Olet täällä

Tästä tulee selviytymistarina

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Rinalda » 13.9.2017 10:18:12

Kiitos vastauksista Hemmiina ja pohdiskelija_, teidän vastauksianne on aina mukava lukea. Kuten muidenkin, ja on mukava nähdä, että täällä on käyty lukemassa, vaikka olen taas ollut hiljaa jo kuukauden.. Lukenut olen kyllä. Kirjoitan nyt muutaman sanan.

Miehen jalat ovat nyt paremmassa kunnossa, ja hän pystyy taas liikkumaan, kulkemaan itsekin autolla, verenvuotojakaan ei enää ole. Tupakanpolton hän lopetti 3 kk sitten, ja tuntuu olevan vakaa päätös pitää se pois. Kirkkaat viinat on jääneet hyvin vähiin, mutta keskikaljaa menee ka 20 tölkkiä/päivässä. Se on hänen asiansa ja valintansa, jatkaako noin vai mitä tekee; siitä en enää kanna huolta, koska hän on mahdollisuutensa saanut ja on täysjärkinen aikuinen ihminen, joka ymmärtää kyllä, että tuokin on vahingollista terveydelle ja tekee jatkuessaan saadun avun tyhjäksi. Mutta nyt hän sai oikeasti vielä valinnanmahdollisuuden, eikä jatko ole enää millään tavalla minusta kiinni.

Olenkin hyvällä omallatunnolla taas nukkunut jo 3 kk omalla asunnollani.

Nyt tuli taas kuitenkin uusi huolenaihe, edellistä pahempi. 17-vuotias kissamme sai heinäkuun lopulla sairaskohtauksen, jonka johdosta kävimme eläinlääkärillä. Kohtauksen syy ei selvinnyt, mutta verikokeissa löytyi kilpirauhasen liikatoiminta, ja siihen tuli elinikäinen lääkitys. Viimeksi kirjoittaessani olin antanut lääkettä parin viikon ajan ja kaikki tuntui olevan ok. Kolmannella viikolla kuitenkin sillä alkoi mennä pupillit aivan mustaksi ja oli kuin olisi tullut sokeaksi, etsi hämmentyneenä ruokakuppia ja vessaa, törmäili seiniin. Kilparauhaslääkkeen annostuksen säätämiseksi menimme 3 vk-verikokeeseen, nämä oireet olivat alkaneet edellisenä iltana, ja lääkärin mielestä kissa oli normaali. Seuraavana päivänä lekuri soitti verikoearvoista ja kilpirauhasarvo oli pudonnut pitkälti alimman raja-arvon alle. Lääkitystä jatkettaisiin, vain pienempänä. Kysyin mikä oli munuaisarvo. Sitä ei tutkittu, sanoi lääkäri. What the fuck! Munuaisarvohan pitää aina samalla tarkistaa, koska vanhan kissan toinen yleinen vaiva on munuaisten vajaatoiminta, ja kilpirauhasvaiva saattaa peittää sen oireet. Kun kilpirauhasen toiminta saadaan oikaistua, voi piilevä munuaisvika aktivoitua. Pidin pari päivää taukoa lääkityksessä ja kissa voi paremmin. Yritin aloittaa lääkityksen pienemmällä annoksella, mutta oireet palasivat. Nyt kissa on ollut 2 viikkoa ilman kilpirauhaslääkettä, ekalla viikolla oireet lievenivät ja toisen viikon ajan ovat pysyneet kokonaan poissa. Olen menossa toiselle eläinlääkärille otattamaan uudet kokeet ja suunnittelemaan miten toimitaan jatkossa. 17,5 vuotta vanha kissa elää parhaimmillaan enää muutaman vuoden. Lääkittynä ehkä puoli vuotta pidempään, mutta sekavana ja hämmentyneenä. Lääkitsemättä kenties täysipainoisempaa elämää, aktiivisena ja ympäristöään havainnoivana, yhdessä nuoremman velipuolensa kanssa. Kissan hyvinvointi on nyt prioriteetti nro 1, ja koska minulla ei ole tarpeeksi tietoa, haluan neuvoja eläinlääkäriltä, mutta tuohon ensimmäiseen (lisäksi riivatullisen kalliiseen) meni luottamus.

Tässä kissan hoitoasioita punnitessa ja omaan elämään peilatessa on tullut tällainen ajatus:
Ei ole tarpeen tavoitella täydellistä elämää. Se ei ole käytännössä kai koskaan mahdollista, ja tavoite aiheuttaa stressiä, ja ihminen on lopulta haavoittuvampi. Sen sijaan pitää tavoitella hyvää ja mielekästä elämää. Sen saavuttaminen on jokaiselle mahdollista, sillä sen rajat voi piirtää itse. Silloin loppupeleissä hyvä ja mielekäs onkin täydellistä.

Voikaa hyvin, lajitoverit :)
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1053
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja celeste11 » 18.9.2017 16:38:42

Valitettavia kuulumisia kisun osalta. Onneksi miehesi tilanne on ymmärtääkseni vakaa toistaiseksi.
Eläinlääkäri en ole, mutta kisuja minullakin on ollut 3. Jos munuaisten toiminta on heikkoa, eikä se johdu virtsa-tai munuaiskivistä, tilannetta ei juurikaan voida auttaa kuin hyvällä yleishoidolla. Jos kisulla on virtsakiviä, se usein näkyy punaisena pisuna. Minä aikoinaan sain sellaisen ohjeen, että kannattaa laimentaa kisun ruokaa vedellä, jotta saisi nestettä. Kissat eivät juurikaan juo vettä, ainakaan mun kissat. Suomen venäjänsiniset ry puheenjohtaja ainakin tietää kissoista ja niiden taudeista paljon.
Mutta kotikanavalla kun ollaan, koita jaksaa tilannetta siellä kotona.
Paljon voimia sinulle vilpittömästi!
Celeste
celeste11
 

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Rinalda » 19.9.2017 10:29:41

Kiitos Celeste :)
Miehen terveydentila on nyt tosiaan aika hyvä.

Kissalle en ole antanut lääkkeitä nyt 3 viikkoon; ensimmäisen lääkkeettömän viikon aikana nuo silmäoireet ja hämmentynyt käytös loppuivat ja parin viikon ajan on nyt ollut virkeä ja tuntuu voivan hyvin. Syö paljon ja juo myös. Huomiseksi olen varannut toiselle eläinlääkärille ajan verikokeisiin, tarkistetaan kilpirauhanen, munuaiset, maksa.. Oma tuntumani on, että kissa voi parhaiten ilman lääkkeitä, mutta en voi ottaa riskiä, että aiheuttaisin vahinkoa toimillani. Suuntaan tai toiseen, en uskaltanut myöskään jatkaa lääkitystä, koska tuollaisia oireita tuli. - No, silloin keväällä mies väitti (ennen hoitotoimenpiteitä) lääkärilleen, että voi hyvin eikä vaaraa ole. Lääkäri siihen heitti; "Sinä et olekaan käynyt lääkistä!" Samoin kun minäkin yritän selvittää kissan tilannetta, pitää minunkin muistaa: En ole käynyt eläinlääkistä! Puujalkavitsi..

Elämä koostuu monenlaisista osa-alueista, ja vaikka nämä kissahuolet vähän alkkisaiheesta sivuun menevät, täällä meillä kotona ne ovat ainakin minulle nyt pääasia. Miehen kaljan kittaaminen jää väkisinkin merkityksettömään rooliin juuri nyt. Ja kyllä kissat ovat miehellekin tärkeitä, ja toisaalta kissat tykkäävät hänestäkin. Olenkin joskus ajatellut, kun en itse oikein aina ole jaksanut häntä sietää, että on hyvä että hänestäkin joku tykkää.

Tämä menee nyt jaaritteluksi, joten lopetan tältä erää. Palaan taas Palstan varsinaiseen asiaan, kun Kissan tilanne stabilisoituu.
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1053
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja pohdiskelija- » 23.9.2017 08:22:57

Toivottavasti kissa toipuu hyvin ja ennenkaikkea selviää syy ongelmiin. Munuaisongelmat on kai kissoilla aika yleisiä. Valitettavasti kiire ja muukin aiheuttaa sekä "ihmis"- että eläinlääkärissä aikamoisia vaikeuksia ajoittain. Onhan moni kilpirauhasenvajaatoimintapotilaskin leimattu masentuneeksi hidastumisen ym oireiden vuoksi ja ollut väärällä lääkityksellä, kunnes asia on selvinnyt. Usein kun lääkäri on jonkun "päättänyt" ja omakantaan kirjannut, muutkaan ei hoksaa asiaa toisesta vinkkelistä katsoa. Kisuilla asia saattaa ratketa lääkäriä vaihtamalla helpommin.. Potilas nähdään uusin silmin vailla ennakkomielikuvaa. Eikä näissä asenneongelmissa auta välttämättä (eläin)lääketiteellinen koulutus pätkääkään.. :lol:

Vaihdetaanhan muuten joskus rikostutkintaryhmäkin vaikeissa ja pitkäkestoisissa tapauksissa, kun uudet tyypit saattaa katsoa uudesta kulmasta ja huomata jotain itsestäänselvää, mikä on jäänyt aiemmilta junnatessa huomaamatta. Eikä vika sinänsä ole kenessäkään, kun ihmisen mieli toimii, miten toimii ja "juuttuu" jotenkin helposti vanhaan näkökulmaan. Terve kriittisyys asiakkaana/potilaana on paikallaan.

Olen ollut alamaissa ja miettinyt, että kaikki ympäriltäni tuhoavat itsensä, mutta ei tässä miettiminen auta. Äitini jauhoi jääräpäisyyttään lonkkkansa ja polvensa tuusanp*skaksi, nivelissä romahtamisvaara ja luukuolio ja pian tekonivelleikkaus.. Pysyykö paikoillaan ja valmistautuu leikkaukseen? Ei pysy, kun miljoona "tiettyä työtä talossa on vaan tehtävä".. Ja kukaan muu ei osaa eikä niitä voi tehdä.. :mrgreen: Entisen puolison romahtamista hiukan pelkään/odotan, siis ikävässä mielessä. Jotenkin tavattuani hänet, mieleen se tulee.. Onhan käynyt niin, että ihminen ykskaks kellastuu ja päivystyksen kautta sairaalaan ja sille tielleen jää.. Toisaalta katukuvassa näkee kumminkin paljon pahemman näköisiäkin alkoholinkäyttäjiä, että eihän sitä voi tietää miten kellekin käy tai mikä elin pettää ensin.

Onneksi asun kauempana ja ongelmat ei kosketa jokapäiväisesti. Eikä toisten elämään tai valintoihin juuri voi vaikuttaa, joten asioiden tauoton vatvonta täältä etäältä olisi täysin turhaa. Tyytyväinen olen päätökseeni lähteä, ihanat rauhalliset aamut omassa rauhassa ilman paniikkia.. aamukahvit omaan tahtiin, hiljaisuus ja rauha lukea ja ajatella ja tehdä omiaan.. Jonkinlainen oma paikka olisi varmaan kaikille tarpeen.. Varmaan olet Rinaldakin erittäin tyytyväinen tuohon omaan asuntoon? :D Oma ovi ja oma lukko antaa kummasti seka rauhaa, että mielenrauhaa, koska sinne voi poistua kun haluaa. Tilannehan rauhoittuu muutenkin, koska riitaa tulee vähemmän ja se on kummankin tai kaikkien etu. Alkoholin hankaloittamassa suhteessakin säilyy silloin paremmin molemminpuolinen rauha ja kunnioitus, toisen arvostus ja ymmärtäminenkin, kun ei raivopäisenä huudeta ja haukuta väsymyksen ja turhautumisen takia.

Syksy on tuonut värikkäät lehdet, maatumisen hajun ja sateetkin, mikä on ihan kivaa. Joku perhosen toukka teki matkaa ja pohdin sen touhuja.. Koteloitumispaikkaa varmaan haki. En ole jaksanut selvittää, mikä hän oli.. Beige nakkimainen pötkylä ja perässä kirkkaan turkoosi "piikki".. Kohtaamista pidin antoisana, vaikken lajia tiedäkään. :lol: Sekin, niinkuin meistäkin jokainen taivaltaa omaa polkuaan eteenpäin, miten taitaa. Uskomatonta muuten, miten luonnossa todellakin jo pienessä hetkessä omat murheet haalenee.

Leppoisaa lauantaita Rinalda ja muut!
pohdiskelija-
 

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Rinalda » 25.10.2017 14:52:46

Kiitos kaikille lukijoille. Ja kiitos vastauksesta, Pohdiskelija! Meillä tuntuu olevan samantapaiset katsantokannat asioista. Vaikkapa siitä, miten merkityksellinen luonto on. Miten pienikin asia luonnossa voi olla elämys, joka saa saman tien vaikeudet unohtumaan. Se tuntemattomaksi jäänyt perhostoukka. Ojaan sukeltanut sammakko. Tikka joka lensi läheisen puun latvaan. Rastaan poikanen, joka mulkoili kesällä pahansuovasti matalalla rantakuusessa olleesta pesästä, kun kurkkasin saunan nurkan takaa. Paarma, joka lensi aina uudelleen sisään, vaikka aina hellävaroen kannoin sen takaisin ulos :lol:

Lupasin palata kirjoittelemaan, kun Kissan tilanne vähän stabilisoituu. Näin kauan siinä on mennyt. Kuukausi sitten kävimme toisella eläinlääkärillä. Yritettiin ottaa verikoe, mutta sitä oli vaikea saada laihoista tassuista, ja tilkka olikin niin pieni, ettei siitä saatu tutkittua arvoja. Lääkäri vaihtoi kilpirauhaslääkkeen toiseen ja sitä annetaan vain kerran päivässä; samalla annetaan lääkettä munuaisten vajaatoimintaan. Varsinainen syy pupillien laajenemiseen ja sekavuuteen edellisen lääkityksen aikana ei selvinnyt, mutta luultavasti osin lääke oli sopimaton ja osin annostus pikkuiselle kissalle aivan liian suuri. Uudella lääkityksellä on kuukausi mennyt hyvin, em. oireet ovat pysyneet poissa, kissa on virkeä ja syö hyvin ja onneksi painokin on alkanut pikkuhiljaa nousta.

Siinähän ne tärkeimmät asiat :o :lol:

No täytyy myöntää, että olen kyllä ollut välillä melkoisen väsynyt. Kevät otti todella voimille, kun huoli miehestä oli kova, ja "nukuin" silloin hänen asuntonsa sohvalla yöt, kun oli vaara että hänen suonikohjunsa alkavat vuotaa (=suihkuta) verta ja hän menisi niin huonoon kuntoon, että suunnitellut kirurgiset toimenpiteet hänen jaloilleen olisivat jääneet tekemättä. Nukuttuahan ei siellä juuri saanut, kun hän verenkierto-ongelmien takia sätki jalkojaan niin, ettei nukkunut juuri ollenkaan, käveli kaiket yöt ja piti näin minutkin hereillä. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että oli pakko toimia niin kuin toimin ja olla valmiudessa auttamaan/soittamaan apua tarpeen tullen. Kerran häneltä irtosikin jalasta rupi ja saatiin vuoto nopeasti tyrehdytettyä. Hänelle tehtiin molempiin jalkoihin pallolaajennus ja jalkaongelmat talttuivat kerrasta. Aikaisemmin laitettiin jo vaahtoa suonikohjujen vuotokohtiin ja sitten kun verenkiertoakin saatiin parannettua, rauhoittuivat hänen jalkansa. Suonikohjut ovat silinneet, jalat eivät sätki enää, hän pystyy kävelemään, nukkumaan, ajamaan autoa. (ja juomaan kaljaa, toki, mutta...) hän pystyy nyt edelleen itsenäiseen elämään eikä tarvitse hoitajaa. Kuten aiemminkin totesin, se oli projekti: varmistettiin, että toimenpiteet saadaan tehtyä ja turvattiin näin hänen toimintakykynsä säilyminen. Jolloin hän selviää myös yksin eikä olla sellaisessa tilanteessa, että minun pitäisi jäädä tähän pakosta omaishoitajan ominaisuudessa. Mitä tapahtuu jatkossa, sitä en tiedä vielä, mutta kaikki vaihtoehdot ovat edelleen olemassa.

Miehen kotiuduttua pallolaajennuksien jälkeen sairaalasta, kesäkuun puolivälissä, olin vielä yhden yön hänen asunnollaan, mutta sen jälkeen en ole nukkunut siellä yhtäkään yötä. Todellakin, tämä oma asunto, oma ovi jonka saa kiinni, se on elinehto. Se että nukun täällä, on nyt vakiintunut tosiseikka; joka ilta tulen tänne ilman mitään dramatiikkaa. Niin kuin hän menee omaan sänkyynsä ja kissat kumpikin mielipaikkoihinsa nukkumaan, yhtä luonnollisesti minä tulen tänne. Kissojen tähden päivät noudattavat vakiintunutta aikataulua. Eläimille on hyväksi säännöllinen aikataulu, niin ruokinnan kuin varsinkin toisen kissan lääkinnän takia. Aamulla seitsemältä menen miehen asunnolle, laitan kissoille ruuan toiselle kissalle lääkkeet, ja miehelle kans. Syön aamupalaa, katson telkkaria ja luen aamun lehden tabletilta, yhdeksältä tulen takaisin tänne omalle asunnolle, teen täällä päivän töitäni (puoliltapäivin käyn miehen puolella syömässä sekä ruokkimassa kissat). Illalla lähden täältä 6.lta, silloin ruokin kissat, laitan miehelle iltalääkkeet ja istuskelen ilta-yhdeksään. Niihin aikoihin kissat vetäytyvät nukkumiskoloihinsa ja minä poistun tänne omalle asunnolle. Illalla värkkään täällä vielä kaikenlaista, lataan valokuvia tietokoneelle, lueskelen nettiä, katson telkkaria, teen välillä vielä töitäkin. Yksi huomio minkä olen itsestäni tehnyt: en enää halua käydä suihkussakaan miehen puolella vaan henkilökohtainen hygieniakin tuntuu luonnollisemmalta hoitaa omalla kämpällä. Eli ei sitä oikein parisuhteessa enää olla millään muotoa, mutta jonkinlainen symbioosi tämä on, jossa on myös omat hyvät puolensa. Minulla on täällä paperit levällään ja käy välillä asiakkaitakin, joten on helpompaa, että kissat asuvat käytävän toisella puolella. Mies parempituloisena ostaa ruuan, ruokkii siis minutkin :) Han myös tekee ruuan silloin puolilta päivin. Minä puolestani hoidan esim. kaikki pankkiasiat, se kun on enemmän minun alaani. Ja kaikki muutkin paperi- ja viranomaisasiat. Kaupassa käydään usein yhdessä, ja samalla pikipäin mökillä. Ja itsekseni menen sinne ainakin kerran viikossa, ja silloin olen pitempään.

Tämähän voisi olla ihan toimiva koalitio. Jonsei olis sitä alkoholiongelmaa. No, eihän se ole loppunut siihen, että miehen jalat saatiin kuntoon. Kirkkaiden juominen on mennyt vähäiseksi, leijonapullo 1-3 krt/kk viime kuukausina. Keskikaljaa hän sen sijaan vetää hämmästyttäviä määriä sivustaseuraajan mielestä., viime kuukausina keskimäärin 600 tölkkiä kuukaudessa. Eli 6-7 litraa päivässä. Kun hän lisäksi juo ainakin 2 litraa maitoa päivässä, voi vain ihmetellä kuinka paljon nestettä yhteen ihmiseen mahtuu :mrgreen: Hän on kuitenkin oppinut säännöstelemään päivittäisen juomisensa ja aina välillä tunnin parin nokoset niin, ettei juuri koskaan ole kovin juopuneen oloinen eikä enää kaatuile.

Ja minä olen oppinut viittaamaan kintaalla. Yritän keskittyä omaan elämääni - ja siihen, että voimistun taas pikkuhiljaa. Keväällä voimille otti tosiaan miehen tilanne; kesän ja syksyn aikana on ollut jatkuva pelko kipeän kissan puolesta. Työt sujuvat etanamaista tahtia (on siis jonnimmoinen burnout, vaikken tunnustakaan). Nyt kun kissan tilanne näyttää valoisammalta, yritän päästä riittävän pitkiin yöuniin, tarpeeksi usein tapahtuvaan luontoterapiaan mökillä ja kohtuulliseen työtahtiin.

Paljon on tämän vuoden kesää ja syksyä moitittukin, mutta liekö viileähköjen säiden ansiota, että monet kauniit ilmiöt luonnossa ovat kestäneet pitkään. Minusta tuntuu, että jo keväällä tuomet ja pihlajat samoin kuin monet pensaat kukkivat pidempään. Nyt on jo kuukausien ajan saatu seurata tosi runsaan pihlajanmarjasadon kypsymistä. Syksyllä ruskan värit ovat pysyneet pitkään. Aina kun menen mökille, kuljen kameran kanssa "korvessani" ja olen haltioitunut. Luonto tarjoaa elämyksiä, jotka kantavat ja parantavat.

Voikaa hyvin!
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1053
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja pohdiskelija_ » 2.11.2017 07:59:27

Hei vaan!
Hyvä, että kissa voi hyvin jo ja tilanne on muutoinkin suht stabiili. Nyt on ollut paljon kirjoituksia ihmisen resilienssistä eli jonkinmoisesta joustavuudesta ja selviytymiskyvystä. Elämä on aaltoilevaa ja tilanteiden muuttuessa on viisasta toimia niiden ja oman järkensä mukaan sen sijaan että härkäpäisesti pitäisi kiinni jostain aiemmin tehdystä "suunnitelmasta". kIssa on parempi ja miehesikin voi aika hyvin ja nyt on taas sulla aikaa enemmän itsellesikin.. Näissä on aina se, että joutuu miettimään miten kannattaa toimia.. siis että myöhemminkin on sinut tekemisiensä kanssa. Mulle jää helposti jotenkin kiveksi kenkään tai tietynlaiseksi kivuksi, jos olen toiminut arvojeni vastaisesti ja siitä on seurannut jotain ikävää.. :shock: Eli itsekin mieluummin joskus vähän venyn, koska kun on tehnyt parhaansa, kävi miten kävi, on helppo sitten katsoa itseään peilistä myöhemmin. :lol: Ja tämä on ihan eri asia kuin uhrautuminen, josta seuraa vaan katkeruutta.

Ja sekin tietysti, että jos jossain olosuhteissa ja joidenkin ihmisten kanssa muuttuu sellaiseksi jollainen ei halua olla, niin mietinnän paikka siinä on.. Inhosin itseäni, kun sorruin huutamiseen ja sättimiseen ja toisen muokkaamisyrityksiin aikanaan.. Nyt etäämpää on helpompi olla toista kunnioittava ihminen. Uskoisin että alkoholisti tai kuka tahansa aikuinen hyötyy siitä, että on itsenäisempi, eikä hoidettava lapsukainen. Itsetunnollekin tekee hyvää osata hoitaa asioita ja olla avuksi toisellekin.. Siinä mielessä teidänkin symbioosinne kuulostaa hyvälle ja mullakin on exäni kanssa vastavuoroista auttamista ym edelleen. Isompi kinastelukin on jäänyt taa.

Aika valtavia nuo miehesi juomat määrät, ilmeisesti viikon suurkulutuksen rajat menee rikki jo yhdessä päivässä.. Ihmeen paljon ihmisen sisukset kyllä kestää.. :( Tai keho ylipäätään, kun miettii miten järkyttävään itsemme kaltoinkohteluun me ihmiset usein sorrumme. Ilmeisesti maksansiirtobuumi on edessä myös lihomisen takia, mikäli otsikoita on uskominen. Syömme, juomme, narkkaamme, liikumme liikaa tai liian vähän, tapamme itsemme työllä, nukkumalla liian vähän ja ylenpalttisella stressillä.. :mrgreen: Tähän nähden on ehkä typerää "tuomita" joku yksittäinen ongelmakäyttäytyminen jotenkin pahemmaksi synniksi kuin toinen.

Täälläpäin oli eilen suht liukas keli ja lipsuttelin hyötyliikuntaa 15 000 askelta.. en saa uudesta puhelimestani askelmittaria pois päältä, joten niin se niitä mittaa silloin kun mukana on.. :D Kintut on hiukan kipeät liukkaalla jäkittämisestä, mutta muutoin oloni on mainio ja nukuin kuin tukki.. Tälle päivälle on sitten tyystin eri touhut eli luen rästiin jääneen kirjan, makaan ja syön.. Kaunis oli pieni joki, vähän lunta maassa ja vielä lehtiä puissa.. Liekö märkä syksy aiheuttanut sen, ettei lehtien kannat oikein kuivahda ja katkea niin helposti ja värikkäät lehdet on ja pysyy puissa? Hauskoja hetkiä on hengitellä hyytävää ilmaa sisäänsä ja olla ihan hiljaa metsässä.. Satunnaisesti kuuluu pieni rapsahdus ja yksittäinen lehti irtoaa ja leijuu maahan ja kahahtaa vähän.. Ajattelin ottaa seuraavalle reissulle termospullon mukaan.. Paljon luontoa on ihan kaupungissakin, jos hiukan poikkeaa kaduilta.. Ja pienikin läntti tai pusikko sisältää kaikenlaista, kun siellä hiukan aikaa ihmettelee.

Joo ja todellakin vanha sanonta "oma tupa, oma lupa" on hyvä. Pikkuinen kolo ja lukko ovessa, niin sielu tyyntyy kummasti, kun on mahdollisuus vetäytyä omiin oloihinsa. Raikkaita marraskuisia päiviä Rinalda ja muut! Koitetaan pitää itsestämmekin huolta ja säilyttää elämänilo vaikeissakin hetkissä.
pohdiskelija_
 

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Hemmiina » 15.11.2017 18:13:13

Hei vaan täältäkin Suomen kolkasta. Tänään on sadellut vähän lunta, mutta se taitaa sulaa vielä pois viikonloppuna.

Oma elämä on ollut ehkä pahiten "ruuhkainen" ikinä. Töissä uuden tietojärjestelmän suhteen iso projekti, johon onneksi tytärkin pääsee kuukauden päivät osallistumaan. Saa tuo työtön kakskymppinen edes vähän taskurahaa.
Miestä ei elämääni ole tullut, mutta eipä sille (parisuhteelle, miehelle) olis kyllä aikaakaan... Paljon on ollut erilaisia viihdemenoja, kiitos erään aktiivisen ystävättäreni, joka hankkii lippuja milloin minnekin keikalle ja pyytää vasta sitten mukaan. Noh, miksen menisi; sinkkunainen. Onhan tuohon "viihteellä" käyntiin sitten välillä liittynyt alkoholikin, joskus hieman liiallisessa määrin, mutta sitten menee taas viikkoja, kun ei tule otettua juuri lainkaan. En nyt tätä omaa juomakulttuuriani pidä mitenkään tuomittavana saati huolestuttavana. Halusin vain sivujuonteena mainita :)

Meidän - tai oikeastaan nuoremman tyttären - elämään on tullut uusi hevonen. Entinen "ovi" sulkeutui ja hetken tyttö oli aika hukassa, kun mieli paloi hevosten pariin. Nyt on sitten varsinainen projekti tallissa eli puuhaa riittää tyttärellä ja välillä äitikin joutuu hätiin/seuraneidiksi.

Vanhempi tytär on lähtenyt jälleen yliopisto-opiskelijaksi, tällä kertaa Tampereelle. Tuntuu, että hänen osaltaan asiat ovat oikein hyvin ja silloinhan ne ovat hyvin tällä äidilläkin.

Eipä tässä tosiaan kiireitä kummempaa. Laittelin juuri uuniin tulet ja poltimpa samalla vähän keskisormeakin, auhh! Mutta joo, huomenna lähden seminaariin pariksi päiväksi ja viikonloppuna sitten taas vain kotoilen. Elämä on ihanaa, kun ei ole niitä tiettyjä huolia, mitä vielä neljä vuotta sitten oli, kun mies kulki omia polkujaan...

Rinalda ja kumppanit! Nauttikaa talven tulosta ja joulun odottelusta!
Hemmiina
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 257
Liittynyt: 28.1.2013 08:13:15

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Rinalda » 5.12.2017 16:17:46

Kiitos taas vastauksista ja kiitos lukijoille.

Aikaa on taas kulunut. On ollut surua; vanha kissamme menehtyi kuukausi sitten kolmea kuukautta vaille 18-vuotiaana. Sehän voi jo aika hyvin, oli aktiivinen ja painokin alkoi pikkusen nousta. Joka päivä hoidin sen turkkia ja olin saanut kaikki takut turkista selvitettyä. Onnellinen olen siitä, että eläinlääkäriä vaihdettiin ja lääkitystä kevennettiin; kissan viimeiset kuukaudet olivat hyvää elämää ja vietimme paljon laatuaikaa yhdessä. Mutta ikävä sitä on. Se on nyt haudattuna mökille ja samaan hautaan pääsi sen sisar joka menehtyi 3 vuotta sitten - eli olen viimein päästänyt irti sen tuhkauurnasta. Ja huomannut, ettei sen muisto minun huoneistostani hävinnyt tuhkan mukana, kyllä se on syvemmällä. Satunnaiselle lukijalle, joka ihmettelee kissojen ikävöintiä: meillä ei ole lapsia, nämä kissat olivat perheemme täysivaltaisia jäseniä muutaman kuukauden ikäisestä pennusta asti, toinen 14,5 vuotta, toinen melkein 18 vuotta. Nyt on jäljellä yksi kollipoika, 8-vuotias, erään tuurijuopon kuoltua meille adoptoitu.

Miehen alkoholinkäyttö on vakiintunut 600 keskikaljatölkin tienoille kuukausittain + kolmen vartin leijonapullo suunnilleen kerran viikossa. Eli ei häntä raittiiksi voi tituleerata parhaalla tahdollakaan :roll: Mutta ei hän myöskään kaatokännissä ole koskaan. Joskus on päivän juomatta, että voi seuraavana aamuna käydä autolla kaupassa. Mutta yleensä kyllä käymme kaupassa yhdessä, minä kerään ruuat ja hän huolehtii omista tarpeistaan. Ja kantaa itse kaljansa; minä en niihin koske. Puoli vuotta on nyt ollut polttamatta tupakkaa.

Vuosi on ollut rankahko, ensin oli huoli miehen terveydestä, sitten suurempi huoli kissan terveydestä, sitten suru ja kaipaus kissan kuoltua. Työteho on ollut pitkälti hukassa, ja rästitöitä on. Nyt viimein alan taas piristyä, ja yritän kuroa töitäni kiinni. Ensi kesänä tulee mulla täyteen 40 vuotta asiakaspalvelutehtävissä (ja 44 vuotta työelämässä), tuntuu että alkaisi jo riittää. Haaveilen, että jollakin keinoin pääsisin työelämästä pois ja voisin keskittyä metsätöihin mökillä 8) Pankinjohtaja sanoo: "Rahavirrat ovat liian pienet".. Whatever, aion keksiä jonkun konseptin, miten saisin aikaa itselleni ja niille kaikille kymmenille kiinnostaville asioille, joille ei koskaan ole tarpeeksi aikaa..

Mutta nyt, hyvää Itsenäisyyspäivää! Me alkoholismin ja alkoholistin vaikutusalueella olevat voisimme ajatella näin: Olkaamme itsenäisiä ihmisiä - ei vankeja eikä vartijoita! Eläköön itsenäisyys :D
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1053
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja pohdiskelija_ » 7.12.2017 08:20:21

Voi! osanotto kissaystäväsi kuoleman johdosta! Nuo hetket ennen loppua ovat liikuttavia ja tuskaisia; yhteisen ajan rajallisuuden tiedostaa niin hyvin. Suoraan sanottuna kyyneleet nousi silmiin, kun luin tuosta takkujen selvittelystäkin ja muistin oman koirani viimeisen aamun, kun annoin sille sen lempiruokaa ja teimme viimeisen pikkukävelyn yhdessä ennen varatulle lopetusajalle eläinlääkäriin lähtöä. Hyvä muisto kuitenkin jää, kun on tehnyt voitavansa, eikä luista oman mielipahansa takia raskaastakaan matkasta tai ristiriitaisia tunteita herättävistä hetkistä ennen loppua. Siinä se rakkaus punnitaan, niin eläimen kuin ihmisenkin kohdalla.

Ehkäpä keksit tosiaan jonkun ratkaisun rahapuoleen ja pääset keskittymään enemmän rakkaisiin asioihin; onhan noita työvuosia jo takana, kun 44v on jo puurtanut. :)

Huvitti hiukan Kauppalehden hätäseen raapaistu artikkeli netissä, ettei älykkyys ei sinänsä auta välttymään rahavaikeuksilta, vaan pikemminkin päinvastoin. :lol:

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/tast ... n/X4CWcU2R

lainaus jutusta:
"Jos olet niin fiksu, miksi et ole rikas, tentataan monelta älyn jättiläiseltä.

Älykkäät ihmiset eivät ole sen rikkaampia kuin he, joilla ei leikkaa keskimäärin yhtä hyvin, väittävät tutkijat. Itse asiassa hyvin älykkäämmillä ihmisillä on hieman suurempi riski ajautua tai ajaa itsensä taloudellisiin ongelmiin, kirjoittaa CBS.

Tutkimuksen tekivät Ohion yliopiston tutkijat Yhdysvalloissa, ja se kattoi koko valtavan maan.

Tutkijat pystyivät osoittamaan, että jopa keskimääräistä heikommilla älynlahjoilla varustetut ihmiset olivat yleensä yhtä varakkaita kuin älykkäät kansalaiset. Sama oli tilanne keskivertoälykkäillä. Tutkimuksessa otettiin huomioon myös ulkoiset olosuhteet.

”Ihmiset eivät rikastu siksi, että he ovat älykkäitä”, sanoo tutkija Jay Zagorsky.

”Älykkyysosamääräsi ei ole missään suhteessa vaurauteen. Korkea älykkyys ei suojele taloudellisilta ongelmilta.”

Tutkimus on julkaistu Intelligence-verkkolehdessä."

Otin copypastella tosiaan tähän osan jutusta. Hiukan alavireisenä päivänä itselleni tämä tuo pienen kevennyksen, kun tässä enempi miinusmerkkistä "omaisuutta" haalineena voi lohduttautua uskottelemalla kuuluvansa kenties älykkäämpään kansanosaan sittenkin. :mrgreen:

Voimia suruun, Rinalda! Tuo itsenäisyysajatus tuoltakin kantilta on hyvä ja usein asiat tuppaavat jotenkin kumminkin järjestymään. Taidan nimittäin minäkin päästä asumaan aika keskelle luontoa piakkoin. Naavaa puissa, oravia ja lampikin näkyisi ikkunasta ja jos karskiksi rupean, voin siinä uida avantouintimentaliteetilla aina kun vesi vaan on sulana.

Jokainen toteutunut haave on ollut ensin olemassa pelkästään ajatuksena mielessä ja saanut sitten konkreettisen ilmiasun. Ehkä utopistiseltakin tuntuvia ajatuksenpoikasia kannattaa siis mielessään vaalia tai ainakin antaa niille siellä pieni höpöstelytontti kasvualustaksi. ;)
pohdiskelija_
 

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 12.1.2018 13:02:00

Mitä kuuluu Rinaldan uuteen vuoteen?
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1197
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Rinalda » 17.1.2018 16:50:56

Kiitos kysymästä, JuuliaS!
Ja kiitos vastauksestasi, pohdiskelija!
Kaikille lukijoille hyvää, mielekästä, oman näköistä uutta vuotta!

En ole hävinnyt täältä minnekään, joka päivä olen käväissyt palstoilla lukemassa. Ei vaan ole tullut kirjoitettua. Osin siksi, ettei oikeastaan ole mitään uutta "raportoitavaa" edellisiin vastauksiini lisättävänä, Osin siksi, että vieläkin olen ollut jonkun verran väsynyt tuon rankahkon vaiheen jälkeen (kun miehen terveys oli kehnompi ja kissa sairasti ja sitten kuoli), Osin myös siksi, että työssäni on vuodenvaihde muutenkin aika kiireistä ja nyt on taas jotain ylimääräistäkin projektia. Samalla yritän saada paperikaaokseeni vähitellen jotain tolkkua; järjestellä ja karsia aineistoa. Jotta vähitellen saisin asioita ajan tasalle ja saisin enemmän aikaa noille mainituille kiinnostuksen kohteilleni (luonto, valokuvaus, kirjoittaminen jne jne). Niin tämähän on myös sitä kategoriaa Kirjoittaminen, samalla kun tämä on itsensä kuntouttamista, mutta on myös niin, että tämäkin välillä tempaa mukaansa silloinkin, kun pitäisi ehtiä tekemään jotain muuta (työasiaa).

JuuliaS, näin ketjusi toisaalla ja toivotan tsemppiä!

Pohdiskelija, jakamasi lehtijuttu osui ja upposi! - Onko asumishaaveesi luonnon keskellä toteutunut? Kuulosti niin oikealta paikalta sinulle :D

Palaan taas, ennemmin tai myöhemmin. Pidetään huolta itsestämme!
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1053
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja pohdiskelija_ » 30.1.2018 20:08:24

Hei vaan.
Olen tosiaan muuttanut ja ollut tähän ihan tyytyväinen. Alkuun oli pientä ongelmaa mm edellisen asukkaan rikkomien kodinkoneiden kanssa, mutta vuokranantaja hoiti asian mallikkaasti. Olen nauttinut lumesta ja seurannut naakkojen touhuja. Tänne on jäänyt talvehtimaan pieni populaatio. Innostuin lueskelemaan naakkojen elämästä, pariutumisesta ja sosiaalisesta järjestelmästä parvessa. :mrgreen: ja koitin niistä luonnostella kuviakin, mutten tiedä tavoitinko "naakkuuden" syvintä olemusta vielä. :lol:

Tämä muutto väsytti yllättävän paljon ja aikaa on mennyt nukkuessakin. Ja lukiessa, työn alla Rosa Liksomin "Everstinna". Kyseisen kirjailijan novellitkin on hyviä, elämän nurjaakin puolta kuvataan niin osuvasti, että nauroin itsekseni useaan otteeseen.. Tragikoomista tämä taivaltaminen usein on itse kullakin, mutta jotenkin juuri sen koomisen puolen huomaaminen omastakin toiminnasta/kärsimyksestä tuo hupia ja voimaa.. Olen tuuminut välillä, että näillä kyvyillä tulee juuri tällaista jälkeä.. :lol:

Mutta nykyään olen valtaosan ajasta ihan tyytyväinen elämääni.

ps. muuten yhdessä novellissa vanha , kissalauman kanssa entisessa suntion talossa asuva, leskimies käy hautaamassa kuolleen kissansa sukuhautaan kirkkomaalle saatesanoin:"lepää rauhassa, me muut tullaan perässä".. Rinaldan kissa tuli mieleen ja kun toisaalta itse mieluusti ikuisuuttani viettäisin edesmenneen koirani kanssa samassa haudassa, niin jollain tapaa tämä tarina omituisuudessaan viehätti.

Voikaa hyvin palstalaiset!
pohdiskelija_
 

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Rinalda » 22.4.2018 15:21:21

Jihuu, on kevät! Jospa taas piristyisin..

Onpa taas aikaa vierähtänyt. Olen lukenut palstaa, mutten kirjoittanut. Olen yrittänyt keskittyä työntekoon.. Vähän työuupumusta, liian paljon asioita joita pitäisi hoitaa yhtä aikaa, liian vähän unta, erityisiesti liian vähän ulkona oloa. Mökillä on ollut niin paljon lunta, että saapasvarsi ei ole piisannut, ja vasta eilen pääsin ekan kerran tänä vuonna autolla mökin pihaan. ja tänään heti uudelleen.. Vieläkin pihassa on lunta, mutta nyt kevät etenee pitkin harppauksin. Tuttu joutsenpari lentää matalalla ohi, niiden vakiopesäpaikka on lähellä. Mustarastaspariskunta on palannut, räkättikin jo äänsi. Mökkimaastossa asuu vielä talitiainen, joka sanoo vanhanaikaisesti "titityy" eikä tittyy niin kuin nykylinnut. Katsoin veneen pressun alle: kuivana on säilynyt! Ennen vuodenvaihdetta mökissä käydessä, siellä olevien kenkieni varresta kurkkasi hiiri, mutta jätöksiä ei nyt paljon näkynyt; taisivat pärjätä luonnossa paksun hangen alla eikä tarvinnut punkata minun matalassa majassani :)

Elämä tuntuu taas olevan mallillaan, kun alkaa päästä säännöllisesti luontoon.

Siinähän tuo alkkis-gubbe kulkee mukana myös. Oli autossa mukana tänäänkin, nojasi kaljatölkin kanssa autoon sillä aikaa, kun kiertelin paikkoja. Edelleen keskikaljaa menee hänellä n. 600 tölkkiä kuussa, mutta nyt ei ole kuukausiin käynyt alkossa eikä ostanut kaljaa väkevämpiä juomia. Tupakka on pysynyt poissa viime kesäkuusta alkaen. Ei kaatuile, eikä jaloista ole tullut verta. Lihonut on kyllä, kun ei liiku. Ottaa kohta oman autonsa talviteloilta ja voi sitten joskus käydä omin päin mökillä; se motivoinee olemaan välillä pari päivää juomatta.

Eihän tuo ihanteellinen kumppani ole, mutta näinkin tämä sujuu, kun kuitenkin asun eri huoneistossa, olen siellä yöt ja suurimman osan päivistä, miehen puolella olen aamulla pari tuntia, samoin illalla, ja päivällä käyn syömässä. Meillähän on enää yksi kissa, ja se on sopeutunut näihin aikatauluihin hyvin. Juoksee ovelle vastaan, kun menen, mutta pärjäävät siellä hyvin keskenäänkin. Niin hyvin, että olen nyt varannut kesäkuulle itselleni junaliput, ja lähden yksinäni käymään 3 päivän reissun kotiseudulla, viime vuoden jäätyä kokonaan välistä. Tapaan sukulaisia ja käyn kotikylälläkin; yöpymispaikkakin on jo tiedossa isoisän entisestä talosta. Omalla autolla en enää viitsi sinne lähteä, viimeksi (pari vuotta sitten) väsytin itseni pahanpäiväisesti, kun yritin tuhannen kilometrin keikan heittää kesähelteessä liian tiukalla aikataululla.

Eli itseeni yritän panostaa. Selättää taas hiipivän väsymyksen ja tehdä itselleni tärkeitä asioita. Suosittelen muillekin.
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1053
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Seija » 16.5.2018 22:08:36

Miehesi juo 600 tölkkiä (kolmos?)olutta kuussa?! Eli 20 tölkkiä päivässä??! :shock:
Kysyn uteliaisuuttani, en moralisoidakseni: miten nuo oluet kulkeutuvat miehen asuntoon? Käykö hän itse päivittäin hakemassa tuon lastin? Jos näin, niin miten se on fyysisesti mahdollista? Ajokorttia hänellä toivottavasti ei enää ole! Entä kuka siivoaa tuon valtavan tyhjien tölkkien kasan miehen asunnosta?
Seija
 

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Vieras » 17.5.2018 08:36:31

Seija kirjoitti:Miehesi juo 600 tölkkiä (kolmos?)olutta kuussa?! Eli 20 tölkkiä päivässä??! :shock:
Kysyn uteliaisuuttani, en moralisoidakseni: miten nuo oluet kulkeutuvat miehen asuntoon? Käykö hän itse päivittäin hakemassa tuon lastin? Jos näin, niin miten se on fyysisesti mahdollista? Ajokorttia hänellä toivottavasti ei enää ole! Entä kuka siivoaa tuon valtavan tyhjien tölkkien kasan miehen asunnosta?

Ihan ulkopuolisena kommentoin, että kaljalaatikossa on 24 tölkkiä tai pienemmässä 18. Kyllä nuo ihan hyvin liikkuu kantamalla lähikaupasta kotiin. Paremmin alkoholistit niitä kantaa kuin samaa määrää maitoa.
Toisekseen himo on niin kova, että yllätyävän suuriakin ponnisteluja sen eteen nähdään. Olen nähnyt polkupyöräiltävän 10km edestakaisin viinapullon takia. Käveltävän tosi pitkiä reissuja ja huonoimmat tarpoo ostoksille rollaatyorin avulla. Riippuvuus on vaikea asia. Ihan erimittakaava kuin jättää aamukahvi tai hetkut väliin, mi sekin voi aiheuttaa ärtymystä.
Ja jos perheellä on auto, kuka kieltäytyy ottamasta paluumatkalle puolisonsa alkoholiostoksia? Ei ole taloudellisestikaan järkevää toista taksilla ajatuttaa. Ajattelisin, että jos elämää yhteistuumin jatkaa, niin vaikkei pelkäksi viinakuskiksi ryhdykään, tietty kunnioitus toista kohtaan on hyvä säilyttää. Vai pistetäänkö perheen pullukka pullapitkonsa kanssa eri kyytiin tai kävelemään?
Ihmisellä on kuitenkin itsemääräämisoikeus juomisiensa, syömisiensä ja ostoksiensa suhteen.
Vieras
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa