Olet täällä

Niin väsyny...

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 26.11.2012 22:03:44

Niin ne asiat muuttuu tai asiat mihkään oo muuttunu ainoostaan ajatukset seilaa ja vaihtelee. Oon entistä varmempi muutoksesta, mutta jotenkin tuntuu, että oon jämähtäny vähän lopullisesti. Joskus aikasemmikin ajatellu et asioiden täytyy muuttua, etten jaksa, mut lopulta kaikki pysyy kuitenkin ennallaan ja korkeintaan pahentuu... Avokin kohdalla kaikki on kuten aikasemminkin, raittiudesta ei edelleenkään oo tietookaan. Pitääkö aina ensin sattua jotain, että muutokset ois mahdollisia? mielenkiinto asioihin sen kun vähenee :(
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Rinalda » 27.11.2012 11:05:55

Hei Burre!
Sitä niin helposti jämähtää. Kun voimat ovat vähissä, voi tuntua, että helpointa vaan antaa olla, lamaantuu. Mutta, ajattele haluatko, että elämäsi on tällaista vielä 5 vuoden kuluttua? Ja se viisi vuotta venyy huomaamatta kymmeneksi.. Ei tarvitse päättää, että muutos tulee tänään, mutta voi alkaa kohdistaa ajatukset jonkin ajan päähän. Kuvitella tilanteensa, elämän mistä haaveilee, jonkin ajan päähän. Ja päättää saavuttaa sen mistä haaveilee. Tulevaisuuden avaimet ihmisellä oikeasti on kädessään, ja pikku hiljaa ne alkavat sopia elämän lukkoon, kun alkaa tavoitella sitä. Menneisyydelle ei voi enää mitään, tämä hetki on hetki muiden joukossa, ei sinun tarvitse tehdä mitään radikaalia juuri tänään. Mutta aseta itsellesi tavoite, ala ajatella sitä tavoitetta positiivisin mielin, ja vähitellen kasvaa siihen, että elämä voi muuttua.

Yritä irtautua miehen alkoholismista. Miten sen kukin tekee, sitä ei voi toinen neuvoa, eikä täällä palstalla voida alkaa painostamaan ketään esim. eroamaan. Jokaisella on valta omiin ratkaisuihinsa, ja niiden kypsyminen vie oman aikansa. Mutta ala elää omaa elämää. Lähde omin päin paikkoihin mihin haluat mennä, tee kivoja asioita, vaikka et saisi miestä mukaan. Minulla oli vuosia, siis yli 20 vuotta sellainen ajatus, että kaikki pitäisi tehdä yhdessä. Miehen juominen teki yhteisistä reissuista epämukavia, silti yhä uudelleen yritin, että pitää lähteä yhdessä, hän saisi vielä yhden tilaisuuden toimia toisin, ja taas yhden. Lopulta hän alkoi kokonaan kieltäytyä esim. sukulointireissuilta, ja minä aloin sitten niitä jättää menemättä. Kunnes nyt vihdoin olen ymmärtänyt, ettei minun pidä luopua elämästäni toisen tähden eikä laskea tekemisiäni toisen varaan. Tuli minulle tärkeitä reissuja suvun piiriin, lähdinkin yksin, tänä vuonna olen käynyt kotiseudulla monta kertaa yksin, ja nauttinut joka hetkestä. Kesällä yritin saada miestä mukaan edes johonkin kesätapahtumaan, ehdotin mitä erilaisempia ulkoilmatapahtumia lähiseudulla, ettei ainakaan matkan pituudesta olisi kiinni. Ei käynyt. Ennen olisin jäänyt itsekin kotiin ja ollut harmissani. Tänä kesänä koin ahaa-elämyksen. Täällä oli kaupunkifestivaali, torilla oli paljon väkeä, lämmin aurinkoinen päivä, hyviä muusikoita. Mies ei halunnut lähteä. Minäpä kävelinkin kesken työpäivän torille. Tunnelma veti minut mukaansa jo kun lähestyin toria. Paikka kuhisi väkeä, musiikki kuului kauas. Ryhtini parani kun kävelin joukkoon, seisoin alueen reunalla pää pystyssä ryhdikkäänä, tunsin itseni onnelliseksi ja vapaaksi, katselin ihmisiä rohkeasti. Tunsin eläväni ja huomasin, että voin elää myös yksin.

No en minäkään ole tehnyt mitään konkreettista, mutta tuona hetkenä torin laidalla heräsin huomaamaan, ettei minun tarvitse elää toiselle tai toisen kautta. Voin elää ihan itse, jos siinä mukana on joku tasavertainen, hyvä niin. Suosittelen mukavien asioiden tekemistä ihan omin päin, oman itsesi huomioimista. Anna miehesi touhuta mitä touhuaa, ala keskittyä itseesi. Se auttaa sinua saamaan voimasi ja toimintakykysi takaisin, vähitellen! Tsemppiä :D
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1060
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 16.12.2012 20:58:07

Ihan ensin, kiitos Rinalda ajatuksia herättävästä kirjotuksesta. Kun mietin menneisyyttä niin näinhän se on menny meilläkin. Miltei kaikki yhteiset reissut päättyny jollain tapaa ikävästi alkoholin takia ja silti sitä on koittanu vaan, että mentäis yhdessä ja tehtäis yhdessä. Muutaman kerran avokki on mut (siis itsensä) häpässy kavereideni edessä omalla käyttäytymisellään totaalisesti! Vaikka eihän mun ois tarvinnu hävetä toisen puolesta, mutta silti niin se vaan menee ja sit selitellään miks se nyt noin toimi.... Lopulta kaikki on johtanu siihen, että yhdessä ei käydä enään ku ruokakaupassa ja sielläkin vaan sen takia että oon kieltäytyny enään ostamasta kaljaa! Eikä kaverit meitä enään yhdessä mihinkään haluakkaan... jotenkin on toi joulumieli kadoksissa ja pahaenteinen ajatus taustalla, että pian sattuu jotain, koska merkit siihen on ilmassa.
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja parveke » 16.12.2012 22:35:37

Rinalda kirjoitti:Tunnelma veti minut mukaansa jo kun lähestyin toria. Paikka kuhisi väkeä, musiikki kuului kauas. Ryhtini parani kun kävelin joukkoon, seisoin alueen reunalla pää pystyssä ryhdikkäänä, tunsin itseni onnelliseksi ja vapaaksi, katselin ihmisiä rohkeasti. Tunsin eläväni ja huomasin, että voin elää myös yksin.

Moikka. Ymmärrän hyvin Rinaldan kuvaaman tilan. Minulla se meni niin, että eksäni heitti minut ensin syvimpään lokalammikkoon mistä sitten pyristelin ylös kuukausien jopa yli vuoden ajan. Ensin tuntui hirveältä olla jossakin niin, ettei kuulunut kenellekään, kukaan ei odottanut ilmoitusta missä olen (siihen, että toinen ei koskaan tullut mukaan olinkin ehtinyt tottua jo suhteen aikana). Tunsin olevani puolikas itsestäni tai vielä pienempi pala.
Mutta sekin menee ohi. Nyt vain tekstit täällä saavat minut muistamaan sen rinnallani asuvan möykyn mitä kannoin vuosia mukanani jokaikisessä paikassa.
Jos riuhtaisee itsensä irti, tai tulee riuhtaistuksi, sattuu kovasti. Kunnes eräänä päivänä huomaa, että kukaan ei enää paina sinun sydäntäsi ruttuun. Se on hieno tunne.
Voimia!!
parveke
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 22.12.2012 18:31:40

Hei jälleen!

Asiat ei muutu vaikka niitä mielessään kuinka pohtii. Tosin entistä varmemmaks tulen siitä, että meidän suhde ei ole mikään normaali ja tasa-avonen parisuhde. Ei oo sitä ollu enään pitkiin aikoihin jos oikeestaan koskaan. Tänäänkin jo aamuvarhaisella tölkki auki, kun on niin mukavaa tämä joululoma. Ja mä kun kuvittelin, että edes välipäivät se on töissä, et saan olla ite todellakin lomalla niin eikös se tässä yks päivä hehkuttanu, että välipäivätkin on vapaat... TOSI KIVA!

Pari päivää sitten kysy, kun puhuttiin joululahjoista, että mitä mä haluaisin lahjaks? Totesin samaan, että raittiin joulun! Avokki mietti hetken ja totes, että sitä et todellakaan tule saamaan... ja siihen loppu lahjapuheet. Miten suoraan mulle täytyy asiat esittää, että ne tajuan? Alkoholi tulee aina ENSIN ja kaikki muut sen jälkeen, mikäli muistaa ja yleensä ei muista.

Pari viikkoo sitten laskujen maksun jälkeen avokin tilille jäi noin parisataa ja korostin sille, että sen rahan tulee riittää tenavansa joululahjaan, koska sen huolehtiminen ei kuulu mulle, mutta kuinkas kävikään.. viikko ja tili oli tyhjä ja ihan niinkun ei olis koskaan mistään lahjasta kuullukkaan.... Voi hitto vieköön!!!

Että joulua ja joulumieltä kaikille =) oma joulumieli on vielä kadoksissa...
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 26.1.2013 00:00:09

Juhlapyhät on onnellisesti ohi ja hyvä niin. Sinänsä ne ei kyllä poikennu normi arjesta mitenkään, kosteeta oli.. Toisilla on tipaton tammikuu ja eräs viettää sitä juuri päinvastoin eli jos tähän mennessä on ollu kaksi täysin selvää päivää kuukauteen niin hyvä (toisesta en tosin ole varma, muisti pettää). Päivästä riippuen noin 12-24 olutta per päivä!

Tänään kaverit vietti illanistujaisia ja sielä piipahdin. Alkovat siinä sitten henkeviä keskusteleen ja aivan yllättäin eräs kysy multa, että olenko onnellinen? Hieman hämäännyinkin kysymyksestä ja ensimmäistä kertaa jouduin ääneen myöntään että kaikki ei oo kunnossa (tosin kysymystä hieman kiertäen, mutta kuitenkin). Se kysymys pisti jotenkin taas miettiin omaa elämää ja sen ainutkertaisuutta, miksi pilata se huonolla ihmissuhteella? Mutta helpommin sanottu kun tehty..

Haavemaailmassa oon ulkoistanu alkkiksen mun elämästä, sisustanu oman kämpän ja paljon paljon muuta. Josko se joskus olis totta :)
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 3.3.2013 16:38:42

Vuosi vierähtäny siitä, kun ensimmäisen kerran tänne uskaltauduin ite kirjottaan. Olen pettynyt itseeni, kun en ole saanu asioita muutettua oikeestaan mitenkään. Edelleen on yhteinen talous alkkiksen kanssa, vaikkakin "omat rahat" hieman turvattu. Ainoo asia mikä on muuttunu, niin juominen on nyt jokapäiväistä ja humala tulee jo suhteellisen helposti (pää alkaa olla pehmee). Henkisesti oon aika lopussa, mutta siihenkin olotilaan alkaa olla niin tottunu. Tää on vaan niin turhauttavaa... :roll:
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 10.3.2013 10:03:54

Miten mies voi voittaa luottamuksen? No ei ainakaan sillä että maanantaina töiden jälkeen hakee kaupasta mäyräkoiran ja vakuuttaa kirkkain silmin, että nyt en juo sitten viikolla mitään, että aikasintaan perjantaina voin ottaa. No ok, siinä vaiheessa ite jo ajattelin, että noinkohan, mutta antaa yrittää. Tulee tiistai ja käydään porukassa kaupassa, mukaan lähtee sixpäkki. En maininnu asiasta vasta kun kotimatkalla, että mitäs eilen juuri lupasit? No tän vaan ostin. Ok. Tulee keskiviikko, avokki on omatoimisesti töiden jälkeen tullut kotiin kaupan kautta ja mukaan tarttunu mäyräkoira... Jälleen toistuu kysymys maanantain lupauksesta. Torstaina ei tarvi puhua lupauksesta enään yhtään mitään sillä mäyräkoira koristaa jälleen eteistä ja perjantai nyt on ihan omaa luokaansa (ja sillon "lupaskin" juoda...). Mietin vaan, että missä kohtaa mun hermot pettää...
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Rinalda » 12.3.2013 11:37:03

Voi harmi, Burre, aikamoisia määriä tuo sun miehesi vetää :roll:

Kun juominen on päivittäistä, ei elämä oikein koskaan ole "normaalia". Tai niinpäin, että siihen turtuu, siitä tulee normaalia, sitä ei jaksaisi, mutta ei saa lähdetyksikään..

Tuttua on. Sinusta tuntuu, ettet ole saanut mitään tehtyä. Mutta, olet kuitenkin alkanut kirjoittaa tänne, käsitellä asiaa, olet tiedostanut asian. Olet siinä mielessä ottanut ensimmäisen askeleen. Yritä keskittyä itseesi, omaan elämääsi. Yritä tehdä asioita, joista on sinulle iloa. Panosta omaan terveyteesi, niin mielen kuin kehon. Sinun elämäsi on sinulle tärkein. Miehellä on vastuu omastaan.

Suuntaa katse eteenpäin, tavalla tai toisella. Joskus ratkaisu löytyy nopeasti. Usein päätökset tarvitsevat kypsyäkseen aikaa. Pidä huolta itsestäsi!
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1060
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 7.6.2013 19:31:15

Täällä taas. Nyt on ollu kirjottelun suhteen suvantovaihe päällä tai oikeestaan useesti on pitäny kirjottaa, mutta en vaan oo saanu aikaseks, kun sormet ei liiku näppiksellä eikä ajatus kulje. No mitäs, kaikki menee kuten aina ennenkin, ilmapiiri nahee ja muuten kosteeta. Juominen on täysin omaa luokkaansa nykyään. En edes muista koska avokki ois ollu täysin raittiina yhtä päivää. Töissä käy kyllä joo, mutta kuinka pitkään...?

Oma mielialani on maassa ja toisaalta odotan, että joku edes joskus kysyis vilpittömästi mitä mulle kuuluu ja että vielä oikeesti haluais kuulla sen (siis ottaa vastaan). Ite kun on niin vaikeeta mennä kellekkään jutteleen, eikä tosin kaikille edes voi. Tiedostan keskittyväni liikaa toisen mielenliikkeisiin vaikka silti koetan muistaa omankin elämäni. Päivät kun ahertaa töissä ja auttaa muita niin huomaa lopulta, että oma takki on tyhjä.
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Hemmiina ei kirj. » 10.6.2013 12:59:18

Anteeksi, burre, ettei minusta ole sinulle nyt yhtään tukea eikä lohtua. Piti vain "ängetä" tähän keskusteluun toteamaan, että itse olen aivan uuvuksissa, vaikka mies juo vain kerran viikossa, yleensä perjantai-iltaisin, eikä silloinkaan kotona, vaan lähtee jonnekin baariin. Tulee kotiin joko kohtalaisen selvänä tai hiukan juovuksissa, mutta tosi harvoin ihan änkyrässä. En meinaa kestää tätäkään määrää, mikä ehkä johtuu siitä, että välillä meillä eletään useita kuukausia (esim. koko pitkä talvi) ilman edes kuukausittaista olutpulloa.

Teillä ei taida olla yhteisiä lapsia, vai?

Koitahan jaksaa ja ennenkaikkea löytää OMA elämä, vaikket pystyisikään irtautumaan avokistasi. Yksi sanontahan on, että saat sen, mistä luovut, joten ehkä luopumalla miehen juomisen (ja mielialojen) kyttäämisestä, saatkin tilalle vähemmin juovan ja tasaisemman miehen. Toivoa ainakin sopii :)
Hemmiina ei kirj.
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja pyykkipoika » 10.6.2013 13:56:11

Kyllä se pohja löytyy, kun jaksat odottaa. Siis Sinun oma pohjasi, Burre. :) Holistin pohja tulee vastaan kun on sen aika.

Irtipäästäminen huonosta suhteesta on joskus hemmetin vaikeaa. On jotenkin helpompaa vain olla ja öllöttää paskassa suhteessa, kuin alkaa sitä korjaamaan.Kaikki voimat menee siinä, kun yrittää hoitaa välttämättömät asiat ja jos hetken saa hengähdystaukoa, niin ei jaksa mitään tehdä... Henkinen paine kasvaa ja alkaa tulemaan fyysisiä oireita. Sydämen rytmihäiriöitä, kohonnutta verenpainetta, päänsärkyä, selkäkipuja... Kai kuolema korjaa, jos vain päästää niin pitkälle...

Minulle oli aivan älyttömän vaikeaa päättää ottaa avioero. Pelkäsin, mitä sitten tapahtuu, kun eroaa. Jääkö yksin ja miten taloudellisesti pärjää... Ihmeellisesti on kaikki vain järjestynyt. On ihan erilaista hoitaa asiat kuntoon, kun juova ihminen ei pääse enää vaikuttamaan, miten hommat hoituu.

Tsemppiä Burre, Sinäkin olet ansainnut hyvän loppuelämän!

- pyykkipoika -
pyykkipoika
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 217
Liittynyt: 22.7.2008 14:33:57
Ollut savuton

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 6.7.2013 15:06:51

Kiitos erittäin paljon Pyykkipoika ja Hemmiina! Itkusilmässä luin kommentit. Pyykkipoika kirjoitit niin osuvasti irtipäästämisestä se on juurikin niin, että sitä vaan sopeutuu ja koettaa hoitaa välttämättömimmät asiat, mihinkään muuhun ei sitten rahkeita riitäkkään... Tiedän nyt varmasti sen, että haluan erota, mutta se miten sen saan toteutettua onkin sitten oma tarinansa. Odotan kai vaan sitä oikeeta hetkeä jolloin voisin todeta, että kumpi muuttaa pois..? Samalla kuitenkin toivon, että asiat järjestyis jotenkin muuten, ettei tarvis tehdä mitään päätöksiä. Oon aina ollu huono päättään mitä teen eikä tää elämä (8vuotta) ole asiaa yhtään helpommaksi tehny. Onneks todellakaan ei ole yhteisiä lapsia ja tavaratkin oon mielessäni jo jakanu, toteutus vaan ontuu... Ois niin paljo helpompaa, ku joku sanois mitä tehdä...!

Maija Vilkkumaan biisin sanoin "Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä..."
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja voimaotus » 6.7.2013 20:26:50

Löysin viime syksyn muistiinpanoistani lainauksen Irene Kristeriltä (Tule lähelle, mene pois kirjasta) :

"Pitkään kestänyt stressaava tilanne muokkaa läheisen identiteetin alkoholismin mukaan. Se ei ole enää erillinen itsensä vaan hänelle kumppani on heijastus hänestä itsestään. Kumppanin mielialat ja mielipiteet ovat kertoneet hänelle kuka hän on ja mikä on hänen paikkansa maailmassa. Tällöin on tärkeää että läheinen alkaa rakentaan erillisyyttä kumppanistaan. Hänen ei tarvitse irrottautua suhteesta, mutta hänen on irrottauduttava sairaudesta (riippuvuudesta). Se että alkaa rakentaa omaa hyvää ja erillistä elämää kumppanista, pelastaa monilta itsetuntoa ja omanarvontuntoa tuhoavilta ajatuksilta ja teoilta. Hänellä on lupa etsiä omat mielenkiinnon kohteensa ja ystävänsä ja opetella elämään autonomisessa suhteessa kumppaniin."


Kirjan esittely (suosittelen lämpimästi kaikille, jotka yrittää irrottautua suhteessa tai suhteesta):

Aikuinen, joka omassa lapsuudessaan on jäänyt vaille vanhempiensa riittävää läsnäoloa, etsii parisuhteestaan hyväksyntää ja turvallisuutta. Rakkaus muuttuu tällöin helposti riippuvuudeksi. Irene Kristeri haastaa parisuhteessa kipuilevia matkalle menneisyyteen, tunnistamaan omat haavansa, myöntämään tunteensa ja tarpeensa sekä oivaltamaan niiden juuret. Sisällämme oleva pieni lapsi haluaa yhä tulla kuulluksi. Tämän myöntämisestä alkaa matka kohti aikuista parisuhdetta. Tule lähelle, mene pois on uudistettu painos vuonna 1997 ilmestyneestä samannimisestä teoksesta. Teos tarkastelee parisuhteen dynamiikkaa ja suhteen eheyden edellytyksiä. Uusina teemoina esiin nousevat verbaalinen väärinkohtelu parisuhteessa, seksuaalisuuden problematiikka sekä narsismin vaikutukset parisuhteessa.
voimaotus
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 17.8.2013 20:52:57

Tässä taas.. Tää touhu alkaa saada jo niin koomisia piirteitä, että en tiedä minkäväristen lasien läpi tätä elämää oikein kattelen?!? Viimenen kuukausi on menny siihen, että (yleensä) viikonloppusin avokki on niin kypsä kaikkeen tähän arkeen ja se on muuttamassa pois. Viikko sitten käytiin enemmän vuoropuhelua siitä kumpi oikeesti muuttaa pois, kun ei tästä tule mitään ja selkee oli, että avokki on sit se joka lähtee, mutta kun seuraava aamu koittaa niin mitään sellaisia puheita ei oo ollukkaan. Ja todellakaan näitä puheita ei selvänä oo suustaan päästäny. Paras on tulossa, kun noin viikko sitten kattelin myytäviä taloja ja sen sellasia niin nyt se oiskin ostamassa meille omaa taloo... HEI HALOO kuvitteleeko se oikeesti, että voi käyttäytyä ja toimia miten vaan... Mainitsin kyllä, että ennen elämänmuutosta en uutta muuttoo tule hänen kanssaan tekemään. Vastauksena, että tottakai juominen on sitten lopetettava ja diipa daapaa.. No ostakoon talon jos haluaa, mutta minä en ole sinne muuttamassa.

Päivä päivältä pohdin enemmän omaa elämääni ja etenkin sitä miks annan kohdella itteeni näin huonosti. Minkä vuoksi oon tottunu tähän ja ajoittain pidän tätä ihan normaalina (vaikka tiedän että sitä se ei ole). Kaikki tuntuu niin toivottomalle ja ahdistavalle. Jokin mun sisällä taistelee kaikkee tätä vastaan löytämättä kuitenkaan keinoja muuttaa tilannetta. Osittain pelkään mitä vielä voi tapahtuakkaan...
Burre
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa