Olet täällä

Tästä tulee selviytymistarina

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Narrinen » 18.5.2018 21:31:40

Tuota 600 kaljatölkin määrää ihmettelevälle sanoisin, että alan miehelle (tai naiselle) tuo määrä on peruskauraa, ja joskus menee enemmänkin. Tiedän tämän ihan oman ex-mieheni ja tuntemieni alkoholistien kautta. No - onneksi se on omalta osaltani jo menneisyyttä.

Rinaldalle mukavaa alkavaa kesää ja huolettomia hetkiä luonnon parissa!
Narrinen
 

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Rinalda » 21.5.2018 10:38:12

Terve vaan kaikille!

Seija kirjoitti:Miehesi juo 600 tölkkiä (kolmos?)olutta kuussa?! Eli 20 tölkkiä päivässä??! :shock:
Kysyn uteliaisuuttani, en moralisoidakseni: miten nuo oluet kulkeutuvat miehen asuntoon? Käykö hän itse päivittäin hakemassa tuon lastin? Jos näin, niin miten se on fyysisesti mahdollista? Ajokorttia hänellä toivottavasti ei enää ole! Entä kuka siivoaa tuon valtavan tyhjien tölkkien kasan miehen asunnosta?


Laitan tänne välillä muistiin määriä, jotta pysyn itsekin kartalla missä mennään. Ollaan oltu yhdessä runsaat 30 vuotta, ja alussa hän perisuomalaiseen tapaan osti perjantaipullon (tai vuorotyön mukaan, mille päivälle vapaa osui). Silloin alussa en ymmärtänyt, mitä alkoholismi tarkoittaa, kun ei kotona eikä kaveripiirissä ollut ongelmaa. Oli tärkeää päästä muuttamaan pois kotoa, kauas, pois äidin raivokohtausten alta. Kotiuduin tänne toiselle puolelle maata hyvin, ja moitin miehen juomisessa alkuun vain sitä, että miksi niitä kirkkaita pulloja pito ostaa aina 2 kerralla, jolloin hänestä tuli ilkeä. Sanallisesti, ei koskaan fyysisesti.

Monenlaista vaihetta on juomarin uralla ollut ja tarkempaa selontekoa löytyy tästä tarinastani, jos jaksaa sitä läpi kahlata. Kun noita sivuja on kertynyt, ja kertyy vielä jatkossakin! Miehen juominen paheni 8,5 vuotta sitten, kun hän jäi eläkeputkeen/eläkkeelle, eikä työ enää rajoita. Pahimmillaan hän joi kirkkaita lähes päivittäin, 1-2 puolen litran putelia, tai välillä kolmen vartin. Kolmoskaljaa myös, mutta vielä pari vuotta sitten suhde oli 10 - (pahimmillaan) 20 litraa väkeviä kuussa ja n. 300 tölkkiä kolmoskaljaa. Kaikki nämä vuodet on mennyt 2 askia tupakkaa päivässä.

Miehen terveys on kestänyt uskomattomalla tavalla, mutta tulee joskus "pää vetävän käteen" täälläkin. Jo silloin runsas 8 vuotta sitten jouduttiin tekemään pallolaajennus toiseen jalkaan kävelyongelmien takia. Silloin hän oli juomatta ja tupakoimatta n. vuoden verran (en muista tarkkoja aikoja enkä kerkiä tsekata..). Sitten vähitellen kumpikin riippuvuus hiipi takaisin. Jalat alkoivat taas mennä huonommiksi, ja suonikohjuista alkoi tulla suihkuten verta tämän tästä. Välillä kaatui ja kolhi itseään - muttei koskaan niin paljon, että olisi oppinut.. Minä väsyin pikkuhiljaa vierellä, kunnes aloin keskittyä itseeni ja muutin käytävän yli toiseen asuntoon, pikku hiljaa, nyt olen ollut täällä jo yli 4 vuotta kirjoillakin, ja viimeksi viime kesänä olen nukkunut miehen asunnolla (silloinkin vain siksi, että miehellä oli kriittiset hetket jalkavaivojensa kanssa).

Eli terveysongelmia miehellekin tuli ja viime kesänä hänelle ruiskutettiin molempien jalkojen suonikohjuihin vaahtoa verenvuotojen lopettamiseksi ja tehtiin pallolaajennukset molempiin jalkoihin. Hän oli ennen sitä jo melkein liikuntakyvytön, mutta toimenpiteistä oli apua. Hän myös heräsi ja ryhdistäytyi sen verran, että lopetti tupakanpolton ja se on pysynyt poissa. Hän myös vähensi väkevien juomien nauttimista ja kun selasin kalenteriani, niin ennen joulua hän on viimeksi käynyt alkossa. Keskikalja on sitten vastaavasti lisääntynyt, ja sitä on jo muutaman kuukauden ajan mennyt lähes jokainen päivä se 24 pöntön pakki. Joskus jää päivä välistä, jos seuraavana haluaa käväistä autolla jossain, tai jos on tullut kutsu lääkärille.

Eihän siinä kaljan kotiin saamisessa mitään ongelmaa ole. Kaksi isoa tavarataloa on toisella puolella tietä. Pikkukauppa, jossa yleensä käymme ruokaostoksilla, on matkan varrella mökille mennessä. Poikkeamme päivittäin ruokaostoksille. Työnjako on se, että minä kerään ruuat ja mies ottaa kaljapakkinsa. Mies maksaa kaiken, ja valmistaakin ruuan, joten minulla ei mene rahaa ruokaan eikä aikaa kokkailuun. Siitä huolimatta en koskaan hae hänelle kaljaa, enkä myöskään kanna hänen kaljojaan. Jos ei jaksa kantaa niitä itse, sitten ne jäävät sinne missä ovat. En siis koe olevani hyväksikäytetty siinä asiassa 8) Eipä niistä tyhjistä tölkeistä vuorta synny miehen asunnolle, seuraavana päivänä palauttaa tyhjät, kun uusia hakee. En ole kertaakaan eläissäni myöskään vienyt tyhjiä tölkkejä kauppaan, enkä tiedä miten se palautusautomaatti toimii. Tietynlaisen poikkeuksen tein kerran vuosia sitten, kun mies oli juonut mökillä koko kesän ja kerännyt palautustölkkikassit pihan perällä seisovaan isoon peräkärryyn. Syksyllä kun muutettiin kaupunkiin, jäivät tölkit sinne. Suutuspäissäni mökkiä siivotessa keräsin kaikki tölkit kärrystä ja vein ne läheiseen ekopisteeseen metallinkeräyssäiliöön :mrgreen: Se oli tietynlainen protesti, periaatteesta en vienyt niitä kauppaan, sillä minulle ne olivat roskaa/paskaa. Minulle tuli hyvä mieli, ja sen jälkeen mies on palauttanut tölkkinsä säännöllisesti!

Ajokortti hänellä toki on. Hän on onneksi tarkka siitä, ettei mene rattiin juovuksissa. Nytkään ei ole autoillut tänä vuonna vielä kertaakaan :lol:

Vieras kirjoitti:Kyllä nuo ihan hyvin liikkuu kantamalla lähikaupasta kotiin. Paremmin alkoholistit niitä kantaa kuin samaa määrää maitoa.
Toisekseen himo on niin kova, että yllätyävän suuriakin ponnisteluja sen eteen nähdään. Olen nähnyt polkupyöräiltävän 10km edestakaisin viinapullon takia. Käveltävän tosi pitkiä reissuja ja huonoimmat tarpoo ostoksille rollaatyorin avulla. Riippuvuus on vaikea asia.


Näin se on, nähty on tuttavapiirissäkin. Alkoholisti voi olla innovatiivinen..

Narrinen kirjoitti:Tuota 600 kaljatölkin määrää ihmettelevälle sanoisin, että alan miehelle (tai naiselle) tuo määrä on peruskauraa, ja joskus menee enemmänkin. Tiedän tämän ihan oman ex-mieheni ja tuntemieni alkoholistien kautta. No - onneksi se on omalta osaltani jo menneisyyttä.

Rinaldalle mukavaa alkavaa kesää ja huolettomia hetkiä luonnon parissa!


Totta. Tulipa taas "lyhyesti" vastatessa paljon tekstiä kumminkin.. Mutta pointin tapainen mullakin oli, että seuratessani sivussa suurkuluttaja/alkoholistia, kaikkien vaiheiden jälkeen tilanne on nyt parempi kuin pitkiin aikoinin. Ei väkeviä, ei tupakkaa, ei kaatuilua, ei hölmöilyä. "Vain" vaatimaton kaljanhimo. Sellainen toleranssi, ettei edes vaikuta kovin juopuneelta. Toki terveys murenee salakavalasti, mutta omapa on asiansa.

Ja kyllä. Luontoon kun pääsee, huolet kaikkoavat kauas. Tämä auttoi jo kotona äidin huutaessa. Silloin menin äänen kantaman ulkopuolelle kaivelemaan sammakoille lampea ja rantaan ihmettelemään sauvaluteita ja vesiskorpioneja. Vieläkin se pätee. Oli sitten työstressiä tai juopon inhoamispuumi, niin mökillä kun näkee kotkan liitävän tai vesipäästäisen uivan, tai vaikka vain talitiaisen laulavan, kaikki nollaantuu. Jos juoppis on mukana, hän viettää aikaa etupihalla; onneksi korpea piisaa ja pääsen omaan rauhaan hyvin nopeasti :lol:

Elämäniloa kaikille!
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1053
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja pohdiskelija » 21.5.2018 14:27:38

Rinalda kirjoitti:Ja kyllä. Luontoon kun pääsee, huolet kaikkoavat kauas. Tämä auttoi jo kotona äidin huutaessa. Silloin menin äänen kantaman ulkopuolelle kaivelemaan sammakoille lampea ja rantaan ihmettelemään sauvaluteita ja vesiskorpioneja. Vieläkin se pätee. Oli sitten työstressiä tai juopon inhoamispuumi, niin mökillä kun näkee kotkan liitävän tai vesipäästäisen uivan, tai vaikka vain talitiaisen laulavan, kaikki nollaantuu. Jos juoppis on mukana, hän viettää aikaa etupihalla; onneksi korpea piisaa ja pääsen omaan rauhaan hyvin nopeasti :lol:

Elämäniloa kaikille!


Elämä on traagista ja koomista ja purskahdinkin nauruun, kun luin tuon lauseen. "Tämä auttoi jo kotona äidin huutaessa", nimittäin mulla on juuri sama kokemus. Äitini tyypillisin tapa kommunikoida on juurikin huutaminen (läheisille), muualla puhetapa on suht normaali. Joo ja mykkäkoulu tietysti toisen laitana.
Olin paljon ulkona lapsena minäkin, kun lisäksi isäni oli diagnosoimaton (=hoitamaton) kaksisuuntainen. Näistä todellakin saan kiittää syvää luontosuhdetta ja valtavaa tietomäärää, minkä erilaisia otuksia ja kasveja havainnoimalla olen saanut. Että ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Kihokit lammen rannalla muuten nostaa päätään. Kasveina ne ovat jotenkin mystisiä ja karukin on näky, kun hyönteinen on siihen kiinni jäänyt ja odottelee loppuaan. Murheet painuu taka-alalle pienelläkin luontoläntillä, kun istuskelee ja katselee, mitä kaikkea neliömetrinkin alueella tapahtuu.

Minä palautin tölkkejäkin.. Rahapulassa juopponi kanssa asuessani. Näissähän jokainen tekee parhaaksi katsomansa valinnat. Ja nykyään ei vaivaa vaikka viedäkin alkoholia pyydettäessä, koska eihän hänen juomisensa ole enää mun asia. Hakee sen kumminkin, terveys vaan surettaa.. Ihmeen sitkeä monen juopon elimistö kyllä on.

Nautitaan tosiaan kaikki tästä hienosta vuodenajasta ja kerätään voimia!
Juopon torvelot istutkoon itsensä alkoholilla huumanneena, missä istuvat ja me selvinpäin olevat voimme nauttia kesän tuoksuista ja huumaantua niistä! Täällä kukkii kohta kielotkin!
pohdiskelija
 

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Rinalda » 12.6.2018 21:14:02

Kiitos Pohdiskelija! Tervehdys kaikille muillekin..

On ollut työläs kevät, erityisesti töiden takia.. Jonkinlaista työuupumusta, mutta ei tilaisuutta huilaamiseen missään vaiheessa, kun uusia hoidettavia asioita tulee koko ajan ennen kuin vanhoja on ehtinyt saada valmiiksi. Ei ne työt itsessään mahdottomia ole, mutta se että on väsynyt, eikä yhden hengen yrittäjänä voi hypätä sivuun ja pitää taukoa.. mutta olen puurtanut asioita eteen päin yksi kerrallaan ja alan olla voiton puolella.

Nyt on kotiseutumatkakin tehtynä; kirjoitin jo aiemmin, että aion mennä itsekseni. No viime perjantaina matkustin junalla kotipuoleen, ja sunnuntai-iltana tulin takaisin. Mennessä olin aika väsynyt, edellisinä öinä oli jäänyt vain vähän nukkumisaikaa, kun työprojekti piti saada vaiheeseen ennen lähtöä. Mutta takaisin reissusta palasi iloinen ja rentoutunut nainen. Ehdin käydä minulle tärkeissä paikoissa ja tavata minulle tärkeitä ihmisiä. Ystävänainen, serkkuni leski, haki ja vei junalle, ja ajeltiin myös pitkin kotikylän ja lähiseudun teitä ja muisteltiin vuosikymmenten takaisia asioita. Sain yöpyä entisessä isoisän mökissä, ja kävin myös lapsuudenkodissani, jossa on ihanat omistajat, pariskunta joka on samanhenkisiä luontoihmisiä kuin minäkin. He samanaikaisesti ovat säilyttäneet asioita, jotka ovat olleet minullekin tärkeitä, ja rakentaneet lisää samassa hengessä. Ja kävin tätini luona 85-vuotispäivän merkeissä, hän ei varsinaisesti juhlinut, mutta lähisukua tuli ja meni.. näin minulle tärkeitä serkkuja.. ja täti itse on minulle jonkinlainen esikuva nykyään. Hänellä on syöpä uusiutunut jo useamman kerran, ja viime viikollakin oli kokeissa ja tähystyksissä, mutta positiivinen asenne on edelleen tallella. Vuosia hänellä ei ehkä ole paljon jäljellä, mutta surkuttelemaan hän ei ole jäänyt. Toivon osaavani itsekin säilyttää samanlaisen asenteen.

Reissussa ollessani yleensä aina aamulla soitan miehelle.. Nyt olin vielä lauantaiaamunakin pitkän työrupeaman jäljiltä väsynyt, enkä - kerta kaikkiaan - muistanut koko miestä. Herättyä aloin suunnitella päivän ohjelmaa, ja soitin tädilleni koska hänen luo voi mennä.. ja päivä lähti rullaamaan.. Mieshän ei soita koskaan minulle, eikä hänellä ole kännykkä mukana jos hän menee ulos. Vasta sunnuntaiaamuna soitin, ja silloin hän vastasi tympeänä, mörähteli jotain, ja kuulosti rasittuneelta. Arvelin itsekseni, että lienee juopotellut, mutten välittänyt asiasta. Tämä oli minun omaa aikaani, totta tosiaan, ja työväsymyskin näiden parin päivän aikana häipyi. Kotiin palasi sunnuntai-iltana rentoutunut ihminen..

Kun avasin kotioven, kissa juoksi vastaan. Mies kuorsasi sängyssä eikä herännyt aikoihin. hetimiten bongasin keittiön pöydältä sakkolapun. Pysäköintivirhe, pysäköinyt invapaikalle, osoitteesta saattoi päätellä, että käynyt alkossa. Minua oikein nauratti, kun katsoin aikaa: perjantaina lähtiessäni juna oli puolisen tuntia myöhässä; niinpä mies oli ehtinyt hankkia sakon alkon edessä jo silloin, kun minä vielä odotin junaa lähtöasemalla! Oli sillä raukalla kiire :mrgreen:

Sieltä kun se onneton heräsi, oli ynseä ja mykkä, ei sanonut sanaakaan, söi iltalääkkeensä ja meni takaisin nukkumaan. Minä häivyin myös omalle puolelleni. Toin kotipuolesta perinnejuomaa tuttavalle tuliaisiksi, pari litraa vain, ne vein myös omalle kämpälle talteen. Mies ei saanut tuliaisia, ei toki odottanutkaan.

Vasta seuraavana päivänä alkoi vähän piristyä, ja tunnusti saaneensa sakon, ja oma-aloitteisesti tunnusti myös jo ennakkoon suunnitelleensa, että käy alkossa. Sanoin, että tiesin sen kyllä. Sanoin myös, että olit näköjään (tölkeistä päätellen) ostanut erimerkkistä kaljaakin. Tunnusti pyytämättä, että se oli normaalikaljojen lisäksi. Ei halunnut käydä useampia kertoja kylillä, joten osti samalla reissulla viinapullon ja kaksi pakkia kaljaa. Miten nopealla tahdilla ne joi, sitä en tiedä, enkä onneksi ollut näkemässä. Tuo oli kai olevinaan kohteliasta, että juopotteli reippaammin silloin, kun en ollut maisemissa :mrgreen: Onhan se juopon ajatusmaailma ääliömäinen; jos saa hetken omaa aikaa, oikein suunnittelee, että nyt vetää juomia oikein tosissaan. Autolla ajoi ekan kerran 7 kuukauteen (100 metrin päähän ostoksille) ja sai heti sakot :lol: Mutta mikä parasta, minä en pahoittanut tuosta mieltäni, koska en joutunut näkemään enkä kuulemaan - vaan tulin tuosta tiedosta suorastaan hilpeäksi!

Tämä osoitti ainakin minulle itselleni, että olen aika hyvin päässyt irti tuosta tyypistä ja hänen touhujensa vaikutuksesta. En pahoita mieltäni, jos hän juopottelee silloin kun en ole paikalla, omassa kämpässään - mitäpä se asia minulle kuuluu. Mutta katsella en sellaista viitsi enkä halua. Tänään käytiin ruokaostoksilla ja hän osti sen vakio kaljapakin. Kun olin iltapalalla hänen puolellaan, ja kissan kanssa seurustelemassa, hän vaikutti vähän normaalia sössöttävämmältä, kaipa viikonlopun reippaamman juomisen jäljiltä. Kysyin vieläkö sillä on viinaa. Ei ole. Sanoin: Olet kuitenkin niin ällöttävä sössöttäjä, etten voi tuota katsella. Häivyn omalle puolelleni. - Ei siinä muuta puhuttukaan. Lisäsin kissalle ruokaa ja tulin omalle asunnolleni. Ja tunsin itseni vapaaksi, reippaaksi ja rentoutuneeksi :P

Se on mulle kuin vieras ihminen.
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1053
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja pohdiskelija_ » 14.6.2018 15:51:54

Rinalda kirjoitti:Autolla ajoi ekan kerran 7 kuukauteen (100 metrin päähän ostoksille) ja sai heti sakot :lol: Mutta mikä parasta, minä en pahoittanut tuosta mieltäni, koska en joutunut näkemään enkä kuulemaan - vaan tulin tuosta tiedosta suorastaan hilpeäksi!

Tämä osoitti ainakin minulle itselleni, että olen aika hyvin päässyt irti tuosta tyypistä ja hänen touhujensa vaikutuksesta. En pahoita mieltäni, jos hän juopottelee silloin kun en ole paikalla, omassa kämpässään - mitäpä se asia minulle kuuluu. Mutta katsella en sellaista viitsi enkä halua. Tänään käytiin ruokaostoksilla ja hän osti sen vakio kaljapakin. Kun olin iltapalalla hänen puolellaan, ja kissan kanssa seurustelemassa, hän vaikutti vähän normaalia sössöttävämmältä, kaipa viikonlopun reippaamman juomisen jäljiltä. Kysyin vieläkö sillä on viinaa. Ei ole. Sanoin: Olet kuitenkin niin ällöttävä sössöttäjä, etten voi tuota katsella. Häivyn omalle puolelleni. - Ei siinä muuta puhuttukaan. Lisäsin kissalle ruokaa ja tulin omalle asunnolleni. Ja tunsin itseni vapaaksi, reippaaksi ja rentoutuneeksi :P

Se on mulle kuin vieras ihminen.


Hei taas!
Hienoa, että olet päässyt tuohon pisteeseen! Mulla on vielä välillä surua ja pettymystäkin, kun nyt taas retkahdin luottamaan avuntarjoukseensa ja hermoilin, kun entinen puoliso ryyppäsi kunnolla ja olin epävarma, onnistuuko apu. No onneksi onnistui, säästin siinä hiukan, mutta oliko se tämän hermopaineen väärti, niin sitä en tiedä. Alan voida aina huonommin, jos olen liikaa tekemisissä hänen tai äitini kanssa. Nyt täytyy taas pakittaa.

Kyllä todella kun katselin sammunutta kuolaavaa ukkoa sohvalla, hän tuntui vieraalta. Kävi niinkin, että ahdistuin, ärryin ja sorruin olemaan tylyhkö viattomille. Toisaalta tuon dokaamisen käsitän, toisaalta, ettei edes hae apua, tai yritä kertaakaan edes katkoa, niin sitä en. Ihminen de-aktivoi itsensä, vetää siihen kuntoon, että aivokapasiteetistakin on käytössä enää 5% ja se on kuin yrittäisi jutella hyvin hyvin kehitysvammaisen ihmisen kanssa. Ehkä onnellisimman näköinen hän on sammuneena puristaen pulloa käsissään. :( Ja se joskus liki itkettää. Meikäläiset juopot retkottaa suut auki kuin konsanaan amerikan opioidiriippuvaiset lehtikuvissa. Elämä on paskaa ja paras olo tajuttomana. Siihen on tyytyminen.

Toisaalta toisinaan vähän naurattaa krapulainen olemus, tärinä, kömpelyys ja kärttyisyys. Yövyin hänen luonaan ja todella tulin sanoneeksi, että tähän sopisi laittaa soimaan "voiko ihanammin päivä enää alkaa" tai uudempi Samae Koskisen "Tänään on hyvä päivä"..

Rinalda tuo olotila, että ymmärtää toisen vaikeuksista, että se on hänen oma asiansa, on varsin tavoiteltava. Olipa sitten kyseesä sakko tai kankkunen ihan väärään saumaan. Kyllä täälläkin on esiintynyt sitä, ettei tämä malta lähteä saattamaan asemalle, kun livahtaa heti kaljakauppaan. Onhan se huvittavaa, että kenties toinen on jo sammunut, ennenkuin vaihdan paikallisliikenteestä junaan.

Omasta elostani sen verran, että kohtapuoliin mulla on ehkä karvakaveri. Olen sen verran toipunut pienokaisen menetyksestä, että uuden koiran verran on sydämessä tilaa ja olen alkanut sopivan etsiskelyn, aikuinen ehkä. Jospa jouluksi viimeistään saan muutaman kilon rakkautta kotiin. Tulin siihen tulokseen, että ehkä kestän elämässäni vielä yhden koiran hautaamisen. Se on useimmiten jossain vaiheessa edessä lemmikin kanssa ja viimeinen otti niin koville muiden vastoinkäymisten ohessa, että ajattelin, että ehkä koirat oli nyt siinä. Elämä voittaa ajastaan, onneksi.

Ei ole itsellä krapulaa aamuisin, keho toimii suht hyvin, ruokaa on ja tietysti kahvia ja suklaata, kirjasto täynnä kirjoja, luontoa ympärillä.. vaikka mitä kaunista ja ihanaa. Juoppomme eivät sitä nää ja toisaalta emme itsekään, jos katsomme vain kohden sitä onnetonta juopottelijaa...

Toivottavasti työputkesi rauhoittuu hiukan ja nautit mökkielämästä ja luonnosta! Asioilla on tapana aina lopulta järjestyä, tavalla tai toisella!
pohdiskelija_
 

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Rinalda » 21.6.2018 23:03:24

Kiitos Pohdiskelija! Mukava kuulla, että olet toipunut viimeisimmän koiran menetyksestä jo niin paljon, että etsiskelet uutta.. Ymmärrän tuon asian niin hyvin. Yksi kissa on täällä vielä elossa ja voi hyvin, ja on tärkeä. Mutta unohtumattomimmat ovat 2014 syksyllä 14,5 -vuotiaana menehtynyt kissani ja sen sisar, joka viime syksynä menehtyi lähes 18-vuotiaana. Ne hautasin yhdessä, toinen odotti uurnassa asunnossani kunnes toisenkin vuoro tuli. Nyt niiden molempien kuvat näkyvät sohvalle jossa nukun, ja tervehdin niitä joka päivä edelleen. En edes ala verrata eläimen ystävyyttä alkoholisoituneeseen mieheen.. se vertailu ei kauniisti pääty, miehen osalta :oops:

Yhden asian tulin tänne kirjoittamaan. Olen niin kiitollinen siitä, että silloin kun löysin tämän Plinkin n. 6,5 vuotta sitten, ja jonkin aikaa luettuani rohkaistuin kirjoittamaan, niin ensimmäiset vastaukset jotka sain, olivat kannustavia, ymmärtäviä ja positiivisia. Jos minut olisi heti alussa lytätty, olisi nämäkin 99 sivua jääneet kirjoittamatta. Tämä ajatus tuli nyt siitä, kun tänne hiljattain kirjoitti uusi ihminen, ja hänelle joku vastasi, hyväntahtoisesti ja lohduttavasti, mutta kehottaen antamaan anteeksi ja sen jälkeen vaikenemaan kohtaamastaan pahasta. Kun toivoin, ettei vaikenemiseen kehoitettaisi - nyt näköjään minua pidettiin mielipiteen lyttääjänä, vaikka se ei ollut tarkoitukseni. Niin kuin toisessakin ketjussa olen kommentoinut, meillä läheisillä on usein se vika, että pikemminkin kiellämme pahat asiat ja peittelemme niitä ja käsittelemättömät asiat palaavat sitten kummittelemaan. Sen tähden silloin, kun uusi läheinen viimein rohkaistuu kirjoittamaan, hän tarvitsisi minun mielestäni kannustusta ja rohkaisua asioiden käsittelyyn - eikä vihjailua siitä, että tekee väärin puhuessaan. En siis halunnut lytätä sitä, joka kommentoi, vaan halusin kannustaa häntä, joka ahdingossaan tuli kertomaan tilanteestaan.

Kirjoitin tämän nyt omaan ketjuuni siksi, etten halua väittelyä jonkun muun ketjuun. Minä olen jo karaistunut, enkä enää lannistu minkäänlaisista vastauksista :D Mutta tiedän alkuvuosien perusteella, ihan omasta kokemuksestani, että silloin on niin herkällä mielellä, että kenties hyvääkin tarkoittavan lausahduksen saattaa tulkita toisin ja vaikkapa lopettaa kirjoittamisen kokonaan. On hyvin lähellä ollut itselläni. Nimittäin ainakin minulla on jokin sellainen "oikein ymmärretyksi tulemisen tarve", että esim. kaikenlaiset luokittelut (vaikkapa läheisriippuvaiseksi) ja tulkinnat otin aika huonosti vastaan ja koin tarvetta selittää ja selittää niin kauan, että joku ymmärtäisi "oikein" mitä tarkoitan. Olen oppinut vuosien saatossa sen, että itse tiedän mitä tarkoitan ja se riittää, enkä enää ole niin herkkä, mutta.. kyllähän sitä jotenkin oppi varomaan vähän mitä kirjoittaa (ja se on minusta vähän sääli). Esim. ekan kissan kuoltua joku alkoi syyllistämään minua täällä; toisen kuoltua kerroin sitten vasta siinä vaiheessa, kun aikaa oli vähän kulunut ja arvelin kestäväni vastaukset.

Höpötän ja höpötän tässä, mutta pointtini on: yritettäisi vähän asettua toisen asemaan kun vastataan eikä tuomittaisi, oli kyse sitten mistä asiasta tahansa. Olemme kaikki vain ihmisiä. Minäkin voin sanoa joskus ilkeästi, tarkoittamattani. (joskus juoppiksen kanssa keskustellessa jopa tarkoituksellakin!). Jos en itse sitä älyä, enkä huomaa pyytää anteeksi, saa siitä sanoakin. Anteeksianto ja toisen ja itsensä armahtaminen ovat siis periaatteessa hyviä asioita. Mutta pitää myös pitää omia puoliaan, käsitellä vaikeat asiat ja - lopettaa hyssyttely. Vielä kerran, en missään nimessä halua lytätä Vierasta, joka puhuu anteeksiannosta. Pointti on se, etten halua että ketään muutakaan lytätään, en liioin itse suostu lytättäväksi. Annetaan arvo kaikille - myös itselle.

Vielä sen sanon, että ihmisten tilanteet ovat erilaisia, niin kuin ihmisten luonteetkin, siksi ratkaisutkin ovat erilaisia, eikä ole mukavaa, että joku heti tuomitsee toimintatavan vääräksi tai luokittelee toimijan. Tämä ei oikeastaan liity mihinkään ajankohtaiseen, nousi vain jostain mielen syövereistä. Eräs joka ei enää pitkään aikaan ole juuri kirjoittanut, minulle tuli tunne, että hän vastasi niin sydämellisesti ja hienosti muille, mutta minun sanomani tuntui kääntävän aina ylösalaisin. Kun vastasin, ettei elämä ole mustavalkoista, hän sanoi, että se nimenomaan on. Ääh, en viitsi sanoa nimeä, enkä kanna kaunaa, mutta silloin kun näitä tällaisia kinoja tulee, ne ovat jotenkin hyvin rasittavia ja turhia ja energiaa syöviä, kun ei sitä energiaa muutenkaan aina pahemmin ole, alkkiskin sitä syödä mutustaa.

Nyt mun on paras lopettaa, kun tässä ei kohta ole päätä eikä häntää :o Suokaatten anteeksi, sain viimein rasittavan työputken sellaiseen vaiheeseen, että voin vähän hengähtää. Siksi olen outo :D Hyvää yötä!
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1053
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Hukkamieli » 26.6.2018 08:29:20

Minä olen kyllä täysin samoilla linjoilla tuossa anteeksiantamisen suhteen ja tapa, jolla tämä anteeksiantoon kehottava kanssakulkija esittää asiansa, on jotenkin sellainen, että minulla nousee niskakarvat pystyyn. Taisi olla minun ketjussani, jossa hän kommentoi, että yhden kerran saisi sanoa mikä on tilanne (alkoholistin suhteen) ja sitten vaieta.. ja se kuulostaa ihan käsittämättömältä.

Ja minä ainakin ymmärrän ja ymmärsin täysin mitä sinä Rinalda ajoit takaa omalla kommentillasi toisessa ketjussa; nimenomaan tukea aloittajaa hänen tilanteessaan, et lytätä toista kommentoijaa.

Omalta kohdalta voin sanoa ihan saman asian, että jos minulle olisi silloin reilu pari vuotta sitten täällä tultu kommentoimaan sillä sävyllä, että asiasta pitäisi vaieta ja pysyä yhdessä "väkipakolla", niin olisin varmaan jättänyt kirjoittamisen siihen. Muutenkin, kun mietti pään sisällä niin pitkään ennen kuin uskalsi vihdoin kirjoittaa niistä ongelmista edes anonyymisti tänne, ja oli jo pitkän aikaa pyöritellyt asioita vain yksin, niin ei olisi ollut kovin vaikea saada sitä pientä orastavaa uskallusta poljetuksi hiljaiseksi. Kuitenkin vielä siinä vaiheessa selittelin mieheni tekosia itselleni (ja muille) ja epäilin välillä sitä, että olenko minä vain ilkeä ja typerä akka, joka ei ymmärrä miehen halua rentoutua jne.

Se, että sainkin tukea ja ymmärrystä, lueskelin (yleensä hiljaa itsekseni, uskaltamatta kommentoida, koska oli silloin vielä hyvinkin vahvasti sellainen olo, että mikä minä olen mihinkään mitään sanomaan) muiden kokemuksia ja ymmärsin, että kohtalotovereita on täällä jossakin, ehkä kenties jo naapurissa, jotka ymmärtävät täysin mitä käyn läpi ja että huoleni ja ahdistukseni toisen alkoholinkäytöstä ei ole turhaa, vahvisti omaa itseäni ja omia ajatuksiani. Ja nimenomaan se hyssyttely ja vaikeneminen ovat olleet minunkin kohdalla yksi syy siihen, että niinkin pitkään ajattelin, että eihän nyt kukaan lähipiiristä tiedä millaista meillä on.. vaikka hyvin tiesi, osa ja osan asioista ainakin.

Enkä minä tiedä ketä se sellainen on auttanut, että tilanne on pitkittynyt tämän verran? Ei ketään, ainoastaan auttanut alkoholistia alkoholisoitumaan entistä enemmän. Ja tämä ei tarkoita sitä, että syyttäisin itseäni alkoholismistaan, mutta totta on se, että minä olen omalla toiminnallani, ja tietyllä tavalla juuri sillä anteeksiantamisella ja vaiti pysymällä, mahdollistanut toisen juomisen näinkin pitkään.
...suljet silmäsi ja hengität, kyllä kaikesta sä vielä selviät...
Hukkamieli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 132
Liittynyt: 8.1.2016 11:22:52

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja pohdiskelija_ » 26.6.2018 09:40:45

Olen samaa mieltä kanssanne Rinalda ja Hukkamieli. Tämä ihminen on tainnur kirjoittaa useampaankin ketjuun ja aloittanut uudenkin ketjun samasta aiheesta. Siihen kirjoitin pidemmän pätkän ajatuksistani anteeksianto/vaikeneminen aiheesta, muttei näy hän eikä muut vielä ainakaan kommentoineen.

Voihan kyseessä olla joku tahallaankin provosoiva trolli tai sitten henkilö, joka muutoin ajattelee noin. Aattelin, etten itse ehkä enää jaksa ottaa asiaan kantaa, jos uusia näkökulmia ei tule esiin ko aiheesta.

Toivon, ettei kukaan apua tarvitseva herkässä mielentilassa vetäydy ja jää yksin! Mielipiteitä maailmaan mahtuu ja tärkeintä olisi ymmärrys. Minusta Rinalda ei mitenkään lytännyt ketään vaan rohkaisi sen ketjun aloittajaa.
pohdiskelija_
 

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja liisa ihmemaassa » 13.8.2018 19:31:24

Ja kaikille tsemppiä, mun pitkää viestiä ei painettu, ehkä
suomenkieli hukassa.
liisa ihmemaassa
 

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Rinalda » 13.8.2018 23:23:53

Hei Liisa - pitkästä aikaa!
Olisi mukava lukea kuulumisiasi.. En usko, että se kielestä on kiinni, kaikkihan me täällä omalla tyylillämme kirjoitetaan. Minullekin on useammankin kerran vuosien mittaan käynyt niin, että olen kirjoittanut pitkästi, ja ennen kuin ehdin lähettää, onkin teksti kadonnut. En tiedä onko siinä joku aikaraja.. Sen tiedän, että se ärsyttää ihan sikamaisen paljon, kun oli oikein miettinyt sanottavansa, eikä uudestaan kirjoittaessa enää muista kaikkea..
Mutta kirjoittele uudestaan, toivon mä. Vaikka useammassa pätkässä, että ehtii ennen kuin joku deadline kolahtaa..
Joka tapauksessa, kaikkea hyvää sulle toivotan.
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1053
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja liisa ihmemaassa » 14.8.2018 20:31:10

sen verran vaa että töö ukko on kaatunut esim, torilla jolloin kävelin ohi enkä ollut tuntevinaan,
Luulin saavani onnen mutta aamulla ovikello soi ja ukko tulee tikattuna,,
kauanko kestää ennenkä nuo kaatuvat alkkikset menee ennen meitä,, rumasti sanottu
mutten vaan jaksa pirulaista..
liisa ihmemaassa
 

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja liisa ihmemaassa » 14.8.2018 20:42:43

Joo Rihanna nyt lähtee tää akka vetään, ja ukko saa jäädä,
ei haittaa paljonko omaisuutta jää täänne koska meistä
tuskin kukaan vie niitä yläkertaan, olen sanonut hälle
usein kuinka asiat on
liisa ihmemaassa
 

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Rinalda » 14.8.2018 22:05:17

Niinpä, olen sitä itsekin välillä ihmetellyt, kuinka paljon ensinnäkin noiden elimistö kestää juomia ja toisekseen, miten kauan hyvä tuuri jatkuu tapaturmien suhteen. Jossain vaiheessa ajattelin, että olisi heitteillejättö lähteä siinä vaiheessa, kun toisen terveys on alkanut reistailla. Niin raadolliselta kuin se kuulostaa, olen minäkin joskus ajatellut, että tuolla elämäntyylillä ei ihminen varmaankaan elä kovin vanhaksi. Mutta hämmästyä saa, kun huomaa miten sitkeä voi ihminen olla.

Omaa elämää ei kannata jättää elämättä. Minulla toimii tämä systeemi, että on omakin asunto, ja olen täällä hyvin paljon. Paperilla olemme naimisissa, mutta en miellä meitä oikein aviopariksi enää. Olemme kuin kaksi naapurusta, jotka tekevät yhteistyötä joissakin käytännön asioissa, mutta nukkuvat kumpikin omassa kämpässään :wink: Niin kauan kun kuvioissa ei ole muita ihmisiä, lapsia tai uusia kumppaneita, näinkin se menee. Ja kun tuo mies ei onneksi ole ilkeä eikä kahlitseva. Vaan eihän sitä tulevaisuudesta tiedä.. Ja jokaisen on tehtävä itselleen sopivin ratkaisu, kahta samanlaista tapausta ei kuitenkaan ole.

Tsemppiä vaan sinulle, Liisa ihmemaassa. Eläessä se on tosiaan tehtävä mitä meinaa, omaisuus on silloin sivuseikka, jos elämä jää elämättä. Voimia ja rohkeutta sinulle toimia niin kuin on itsellesi parhaaksi!
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1053
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Hemmiina ei kirj. » 16.8.2018 12:41:28

Jostakin kumman syystä muistui tää plinkki mieleeni kesken työpäivän. Viiden viikon loma on lusittu ja tää viikko harjoiteltu taas työn tekoa... Mutta onpas hauskaa huomata, että Rinalda, kirjoittelet täällä edelleen. Ihanhan tuo oli, kuin en päivääkään olisi ollut pois, kun kuulumisesikin vaikuttivat entisenlaisilta :) .

Minulle ei kuulu mitään kummempia. Eron jälkeen ei yksikään läheinen ole häirinnyt elämääni siinä mielessä, että olisin hänen alkoholinkäytöstään ollut huolissaan ja/tai ärtynyt, ja hyvä niin.

Eipä tässä siis tämän enempiä. Käyn silmäilemässä muita tarinoita ja poistun taas "areenalta". Oikein ihanaa alkavaa syksyä sinulle, Rinalda, ja toki kaikille muillekin täällä kirjoittaville. Ja jos ihanuus on elämästänne sattuneesta syystä kaukana, niin ainakin toivotan kovasti tsemppiä jokaiselle!
Hemmiina ei kirj.
 

Re: Tästä tulee selviytymistarina

ViestiKirjoittaja Rinalda » 16.8.2018 13:32:11

Terve Hemmiina, olipas mukava, kun tulit "käymään"!
Juu, täällä olen edelleen ja tilanne on aika vakiintunut. Siitä taitaa olla runsas vuosi, kun viimeksi olen yöpynyt miehen asunnon puolella, ja silloinkin sohvalla turvahenkilönä, kun hänelle tehtiin jalkaan pallolaajennus.. Kirjoilla olen tässä omassa asunnossani ollut pian 5 vuotta. Mies on ollut runsaan vuoden tupakoimatta, ja minun hajuaistini, joka on pitkään ollut aivan nolla, osoittaa pätkittäin palautumisen merkkejä! Vaikka jossain väitettiin, että tupakansavussa eläminen ei siihen vaikuttaisi.. Väkeviä mies hakee hyvin harvoin, mutta 24 tölkkiä keskikaljaa menee kevyesti lähes päivittäin.. Mutta ei heilauta minua niin hirveästi.

Oma elämä. Se toteutuu aika hyvin näinkin. Töitä on ollut liikaa, kesäkuun loppuun asti oli melkoista ruuhkaa. Heinäkuussa oli tarkoitus tehdä rästitöitä, mutta oli liian kuumaa. En yksinkertaisesti jaksanut tehdä juuri mitään, joten vaikken ollut lomalla niin toimettomana kyllä :) Mutta nyt kun helteet ovat hellittäneet, alan taas piristyä. Mökillä on käväisty päivittäin, juoppis nojaa autoon ja juo kaljaa, minä kiertelen kameran tai kottikärryn kanssa. Kaikkein virkistävintä on kuitenkin, kun pääsen sinne aivan yksin ja saan tehdä puutarhatöitä ja tarkkailla luontoa ihan omaan tahtiini. Viime lauantaina olin siellä melkein koko päivän; viidakko on ottanut vallan, mutta en anna sen häiritä minua; teen mitä viitsin ja ehdin, ja homma keskeytyy usein kun näen jotain kiinnostavaa: oravan, rastaan, vaikkapa sontiaisen :lol:

Saa mulle toivottaa ihanaa syksyä, sillä ihana... sitä se on!

Siinä jossain laulussa sammakko lauleli:
Hyppien pomppien kuljen
polkua varjoisaa
polkua metsän halki
polkua metsän taa

Tämä hilpeä sammakko toivottaa hyvää syksyä Hemmiinalle ja kaikille muille! Pidetään huolta itsestämme!
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1053
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa