Olet täällä

Niin väsyny...

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Onnenapila » 31.7.2012 20:43:34

Juu, kylläpäs näistä teksteistä tunnistaa aika paljon omaa elämää.
Mieheni on ollut alkoholisti jo ihan nuoruudesta asti, tosin minä olen kuulunut hänen elämäänsä vasta vuoden verran. Tapasimme kapakassa ja en osannut ajatellakaan, että hän olisi alkoholisti. Mutta pian asia paljastui, kun menin käymään ensimmäistä kertaa hänen luonaan...Viinapullo tyhjeni hyvää vauhtia...
En tiedä miksi minä sitten siihen jäin, kaipa sitä rakastui kuitenkin... Vaikka aina olin vannonut etten ota juoppoa miestä. Nyt tässä ollaan tosiaan vuoden verran talsittu "yhdessä". Välillä on ollut hyviäkin hetkiä ja mies ei ole ottanut iltaisin kuin pari paukkua, mutta niin, ottanut kuitenkin.
Kaikkea on tässä kerinnyt sattua, mies on käynyt jopa Minnesota-hoidossa, se tosin jäi muutamaa päivää vaille kesken ja senhän tietää mikä ränni sen jälkeen alkoi!
Nyt on alkanut hermot mennä asian suhteen, en jaksa enää vilkuillen ja pälyillen mennä päivittäin alkoon, ettei vaan näy tuttuja. Hakemaan siis miehelle sitä krapula ryyppyä, että tämä taas jaksaa pari viikkoa olla "tolkkuna" ja sitten aloittaa taas kunnon rännin. En jaksa enää valvoa öitä ja siivota oksennuksia, silittää selkää, että paha olo hellittää... Usko loppui nyt, niin monta kertaa on kuultu; "kyllä minä lopetan, ihan varmasti..." En jaksa enää valehdella kavereille, että kaikki on hyvin, mies on ollut juomatta, perua menoja miehen juomisen takia. En jaksa enää töissä esittää, että kaikki on hyvin ja rakkauselämä kukoistaa.
Miehellä on kyllä halu lopettaa, mutta riippuvuus on niin helvetin kova, ettei siitä saa otetta. Ja kyllähän asia on näin, että alkoholismi kulkee suvussa ja jolla on se geeni, se myös juo. Tämäkin on tullut opittua ja todettua.
Olen ajatellut, että joku merkityshän tälläkin ihmisellä on elämässäni. Ja tuskin olisin jaksanut, jos ei olisi ollut niitä hyviä hetkiä. Nytkin kyllä pelottaa, että päätökseni erosta horjuu, kun mies selviää tämänhetkisestä rännistä. Etten taas vaan retkahda niihin tyhjiin lupauksiin... Hyvinhän minulla on asiat kuitenkin, en ole raskaana miehelle, emme asu saman katon alla, olen päässyt ajatuksissani jo kunnolla eron kannalle, emme ole olleet tämän pitenmpään yhdessä...Mutta läheisriippuvuus, se on yhtä paha riippuvuus kuin mikä tahansa muukin! Voimia kaikille sen parissa kamppaileville! Toivottavasti jaksamme olla vahvoja ja irtautua lopullisesti alkoholistin elämästä!
Onnenapila
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Kuka tietää » 31.7.2012 21:01:11

Juu se on kumma, minäkin alkaessa jo tiesin että jotain siinä viinankäytössä on erikoista..
Mutta sitä rakastui ja perusteli itselleen, että ei se haittaa. Alkoholiongelma alkaa tosissaan haitata vasta ajan kanssa. Kun ihmiseen tutustuu, ja jos pääsee hetkeksikin vertaamaan millainen hän olisi ilman alkoa. Ensinhän ne tekee muutakin kun juo. Mullakin siihen vain meni noin vuosi, että alkoi eroa miettiä. Sitä ennen vain ajattelin että eiköhän aikuinen mies tiedä mitä tekee, en puuttunut varsinkaan. Katselin vaan. Sitten yritin selvittää miten olla läheisenä, jne. Minkälainen sairaus se on jne. Sitten a-klinikkaa ja muuta..
Äsken kaupassa käydessä mietin myös, että kun olen heittämässä nyt hanskat tiskiin viimein,
niin onko kuitenkin joku tarkoitus tällä kaikella. Että missä vaiheessa olen valmis, etten eroa kesken kaiken vaan jää kytemään joku ja se kostautuu seuraavassa suhteessa. jostainhan minä tämän miehen olen löytänyt, niin eikös seuraava tule olemaan kanssa samanlainen. Kerran en päältäpäin sitä kykene näkemään.
Noh..oma juominen on tullut pikkuhiljaa tiensä päähän, tarkkailen itseäni paremmin ja keksin, että hei, juominen ei ole välttämätöntä. Tätä en olisi miettinyt varmaan päivääkään ellen olisi tavannut miestäni.
Ööö, hyvä sängyssä. En kadu. Sitten..mitähän muuta. Oppia ikä kaikki.
Aattelin ettei tämä kaikki ihan hukkaan menisi, niin aion tutustua myös siihen minnesotaan, läheishoitoon ja päihdehoitoon.
Mullakin päätös horjuu tosissaan välillä..Sitä muistelee niitä hyviä hetkiä, tää mies on musta jotain niin sanoinkuvaamattoman ihanaa, että luulin sitä sielunkumppaniksi.,
Mutta,..osaahan se myös myötäillä, eli katsoo mistä minä tykkään ja kaikki ajat jolloin viettää selvinpäin, yrittää olla ja on sellainen unelmien mies. Kokkaa, hoivaa, sanoo joka päivä kuinka rakastaa ja tykkää..ihan mahtava. Lisäksi lukee, ei ole tyhmä, pystyy keskustelemaan yms. Ihan upea. Mutta samalla osa tästä upeudesta ei ole ihan tervettä, hän nimittäin, ehkä, paikkaa omaatuntoa että kestäisin paremmin seuraavan putken! En voi tietää onko näin, ja toisaalta epäileminen on sairasta, miksi toinen ei olisi vilpitön! Mutta sitä se teettää kun alkaa luottamus karisemaan.
Hän tietää, että asiat ei ole hyvin, ja siksi on mahdollisimman kiva. Se käy sääliksi, koska kyllä siitä on osa myös ihan aitoa..mutta se jos mies yrittää minua miellyttää, minä häntä, sitten juodaan..niin molemmathan siinä ovat lirissä..
Pitää olla säälimättä.. Itse en ilman apua selviä, olen oikea megafoni nykyään, etsin terapiaa ja näitä vertaistuki sivuja.. Välillä tuntuu että sekoan, kun saan ensin jostain voimaa ja sitten ne voimat vaan häviää, sorrun pikkuhiljaa..
Viimeksi muokannut Kuka tietää päivämäärä 31.7.2012 21:06:46, muokattu yhteensä 1 kerran
Kuka tietää
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 100
Liittynyt: 27.7.2012 20:52:48

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Kuka tietää » 31.7.2012 21:02:56

Hyvinhän minulla on asiat kuitenkin, en ole raskaana miehelle, emme asu saman katon alla, olen päässyt ajatuksissani jo kunnolla eron kannalle, emme ole olleet tämän pitenmpään yhdessä...Mutta läheisriippuvuus, se on yhtä paha riippuvuus kuin mikä tahansa muukin! Voimia kaikille sen parissa kamppaileville! Toivottavasti jaksamme olla vahvoja ja irtautua lopullisesti alkoholistin elämästä!


Tää on niin totta! Hyvänä puolena meilläkin etten vielä sentään hankkinut yhdessä lainaa, lapsia ja laatutalopakettia. kolme ällää. ja R. Sinkkuuteen on helppo palata omassa tutussa kodissa, ei tarvitse huolehtia muusta kuin siitä itse henkisestä puolesta. Yritetään jaksaa :)
Kuka tietää
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 100
Liittynyt: 27.7.2012 20:52:48

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 1.8.2012 09:59:12

Aloin miettiin meidän yhteistä taivalta ja muutamat kohdat nousee selvästi mieleen. Oltaisko oltu silloin noin vuosi yhdessä, kun mietin, että ero tulee, koska olin jo silloin väsyny, itkuinen ja niin loppu. Mutta kuinkas lopulta kävikään jäin suhteeseen kuitenkin ja nyt se seitsemän vuotta on takana, asioihin tottuu... Alkuun ei todellakaan halunnu myöntää itelleen todellista tilannetta. Ja kai sitä ajatteli, että rakkaus voittaa kaiken ja lopulta toinen lopettaa juomisen. Sinnitteli ja sinnitteli, mutta tuloksia ei vaan syntyny.. Kyllä niitä hyviäkin hetkiä on ollu, mutta aina alko on värittäny elämää.

Oon karsinu todella paljon menoja toisen juomisen takia. Välillä oikein harmittaa, kun ei voida yhessä mennä minnekkään. Tai voidaan, mutta tiedän jo ennakkoon miten ilta tulee päättymään ja sitä en halua. Minä aina autolla, joten toisella ei mitään syytä olla selvä. Lopulta juodaan niin paljon, kun vaan sielu sietää ja jos on huono ilta, alkaa ärhentely jossain vaiheessa -> silloin valmis "tappaan" kaikki. Yleensä ennen tohon pisteeseen joutumista pyritään lähteen kotiin, joka kuitenkaan ei onnistu. Tämän vuoksi ei missään koskaan käydä. Kyllähän se saa sen raivon aikaan kotonakin, mutta onneks niitä tulee nykyään harvemmin. Ja kuten aikasemminkin totesin niin muhun ei koskaan ole käyny kiinni vaan kohdistanu raivon muihin (se olis tehny tästä kaikesta "helpompaa" irroittautua).

Pari kertaa avokki on puhunu tosissaan erosta ja alustavasti hakenu asuntookin, mutta kuitenkaan eroon ei vielä olla päädytty. Tyhmä minä, kun en siinä vaiheessa oo ymmärtäny sanoo, että lähde vaan. Alitajusesti oon eron suunnitellu, että mitkä huonekalut on mun ja mitkä sen. Miltei kaikkee meiltä löytyy kaks eli molemmille omat :lol: Ja todelakin hyvänä asiana on, että meilläkään ei ole mitään yhteistä lainaa saati lapsia. Asunto jossa asutaan on vuoralla, joten yhdistäviä tekiöitä ei paljookaan ole. Sitten astuukin kuvaan tuo läheisriippuvuus... Koettanu siitä lukee ja kuulostella löytäisinkö itseeni ja aina varmemmaks tulen siitä, että jollain tasolla samoja piirteitä löytyy (ikävä kyllä).. miks se irtaantuminen on niin pirun vaikeeta?? Nyt kun oon ollu lomalla niin on ollu aikaa miettiä asioita monelta kantilta.

Myös minä oon vannonu sillon aikanaan, kun seurannu muita pariskuntia, että en koskaan ota itelleni "huonoo/juovaa ja kännissä rähisevää" miestä, mutta kuinkas kävikään... Mun avokki kun ei oo mikään subliikkimies tai muutenkaan "seurallinen", ennemmin istuu yksin ulkona ja lipittää sitä kaljaa... -> viimestään ysiltä nukkuun ja olipas taas kiva ilta "yhdessä"!!

Toivon todellakin sydämeni pohjasta kaikille voimia ja jaksamista (oli se elämäntilanne tai päätökset mitä hyvänsä) Näillä mennään mitä on annettu :roll:
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 9.8.2012 20:24:39

Viimeset pari viikkoo on ollu äärettömän rankat. Juuri kun pääsin kirjottamasta että raivareita ei oo ollu niin eikös vloppua alkanu kirosanat raikaan. Ei sitten mikään ollu hyvin vaikka mitä teki tai oli tekemättä. Tää viikko onkin ollu aika hiljasta. Mietin vaan että mitä oikeesti tarvii tulla tai tapahtua ennen kun tajuan että tän touhun on loputtava
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 14.8.2012 21:03:58

Ja niin se sama oravanpyörä pyörii taas... Mikään ei kiinnosta, ei jaksa innostua oikein mistään ja tää on niin tätä... mutta minkäs teet kun en saa aikaseks tehtyä isoo päätöstä! Jollain tasolla kuitenkin ajattelen, että muutos on nyt lähempänä kuin koskaan tai niin ainakin haluan uskoa. Silti meinaa epätoivo iskee...
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja viisi vuotta vuoristoradassa » 16.8.2012 19:34:07

Kuka tietää kirjoitti:Mutta,..osaahan se myös myötäillä, eli katsoo mistä minä tykkään ja kaikki ajat jolloin viettää selvinpäin, yrittää olla ja on sellainen unelmien mies. Kokkaa, hoivaa, sanoo joka päivä kuinka rakastaa ja tykkää..ihan mahtava. Lisäksi lukee, ei ole tyhmä, pystyy keskustelemaan yms. Ihan upea. Mutta samalla osa tästä upeudesta ei ole ihan tervettä, hän nimittäin, ehkä, paikkaa omaatuntoa että kestäisin paremmin seuraavan putken!


Burre kirjoitti:Oon karsinu todella paljon menoja toisen juomisen takia. Välillä oikein harmittaa, kun ei voida yhessä mennä minnekkään.


Kumma miten nuo miehet osaavatkin olla just niitä unelmien poikaystäviä. Oma ex aina jaksoi jankuttaa, että hän on niin hyvä/maailman paras poikaystävä/jotain muuta suurta, kun aina selvin päin teki jotain kivaa tai antoi lahjoja tms.
Ja entäs krapulassa? Katsoi aina koiranpentusilmin alahuuli väpättäen ja vannoi omaa tyhmyyttään ja pyysi anteeksiantoa. Ja aina annoin anteeksi, tietenkin, eihän hän sitä tarkoittanut... Sama konsti ei tietenkään toiminut, kun minä olin tehnyt jotain väärää. Sitten oltiin marttyyreitä ja suututtiin pitkäksi aikaa. Todella raskasta sellaisen kanssa eläminen, jossa itse koko ajan pitää olla täydellinen ja toinen saa toistaa saman virheen viikonlopusta toiseen.

Mitä tulee Burren kirjoituksiin menojen karsimisesta... Itse jossain vaiheessa vain lopetin miehen kanssa menemisen yhtään minnekään. Välillä saatoimme käydä yhdessä ulkona, mutta ehkä kerran vuodessa ja lähes aina se päättyi riitaan. Mies myös kännissä soitteli hakemaan. Ja tietty menin. Kamalaa, jos hänelle käykin jotain. No muutaman vuoden jälkeen järkiinnyin ja sanoin, että aikuinen ihminen osaa kyllä pitää itsestään huolen (plus tietty se juopontuuri, mikäs pahan tappais), itsekin osaan tulla kotiin vaikka olisin humalassa. Ja lopetin siis kuskaamiset. Sanoin etten edes vastaa puhelimeen, jos yöllä soittaa kännissä. Mutta se otti eniten päähän, että jos itse menin viikonloppuna jonnekin, niin kivan illan jälkeen kotona odotti känninen mies, joka haastoi riitaa, tai ei miestä ollenkaan ollen kännissä jossain muualla. Sen vuoksi ne omatkin menot karsiutuivat kun oli mukavampi olla sitten kotona "vahtimassa". Nykyään en siis käy juuri missään.

Kuka tietää vielä kirjoitti siitä omasta juomisesta. Joo, sama juttu. Itse tulee juotua nykyään todella harvoin, ennen miestä juhlin "vähän" railakkaammin (jonka tosin pistin nuoruuden piikkiin, vaikka reippaasti kaksikymppinen olin). Ja varmaan juuri miehen ansiosta omaa juomistaan on tarkkaillut hieman enemmän ja nykyään viikonloput tulee ennemminkin liikuttua kuin maattua krapulassa sängyn pohjalla. Kuinka mukavaa onkaan herätä mieli kirkkaana ja hyvin levättynä :)
viisi vuotta vuoristoradassa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 10
Liittynyt: 24.7.2012 14:37:09

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 16.8.2012 21:24:26

Ite käytän alkoo todella todella harvoin ja miks pitäis kun toi toinen juo munkin edestä. Toisekseen vihaan kontrollin menettämistä yli kaiken. Kontrollointi ja kaiken hallinta onkin tän suhteen myötä vaan lisääntyny. Ohjat tulee olla omissa käsissä vaikka toisen juomisen suhteen ne ohjat on hukkunu jo kauan kauan sitten... Se on kyllä vuosisadan ihme jos tosiaan yhdessä jonnekin mennään ja silloinkin ajoissa pois (jos mahdollista) ettei vaan aiheudu mitään episodia. Myötähäpeen tunteesta täytyis päästä eroon ja ymmärtää todellakin se, että aikuinen ihminen vastaa ite omista päätöksistään ja valinnoistaan sekä ennen kaikkea kantaa vastuun seurauksista.. Aivan kun olis ite vastuussa mitä toinen tekee tai jättää tekemättä (vaikka niin ei pitäis olla).
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 16.9.2012 18:52:57

Viimeset viikot oon (taas) tehny kovaa ajatustyötä oman eheytymiseni suhteen. Tosin vielä ei niitä tuloksia ole syntyny. Ajatuksen tasolla kaikki olis niin paljon helpompaa, mutta mihin se ääni katoo kun suu aukee?!?!? Ei saa toiselle sanottua kuinka paha olo on ja ettei jaksa tätä enään. Oon huomannu, etten halua suunnitella mitään eteenpäin, jos vaikka asiat muuttuis. Vai auttaisko se, että suunnitellaan ja haaveillaan yhteisestä tulevaisuudesta ja sit puf kaikki hajoo. En vaan enään tiedä. Pinna kiristyy entisestään.

Sama virsi kuuluu joka sunnuntai, nyt tää juominen loppuu ja diipa daapaa. Ei vaan vielä oo tullu sitä päivää kun se juominen olis loppunu. Ei edes viikkoo selvinpäin tai saati paria päivää....
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja cricket » 16.9.2012 19:48:17

Onnistuisko kirjoittamalla paremmin? Ei tuokaan kuulosta kauhean mukavalta, että kaikki kurjuus patoutuu sisääsi.
If you want others to be happy, practice compassion. If you want to be happy, practice compassion.
Dalai Lama
Avatar
cricket
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2361
Liittynyt: 30.5.2009 22:47:40

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 17.9.2012 14:31:54

Meinasin ehdottaa samaa, jos kirjoittaisit miehelles ajatukset?

Ei ole helppoa sullakaan!! Tiedän kuinka vihaksi laittaa kun mies astelee kaljalootan kanssa sisään!
Sulla mies on luvannut muuttua, mut ei oo tehnyt mitä on luvannut. Meillä mies on vähentänyt kun on luvannut, mut takapakkien kautta palannut samaan.. Nyt on eri ääni kellossa ja vähentänyt juomista ja pitänyt juomisen pienemmässä määrässä. Tämä siis hankaloittaa mun tilannetta, en voi lopettaa tätä suhdetta vielä, kun kerran asioihin on tullut muutoksia ja on ruvennut näkemään mihin tää johtaa.. Ehkä siin vaiheessa jossa toinen ei myönnä juomisessa olevan mitään häikkää, jos ei ole tehnyt mitään lupauksien eteen, olis kai "helpompi" lähteä. En tiedä..

Sä oot jo 7v katsonut tota, eikä pienintäkään muutosta ole tullut, eikä huomaa tai tahdo tunnustaa ongelmaansa.. Ei se lähteminen ole helppoa, muttei jääminenkään ole järkevää. Ei silloin jos ei pienintäkään muutosta ole tullut..

Jos et saa erottua, niin ala silti elmään omaa elämää! Menet ja teet kun siltä tuntuu. Yritä löytää hyviä asioita elämästäs ja keskity niihin.. Ehkä saat joskus voimaa lähteä, tai ainakin voit sanoa olevas onnellinen ja eläväs elämää huolimatta yhdestä juoposta! Synkkyyteen juopon takia ei kannata yhtä ainoaa elämäänsä tuhlata!
Voimia ja jaksamisia!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 2.10.2012 18:58:35

Todella paljon kiitoksia kannustuksesta. Luen kaikki kommentit lämmöllä ja samalla koetan myös oppia toimiin toisin, vaikka se vaikeeta onkin. Huoli siitä mitä toinen ajattelee tai tekee on vääjäämättä aina mielessä.

Oikeestaan koko suhteen ajan oon kirjotellu aina aika ajoin (vaikeempina aikoina) kirjeitä omista ajatuksistani ja tunteistani avokille luettavaks, mutta se on kun tuuleen huutais. Ei siis mitään vaikutusta kirjottamisella. Oon miettinykin, ettei mulla ole enään konsteja mitä koittaa, että sais toisen tajuaan asioiden oikeen laidan myös mun näkökulmasta. Täällä kun näitä toisten tekstejä lukee niin välillä kokee ahaa elämyksen, et tosiaan avokki toimii just noin... kuten alkkis toimii!!! Ei kanna huolta taloudellisesta tilanteesta ja juo vaikka viimesetkin rahat. Se tuli todistettua tänään... vei pulloja kauppaan (mitä ei normaalisti tee), että sai mäyräkoiran! Raivo vaan nousee.... :oops:
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Taas täällä » 3.10.2012 09:14:45

Burre kirjoitti:Sama virsi kuuluu joka sunnuntai, nyt tää juominen loppuu ja diipa daapaa. Ei vaan vielä oo tullu sitä päivää kun se juominen olis loppunu. Ei edes viikkoo selvinpäin tai saati paria päivää....

Burre kirjoitti:Kontrollointi ja kaiken hallinta onkin tän suhteen myötä vaan lisääntyny. Ohjat tulee olla omissa käsissä vaikka toisen juomisen suhteen ne ohjat on hukkunu jo kauan kauan sitten...


Minun miesystävälläni juominen on loppunut ja alkanut moneen kertaan. Viimeksi oli kolme ja puoli viikkoa raittiina ja ihan erilainen kuin aiemmin, joten aloin jo uskoa, että ihme voi tapahtua. Sitten retkahti juomaan viinipullollisen. Uutta yritystä raitistella kesti viikon, nyt miehestä ei ole kuulunut kohta kahteen vuorokauteen mitään. Vahvasti epäilen, että ryypiskelee.

Yritys toisen ihmisen hallitsemiseen on todellakin aivan hukkaan heitettyä aikaa ja energiaa. Mikään mitä minä teen tai jätän tekemättä ei vaikuta hänen alkoholisminsa kulkuun. Ja voimaton hän on itsekin sen edessä, ei hän ilkeyttään tai pahuuttaan juo. Raitistuessaan hän itsekin uskoo aikansa, että pystyy olemaan juomatta ja retkahtaessaan menettää toivonsa. Kulloisenkin tunteen varassa mennään, niin hän kuin minäkin:
Näinköhän kirjoitti:Vai elänkö kuten alkoholisti, kulloisenkin tunteen varassa. Teen pyhiä päätöksiä jotka eivät pidä.


Näinköhän kirjoitti:Kuvittelenko mystisesti että mies on paha, ja kaikki olisi hyvin jos mies ei joisi. Kysymys kuuluu myös, että jos mies päättää jonain kauniina päivänä raitistua, niin onko häntä vastassa, toivottamassa tervetulleeksi raittiiseen elämään, nainen joka on vihaa täynnä pistettyään elämänsä risaiseksi juoppoa palvellen. Vai ihminen joka on huolehtinut itsestään, asettanut rajat, ja ei omaa pisaraakaan katkeruutta. Kykenee hymyilemään entiselle juopolleen. Ja jolla ei ole vuosien helvetti kostettavanaan. Koska jos annan vaan mennä ja katson vierestä, on miehen jopa parempi ryypätä kuin raitistua näkemään tilani.

Tulipahan tuokin koettua, että itsestäni löytyi kaunainen ja katkera akka miehen raittiuden myötä..

Näissä Kotikanavan ketjuissa on ihan ylenpalttisesti viisaita ajatuksia, jotka helpottavat ahdistavina aikoina. Kiitos kaikille ihanille kirjoittajille vertaistuesta!
Taas täällä
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 49
Liittynyt: 5.9.2012 20:51:42

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 27.10.2012 18:18:10

Hei kaikki, jälleen kerran!! Oma kirjottaminen tapahtuu tänne näköjään hyvin sykleissä, vaikka lukemassa toisten kirjotuksia käyn lähes päivittäin.

No mitäkö tänään kuuluu?!? Päivällä jäin miettiin tunnetiloja joita koin silloin, kun tänne ekan kerran kirjotin. Kuvittelin olevani tuolloin täysin loppu ja väsyny kaikkeen. Ja eikä silti niin olinkin, mutta eritavalla kuin nyt. Nyt on sellanen tunne, että oon saanu itelleni edes vähäsen voimaa taistella "tuulimyllyä" vastaan vaikka olenkin lopen uupunu samana jatkuvaan tilanteeseen. Oon alkanu enemmän miettiin mitä minä haluan vaikka välillä sorrunkin miettiin pelkästään vaan toisen hyvinvointia. Silti tunne on nyt erilainen ja hyvä niin.

Raittiita päiviä ei oo, en edes muista, koska olis ollu edes yhden päivän täysin selvä ottamatta kaljan kaljaa. Sanominen on turhaa, mykkäkoulu on turhaa.. nyt on myönnettävä, että teen niin tai näin niin toinen juo, jos on juodakseen. Työt hoitaa kyllä ja kotonakin tekee, mutta riittääkö se, koska kaikki päivät on enemmän tai vähemm'n kosteita.... Rahat menee juomiseen ja sit mietitään, että miten saadaan laskut hoidettua. Oonkin alkanu pitää omaa talouttani edes jotenkin erillään, että saan hoidettua omat menoni vaikka toisinaan sekin on vaikeeta.

Ajattelin tänään kirjoittaa mieleni puhtaaksi paperille ja jättää sen aamulla jälkeeni, kun lähden mettälle...
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Sitruunapippuri » 28.10.2012 08:47:26

Burre kirjoitti:. Oon alkanu enemmän miettiin mitä minä haluan vaikka välillä sorrunkin miettiin pelkästään vaan toisen hyvinvointia. Silti tunne on nyt erilainen ja hyvä niin.


Siitä se lähtee. Halusta. Kun tietää mitä haluaa, niin asiat alkavat tapahtua. Ei kai kukaan halua elää juopon kainalossa katkeraa kulissielämää.. Mutta jos halu on olla onnellinen JUURI SEN MIEHEN kanssa, ja saada mies muuttumaan, niin halu ei auta lähtemään pois siitä tilanteesta. Se halu vie vain väärään suuntaan, turhautumiseen ja masennukseen. Kun taas alkaa haluta itselleen ihmisarvoista, hyvää elämään, halu työntää eteenpäin, ja löytää kyllä keinot.

Tsemppiä!!
Sitruunapippuri
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1021
Liittynyt: 25.1.2012 10:12:49

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa