Olet täällä

onko miehestäni tulossa alkoholisti?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 22.10.2013 18:18:55

Muutama sana vielä.
Olen pidempään haikaillut yksin elämisestä ja olosta. Omasta rauhasta. Mut nyt voin sanoa etten olis selvinny pahimman yli ilman miestäni! Kun omat rahat oli loppu niin miehen rahoilla pärjättiin loppu aikaa. Mies maksaa muutenkin enemmän kun tienaakin enemmän. Kun mälläsin autoni, niin mies antoi autonsa mun käyttöön. Kun elämä potki päähän niin mies kannusti nousemaan ylös.

Kyllä se elämä taas tästä! Ja kun tuo kaljaketutus taas pysyy yhtähoenosti poisda kuin viime perjantaina niin eihän tässä
Mitään hätää ole!

Ai niin juu, ensviikonloppuna olis kaverin kanssa ns pikkujoulujen vietto ruokailun ja hyvän bändin fanittamisen kera! Siis mahtavuutta, mies ei sittenkään halunnut mukaan, sanoi että antaa meidän viettää rauhassa tyttöjen iltaa :) mahtavaa, tätä mä tarvitsen ja olen odottanut!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Hemmiina » 24.10.2013 07:34:50

Kylläpäs, Maikki85, nuo viimeisimmät ajatuksesi kuulostivatkin tutuilta :) Meillä näyttää siltä, että mies muutaman viikonlopun kotona ilman olutta viihdyttyään on taas perjantai-iltaisin halunnut ottaa, mutta huomaan, ettei se enää stressaa minua oikeastaan lainkaan. Sen myönnän, että jonkin sortin ahdistus saattaa käväistä rinnassa, mutta se menee hyvin nopeasti ohi. Olen myös huomannut, että useimmiten silloin, kun meinaa ahdistaa, on monta muutakin kuormittavaa tekijää saman aikaa päällä eli ongelma ei ole pelkästään siinä, että mies sattuu tarttumaan oluttölkkiin.

Minäkään en ole enää kuluttanut energiaani eron ajattelemiseen, tosin en kyllä panosta yhdessäoloonkaan. Tällä hetkellä on riittävän hyvä elää juuri näin, päivä kerrallaan, ja ottaa vastaan asiat sellaisena, kuin ne tulevat jäämättä märehtimään niitä sen pidemmäksi aikaa. Eilen jopa annoin miehelle suukon lähtiessäni työmatkalle Helsinkiin ja mies vastasi siihen ns. normaaliin tapaansa eli ei torjunut minua ja kiva niin. Edellisestä suukosta on jo kuukausia ja seuraavaakin voi mennä taas pitkä aika ;)

Ei muuta kuin pirteää loppuviikkoa ja onnistunutta tulevaa viikonvaihdetta!
Hemmiina
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 257
Liittynyt: 28.1.2013 08:13:15

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 24.10.2013 09:34:53

Kiitos Hemmiina viestistä!
On mukavaa välillä saada muidenkin kommentteja!

Mä tiedän ton et pienen hetken harmittaa ja kun se menee ohi niin ei se juominen enää vaivaa! Mut ekaa kertaa mä sanoin asian heti ääneen eli en kerinnyt harmistua ja sit kaikki oli normaalia. Joku kerta Hemmiina sullekkin toivottavasti tulee sellainen niin huomaat sen eron!
Se on vapauttava ja mahtava tunne!

Meillä on mennyt tosi hyvin, tai no kolaria olen murehtinut mutta eilen sain sen harmituksen pois ja oli hyvä päivä! Illalla ennen nukkumaan menoa muistin et sehän oli keskiviikko päivä. Sehän olis ennen tarkoittanut saunakaljaa, ja olin hieman hämmentynyt ja sit iloinen et oli toinen tai kolmas viikko kun ei viikolla ole ottanut edes yhtä olutta.
Samalla muistin et perjantai olis tulossa ja sit iski taas et sit se varmaan juo. Ja tadaa, nopeasti sain sen unohtumaan enkä murehdi.

Tää hemmiina näköjään kehittyy molemmilla hyvin eteenpäin! Elämä on tosiaan tässä ja nyt! Minä voin hyvin, olen ylpeä myös miehestä sillä silminnähden hänkin on pirteämpi ja iloisempi mitä vähemmän juo.

Hyvää loppuviikoa ja iloista mieltä kaikille!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Hemmiina ei kirj. » 24.10.2013 12:37:47

Olenkohan ilmaissut itseäni jotenkin heikosti, kun tunnut Maikki85 olettavan, etten minä olisi jo moneen kertaan käynyt noita samoja kokemuksia läpi :) Tiedän siis täsmälleen, miten huojentavaa on huomata itsessään se, ettei miehen juominen tai meneminen saakaan omaa maailmaani keikahtamaan eikä oikeastaan edes tärähtämään :) Tuokin on tuttua, että mies on pirteämpi ja iloisempi, mitä vähemmin juo, ja monet kerrat vuosien mittaan on sen itsekin myöntänyt. On myös saanut tuosta tiedostamisesta voimaa irrottautua juomisesta; pitänyt huolta kunnostaan lenkkeilemällä ja syömällä terveellisesti jne. Nyt kuitenkin tuntuu tasapainottelevan sekä tuon kuntoilun että "viihteen" parissa...

Minulla kun on ikää melkein 50 ja yhteistä elämää miehen kanssa takana yli 20 vuotta, niin siihen mahtuu paljon kaikenlaista, pääosin kuitenkin onnellista elämää. En minä ole suostunut pitkään katselemaan sellaista menoa, jossa voisin itse kovin huonosti. Olen täällä muissa keskusteluissa kertonutkin, että todella vaikeita, avioeroajatuksiin johtaneita kriisejä on ollut yhden käden sormin laskettava määrä.

Kaikista tiukin vaihe oli jotakuinkin viisi vuotta sitten eli syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana. Uuvuin silloin täysin, tosin samaan aikaan myös työssäni oli suuria muutoksia, jotka vaikuttivat jopa itsearvostukseeni. Varmaan jollakin tavoin sairastuinkin, mutta sen jälkeen olen voimaantunut huomattavasti, kiitos mm. terapiajaksojen.

Miehen kanssa elimme tässä välillä elämämme parhaat - jos minulta kysytään - kolme vuotta ja kuvittelin jo, että paluuta entisenlaisiin "ongelmiin" ei voi tullakaan, mutta väärässä olin. Miehellä on selvästi vahva vietti päästä kerran viikossa ns. vapaalle ja sitä on nyt toteuttanut jo toista vuotta. Viime keväänä mittani täyttyi ja uhkasin erolla. Ajankohta oli vain äärettömän huono, koska esikoisella lähestyi yo-juhlat, oli yliopistoon hakeutumista, kotoa pois muuttoa yms enkä halunnut tytön kokevan vanhempien avioeroa samaan aikaan. Sitten mies otti minut kerran kainaloonsa, jolloin tuli äärettömän vahva tunne, että sinne minä kuulun. Silloin, kesäkuun 2. päivä, päätin, että lopetan eron ajattelemisen ja annan tilanteen kypsyä kaikessa rauhassa. Joko huomaamme, ettei ero sittenkään olisi mikään ratkaisu tai sitten tiemme jollakin aikataullla erkanevat.

Sitä tässä odotellaan edelleenkin ;) Ilman ahdistusta ja pakkoa, ilman vaatimuksia tai kenenkään mielistelyjä - mies saa tehdä, mitä itselleen parhaaksi kokee ja niin minäkin. Pääasia, ettemme samalla vahingoita toisiamme.

Eli ihan kuten sinäkin totesit; elämä on tässä ja nyt. Huomisesta murehtiminen on kiusaksi vain minulle itselleni, joten miksi sitä tekisin :)
Hemmiina ei kirj.
 

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 24.10.2013 13:51:00

No voi, oli vaan saanut käsityksen että se tieto juomisesta saa jonkun pienen hätkähdyksen jonka jälkeen asia ei vaivaa! Mut jos olet kokenut sen ilon ettet koe mitään pienkntäkään rinnanvihlaisua asiasta niin hienoa, sitten tiedät kuinka hieno fiilis siitä tulee! Kuinka se eroaa siitä kun saat sen pienen vihlaisun vaikka se lähtisi saman tien pois!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 28.10.2013 10:08:19

Oli kyllä taas viimisen päälle perjanta :(

Tai alku
Sujui hyvin. Mies palautus töistä kotiin ja rupesi heti tekemään remppahommia. Kaljaakin oli ostanut mutta en jaksanut nähdä vaivaa katsoakseni paljonko osti. Joko 6-8 pac. Silloin totesinkin itselleni että se on ihan sama mulle paljonko juo, kun juo joka tapauksessa.

Itse puuhailin sisällä omassa rauhassa. Oli niin hieno fiilis. Sain vaan olla, tosin kyllä mä ennen miehen kotiutumista imuroin, pesin pyykit, hoidin tiskit jne. :)

Mies lämmitti saunan koska mä en ollut aluksi halukas saunomaan, saunan välmistiuttu meinasin et menisin sittenkin lämmöstä nautoskelemaan kunnes mies laitoi musiikin huutamaan takkahuoneeseen. Ilmoiton miehelle et mä tuun hänen jälkeen sillä haluan katsoa vain elämää sarjan loppuun. Oikeasti syy oli siinä etten jaksa saunassa kuunnella metakka. Mies kyllä sanoi että laittaa musan pois jos oon tulossa. En kuitenkaan mennyt.

Mies lopetti saunomisen sopivasti ohjelman loputtua ja ai ihanaa mikä nautinto, saunan lämpö puilla, tunnelmavalaistus ja oma rauha. Näistä hetkistä osaan nauttia!

Saunan jälkeen päätin kääriytyä sänkyyn peiton alle elokuvaa töllöttämään ja mies popitti yläkerrassa musiikkia suht kovaa. Annoin puoltuntii soitattaa jolloin mulöa paloi kiinni. Menin huutaa et nyt se vi***n musiikki kiinni tai kuuntele kuulokkeilla. Siitäpä alkoi et olenko joku mamma kun 22 aikaan haluan nukkumaan. Siitä kehkeytyi riita ja kävin sulkemas musiikkivehkeet, mies lähti alas nukkumaan.
Jotenkin siitä musan soittamisesta tuli vanhat ajat mieleen. Mies pelannu/ssoittanu musiikkia kun mä yritän nukkua ja odotan koska se hiljenee ja loppuu. Tärisen ja voin väsynyksestä pahoin, joten nyt päätin et mulla on oikeus nukkua ja levätä! Saakelin pölvästi!
Juu ja ohmetteli sitäkin et kun hän ei ole aikoihin juonut niin onko väärin nyt juoda? Aikoihin? Öö 2-3vko sitten on juonut 2isoa ksljaa perjantaina. Miten hän voi sanoa ettei ole AIKOIHIN tai JUONUT? Voi taivaan tähdet missä maailmassa se oikeen asustaa?

No toisaalta tuli tässä vaiheessa esille että hänestä 2kaljaa ei ole juomist. Päivälläies kömpi alakerrasta anteeksi pyymään. Ja otin riidan esille ja hänen näkökulmansa niin oli sitä mieltä että hänen käytös oli typerää ja kyllä se muutama kaljakin on juomista. Kerroin hälle miksi se iso kalja mua niin häiritsee, eli käytös muuttuu ja kaikki muuttuu jo yhdestä kaljasta. Ja jos ei ole ajokuntoinen niin ei voi sanoa olevansa selvinpäin. Jep

Mies on ollut jo pidempään muutoshaluinen ja tehnyt paljon sen eteen. Josko tämä keskustelu herättäisi miehen taas, mut jos ei niin en kauaa katsele, ettei mene pahemmaksi.

Loppu viikonloppu meni hyvin, miehen kainalossa leffoja katselle, yhdessä kokkailen. Eli perus loppuviikonloppu.

En mä enää lauantai aamun kälkeen asiaa miettinyt. Asia on miehen hallissa ja hän tekee kuin parhaaksi näkee ja kokee!

Ai niin juu, aloitin ruoka ohjelman joka muistuttaa pitkälti minun totuttua ruokavaliota. Pääsen taas paremmin kiinni ja unohtaa makeat herkut. Vaikka mussa ei kauheasti laihduttavaa ole niin heti lähti parissa päivässä nesteet ja turvoyus kiertämään ja pari kiloa sain jo karistettua sekäcenttejä lähtenyt sitäkin enemmän. Mahtava fiilis saada otsensä taas kuntoon, kroppaa kiinteytettyä jne. Kohta pääsen jatkamaan omaa ruokavaliotani ja unohtamaan makeat herkut ja energiajuomat! Mahtava fiilis!

Ja sasnko hehkuttaa? Tuleva viikonloppu on huippu! Mirmes saa olla pe ja la ihan yksin ja tehdä mitä tykkää. Sillä minä menen katsomaan yhtä lempparibändiä ystävän kanssa ja sitä ennen raflassa syömäSsä. Vietetään keskenämme pikkujoulut. Lauantaina puolelta päivin menen kuumtelemaan mielenkiintoista luentoa terveydestä vanhempieni kanssa, tulen vasta illalla kotiin. Ja sunnuntaina keräännytään lähisukulaistenin luokse ja vietään isänpäivää ja samalla synttäreitäni! Juu ja mies on kyllä hslukas osallistumaan sinne, päästään valmiiseen herkulliseen lounaspöytään. Maiskis.. Kyllä kelpaa ootella loppuviikkoa!
Puhalletaas aurinko vielä paistamaan jotta ennen lumia päästäis vielä sienimetsään..

Mahtavaa viikonalkua muillekkin!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Hemmiina » 31.10.2013 08:53:49

Että vaihteeksi sitten tuollaisissa tunnelmissa, Maikki85, aloittelit viikkoasi :? Kuulostaa kyllä niin kovin tutulta näiden omien parisuhdevuosieni ajalta. Jotenkin tuntuu, että sinullakin on mies, joka pystyy kyllä niin halutessaan hallitsemaan alkoholin käyttöään eli olemaan ottamatta ilman sen suurempaa kipuilua. Tulee kuitenkin hetkiä, jolloin mies kokee olevansa oikeutettu "muutamaan" eikä tosiaankaan ymmärrä, miksi me läheiset siitä kärsimme tai huomauttelemme (asiallisesti).

Mikä hitto siinäkin on, että pitää sitä musiikkia (meillä heviä...) alkaa huudattamaan niin, että seinät tärisee? Meillä tosin on jo monta vuotta kuunnellut kuulokkeilla, mutta huudattaa silti niin kovin, että ääni tulee läpi ja kuuluu makuuhuoneeseemme (olkkarin vieressä ilman väliovea) asti. Ei kiva, kun yrität itse rauhoittua nukkumaan.

Itse kun tulen jostakin juovuksissa kotiin, niin riisun vaatteet, pesen meikit ja käyn hissukseen nukkumaan. Ei tulisi mieleenkään herätellä miestä saati jäädä valvomaan ja kuuntelemaan musiikkia :)

Kerroit, että tuleva viikonvaihde sisältää kaikkea mukavaa. Hieno juttu, koska niinhän se pitää ollakin, että ei jää siihen kotiin kärvistelemään ja "vahtimaan" miestä, että ottaako tuo yhtään vai ei. Taitaa noita miehiäkin vaan ahdistaa se, jos emäntä "kyttää", vaikka päivän kulku olisikin ns. normaalia. Eiköhän nuo tunne meidät sen verran hyvin, että näkevät ajatuksemme naamasta :lol:

Minä nautin eilen illalla erään tähtiartistin konsertista ystäväni kanssa. Join piccolopullollisen (20 cl) punaviiniä puolen tunnin tauon aikana. Pelkäsin tuonkin määrän käyvän päähän, mutta enpä tullut edes hiprakkaan :)

Nyt kuitenkin aamukahville! Iloa päivääsi ja loppuviikkoosi, Maikki85! Samaa tunnelmaa myös muille tämän keskutelun lukijoille :)
Hemmiina
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 257
Liittynyt: 28.1.2013 08:13:15

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 2.11.2013 18:26:03

Kiitos Hemmiina!

Mulla on ihan sama juttu, jos tuun jostain niin kyllä mä suoraan nukkumaan menen, niin menee mieskin. Mutta jos hän kotona juo niin välillä intoutuu illalla sitä musaa paukuttaa ja se on ärsyttävää, tosin kun juominen on vähentynyt niin totakaan ei paljoa enää tapahdu. Mut sit ku tapahtuu ni mulla palaa nopeemmin kiinni..

Viikonloppusiunnitelmat meni uusiksi, lauantain tilaisuus ja sunnuntain isänpäivä onkin vasta ensiviikolla. :O
Mutta ei hätää, perjantain keikka kaverin kanssa oli huippu! Meillä oli niiiiiiin kivaa! Kotiin palasin 02.30 yöllä muutaman sidukan juoneena, lähes selvinpäin. Mies oli vielä hereillä, moikkasin eteisestä ja yllätyin, sehän kuulostaa ihan selvältä! Siis häh.. No mies kyl heitti mut keskustaan 20 aikoihin mut sen jälkeen oli vapaa tekee mitä haluaa niin oletin et on kans ottanu ilon irti. Mut ei. Jopa naamasta näytti lähes selvältä ja sanoi että muutaman otti. Loi taas uskoa että hän tekee vähentämiset, muutokset jne ihan omasta halusta!

Muitakin muutoksia miehen kasvamisessa huomasin kun koira kasvattaja kävi haukkujen kanssa meillä, jolta suunnittelimme ehkä haukun ostavan. Siinä mies oli samalla tavalla kyselemässä ja keskusteluissa mukana, näytti että tää on myös mitä hän haluaa ja on myös ottamassa vastuun koirasta. Siellä se samalla istu mun kanssa lattialla ja kolme rämäpäätä oli kokoajan meidän kimpussa. On hienoa huomata tällaisia sosiaalisia piirteitä toisessa. Enemmän siis mitä uskoinkaan. Oli se sitten sängyn osto tms niin minä suurimmaks osaks kyselen ja puhun, nyt näin miehessä toisenkin piirteen.

No tänään sitten moehen äiti ja meidän 3v kummityttö tuli yökyläilemään. Me ollaan naurettu ja touhuttu, mies ja kummityttö juossu ja puuhannu ja hölmöilly ja naurattaneet mua ja anoppikokelasta.
En mä voi muuta sanoa kuin että aivan mahtava viikonloppu! Nyt kummityttö ja anoppi ovat saunassa, me toljotetaan vain elämää tunneavalossa ja vieteään mahtavaa lauantai iltaa! Saunaan kaksisteen eikä tarvi miettiä juomisia!
Tää on hienoa!
Viikonloppuja kaikille!!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 11.11.2013 22:14:57

Minä puhkun energiaa taas! Vaikka nyt kun on pineys, ei lunta niin mieli latteempi, muttei nyt! Painoa olen saanut tiputettua ja turvotus kadonnut, kilpparilääkitys pelittää hyvin ja jaksan värkätä ihmisille joululahjoiksi käsitöitä :)
Tää on mahtavaa!
Odotan niin joulua, menemme aatoksi omien vanhempieni luokse. Lunta saisi pikkuhiljaa tulla!

Keskiviikkona tein taas havainnon ettei miehelle enää näytä maistuvan perinteiset "saunakaljat" keskiviikkona. En muista koska viimeksi olisi keskiviikkona juobut sitö yhtä saunakaljaansa, enkä jaksa edes miettiä, en sillä tiedolla mitään tekisikään.
Perjantaina olin jälleen ennen miestä kotona ja kokkailin. Mies kotiutui 8pacin kanssa ja hetkeksi taas paha mieli iski, kunnes kävin itseni kanssa keskustelun. Miksi haluat pilata perjantai illan itseltäsi? Mitä se toisen juominen haittaa? Jne.
Ja onnistuin taas! Paha olo lensi veks ja perjantaita jatkoin hyvillä mielin. Mies lämmitti meille saunan, turistiin niitä näitä. Mies harmitteli parasta kaveriaan kun on juopoksi ryhtybyt vaikka kaikki puitteet olisi ollut elää toisin! Mies kertoi tämän olevan yksi syy miksi on vältellyt ystävänsä seuraa. Hän sanoi että olisi varmasti mennyt itsekkin mukaan tuollaiseen jos ei olisi halunnut elää toisin, seura tekee kaltaisekseen. Hän ei halua tuollaista, hän ei jaksa tuollaista ryyppäämistä. Hän haluaa perheen, koiran, asioita mitkä kuuluvat normaaliin elämään. Antaa lisää tekemistä ja touhua jne.
Mielestäni oli todella hienoa että hän itse tiedostaa että hän kyllä päätyisi ystävänsä kaltaiseksi jos suostuisi pitämään enemmän yhteyttä.
Saunan jälkeen itse taisin häippästä nukkunaan jo 21.30 ja syömisen jälkeen mieskin tuli jo nukkumaan.

Maanantaina miehen kanssa herättiin 8 aikoihin ja höpöteltiin aamiaispöydässä. Puoleltapäivin minä lähdin luennolle ja mies jäi kotiin. Hänellä oli perjantailta jäänyt 2 kaljaa jotka oli pöydälle jääneet, olin 99% varma että hän kiskaisee ainakin toisen niistä. Muka krapulakaljaksi. No illalla palauduin kotiin ja siellä se minua jo odotteli uunoa katsomaan, ihan selvinpäin.

Muistin lauantai iltoana, kuinka vielä vuosi tai kaksi sitten mies kyllä joi lauantaina muutaman ns krapulakaljan jos menin töihin tms. Mies nukkui. Kyllä krapulaansa pois kun tulin kotiin tai sitten hän näytti taas känniseltä. Voi luoja sitä knhotusta.
Luojan kiitos ne ajat taitaa olla takanapäin!
Sunnuntaina menimme vanhempieni tyköön isänpäivälounaalle. Ruoka oli mahtavaa ja meilllä oli tosi hauskaa. Ja tokihan siinä ruuan kanssa itse join lasin viiniä, mies yhden oluen. Sen jälkeen vielä viivyimme ainakin 4 tuntia joten ihan ajokuntoisina lägdettiin.

Minä muuten kesällä puhuin miehelle että tekisin puhdistuskuurin, olin kuullut että useat olivat piristyneet lisää. Mies ilmoitti että tehdään kuuri yhdessä. Vaikka se vaatii perjantaina selvän päivän ja viikonloppu juomatta. Heh.
Mies rupes puhumaan että jos viikonloppuna ennen joulua tehtäisiin. Olis kiva astua joulupöytään virkeänä ja reippaana. Ja ei, meillä ei myöskään jouluisin ryypätä! Saunakaljat ja ruuan kanssa lasi viiniä tai tölkki olutta.
Katsotaan miten käy. Onko viinahampaan kolotus suurempi kuin halu puhdistuskuuriin.. ;) senpä näkee sitten.

Mahtavaa viikonalkua kaikille!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 16.11.2013 23:08:31

Olipas hurjan kiireinen työviikko! Perjantaina töissä mietin että taitaa tulla aika masentava viikonlopun alku kun kaikki energia menee töissä.
Siitä huolimatta lähdin käymään lankakaupoilla ennen kotiin paluita. Tarkoitus tehdä itse joululahjoja sukulaisille. Into piukassa valitsinkullekkin omanväristä ja laista tarpeistoa.
Kotona jatkui energian purkaus. Pyykläsin, tiskasin ja imuroisin. Mieskin saapui kotiin ja paineli autotalliin nikkaroimaan puulaatikkoa. Odotin niin innolla että saan muut hommat tehtyä jotta voin aloittaa jo joululahjojen teon. Siinä tohinasda unohdin miehenikin! ;) tuntui ihan normaalilta, tunnelmalliselta arki-illalta. Tulin niin hyväkle tuulelle kun koti oli siisti, laitoin kynttiläitä palamaan ja käpertysin käsitöiden pariin. Loppuillasta muistin et onhan se mieskin kotona ja voisin vielä kahvia keittää että jaksaa vielä hetken. Kävin miestä kurkkimassa autotalliin, hienosti oli puulaatikko jo aluillaan. Ja olihan sillä miehellä kaljaakin, mutta se tuntui jotenkin toisarvoiselta tiedolta. Ihan kuin ikinä miyään ongelmaa ei ikinä olisi ollutkaan. 6pac näytti pöydällä kököttävän, vaihtelu virkistää. Heh.
21 aikaan äijä iski itsensä sisälle, syötiin pitkästä aikaa yhdessä iltapalaa ja painuttiin nukkumaan.
Tänään ollaan hikiselässä siivottu, järjestelty jne joulujuttuja. No hieman valoja ulos ja tunnelmavaloiksi, jotta saadaan purteyttä synkkyyteen. Nyt on puhdasta ja joulusiivo aloitettu. Oli niin hienoa häärätä yhdessä, käydä kaupoilla, kokkailla ja syödä jne. Elämä tuntuu menneen raiteilleen! Viikonloputkin menee kuin arki-illat, eli alkoholi pysyy poissa mun ajatuksista, ei hetkauta. Tuntuu kuin jokaisen viikonlopun jälkeen luotto kasvaa ja vahvistuu ajatus että toinen juo jos haluaa eikäse mun elämää pilaa. Vielä hetki sitten en edes tiennyt miten voisin olla välittämättä, millaisekta se voi tuntua! Nyt mä tiedän ja elän sitä!

Mies muuten ruokapöydässä aloitti keskustelun kuinka tykkää tällaisesta elämästä. Yhdessä tekemisestä ja olemisesta. Sanoi että salkun kanssa kotiin tuleminen (tarkoitti lavallista kaljaa) oli pyllystä, se pilas lauantain ja isan sunnuntaistakin. Viikonloput lensi siivillä eikä niistä kerinnyt nauttia. Ennen hän teki sitä sen hetken hauskapidon takia, tai mukamas hauskanpidon, ei halua sellaista enää.
En mä oikeen saanut mutään sanottua, kuuntelin vaan mitä sanottavaa on ja totesin että hienoa jos olet tuota mieltä.

Huomenna ei pitänyt mennä minnekkään, sanoin kysyjille ettei mennä joulukadun avajaisiin, ajattelin ettei mies halua lähteä. Kunnes kysyin asiaa hänelt itteltään niin totes et voidaan me näil näkymin mennäkkin. Loistavaa, mä niin tykkään joulusta! Eikä tosiAan pidä olettaa mitä mies ajattelee, kun ei kerta ajatusten lukijoita olla.
Nyt nukkumaan jotta heti aamusta voin aloittaa taas lahjojen teon.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 5.12.2013 09:48:33

Jännää, pitkästä aikaa luin oman palstani otsikon. Onko miehestäni tulossa alkoholisti?
Se sai heti olon et asioihin on tullut muutos. Enkä nyt tarkoita juomismäärissä jne, vaikka niissäkin.
Mutta se että mitä sillä tiedolla teen? Ei kyse ole miehestä vaan mun elämästä!

Olen yrittänyt kirjoittaa että kyllä se on vähentänyt jne, ja suuren muutoksen on tosiaan tehnyt, en sitä kiellä. Mutta enhän mä ole lapsenvahti, minun onni riippuu itsestäni, ei miehen juomisista!
Ja olen tosi hyvin päässyt eteenpäin! Rakastan viikonloppuja, ennen mietin, pohdin, ahdistuin, lahjoin ja kiristin.
En käy perjantaisin joka välissä katsastamassa mitä mies touhuaa, eli paljonko juo. Ei mua kiinnosta. Sama se paljonko juo, kuhan minä saan nauttia viikonlopusta niin kuin hyvältä tuntuu.

Varmasti tulee hetkiä kun tulee tilanne jota etukäteen myrehtii. Parasta on että voin asiasta ja ahdistuksesta puhua miehelle. Sanoa että nyt tuleva tilanne ahdistaa. Se että voin puhua asiasta ääneen että mies väheksyy tai lupaa jotain mitä ei voi pitää. Saan puhua asian ääneen ja saan halin. Mun ei tarvitse pelätä asiasta puhumista, mies ei ahdistu ei suutu, ei lupaile olemattomia.
Tilannetta on helpottanut juuri se ettenn kyttää enkä reagoi kokoajan juomiseen.

On kevyt olla, kevyt ja helppo!

Tässä kurjoittaessa tuli mieleen etten halua enää takaisin entiseen. En halua stressata, murehtia, itkeä, anella. Se ahdistuksen määrä. Mä en halua palata siihen enää talaisin!

Voin jatkaa rauhallisin mielin kohti joulunviettoa!! Elämä on kaunis ja värikäs!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Blueweed » 28.12.2013 02:49:36

Olen lukenut tarinaasi kahtena yönä kuin jännitysromaania, ja mietin miten lopussa käy. Toki emme sitä vielä tiedä, mutta toivon, että miehesi saa pidettyä alkoholinkäytön kohtuullisena. Mitä se kohtuullinen siten kullekin tarkoittaa.
Alkoholismia kuitenkin on se, jos yksikin elämänalue tai ihminen alkoholista kärsii.
Minun avomieheni (nyt alkaa olla ex) on varma alkoholisti. Oma käytökseni on ollut samankaltaista kuin sinulla: laskemista, seuraamista, ärtymystä...Väsyin siihen totaalisesti, siihen vuoristorataan, jossa kaikki pyöri asian ympärillä. Luottamusta ei ollut enää, ja sen takaisin saaminen ylilyöntien ja kännimokailujen jälkeen on hyvin työlästä. Sitä kun jatkuu loppuelämän, sillä alkoholistille ei kohtuukäyttö enää onnistu. Tulevaaisuus sellaisessa ahdisti minua aivan mielettömästi.
Suurkuluttaja toki on eri asia. Alkoholistin aivoissa kehittynyt riippuvuus estää sen, eikä ole enää kysymys neuvottteluista, sopimisesta tai vähentämisestä. Heille totaalikieltäytyminen on ainoa mahdollisuus.

Olet käynyt kuitenkin todella pitkän keskustelun itsesi kanssa. Olet tavallaan hoitanut itseäsi pois mahdollistajan roolista, ja noin nuorelle naiselle se on todella käsittömän iso muutos. Itse olen yli 50, ja vasta nyt yritän päästä pois noista tunteista. Kukaan toinen ei saisi vaikuttaa itseen niin, että oma elämä tuhoutuu toisen mukana. Kukaan ei saa syöstä toista epätoivoon mukanaan. Olet hoitanut asian hienosti, osaat nauttia elämästäsi.

Minua huolestuttaa kuitenkin se, että tekstisi luettuna näin putkessa, tilanteet ja tunteet aina uusiutuvat samankaltaisina. luulin jo välillä, että miehesi on kokonaan päässyt irti 8-packeistä, mutta sitten ne olivat taas tulleet kuvaan. Eli määrät taas hivuttaen lisääntyivät. Niillä määrillä ei ole varsinaisesti merkitystä, vaan se miten ne elämään vaikuttavat.

Haluan todella tietää, miten elämässäsi käy. Kilppariongelmia täälläkin, monenlaista, joten tsemppiä sen kanssa. Sekin voi olla stressiperäinen sairaus (puhkeaminen), joten hoida itseäsi edelleen.

Toivon, että miehesi ei hivuta alkoholia edelleen elämäänne. Sillä ei tarvitse elämässä (etenkin jos lapsia tulee) olla mitään roolia. Tämän palstan sijaan voit alkaa silloin pitämään esim. harrastusblogia käsitöistäsi, rempasta ja vaikka mistä. Tämä palsta olisi tarpeeton sinulle!
Mutta kaikkea hyvää sinulle. Muista, että olet oman elämäsi tärkein ihminen, ja jos lapsia, he toki silloin. Alkoholisti ei sitä koskaan saa olla. :idea:
Blueweed
 

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 30.12.2013 07:39:20

Siitä on taas hetki.. En ole kokenut niinkään tarpeelliseksi kirjoittaa tänne, välillä käyn lukemassa kuulumisia, mutta harvemmin enää. Ahdistaa muistella sitä aikaa kun viikonloppua odotin kauhulla, itkua, epätoivoa jne. Piilojuomiset kaikki..
Miten sitä onkaan jaksanut?

Blueweed kiitos viestistä! Mukavan kannustava! :)
Siihen omaan elämään olen pystynyt keskittymään kokoajan enemmän. On jonkun aikaa ollut tarkoitus kertoa kuulumisia, mutta kun rupesin miettimään miehen juomismääriä, en edes muista. Minä en muista koska viimeksi mies ois tuonut kaljakoppia kotiin. Eli useita viikkoja taaksepäin on tullut kotiin 1-2 isoa tölkkiä. Enää en osaa sanoa tarkkoja määriä ja päiviä koska on juonut sillä se ei mua häiritse eikö mulle kuulu!
Oli tässä sitten pikkujoulujakin marras vai joulukuussa. Juuri ennen yhteistä pikkujoulua minä oksensin ja mues valitti vatsaa. Oma olo korjaantui nopeasti ja lähdin yksin kavereiden kanssa. Ennenhön miehen kunto paranee niin hyvin et aina kalja maistuu, tällä kertaa tuli halemaan mut bussioysäkiltä ettei minun tarvinnut yksin pimeässå kävellä kotiin.
Jossain vaiheessa mies joi reilummin kun itse olin muualla. Mua ei enää mietitytä mitä mies yksin kotona keksii, mahtavaa! No seuraavana aamuna miehellä kunnon krapula, kummityttö isänsä kanssa tuli päivällä kyläilemään. Lähtuvät siitä kaupoille ja voitte arvata että varmasti käyvät äkkiä jossain yksillä. Varsinkin kun mies ei ole aikoihin ollut krapulassa. Minä viihdytin ja leikin tytön kanssa ja pojat senkuin viipyi. Mut kas kas, kotiin palautui selväpäinen mies. En nuuskinyt enkä tarkkaillut enempää, eli voihan se olla et kävivät mutta miksi ajattelisin ja ahdistuisin? Olen aikuinen kuten mieskin. Mutta kyllä se selvältä näytti, yksikin krapulakalja saa miehen näyttämään juopuneelta.

Ai niin, mies on ruvennut tuomaan mulle viinoja talasin mitä on salaa jpskus juonut, ilman pyytämättä! Ihan kiva. Sain myös viinipulloja lahjoiksi joten ns koristeviinahylly on täynnä erilaisia juomia. Enkä enää pelkää ja kyttää onko jotain juotu! Ei ole hälytyskellotkaan soineet.
Olen ylpeä itsestäni. Ja sanoin miehellekkin hämmästyneenä ääneen ennen joulua "kinkunvalvojaisissa", että olikos tää eka valvojainen missä hän oli juomatta!? Heh. Kyllä se osaa yllättää. Joulu ja välipäivät ja viikonloppu meni selvinpäin miehellä, eipä tarjollakaan ollut kuin saunan kanssa olutpullo ja ruokapöydässä toinen.

Niin juu ja joulunalusaika mennyt vähän erilailla. Kävi sellainen sattumus että löydettiin luotettava koirakasvattaja jolla sattui olemaan 2 pentua vapaana ja niistä ostettiin toinen. En ole koiraihmisiä, mutta kun näin ranskanbulldoggin ja kuulin luonteesta niin rakastuin täysillä. Samoin mieheni! Noille tlensä on kovat jonot, oltiin etsiskelty vasta pari kuukautta, muttakävi erittäin hyvä tuuri ja oikea hauva vauva löytyi. Tässä aika on mennyt hauvan kanssa touhuessa. Elämä on siltäkin osin muuttunut. Nyt on yksi pieni josta täytyy huolehtia.

Niin kirjoitit että harmittelit kun 6pac vaihtui 8paciin. Sillä ei ollut mulle merkitystä, suuri ero tuohon lavakaljaan. Ylensä aina mieheltä jäi pac kaljoista osa juomatta. Oli se sitten 6 pac tai 8 pac, hän ei juonut kaikkea. Vielä puolvuotta sitten oli niitä keskiviikon saunakaljoja. Tai kalja ennemminkin. Nyt ei ole viikolla saunaolutta näkynyt.
Eikä tosiaan määrillä ole väliä, kunhan ne ei muhun vaikuta! Kunhan mulla on hyvä ja turvallinen olo, nautin viikonlopuista ja lomista.. Kunhan mun ei tarvi tarkkailla miestä sillä silmällä, eikä juosta perässä että juoko vai ei. En tutki viinakaappia tai käy autotallissa kaivamassa löytyykö sieltä jotain!
Eikä mun tarvitse aikuiselle miehelle määrätä paljonko saa juoda, itse hän laittaa itselleen rajat. Hön päättää
Mikä on hänestä hyvä, ja kun otetta löysentää niin mies huomaa itse että vähemmälläkin pärjää.

Mutta siis täällä on mennyt rentoutuneesti, uuden hauvan kanssa, ei itkua eikä ahdistusta.

Toivon niin että muillakin tulisi edes hetkeksi aika että näkee kuinka ihanaa elämä voi olla, riippumatta mitä joku toinen tekee! Onnellisempaa tulevaa uutta vuotta 2014 kaikille!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 2.1.2014 17:29:47

Uusivuosi juhlittu ja otettu kunnialla vastaan.
Tuli meille molemmille vuosi täyteen savuttomuutta! Uutena vuotena juteltiin miten kumpikaan ei täysin uskonut että me pystytään siihen, mutta kyllä vain, pystyttiin me!
Raketteja emme paukutelleet, katseltiin vain muiden raketteja. Pennun kanssa käytiin ihailemassa vielä 00.00 raketit yhdessä, eikä tuo tuntunut tuumaavan paukkeesta mitään.

Mieskin oli ylöättävän rauhassa, oli tuumannut etukäteen ettei pennulle saa mennä ärisemään kännissä ettei tule pelkotiloja. Joihan tuo muutaman, en välittänyt seurata mitä ja paljonko, vain sen näin että 8pacista jäi jääkaappiin olutta. Nukkumaan mennessä kävelykin sujui eikä muutenkaan tullut oloa että hirveessä kännissä olisi ollut. Tai no juu sanoi mies itse kun rakettejen jälkeen syötiin vielä että hän on mielestään liian huppelissa eikä tykkää olosta lainkaan. Pieni pähnä on kuulema parempi kuin isompi pöhnä.. Itse maistelin miehen kaverin tekemää kotiviintä lasillisen. Ei vaan jaksa napata olla ees pöhnässä. Ihana herätä aamulla ja muistaa mitä on tehnyt ja herätä virkeänä ilman etovaa oloa! Ei yhtään käynyt kateeksi ne jotka makaavat krapulassa!
Pentukin herätti aamupissalle 6.45, olisi tuokin jäänyt hoitamatta jos alko olisi maistunut enemmän.

Ihmettelin tuolloin 31.12 että miksi on niin outo tunne, sellainen erilainen olo. Juu ennen mies olisi ollut kunnon kännissä, mullekkin maistunut muutama ja sit ois ehkä joku riita saatu aikaiseksi. Tai olisin töistä tullut kovaa vauhtia suoraan kotiin vahtimaan paljonko toinen juo ja toppuuttelemaan ja saarnasmaan vauhtia.
Nyt käytiin pennun kanssa töistä tultuamme tervehtimässä isovanhempiani muutaman tunnin ajan. Jouduin lähtemään kun puhelimeen tuli viesti että postista saa hakea kauan odottamani kirja. Kerkisin juuri ennen kauppojen sulkemisaikaa postiin. Olisin mielelläni jäänyt vielä, käynyt ehkö uudenvuoden saunatkin siellä, ei vaan sattunut vaihto vaatteita mukaan.

Mies lämmitteli jo saunaa ja päätti pestä pennun kanssa yhden ison maton suihkussa, kun pentu oli kakkannut siihen. Se oli oennun mielestä hausks leikki, paineli pisin mattoa juuriharjan perässä ja kävi suihkussa. Lopussa kävivät kuivattelemassa saunan lämmössä sylikkäin.

Se tunne varmaan tuli siitä että olen ottanut aina enemmän ja enemmän elämäni omiin käsiin. Miehen juominen ei aiheuta vuoristorataa. Ei tarvitse varoitella ja anella ja pyytää lupaamaan ettei juo liikaa. Hän itse ottaa paljonko haluaa. Ja ottaa näköjään kohtuudella ilman mun saarnoja ja aneluita. Minun ei tarvitse miettiä ja stressata sillä jos alkaa riittämään voin ottaa pennun mukaan ja mennä ilahduttamaan sukulaisia ja jäädä sinne yöksi. Tällaista tarvetta ei ole tullut, hmmm en muista koska viimeksi.
Taisi olla eka kerta kun minä nautin uudesta vuodesta, kun en kokenut tarvetta väkisin löytää jotain juhlafiilistä. Nyt oli oikein mukavaa ja rauhallista!

Kyllä on saatu nauraa tuon pienen otuksen touhuja. Tällaista vastuuta olemme elämään kaivannut jo pitkään. Saas nähdä loppuuko alkuinnostus mieheltä kuinka nopeasti , nyt ainakin hyvin on hoitanut pentua ja nukkuvat sohvalla vierekkäin.
Saa vähän osviittaa mitä se vauvan tuleminen sitten on, vastuuta vielä enemmän. Olivat jo yhteisen ystävättären kanssa pohtineet että millaista koliikkivauvan kanssa on, kun jo pentu tullessaan itkeskelee öitä ja saattaa valvottaa.

Meidän vanha kissa alkaa pikkuhiljaa tottumaan pentuun. Huh, vähän jo pelästyin että käy huonosti. Mutta hiljaa hyvä tulee!

Tässä byt töitä painettu pyhien välissä, onneksi edessä vielä pitkä viikonloppu. Oli tarkoitus käydä oikeen maalla
Jitta pentu saa juoksennella kunnolla vapaana. Sunnuntaina sitten sukulaisten luokse syömään ja pentu tapaa ensikerran meille tulon jälkeen toisen koiran. Mielenkiinnolla ootan miten tapaaminen menee..

Uusi vuosi alkanut oikein hyvillä mielin, ehkä se kertoo jo sen miten vuosi tulee suurimmaksi osaksi menemään, toivon mukaan ainakin. :)
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 8.1.2014 11:37:48

Tuntuu niin väärältä kertoa kuulumisia, en taida kuulua tänne enää..

Meillä siis menee edelleen hyvin. Tuo hauvavauva lähentänyt entisestään ja vienyt viimeisetkin murheet pois.
Olen taas muutaman kerran havahtunut siihen että kuinka ennen olisin ollut ahdistunut, äkäinen, tai olisi heti tullut epäklyksiä. Nyt elän ihan normaalia arkea, vailla huolta juomisesta. Se 9,5v ahdistus, itkupotkuraivarit, ja mä olen selvinnyt siitä, se on mennyttä.

Loppiaisesta alkoi pitkä viikonloppu. Saunakaljan joi, mutta se oli siinä. Koira oli suihkussa ja kävi miehen kanssa saunaa maistamassa. Ei kaveri olisi halunnut lähteä saunasta pois lainkaan.
Lauantaina miehen juoppokaveri tuli kahville, ennen se olisi tarkoittanut että juomiseksi menee, nyt ei se mahdollisuus tullut ees mieleeni. Illalla tiskatessa tuli mieleen et olishan se juomiseksi voinut mennä, enkä edes muista. :)
No kävi siinä ilmi että tää miehen kaveri pitää tipattoman tammikuun, hienoa että yritystä löytyy. Meinaa viinaa uppoaa ihan kiitettävästi muuten.
No maanantaina tää kaveri taas soitti ja mies meinas ettei jaksa vastata. Sanoin et jos haluaa säilyttää ystävyyden niin ei voi olla aina niin että hän vastaa kun siltä tuntuu, useimmiten ei vastaa ellei ole viikonloppu. Ja niin otti mies puhelimen kouraan ja soitti takaisin. Kahville taas oli tulossa. On se mukavaa etyä touhuvat selvinpäinkin, myös tää kaveri hiomais että vähemmällä juomisellakin voi elää ja kavereita on lähellä.

Mies on monesti puhunut pitkään et joku yhteinen harrastus olis kiva, no nyt tulee kun
Mennään yhdessä pennun kanssa pentukouluun.
Niin ja täytyy tuota käyttää leikkimässä muiden koirien kanssa joten viikonloppuisin tuöee varmasti paljon käytyä tapaamassa koiraihmisiä, jotta tuokin sosialistuu. Eli yhteistä tekemistä on nykyään enemmän, pestään yhdessä, käydään ulkoilemassa, koulutetaan ja kasvatetaan yhdessä.juomisesta tullut toissijainen juttu, sillä mies ei halua pennulle pelkotiloja hänen juomisen takia. Että hallitsee käytöksensä pennunkin kanssa.

Olen myös onnellinen sillä tilasin salille vuosikortin. Käyn jumpissa muutaman kerran viikossa, mies on hauvan vahti ;) saan omaa aikaa ja liikkua. Onhan koira kanssani päivät töissä, joten ei ole kohtuutonta että saan käydä silloin tällöin jumppailassa ja mies hoitaa yksinään koiraa. Näinhän se tulisi lapsenkin kanssa menemään. Ainakin nyt on hyvin hoidot sujunut. Siis iltaisinkin mies ottaa enemmän vastuuta pennusta, ulkoiluttaa ja leikittää. Ei siis jää yksin mulle koiran kasvatus ja hoito. Onneksi näin.

Tämä vuosi siis lupaa paljon liikuntaa, yhdessä olemista, koiran kanssa hääräämistä ja paljon iloa! Jos ei muuten niin minulla ja koiralla :)

Näin ihmisen kuuluu elää! Ilman ahdistuksia ja jatkuvaa itkua ja murhetta.. Elää piittaamatta toisen juomisista, ilman epäilyksiä jne. Ottakaa rakkaat ihmiset elämä omiin käsiinne! Aurinko voi paistaa ja elämä hymyillä vaikka ulkona ois kuukaus tolkulla sumuista ja sateista (kuten meilläpäin). Meillä on vain yksi elämä, me voimme vaikuttaa siihen miten sen elämme!
Minä olen onnellinen tästä elämisen keveydestä! Olen onnellinen ettei tarvitse pelätä tai ahdistua.
Etukäteen murehtiminen on kuin seisoisi ulkona sateenvarjo kädessä ja odottaisi sadetta!
Minä olen heittänyt sateenvarjon nurkkaan vaikka kokoajan vettä sTaa ulkona ;)
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa