Olet täällä

Niin väsyny...

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja kultakala mobiilisti » 19.5.2012 07:19:08

Näinköhän, tuo on hyvin sanottu, ja osuu kohdalle. Ihmiselle on ymmärrys annettu, hänen pitäisi pystyä ajattelemaan elämää eteen- ja taaksepäin.

On ymmärrettävää, että vajoaan siihen selviytymiseen, että antaa tämän kerran rahaa, on tämän kerran hiljaa, tämän kerran ettei se suutu.

Niistä kerroista kertyy yllättäen vuosia. Kymmenen vuotta. Samalla tekee väärin, itseään vastaan ja rikkoo itsensä.

Mä olen nyt saamassa etäisyyttä. Mietin, mitä kaikkea olenkaan pitänyt 'normaalina'. No, se nyt vaan on tuonninen. Ja mä teen/ jätän tekemättä että pysyy sopu talossa.
kultakala mobiilisti
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 12.7.2012 08:50:02

Aikaa kuluu, mutta asiat ne ei ainakaan muutu yhtään parempaan suuntaan.. kuten arvata saattaa! En vaan voi käsittää miten mies voi vetää joka ilta mäyräkoiran ja hoitaa siinä sivussa työt ja sit vloppuna voikin ottaa jo pari laatikkoo, eikä tunnu missään. Siis pelkkää kaljaa kittaa, mutta määrät on ihan älyttömiä. Nykyään aina, jos otan juomisen puheeks niin toinen suuttuu ja kuittaa asiat, että "tota vähä jo odotinkin" ja tuhisee.

Nyt pitäis vaan saada tää oma "hyysääminen" loppuun ja ymmärtää toisen olevan vastuussa omista tekemisistään, mutta helpommin sanottu ku tehty. Taloudellinen tilanne huolettaa todella paljon. Joo niin miestäkin, mutta silti toimii täysin päinvastoin mitä puhuu eli käyttää vaikka viimeset rahat kaljaan... Mun läheiset ei todellakaan voi edes tajuta millasessa kuplassa elän... näin se vaan menee (mikäli ite annan)...

Se on täysin totta, että alkaa pitää tapahtuneita asioita normaalina ja vähitellen ei muusta tiedäkkään. Tai niin ainakin tiedostan itelleni käyneen. Ei normaali mies vedä joka päivä kaljaa niin ku viimestä päivää. Aika vaan kuluu huomaamatta. Entistä enemmän tutkiskelen itteeni ja ajatuksiani eri asioihin liittyen. Samalla ihailen niitä, jotka on pystyny tekeen muutoksen omassa elämässään.
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Rinalda » 12.7.2012 12:55:40

[quote="Burre"]Nyt pitäis vaan saada tää oma "hyysääminen" loppuun ja ymmärtää toisen olevan vastuussa omista tekemisistään, mutta helpommin sanottu ku tehty.

Se on täysin totta, että alkaa pitää tapahtuneita asioita normaalina ja vähitellen ei muusta tiedäkkään./quote]

Burre, tuo on niin totta. Niin minäkin olen tehnyt. Ensin ei oikein tunnusta ongelmaa itsekään ja peittelee muilta, sitten alkaa tajuta että tämä ei ole normaalia eikä näin kuulu elää. Mutta asialle ei jaksa tehdä mitään. Sopeutuu, ja tottuu. Ja vuodet kuluvat, eikä mikään muutu ainakaan parempaan. Selviytyäkseen itse on sopeutunut tilanteeseen, ja sitten jämähtää siihen. Jollei tule suurempia kriisejä ja onnettomuuksia, soljuu elämä vain eteenpäin. Mutta jäikö jotain kokematta? Olisiko sittenkin pitänyt kilvoitella onnea, eikä vain tyytyä siihen että selviää päivästä toiseen.. Elää elämää täysillä eikä peesata ja hyysätä isoa lasta, joka puolisosta on tullut..

Toivon sulle voimia ja viisautta löytää keinot, miten voisit elää sitä onnellista elämää, johon sinullakin olisi oikeus. Samaa toivon itselleni :)
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1060
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Kultakala » 13.7.2012 19:19:10

Burre kirjoitti:. Samalla ihailen niitä, jotka on pystyny tekeen muutoksen omassa elämässään.


Tunnustan. Välillä ihailen itseäni. Mä en uskonut olevani tässä, en moneen vuoteen. Tiesin kyllä, että asioiden olisi muuttuttava, että joku päivä lähtisin. Sit joskus.

No, se kaunis päivä tuli aiemmin kuin oletin.

Burre, lopulta se vaatii vain sen ensimmäisen askelen.
"Sattuuhan sitä."
Sanovat ne, joille ei ole sattunut.
Avatar
Kultakala
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4330
Liittynyt: 5.12.2006 11:02:41

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 15.7.2012 20:37:37

Kiitos Kultakala ja Rinalda voimaannuttavista viesteistä. Niitä lukiessa silmänurkka kastu. Näitä ketjuja lukiessa asiota peilaa omaan elämään ja niin monet asiat kuulostaa tutulta, että miltei voisin kuvitella niitä ite kirjottavani.

Tapaturmia tulee ja viimeaikoina alkanu oleen enemmän. Millon pudotaan kellarin betoniportaat alas (vessaa etsiessä) ja toisinaan pudotellaan kukkia alas kun ei pää tiedä mihin jalkoja vie... Tiedostamattani oon alkanu siirteleen tavaroita kulkureitiltä pois, ettei vaan kaadu, mutta ymmärrän sen nyt... se on täysin turhaa!! Tiedän mahdollistavani monia asioita ja aina toinen luottaa siihen, että kyllä minä pelastan oli asia mikä hyvänsä. Koitan "ennaltaehkäistä" tapahtumia, että saadaan asiat sujumaan siististi ja ettei vaan kenellekkään tulis sitä mielipahaa.

Tänään käytiin appi"kokelaiden" luona ja päätin, että nyt otetaan asia puheeksi ja sainkin purkaa edes pienen osan avokkini viikkorutiineja. Siinä sitten yhdessä pohdittiin, että kuinka pitkään avokin terveys kestää, jos multa kysytään niin ei kovin pitkään. Nyt kokolailla kaks vuotta juonu päivittäin. Mukaan mahtuu varmaan muutama täysin selvä päivä, mutta ei nekään peräkkäin... Kuinka tyhmä sitä täytyykin olla, ettei voi ymmärtää.

Asiohin on (vähitellen) tultava muutos tai sekoon täydellisesti. Ens vlopun reissu jo valmiiks pelottaa. Tosin oon reissuun lähdössä kaveriporukalla ja eniten huolettaa mitä kotona tapahtuu sinä aikana kun oon pois. Vaikka lapsia ei oo, mutta koira on ja se on tärkeempi kun mikään. Välillä mietinkin, että veisinkö sen hoitoon siks aikaa, mutta toisaalta avokki siitä kuitenkin huolehtii hyvin, mutta juoneena ei niinkään muista.. Paljon asioita mietittävänä ja sen vuoksi niin ahdistava olo. Varsinainen kesäloma!!!
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja eläin » 17.7.2012 13:54:58

Kuulostaa että miehelläsi on aika pitkälle kehittynyt alkoholismi jos joka päivä juo ilman suurempia taukoja. Sinuna yrittäisin saada koiran hoitoon jonnekin (sanoisin samaa lapsista) matkaksi ajaksi jos se vain mitenkään onnistuu.

En nyt halua pelotella, mutta alkoholisti eksäni lupasi hoitaa koiraani kun olin viikon matkalla ja oli sitten vienyt koiraa kännipäissään juoppokaverinsa kanssa koirapuistoon juopotellen siellä ! Lisäksi oli kuulemma unohtanut antaa ruokaa ekoina päivinä ja antanut sitten kokonaisen broilerin kolmantena päivänä kun ei ollut syönyt kahteen päivään (tämän kertoi humalassa hauskana juttuna). Selvänä hoiti koiraa tosi hyvin, ulkoilutti ja syötti asiallisesti. Ihminen vaan juovuksissa on tunnetusti hyvin unohtavainen ja "kekseliäs" ja siksi eläimen hoito saattaa jäädä huonolle tolalle vaikka alkoholisti ei sitä tahallaan tarkoittaisikaan.
eläin
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 19.7.2012 08:29:24

Puhut niin asiaa eläin. Sillon kun aletaan juomaan niin kaikki "epäoleellinen" kuten koiran ruokinta unohtuu. Mutta sinänsä avokki on kyllä tähän asti hoitanu asiat (tosin enhän minä tiedä miten kun en kotona ole ollu, mutta silti) hyvin. Asutaan sen verran maalla, että koira pääsee vapaasti liikkuun ja hyvä niin. Muuten vaan mietityttää ja pelottaakin jättää kotiin... Ei normaalisti kuuluis tällasia ajatuksia edes miettiä, mut alkkiksen kanssa onkin kaikki toisin.

Kuin ihmeen kaupalla meillä oltiin kokonaista kaks päivää täysin selvin päin. Toisena päivänä totes, että parempi ku et puhu mitään (siis minä) ja kolmantena päivänä pinna oli niin kireellä, että hänen oli pakko tulla töistä kotiin kaljakaupan kautta... Raivostuttava mies.
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Jenni_ (ei kirj.) » 21.7.2012 18:51:05

Näin "normaalina" alkoholin käyttäjänä,tai mikä nyt sitten onkaan normaalia mutta siis kuitenkin silloin tällöin juovana, minäkin luulin alunperin, että jos muutaman vuoden juo vuoden suunnilleen joka ikinen päivä kaljaa eikä juuri syö, niin pakkohan ihmisen terveyden on pian pettää. Mutta on se ihminen vaan sitkeä! Tässä on katseltu nyt kolme vuotta päivittäin kaljaa juovaa miestä eikä sen terveydessä ainakaan päällisin puolin näytä ongelmia olevan, muutaman kerran vuodessa on kun on jokusen viikon katkolla niin laihtuu aina n. 10kg kun kaljaturvotus laskee, käy salilla ja on elämänsä kunnossa.... että voikin sitten sieltä kotiuduttuaan juoda entistä enemmän...

Pointtini oli, että kovin nopeasti ei kannata ehkä odottaa sitä ihmettä, että miehesi ymmärtäisi, että hänen terveytensä kärsii juomisesta. Valitettavasti en osaa neuvoa tähän mitään fiksua kun itsekin pyörin taas samassa paskassa, tosin nykyään touhuan omiani enkä ota niin hermoa miehen toilailuista.

Kovasti voimia ja jaksamista kuitenkin!
Jenni_ (ei kirj.)
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 24.7.2012 13:31:34

Ihmisen elimistö on siitä kummallinen, että vaikka kuinka sitä myrkyttää (alkoholilla) niin sitkeesti sitä vaan pötkii eteenpäin eikä tunnu missään. Työt hoituu ja siinä samalla voi kotonakin tehä jotain, mutta pääasia, että kaljaa on. Tää mun avokki, kun ei edes "käy" katkolla välillä. Juominen on niin "tasaista" ja kun mitään ongelmaa ei siis ole (muuta kun korkeintaan mulla). Eikä se tuu tota elämäntapaansa koskaan lopettaan, niinhän se on sanonu... Ite vaan hakkaan päätäni seinään ja toivon muutosta, jota ei koskaan tule (tällä menolla).

Sain vlopun reissuni onnistuun todella hyvin vaikka kieltämättä lauantaina nousi kylmähiki pintaan kun soittelin kotiin kasin maissa illalla eikä kukaan vastannu puhelimeen. Tapani mukaan koetin suhteellisen monta kertaa, mutta ei vastausta. Avokki laitto sit viestiä joskus yhdentoista aikaan, että oli nukahtanu, kun söi niin paljon.. joopa joo siis juonu niin paljon!! Kotiuduin sunnuntaina myöhään ja ainoo joka tuli vastaan oli koira :) . Kaikki kuitenkin oli kunnossa, onneksi. Teki hyvää olla pois kotoo muutaman päivän ja pitää hauskaa. En muistanukkaan kuinka mukavaa voi olla, kun ei tarvii huolehtia muista kun itestään. Sellanen virittää ajatteleen lisää asioita ja ennen kaikkea muutosta...
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja viisi vuotta vuoristoradassa » 24.7.2012 21:58:45

Ajauduin tänään tänne plinkkiin lukemaan näitä juttuja, ja sinun tarinasi eirtyisesti tuntuu lähes täysin omaltani! Saatoin jopa naurahtaa ääneen, koska olisin itse saattanut sanoa jostakin juuri täsmälleen samoilla sanoin, tätä elämän ironiaa, ha-ha.

Oma avokkini ei juo/juonut kuin viikonloppuisin, viikolla hän vain tissutteli/-lee. Perustelee sen sillä että no kun muutki kaverit ottaa töiden jälkeen pari bissee. Olen sanonut hänelle, että no etpä voi verrata itseäsi muihin. Että alkoholismi pitää sitten matkia joltain muulta vai? Vuosi sitten sain lopulta tarpeekseni ja hain itku kurkussa omaa asuntoa. No eipä mennyt ihan niin kuin ajattelin. Avokki sai asunnon ennen minua (hakemalla vielä kuukausia minun jälkeeni!) ja itse jäin yksin asumaan kolmioon. Ja asun tässä edelleen, tämä kun on kaupungin asunto. Eikä siinä muuten mitään, mutta olen opiskelija. Eli siis taloudellisesti menee ihan persiilleen, mutta jotenkuten tässä kitkutellaan. Ja kaupungin asunnosta en tosiaankaan lähde pois (asun pk-seudulla). Ja kaikesta huolimatta, vaikka kuinka huonosti menee taloudellisesti, niin en takaisin sitä miestä tänne ottaisi asumaan! En tiedä haluanko koskaan enää kenenkään kanssa edes asua.

Lisäksi mies on pyytänyt minulta rahaa lainaksi/ruokaa erillään asuessamme. Tai käynyt jopa juomassa kaapista siidereitäni (itse juon todella harvoin) ja juuri kun itse olen ajatellut ottaa jonkun kaksi viikkoa lojuneen siiderin saunan päälle huomaan, että eihän sitä enää siellä ole ollut. Vitsi, että on suututtanut. Että opiskelija, joka laskee että onko tänään varaa kaurapuuroon vai makaroniin, elättää työssäkäyvää alkkista, kun sehän nyt on ihan selvä mihin ne hänen rahat uppoavat. Siitä tosin ei sovi mainita mitään, koska sehän ei ole totta, miehen mielestä sitä rahaa ei nyt niiin paljon mene. Just joo, suurkulutuksen viikorajat paukkuu aika reippaasti ja sitä rahaa alkoholiin ei niiiin paljon mene.

Olemme olleet pitkin kevättä eräänlaisessa on/off-tilanteessa. Ollaan yhdessä, ei olla (yleensä silloin kun mies juo eli joka vl, sanoo minulle että no ei me seurustella!) sovitaan jotain, ai ei ne sovitut asiat pitäneetkään (ylläri!). Kaljoittelu on aina voittanut. Nyt sitten sunnuntaina sain jotenkin sanottua hänelle, että enää en jaksa. En yksinkertaisesti pysty elämään tällaista elämää, missä viikot kulkee täsmälleen saman kaavan mukaan. Itkin tietenkin, mutta jotenkin helpottavaa oli. Mies tietenkin siihen, että no kyllä hän itsekin haluaisi lopettaa, mutta ei tiedä miten. Kuitenkin parin lauseen jälkeen sanoi, että pitää sitten vissiin loput tavarat tulla hakemaan eli tarkottaen sitä, että jatkaa kaljottelua. Tosin lähetin hänelle linkin tuosta oma-apu sivusta, tehköön sille mitä haluaa. Olen monta kertaa sanonut tukevani ja auttavani häntä, jos haluaa mennä A-klinikalle, mutta maanantain tullessa asia on "unohtunut", ongelmaa ei ole.

Minullakin on koira, josta on tullut hyvin tärkeä hänelle (ja toisinpäin) ja olen sanonut, että hän saa sitä kyllä ottaa hoitoon halutessaan. Tosin minuakin hirvittää, jos hän kännissä on sen kanssa, kuten silloin kun asuimme yhdessä ja jos hän jäi koiran kanssa olemaan. Koskaan kyllä mitään ei ole tapahtunut ja aina hän on osannut koiran ruokkia ja ulkoiluttaa, on ollut siinä ehkä jopa parempi kuin minä. Inhottaa vain ajatella, että koira näkee hänet kännissä, ihan kuin huolehtisi ettei oma lapsi näe vanhempaansa humalassa :lol:

Nyt yritän oikeasti irrottautua ja aloittaa oman elämän. Tietenkin rakastan häntä paljon, mutta tiedän että se ei riitä. Olen sanonut hänelle, että en voi katsoa vierestä kun hän tekee hidasta itsemurhaa. En jaksa odottaa hänen pohjalle sukeltamistaan, minulla on omakin elämä elettävänä. Hän ei muutu kuin omasta tahdostaan. Tällä hetkellä elän omilla ehdoillani, en hänen. Se on aika vapauttava tunne. Minulla meni kauan voimien keräämiseen ja eroamiseen enkä siis tiedä onko tämä vieläkään lopullista, toivoisin olevan. Olen pikkuhiljaa vuoden mittaan katkaissut aina jonkin siteen väliltämme, se on tuntunut oikealta tavalta vaikkakin hyvin raskaalta. Mutta on tuntunut siltä kuin tietäisi toisen kuolevan sairauteen ja on jäänyt aikaa sanoa hyvästit. Sydän ja mieli ovat ehtineet sopeutua tilanteiden mukaan. Toisaalta joskus vain toivon, että kaikki olisi loppunut hyvin nopeasti ja äkkiä, olisi ollut pakko sopeutua nopeasti tilanteeseen. Mutta minkäs teet kun rakastat.

Hui, tulipa pitkä sepustus :shock: Toivottavasti siitä jonkun tolkun otti.
viisi vuotta vuoristoradassa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 10
Liittynyt: 24.7.2012 14:37:09

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 30.7.2012 09:14:35

Hei jälleen! Näin lomalla ollessa on ollu aikaa miettiä asioita ja entistä vakuuttuneemmaks tulen siitä, että muutos on lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Se, että mikä se muutos on en vielä tiedä. Yksinkertaisesti olen niin kyllästyny siihen, että viikot noudattaa täysin samaa kaavaa ja voin melkein sanoo jo valmiiks miten tämäkin tuleva viikko tulee menemään.

Toissa viikolla, kun oli ne kaks selvää päivää niin avokki totes, että sit ensviikolla (viime viikolla) onkin kolme selvää päivää.. Itekseni mietin, että joo niin varmaan on. No tuli maanantai ja avokki tuli kaupan kautta kotiin mäyräkoiran kans. Kysäsin sit, että no mitkäs ne selvät päivät sitten on ja sain vastauksena, että ti, ke ja to. No mitä vielä tuli tiistai ja avokki soitti jo ennen kun oli päässy töistä, että tarviiko kaupasta mitään. Kuten arvata saattaa tuli olutta kotiin, kun mitään muuta ei tarvinnu. Ja niin päivät toisti itteensä aina torstaihin saakka. Perjantaina menikin sit vähintään se 20 olutta, samoin la ja sunnuntaina vielä ainakin se 12. Selviä päiviä oli turha odottaa, enkä odota niitä tulevallekkaan viikolle. Olen vaan niin kyllästyny, että sit todetaan, että ei oo mitään tekemistä ja pääasiallisesti istuu ulkona ja seurustelee pullon kans.

Tuli viikonloppuna puheeks osittain taloudellinen tilanne ja kysyin, että paljonko hänen tilillään on rahaa (kun oli puhe että niitä koitetaan säästää). Summa oli huolestuttavasti laskenu ja totes siihen perään, että oonhan mä käyny kaupassakin (tarkoittaen ruokaostoksia, joita ei todellakaan oo paljoo), mutta siitä, että kuinka paljon olueen menee ei maininnu halaistua sanaakaan. Meillä on vaan niin erilaiset ajatukset ton talouden ylläpitoon...

Toi mitä kirjoitit Viisi vuotta vuoristoradassa on niin tuttua, että jos oon ostanu yhdenkin siiderin itelleni (mitä teen todella harvoin) ja se odottaa jääkaapisssa "oikeaa hetkeä" niin kappas kun sen voisit ite juoda se onkin kerenny meneen jo toisen kitusista alas. Ainoot mitkä meillä säilyy on kuohuviinit, niihin ei koske (ainakaan vielä).

Oma olo on vaan nyt jotenkin irrallinen. En halua suunnitella mitään tulevaa ja tavallaan toivon myös, että jotain yllättävää tapahtuis, että kaikki menis vähä niinku huomaamatta ohi....
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja ilmalaiva » 30.7.2012 13:09:15

Burre kirjoitti:Toi mitä kirjoitit Viisi vuotta vuoristoradassa on niin tuttua, että jos oon ostanu yhdenkin siiderin itelleni (mitä teen todella harvoin) ja se odottaa jääkaapisssa "oikeaa hetkeä" niin kappas kun sen voisit ite juoda se onkin kerenny meneen jo toisen kitusista alas. Ainoot mitkä meillä säilyy on kuohuviinit, niihin ei koske (ainakaan vielä).


Taudin edetessä voi käydä vielä toisin, että kelpaa ne kuoharitkin. Oma retkuni killisti kerran minun synttärilahjaskumpan, kalliin putelin, kitusistaan alas kun ei ollut sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi mitään korjausjuomaa. Voi saakeli että suutuin silloin, en edes maistaa saanut! Samoin on käynyt ruokaviinien ja siidereitten, itse juon pari kertaa vuodessa sellaista sidua joka maksaa 3,50 e/tölkki, ei voinut päivääkään ennen ostaa kun oli aikonut juoda. Viinejäkin maistelen mieluusti sieltä parinkympin hintaluokasta, mun juomismäärillä on ihan sama vaikka ostaisi kalliimpiakin. Mutta juopon suuhun maistelematta ja muistelematta, huhhuh! Lopetin juomisen tällaisista syistä kokonaan itse.

Nyt on minulla oma jääkaappi ja skumppaakin siellä hyvää hetkeä varten. Kallista ja ihanaa.
Kun matot puistelee oikein varovasti, niin ne eivät pölise juuri ollenkaan!
ilmalaiva
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 262
Liittynyt: 14.7.2012 09:56:39

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Vieraana » 31.7.2012 08:07:28

Itse olin ostanut joulua varten itselleni punaviinipullon mutta kuinka kävikään. Olin jutellut niitä näitä ja suunnitellut joulua exän kanssa. Ja siinä silmieni alla hän oli juonut mukista sen koko pullon enkä itse huomannut mitään, luulin että vettä joi. Selvisi vasta parin päivän kuluttua kun sanoin että illalla juon lasillisen punaviiniä niin hän sanoi että sitä pulloa ei enää ole. Uskomatonta sinisilmäisyyttä meikäläiseltä. Häneltä sain kyllä puolessa vuodessa laajan oppimäärän alkoholismista. Ja toista juoppoa ei ikinä tule.
Vieraana
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 31.7.2012 09:36:18

Niin minäkin olen päättäny, että jos tosta eroon pääsen niin toista samanlaista en tule koskaan ottaan (vannomatta paras tietysti). Mutta kuitenkin pyrin siihen, että samaan soppaan en itseäni enää sekota. Sitä ei käy kieltäminen, että paljon on tullu opittua asioita, mutta olis nää asiat voinu helpomman kauttakin opetella. Ja sekin täytyy muistaa, että avokki olis ihan hyvä mies, mikäli ei jois (toki vois olla sitä ja tätä enemmän, mutta varmasti mussakin olis paljon parantamisen varaa... ) Nyt kuitenkin on niin, että olutpullo menee kaiken edelle ja se saa mun sappeni kiehuun...
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja viisi vuotta vuoristoradassa » 31.7.2012 18:16:05

Mä olen ihan samaa mieltä. Että jos nyt näin onnellisesti käy, että tuosta eroon pääsin, niin en tasan ota yhtäkään heppua, joka mun mielestä käyttää vähänkin väärin alkoa. Toivon tietysti, että kyseisen asian huomaa sitten tarpeeksi ajoissa... Jos nyt tässä enää ikinä ketää edes tapaa.

Tietysti rakastan ja ikävöin tuota nykyistä-eksää-mikä lie ihan älyttömästi, mutta en vain jotenkin jaksa enää. Oli helpottavaa soittaa sille ja kuulla että kännissähän se siellä (on lomalla nääs). Huokasin vain helpotuksesta että onneksi en ole näkemässä. Lähti ikävä äkkiä ja voin taas keskittyä omiin juttuihin :) Todellinen sielunkumppanihan hän muutoin olisi, toinen puolikkaani. Mutta tosiaan kun munkin edestä juo niin...

Ja se olut. Helvetti sentään kun se on AINA se ykkönen. Ja en todellakaan puhu nyt ykkösbissestä :lol: "Ostaisin kakkosta jos sitä sais" No sitähän saa! Just äsken osu mun silmiin. Ja jos kerta siitä oluen mausta tykkää, niin miksei voi ostaa sitä ykköstä tai holitonta, kun itsekin on todennut, että jotkut maistuu ihan samalle kuin kolmonen. Ei voi ymmärtää :roll:
viisi vuotta vuoristoradassa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 10
Liittynyt: 24.7.2012 14:37:09

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa