[Kultakala]

Rinalda, mies taitaa olla ottanut sen roolin, että jos ei muuhun kelpaa niin huonoksi esimerkiksi.

Paistinpannu lyömäaseena on kyllä tullut itsellekin mieleen pariin otteeseen...

Ja hitsi vieköön, just The Raitistumisen Päivänä emäntä ottaa ja lähtee. Miten sitä osaakin olla noin inhottava ihminen. Yhtään ei tueta raittiutta.

[Agga]

Kalsari-Kalle tässä vähän aika sitten kävi provosoimassa. Hän ehkä ilmaisi asiansa huonosti mutta pointti hänellä silti kuitenkin mielestäni oli.

Ulkopuolisena seuraajana kieltämättä joskus tulee mieleen, että mitä te noitten renttujen kanssa teette kun raittiitakin ja kohtuukäyttäjämiehiä on?

Älkää nyt vetäkö hernettä ensimmäisenä nenuun vaan kertokaa ihmettelevälle, miksi? Ei se voi olla rahan takia kun ne juovat kaikki. Läheisriippuvuus?

Miksi altistatte lapsenne tuollaiselle?

[Sitruunapippuri]

Ulkopuolisena seuraajana kieltämättä joskus tulee mieleen, että mitä te noitten renttujen kanssa teette kun raittiitakin ja kohtuukäyttäjämiehiä on?

Älkää nyt vetäkö hernettä ensimmäisenä nenuun vaan kertokaa ihmettelevälle, miksi? Ei se voi olla rahan takia kun ne juovat kaikki. Läheisriippuvuus?

Miksi altistatte lapsenne tuollaiselle?

Niinpä. Tätä olen itsekin miettinyt, kun aika monta vuotta elämästäni tuhlasin juopon, minua mitätöivän ja vähättelevän ihmisen kanssa, enkä millään löytänyt siitä kuopasta ylöspääsyä. Ei sieltä kai omin voimin edes pääse ylös, apua on haettava. Onneksi apua on olemassa.

Vastauksia kysymykseesi:

- Läheisriippuvuus ja myötäriippuvuus.
- Lapsuus mitätöivien, sairaasti käyttäytyvien vanhempien kanssa... rinnalleen hakee puolison, joka käyttäytyy samalla tavalla kuin vanhemmat (tai toinen vanhemmista.) Kumppanissa on sekä vanhempien hyvät- että huonot puolet. Hyvät näkyvät ensin, huonotkin hyvin nopeasti. Näin pääsee kohtamaan oman lapsuutensa traumoja, koska ilman niiden kohtaamista ei voi parantua ja eheytyä. Jos kokemuksia ei pysty ottamaan vastaan oikein, vaan pakenee niitä (juomalla, lääkkeillä, ohittamalla, vääristämällä totuutta, mitätöimällä, kontrolloimalla, tuomitsemalla toisen käytöstä, yrittämällä parantaa häntä jne) niin elämä juopon rinnalla jatkuu, koska edelleen tarvitsee näitä draamoja ja kipukohtia. Niin kauan, että saa lapsuuden keskeneräiset asiat purettua, ja tavallaan vietyä "loppuun". Sen jälkeen juopon rinnalla eläminen ei enää kiinnosta, vaan halu omaan elämään ja hyvinvointiin alkaa nousta.-> Eli ihmisen sisään ohjelmoitu parantumisen tarve, ja tarve saattaa loppuun kesken jääneet asiat.
- Itseviha. Itsensä voi kokea niin huonoksi ja mitättömäksi (taas lapsuuden "vaivoja") että ei koe ansaitsevansa
parempaa.
- Häpeä. Alkoholistin käytöstä saa hävetä, ja näin saa projisoitua omia kipeitä häpeämuistojaan häneen, ja koettua tätä häpeää, joka sisällä muhii vailla ulospääsyä.
- Syyllisyys. Alkoholistin rinnalla elävä kokee syyllisyyttä omista päätöksistään, ja on koukussa tähän syyllisyyteen. Syyllisyys peittää allensa usein vihan ja surun, joita kokemalla vapautuisi.
- Hylätyksi tulemisen pelko. Lapsuudessa hylätyksi tuleminen tuntui niin hirveältä, että siitä muodostui yksi tunnelukko, jota alkoholistin kanssa yrittää avata. Alkoholisti hylkää, ja ottaa hetkittäin takaisin (nousuhumala, hyvittämiset renttuilupäivien jälkeen jne..) Hyvityspäivinä saa "vastalääkettä" hylkäämiskokemuksiin, ja hetkeksi levollisen, rauhallisen ja toiveikkaan olotilan. Tähän koukuttuu. Lisäksi lapsena koetut hylkäyskokemukset hakevat jatkoa itselleen, koska ne ovat jääneet aikanaan "kesken". Elämä toistaa itseään, siinäkin asiassa, kunnes on valmis kohtaamaan kipunsa ja käsittelemään ne. Lapsena ei pysty tällaisia asioita käsittelemään, vaan menee lukkoon ja alkaa muodostaa erilaisia pelastumiskeinoja itselleen. (Kuten valheellisuus, tunteiden kuolettaminen, pakeneminen erilaisiin rooleihin jne.)
- Kontrolloinnin tarve. Oma elämä on niin sekaisin ja kontrolloimatonta, ja alkoholisti osaa esittää "kontrolloitavaa", eli suostuu moniin sopimuksiin ja nöyristelee sopivissa kohdin, jolloin saa valheellisen kuvan siitä että pystyy kontrolloimaan toista ihmistä ja sitä kautta omaa elämäänsä.
- Tuttuus. Kun on itse rikki ja elämä sekaisin, niin alkoholisti tutulta, koska hänenkin sisäinen elämänsä on sekaisin.
- Syntipukki-teoria. Omalle epäonnistumiselleen tarvitsee syyn. Oma keskeneräisyys ja rikkinäisyys vaatisi hoitoa, mutta alkoholistin rinnalle asettuessa jää taustalle, ja alkoholistin tempaukset peittävät alleen omat ongelmat, niin että niitä eivät muut huomaa. (Paitsi että huomaavat, läheisriippuvainen on usein omille lapsilleen enemmän traumatisoiva kuin alkoholisti.)
- On itsekin alkoholisti/alkoholistoitumassa. Kumppani löytyy kapakasta/yhteisten tuttujen joukosta, ja juomakulttuuri on tuttua ja houkuttelevaa.
- Paranemisen ja eheytymisen tarve. Alkoholistia "parantaessa", eli holhotessa ja auttaessa yrittää oikeasti epätoivoisesti parantaa itseään, mutta eihän se toisen kautta onnistu. Mutta tarve parantua ja päästä eroon sisäisestä tuskasta ilmenee toisen ihmisen parantamisyrityksinä.
- Projisointi. Lapsena on opetettu että jotkut tunteet, kuten viha, suru,pettymys, kateus, häpeä jne ovat pahoja, ja niitä ei saa kokea eikä näyttää. Lapsi oppii hautamaan nämä tunteet sisälleen, ja aikuisena on suuri määrä "säiliössä" purettavia tunteita, mutta ei kykyä tai taitoa tunteiden purkamiseen. Alkoholisti kumppanina on tässä tärkeä apu. Hän kokee estoitta kaikkia näitä tunteita (itkee kännissä, raivoaa ja vihaa niin että saattaa vetää turpaankin, on kateellinen ja häpeää krapuloissaan...) ja näin tunnelukkoinen kumppani pääsee kosketuksiin näiden "kiellettyjen" tunteidensa kanssa. Hän myös projisoi omat tunteensa alkoholistiin, on vihainen alkoholistin käytöksestä, on pettynyt rikottuihin lupauksiin, häpeää tämän tolkutonta käytöstä, on surullinen kun omat lapset kärsivät... Eli alkoholisti tuottaa näitä "tukahdetettuja tunteita" läheiselle. Tämä ei valitettavasti paranna, vaan vie vaan syvemmälle masennukseen. Ainoastaan todellisten, vanhojen kokematta jääneiden tunteiden vapautus tyhjentää tätä lapsuudesta kerättyä säiliötä. Mutta läheisriippuvainen saa aavistuksen, kevyen kosketuksen sisimpäänsä (tähän säiliöön) alkoholistin kautta tunteitaan projisoimalla, ja koukuttuu tähänkin helpotukseen. Esim. riitelyn ja raivoamisen jälkeen voi hetken tuntua helpommalta.
- Pelko. Kaikki tukahdetut tunteet ovat sekoittuneet mössöksi, joka tuntee nimen PELKO. Pelon vuoksi ei voi lähteä. Se sanelee tuhansia tekosyitä.. raha, yhteinen talo, yhteiset ystävät, mitä muut sanovat, lasten kärsimys erossa jne.
- Vääristynyt kokemus rakkaudesta. Se rakkaus, mitä pitäisi antaa itselleen ja lapsilleen, ohjautuu alkoholistille.
- Onneton itsetunto. Lapsena on mitätöity tai jätetty omilleen, ja itsetunto ei ole kehittynyt normaaliksi. Alkoholistin kokee "itsensä arvoiseksi" tai alemmaksi itseään, turvalliseksi valinnaksi.


Tässä muutama.. eiköhän näitä syitä ole tuhansia. Valitettavasti. Ja alkoholistiperheistä kasvaa koko ajan uusia mieleltään rikkonaisia lapsia, jotka tarvitsevat rinnalleen addiktoituneen ihmisen. Minä olen yksi näistä, mutta onneksi näen nykyään omat kipukohtani ja ongelmani, enkä tarvitse sen vuoksi enää riippuvaista rinnalleni omaa sisäistä kaaostani peilaamaan. Ulkopuolisen, normaalissa suhteessa elävän on vaikea ymmärtää tällaisia suhteita, ja mielestäni on ihan oikein, että tätä alkoholistimyönteistä suomalaista kulttuuria on alettu kyseinalaistamaan.

[Rinalda]

Ulkopuolisena seuraajana kieltämättä joskus tulee mieleen, että mitä te noitten renttujen kanssa teette kun raittiitakin ja kohtuukäyttäjämiehiä on?

Kysymyksesi on hyvä, mutta vastaaminen siihen vaikeaa. Eihän se ole yksi tai kaksi asiaa, vaan mm. erilaiset asiat menneisyydestä, kuten Sitriskin toteaa. Ja sitten myös sellainen asia, että harvoin kai se on tietoinen valinta, että menenpä yhteen juopon kanssa. On menty yhteen sieluntoverin kanssa, vaikkapa, ja tilanne on muuttunut vähitellen. Silti vielä läheinen muistaa sen ihmisen siellä alkoholismin takana.

Me kukin yritämme selvitä omalla tavallamme, ja saada muutoksiakin aikaan, omassakin elämässä. Yksi selviytymiskeino on myös huumori, ja siksi luulenkin, että aloittaja tämän ketjun avasi muutama vuosi sitten, niinkuin hän kirjoittikin, että haluaa avata humoristisen ketjun.

Se ei poista asian vakavuutta enkä tarkoita sitä, eikö tuota kysymystä saisi esittää. Mutta olisiko aiheellista perustaa ihan oma ketju "Miksi vielä jatkan - läheisen kootut selitykset" tms. Se voisi olla aika hyvä idea, siellä voitaisi (omien ketjujemme lisäksi) kaikki miettiä sitä, mikä ihme siinä oikein on, ettemme osaa kääntyä ja valita uutta reittiä, kun tulemme umpikujaan nykyisellä polullamme.

Olisi kuitenkin kiva, että tämä Selitysten parhaimistoa-ketju säilyisi näiden juoppisten tragikoomisten selitysten paikkana, minusta ainakin on naurukin kyynelten takaa välillä tarpeen - ja vie myös kuitenkin ajattelua eteenpäin. Joten jos pidätte hyvänä ideana perustaa uusi ketju meidän läheisten kootuille selityksille, miksi vielä jatkamme, voisi joku sellaisen avata. Minäkin tulen sinne sitten varmasti kirjoittelemaan (koska se on ikuisuusaihe ), mutta muuten keskityn oman polkuni ruotimiseen enimmäkseen tuolla omassa ketjussani.

[Sitruunapippuri]

Mun mielestäni tämä Agan kysymys tuli ihan oikeaan ketjuun ja paikkaan. Kyllä tänne Kotikanavalle kaikenlaiset mielipiteet ja näkemykset mahtuvat, nekin jotka eivät näe huumoria tässä ketjussa, vaan surua, epätoivoa ja häpeää

...niin ja nauru on varmasti hyväksi juu ja hjuumori. Itse pidän eniten omalle itselleni nauramisesta, toisille nauraminen menee aika äkkiä pilkkaamisen puolelle.

[Tao Tao]

Agga kyselee ihan asiaa. Ihmettelen sitä itsekin. Ei siinä mitään herneen nenään vetämistä ole. Elämä on valintoja täynnä, joskus osaa valita oikein joskus ei. Tai sitten omalla kohdallani on juurikin tuo lapsuus trauma joka on minut tähän tilanteeseen "johdattanut".

Mä en koe olevani rentun kanssa. Mulla on hieno mies, paras mitä mulla on koskaan ollut. Valitettavasti hän alkaa luisumaan alkoholismiin. Mä en tiennyt sitä kun tavattiin, en vielä silloinkaan kun aloimme tehdä lapsia. Jälkeenpäin ajateltuna oli merkkejä, joita en sitten kaiketi halunnut nähdä, mm humalanhakuinen juominen.
Totuus alkoholismista alkoi/ alkaa valkenemaan mulle vasta nyt ihan hiljattain. Mä haluan kuitenkin olla toiveikas että meille ei käy niin kuin on täältä saanut monien tarinoita lukea Toisaalta olen paniikissa, että entä jos käy. Alkoholismi kun on etenevä sairaus, ja meidän perhe on nyt tässä vaiheessa, moni pidemmälle mennyt ehkä muistaa saman vaiheen vuosien takaa. Voi kumpa joku osaisi sanoa mikä tilanne on viiden vuoden päästä..tai kymmenen.

Sitruunapippurin vastauksesta/textistä sain itsekin paljon ajateltavaa. Se kertoo että olet varmasti käynyt läpi jo paljon ( en ole ehtinyt perehtyä tarinaasi kokonaisuudessaan).

[voimaton2]

voi meidän talon selitykset ei tähän mahu. Yleisinhän on se että oot vaa nii paska et pitää lähtä...sanot miehelle et hanki parempi ni ei voi ku on jo paras juon koska olit vittumainen 3 viikkoa sitten...

[cricket]

Aggan kysymykseen: Mä aina kuvittelin olevani se tarinan sammakko, joka laitetaan kattilaan huoneenlämpöiseen veteen ja sitten vasta levy päälle. Jos olisin ollut se sammakko, joka heitetään kiehuvaan veteen, olisin loikannut heti pois.

Elämänmeno holistin kanssa kehkeytyy kestämättömäksi melko hitaasti. Kikka voisi olla siinä, että ymmärtää poistua ennen kuin vesi kiehuu?

[Sitruunapippuri]

Elämänmeno holistin kanssa kehkeytyy kestämättömäksi melko hitaasti. Kikka voisi olla siinä, että ymmärtää poistua ennen kuin vesi kiehuu?

Joo, mutta heti pois hypättyään se sammakko etsii uuden kattilan minne mennä kitumaan, kun on tuohon olotilaan tottunut. Eli ainoa kikka taitaa olla se, että sen sijaan että miettii mikä on siinä juomarissa vikana, alkaa miettiä mikä on minussa vialla, kun viihdyn kattilassa.

Kiva törmätä sinuunkin Criksu! <3

[cricket]

Likewise, Sitris <3

Tottakai just noin. Mutta ensiavuksi se, ettei jää kattilaan Ja siks toiseks ei kannata jäädä sammakoksi! Kuulemma siihen auttaa suudelma... vai onkse vaan miehille?

[Kiltti kala]

Pakko minunkin kertoa surkuhupaisaa tarinaa..Meillähän mies ei juo-koskaan ei myönnä että humalassa olisi (jos on sen verran tolkuissaan että ymmärtää puhutun) eikä hänellä koskaan ole krapulaa, korkeintaan päänsärkyä joka johtuu niskajumista (kun juonut 24-tlk laatikon)...A-klinikallakin käy viikoittain juttelemassa, ilmeisesti keksinyt siitä nyt uuden verukkeen ettei hänellä ole ongelmaa kun sielläkin käy (toisaalta tiedostaa ongelman kun nyt huhtikuusta lähtien on käynyt?)...Joka tapauksessa-tämä tapahtuma naurattanut minua moneen kertaan jälkikäteen :
Miehellä talvella arki-vapaa, ja oli ollut lähiaikoina puhetta hänen juomisestaan. Kertoi ylpeänä töihin lähtevälle vaimolle että nyt hän aikoo lähteä päivällä hiihtämään. Töistä kotiin tullessa mies tuhdissa humalassa, kommentoin ettei sitten hiihto maistunut, johon kovasti sanoi ettei ole juonut ja että juuri vasta lähdössä- ja todellakin lähti, tuhdissa humalassa vetämään 10 km lenkin, että kyllä hän on kunnossa...Hiukka kauhistutti silloin (ja säälitti mahdollisia muita hiihtäjiä ajatellen) mutta sinne meni hiihtämään ! ...
Meillä ratkaisu tähän juomiseen on miehen oma kämppä-kun juotattaa on siellä-tosin kalliiksi tulee, mutta toimii meillä, vaikka harmittaa maksaa siksi että toinen max. 6 vrk/kk siellä on. Mutta näillä mennään toistaiseksi !
Tsemppiä ja voimia kaikille !

[Kultakala]

Tämä ei selittele juomista, tämä on tarina hyvästä vanhemmuudesta juopon tapaan...

Minä: Hei, mä tiedän että olisi sun lähiviikonloppu, mutta meidät olisi kutsuttu synttäreille...
Kännikala: Ai? Molemmat lapset?
Minä: Joo, minä ja lapset.
Kännikala: no voi harmi. Mä kun ajattelin lähteä lauantaina tanssimaan ja olin hankkinut tänne lastenhoitajan, ettei niiden tarvitsisi yötä olla yksin. Kun sinne lähtee tuossa yhdeksän aikaan ja palailee sitten kahden pintaan...

(Minä, mielessäni: niin ja ottaa sitä ennen kunnon pohjat ja käy jatkojen kautta ja makaa seuraavana päivänä krapulassa... toivottavasti käy edes flaksi...)

Minä, ääneen: niin, no voi harmi mutta kun se on just tämä viikonloppu kun siellä on ne synttärit... Mutta sä varmaan voit ottaa tämän viikonlopun takaisin ja tehdä lasten kanssa jotain kivaa joskus toiste?
Kännikala: joo, nyt mä voin perua sen lastenhoitajan.

[Maikki85]

Kultakala

Tyynesti sä tohon suhtauduit! Miten on ees pokkaa sanoo et isäviikinlopuksi täytyy ottaa lapsenvahti. No pääsee äijä sit rauhas hurvittelee.. Voi luoja...

[Kultakala]

Ei se Maikki ole tyyneyttä, se on tyrmistystä.

Mä en voi alkaa räyhäämään tuossa tilanteessa, muutenhan se keksisi, että olen se inhottava ihminen, joka yrittää estää häntä tapaamasta lapsiaan... No joo, niin yritän. Tai yritän saada asian käännettyä niin, että hän haluaisi tavata lapsia, järjestäisi jotain kivaa, tekisivät jotain yhdessä.

Kun mä olen ajatellut, että se olisi jotenkin parempi isä, kun ei tarvitse sitä arkea kestää. Ja ehkä niin onkin. Mutta täydellinen se ei ole. Ja ihan hyvä kysymys tuolla oli, että miksi niiden juoppojen kanssa edes ryhdytään mihinkään. Niin. Kaiken kun olisi tiennyt etukäteen.

Mutta se on hyvä kysymys. Miksi ylipäätään mitään koskaan. Aina kannattaa kysyä, joskus voi saada vastauksia.

[Rinalda]

Mies suunnitteli siirtyvänsä jokapäiväisestä läträyksestä perjantaipulloon.
Niinpä menikin heti tänään alkoon ja osti pullon viinaa ja joi pois.
Onhan nyt sentään maanantai.