Onko siitä tosiaan jo kuukaus kun olen viimeksi kirjoittanut tänne?
Jotenkin olen unohtanut koko alkoholin kanssa painimisen.
Aloimme miehen kanssa käymään pennun kanssa pentukoulussa. Hauskaa meillä on ollut. Ja opittu paljon. Viikot sitten menee pitkälti harjoitelleen viimetuntien juttuja. Meillä pentu on tosi itseppäinen, joten tovi menee ennenkuin tästä saa tottelevaisen koiran. Tai no rotu on kovin itseppäinen kun ei ole tuota miellyttämisen halua lainkaan.
Mieskin tuossa hetki sitten sanoi että pentu on kasvattanut kovasti hermoja, kun tosiaan monta kertaa saa toistaa ja sanoa ja kieltää.
On myös hieno huomata että vaikka me molemmat olisimme aamulla tosi väsyneitä kun töihin pitäisi lähteä, niin väsymys kaikkoaa siinä kun lattialta tapittaa pentu pääkallellaan ja odottaa innolla että heräämme hänen kanssaan. Ei sitä oikein voi kuin nauraa vaikka välillä kyllä menee totaalisesti hermot.
Tässä ollut messuja, miehen siskon synttäreitä, itselläni tyttöjen iltaa jne. Ja joka kerta mies on osannut yllättää. En ole enää osannut edes harmistua tai jäänyt murehtimaan että missä kunnossa messuilla on jne, koska tulee kotiin.. Mies jopa etukäteen sanonut kun oli suunnitteilla mennä messuille, jottei mulle tullut yllätyksenä että hän on menossa. Messujen aikana minä olin pennun kanssa tutustumassa muihin koiriin. Ja illalla yllättävän hyvässä kunnossa mies tuli kotiin. Tuli vaikka muu porukka yritti houkutella jatkoille, ne ovat ylensä hyviä ylipuhumaan ja mies on aina lähtenyt mukaan. Nyt totesi että tässä oli ihan tarpeeksi niiden kattomista. Eräskin kaveri oli tosi vauhdissa ja sammui autoon. Sain mä tuliaisiakin sieltä.
Miehen siskon synttäreillä oltiin yhdessä. Oma pullo mukaan. Taisi olla ekat yhteiset pippalot kun en sanellut ehtoja että miten pitää käyttäytyä tai minkä verran juoda tai yrittää keksiä tekosyitä et mies tajuaisi itse olla nätisti. On hienoa päästä vanhoista huonoista tavoi9sta eroon, ja niin ettei tullut edes mieleenkään.
Sain olla peräti ylpeä että osasi juoda ns kohtuullisemmin, eikä juonut niin paljon että selittäisi muille typerää kännisössötystä. Jutteli fiksuja eikä tarvinnut hävetä.
Miehen sisko pyysi että tuossa yksi perjantai käydään hakemassa kummityttö hoidosta, kun ketään muuta hakijaa ei ole. Ylensä mies sanoo että eukko saa hakea ja hoitaa iltaan asti, että hän ei semmosia kerkiä. Nyt oli sanonut että eiköh'än se onnistu kun molemmat päästään töistä niin m,ennään yhdessä. Miettikää, perjantai ilta hänen pitäisi olla lapsen vahtina. Ja oli jopa suostuvainen ilman vikinöitä tai selittelyjä.
Voihan se olla että mies siinä samalla muutaman kaljan hamuaa, mutta sitten mennään niillä rajoilla mihin minä puutun ja kiellän! Jos siis jotain sellaista meinaa.
Käyn edelleen jumpissa, saunotaan välillä pennun takia erikseen. Onko hienompaa kuin se että mies lämmittänyt saunan sillävälin kun olen jumpassa ja pääsen yksin nauttimaan saunan lämmöstä. Kyllä sitä osaa nauttia elämän pienistä hyvistä asioista.
Juu hyvin mies pentua hoitaa. Ei ole kaljaa ottaneena räyhännyt pennulle, ja käyttää ulkona, leikkii ruokkii jne vaikka itse olisin poissa kotoa. Huiomaa että mies on paljon iloisempi kun on saanut lisää sisältöä elämään. He nukkuu sohvalla sylikkäin, juoksevat perätysten pisin pihoja ja taloa. Sitä on jotenkin niin kiva katsoa ja kuvitella että tuollaista se varmaan olisi jos meillä olisi oma lapsi. Jos olen väsynyt, kun tulen töistä ja olen pennun kanssa ollut kokopäivän, niin mies ottaa illasta enemmän vastuuta. Eli minäkin saan hengähdystaukoja pennusta jos se on ollut todella hermoja raastava päivän, niin mies komentaa, leikkii jne illan. tai jos jommalla kummalla alkaa väsy iskeä suureksi, niin toinen ottaa pennun hoteisiin ja antaa toisen hengähtää. Juu kyllä voi pentu olla rasittava, voimia vievä, todella juuraspää, kuten lapsetkin, mutta kuten lapsetkin niin ne myös antavat paljon!
Tosiaan tuo koiran pitäminen on sujunut paremmin kuin ajattelin. Olin varma että muutaman viikon päästä minä hoidan kaikki, sontein keräämiset pihalta asti, ulkoiluttamiset, syömiset jne. Ja hän löhöö sohvalla koira kainalossa. Toistaiseksi menee vielä oikein hyvin. Ja kun vielä molemmilla samantapainen ajatusmaailma miten koiraa kasvatetaan, hoidetaan jne. niin helpottaa kummasti.
Mutta siis vuosi alkanut hyvin. Molemmat voidaan hyvin, elämässä paljon muuta sisältöä kuin vain juominen. Elämä voi muuttua.
Pitkästä aikaa eletään normaalia arkea, arkea jossa ei tarvitse pelätä/ahdistua tulevasta tai yhdestä kaljapullosta. En olisi ikinä uskonut että näin pitkälle päästään. Että elämä voi muuttua näin paljon. Ihana arki, ihanat viikonloput, ihana kainalo iltaisin, ihana syli jos itkettää. Näistä nautin tällähetkellä! Ja olen tästä paremmasta arjesta saanut jo onneksi tovin nauttiakkin.
Aurinkoista viikkoa kaikille!
