Olet täällä

onko miehestäni tulossa alkoholisti?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Rinalda » 8.1.2014 13:50:37

Maikki85 kirjoitti:Näin ihmisen kuuluu elää! Ilman ahdistuksia ja jatkuvaa itkua ja murhetta.. Elää piittaamatta toisen juomisista, ilman epäilyksiä jne. Ottakaa rakkaat ihmiset elämä omiin käsiinne! Aurinko voi paistaa ja elämä hymyillä vaikka ulkona ois kuukaus tolkulla sumuista ja sateista (kuten meilläpäin). Meillä on vain yksi elämä, me voimme vaikuttaa siihen miten sen elämme!


Hieno asenne, noin se pitää ollakin! 8)
Kirjoittele vaan edelleen kuulumisia, onnistumistarinat kuuluvat tänne myös. Ne antavat muillekin uskoa ja toivoa siitä, että elämä voi muuttua. Joskus se onnistuu yhdessä, joskus ei. Muutos lähtee kuitenkin ihmisestä itsestään, siitä että haluaa arvostaa itseään ihmisenä ja pitää huolta itsestään. Olen iloinen puolestasi, Maikki :)
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1060
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Hemmiina » 9.1.2014 10:22:45

Olen kyllä niin samaa mieltä Rinaldan kanssa, että Maikki85:lla on hyvä asenne ja ote elämäänsä! Toivottavasti jaksaa sen säilyttää tulevaisuudessakin :)

Luin jo vuoden vaihtuessa Blueweedin kirjoituksen, mutta nyt vasta kommentoin yhtä asiaa... Blueweed siis kirjoitti 28.12. mm. näin: "Minua huolestuttaa kuitenkin se, että tekstisi luettuna näin putkessa, tilanteet ja tunteet aina uusiutuvat samankaltaisina. luulin jo välillä, että miehesi on kokonaan päässyt irti 8-packeistä, mutta sitten ne olivat taas tulleet kuvaan". Minäkin olen miettinyt monta kertaa sitä, että vaikka juuri nyt Maikki85:lla meneekin tosi hyvin, niin milloin tulee taas se tyypillinen notkahdus, mikä noiden juovien miesten kanssa tuppaa tulemaan. Näen nimittäin Maikki85:n kertomuksissa niin paljon yhteistä oman elämäni kanssa nimenomaan tuolla tunnepuolella. Minäkin olen vuosien mittaan saanut psyykattua itseni ajattelemaan, että "so what", jos mies joskus vähän ottaa ja tunnetila on helpottunut entisestään niin kausina, kun mies ei ole juonut juuri lainkaan. Sitten, kun se perjantai-iltojen "putki" on taas käynnistynyt ja jatkunut kesäkuukausien jälkeen pitkin syksyä/talveakin, on ahdistus alkanut jälleen nostamaan päätään.

Sinänsä pystyn luottamaan, että Maikki85:n elämässä on oikeasti tapahtunut käänne tietyllä tapaa riippumattomampaan tilaan. Hänen miehensä juo edelleen, muttei samanlaisia määriä, kuin aiemmin ja pystyy hyvin olemaan ilmankin. Tuntuu siis kantavan hienosti vastuun omasta osuudestaan noihin ongelmiin. Nyt esim. koiranpentu rajoittaa juomista ja hyvä niin :) .

Mikäli Maikki85:n perheeseen syntyy joskus lapsia, voin kokemuksesta luvata, että siinä on uusi kriisin paikka jos/kun mies edelleen sallii itselleen päihdyttävän juomisen. Toivottavasti tässä Maikki85:n tarinassa olisi myönteinen esimerkkikertomus siitä, miten mies pystyy kypsymään aikuiseksi, vastuulliseksi ihmiseksi, jonka elämässä päihtyminen on toisarvoinen asia :)
Hemmiina
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 257
Liittynyt: 28.1.2013 08:13:15

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 9.1.2014 14:28:50

Kiitos kommenteista!

Yksi syy miksi en enää kauhean tarkkaan kertoile miehen juomamääriä, on se etten koe tarvetta seurailla paljonko tuo kotiin. Tai paljonko missäkin ajassa juo.
Siitä seuraa vain juomisen kyttäämistä ja pahaa mieltä jos ottaakin enemmän kun toiste. Ei sitä voi elää omaa elämää jos vahtii vain toista.
Tuosta vahtimisesta aiheutuu myös viha jos toinen haluaa juoda edes yhden.

Olen varma että olot heilahtelisi jos jatkaisin vahtimista, laskemista tai toivon mielessäni et jos se joiskon vaan pari.
Mä en halua elää sitä vuoristorataa! Mies saattaa ostaa sen 8pacin, sit oon harmistunut, mut nukkumaan mennessä se hän ei ole kaikkia juonut eikä ole kännissä joten turhaa etukäteen murehtimista.
Ei mies ikinä lupaillut mitkä määrät on hänen vähentämistä. Muistaakseni ainakaan. Eli hän on itse juonut sen verran kuin itse päättää. En halua murehtia enkä miettiä etukäteen. Takanapäin vuodet ovat niin kovin raskaat. Elämä on normaalia. Minun ei tarvitse yrittää kontrolloida kaikkea.

Uskon että jos juominen lisääntyy niin kyllä hälytyskellot soi ilman laskemista. Silloin tiedän mitä teen. Olen vastuussa itsestäni ja tietysti koiran hyvinvoinnista.

Meillä muuten tai no miehellä ei ole ollut kausijuomista. On sama onko kesä tai talvi niin miehelle maistuu kalja! Olisi ollut kiva joskus levähtää, tietää että syksyllä vähenee. Mut ei. Kesät talvet lavallinen kaljaa viikonloppuna. Miut tiedän ettei tuo olis oloani helpannut, vähän kuin että sunnuntaista tiistaihin voi hengittää ja keskiviikkona odottaa viikonloppua kauhulla..

Enkä toki sano että kaikki on hyvin ja varmaa. Ei todella, tulevaisuutta ei voi kukaan ennustaa. Mutta pyrin täysillä keskittymään omaan elämääni, ja unohtaa pullojen laskun tai avonaisten viinapullojen tarkkailun että onkos juotu.

Toivon muös minä
Että mies olisi vastuuntuntoinen kuten nyt. Ja että kaikki menisi elämässä hyvin. Mutta elän vain tätä hetkeä.
Niin ja hieman tulevaakin sillä käyn bodybalance tunneilläja nyt tunteja on lisätty viikossa niin että myös perjantai illalla on tunti. Mikäihana tapa aloittaa viikonloppu lun pääsee tyhjentämään mielensä. En ole siis koskaan ennen käynyt jumpassa perjantai illalla tai lauantaina, koska on pitänyt vahtia miehen tekemisiä ja pitää pois kaljan ääreltä. Ja toki osoittaa etten hyväksy hänen juomista. Enää ei ole siihen tarvetta. Onneksi!
Niin paljosta olen jäänyt paitsi, jättänyt elämättä. En ole halunnut nähdä kavereita viikonloppuna, jotta voin olla miehelle seurana eikä täten juo niin paljoa. En halua muistella enempää. Oikeen kiukuttaa, miten tyhmä olen voinut olla. Miksi pitänyt vahtia. Ei tarvitse enää. Yhteistäkin aikaa pitää olla, eihön se muuten parisuhde ole! Mutta me olemme kumppaneita, ei vanhempia toisillemme.

Kaikkea sitä päähän juolahtaa kun kirjoittamisen aloittaa. ;)
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Hemmiina ei kirj. » 10.1.2014 08:46:46

Voi että, miten nuo ajatuksesi kuulostikin taas tutuilta, Maikki85 :) ! On kyllä todella upea juttu, että sinä olet oivaltanut nuo tietyt asiat ikäänkuin hyvissä ajoin ja alkanut elämään ns. omaa elämääsi. Sehän ei todellakaan ole siltä parisuhteelta pois.

Minäkin olen pitänyt huolen siitä, että mies ei juomisellaan tai sanomisillaan rajoita omaa, tärkeää harrastustani eli ratsastusta. Tosin jouduin tekemään siinä vuosia sitten ison kompromissin, kun itsellä se "harrastaminen" oli ryöstäytynyt päivittäiseen oman hevosen luona käymiseen (tallin siivoukseen, ratsastukseen, milloin mitäkin). Kymmenen kuukautta mies oli seuraillut vierestä sitä, miten tuo yhteisellä päätöksellä hankittu hevonen sitoi kaiken vapaa-aikani niin, että laihduin useita kiloja, uuvuin, ahdistuin (hevosella oli luonneongelma, joka edellytti minun läsnäoloa useammin, kuin muuten oli suunnitteilla). En ehtinyt kotona tekemään ruokaa saati huoltamaan muuten omaa osuuttani, jos noin nyt voi sanoa. Lopulta mies totesi, tosin minulle pahasti yllätyksenä, että nyt riitti; se on hän tai hevonen. Mitään kompromissia ei suostunut hyväksymään ja niin sitten hevonen lähti toiseen kotiin. Pidin kuitenkin huolen siitä, että tärkeä harrastukseni jatkui eli jatkoin kolmesti viikossa käymistä paikallisella ratsastuskoululla, jossa käyn edelleen niin paljon, kuin itse haluan ja jaksan. Tiedän, että minun ja tytärten (jotka harrastavat samaa lajia) useiden tuntien poissaolo kotoa käy välillä rassaamaan miestä ja ymmärränkin sen yksinäisyyden tunteen hyvin. Toisaalta, eipä tuo mies tunnu kotona viihtyvän sen paremmin, vaikka minäkin siellä olisin, jos sille päälle sattuu :)

Palatakseni vielä, Maikki85, sinun elämääsi, niin se, että olet oivaltanut nuo kertomasi asiat tavallaan hyvissä ajoin, auttaa uskoakseni sinua elämässä hyvin eteenpäin. Minulla se jonkin tason läheisriippuvuus kesti pitkään, halusin elää jollakin tapaa ideaalista perhe-elämää niin, että meillä kaikilla olisi hyvä olla, pidin jotenkin ylpeänä kiinni siitä "roolista", että meillä alkoholi ei kuulu millään tavoin elämäämme, vaan olemme siitä täysin riippumattomia jne. No, tuo itselleni rakentama kulissi (ulospäin perheemme on varmasti näyttäytynyt juuri sellaisena, kuin se oikeasti on) on romuttunut, mutta olen saanut huomata, että se ei silti tarkoita mukavan perhe-elämän loppumista - ainakaan vielä ;)

Nyt on kuitenkin palattava työn ääreen. Viikonloppu on aivan kynnyksellä, mutta minulla on juuri nyt hyvä hengittää - mies on näet matkoilla maanantai-iltaan saakka :)
Hemmiina ei kirj.
 

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 11.2.2014 09:39:33

Onko siitä tosiaan jo kuukaus kun olen viimeksi kirjoittanut tänne?
Jotenkin olen unohtanut koko alkoholin kanssa painimisen.

Aloimme miehen kanssa käymään pennun kanssa pentukoulussa. Hauskaa meillä on ollut. Ja opittu paljon. Viikot sitten menee pitkälti harjoitelleen viimetuntien juttuja. Meillä pentu on tosi itseppäinen, joten tovi menee ennenkuin tästä saa tottelevaisen koiran. Tai no rotu on kovin itseppäinen kun ei ole tuota miellyttämisen halua lainkaan. :)
Mieskin tuossa hetki sitten sanoi että pentu on kasvattanut kovasti hermoja, kun tosiaan monta kertaa saa toistaa ja sanoa ja kieltää.
On myös hieno huomata että vaikka me molemmat olisimme aamulla tosi väsyneitä kun töihin pitäisi lähteä, niin väsymys kaikkoaa siinä kun lattialta tapittaa pentu pääkallellaan ja odottaa innolla että heräämme hänen kanssaan. Ei sitä oikein voi kuin nauraa vaikka välillä kyllä menee totaalisesti hermot.

Tässä ollut messuja, miehen siskon synttäreitä, itselläni tyttöjen iltaa jne. Ja joka kerta mies on osannut yllättää. En ole enää osannut edes harmistua tai jäänyt murehtimaan että missä kunnossa messuilla on jne, koska tulee kotiin.. Mies jopa etukäteen sanonut kun oli suunnitteilla mennä messuille, jottei mulle tullut yllätyksenä että hän on menossa. Messujen aikana minä olin pennun kanssa tutustumassa muihin koiriin. Ja illalla yllättävän hyvässä kunnossa mies tuli kotiin. Tuli vaikka muu porukka yritti houkutella jatkoille, ne ovat ylensä hyviä ylipuhumaan ja mies on aina lähtenyt mukaan. Nyt totesi että tässä oli ihan tarpeeksi niiden kattomista. Eräskin kaveri oli tosi vauhdissa ja sammui autoon. Sain mä tuliaisiakin sieltä.

Miehen siskon synttäreillä oltiin yhdessä. Oma pullo mukaan. Taisi olla ekat yhteiset pippalot kun en sanellut ehtoja että miten pitää käyttäytyä tai minkä verran juoda tai yrittää keksiä tekosyitä et mies tajuaisi itse olla nätisti. On hienoa päästä vanhoista huonoista tavoi9sta eroon, ja niin ettei tullut edes mieleenkään.
Sain olla peräti ylpeä että osasi juoda ns kohtuullisemmin, eikä juonut niin paljon että selittäisi muille typerää kännisössötystä. Jutteli fiksuja eikä tarvinnut hävetä.

Miehen sisko pyysi että tuossa yksi perjantai käydään hakemassa kummityttö hoidosta, kun ketään muuta hakijaa ei ole. Ylensä mies sanoo että eukko saa hakea ja hoitaa iltaan asti, että hän ei semmosia kerkiä. Nyt oli sanonut että eiköh'än se onnistu kun molemmat päästään töistä niin m,ennään yhdessä. Miettikää, perjantai ilta hänen pitäisi olla lapsen vahtina. Ja oli jopa suostuvainen ilman vikinöitä tai selittelyjä.
Voihan se olla että mies siinä samalla muutaman kaljan hamuaa, mutta sitten mennään niillä rajoilla mihin minä puutun ja kiellän! Jos siis jotain sellaista meinaa.

Käyn edelleen jumpissa, saunotaan välillä pennun takia erikseen. Onko hienompaa kuin se että mies lämmittänyt saunan sillävälin kun olen jumpassa ja pääsen yksin nauttimaan saunan lämmöstä. Kyllä sitä osaa nauttia elämän pienistä hyvistä asioista.

Juu hyvin mies pentua hoitaa. Ei ole kaljaa ottaneena räyhännyt pennulle, ja käyttää ulkona, leikkii ruokkii jne vaikka itse olisin poissa kotoa. Huiomaa että mies on paljon iloisempi kun on saanut lisää sisältöä elämään. He nukkuu sohvalla sylikkäin, juoksevat perätysten pisin pihoja ja taloa. Sitä on jotenkin niin kiva katsoa ja kuvitella että tuollaista se varmaan olisi jos meillä olisi oma lapsi. Jos olen väsynyt, kun tulen töistä ja olen pennun kanssa ollut kokopäivän, niin mies ottaa illasta enemmän vastuuta. Eli minäkin saan hengähdystaukoja pennusta jos se on ollut todella hermoja raastava päivän, niin mies komentaa, leikkii jne illan. tai jos jommalla kummalla alkaa väsy iskeä suureksi, niin toinen ottaa pennun hoteisiin ja antaa toisen hengähtää. Juu kyllä voi pentu olla rasittava, voimia vievä, todella juuraspää, kuten lapsetkin, mutta kuten lapsetkin niin ne myös antavat paljon!

Tosiaan tuo koiran pitäminen on sujunut paremmin kuin ajattelin. Olin varma että muutaman viikon päästä minä hoidan kaikki, sontein keräämiset pihalta asti, ulkoiluttamiset, syömiset jne. Ja hän löhöö sohvalla koira kainalossa. Toistaiseksi menee vielä oikein hyvin. Ja kun vielä molemmilla samantapainen ajatusmaailma miten koiraa kasvatetaan, hoidetaan jne. niin helpottaa kummasti.

Mutta siis vuosi alkanut hyvin. Molemmat voidaan hyvin, elämässä paljon muuta sisältöä kuin vain juominen. Elämä voi muuttua.
Pitkästä aikaa eletään normaalia arkea, arkea jossa ei tarvitse pelätä/ahdistua tulevasta tai yhdestä kaljapullosta. En olisi ikinä uskonut että näin pitkälle päästään. Että elämä voi muuttua näin paljon. Ihana arki, ihanat viikonloput, ihana kainalo iltaisin, ihana syli jos itkettää. Näistä nautin tällähetkellä! Ja olen tästä paremmasta arjesta saanut jo onneksi tovin nauttiakkin.

Aurinkoista viikkoa kaikille!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja jellonatar » 12.2.2014 14:37:37

Hei!
Kuulostaa niiin tutulta,kuin olisin itse kirjoittanut.Meilläkin piilopulloja löytynyt jo useamman vuoden ajan.Aika ajoin ollut jopa 2 kk ilman mitään päihteitä,jolloin hän voi todeta mulle että pystynhän olemaan ilman jos haluun...mutta sitten taas kun se alkaa niin ei ole rajoja..valehtelut,kiristys,uhkailut tullut kuvioon mukaan.Tää elämä ahdistaa ja masentaa ,en tiedä omista tunteistani häntä kohtaan onko enää niitä ollenkaan,tuntuu että ollako vai eikö olla.Mihinkään kotona ei pysty oikein keskittymään kun asiat pyörii mielessä.Puolustelee juomisiaan aina että eihän hän ole mulle ollut paha eikä väkivaltainen,miksi minä siitä niin suuren numeron teen...Se vaan joka kerta kun nään hänet humalassa keljuttaa niin hirveesti että tuntuu että ei sovi omaan nahkaan ja tekis mieli antaa päin naamaa...
jellonatar
 

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Hemmiina » 12.2.2014 15:54:22

jellonatar, jos olet Maikki85:n tarinaa huolella lukenut, niin varmaan huomaat, että hän on ennen muuta keskittynyt omaan jaksamiseensa ja siihen, että ajatukset eivät jatkuvasti pyörisi miehen juomisen tai juomattomuuden ympärillä. Maikki on löytänyt iloa arkeensa ja mikä mukavinta, paljon yhteistäkin touhua miehen kanssa.

Ihan kaikki juovat miehet eivät samalla ole valehtelijoita, sen haluan tässä nyt sanoa aivan yleisestikin. Esim. minun mieheni on oma rehellinen itsensä niin hyvässä kuin pahassakin eli jos haluaa juoda, niin juo ilman selittelyjä ja hyvittelyjä. Minusta se on reilua myös minua kohtaan, vaikken siitä juomisesta tosiaan tykkääkään.

Toivon sinunkin, jellonatar, löytävän keinot oman olotilasi kohentamiseen miehestäsi riippumatta. Sanonta "Voit muuttaa vain itseäsi" voi kuulostaa kliseeltä, mutta pitää täysin paikkansa. Anna toisen olla oma itsensä puutteineen kaikkineen ja elää sellaista elämää, mihin hän kykenee ja mikä tekee hänet onnelliseksi. Jos koet tuon mahdottomaksi ja jos sinun ja hänen tarpeensa ovat pahasti ristiriidassa eikä kompromissejakaan löydy, niin tiedät, mikä siihen on ratkaisu.

Tsemppiä!
Hemmiina
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 257
Liittynyt: 28.1.2013 08:13:15

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Delfi » 13.2.2014 12:48:43

Voi, olipa tosi mukava lukea sinulta, Maikki, hyviä kuulumisia. :D

On todella hienoa, kun saatte koirulista niin paljon iloa. Aloin tässä muistelemaan, kun itse aiemmin muistaakseni täälläkin mietiskelin, että ottaakko tähän tilanteeseen vielä koirakin hoidettavaksi. No, otinhan minä ja koira täytti tammikuussa 2v. Meillä hoitovastuu on pääosin minulla, se sovittiin jo koiraa ottaessa, mutta kyllä mieskin välillä osallistuu, päästää pihalle ja ruokkii, niin ja iltapainit niillä on melkein joka ilta. :D Hetkeäkään en ole katunut vaikka ihan helpolla ei meidänkään turilas ole meitä päästänyt. Ajattelin silloin, että koira voisi toimia osittain terapeuttinakin. Niin on käynytkin. Aika hyvin on onnistunut. Yksilöterapiaa olen saanut minä ja mies. Parisuhdeterapiaakin on ollut, jollei muuten, niin ainakin kiskonut meidät melkein joka päivä yhteiselle kävelylle. Se taas auttaa keskusteluyhteyteen ja muutenkin mielialaan.

Nauttikaa pentuajasta ja hyvää kevättalven jatkoa! 8)
Delfi
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 199
Liittynyt: 1.6.2011 08:17:58

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Sitruunapippuri » 13.2.2014 13:57:16

Tosi hieno homma Maikki että olet päässyt eroon ahdistuksesta, ja pystyt nauttimaan täysillä elämästäsi! Se on todellakin vapauttava tunne, kun pääsee eroon niistä pakkomielteisistä ajatuksistaan ja juovan puolison vahtimisesta, ja voi käyttää kaiken siitä vapautuvan energian oman hyvänolonsa lisäämiseen.

Pakko kuitenkin sanoa, että kun luin juttujasi, niin jotenkin tuolta taustalta paistaa, että miehesi juo edelleen aika reilusti ja usein?

Toivottavasti et nyt toimi kuten minä aikanaan. Kun huomasin, että en pysty vaikuttamaan mieheni juomiseen, aloin rakennella ulospäin kulisseja, että kaikki on loistavasti, hiphurrei! Tässä vasta hyvä ja välittävä mies ja ihana parisuhde… Eikä mies oikeastaan juokaan juuri mitään, kun en ole huomaavaninani...

Ja pari vuotta myöhemmin sitten en enää jaksanut, ja tuli vaihe: Apua, mie romahan.

Näin siis kävi minulle, toivottavasti ei sinulle. Vaikka osaatkin elää omaa elämääsi, niin rehellisyys on silti yleensä ihmisen paras ystävä. Tarkoitan, että rehellisyys juurikin itseään kohtaan. Minulta se oli kadoksissa, ja sainkin näin itseni ihan kauheaan solmuun.

Koirat ovat ihania <3 Tuovat todellakin sisältöä elämään ja terapeuttisiakin ovat.
Sitruunapippuri
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1021
Liittynyt: 25.1.2012 10:12:49

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Hemmiina ei kirj. » 14.2.2014 11:44:44

Pakko nyt kommentoida tännekin Sitriksen kirjoitusta :)

Tuosta "kulissien" pitämisestä tulee mieleen, että vastikään mietin itseni kohdalla, onko nyt kyse jonkinlaisesta välttelystä, jossa en anna itseäni "loukkaavien" asioiden päästä ns. iholleni, vaan uskottelen itselleni ja muillekin, että olen jotenkin päässyt yli kaikesta... No, on tai ei, niin päätin olla liikaa analysoimatta tuotakin asiaa. Ylipäätään sellainen liika analysointi ja psykologisointi on ollut yksi itseäni sairastuttava persoonallisuuden piirre, jonka toisaalta tietenkin hyväksyn, mutta toisaalta sitten tietoisesti pyrin pitämään hiukan vähäisempänä piirteenä :)

Reippauteenkin voi siis sairastua siinä missä ns. vahvuuteen, mutta jos tuotakin asiaa alkaa liikaa itsessään vahtaamaan ja pohtimaan, niin ainakin sairastuu :lol:

Minun ei kyllä ole koskaan tarvinnut pitää mitään kulissia yllä ulkopuolisia varten, vaan olen kertonut niin läheisille, sukulaisille kuin työkavereillekin, jos kotona asiat mättää. Minulla ei ole mitään hävettävää, vaan elän perheeni kanssa hyvinkin normaalia elämää iloineen ja vaikeuksineen. Kun noita asioita jakaa vaikkapa työkavereiden kanssa, niin täysin samankaltaisia kokemuksia tuntuu olevan monella. Se, jos mikä, tuo lohtua omaankin arkeen :)
Hemmiina ei kirj.
 

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 15.2.2014 15:03:26

Jellonatar

Muistan niin nuo ajat! 8-9 vuotta ryömin noissa oloissa. Toivoin jopa mieheni kuolevan jottei tarttis selitellä miksi erottiin.
Jatkuva paha olo, elämä jäi elämättä.
Nyt olisi sinunkin aika tehdä elämällesi jotain. Nauttia elämästä, löytää se elämä mistä nautit, mikä ei ahdista!
Jaksamisia sinulle!

Sitruunapippuri

Kyllä on hieno fiilis! Normaali olo. Eikä tarvitse kokoajan katsoa juopunutta miestä.
Mikä sitten on paljon ja usein juomista? Se mikä häiritsee, mikä saa olon ahdistuneeksi jne.
Mua ei häiritse miehen juominen. Ei ketuta, ei ahdista. Lauantaisin miehellä ei ole krapulaa, ei herää jo valmiina kännisenä, ei nuku koko lauantai päivää, mun ei tarvi enää muettiä ottaako krapulakaljan et jaksaa lähtee kauppaan mukaan, mun ei tarvitse lauantaina hävetä että mies on humalaisen näköinen, haisee vanhalle viinalle jne.
Voi taivas mitä sitä on kestänyt.
Mutta tosiaan.. Niin kauan kun asia ei mua häiritse. Ei siis mene sen entisen 24 pacin verran. Eikä edes 12 pacin verran. Itseasiasda viime perjantaina joi 2 kaljaa ja eilen perjantaina selvinpäin vaikka kävimme miehen ja pennun kanssa saunassakin.
Niin ja hyvin on jäänyt näköjään pois nuo keskiviikon saunakaljat, ei ole aikoihin juonut viikolla.

Mutta kyse on mun jaksamisesta, sillä
Ei ole väliä minkä verran juo. Tai no oikeastaan on, jos joisi kuten ennenkin tuskin olisin näin hyvin voiva. Oöen vpimaantunut paljon. Nautin niin liikunnasta, nautin yksin olosta, nauton viikonlopuista ja arjesta rakkaan mieheni kanssa.

Ei enkä esitä itselleni mitään. Olen tällä hetkellä vapaa siitä kaikesta paskasta! Tiedän nyt mitä haluan ja miten haluan elää! Olen rehellinen itselleni ja rehellisesti nautin elämästäni. Käsitöistä, jumppailemisesta, pennun kanssa lenkkeilystä, miehen kainalosta, hassutuksista, lohdutuksista.. Se ARKI! Ennen se oli stressaamista ja miettimistä miten tästä tilanteesta pääsen pois.
Elämä voi muuttua!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja jellonatar » 16.2.2014 16:24:22

Maikki85

Olen iloinen puolestasi että olet löytänyt rauhan ja pystyt elämään omaa elämää miehesi rinnalla.Mulla siis vielä paljon opittavaa.En vaan kestä nähdä häntä humalassa,koska viina meidän perheessä aiheuttanut niin paljon mielipahaa jo monen vuoden aikana.Meillä lapset jo aikuisia ja lapsenlapsiakin on.Haluaisin niin pitää pieniä yökylässä mutta viina ollut esteenä viikonloppuisin...Lapset ovat vain hetken pieniä ja silloin pitäisi pystyä heidän kanssaan viettää yhteistä aikaa.Tämä minua niin vihastuttaa....Pitäisin kovasti tanssimisesta ja kävimmekin nuorempana silloin tällöin miehen kanssa yhdessä ,mutta nykyään ei lähde selvinpäin.Jos lähden yksin niin sanomista tulee,että uuttako lähet etsimään??Mutta hän saa juoda ,minä en saa tehdä mitä haluaisin(käydä tanssimassa). Olen pyrkinyt /pakottanut itseäni tekemään asioita joista pidän,muuten en ehken olisi enää hengissä...
Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis.
jellonatar
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 189
Liittynyt: 13.2.2014 10:16:57

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Sitruunapippuri » 17.2.2014 13:52:57

Kiva kuulla Maikki! Niinhän se on, kuten Hemmiinakin kirjoitti, että olemme erilaisia ihmisiä ja meillä on erilaiset tarinat ja selviytymistavat. Se mikä minulla oli itsekusetusta ja kulissien rakentamista, voi jollakin toisella olla ihan muuta. Se ero meillä myös oli sinun kanssasi (suuri ero) että minun ex joi runsaasti viikonloppuisin, ja oli alkoholisti. Koska en oikeasti kestänyt sitä tilannetta, mutta en pystynyt eroamaankaan, rakensin ne kulissit, ja aloin maalalla sitä maalitaulua nuolen ympärille. Se oli yksi selviytymiskeino, mikä ei kylläkään kantanut kovin pitkälle. (Myöhemmin tämä ex sitten onneksi löysi raittiuden, ja olemme nykyään oikein hyvissä väleissä.) Nykyinen mieheni käyttää kyllä alkoholia, mutta niin kohtuudella ja harvakseltaan, että se ei minua juuri häiritse. Itse en pystyisi elämään joka viikonloppu juovan "kohtuukäyttäjän" kanssa, mutta se johtunee historiastani, ja siitä että olen itse absolutisti :) Elämä on aivan mahtavaa kun ei kahlitse itseään millään riippuvuudella, kuten itselläni esim. tuo kohtuukäyttö oli.

Jellonatar, on varmasti vaikeaa elää tuollaisessa tilanteessa. Yleensäkin se, että toinen ihminen puuttuu harrastuksiin tai menemisiin on eräänlaista henkistä väkivaltaa. Alkoholistin kanssa ei ole helppo elää, siinä joutuu hyväksymään valtavasti asioita, joita normaalisuhteessa ei joutuisi hyväksymään. Toisaalta, se hyväksyminen on tavallaan sitten pakkoasia, jos ei pois halua lähteä. Eläminen arjessa, jonka tapahtumia ei pysty hyväksymään, on jatkuvaa taistelua, mikä kuluttaa ihmisen hengiltä. Se on vähän kuin - hyväksy tai kuole. Ihmisen hyvinvointi perustuu kuitenkin mielestäni pääosin vain yhteen asiaan - kulloisen hetken hyväksymiseen, sellaisena kuin se tulee.
Sitruunapippuri
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1021
Liittynyt: 25.1.2012 10:12:49

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 17.2.2014 21:51:30

Meillä ei mies ole ikinä rajoittanut minun menemisiäni. Olisin varmaan aika rikki jos kaiken tämän olisin joutunut kokemaan niin etten olisi ikinä saanut mennä/harrastaa. Tai muutenkaan kokisi elämääni arvokkaana jos joku kieltäisi minua elämästä / kokemasta.

Mutta enhän mknä ole sanonut että välttämättä ikuisuuksiin jaksan joka perjantaista juomista! Tällä hetkellä voin hyvin, olen löytönyt itseni, haluan pitää itsestäni huolta ja elää. Minä en voi ennustaa tulevaa, mutta voin elää nyt hyvillä mielin ja onnellisena! Mun ei tarviyse miettiä mitä tulevaisuudessa tai edes huomenna jaksan ja haluan tehdä. Kun tiedän et tapahtui mitä tahansa, minä jaksan sen käydä läpi. Minä ansaitsen onnellisen elämän. Jos en ole onnellinen, tiedän pystyväni tekemään muutoksen jotta saan elää onnellista elämää. Saas nähdä mitä elämä tuo tullessaan..
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja vieras156 » 18.2.2014 12:32:34

Miten teillä alkoholistinalku töissään pärjää? tuota olen alkanut miettiä,kun tuntuu että mikään suunnittelu,sopiminen ei suju joustavasti.tulee syytöstä omin päin tekemisestä ja määräilystä vaikka yritän avata keskustelua esim päivän tehtävistä asioista.Osaako mies muka töissään olla sosiaalisesti sujuvampi mitä perheensä kanssa,sitä olen alkanut miettiä.Viina on kyllä pirullinen hermostomyrkky. Avasipa taas talviloma silmiä,ei kyetty yhdessä perheenä tekemään mitään..surkeata
vieras156
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa