvällä tuulella.


AIVAN kuin minun elämästäni, jokainen sana voisi olla itseni kirjoittama. Juuri tuo, että toinen yrittää viedä kaikesta tekemisestä ilon. Kaikkea pitää väheksyä tai moittia, harrastuksiani, työtäni tai jopa sitä, että vaan istun sohvalla. Minulla ei saisi olla mitään tai ketään silloin kun hän juo, pitäisi olla kotona ja miehen valvovan silmän alla, mutta mahdollisimman näkymätön, kuitenkin ilmeisesti koko ajan jotain touhuten, ettei tule haukkuja laiskuudesta. Ja jos jotain teen, niin siitäkin tulee sanomista.
Olisi kiva kuulla, miten sinulla Kellopeli menee tällä hetkellä.
Nalkuttava akka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 129
Liittynyt: 23.5.2018 20:02:16

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Vieras » 4.9.2018 12:11:28

Nalkuttava akka kirjoitti:Kun tämä ketju oli nostettu, on pakko kommentoida tuota edellistä Kellopelin tekstiä muutaman kuukauden takaa.

Kellopeli ei kirj. kirjoitti: "Jos edes seksiä olisi..." Ei s** :evil: :evil: :evil: !! Olen niin kyllästynyt siihen, että kaiken pitäisi aina pyöriä miehen ympärillä. Olen niin kyllästynyt siihen, että mies kiukuttelee ja syyttelee minua aivan kaikesta! Olen kyllästynyt siihen, että mies yrittää aina ja kaikesta viedä minulta ilon! Olen kyllästynyt siihen, että on aivan sama olenko kotona, koulussa, töissä tai ihan missä vaan, olen aina muka väärässä paikassa ja teen kaiken väärin! Mies ei tunnu kestävän lainkaan, jos olen hyvällä tuulella.


AIVAN kuin minun elämästäni, jokainen sana voisi olla itseni kirjoittama. Juuri tuo, että toinen yrittää viedä kaikesta tekemisestä ilon. Kaikkea pitää väheksyä tai moittia, harrastuksiani, työtäni tai jopa sitä, että vaan istun sohvalla. Minulla ei saisi olla mitään tai ketään silloin kun hän juo, pitäisi olla kotona ja miehen valvovan silmän alla, mutta mahdollisimman näkymätön, kuitenkin ilmeisesti koko ajan jotain touhuten, ettei tule haukkuja laiskuudesta. Ja jos jotain teen, niin siitäkin tulee sanomista.
Olisi kiva kuulla, miten sinulla Kellopeli menee tällä hetkellä.


Kiitos kysymästä, Nalkuttava akka! Olen lueskellut toisesta ketjusta tarinaasi ja monesta kohdasta olen tunnistanut oman tilanteemme. Harvemmin kommentoin mitään, koska en keksi mitään sanottavaa. Kuitenkin lukiessani viestejäsi, toivotan hiljaa mielessäni voimia sinulle. Itse asiassa tämänkin viestin luin jo aikaisemmin, mutten osannut vastata mitään. Mikään ei ole edistynyt. Mies jaksaa korostaa vuositulojaan ja sitä miten maksaa "kaiken". Kuten jo aiemmin on tullut esille, olen opiskelija, joten luonnollisesti tuloissani ei ole kehumista. Tosin olen aina ollut pienituloisempi mieheeni verrattuna. Toisaalta mies kuitenkin tietää, että valmistumiseni jälkeen tulen tienaamaan nykyistä työtäni paremmin, joten nykyinen tilanne on väliaikainen. Aiemmalla tutkinnolla minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia edetä vaan olisin saanut kituuttaa samassa työssä käytännössä samalla palkalla eläkeikään saakka. Mies ei myöskään anna mitään arvoa sille, että huolehdin kaikista lasten asioista. Lapsilla on tiettyjä ongelmia, jotka vaativat tiivistä yhteistyötä eri tahojen kanssa. Asia stressaa minua, mutta miestä ei asia kiinnosta "kun eihän sitä ennenkään". Ylipäänsä mies anna mitään arvoa sille, että huolehtimalla lapsista. Miehen ei ole tarvinnut lastenhoidosta stressata. Ärsyttää, kun mies ei anna mitään arvoa tekemälleni työlle, koska sille ei ole hintalappua. Tässä sinänsä ei ole mitään uutta. Tähän suuntaan on luisuttu viime vuosina jatkuvasti.

Kesä meni töissä ja lomaillessa yhdessä ja erikseen. Vaikka olenkin tiennyt, että mies juo paljon, yllätyin paljonko mies juo, kun vain on mahdollisuus. Hän ei tietenkään kertonut minulle paljonko joi, mutta pystyin jäljistä päättelemään, että viina meni useampi pullo viikossa ja kaljojakin reilusti. Mies on siis enenevissä määrin alkanut valittaa miten kaikki on niin kallista, mutta aloin pohtimaan, että viekö juominen niin paljon rahaa, että se tuntuu jo miehen lompakossa. Laskeskelin kesällä, että noilla määrillä rahaa kuluu minimissään useampi satanen kuukaudessa. "Onneksi" mies ei juo baarissa, koska vastaava määrä baarissa maksaisi jo tuhottomaati. Krapulassa mies nukkui puolille päivin ja kiukutteli loppupäivän. Vaikka olinkin kesän töissä, mies nimitteli minua loiseksi. Siltä minusta tuntuukin, sillä suurin este erolle on se, etten pysty hankkimaan asuntoa tässä tilanteessa. Haluan ehdottomasti lasten säilyttävän koulun, päiväkodin ja kaveripiirin. Kesän aikana tajusin lopullisesti ettei meillä ole tulevaisuutta. Vaikka mies kunnostautuisikin, en haluaisi jatkaa tai yrittää. Liikaa on mennyt rikki.

Olen katsellut asuntoja, mutta alueellamme on tosiaankin pääasiassa vain omistusasuntoja. Vapaita vuokra-asuntoja ei ole tullut kuukausiin vastaan ja asojakin on vain muutama vapautunut, mutta ne ovat menneet nopeasti. Edelleenkään mies ei ole innostunut eroamaan, mutta ei hänkään onnelliselta vaikuta. Lasten puolesta tuntuu pahalta, sillä he kuitenkin ovat vielä niin pieniä etteivät ymmärrä tilannetta. emme kuitenkaan erityisemmin riitele ja mies juo omissa oloissaan, joten ruma totuus ei näy heille. Tällä hetkellä suurin ongelma on se, että alan itse olemaan jo melko loppu tähän kaikkeen.

Tuntuipa hyvältä avautua pitkästä aikaa!
Vieras
 

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Kellopeli » 4.9.2018 12:15:59

Vieras kirjoitti:
Nalkuttava akka kirjoitti:Kun tämä ketju oli nostettu, on pakko kommentoida tuota edellistä Kellopelin tekstiä muutaman kuukauden takaa.

Kellopeli ei kirj. kirjoitti: "Jos edes seksiä olisi..." Ei s** :evil: :evil: :evil: !! Olen niin kyllästynyt siihen, että kaiken pitäisi aina pyöriä miehen ympärillä. Olen niin kyllästynyt siihen, että mies kiukuttelee ja syyttelee minua aivan kaikesta! Olen kyllästynyt siihen, että mies yrittää aina ja kaikesta viedä minulta ilon! Olen kyllästynyt siihen, että on aivan sama olenko kotona, koulussa, töissä tai ihan missä vaan, olen aina muka väärässä paikassa ja teen kaiken väärin! Mies ei tunnu kestävän lainkaan, jos olen hyvällä tuulella.


AIVAN kuin minun elämästäni, jokainen sana voisi olla itseni kirjoittama. Juuri tuo, että toinen yrittää viedä kaikesta tekemisestä ilon. Kaikkea pitää väheksyä tai moittia, harrastuksiani, työtäni tai jopa sitä, että vaan istun sohvalla. Minulla ei saisi olla mitään tai ketään silloin kun hän juo, pitäisi olla kotona ja miehen valvovan silmän alla, mutta mahdollisimman näkymätön, kuitenkin ilmeisesti koko ajan jotain touhuten, ettei tule haukkuja laiskuudesta. Ja jos jotain teen, niin siitäkin tulee sanomista.
Olisi kiva kuulla, miten sinulla Kellopeli menee tällä hetkellä.


Kiitos kysymästä, Nalkuttava akka! Olen lueskellut toisesta ketjusta tarinaasi ja monesta kohdasta olen tunnistanut oman tilanteemme. Harvemmin kommentoin mitään, koska en keksi mitään sanottavaa. Kuitenkin lukiessani viestejäsi, toivotan hiljaa mielessäni voimia sinulle. Itse asiassa tämänkin viestin luin jo aikaisemmin, mutten osannut vastata mitään. Mikään ei ole edistynyt. Mies jaksaa korostaa vuositulojaan ja sitä miten maksaa "kaiken". Kuten jo aiemmin on tullut esille, olen opiskelija, joten luonnollisesti tuloissani ei ole kehumista. Tosin olen aina ollut pienituloisempi mieheeni verrattuna. Toisaalta mies kuitenkin tietää, että valmistumiseni jälkeen tulen tienaamaan nykyistä työtäni paremmin, joten nykyinen tilanne on väliaikainen. Aiemmalla tutkinnolla minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia edetä vaan olisin saanut kituuttaa samassa työssä käytännössä samalla palkalla eläkeikään saakka. Mies ei myöskään anna mitään arvoa sille, että huolehdin kaikista lasten asioista. Lapsilla on tiettyjä ongelmia, jotka vaativat tiivistä yhteistyötä eri tahojen kanssa. Asia stressaa minua, mutta miestä ei asia kiinnosta "kun eihän sitä ennenkään". Ylipäänsä mies anna mitään arvoa sille, että huolehtimalla lapsista. Miehen ei ole tarvinnut lastenhoidosta stressata. Ärsyttää, kun mies ei anna mitään arvoa tekemälleni työlle, koska sille ei ole hintalappua. Tässä sinänsä ei ole mitään uutta. Tähän suuntaan on luisuttu viime vuosina jatkuvasti.

Kesä meni töissä ja lomaillessa yhdessä ja erikseen. Vaikka olenkin tiennyt, että mies juo paljon, yllätyin paljonko mies juo, kun vain on mahdollisuus. Hän ei tietenkään kertonut minulle paljonko joi, mutta pystyin jäljistä päättelemään, että viina meni useampi pullo viikossa ja kaljojakin reilusti. Mies on siis enenevissä määrin alkanut valittaa miten kaikki on niin kallista, mutta aloin pohtimaan, että viekö juominen niin paljon rahaa, että se tuntuu jo miehen lompakossa. Laskeskelin kesällä, että noilla määrillä rahaa kuluu minimissään useampi satanen kuukaudessa. "Onneksi" mies ei juo baarissa, koska vastaava määrä baarissa maksaisi jo tuhottomaati. Krapulassa mies nukkui puolille päivin ja kiukutteli loppupäivän. Vaikka olinkin kesän töissä, mies nimitteli minua loiseksi. Siltä minusta tuntuukin, sillä suurin este erolle on se, etten pysty hankkimaan asuntoa tässä tilanteessa. Haluan ehdottomasti lasten säilyttävän koulun, päiväkodin ja kaveripiirin. Kesän aikana tajusin lopullisesti ettei meillä ole tulevaisuutta. Vaikka mies kunnostautuisikin, en haluaisi jatkaa tai yrittää. Liikaa on mennyt rikki.

Olen katsellut asuntoja, mutta alueellamme on tosiaankin pääasiassa vain omistusasuntoja. Vapaita vuokra-asuntoja ei ole tullut kuukausiin vastaan ja asojakin on vain muutama vapautunut, mutta ne ovat menneet nopeasti. Edelleenkään mies ei ole innostunut eroamaan, mutta ei hänkään onnelliselta vaikuta. Lasten puolesta tuntuu pahalta, sillä he kuitenkin ovat vielä niin pieniä etteivät ymmärrä tilannetta. emme kuitenkaan erityisemmin riitele ja mies juo omissa oloissaan, joten ruma totuus ei näy heille. Tällä hetkellä suurin ongelma on se, että alan itse olemaan jo melko loppu tähän kaikkeen.

Tuntuipa hyvältä avautua pitkästä aikaa!


Tämä oli siis minun kirjoittama viesti. Järjestelmä heitti minut pihalle ennenkuin ehdin lähettämään sen.

Kellopeli
Kellopeli
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 24
Liittynyt: 1.8.2015 17:02:17

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Kellopeli » 20.9.2018 10:54:18

Ajattelin tulla taas purkamaan tuntojani. Käyn säännöllisen epäsäännöllisesti lukemassa muiden viestejä, mutta en juuri kirjoittele. Tai jos kirjoitan niin viestistä tulee pienoisromaani. Kuvittelen kirjoittavani täällä enemmänkin, mutta se varmaan johtuu siitä, että tunnistan tilanteemme niin monen kirjoittajan viestistä ettei itselläni ole mitään lisättävää.

Tajusin tällä viikolla, että vaikka avioliittomme vetelee viimeisiään, olen kuitenkin onnellisempi kuin pitkään aikaan. Kun istun luennolla tai keskustelen opiskelukavereideni kanssa, olen todella onnellinen, että olen löytänyt unelma-alani ja pääsen jakamaan sen näiden upeiden ihmisten kanssa! Kun olen lasteni kanssa, hämmästyn heidän terävistä havainnoistaan ja taidoistaan. Tämä ei ole aina ollut itsestään selvää, koska olen molempien synnytysten jälkeen sairastanut synnytyksen jäkeistä masennusta. Nyt voin vilpittömäsit sanoa, että nautin lapsistani sydämeni kyllyydestä! Mutta kun mies saapuu paikalle... Minusta tuntuu, että voisin haljeta ärsytyksestä!

Olen välillää pohtinut olisinko voinut tehdä suhteemme eteen vielä jotain. En tosin keksi mitä se olisi voinut olla. Yksin on mahdoton muuttaa muuta kuin omaa asennetta. Olen usein kuullut, että jos parisuhde tökkii ja ero alkaa pyörimään mielessä, pitäisi muistella suhteen alkuaikoja ja niit ominaisuuksia, joihin on puolisossaan ihastunut. Olen pohtinut viime aikoina sitä ja todennut ettei miehessä ole enää niitä piirteitä, joihin aikoinaan ihastuin. Mies oli näppärä poikamies, joka kokkaili ja piti poikamiesboksinsa moitteettomassa kunnossa. Hän oli tyytyväinen työhönsä ja melko vaatimaton, vaikka olikin taitava työssään. Hän piti rauhallisista kävelylenkeistä ja pitkistä keskusteluista. Hän jaksoi kuunnella. Hänen arvonsa olivat maanläheisiä ja arkisissa asioissa. Nykyään hän on kyllästynyt työhönsä. Hän tuo jatkuvasti esille palkkaansa ja valittaa työpaikan ongelmista. Toki haluaisin tukea häntä, mutta hänen tyylinsä puhua ongelmista saa tilanteen kuulostamaan siltä, että ongelma olisi minussa. Hän ei osaa rauhallisesti keskustella ongelmista vaan hän tiuskii ja korottaa aiheettomasti ääntään. Miestä ei kiinnosta arjen pienet ilot eikä se miten pikkuasioista voisi nauttia. Nykyään hän tuntuu mittaavan kaiken rahassa. Nautintoa tulee vain kalliista elektroniikasta ja viinasta. Touhut lasten kanssa on miehelle pelkkää suorittamista. Mennään esimerkiksi HopLopiin, kiristellään hampaita siellä pari tuntia ja sitten mäkkärin kautta kotiin mököttämään omiin oloihin ja lapset piirrettyjen ääreen.

Juuri luin muuten artikkelin, miten alkoholi tuhoaa ihmiseltä kyvyn sarkasmiin ja kyvyn tulkita muiden tunteita. Harmi etten muista mistä tuon löysin, jotta voisin linkittää sen tähän.
Kellopeli
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 24
Liittynyt: 1.8.2015 17:02:17

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Vieras156 » 21.9.2018 02:22:32

Ai miten tuttua tekstiä. .. valittaa työpaikan asioista,, se ainut puheenaihe mistä hän itse puhuu. Ei esim kysy että miten töissä sinulla meni? Vaan valittaa työpaikan asioista . Kyllä ne joskus kiinnostaisi mutta Ei Aina Ainoana Puheenaiheena. Ja jos joskus itse erehdyn sanomaan työpaikan asioista niin kuulen ” ei minua kiinnosta”.
Sanonkin ensi kerralla että minuakaan ei kiinnosta! Puhutaan meidän asioista ei työelämästä.
Vieras156
 

Re: Viikonloppujuoppo

ViestiKirjoittaja Vieras156 » 21.9.2018 02:23:02

Ai miten tuttua tekstiä. .. valittaa työpaikan asioista,, se ainut puheenaihe mistä hän itse puhuu. Ei esim kysy että miten töissä sinulla meni? Vaan valittaa työpaikan asioista . Kyllä ne joskus kiinnostaisi mutta Ei Aina Ainoana Puheenaiheena. Ja jos joskus itse erehdyn sanomaan työpaikan asioista niin kuulen ” ei minua kiinnosta”.
Sanonkin ensi kerralla että minuakaan ei kiinnosta! Puhutaan meidän asioista ei työelämästä.
Vieras156
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa