[Hemmiina ei kirj.]

Kiitos, Rinalda, hyvän syksyn toivotuksista! Tulkoot tästä tulevasta sellainen

[liisa ihmemaassa]

Hei, just kun alan kirjottaan kuulen alkiksen tulevan halliin.. Eilen oli se päivä kun olis pitänyt risti piirtää seinälle,
eli ei alkoholia, tänä vuonna kolmas kerta. Mutta, mutta, se johtui "oksennustaudista".
Ukko ei syönyt, ei juonut enkä ollut varma onko hän elossa mutta ajattelin että omapa on asia.
Kysyin toissapäivänä onko hänellä siihen autoremonttiin rahoja, olin varoittanut aikaisemmin että
täytyy säästää ryyppämiseltä rahaa remonttiin mikä oli sovittu. Hän ärähti ettei oo kuin 50, siis mitä
se summa hällä menee päivittäin.
Taidan jättää auton ruostuun parkkipaikalle. Olen nyt kuitenkin päässyt omaan asuntoon kuten Rinalda joskin
käyn täällä asioitteni takia.
Kaikille: jättäkää ennenkä on myöhäistä.
Mun alkkis on sanonut suoraan että ei koskaan tule luopumaan alkoholista, asia nr 1.

Olikohan vielä jotain, joo kaatunut torilla viety sairaalaan, tikattu kaatunut kotona useita kertoja ja kun

[Rinalda]

Liisa, hienoa että olet päässyt muuttamaan omaan asuntoon!
Vaikeahan se on voimaantua ja toipua niin kauan, kun tilanne on päällä koko ajan.
Mutta poissa silmistä, poissa mielestä, sanoo sananlasku. No eihän se ihan niin yksinkertaista ole, mutta kuitenkin voi keskittyä omaan elämäänsä ja hetki hetkeltä päästä tilanteesta irti enemmän.
Ja auto on vain auto; joskin tarpeellinen kapine, niin pieni juttu loppuelämän rinnalla!
Nyt en ehdi kirjoittaa enempää, mutta halusin vain toivottaa tsemppiä, Liisa ihmemaassa!

[liisa ihmemaassa]

Hyvät joulut kaikille. Rinaldasta ei ole kuulunut yhtään mitään. Itse olen muuttanut pikku kaupunkiin vaikka välillä käyn täällä. kuten nyt. Ukko kaatui huoneeseeni ja kun huusin painu,,, makas vaan. Poikani halus nostaa hänet mutta sanoin etten koske häneen..meni jonkun aikaa, poika nosti pystyyn, ja ukko piti kiinni komeron reunasta, poika irrotti ja kun ukko otti pois otteen kaatui jälleen, sanoin pojalle eetä turha homma ambulanssi-ihmiset on sanoneet että antaa olla, taas paska on ulkona, piti antaa rahaa kun vaihdoin talvirenkaat, just pankissa vika , saan tänään. älä unta nää.

[Rinalda]

Hei Liisa! Oletko sopeutunut hyvin omaan asuntoon?

Täällä minäkin olen, vaikka uskomattoman pitkä väli tullut kirjoittamisessa. Nyt kirjoitin jo pitkän pätkän, mutta yht´äkkiä se hävisi enkä löydä sitä millään. En jaksa aloittaa uudelleen, kirjoitan toiste.. taisi olla ilkeä tonttu liikkeellä, joka nappasi tekstini

Mitään hätää täällä ei ole, työuupumusta vain. Mies on nyt sairaalassa, nilkka kipeytyi kovasti, joutui verisuonileikkaukseen ja saivat pelastettua jalkaterän, ettei tarvinnut amputoida. Mutta, jatkan toisella kertaa, menen nyt nukkumaan.

Joulun jatkoja vaan kaikille

[Rinalda]

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
Mies on edelleen sairaalassa. Tällä ei suoraan ole yhteyttä alkoholiin, enkä aiokaan vatvoa tätä asiaa vertaistukipalstalla. Kun ajattelen itse omalle kohdalle: jos olisin itse sairaana, haluaisinko, että asiaa käsitellään takana päin. No en haluaisi.

Pidän yllä positiivista mielialaa, teen töitä, nukun riittävästi, vietän paljon aikaa kissan kanssa, käyn mökillä, juttelen miehen kanssa puhelimessa. Eilinen ilonaihe mökillä käydessä: saukko oli luisutellut rantajäällä!

Muistakaahan kaikki pitää huolta itsestänne!

[Vieras]

Hei Liisa! Oletko sopeutunut hyvin omaan asuntoon?

Täällä minäkin olen, vaikka uskomattoman pitkä väli tullut kirjoittamisessa. Nyt kirjoitin jo pitkän pätkän, mutta yht´äkkiä se hävisi enkä löydä sitä millään. En jaksa aloittaa uudelleen, kirjoitan toiste.. taisi olla ilkeä tonttu liikkeellä, joka nappasi tekstini

Mitään hätää täällä ei ole, työuupumusta vain. Mies on nyt sairaalassa, nilkka kipeytyi kovasti, joutui verisuonileikkaukseen ja saivat pelastettua jalkaterän, ettei tarvinnut amputoida. Mutta, jatkan toisella kertaa, menen nyt nukkumaan.

Joulun jatkoja vaan kaikille

Hei Rinalda, kiitos että kysyt vointiani. En viihdy pikkukaupungissa tuntuu että tukehtuu siellä tuntuu olo niin vieraalta. Miehen jalkaterä on kumman punainen ja kuin paperia, luulen että se johtuu juurikin huonosta verenkierrosta. Nyt varsinkin talvella kaatuilee tämän tästä ja kun eilen sanoin että hän näytti kaatuvan pihalla haukkui mua valehtelijaksi. Ajattelen jos meillois toisinpäin eli mun ukko sais olla sairaalassa ja minä huilaamassa, kaikkea hyvää sinulle ja kaikille muille. Kaikki ajallaan!

[Rinalda]

Tervehdys vaan kaikille!
En ole lopettanut, vaikka olen ollut hiljaa. Olen kyllä Plinkissä käynyt katsomassakin usein, lukenut muiden ketjuja. Tässä omassa hommassa on vaan ollut tällainen aikalisä, johtuen miehen sairastumisesta. Tunnustan heti alkuun, että olen meinannut väsyä. Huoli toisesta, käytännön asiat, työ.. Energia ei ole riittänyt kunnolla kaikkeen. Ja omista tärkeistä jutuista sitä tietysti karsii (kuten kirjoittaminen, luonnossa kulkeminen), vaikka pitäisi kyllä tasan tarkkaan minunkin se jo tietää, että juuri omiin juttuihin pitäisi panostaa.

Lyhyt yhteenveto. Joulukuun puolivälissä miehen jalkaterä kipeytyi. Kolmen vuorokauden ajan hän makasi sängyssä.. alkuun sanoi, että on flunssainen olo, enkä minäkään ymmärtänyt, miten paha tilanne oli. Kävin omalla kämpälläni tekemässä töitäni, ja ekat pari yötä tavalliseen tapaan nukuin omalla asunnolla. Kuvittelin, että se on joku nyrjähdys tms, eikä mies kertonut miten kipeä oli. Sitten ei enää pystynyt astumaan jalan päälle, sängyn viereen piti laittaa ämpäri kun ei päässyt vessaan. Kyselin, pitäisikö mennä lääkäriin, mutta ei halunnut. Säännöstelin särkylääkkeitä, ettei söisi niitä liikaa.. Illalla olin lähdössä taas omalle asunnolle yöksi, mutta kysyin, haluaisiko hän että jään turvaksi. Ihme kyllä sanoi, että olisi hyvä jos jäisin. Yön aikana näin, ettei hän pystynyt nukkumaan ja oli tosissaan kipeä. Ei antanut minun soittaa ambolanssia yöllä, mutta heti aamulla suostui.

Siitä tämä ruljanssi alkoi. Paikallissairaalan ensiavusta soittivat keskussairaalaan ja hänet vietiin sinne heti, kun oli saatu tutkittua ja hankittua verta tiputtavaksi heti ja toinen pussi "matkaevääksi". Seuraavana yönä hätäleikkaus, suonia otettiin monesta paikasta ja rakennettiin uusi suoni vikaantuneen tilalle. Aamulla operoitu alue ollut hirveän turvonnut ja avattu uudelleen. Tilanne oli niin vakava, että jos olisi vielä viivytelty hoitoon hakeutumista vuorokausi, olisi jalka pitänyt amputoida.

Siitä selvittiin kuitenkin, ja nyt mies kävelee paremmin kuin ennen ruljanssia. Mutta tarinan opetus ennen kuin jatkan kirjoitusta: jos verenkierto-ongelmia on, riskiryhmään kuuluu, ja jalkaan tulee hirveä kipu, aikailla ei hoidon kanssa saa! Meille sanottiin, että aikaa toimia on pahimmillaan vain vuorokausi.

Minulla on huono näkö ja keskellä talvea kelit olivat liukkaat; en lähtenyt ajamaan keskussairaalaan, miestä katsomaan. Tietenkin myös kuviteltiin, että siellä menee vain muutama päivä. Loppujen lopuksi hän oli siellä 5 viikkoa (sai mm sairaalabakteerin) ja sen jälkeen vielä paikallissairaalassa viikon. Kotisairaanhoitajat käyvät hoitamassa haavaa vieläkin viikoittain. - Minä nukuin ensimmiset pari viikkoa omalla kämpälläni, mutta uudenvuoden yönä menin kissan turvaksi miehen asunnon sohvalle, ja siellä nyt toistaiseksi olen vieläkin. Kotiuduttuaan mies tarvitsi jonkin verran apua; nyt pärjää kyllä jo hyvin. Ihailtavan omatoiminen on kyllä ollut koko sairauden ajan.

Myönteistä tässä oli mm. tuo alun pakkoero, kun oltiin eri paikkakunnilla. Soitin hänelle joka ilta ja puhetta riitti vaikka kuinka paljon. Sain oikeastaan nyt sen "seurustelujakson", joka normaali-ihmisillä on alussa, kun tutustutaan. Meillähän silloin runsas 30 v sitten ei tällaista yhteydenpitoa ollut. Tavattuamme minä kirjoittelin hänelle kirjeitä melkein päivittäin; hän pari kertaa lähetti kortin. Puhelimessa ei puhuttu. Minä ajoin parin viikon välein häntä tapaamaan. Tavatessamme hän oli yleensä juovuksissa. - Mutta nyt siis puhuimme joka ilta ja olimme samalla aallonpituudella! Kun hän tuli paikallissairaalaan, kävin siellä päivittäin katsomassa. Siellä oli myös hyvä rauha jutella, ja juttua piisasi. Siis niin kuin seurustelua.. ensin puhuttiin puhelimessa, sitten tapailtiin, sitten muutettiin yhteen, eli hän tuli kotiin. Tämä kaamea tapahtumasarja oli siis myös myönteinen kokemus, josta olen iloinen. -Selvisimme myös sikäli hyvin, että minulla ei täällä kotona paniikki iskenyt, olin rauhallisilla mielin.. ja hoitajien mukaan mies oli reipas ja hyvä potilas.

Mutta aika kulkee kulkuaan ja virta jatkaa juoksuaan. Miehen tultua kotiin, pari kuukautta minä kävin yksin kaupassa, ja ostin tietenkin vain ruokaa. Sitten hän alkoi lähteä mukaan kauppaan, ostoskärry käy rullaattorista. Huhtikuun puolivälissä hän poimi kokeiksi mukaan 2 keskikaljaa. Sanoi, ettei palaa entiseen. Mutta sillä hetkellä tiesin..

Meni muutama päivä, otti 12 kaljan pakkauksen. Nyt mukaan lähteen joka kauppareissulla 24 keskikaljan pakki. Laihtui sairaalassa, mutta kilot ovat hiipimässä takaisin. Ja minä olen hiipimässä takaisin tänne omalle puolelleni. Nukun vielä miehen asunnon sohvalla, mutta en tiedä kauanko. Kissa nauttii tilanteesta, siitä että olemme kaikki koolla.. ilman kissaa olisin jo jäänyt omalle puolelleni nukkumaan.

Tässähän tätä tuli "lyhykäisyydessään", jatkan toiste, en enää ole näin pitkään vaiti.

Tiedän, että osa teistä ajattelee, että mahdollistan miehen juomisen. Hän ei kuitenkaan vielä pysty ajamaan autoa, ja pitäisi kuitenkin päästä esim. mökille liikkumaan. Samalla reissulla käydään ruokakaupassa ja hän myös maksaa ruokaostokset. Miten minä häntä määräisin pois kaljahyllyltä. Liikuntaa, ulkoilmaa, mökkitouhuja, niitä hän tarvitsee - ja apua siihen, että pääsee perille.. ja menenhän sinne minäkin. Kun hän ihmettelee painonnousua, kerron kyllä, että pakillisessa kolmoskaljaa on 3000 ylimääräistä kaloria. - Tätä pääsen kyllä kohta miettimästä, sillä nyt viime aikoina hän on kokeillut pari kertaa autolla-ajoa, ja juuri tänään kävi itsekseen autolla ruokakaupassa ("avuksi") ennen kuin lähdimme mökille. Ja osti sillä reissulla kaljansa.

No nyt lopetan tältä erää.. mutta palaan taas

[Nalkuttava akka]

Hei Rinalda! Aloitin ketjusi lukemisen joskus vuosi sitten ja silloin päätin, että kommentoin vasta sitten, kun olen päässyt loppuun. Ja nyt olen.

Välillä olen lukenut tiiviimpään tahtiin, välillä ollut pitkiäkin taukoja. Olen lukenut ketjuasi vähän kuin uskovainen Raamattua (anteeksi, jos vertaus on tahditon): hakenut siitä voimaa aina vaikean paikan tullen. Välillä minulla oli sääntö, että kun teki mieli mennä räyhäämään känniselle ukolle, piti lukea ensin vähän aikaa Rinalda ketjua. Ja yleensä se ketutus meni siinä ohi.

Mutta se, minkä haluan sinulle kertoa: tästä ketjusta on ollut minulle ihan VALTAVASTI apua. Paha mieli on helpottanut lukiessa ja on myös osannut asettaa omiakin murheita oikeisiin mittasuhteisiin. Ennen kaikkea se on luonut uskoa, "kyllä minäkin pystyn ja jaksan!".
Kaikkea hyvää sinulle ja suuret kiitokset!

[Rinalda]

Wau.. koko ketjun lukenut - voi mahoton!
Kiitos sanoistasi, Nalkuttava akka!
Ihanaa, jos tästä pohdiskelustani on ollut apua
Jatkan taas, kun tästä vähän piristyn..
Kyllä me selvitään

[Hemmiina ei kirj.]

Se on näköjään kerran vuodessa tapana käydä kurkkimassa, mitä tänne Plinkkiin kuuluu. Ja ihana oli lähes ensimmäisenä löytää tää Rinaldan ketju. Ei varmaan tarvi mitään sen kummempaa kommentoida. Mahtava lukea noin realistista tekstiä, jossa ei odoteta mitään ihmeitä syntyväksi, vaan nautitaan niistä hyvistä hetkistä "tässä ja nyt".

Minulla on ollut äärettömän raskas vuosi; äitini menehtyi toukokuussa, sen jälkeen järjestelin isä(puole)ni kotihoitoasioita, hän kun sairastaa Alzheimeria. Juuri, kun olin elokuun puolen välin tietämillä siinä tilanteessa, että "elämä jälleen kantaa", sain uuden suru-uutisen. Nuoremman tyttäreni, joka on tämän vuoden asunut ulkomailla, paras ystävä oli menehtynyt äkilliseen sairauskohtaukseen. Valoisa, hersyvänauruinen 21-vuotias nuori nainen; yliopisto-opinnot jo melkein kandivaiheessa, elämässä kaikki hyvin ja sitten; kaikki on lopussa . Tuota menetystä olen itkenyt pian kuukauden päivät, ja äitiäkin on ollut ikävä, kun olisin niin kovasti nyt kuuntelijan tarpeessa.

Pieni kytkös kuitenkin tähän Päihdelinkkiin:
Se, mikä tässä kaikessa on hämmentänyt mieltäni, on ollut ikävä ex-miestäni, tyttöjeni isää kohtaan. Siis sitä ihmistä, josta kerroin aikoinaan Viikonloppujuoppo-keskustelussa. Kun äitini vammautui ja tilanne näytti heti hyvin kriitiseltä, tuli äärettömän kova ikävä eksääni. Tajusin, että hän edelleen olisi ollut minulle se tuki ja turva, johon nojautua tuollaisessa tilanteessa. En kuitenkaan soittanut hänelle, koska hän elää jo uutta elämää - meni itse asiassa vastikään naimisiinkin.

Toivottelen jälleen teille kaikille, mutta erityisesti Rinaldalle, valoisaa vuoden jatkoa!

[Rinalda]

Hemmiina, mukava kuulla sinusta - vaikka kuulumisesi ovatkin surullisia.. Ajattelin sinua hiljattain.. ja muutamia muita "vanhan kaartin" ihmisiä. Mitenkähän voi esimerkiksi Kultakala?
Minä olen viimeksi kuluneen vuoden aikana kirjoittanut aika vähän.. tuo miehen sairastuminen on vienyt energiaa.. vielä enemmän kuitenkin energiaa on vienyt se, että vähän parempaan kuntoon päästyään tuo pölvästi alkoi taas vetää keskikaljaa tyyliin lavallinen 3-4 kertaa viikossa. Ihmisen tyhmyys jaksaa ihmetyttää, vaikka luulisi että siihen on jo tottunut
Haluaisin myös päästä jo piakkoin pois työelämästä, jossa olen ollut enemmän ja vähemmän mukana jo n. 45 vuotta. Mutta ikä ei riitä vielä eläkkeeseen, eikä rahat siihen että heittäytyisi vapaalle ilman eläkettä.. Riittäis tottakai, jos myisin oman asuntoni, mutta se on toiseksi tärkeintä mitä mulla on, kesämökin jälkeen.. eli tätä omaa elintilaa tarvitsee ehdottomasti. Kesämökin luonto pitää minut (ainakin omasta mielestä) tervejärkisenä, ja mahdollisuus häipyä oman asunnon puolelle koska tahansa on elinehto.
Ja on tämä Plinkki ja lajitoverit täällä tärkeä väylä myös.
Joten kirjoittelu jatkuu, välillä ahkerammin, välillä vähemmän.
Voimia ja rohkeutta jokaiseen päivään, ystävät

[liisa ihmemaassa]

Ei sitten varmaan viestiäni julkaistu, terkut kuitenkin.

[Vieras]

Liisa, joskus käy niin, että jos kirjoittaa kauan ja pitkän viestin, se ei jotenkin lähdekään. Olisiko vähän sama kuin verkkopankissa äitini tarkasteli liian kauan laskua, jota aikoi maksaa, niin tavallaan hänet heitettiin ulos. En tunne termejä, mutta "istunto vanheni" kun sivulla ei kirjoittamista lukuunottamatta tapahtunut mitään ja sitä nettisivu ei huomaa.
Harmittaa kyllä, kun pitkä pätkä vain katoaa.
Mukavaa päivää ja kokeile kirjoittaa uudestaan. Kiva olisi kuulla, miten sinulla menee.

[Sarasota]

Hei Rinalda!

Aloitin tämän ketjun lukemisen noin viikko sitten ja eilen sain luettua kokonaan. Jokaisen viestin.

Tätä on ollut siinä mielessä helppo lukea koska osaat kirjoittaa sujuvasti ja virheettömästi ja jotenkin jouhevasti. Välillä tuntui niin kuin lukisi jotakin kirjaa - mitä tapahtuu nyt!?
Sinusta minulle on jäänyt erittäin fiksu kuva. Järkevä, määrätietoinen lämmin ihminen joka välittää toisista sydämestään. Et noin vain hiljaa alistu ja osaat käsitellä vaikeita asioita. Tulitte miehesi kanssa jopa uneeni, niin tiiviisti luin tarinaanne Toivon että kerrot ainakin välillä kuulumisia. Sinulle toivon pelkkää hyvää.

Kyllä kauhistuin yhdessä välissä niitä ilkeitä kommentteja kissasi kuoleman jälkeen! On ollut mukava lukea myös kissoista ja kuinka hyvin hoidat niitä. Itse olen myös kissaihminen henkeen ja vereen. Minun kissaystäväni kuoli 18-vuotiaana 1,5 vuotta sitten. Ikävä edelleen

Minulla on alkoholisti-isä. Olen kuitenkin onneksi osannut nostaa kädet pystyyn alkoholismin edessä. Rakastan isää ja olen tekemisissä hänen kanssaan. Alkoholismin suhteen yritin nuorempana kaikkeni mutta en voi mitään. Helpotti itseäni kun olen antanut asian olla. Hän on tuurijuoppo ja emme ole juomaputken aikana tekemisissä eikä hän tapaa lastani kun on humalassa. Meillä on nykyään hyvät välit kun en anna alkoholismin enää suututtaa itseäni. Sain itsekin aikoinani paljon neuvoja että katkaise välit.
Itselläni oli nuorempana huumeriippuvuus mutta hakeuduin hoitoon ja olen ollut kauan kuivilla. Alkoholia en käytä.

Hyvää loppuvuotta sinulle Rinalda, ja miehellesikin! Lukijoita edelleen on