Olet täällä

Niin väsyny...

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja pyykkipoika » 15.7.2014 12:55:00

juomiseen löytyy aina jokin todella hyvä "syy", joka on muu kuin se, että sairastaa alkoholismia.

8 päivää juomatta ei tarkoita, että ihminen olisi ollut raitis 8 päivää, ei todellakaan. Ja jos ihan omin avuin yrittää "raitistua", niin on häviävän pienet mahdollisuudet onnistua.

Niin kauan, kuin pystyy elämään ajatuksella "en mä koskaan kokonaan alkoholia jätä", niin yhtä kauan ei ole tarvettakaan lopettaa. Tarve on vain juomiselle. Alkoholisti juo aina tarpeeseen. 8 päivää juomatta on hyvä valtti iskeä silloin pöytään, kun joku kyseenalaistaa juomisen pakonomaisuuden. "olinhan mä silloinkin 8 päivää helposti juomatta". Tipattomat tammikuut ovat yhtä mainioita valtteja alkoholisteille.

Niinkauan, kuin tuntee, että hallitsee juomisen, niin kauan pitää juoda. Kun tuntee, että ei enää hallitse, silloin pitää lähteä hakemaan apua. Aluksi tietysti a-klinikalta, jossa annetaan vielä toivoa juomisen jatkumisen autuaallisuudesta ja jos henki ei ole kerennyt lähteä ja on pistänyt kaiken elämässään pilalle, niin sitten voisi jopa ajatella, että on vain yksi vaihtoehto, joka on täysraittius, jonka jälkee alkaa elämä pikkuhiljaa korjautua niiltäosin, mitä korjattavissa on. Paljon ehtii peruuttamatontakin tulla, mutta sen se melkoisen usein vaatii.

Läheiselle olen usein toivonut, että läheinen menettäisi voimansa mahdollisimman pian, jotta ymmärtää hellittää tuulimyllynsiivestä kiinnipitämisen. Ei ketään voi muuttaa. Itse olemme vastuussa omasta elämästämme ja emme me saa syyttää omasta pahastaolosta juovaa puolisoa. Itse valitsemme, mikä on itselle parasta ja niin tekee se alkoholistikin, vaikka ei ymmärräkään omaa tilaansa.

Aivan mahtavaa elämää olen saanut elää nyt 2,5 vuoden ajan. Avioero oli minun kohdalla ainoa oikea ratkaisu ja en ole katunut sitä hetkeäkään. Olen onnellinen, että alkoholistipuolisoni herätti minussa tarpeen alkaa ajattelemaan omaa itseäni ja sitä, kuka vastaa minun hyvinvoinnistani.

Mukavaa kesänjatkoa kaikille tasapuolisesti ja pitäkää itsestänne huolta!

t: Pyykkipoika
pyykkipoika
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 217
Liittynyt: 22.7.2008 14:33:57
Ollut savuton

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja aijaa » 18.7.2014 16:16:17

Mies ollut juomatta vuoden, enkä ole koskaan kiittänyt siitä, että on ollut juomatta:D
aijaa
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 31.1.2015 23:30:59

Aika aikaansa kutakin, Jari Sillanpään sinä ansaitset kultaa-biisi kertoo lähes kaiken tähän astisesti tapahtuneen, paitsi, että uutta ei oo!

Eli muutaman kuukauden ajan ollaan nyt oltu eri osoiteissa ja en voi muuta sanoa, kuin että täysin oikea päätös. Vaikka eipä tämä helppoa ole ollut, mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Kuitenkin uskon, että erilleen muutto/ero on ollut mulle helpompaa kuin avokille kaikesta päätellen. Avokki kun on jatkanu juomisharrastustaan hyvinkin aktiivisesti. Kaikkein raskainta tässä on koettaa takoo omaan päähän se, että se on ite vastuussa siitä mitä se tekee, enkä voi olla joka käänteessä "auttamassa/pelastamassa" sitä. Tekis vaan mieli lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa yhteydenpito täysin. Oon kyllästyny murehtiin mahdollisia skenaarioita mitä on voinu sattua tai mitä voi sattua sillä elämäntavalla.

Tahtoisin niin kovin tukee ja auttaa, mutta mutta... tiedän etten sais niin toimia. Turhauttaa. Viimeks tänään soitti ja itki kun ei pysty lopettaan juomista ja kuinka rappiolla on. Toisessa lauseessa kuitenkin samalla miettii (sanoo ääneen), että lähtiskö baariin takasi istuun. Eikö tää lopu koskaan?!?!?!?! :roll:
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Näinkö? » 4.2.2015 12:51:58

Onnea uuteen kotiin! Muista nyt ettet ole vastuussa exästäsi ja hänen juomisesta. Teillä ei ole lapsia, sinulla ei pakkoa olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Voi tuntua, että pitää auttaa, mutta paljonko kaikki se apu teidän yhteisten vuosien aikana auttoi?

Minä aloin voimaan hyvin kun lopullisesti tajusien etten ole vastuussa toisesta, joi tai ei, oma päätöksensä, oma elämänsä. Mun vastuu on omasta elämästäni. Voin jatkaa pään iskemistä seinään tai yrittää opetella itselleni armollisemman tavan elää. Niinpä lopetin yhteydenpidon kokonaan, Ja ainakin mulla kannatti, aloin nähdä kuinka sairas itse olin ollut suhteessa. Ja aloin tekemään itselle hyviä ja voimaatuovia asioita. Nyt olen iloinen ja onnellinen - en aina, mutta se jatkuva pelko ja ahdistus on hävinnyt. Joskus häivähtää kun sovitut asiat muuttuu, tulee hetkeksi hirmu paha olo. Sitten tajuan, tää on sitä historiaa kun ennen aina muutos sovitusta tarkoitti ryyppyputkea. Nyt se tarkottaakin jotain ihan tavallista, juna on oikeasti myöhässä, tulee joku muu viaton muutos. Hitto, että on mukavaa kun voi uskoa ja luottaa läheisten sanaan ja saada itsekin välillä huolenpitoa eikä vaan huolehtia koko ajan toisesta. :D
Näinkö?
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Mussukka » 4.2.2015 21:27:23

Hei! Pitää ny eka testata et lähteekö tämä viesti edes, kun on ollu vähä vaikeuksia..
Mussukka
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 15.1.2015 23:20:50

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 4.7.2018 12:57:35

Hei kaikille!

Niin aika vaan vierähtää ja kohta nelisen vuotta asunu yksin. Siitä on todella pitkä aika, kun viimeksi olen tänne mitään kirjoittanut tai edes käyny lukemassa tekstejä. Nyt vaan jokin sai aikaan sen, että palasin näihin kirjotuksiin. On ollut todella helpottavaa huomata miten oma elämä on muuttunut, miten itse olen muuttunu ja samalla tajunnu oman NIIN virheellisen/kieron tavan aikoinaan toimia ja ajatella. Edelleen toisten tekemien lupausten pitämättömyys tai muuttuminen on mulle iso pettymys, mutta pystyn sellaiset asiat paremmin nykyään jo käsittelemään. Täytyy myöntää, ettei kaduta pätkääkään, että sain lopulta tehtyä eropäätöksen. Voi sanoo, että alkuvaiheen kipuilutkin on jo ohi. Edelleen ollaan satunnaisesti yhteyksissä , mutta hyvin harvoin - välit on pysyny kyllä hyvänä.

Voin vaan tsempata teitä muita, jotka pohtii oman elämän tilannetta - Pitää kuunnella enemmän omaa itseensä eikä ajatella asioita juovan kautta. Opettele nauttimaan itsellesi hyvää tekevistä asioista vaikka päättäisitkin elää juovan ihmisen rinnalla. Älä unohda itseäsi, koska et ole toisesta vastuussa <3
Burre
 

Edellinen

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa