Sivu 1/44

alkoholistin puolisona olo

ViestiLähetetty: 2.7.2012 19:38:49
Kirjoittaja argh
hei kaikki!
toivoisin mahd. monelta kysymyksiini vastauksia sekä hyviä käytännön ohjeita elämälle sekä vielä eritoten olisin tyytyväinen viesteistä alkoholisteilta, koska luulen että he pystyvät parhaiten vastaamaan kysymykseeni MIKSI?

eli kuten kirjoitus tyylistäni huomaa, olen erittäin "kypsynyt" puolisoni alkoholismiin.
jos meillä ei olisi yhteistä toimeentuloa, en katsoisi häntä päivääkään, en edes tuntiakaan.
eli olemme maatalousyrittäjiä, jos lähden hän jättää eläimet hoitamatta heti samana päivänä. aivan välittömästi! hän ei edes vettä niille anna. jos myyn eläimet pois, saan niskaani ely-keskuksen joka rankasee sopimusrikkeestä, vielä 6v.sopimusta jäljellä..samalla kun lähden, puolisoni jättää lainat maksamatta joten lapset jää perinnöttä, jäävät siis paitsi kaikesta, jota olen elämän työkseni tehnyt

lyhyesti yritän kertoa..kun mieheni on selvinpäin, hän osallistuu aivan norm. yhteiseen elämään..kun jano tulee, minä olen täys paska, täysin arvoton idiootti joka ei tajuu mistää mitää ja hän on se joka tekee aina kaiken ja on tosi hyvä kaikessa. hän valehtelee minulle ihan ilmekkään värähtämättä, hän kertoo naapureillemme ja sukulaisillemme aivan sairaita valheita minusta
sitten kun ns. pudotan hänet maan pinnalle, hän lähtee hyvillä mielin muiden juoppojen joukkoon. hän esittää sielä helv. rikasta ja juottaa muut perheen ruokarahoilla. nyt vuorokaudessa on jo tililtä hävinnyt 860e. kun hän on juovuksissa niin mikä kauhea kaipuu sitä tuleekaan?? no naisen kaipuu..hän etsimällä etsii minkä tahansa naispuolisen vällyihinsä siitä kamalasta ryyppyporukasta..niin ja hänen omien sanojensa mukaan hänellä on oikeus olla rattijuoppo ..ei siinä kuulemma ole yhtään mitään..

juhlat kestää juuri niin kauan kunnes perheemme ruokarahat on totaalisen loppu, yleensä vielä paripvää sen jälkeenkin. kun ei todellakaan mene enään tippaakaan viinaa kurkusta alas eikä syödäkkään pysty niin mitäs hän sitten tekeekään???
-- hän tulee posti kainalossa kotia ja menee pannuhuoneeseen istumaan ja suremaan omia tekojaan ja minulle hän sitten pää painoksissa ihmettelee, kuinka hän pärjää itsensä kanssa..mitä helv?? miksi hän ei edes kysy voiko hän edes tulla, miten me olemme pärjänneet, tai edes jotain meistä????? tiedän kyllä miksi hän ei lähde! kuka se nyt valmiiden ruokapatojen ääreltä lähtis..

aiemmin olen hävennyt silmäni päästä hänen vuokseen, mutta en enään, minua ei enään kiinnosta!!!
kamala sanoa, mutta on tullut tilanteita, jossa toivoisin jopa jonkun toisen juopon hakkaavan hänet, toivoisin myös että hän saisi jonkun alkoholista johtuvan kohtauksen. jotain mikä pelästyttäisi hänet.. mutta ei.. turhaan odottelen!!
lähdin parin pvän matkalle lasten kanssa ja hän lupasi ja vannotti hoitavan eläimet (hankin kuitenkin hänen tietämättä varuiksi vieraan hoitajan) ja ruokkivan koirat..saman tien kun lähdin, hän soitti ryyppyporukoille ja ovat siis vrk:ssa juonneet 860e sekä eläinten hoitaja sanoi ettei ole käynnytkään tontilla

olen päättänyt yrittää jaksaa 6vuotta ja sen jälkeen lapsetkin opiskelee "maailmalla", olen jo suunnitellut sanovani meneväni kauppaan ja en palaakkaan, en koskaan!! lapsille kyllä kerron mutta ko. hlölle en vastaa edes puhelimeen. jätän hänet täysin yllättäen ja toivon että hänellä on sitten aikaa miettiä, minne hävisin ja miksi?? luultavasti hän ei edes heti tajua sitä..

miksi alkoholisti toimii näin?? missä on hänen moraali?? eikö joskus tulisi mieleen, että näin ei voi tehdä ihmisille, jotka loppupelissä välittää hänestä kaikkein eniten. siis millä oikeudella hän lähtee tekemään tälläista, sillä selvinpäin hän lähtee, oma aloitteisesti..

kuinka minun pitäisi hänet kohdata?
mikään ei auta! olen puhunut, puhunut ja puhunut, itseni väsyksiin. huutanut, itkenyt ja raivonut, ei auta.. nyt ollaan tilanteessa, ollaan itseasiassa oltu jo muutaman kuukauden kun hän joi kavereiden kanssa niin ettei kerennyt oman isänsä hautajaisiin!!! voitteko kuvitella..ryyppääminen oli tärkeämpää kun OMAN ISÄNSÄ HAUTAJAISET.. silloin päätin että jos hän ei välitä niin ei hänestäkään tarvitse välittää. eli en enään välitä yhtään, minulle on ihan sama mitä hän tekee tai mitä hänelle käy, mitä enemmän on poissa, sitä parempi!

haluaisin jostain saada vastausta MIKSI? ja sen takia olisi hyvä jos joku entinen alkoholisti vastaisi ja päästäisi minua edes hiukan alkoholistin pään sisään

kiitos että jaksoit lukea loppuun!!

Re: alkoholistin puolisona olo

ViestiLähetetty: 2.7.2012 20:03:00
Kirjoittaja Zen
Hei ja tervetuloa palstalle! :)

Alkoholistihan juo siksi, että hän potee sairautta nimeltä alkoholismi. Kaikki syyt juoda ovat hyviä syitä, sillä alkoholistin psyyke ja aivojen kemia on rakentunut tavalla, jota me tässä suhteessa terveet ihmiset emme voi kokea koskaan samalla tavalla, saatikka sitä ymmärtää.

Mitä Sinä voisit tehdä? Sinä voit alkaa elää omaa elämääsi. :) Vaikka tilanteenne on siinä mielessä vaikea, että olette taloudellisesti todella sidoksissa toisiinne, uskon, että onnistut siinä. Ota yhteyttä paikkakunnan al-anoniin jos mahdollista, ja jatka tänne kirjoittelua. Miestäsi et voi raitistaa, niin lohduttomalta kuin se kuulostaakin. Sinun täytyy siis pitää nyt hyvää huolta itsestäsi. Laitan tähän pari hyvää linkkiä, joista olen itse saanut paljon apua ja tietoa.
Ensiksikin alkoholistin puolison täytyy tietää, mikä on se sairaus, jota puoliso sairastaa: http://www.avominne.fi/avominewww/tekst ... avi_id=231

Toiseksi on hyvä tietää, miten sairaus kehittyy ja minkälaista ajatusten muutosta siitä toipuminen (ei siis paraneminen, alkoholisti on aina alkoholisti, mutta toipunut alkoholisti ei enää juo) edellyttää.
http://juhakemppinen.fi/

Voimia sinulle hirmuisesti! :) Asiat kyllä selviävät, ja tunnelin päässä on valoa. Mikä olikaan se toisen maatalon emännän nimimerkki, joka sitten lopuksi lähti, kun miehen meno riittävästi yltyi? Yritänpä etsiä sen ketjun sulle. Eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen käytännössä yksin on todella rankkaa, joten ehkä siiitä ketjusta saisit jotain apua ja täsmävertaistukea itsellesi.

Muoks. Tässä: viewtopic.php?t=23451

Re: alkoholistin puolisona olo

ViestiLähetetty: 2.7.2012 20:27:03
Kirjoittaja Kultakala
Voi kun tuohon olisi vastausta.

Mutta rankkaa kyytiä on luvassa. Ymmärrän ihan täysin tuon velvoitteen eläinten suhteen - ja sitten sen rahan.

Mulla meni eroamiseen sen kuusi vuotta. Tai ei tämä tietty vielä ihan valmista ole, kun on tuota yhteistä jälkikasvua. Rahan takia (=epäilin, miten pärjään yksin, plus ihana talo) pysyin yksissä... ja tietty senkin takia, ettei se ukko läpimätä ole, eikä ollut.

Niin ja aina välillä liikuttuneessa tilassa hän suunnitteli aikaa, kun häntä ei enää olisi. Eli teki kuolemaa. Ja alkuun mä menin siihen mukaan, että toinen oikeasti aikoo kuolla ja jättää mut kunniakkaasti leskeksi. Sitkeässä vaan on henki juopossa.

Re: alkoholistin puolisona olo

ViestiLähetetty: 2.7.2012 20:55:23
Kirjoittaja argh
kiitos pikaisesta vastauksesta :)

jotenki tuntuu karmaisevalta että elän hlön kanssa, josta en välitä enään. ajatuksen syövereissä on että tuhlaanko näin oman elämäni?

mietin että annanko kaiken mennä nurin ja lähtisin pk.seudulle töihin, tiedän että puolisoni ei ikinä tulisi lapsiaan katsomaan vaan joisi niin kauan aikaa kunnes kaikki yhteinen olisi mennyt ja sit varmasti ei enään pärjäisi itsensä kanssa..

mutta jos näin radikaaliin ratkaisuun päätyisin olisin varma etten minäkään enään lopputuloksesta välittäisi..kyllä välittäisin, sanoisin ääneen varmastikkin että olisi vetänyt itsensä jojoon ennenkuin me olisimme kerenneet lähteä, niin voisimme elää omassa kodissamme

olen vain jo niin kyllääntynyt, oloani voisi verrata painajaiseen, ei tämä voi olla totta, ja samalla tämä jatkuu ja jatkuu yleensä aina 3 kk välein. olen jopa toivonut että heräisin ja pääsisin huokasemaan että onneksi se oli unta.
jos jollakulla toisella olisi sama tilanne niin kehoittaisin heti lähtemään

yhtä mitä en ole koskaan kokeillut on puhelakko..voisiko se olla kannattava yritys?
jos totaalisesti lopetan puhumisen niin avaisiko tai edes raottaisko se hänen silmiään.
olen aina sanonut, että kun ääntä lähtee, ei ole mitään hätää..mutta kun tulee hetki kun kukaan ei puhu mitään..on hätä suurin..pyörisiköhän sen päässä edes silloin mitään??

jos ihminen on valmis tekemään tuollaisia tekoja toiselle, eikä halua ottaa oppia virheistään, eikä halua nähdä kuinka puoliso kärsii sivussa, niin voisimmeko lähettää tuollaiset ..vaikka..siperiaan

kävin 5kk hänen "tukenaan" päihdeklinikalla..
en mene enään..sielä vain mielestäni kysyttiin miten alkoholisti voi, mitä hänelle kuuluu, onko ollut jano nje, nje.. kukaan ei koskaan kysynyt miltä minusta tuntuu?? kun otin asian puheeksi, en edes saanut jatkaa sanojani loppuun. tunteet eletystä ajasta oli puheen aiheena kuin tabu. ja minusta tuntui että kävin kuuntelemassa mitä minua niin syvästi luokanneelle henkilölle kuuluu ja minun tunteitani voisi verrata eteisen räsymattoon, kukaan ei kuuntele eikä välitä, kukaan ei varmasti ymmärtänyt kuinka loukatuksi tunsin itseni.
olenkin ystävilleni sanonut, että jos menisin lääkäriin ja alkaisin kertoa minkälaista elämäni alkoholistin kanssa on niin lääkäri jäisi varmasti sairaslomalle ennenkuin asiani saisin päätökseen..

on aivan hirveä kun tuntuu että elän vain sille, tällä hetkellä, että hänelle todella käy jotain..tällä hetkellä tuntuu, et jos olisin kotona ja poliisit tulisivat pihaan ja esittäisivät suruvalittelun, niin katsoisin heitä varmasti hetken ja sanoisin "tulkaa kahville ja pullalle"

jos toimisin perhettäni kohtaan näin kuten puolisoni, tulisin päivällä kotiin, pyytäisin anteeksi ja ottaisin vain vaatteeni ja lähtisin. jättäisin muut elämään ihan rauhallista elämää. ja ymmärtäisin olla poissa! mutta minä en olekkaan alkoholisti..

olen useamman kerran ajatellut että ottaisin "salarakkaan", ei sen niin salainen tarvitsisi olla, vaan olisi mukava tuntea itsensä hyväksytyksi muulloinkin kuin ruumiillista työtä tehdessä. nytkin alkaa heinähommat ja itsekseni ajattelen et jos on teekkään niitä..mikä minä naisihmisenä ole tekemään miesten hommia? minä teen, toinen juo ja syksyllä kertoo kuinka HÄN teki hyvät heinät

VOI..VOI..ihan oksettaa!

Re: alkoholistin puolisona olo

ViestiLähetetty: 2.7.2012 23:29:03
Kirjoittaja Kuka tietää
Viestisi vaikuttaa siltä että olet hirveän vihainen, mutta täytyy sanoa että nyt ei viha auta edes. Kiinnitti huomiota tuo kommenttisi että olet puhunut miehelle, mutta nyt sitten yrität seuraavaksi olla puhumatta..Huomaatko, tuossa ei nyt ole sulla osaa eikä arpaa ollenkaan. Toista ihmistä ei voi raitistaa.
Oma valintasi jäätkö vai lähdetkö, et voi jälkeenpäin edes miestä syyttää, etkä saa vuosiasi takaisin. Jos mies joskus raitistuu, niin et siltikään saa mitään takaisin mitä olet tuhlannut noihin toimenpiteisiin kuten puhuminen, suuttuminen tai puhumattomuus,.Joihin käytät kiehuvana raivosta energiaa..Yritä etsiä apua niin että voit toimia omista todellisista voimavaroista käsin, etkä joudu keksimään lisää jaksamista tyhjästä.
Hae äkkiä tietoa ja apua, kaikki al-anot mitä vaan maa päällään kantaa, kaikki hoitomuodot

kävin 5kk hänen "tukenaan" päihdeklinikalla..
en mene enään..sielä vain mielestäni kysyttiin miten alkoholisti voi, mitä hänelle kuuluu, onko ollut jano nje, nje.. kukaan ei koskaan kysynyt miltä minusta tuntuu?? kun otin asian puheeksi, en edes saanut jatkaa sanojani loppuun. tunteet eletystä ajasta oli puheen aiheena kuin tabu. ja minusta tuntui että kävin kuuntelemassa mitä minua niin syvästi luokanneelle henkilölle kuuluu ja minun tunteitani voisi verrata eteisen räsymattoon, kukaan ei kuuntele eikä välitä, kukaan ei varmasti ymmärtänyt kuinka loukatuksi tunsin itseni.
olenkin ystävilleni sanonut, että jos menisin lääkäriin ja alkaisin kertoa minkälaista elämäni alkoholistin kanssa on niin lääkäri jäisi varmasti sairaslomalle ennenkuin asiani saisin päätökseen..


No sen ymmärtää, että keskittyvät nykyhetkeen. Alkoholistin läheisen katkeruus syntyy siitä, että hän on katsellut ja antanut asioiden tapahtua itselleen, itsensä kannalta liian kauan, ei alkoholisti tai mikään saa sellaista vihaa edes raitistumalla enää pois. Se valitettavasti jää läheisen omaksi murheeksi, kuinka tointua omasta katkeruudestaan.- Siihen vihaan ei auta anteeksipyynnöt, nekin on varmasti jo tuhlattu yleensä alkoholistin suhteessa loppuun. ei kukaan voi tehdä "kenellekään" aikuiselle enää sitä että siippa juo. Siis voin olla vaikkapa lapsena vihainen jos äitini mies ei suo minulle kypsää ja järkevää kasvuympäristöä, mutta ei ole sellaista viranomaista jolle aikuinen voi tekemiään valintoja nillittää. Poliisikin tulee jos on hätä, mutta valituksia tuskin ottaa vastaan.
Totta on että sielä on varmaan kiinnitetty liian vähän huomiota sinuun, jos ajattelee kokonaisuutta niin läheinen on ihan yhtä tärkeä ja osallinen asiassa kuin alkoholisti itsekin, mikäli aikoo kehissä pyöriä. varmaan olisi heidän pitänyt tarjota sulle oma terapia aika. Ajatellaan varmaan, että se riittää kun alkkis lopettaa juomisen vähäksi aikaa. Ehkä ne asiat olisikin hyvä puida erillään, koska alkkiksella on se sairaus, ja läheinen on se jonka pitäisi olla se vahvempi osapuoli.

Re: alkoholistin puolisona olo

ViestiLähetetty: 3.7.2012 07:44:25
Kirjoittaja argh
huomenta kaikille!
juu-u, yhdyn edellisen kirjoittajan ajatuksiin..olen julmetun vihainen..juuri sitä

siippa on hyvä sana :D , on ikävä kirjoittaa puoliso, koska hän ei toimi kuten puoliso, hän ei ole minulle tasavertainen puoliso..joten hän on siis siippa (tai riippa :lol: )

eli juu, anteeksi-sanat on jo käytetty 10v. sitten loppuun, meidän sana-arkku on niistä siis tyhjä

ja se, mitä tällä "raivon puuska" kirjoituksella yritin sanoa/ kysyä onkin, että kuinka mielestänne on paras kohdata alkkis (hyvä sana sekin) siippa?

eli nyt ensimmäisenä täytyy sanoa, että hän on todella hyvä ihminen selvinpäin, eikä hän ole koskaa nostanut kättään perhettä kohtaan, ei ikinä, ei edes pahimmassa hetkessä kun olen sättinyt hänet totaalisesti

mutta.. tiedän tarkalleen, milloin hän juoma reissuille lähtee, jo muutama pvä aikasempaa hänen hengitys alkaa haista n. 4m päähän. hän haisee..vanhalle märälle tuhkakupille. olen siitä hänelle sanonut kun hän on selvinpäin ja hän on aivan ihmeissään. siihen ei auta edes hammaspesu

mutta asiaan..kuinka alkoholisti on hyvä kohdata? eli mitkä on oikeita keinoja?

en voi jättää hänen laskujaan maksamatta, minun pitää huolehtia hänen juodessa perheestä, kodista, eläimistä. vaikka hän juo, hän tietää että minä hoidan kaiken. en voi muutakaan
eli hän pystyy juomaan ihan ilman minkäänlaista huolta. mielestäni tämä on henkistä väkivaltaa.

kun viimekesänä sanoin että "ei tule enään mitään" niin hän lähti ja joi 4kk, katkasussa sitten ihmettelivät kuinka oli ylipäätänsä vielä hengissä.. hän lopetti juomisen kun ns. tuttu haki hänet pois ryyppyporukasta ja vei katkasuun. eli hän antaa kaiken mennä jos joku ei tule häntä pelastamaan.
ja nyt taas on se meno!! en mene pelastamaan, en!

tuntuu, etten halua elää niin, että kun hän on poissa, hoidan kaiken ja kun hänellä ei ole jano, elämme kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.. se on se mikä raastaa..

onko parempi että sanon hänelle suoraan kun lähden jonnekkin että olen hankkinut lomittajan siksi aikaa kunnes palaan koska en voi luottaa häneen vai enkö kerro sitä ollenkaan, kummastakaan ei ole mitään hyötyä..

teenkö ruokaa vain 3:lle että syökööt hän sielä missä juokin

sanonko että jääkööt verot maksamatta, jos ei itse hoida
sulkeutukoot puhelinkin siinä samassa
sanonko suoraan etten halua hänen puhuvan minulle mitään koska en jaksa kuunnella valheita
pesköötkö itse pyykkinsä ja jos ei niin ostakoot kaupasta uusia..kun olen ostanut hänelle vaatteita ja hän lähtee juomaan hyvissä uusissa vaatteissa niin reissun aikana hän ottaa joltakin juopolta vanhoja puhtaita vaatteita ja antaa omansa kaverille. tiedättekö miltä tuntuu pestä jonkun vanhan juopon vanhoja sukkia?

omia harrastuksia en voi ottaa, navetta hommat painavat juuri silloin päälle

ystävilleni en halua aina puhua asiasta, epäilen etteivät enään jaksa kuunnella

lasten kanssa haluan olla onnellinen, en viitsi märehtiä asioita heidän vieressään (alitajuntaa en voi poistaa)

iltaisin tulee mieleen (ja takaraivossa päivisinkin), koska tulee viikatemies ja vie ton ukon, onhan sillä henkivakuutus jolla hoidan lainat..siis kauheeta, olen jo laskenut senkin.

ihme että toinen jaksaa juoda, 15v:sta on tyylin aloittanut ja nyt mittarissa jo 45v.

joskun sanoin hänelle,et mitäs jos alettais juomaan kilpaa..niin hän katsoi minua suu auki sa sanoi "minähän en juoppoa akkaa kattelis"... niinpä....

Re: alkoholistin puolisona olo

ViestiLähetetty: 3.7.2012 10:59:10
Kirjoittaja Zen
argh kirjoitti:ja se, mitä tällä "raivon puuska" kirjoituksella yritin sanoa/ kysyä onkin, että kuinka mielestänne on paras kohdata alkkis (hyvä sana sekin) siippa?

eli nyt ensimmäisenä täytyy sanoa, että hän on todella hyvä ihminen selvinpäin, eikä hän ole koskaa nostanut kättään perhettä kohtaan, ei ikinä, ei edes pahimmassa hetkessä kun olen sättinyt hänet totaalisesti

mutta asiaan..kuinka alkoholisti on hyvä kohdata? eli mitkä on oikeita keinoja?

en voi jättää hänen laskujaan maksamatta, minun pitää huolehtia hänen juodessa perheestä, kodista, eläimistä. vaikka hän juo, hän tietää että minä hoidan kaiken. en voi muutakaan
eli hän pystyy juomaan ihan ilman minkäänlaista huolta. mielestäni tämä on henkistä väkivaltaa..

Tuntuis että sulla on tässä kaksi eri asiaa, käytännön realiteetit ja sitten se henkinen asenne, jota etsit alkoholisti"riipan" kohtaamiseen. Näitä vois oikeastaan käsitellä erillisinä juttuina, niin ei menis puurot ja vellit sekaisin.

Mä olen nyt seitsemisen vuotta harjoitellut myötätuntoista, ilman vihaa tapahtuvaa kohtaamista, ja se alkaa pikkuhiljaa onnistua. :roll: ELi ei ole helppoa ainakaan mun luonteelle ollut tämä. :lol: Omaa mielenrauhaa olen opetellut saman ajan, ja tämä oman hyvinvoinnin ehtojen etsintä on ollut kyllä ihan oleellinen asia mun tuurijuopon tempauksista yllättyessä, niistä kerta toisensa jälkeen vihastuessa ja lopulta sairauden hyväksymisessä. Voin itse paremmin, kun pyrin olemaan toiselle hyvä ihminen, siksi että myös juoppo ansaitsee hyvää ja oikeudenmukaista kohtelua. Oikeudenmukaista kohtelua on kertoa toiselle rehellisesti, mutta kunnioittavasti (=mun tapauksessa ilman vihaa ja v*ttuilua), miltä hänen toimintansa minusta tuntuu. Vaikka hän juokin, kenenkään ei tarvitse kuunnella sellaista vihaista tiuskimista ja kettuilua, jossa olen erittäin taitava ja terävä. :oops:

Varsinkin äitinä olemiseen tyyneysrukous on antanut ihan ehdottomasti voimia ja työkaluja asian käsittelemiseen lasten kanssa. Mun mies on myös hyväluontoinen niin selvinpäin kuin myös kännissä, mun paras ystävä, siksi lähtemisen ajatteleminen tuntuukin niin suurelta tuhlaukselta ja siksi se vihakin on varmaan niin vaikea asia ylitettäväksi. Vihan tunteminen on ymmärrettävää ja inhimillistä, hyväksyttävää. Sen repivä ja toista, sairasta, ihmistä loukkaava ilmaisu on kuitenkin mielestäni epäoikeudenmukaista. Minä olen pyrkinyt kertomaan vihastani miehelle vasta sitten, kun pystyn puhumaan siitä hänelle ilman kettuilua. Tämä on siis minun henkilökohtainen mielipiteeni, Sinun näkemyksesi voi ja saa olla toisenlainen, en pyri siis neuvomaan ketään, kerron vain oman kokemukseni. :)

Juopon omaan valintaan juomisen tai selvinpäin olemisen välillä näillä suhtautumistavoilla ei käsittääkseni ole mitään vaikutusta. Olen ollut ilkeä, olen ollut tavallinen ja ystävällinen, se ei vaikuta mitenkään muuten kuin siihen, häpeänkö itse käytöstäni jälkeenpäin. Ystävällisenä oleminen on minun itseni kannalta parempi vaihtoehto. Tärkein motiivini kunnioittavaan kohteluun on se, että mielestäni ihmisiä kuuluu kohdella oikein. Omat arvot ja käytännön toteutuminen ei tietenkään aina kohtaa, kunnioittavaa kohtelua on harjoiteltava vieläkin tuhanteen laskien, kun toisen käytös tuntuu loukkaavalta.

Taloudellisista seikoista en osaa sanoakaan sitten mitään, mun mies on hoitanut nämä asiat aina kunnolla, paitsi tietysti ryyppyreissuilla menee rahaa kummallisuuksiin. On ehkä niin, että susta itsestäsi riippuu, mitä olet valmis tekemään. Tietyllä tavalla toisen aikuisen rahavastuiden hoito on juomisen mahdollistamista, mutta maatilan yhteistalous on niin kimurantti juttu, että joskus tuo mahdollistaminen on pakko, että lapset pysyy leivässä. Ei ole helppoa, ymmärrän sen.

Tsemppiä ja voimia, Sinä päätät, mitä haluat. :)

Re: alkoholistin puolisona olo

ViestiLähetetty: 3.7.2012 11:09:16
Kirjoittaja Rinalda
Argh, sulla on tosi hankala tilanne!
Tyylistäsi kyllä näkee, että olet sisuuntunut, miehesi ei ole pystynyt lyttäämään itsetuntoasi, et anna periksi etkä suostu kynnysmatoksi loputtomiin. Tuolla sisulla tulet kyllä selviämään.

Mutta miten se tapahtuu käytännössä. Tämä Plinkki on hyvä väylä purkaa suuttumustaan, ja tänne saa kirjoittaa sydämen kyllyydestä. Hyvä että löysit tänne. Mutta miten sä pääsisit ulos tuosta tilanteesta käytännössä. Siihen mullakaan ei ole oikein vastauksia. Näyttää kyllä tuo teidän tilanne niin pahalta, ettei siinä oikein terapioista taida olla apua, vaan jotain käytännön ratkaisuja tarvittaisiin. Yhtään halveksimatta terapiaa, kyllä sitä varmaan tarvitaan sitten jatkossa, mutta keskustelemalla ei taida itse ongelma poistua :x

Eläinystävänä tiedän, että jos tietää että eläimet jäävät hoidotta, ei sellaistakaan ratkaisua voi tehdä, että mitään välittämättä lähtisi. Olen maalta, mutta en maanviljelysperheestä, joten en tiedä miten nuo systeemit toimivat. Onko sopimus ely-keskuksen kanssa ehdoton, vai voiko sitä purkaa esim. avioeron yhteydessä, jos olette molemmat sopimuksessa mukana? Eli olisiko mahdollinen sellainen tilanne, että laittaisit avioeron vireille, omaisuus ositettaisiin ja sopimus purettaisiin? Voiko ely-keskuksen kanssa neuvotella, onko niillä mitään ehdotusta tällaisen tilanteen varalle. Kun minusta näyttää, että sinä olisit valmis lähtemään vaikka niiltä sijoiltasi, mutta kun nämä talouselliset asiat, eläinten kohtalo, sopimukset ja muut ovat esteenä. Tai sitten jos hommaat itsellesi työpaikan muualta, lähdet ja teet eläinsuojelulle ilmoituksen, että menevättarkistamaan eläinten hoidon ja määräävät miehesi eläintenpitokieltoon. Mutta se taitaa olla taloudellisesti kannaltasi huono vaihtoehto, ei sinun elämäntyösi saisi mennä hukkaan hiehen juomisen takia. Mutta ei sinun elämäsikään saisi mennä hukkaan!

En yleensä halua ottaa jyrkkää kantaa mihinkään, mutta nyt kyllä kirjoituksesi perusteella minusta näyttää, että ei tuossa auta puheet eikä mykkäkoulut, vaan joku käytännön ratkaisu pitäisi löytyä, ihan konkreettinen. Kun olet nyt jo noin väsynyt, tuntuu kohtuuttomalta että olisit sopimusten vankina tuossa tilanteessa vielä seuraavat 6 vuotta. Yritä ottaa selvää vaihtoehdoista ely-keskukselta, oikeusaputoimistosta jne. Joo, sekin on hyvä idea, että pestaat komean ja vahvan rengin, joka auttaa töissä ja josta on silmällekin iloa!

Oikein paljon voimia sulle! Sä selviät kyllä, kunhan vaan keinot keksitään. Asenne tuntuisi olevan kohdillaan :)

Re: alkoholistin puolisona olo

ViestiLähetetty: 3.7.2012 11:56:02
Kirjoittaja Kuka tietää
Karhunpalvelus: kun muut ihmiset paikkaavat alkoholiongelman jälkiä.
Pahimmat pesäkkeet syntyy sinne, mistä toiset ei "voi" lähteä. Eli kun on yhteisiä asioita ja lapsia ja eläimiä. Sehän jatkuu niin kauan, että viimeinenkin ihminen on lakannut hoivaamasta. Joillekin sekin on liian myöhään.
Miten kohdata juoppo. No juoppohan ottaa sättimiset vastaan, nehän toiimii vain vahvistamaan että olen renttu ja en ansaitse mitään ja olen syntynyt pilaamaan kaiken, siispä juon. Sitten kun ihminen ei voi näinkään elää, niin käännetään jossain vaiheessa se korostuneeksi egoksi, kehutaan itseä, jos ei muuta niin keksityillä saavutuksilla.
Monestikohan olen kuullut kun joku alkkis kertoo jostain ala-asteella saamasta kympistä, jos ei muuta ole saavuttanut. Jos on joskus tehnyt jotain, niin kehuu itseään tästä. Jos ei ole tehnyt mitään, niin keksii omasta päästään kun on tarpeeksi pitkällä. Pian niistä savutuksista alkaa olla vaan kymmeniä vuosia aikaa, muut menevät eteenpäin, ja alkkis muistaa vieläkin kuinka kerran sanoi suorat sanat sille, teki tämän, sammutti palavan talon, kiskoi auton ojasta jne..Mun mielestä ei ole mitään oikeaa tapaa vastata näihin, koska ei ole oikeaa tapaa reagoida alkoholistiin. Koska se ei ole normaalia ylipäätään.
kuinka kohdata alkoholisti. Vastaus on ei mitenkään, niin kauan kuin tarkoituksena on että tapa kohdata osuisi oikeaan ja raitistaisi alkoholistin.
Silloin kun hänet pystyy kohtaamaan riippumattomana, vilpittömästi haluten vain hyvää, mutta puuttumatta mihinkään konkreettisesti, on ehkä mahdollista tavoittaa se piilossa oleva ihminen. Varmaan se täysin vilpitön ja riippumaton tulisi sitten olemaan joku keittoa köyhille jakava hyväntahdonlähettiläs, kun viimiset viinat on juotu ja ei ole enää edes kotia minne mennä, eikä tyynyä pään alle. Ellei tästäkin muodostu vain se vihoviimeinen hoivaaja joka mahdollistaa lopulta enemmän kuin auttaa.

Mä ajattelin niin, että vaikka mun olikin vaikea jättää alkoholisti, niin taloudellisista kuin henkisistäkin syistä, niin voisinko kuolinvuoteella katsoa itseäni peiliin kun olen saattanut toisen hautaan mahdollistamalla, vain sen takia että on maallisen omaisuuden takia jumissa. Rahaa painetaan kokoajan lisää, näin se elämä opettaa sen että mukaansa ei saa mitään lähtiessään, ja lapsetkin joutuvat itse keksimään mitä aikuisena tekevät työkseen. Alkoholisimi on vaikea sairaus, joka voi aiheuttaa sen että menee sekä läheisiltä että alkkikselta työ alta. Voihan sitä toki kuolla muuhunkin, tai sairastua vaikka mielisairauteen. Jos hyväksyy sen tosiasian että toine on mikä on, sitä ei voi muuttaa, niin jää nähtäväksi että mitä pystyy itse tekemään.
Mä en jotenkin usko että yksikään ihminen voi elää alkkiksen rinnalla koko elämänsä saamatta mitään vaurioita. Se on kertatoisensa jälkeen hirveä näky, ja siihen ei totu. Minä en kolmeenkymmeneen vuoteen ole tottunut siihen, ja aina kun näen sen saman ilmeen eri ihmisillä, tulee sama reagtio. Siihen allergisoituu vain lisää kokoajan, mutta ei sopeudu eikä totu.

Re: alkoholistin puolisona olo

ViestiLähetetty: 3.7.2012 13:48:55
Kirjoittaja eläin
Rinalda kirjoitti: Tai sitten jos hommaat itsellesi työpaikan muualta, lähdet ja teet eläinsuojelulle ilmoituksen, että menevättarkistamaan eläinten hoidon ja määräävät miehesi eläintenpitokieltoon.


Vapaaehtoisessa eläinsuojelutyössä mukana olleena voin sanoa, että tätä vaihtoehtoa en missään tapauksessa suosittele ! Näitä tapauksia tulee yhä esiin liikaa, näitä jossa yksin jäänyt tai yksin elänyt alkoholisoitunut talon isäntä on jättänyt eläimensä hoidotta ja eläinsuojeluviranomainen ei tarkistukselle tulleessaan enää pysty kuin tekemään lopettamispäätöksen nälkiintymään jätetyistä eläimistä samalla kun isäntä on pirtissä ellunkanana. Eläintenpitokiellon saamiseksi tarvitaan myös monet huomautukset tai oikeudessa käsitelty eläinsuojelurikkomus/rikos ennen sen langettamista ja monet eivät välitä tuon taivaallista vaikka olisivat eläintenpitokiellon saaneetkin. Viranomaiset eivät yksinkertaisesti ehdi tekemään Suomen maassa tarpeeksi tarkastuksia kaikille niille tiloille, joiden eläimet ovat jääneet pahasti alkoholisoituneen torpan pitäjän vastuulle. Ja alkkiskhan ei tunnetusti apua hae tai ota vastaan vaikka yhtenä selvänä hetkenään ymmärtäisi että eläimet olisi pitänyt hoitaa. Ei lapsiakaan jätetä pahati alkoholisoituneen ihmisen huollettavaksi vaikka periaatteessa hänelle voitaisiin määrätä lähestymiskielto lapsiin.

Jos eroa suunnittelet todella niin lasten ja eläinten kohtalo pitää tietenkin miettiä hyvin tarkkaan heti alusta lähtien yhdessä taloudellisen suunnitelman kanssa.

Re: alkoholistin puolisona olo

ViestiLähetetty: 3.7.2012 14:18:32
Kirjoittaja Rinalda
eläin kirjoitti:Eläintenpitokiellon saamiseksi tarvitaan myös monet huomautukset tai oikeudessa käsitelty eläinsuojelurikkomus/rikos ennen sen langettamista ja monet eivät välitä tuon taivaallista vaikka olisivat eläintenpitokiellon saaneetkin.

Jos eroa suunnittelet todella niin lasten ja eläinten kohtalo pitää tietenkin miettiä hyvin tarkkaan heti alusta lähtien yhdessä taloudellisen suunnitelman kanssa.


Jos systeemi on noin hidas, niin komppaan ehdottomasti myös Eläintä. Lapset voi ottaa mukaan, mutta navetallista lehmiä ei, joten niidenkin kohtalo pitää ratkaista ennen kuin tilalta pystyy lähtemään.

Eli joku ratkaisu sun tilanteeseesi tarvitaan, mutta hallittu sellainen. Sellainen yhtälö sulla on, että kovin nopea ratkaisu ei taida olla mahdollinen. Yritä siis alkaa selvittää vaihtoehtoja todenteolla viranomaisten kanssa, ja yritä samalla pitää itsestäsi huolta. Pidä vaikka yllä tuota taistelutahtoa, en oikein halua nyt suositella että sopeutuisit tilanteeseen. Ota itsellesi päämäärä ja taistele sitä kohti!

Re: alkoholistin puolisona olo

ViestiLähetetty: 3.7.2012 18:06:49
Kirjoittaja cricket
Hei! Sinulla on ollut kohtalotoverikin, tässä hänen ketjunsa: viewtopic.php?f=2&t=23451

Voimia! Ja tervetuloa mukaan keskustelemaan!

Re: alkoholistin puolisona olo

ViestiLähetetty: 3.7.2012 21:29:47
Kirjoittaja argh
hei jälleen! ja kiitoksia kommenteista :) , aikas kovia luettavia ne olivat :(

yksi asia mikä on varma, eläinsuojelurikkomukseen asti en aijo mennä, huolehdin ne itse vaikka teurastamolle, mutta sekin ajallaan..

viime kesänä siippa siis dokas yhtö putkee 4kk, viime talvena meni siis 3vk ja samalla joi ne isänsä hautajaisetkin ohi (hups!)

nyt lähti sunnuntaina ja tiedättekö mitä..hän kuulemma palasi tänään klo 13. kauheassa kankkusessa taxilla ja ryyppyporukka mukana, siippa oli noussut taxista ja sanonut että nyt hän menee kotiin ja "kaverit" jäivät taxiin ja olivat huudelleet et "hei! tule takasin, lähdetään baariin!", oli kuulemma viitannu kädellään ja mennyt yksin kotiin ja sielä kuulemma edelleen nukkuu.. no taxi oli lähteny pihasta ja arvaattekos kenellä nyt soi puhelin? nyt ne juopot ovat jostain onkineet minun numeron ja sehän se soi..en ole vastannut..

nyt siippa-riippa on ilman rahaa ja ilman tupakkaa kotona yksin..ja autonkin tankki on tyhjä.
joten, miltä minusta tuntuu.. itse asiassa helvetin hyvältä!! valehtelen jos kiellän nauttivani tilanteesta.. minun piti olla mökillä vain pari pvää, mutta lomittaja on ja hänellä ei ole mitään kiirettä joten minunkin kiireeni loppui, niin siis koskas meidän pitää palata..hmm.. 1,5vk kuluttua :lol: , polttakoon vaikka päreitään ja syököön sielä missä juokin..

tiedän että kun karmaisevin kankkunen on ohi, niin minulla soi puhelin.. juttu menee jotenkin näin..ensin hän kokeilee varovasti tiedänkö hänen reissuista ja sitten tulee kotia pyyntö, se ei tarkoita sitä että hän haluaa meidät kotiin vaan ajon aikana tulee puhelu "viitsisitkö tuoda samalla pari askia tupakkaa ja voitaisiinhan me pari siideriä ottaa samalla kuin juteltaisiin vähän..kävisitkö samalla pankkiautomaatilla ku polttoainettakin pitäisi saada" juu-juu..tän virren osaan minäkin :x

joten..nyt minulla ei siis ole kiirettä..

mitä ihmettä on tapahtunut, ettei ryyppyporukka mennyt meille, meidän kotiin :o ,viime kerralla kun olin lasten kanssa reissussa, minulle tuli puhelu et sielä ne sikailee. ryyppäävät ja tupakoivat lasten kodissa. lähetin silloin siipalle viestin, et nyt "loiset" pois ja jos ovat sielä kun tulen muutaman tunnin kuluttua, soitan poliisit ja lastensuojeluviranomaiset paikalle. kun menin kotiin niin tontti oli tyhjä, mutta..keittiön pirttikaluston penkin pää oli poltettu ja hellan levy oli jätetty päälle. siis tä? kysyin siipalta hänen selvittyä, kuka tekee tälläistä niin hän sanoi, ettei tiedä (uskon häntä, koska ei kukaan kotiansa polta)..eli meinaako ryyppyporukka polttaa meidän talonkin jos eivät saa sinne majottua?? mitä helkkaria???
ja tämmöisille deekuille siippa vielä soittelee perää ja hakeutuu seuraan..huh huh!!!

kyllä kaikkein paras olisi että siippa hankkisi itselleen asunnon/ kämpän..joisi sielä ihan miten lystää ja antaisi omien lastensa elää rauhallista ja turvallista elämää. kyllä siitäkin asiasta on puhuttu ja kyllä hän on sanonut, et jos joku lähtee niin se on hän!, mutta en ole edennyt vielä niin pitkälle, koska tiedän että viikatemies korjaa ennen aikojaan, ei hän pääse jaloilleen jos hänelle tulee 4:n A:n ongelma yhdellä kerralla (ensin lähtee akka, asunto, auto ja viimeiseksi jää ALKO)
siis huom! tämä ratkaisu olisi siis meille kaikkein paras, ei siipalle

eli nyt pitäisi ottaa uudet ohjat käsiin, vaihtaa tyyli. mutta kuinka sen itselleni teen?? ja kerronko toiselle osapuolelle tyylin vaihdosta vai ihmetelkööt yksinänsä

minun pitäisi siis olla hoitamatta hänen asioitaan (laskujaan), maksan ne siis hänen tililtään kun ukko parka ei osaa käyttää nettiä.. opetelkoot..
peskööt omat pyykkinsä, ei hän minunkaan pyykkejäni pese

JA SITTEN..miten reagoin hänen viimeiseen reissuunsa? olenko niin etten välitä ollenkaan..tuhahdanko vain että voi, voi! vai jäänkö kuuntelemaan mikä taas vei?.. en enään jaksaisi istua kuuntelemassa ja kannustamassa, että kyllä tämä taas tästä kuten ennenkin.. eli se viimeinen vaihtoehto pois suljettu! nyt jotain radikaalia! muutosta siis minun käytökseeni..

mutta tiedättekö..olen aikas ikävä tyyppi.. viimeksi kun kaikki on kotona ns. rauhoittunut ja siippa oli juuri nukahtamaisillaan, viimeisistä kankkus öistä kulunut n vk, eli täysin selvä pää. minäpä heitin ilmaan kysymyksen.. eletäänköhän me yhdessä loppu elämämme, vai erotaankohan piankin :roll: ,ukko nous tikkana istumaan ja katsoi minuu, et tottakai me eletään yhdessä..minäpä käänsin kyljen ja aloin nukkumaan..aamulla ukko kysy et mitä minä oikeen illan virkkeellä tarkoitin ja hän ei saanut koko yönä nukuttua kun mietti kuulemma sanojani :lol: ,minäpä vastasin vain, et kunhan ääneen ajattelin ja otatko kahvia..

Re: alkoholistin puolisona olo

ViestiLähetetty: 4.7.2012 02:53:15
Kirjoittaja Kuka tietää
minun pitäisi siis olla hoitamatta hänen asioitaan (laskujaan), maksan ne siis hänen tililtään kun ukko parka ei osaa käyttää nettiä.. opetelkoot..
peskööt omat pyykkinsä, ei hän minunkaan pyykkejäni pese


no niinpä, niinkauan kun joku tekee puolesta, ei tarvi itse välittää. Seuraukset minimoituu.

mutta tiedättekö..olen aikas ikävä tyyppi.. viimeksi kun kaikki on kotona ns. rauhoittunut ja siippa oli juuri nukahtamaisillaan, viimeisistä kankkus öistä kulunut n vk, eli täysin selvä pää. minäpä heitin ilmaan kysymyksen.. eletäänköhän me yhdessä loppu elämämme, vai erotaankohan piankin :roll: ,ukko nous tikkana istumaan ja katsoi minuu, et tottakai me eletään yhdessä..minäpä käänsin kyljen ja aloin nukkumaan..aamulla ukko kysy et mitä minä oikeen illan virkkeellä tarkoitin ja hän ei saanut koko yönä nukuttua kun mietti kuulemma sanojani :lol: ,minäpä vastasin vain, et kunhan ääneen ajattelin ja otatko kahvia..


Tämän perusteella sanoisin että ukkosi varmaan tykkää sinusta, mutta vain hänen riippuvainen mielensä etsii alitajuntaisesti mahdollistajaa. Mä en huumoria etsisi tällaisista ovelista tokaisuista, sustakin voi tulla melko kylmä immeinen jos annat sen noin tapahtua. Sä teet ukostasi tällä lailla vitsin, ulkopuolisen, kaiken pahan alun ja juuren, mutta asetat hänet sillälailla myös jalustalle ikään kuin hän olisi isä aurinkoinen josta alamaiset uskaltavat korkeintaan vitsailla, edellyttäen että isä itse ei ymmärrä vitsiä. Tää on sitä juuri kuten vallanpitäjistäkin vitsiä aina väännetään, silti annetaan heidän "huolehtia" meidän muiden asioista. Hyvä että ollaan niskanpäällä kuitenkin, huumori valaisee kuitenkin myös totuuden polkuja, mutta ratkaisu se ei ole. vain ajan tappoa.

Re: alkoholistin puolisona olo

ViestiLähetetty: 4.7.2012 05:30:13
Kirjoittaja toivonkipinä
Voi helvata että on samanlainen kuin itselläni :( Minä olen elänyt jo 30-vuotisen sodan saman alkkiksen kanssa. Toivon että sinä löydät ratkaisun teidän tilanteeseenne ennenkuin huomaat että vuodet ovat vierineet ja junnaat samassa paskassa edelleen.

Lapset tässä eniten käy sääliksi.

Minun ukkoni juo päivittäin (juonut vuosia, vuosia)ja on tapaturmassa saanut vamman jota nyt leikkauksen jälkeen hoidetaan Panacodilla. :!: :?:

Eläimiä on vaan koirani joka joutuu kärsimään aina koska alkkis ei siitä huolehdi. Asutaan maalla. Lapset ovat omillaan. Lapsenlapsia on viisi. Kohta ollaan kahdestaan, kun kukaan ei enää tule edes käymään juopottelun takia.

Olen sanonut, että lastenlasteni elämää ei tarvitse viinan kanssa höystää vaikka omat ovat siitä kovin joutuneet kärsimäänkin. :x

Omaa päättämättömyyttäni olen harmitellut, kun olen jäänyt tähän suohon tarpomaan.

Toivon että sinä löydät ratkaisun omaan tilanteeseesi. Voimahalit myös sinulle :)