Olet täällä

onko miehestäni tulossa alkoholisti?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 6.4.2014 19:11:20

Ompas ollut harvinaisen synkkä päivä. Jotenkin mielikin mennyt ihan mutkalle. Sataa ja on pimeää. Mies ehdotti että lähetään ajelulle, käydään vaikkä mökillä kääntymässä.ja oli kuulkaas oikein hyvä idea! Raitis meri-ilma teki todella hyvää matalalle mielialalle. Pentu juoksenteli menemään ihan onnessaan. Mies vähän kalasteli ja siinä yhdessä tutkiskeltiin paikkoja js näytettiin pennulle hieman rajoja. Oikein hauskaa oli ja nyt on ehdottomasti parempi fiilis.

En tosiaan tiedä miksi niin mieli maassa meidän piti tänään mennä yhteen ulkotapahtumaan jos on nätti ilma, pentu tietysti mukasn. Olin siitä innoissani kun mies semmosta ehdotti. Ehkä sekin aiheutti mielen murheita kun ilma oli kauhia eikä päästykkään tapahtumaan. Ehkä sekin oli yksi harmituksen aihe.
Muuten tämä viikonloppu meni miehen ollessa selvinpäin.
Mutta ihmeklös tuo kun viimeviikon synttärijuhlinta karkasi käsistä. Tai no ei se käsistä karannut, olivat ihan fiksusti täällä, mutta kun mies ostaa pitkästä aikaa 18 pacin niin voitte kuvitella missä kunnossa mies oli aamulla. Jokusen tunnin nukuttuaam heräs oksentamaan vessaan ja siellä se posliinipyttyä halaili melkein koko päivän ja sano ettei enää koskaan. :D miehen kaveri ihmetteli miten se noin huonoon kuntoon muutamasta kaljasta meni. No tää kaveri juo reilusti joka vkl pe-su js kaikki lomapäivät jne. Hän on tottunut tuohon. Niinkuin mies ennen, eihän oksennellut tai kärsinyt kamalista krapuloista.
En minä joka vkl tuollaista jaksais katsoa, tai tuota kaveria kokoajan täällä.
Mutta tuo ei aiheuttanut riitelyitä, ei mun kuittailuita, ei itkukohtauksia. Mutta jos tuota esiintyisi useammin niin heippa. En mä jaksa sellaista katsoa, eikä mun tarvitse!

Käytiin mäkkireissun jälkeen hakemassa grillattavaa ja jätskiä. Yhtäkkiä muistin kuinka joskus pari vuotta sitten ajelin soittotunneiöta halemaan miehelle saunakaljan silloin tälläin. Sitä
Saunakaljaa piti joka keskiviikko saada. Eipä ole saunakaljoja enää tarvittu. Silloin juo jos on viikonlopulta tölkki jäänyt tai on juomatta..

Mieliala menee taas matalalentoa. Onneksi saan kainalossa itkeä kunnes helpottaa. Taitaa olla väsymystä, kun eilen ilta meni tosi levottomasti minulta. Mutta josko kunnon yöunet ja huominen saliaamu sais elämän taas hymyilemään.
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja TipatonElämä » 7.4.2014 10:20:46

Kirjoitit niiiin mun elämästä! Pahinta varmaan onkin, ettei tunne enää mitään muuta kuin sitä ketutusta. Joskus aiemmin sitä oli ahdistunut kaikista avioliitonkariutumisajatuksista, mutta kun sekin häviää, ei ahdista enää muu kuin viinaksilta haiseva hengitys parivuoteen pimeässä.. Ja koko elämä alkaa ahdistaa. Ihminen, johon rakastui, ja joka vieläkin "hajuttomana" tuntuu ihan passelilta kumppanilta, alkaa muuttua omissa silmissä arvottomaksi.

Olen itse ryhtynyt lähes absolutistiksi (kajoan kyllä pääsisäislampaan äärellä punaviiniin) sen jälkeen kun erään pikkujoulureissun päätteeksi tulin sekoilleen mieheni taholta lyödyksi ja seinälle nostetuksi. Tapahtuma jäi tunnemuistiini niin vahvasti, että jokainen piilopullon tuoksahdus palauttaa mieleen jo kolmen vuoden takaiset tapahtumat..

Minun mieheni ei siis ole alkoholisti. Hän ei juo muuta kuin saunaoluet (2-4). Sauna vain sattuu lämpiämään neljänä iltana viikossa.. ja sitten on ne kuuluisat leijonapullot, joita ei oikeasti ole, mutta löytyy kumminkin pitkin piharakennuksia. Tyhjentelen maahan aina kun löydän. Aina en löydä.

Mikä ärsyttää? No se, että toinen ei tajua/halua tajuta miten vaikeaksi asia minulle on muuttunut. Ärsyttää, että minusta on tullut tällainen kyttä, mutta muutakaan en enää osaa sillä kiehun aina niin sisälmyksissäni. Valehtelu ja piilottelu on ihan pahinta mitä toiselle voi nyt tehdä. Siis olla noin riippuvainen ja uskotella itselleenkin ettei ole.

Mitä vois tehdä kun on kumminkin perhettä, yhteinen talous, yhteinen työ... Liian vaikea kakku mulle, jaksaminen finaalissa.



jellonatar kirjoitti:Hei!
Kuulostaa niiin tutulta,kuin olisin itse kirjoittanut.Meilläkin piilopulloja löytynyt jo useamman vuoden ajan.Aika ajoin ollut jopa 2 kk ilman mitään päihteitä,jolloin hän voi todeta mulle että pystynhän olemaan ilman jos haluun...mutta sitten taas kun se alkaa niin ei ole rajoja..valehtelut,kiristys,uhkailut tullut kuvioon mukaan.Tää elämä ahdistaa ja masentaa ,en tiedä omista tunteistani häntä kohtaan onko enää niitä ollenkaan,tuntuu että ollako vai eikö olla.Mihinkään kotona ei pysty oikein keskittymään kun asiat pyörii mielessä.Puolustelee juomisiaan aina että eihän hän ole mulle ollut paha eikä väkivaltainen,miksi minä siitä niin suuren numeron teen...Se vaan joka kerta kun nään hänet humalassa keljuttaa niin hirveesti että tuntuu että ei sovi omaan nahkaan ja tekis mieli antaa päin naamaa...
TipatonElämä
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 1
Liittynyt: 7.4.2014 09:37:52

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 8.4.2014 10:59:58

Aloitin lukemaan omaa palstaani alusta.
Miehen juomisen ympärillä nuo jtut pyörii. Hyvin menee kun mies ei ollut juonut ja huonosti kun oli juonut. Ja mun kirjoitukset alkoi vasta kun mies oli jo puolisen vuotta ennemmin aloittanut vähentämisprojektin. Menneisyys pelkkää miehen tekemisien kautta elämistä.
No ei se oikeasti pelkkää pahaa ole ollut, palöjon paljon hyvää ja rakkauttakin.

Tuolloin jo yritin elää itselleni ja olla onnellinen miehen juomisestra huolimatta. Muutaman vuoden se näköjän vei ennenkuin tosissaan ymmärsi mitä se tarkoittaa. Miten elää itse onnellista elämää parisuhteessa, ilman että miehen teot vaikuttaa. Ylöspäin olen noussut ja paljon. En tutki enää viinakaappeja, en tongi taloa piilopullojen varalta, en halua kokoajan puhua miehelle noista juomisjutuista, viikonloput ei ahdista, tapaan kavereita useammin, harrastan enemmän jne joten en ole kokoajan kotona katsomassa koska avaa kaljan ja paljonko juo.

Alkupään kirjoituksista jäi mieleen kysymys että hankimmeko yhtiesen harrastuksen, joka vaatii ehdotonta selvinpäin olemista siksi että saisin miehen pidettyä juomattomana.
Ei hankittu. Miehen ei mp korttia pitänyt hankkia, se oli minun unelmani jonka vihdoin päätin täyttää. Mies totesi päivänä jolloin tuntien piti alkaa että jos hän tulisi minun kanssani korttia suorittamaan. Ja näin siinä kävi. Eikä ajelu ollut sitä että sain pidettyä miehen selvinpäin. Hän ajoi kun häntä huvitti, minä ajoin kun minua huvitti. Ajelin katsomaan sukulaisia jne yksin, jos miestä ei ajelu kiinnostanut.
Mutta tokihan olin tyytyväinen jos meitä kutsuttiin kyläilemääån, niin miehen piti olla selvinpäin, tai ei ainakaan paljoa voinut juoda. Mutta tulihan niitä vierailuja niinkin että jätin äijän kotiin krapulassa ja lähdin yksin kyläilemään. Eli varsinaisesti en kyläillyt miehen takia, vaan itse halusin.

Joku kirjotiti siitä että minä kerron paljonko mies saa juoda. Asia ei mennyt ihan noin. Yritin minä aina kertoa mikä on hyvä määrä juuoda, eihän se ikinä sitä toteuttanut. Mutta ennenkuin aloitin palstalle kirjoittamaan, mies alkoi itse vähentää jo juomista. Mulla ei ollut asiaan osuutta ei arpaa. Tuli täytenä yllätyksenä kun yksi perjantai mies kantoi lavan sijaan mäyräkoiran kotiin. Siitä se lähti. Ja seuraavalla kerralla itse kysyin että mitä hänen vähentäminen tarkoitti. Mitkä on ne jutut mitä hän haluaa noudattaa. Ja sillä tiellä eletään edelleen. Kyllähän mulla joskus meni hermot että kun kaljaa ja kaljaa. Minä asetin ehdot että juoinen vähenee tai minä lähden. Hän itse päätti mikä oli hyvä. Ja tokihan mä vaadin mieheltä rehellisyyttä, niinkuin suhteessa kuuluu olla.

Mies on tässä pari viikkoa ollut lomilla olosuhteiden pakosta. Pian pitäisi asioiden valmistua ja päästä taas töihin. Miehen työkaveri on hankala, hankalampi kuin ylensä eukot on. Perus negatiivinen, ymmärtää asioita väärin, suurentelee asioita jne. Kukaan ei tule toimeen hänen kanssaan, tai ainakaan työpaikalla halua edes keskustella kyseisen henkilön kanssa. Mies joutuu päivittäin koko työpäivän ajna työskentelmään henkilön kanssa. Se on syönyt aika paljon miehen hermoja, joten tämä tauko on hyvä asia kuitenkin, vaikka palka ei juoksekkaan. Ja mulle se on hvyä asia sillä kotona odottaa ylensä siivottu koti, lämmin ruoka, pihahommia ja puunkaatohommia tehty. Naureskelin eile miehelle että sähän voisit aina olla kotona tekemässä mulle ruuat valmiiksi johon mies totesi että kun oli päivällä ollut kaupassa niin kauppa oli täynnä odottavia äitejä tai rattaita työntäviä äitejä, siellä hän niiden kanssa pyöri heviosastolla (kasvisosastolla). Et hyvin hän sulautuu joukkoon. :lol:

Olen tainnut saada mieheen vähän intoa päästä liikkumaan. Itse kun käyn salilla, ja fiiliksissä kerron paljonko saanut lyödä taas lisää painoa ja kuinka nopeasti voimat kehittyy, niin mieskin sanoi että on miettinyt että viimeistään 40 vuotta täytettyä hän vaikka väkisin hankkii itselleen liikunta harrastuksen. Sanoi että luultavammin innostuu mun salikäynneistä ja alkaa itsekkin miettiä salilla käyntiä. Mutta pakko hänenkin on kuulema alkaa liikkua. Enkä mä hirvästi epäile ettei näin vois käydä, sillä tupakoinnistakin sanoi että silloin ja silloin viimeistään lopettaa. EIkä muuten ollut halukkuutta lopettaa. Ja silloin sitten lopettikin.

Minä yritän saada työt nopeasti tehtyä että pääsisi nauttimaan auringosta.
Pennun jalkakin voi jo paremmin. Käytiin sunnuntaina tosiaan vähän mökillä juoksuttamssa pentua, vähän mietimme että ottaako luutuminen nokkiinsa ja pentu alkaa taas ontumaan. Mutta mitö vielä. Jalka hyvässä kunnossa, ei kipeytynyt tms. Eli nyt voisi tehdä jo hieman pidempää lenkkiä tuolla auringonpaisteessa. Ensiviikolla sitten onkin röntgen, näkee saadaanko taas viettää normaalia elämää. :D
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Ano Nymous » 8.4.2014 14:07:10

Eikös täällä oo myös mielenterveyspohjainen palsta.. Ja sit vois ehkä ihan vaan kirjottaa tietsikalleen päiväkirjaa itsestään.... Sori, Maikki, mut jonkun vieraan ihmisen jatkuvaa tilitystä päivän kuulumisista ei millään jaksais. Oletko ehkä itse riippuvainen tästä palstasta :roll:
Ano Nymous
 

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Rinalda » 8.4.2014 15:49:54

Ano Nymous kirjoitti:Eikös täällä oo myös mielenterveyspohjainen palsta.. Ja sit vois ehkä ihan vaan kirjottaa tietsikalleen päiväkirjaa itsestään.... Sori, Maikki, mut jonkun vieraan ihmisen jatkuvaa tilitystä päivän kuulumisista ei millään jaksais. Oletko ehkä itse riippuvainen tästä palstasta :roll:


Kuulepas, pakottaako sinut kenties joku lukemaan tätä palstaa?

Maikki, minusta ainakin on todella mukavaa lukea palstaasi, miten olet saanut asennetta positiiviseksi ja elämää valoisammaksi, selättänyt sairautesikin. Millaiset teot ja asiat tuovat elämääsi iloa. Toki myös mikä ahdistaa.

Tämä on nimeltään vertaistukea, Anolle tiedoksi 8) Ano, toivottavasti myös sinun ahdistuksesi hellittää :lol:
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1054
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 8.4.2014 15:54:09

Ano Nymous kirjoitti:Eikös täällä oo myös mielenterveyspohjainen palsta.. Ja sit vois ehkä ihan vaan kirjottaa tietsikalleen päiväkirjaa itsestään.... Sori, Maikki, mut jonkun vieraan ihmisen jatkuvaa tilitystä päivän kuulumisista ei millään jaksais. Oletko ehkä itse riippuvainen tästä palstasta :roll:



Meillä kaikilla on valinnan vapaus, vapaus valita mitä lukee ja mitä kirjoittaa.

Minä pidän täällä päiväkirjaa, kun kerran tänne aikoinani eksyin. Selvitän itselleni asioita. Jos ei kiinnosta niin älä lue!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 8.4.2014 15:57:36

Niin ja taidan mä olla tällähetkellä riippuvainen palstasta. ;)
Haluan kuulla miten muilla menee. Olen löytänyt paljin viisautta täältä. Ilman tätä palstaa tuskin elämäni olisi näin valoisaa. En olisi osannut elää itselleni..
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 25.4.2014 11:31:39

Hei vaan taas ja oikein aurinkoista viikonloppua kaikille!
Tämä pari viikkoa on lentänyt siivillä. En ole oikein kerinnyt enkä kokenut tarpeelliseksi tänne kirjoitella. EHkäpä se sitten jotain loukkaa että on löytänyt edes hetkeksi henkisen tasapainon. Maailamassa on niin paljon pahuutta ja rumia asioita, eikö ole hyvä että siitäkin huolimatta voi nähdä maailmassa kauneutta ja niitä hyviä asioita. Ei se maailma vaan pyöri sillä tavalla että kaikki voi huonosti, ja kaikki näkee synkkyyttä ja kukaan ei saa iloita. mmm.. ;)

Pennun jalka voi hyvin, remmilenkkejä saadaan kävellä niin paljon kun pentu jaksaa, mutta riehua ja hyppiä ei saa. Muuten on pennun kanssa mennyt hienosti. Oppii nopeasti, saa meidät nauramaan ja välillä raivostumaankin. Mutta oikein mahtava tapaus. Olen tyytyväinen että pentu ostettiin, tulee liikuttua ulkona enemmän, käytyä tapaamassa koirakavereita sukulaisia jne.

Salilla käydessä saan ajatukset pois arjen asioista. Töissä on ollut todella rankkaa, mutta salilla käynti tyhjentää mielen niistä asioista. Se on mun ihan omaa aikaa. Ja on hienoa huomata kuinka saa kerta toisensa jälkeeen lisätä painoja ja kroppa jaksaa hyvin.
Vointi on hyvä, mieli on hyvä ja lihakset kasvaa :)

Päivät ovat täällä olleet todella lämpimiä ja aurinkoisia. Ja mies on aloittanut vapaillaan jo pihan valmisteluita kesäkuntoon, hankkinut multia jne. Viikonloppuna olisi tarkoitus laittaa jo rehuja kasvamaan kasvihuoneeseen. Eilen kysyin mieheltä että mikä ihme sitä vaivaa kun häärää kotona todella paljon. Siis tekee puuhommia, pihahommia, korjaa sitä tätä ja tota. EN ole ennen nähnyt toista noin touhukkaana, mutta sehän johtuukin tästä ns pakkolomasta. Hänellä kuulema riittää nyt enemmän energiaa touhuta kokoajan kun ei ole töissä ollut. Ei tuo kyllä lomillakaan noin työteliäs ole ollut. Mutta oikein hienoa ettei tarvitse yksin miettiä kasvihuoneen laittoa jne. Päässyt itse vähän vähemmällä ;)
Miehen juomispuoli ei ole muuttunut suuntaan eikä toiseen. Tai on hän tossa muutama vkl ollut selvinpäin, ja muutenkin tää kuukaus on mennyt vähillä juomisilla. Tai sitten johtuu siitä etten jaksa laskea enkä tarkkailla. En jaksa murjottaa ja saan todella hyvää mieltä auringosta, salilla käynnistä, pennun kanssa touhuamisesta. Nuo juomisasiat on jääneet niin taka-alalle. Ja vastahan mä tajusin että kaveri on ollut melkein kuukauden kotona, ilman töitä, eikä se juominen silti maistu enempää. No ei tarvitse3 murehtia kesälomaakaan.

MMua muuten on ruvennut hymyilyttämään aina kun kuulen Kaija Koon uuden biisin kuka sen opettaa. Se kertoo juuri siitä ettei tätä tarvitse jäädä katsomaan. Varsinkin tämä kohta
"Montako kertaa mä kuuntelin lupausta
Et elämä uusi alkaa
Ja lopulta istun taas autossa yön meidän pihalla
Ja odotan aamun valoa"
Saa aikaan sen onnen tunteen, ei mun tarvitse kuunnella enää ainuttakaan lupausta eikä murehtia. Mulla on niin paljon voimaa kertynyt sisälle, että voin lähteä kun siltä tuntuu. Kun tuo tilanne tulee eteen niin voin vaan lähteä ilman itkuja.

Mä en myöskään näitä asioita pyörittele enää mielessä. Kun en käy enää niin usein täällä, niin mun ei tarvitse kokoajan miettiä hyviä ja huonoja asioita. Saan elää vain tätä arkea, ilman turhia mietteitä.

Mä palaan välillä kirjoittelemaan. Viimeistään silloin jos alkaa kuppi kaatua nurin ja tarvitsee selvitellä ajatuksia. Tai jos rupeankin ahdistumaan tms. Tai kun olen eronnut ja tulen ilmoittamaan että minäkin erosin omasta rentusta!

Muistakaa kaikki että elämästä voi nauttia vaikka ympärillä olisikin kasa paskaa. TÄytyy vain kurkottaa paskakasan yli ja nähdä aurinko. Tai no joo. Tai sitten aurinko paistaa paskakasaankin. Ja voihan tuo kasakin näyttää kauniilta kun vain osaa oikein katsoa, tai vääristää omaa mielikuvaa. Ompas hölmöä juttu. Sori. :mrgreen:

mukavaa kevättä kaikille!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Vyana » 25.4.2014 14:02:02

Ihan kuulla Maikki että olet löytänyt noin paljon hienoja ja iloisia asioita elämästäsi, eivätkä juomishommelitkaan ole enää ongelma.

Toivon sulle kaikkea hyvää jatkossakin! :P
Kaikki paljastuu, kun se vedetään valoon, ja kaikki mikä on tuotu valoon, muuttuu valoksi. -Apostoli Paavali
Vyana
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 203
Liittynyt: 19.3.2014 11:48:39

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 19.5.2014 08:25:28

Vyana
Kiitos kovasti!

Ajattelin tulla kirjoittamaan vähän päiväkirjaa.
Kun aamulla heräsin ja katselin ikkunasta auringon paistetta tuli mieleen kuinka onnekas olenkaan. Maailmassa on värejä, kaikki vihertää, kukkaset kukkivat, on valoa. Viime kesä meni sängyssä nukkuessa, peittojen alla palellessa. Tiesin kuinka paljon tykkään kesästä, mutta mikään ei tuntunut miltään. En jaksanut edes sängystä nousta, ellei ollut ihan pakko. Siivosin ja pesin ikkunat alkoholin voimin, se antoi energiaa että sain tehtyä edes vähän kotihommia. Ehkä kuukauden välein..Ja ikkunatkin tuli pestyä heinäkuussa. Nyt olen jo ikkunat pessyt ja ihan ilman alkon voimaa. Onneksi nyt kun on tervehtynyt niin alkoholi väsyttää vain, vimevuonna se ei väsyttänyt vaan antoi lisäenergiaa.
Olen onnellinen näistä päivistä, auringosta, lämmöstä, vihreydestä. Ja omasta jaksamisesta!

Koiruuden jalka voi hyvin, ja on pari viikkoa jo saanut riehua vapaana. Voi että kun toinen on onnellinen. Aloitimme pentukoulun jatkokurssin ja huomaa nyt jo koirassa eron. Mutta pennun kouluttamisen eteen olemme muutenkin tehnyt paljon töitä. Ja melkein 2kk otollista opetusaikaa kului hukkaan kun pennun kanssa ei voinut oikein mitään tehdä, kun jalka oli vasta leikattu. Luultiin että se herkkyyskausi alkaa olemaan ohi ja uhmaikä tuo haastetta, mutta ei vielä. Vielä koiruus oppii nopeassa tahdissa ja on todella innokas oppija. Hauskaa seurata kuinka nopeasti taidot kehittyy.
Olin pennun kanssa viikonlopuna mökillä, siellä pentu juoksi sydämensä kyllyydestä, loikki perhosten perässä ja nautti ulkoilusta. Olin itse viikon verran kovassa flunssassa ja kovin vähälle jäi oikein pitkät lenkitykset. Pihalla tietysti sai temmeltää, niin oli sitten hausak käydä mökillä kunnolla riehumassa ja juoksemassa. Mies jäi kotiin sairastamaan flunssaa joten vietin laatuaikaa sukulaisten ja koiruuden kanssa.

Lapsettomuushoidot aloitettu, eikä mitään herkkua ole. Onneksi ei tarvitse yksin käydä tätä läpi ja mies jaksaa kuunnella mun hormoonimyrskykiukuttelut.
Toivottavasti jokainen osaa arvostaa oman lapsen saamista, arvostaa niin paljon ettei anna viattoman kokea lasista lapsuutta! Vaalia tuota pientä ihmettä ja suojella häntä parhaansa mukaan! Mä en tiedä saadaanko koskaan omaa lasta, hirveän montaa hoitokertaa en kuitenkaan pysty läpi käymään, ainakin alkuhoidot ovat mulle kivuliaitam ihan fyysisesti kivuliata. Ennemmin lapsenkin saisin kotikonstein, perinteisellä tyylillä :wink:
Uskon että tällä kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Kun lapsen saaminen ei olekkaan itsestäänselvyys, osaa antaa lapselle turvallisemman kasvupaikan. Jos siis mies rupeaa juomaan enemmän, niin minun ei ole vaikea irrottautua ja viedä lasta turvaan. Siksi en enää ajattele että teenkö väärin että tällaisen miehen kanssa hankin lapsen, ja vielä hoitojen avulla.

Entäs miehen kuulumiset. Olettaisin että näin aurinkoisina keleinä juominen olisi runsaampaa. Mutta viikonloppuna tajusin, mies asiasta alkoi juttelemaan, ettei tosiaan ole juonut pariin viikkon mitään. Paitsi nyt toisen lauantaina yhden saunaoluen. Ja koko ajan on jääkapissa ollut olutta ja sidukkaa. Siellä ne tosiaan yhäkin oli. Eikä meillä ole ollut riitoja, tai mitään sovitteluja miksi mies olisi selvinpäin. Ja kyllä viimeajat on olleet mukavampia, tosin suurin syy siihen on tuo aurinko ja pennun kanssa peuhaaminen. Se tuo kovasti iloa ja onnea molempien päiviin. Ja ollaan oltu tän parin viikon aikana useaan kertaan saunassakin, eikä kalja ole maittanut. Muistanpas kuinka tärkeää hälle oli mennä keskiviikkoisin saunaan ja juoda saunaolut.
Mutta lauantaina tosiaan taas saunottiin, mies otti oluen ja minä sidukan. Ja mies aloitti puhumisen. Ensinnäkin siitä että hän on ollut kova murehtimaan ja miettimään asioita. Ihan pelkästään jos töissä hän menee ruokatauolle niin kokee kuulema huonoa omaa tuntoa että hänen pitäis olla työmaalla eikä syömässä. Ja murehtii mitä toiset ajattelee ja että hänen pitäis tehdä sitä ja tätä ja tota, ja sitten purkanut ja poistanut asiat mielestä juomalla.
Nyt hänellä on fiilis kuin olisi jostain sumun keskeltä noussut ylös. Hän On alkanut ajattelemaan itsekkäämmin, ottanut asenteen että ihan sama mitä muut ajattelee, että hänen ei tarvitse juosta jokaisen ininän perään, voi käydä syömässä jne ilman että tuntee huonoa omaatuntoa. Hän kokee olevansa iloisempi ja rennompi kun ei tarvitse stressata ja voi elää niinkuin hyvältä tuntuu. Nämä 2 selvää viikonloppua on ollut kuulemma hienoa aikaa. Hänen ei tarvitse juoda, hän ei jää murehtimaan asioita joten hänen ei tarvitse sen takia juoda. Sanoi että kaikki tuo ajatuksen muuttaminen on alussa, eikä aina onnistu mutta hän on oivaltanut asian. On kuulemma hienoa olla selvinpäin ja ilman stressiä mitä muut ajattelee.

Oli jotenkin hieno kuunnella niitä oivalluksia ja sitä positiivista asennetta. Sitä että mies itse puhuu vähän syistä, tunteista, oivalluksista. Eikä minun tarvitse vetää toista perässä ja yrittää muistutella mitä sinä lupasitkaan ja ajattele positiivisesti jne. Osaan sulkea korvat hölmöyksiltä, ja nauttia itse omasta elämästä. Varmaan miehelläkin helpompi puhua kun ei tarvitse luvata mitään mitä ei itse halua tehdä, ei kuulla saarnausta enää eikä jäkätystä. Hän on itse saanut yrittää löytää ja oivaltaa asioita. Itse saanut valita elämänsä suunnan. Jos suunta on tuo mistä hän itse puhui, niin hienoa,hienoa että hän on oivaltanut miten voi elää onnellisesti. Jos suunta on alaspäin, niin antaa mennä vaan.

Niin tosiaan alkoi tuo pentukoulu taas, ensimmäinen tunti oli vapun aattona klo 20.00. Mies hieman oli vastahankaan ja meinas että siinä on virhe ja ettei siellä ole ketään muuta kuin me. No kappas, miehen hämmästykseksi koulu oli täynnä, kaikki ilmoittautuneet paikalla. Niin ja mies tosiaan tuli mukaan, en mä häntä vaatinut en edes pyytänyt, hän olis voinut jäädä kotiin juhlistamaan vappua. Kun perjantaina piti töihin hänenkin taas mennä. Mutta hän itse tuli mukaan, ihan selvinpäinkin. Kännissähän mä en sitä olisi mukaan ottanutkaan, ja tiesi varmasti asian hyvin, sillä ei edes ehdottanut että jos yhden oluen ennenn koulua sais ottaa. :mrgreen:

Mutta elämä jatkuu hyviä polkuja, olen onnellinen ja iloinen, mies näyttää tulevan hienosti perässä kohti onnellisuutta, ilman mun jäkätyksiä ja vahtaamisia. Mies pn itse saanut tehdä päätöksensä juoko, paljonko, mitä tekee, lähteekö, koska palaa. Ilman mun syyllistämistä tai kiukkua. Ja itse olen voinut todella hyvin. Nåäinhän se menee, aikuista ihmistä ei voi pakottaa elämään toisella tavalla. Kaikki lähtee itsestään. Ehkä mies on onnekas kun on löytänyt väriä maailmaan, ehkä hän palaa vanhoihin tapoihin takaisin, ehkä se on hetkellistä silmänlumetta. Pääasia on että me molemmat vastaamme omasta onnesta, ja voimme omasta päätöksestä tehdä myös toisemme onnelliseksi.

Elämä jatkuu toistaiseksi todella hyvin. Tosin hoitojen myötä vähän myllerryksissä ja kivuissa. Mutta ehkä meidät palkitaan. Jos ei palkita niin nautin joka tapauksessa tästä ihanasta kesäisestä värimaailmasta. Imen itseeni niinpaljon energiaa ja valoa jotta jaksan harmaan talven yli onnellisena.

Aurinkoa muillekkin!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Hemmiina » 19.5.2014 10:15:13

Voi miten mukavia kuulumisia sinulla (teillä), Maikki85 :) ! Joskus viime viikolla täällä plinkissä pyörähtäessäni ajattelinkin, että sinusta ei nyt ole kuulunut mitään vähään aikaan. Ymmärrän kyllä hyvin, että tarve käydä täällä tarinoimassa on vähäisempi, kun arki kulkee leppoisia polkujaan ilman, että alko värittää harmaita sävyjä kirkkauden sekaan.

Olen jotenkin tosi iloinen siitä, että olette miehesi kanssa löytäneet elämäänne muuta sisältöä, kuin juominen. Oma tietynlainen riippumattomuutesi on kenties sysännyt miestäsikin miettimään, kannattaako hänen pilata omia fiiliksiään esim. työkavereiden takia. On siis löytänyt samankaltaista riippumattomuutta ja tervettä itsekkyyttä elämäänsä, mikä on sitten helpottanut fiiliksiä, jolloin ei ole tullut edes tekosyitä juomiseen :)

Tsemppiä myös lapsettomuushoidoille! Varmasti rankka taival edessä, en edes uskottele ymmärtäväni, miten raskasta se mahtaakaan olla (ainakin, jos ei ala onnistumaan...).

Olen jotenkin tosi luottavainen tulevan elämäsi suhteen, jatkukoon se aloittamaasi suuntaan :)
Hemmiina
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 257
Liittynyt: 28.1.2013 08:13:15

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 19.5.2014 11:25:13

Kiitos Hemmiina viestistä! :D
Kyllähän mä mielelläni kävisin useamminkin kirjoittamassa,mutta silloin jotenkin jään liikaa kiinni tuohon alkoholiin. Mietin niitä asioita useammin ja analysoin ja elän menneessä.
Irtiotolla pystyn elämään tätä oikeaa arkea. Miettiä kun mieleen tulee, olla analysoimatta jne.
Ja näillä keleillä kyllä viihdyn ulkona enemmän, sit on tää lapsetoomuusjutut ja tuo koiranpentu. Niin ja kasa kavereita joilla synnytys lähenee, niin pääsen hipelöimään vauvoja :lol: Ajatus on tosiaan tässä ja nyt.

Miehen kaveri oli 3vko sitten meillä ja ottanut muutaman liikaan joten alkoi avautuminen. Kaveri jotain sössötti mulle ettei hän halua erottaa mua ja miestä, et laitan varmaan miehen juomisen aina tän kaverin piikkiin. Totesin siihen ettei tää maailma pyöri tän kaverin navan ympärillä, mies osaa juoda ihan itsekkin. Ja hän toivoi että jos he lähtee siitä johonkin jatkaa iltaa niin mä en suuttuis. Totesin siihenkin että jokainen on vapaa liikkumaan missä tykkää, mun elämä ei riipu miehen juomisesta.Minäkin menen jos haluan, enkä kysy mieheltä lupaa. Ei myöskään mies tarvitse multa lupaa mennä. Ilmoittaa voi ajoissa..- Kaverin ilme oli aika järkyttynyt :shock: ja rupes änkyttämään että ei hän kyllä sitten tiedä mimmonen suhde teillä on, että olette suhteessa mutta molemmat vastaa omasta onnesta ja menee miten haluaa.
No näinhän se nyt menee. Mutta kun kumpikaan ei oikein halua mennä mihinkään, ja nautimme toistemme seurasta että ennemmin vietämme aikaa keskenämme. Mutta jos mies haluaa mennä kaverilleen niin ei mun arki siitä romutu.

Toki jos mies olisi kuin tämä kaveri, joka meni joka viikonloppu kavereille tai baariin, ei viettänyt ikinä viikonloppua kotona, ei siis kertaakaan 10v aikana. Ja koko viikonlopun oli poissa. En minä tuota katsoisi vaan heittäisin ovesta pihalle. Mies kuitenkin harvoin käy missään, ja tulee ylensä yöksi kotiin, eikä jatka seuraavana päivänä juomista.

Niin mutta siis oli hyvin hauska ilme miehen kaverilla kun sanoin että mun oloa ei hetkauta jos mies sun kanssa lähtee, mä olen silti onnellinen.

Tätä lapsetoomuutta on jatkunut jo monta vuotta, joten olen sopeutunut siihen jos jäämmekin ilman lasta. En koe sitä maata murtavana asiana. Jos alkaa käymään henkisesti raskaaksi niin pidän taukoa ja heitän ajatukset romukoppaan. Saa uutta puhtia. Kuitenkin nyt on vielä hyvä olla. Ja tuo fyysinen kipu ja aikataulujen perässä juokseminen on hankalinta tällähetkellä.
Mutta jos se kipukin siitä helpottais, ei tarvitse arastella sitten noita toimenpiteitä. Onneksi tosiaan tuo koiruus vie ajatukset muualle, sen eteen teemme paljon töitä ja koulutamme siitä mahdollisimman tottelevaisen koiran. On sitten ilo viedä ihmisille kylään kun toinen on varsin mallikelpoinen. :mrgreen: Hyvä vaan että on tämäkin otettu harrastuksena niin ei tule keskityttyä ongelmiin niin paljoa. Saa onnistumisen iloja ja näkee koiruudestakin kuinka onnellinen mamin ja isukin pentu on :lol:
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Hemmiina ei kirj. » 13.8.2014 14:35:10

Mitä kuuluu, Maikki85 :?:
Hemmiina ei kirj.
 

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 15.8.2014 16:56:20

Hei vaan hei pitkästä aikaa!
Ja kiitos Hemmiina kysymästä, ihan hyvää kuuluu! :)

Voisin vähän kertoa vaikka lisää..
Tämä palsta kun alkoholismia koskee niin sillä rintamalla menee hyvin. Ei ole edelleen tarvinnut asiasta tapella ei mitään. Se juominen minkä mies juo ei häiritse mua enkä niihin enää tule edes kiinniittäkseni huomiota. Kolo alkoholin tuomien ongelmien miettiminen jäänyt unholaan. Maanamtaina pitkästä aikaa mieleen muistui kuinka mies joi joskus salaa ja joka vkl jne. Lopetin sen miettimisen koska en jaksa surra niitä aikoja. Elän tässä ja nyt, tän selväpäisemmän miehen kanssa. Onhanse parasta kun ei tarvitse ajatusta tuhlata juomiseen, ei tarvitse ahdistua ja vihastua ja ja ja..
Mutta ei me missään pilvilinnassa eletä, eletään vain tässä ja nyt päivä kerrallaan, normaalia arkea.

Tarkemmin miehen juomismääristä en osaa sanoa. En ole kokenut tarvetta erikseen katsoa paljonko juo. Mutta keskiviikko saunaoluet ova jääneet täysin jo ajat sitten, on selviä viikonloppuja, on viikonloppuja kun juo seurassani vaikka kaksi olutta, tai jos töitä tekee niin ei erityisen paljon juoneelta ole tuntunut. Harvoin on siinä hyvässä nousussa ja kotona ei kunnon kännissä ole näkynytkään.
Ainakaan niin ei ole juonut että lauantaina pitäisi ottaa loiventavaa, tai nukkua pitkään humalan takia, tai ei voida kaupoilla käydä kun paha olo päällä.

Mitäs muuta, vähän keritty mökkeilemään, kesä ollut todella lämmin ja aurinkoinen, koira on sairastellu ja hänen hoitoon mennyt taas mukavasti rahaa. Ja kaiken hyvän lisäksi hällä on uhmaikä päällä, mitään ei tottele, ei kuuntele, tekee mitä itse haluaa! Huhhuh kun hauskaa välillä ;)

Ja on meitä sitten onnikin kohdannut, hoitojen avulla tulin raskaaksi ja mikä parasta, meille tulee kaksoset! Täällä ollaan ihan haltioissaan ja koetaan olevamme maailman onnekkaimpia! Molemmat ollaan näiden vuosien aikana ymmärretty että ylipäätänsä se että joskus raskautuisin on jo iso asia, asia mitä ei kaikki pääse kokemaan! Saati nyt kun heitä on kaksi tulossa, sitä pääsee vielä harvemmat kokemaan! Miestä välillä itkettää kun asiasta puhutaan, tää on todella suuri juttu meille!
Olemme kaikki isommat ostokset vauvoille jo tehneet, mies oli sitä mieltä että nyt kun vähän rahaa on niin ostetaan nyt koska tulevasta ei tiedetä.

Kesä siis mennyt mun osalta myös pahoivointien kourassa, ja kuinka onnellinen nyt olenkaan kun olo on helpottanut ja olen päässyt taas jumppaan kohottamaan synnytyskuntoa. Kerkisin yrjöjen aikana laihtumaan 6kg vaikka vatsa vaan kasvoi. Nyt ollaan edelleen -4,5kg vaikka ensimmäinen kolmannes on jo reippaasti takana. No jos nyt ei ihan kauhiasti sitä ylimääräistä kertyis, olis ihan kova. Jaksaa synnytyksen jälkeen hoitamaankin vauvoja. ;)

No elämä jatkuu nyt paljon vauvajuttuihin liittyen, tasaisesti, ilman alkoholin tuomaa stressiä tai kiukkua. Tapahtuu mitä tahansa tulevaisuudessa, me olemme päässeet kokemaan maailman suurimman ja hienoimman ihmeen mihin ihminen vain kykenee!
Olemme todella onnekkaita :)

Tällaista täällä, toivon että
Muutkin saavat nauttia elämästä ja jättää edes hetkeksi murheet taka-alalle! Se kyllä kannattaaa! :)
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Hemmiina » 18.8.2014 07:19:24

Oih, olipas hienoja uutisia, Maikki85 :D

Hyvältä tuo elämänne kuulostaa nyt kaikin puolin. Fiksu asenne on myös se, että eletään päivä kerrallaan vatvomatta liikaa menneitä tai asettamatta tulevallekaan liikaa odotuksia.

Ei kai tässä muuta, kuin kaikkea onnea kaksosten odotukseen ja tulevaisuuteen!!
Hemmiina
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 257
Liittynyt: 28.1.2013 08:13:15

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa