Olet täällä

onko miehestäni tulossa alkoholisti?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 22.8.2014 09:58:15

Kiitos onnitteluista Hemmiina :)
Ehkä hienoin asia mitä ihminen voi kokea, ja valitettavasti kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta.

Elämä on tässä kulkenut omalla painollaan. Kun on käsitellyt asioita hieman etukäteen, tehnyt varasuunnitelmia niin voi unohtaa märehtimisen. Mietin raskauden alussakin että jos tulee kesken meno tai jos lapsi pahasti vammainen tms. niin miten toimin. Miten pääsen nopeasti ylös surun suosta. Kun tein varasuunnitelmat, on raskausaika sujunut ilman murehtimisia ja olen voinut pahoinvoinnin jälkeen nauttia raskaudesta. En ole jäänyt pelkojen hallitsemaksi!
Sama koskee muutenkin elämää. Kaikkeen ei voi varautua eikä suunnitella etukäteen. Mutta jos jokin asia vaivaa tai pelottaa että jos käykin niin tai näin. Pääsen niistä eroon miettimällä että miten toimisin ja näin voin unohtaa murheet.

Olemme miehen kanssa puhuneet paljon lapsen kasvatuksesta, ja aika samoilla linjoilla ollaan. Rajat ja rakkautta näin tiivistettynä. Oma esimerkki, tunteista keskusteleminen. Tämän mies koki tärkeäksi että hän haluaa opettaa omille lapsille että kaikesta voi puhua vanhemmille, varsinkin jos joku asia vaivaa tai harmittaa niin ne puhutaan ääneen ja mietiitään ratkaisuja yhdessä. Hän ei halua että hänen vaikka oma poikansa ei puhu tunteistaan vaan pyörittelee niitä päässään vaikka puhuminen auttaa.
ELi paljon ollaan ajateltu yhdessä ja erikseen arvoja mitä haluamme lapsille välittää, mitä olemme kokeneet omien vanhempien kansvatuksissa tehdyt virheet jotka koemme tärkeäksi tehdä erillä tavalla.

Kerran tuli puheenaiheeksi miten me voisimme välttää omia lapsia sekaantumasta huumeisiin tai joutumasta alkoholismin syövereihin. Molemmat ajatteli että seuraamme lasten liikkumisia, kavereita, on kotiintuloajat,näytetään esimerkillä miten arkikin on mukavaa ilman että ppitää itsensä päihdyttää. Tokihan me tiedämme ettei kaikkeen voi vaikuttaa ja kaikkea voida estää. Mutta on se ihan kiva kuulla molemien ajatusmaailmaa asioissa. Ettei tarvitse rajojen asetteluista riidellä. Ettei käy niin että kun minä kiellän niin mies myöntyy. Eli ihan yhteisillä linjoilla ollaan, ainakin näin ajatuksen tasolla.

On mies itse sanonut että jos hänen isä ei ois juonut ja hänellä olis ollut kotona rauha olla, niin ei hän olis kukkunut kaverien nurkissa arkiiltoina yömyöhään. Kyllä hän olisi halunnut kotona olla, mutta kun isä joi joka ilta, luukutti musiikkia, tappeli äidin kanssa jne niin he ei saaneet nukutuksi, saati tehdä läksyjä tms. Jos hällä olis ollu rajoja olsii hänen nuoruus ollut erilainen. Mutta kun hänen äitinsäkkin oli sitä mieltä että muksujen on parempi olla kavereiden nurkissa kun kotona. Miehen siskolla olo asiasta samanlainen, että hänen äitinsä yritti olla enemmän kaveri, ei ollut rajoja, kukaan ei pyytänyt kotiin, he sai mennä ja tehdä mitä lystää. Ja että äiti yritti hyvittää isän juomista juuri antamalla muksujen tehdä mitä tykkää ja olla lapsille kaveri.

Mutta meillä tosiaan elämä jatkunut rauhallisena. Rakastamalla noita masuasukkeja, katsomalla tarvittavia tarvikkeita jne. Mies on ruvennut puhumaan enemmän kun joku asia häiritsee, ei siis kiukuttele ja tiuski mulle kun harmittaa vaan kertoo että häntä harmittaa tietty juttu, eikä hän ole mulle vihainen tms.
Miehen juominen ei vaikuta minun elämääni. EI tarvitse lupailla, ei tarvitse pyytää miestä että jos oisit nyt juomatta. Ei vain ole tarvetta. Miehen juominen niin pientä, juo harvakseltaan. Mun ei tarvitse pelätä että ei mennäkkään vaikka sovitulle kirpparikierrokselle kun mies juo. EN muistuttele asioista, vaan mies on ihan itse vapaa päättämään mitä tekee. SOvittuja menoja ei ole tarvinnut perua miehen töppäilyjen takia.

Voin sanoa että olen vapaa viinasta! Välillä musitan että ai niin joskus stressasin ja uhkailin ja anelin ettei mies joisi kun täytyy sinne ja sinne mennä. Mun ei ole tarvinnut tuollaisia edes miettiä. EIkä vain siksi että mä yritän elää omaa elämää miehen kanssa. Ei vaan että miehen juominen on sillä tasolla ettei se häiritse mua. Ei aiheuta tuntemuksia. En itse näe mielenkiintoa vahtia ja vahdata. En koe pelkoja että jos mies alkaakin juoda enemmän tms. Asiat tapahtuu jos on tapahtuakseen.Miksi en nauti ja elä nyt.
Oli muuten todella hämmentävää että ehdotin miehelle että voitais käydä vielä ennen synnytystä yhdessä laivalla. Mies mietiskeli että mitäs siellä sitten tehdään. No katsotaan maisemia, syödään hyvää ruokaa, käydään uimassa ja saunomassa ja poistutaan arjen askareista.
Olemme 2 kertaa yli 10v aikana käyneet yhdessä laivalla ja totesin ettei enää ikinä kiitos. ENkä ole asiaa edes ajatellut sillä en halua katsoa juopunutta miestä laivalla ja olla kiukkuinen. Nyt mä haluan laivalle miehen kanssa. Jos hän kokee reissulla tarvetta ryypätä kaksin käsin niin siitä vaan, minä uin ja nautin omasta rauhasta. Katson kuinka me hiljaksiin kuljetaan eteenpäin, poissa murheista. Aikamoinen saavutus että ehdottelen tuollaista, eikä mua edes ahdista tuleva.

Mutta elämä jatkuu kevein askelin, odottaen ja haaveillen pienistä asukeista. Pesten vaatteita ja tavaroita valmiiksi. Raivaten kaappeihin tilaa vauvojen vaatteille. Näin se elämä välillä antaa hengähdystaukoa ja antaa mahdollsiuuden elää elämää ilman jatkuvaa murhetta ja itkua! Kun sen tilaisuuden huomaa niin kannattaa tarttua siihen kiinni. Elämä voi yllättää käänteillään.
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Hemmiina » 22.8.2014 14:01:23

Pakkohan se on heti kommentoida, Maikki85 :)

Oman esikoiseni odotusaika alkoi jotakuinkin 21 vuotta sitten, joten yksityiskohtaisesti en tunnelmia muista, mutta sen muistan, miten onnellinen olin silloin. Olimme miehen kanssa olleet vasta reilun vuoden yksissä, mutta ikää oli jo melkein 30, joten itse ainakin olin hyvin valmis äitiyteen. Voin kuvitella, että meillä käytiin hyvin samanlaisia keskusteluja, kuin teilläkin, Maikki85. Muistan nimittäin sen, että olin onnellinen, koska meillä miehen kanssa oli niin samanlaiset arvot ja kasvatusperiaatteet.

Mies oli esikoisen synnyttyä ihan superisä! Minulla oli sinänsä todella nopean ja vaivattoman synnytyksen jälkeen komplikaatioita, joiden takia jokunen ensimmäinen viikko kotona oli sellaista, että imetin kyllä tyttöä, mutta mies hoiti oikeastaan kaiken muun eli kylvetti, vaihtoi vaipat ym, mitä nyt vastasyntyneen kanssa tehdäänkään. Isälle ja tyttärelle muodostui erittäin läheiset välit eikä miehen satunnainen alkoholin käyttö noihin aikoihin ollut mikään ongelma.

Muistan senkin, että olimme olleet joitakin vuosia yhdessä, kun ajattelin, että emme riitele juuri koskaan; elämä oli siis todellakin tasapainoista sekä toisiamme rakastavaa ja kunnioittavaa. Ongelmia alkoi ilmetä niihin aikoihin, kun toinen tytär syntyi. Esikoinen oli silloin melkein kolmevuotias.

Voi kyllä sanoa, että meidänkin tytöt saivat kasvaa ns. terveessä kodissa, jossa vanhemmat välittivät toisistaan, koti oli turvallinen ja rauhaisa. Jos jotakin kriisejä olikin, niistä päästiin keskustelemalla yli. Pääasia oli, ettei lapset kärsi mistään.

Tytöillä on ollut opiskelurauha ja vanhemmat, jotka ovat olleet heistä vilpittömästi kiinnostuneita. Toki oli aikoja, kun itse kipuilin miehen satunnaisten "masennus"kausien kanssa eikä silloin voimavarat tahtoneet riittää äitiyteen, mutta ainahan sitä jostakin sen energian otti, ettei tosiaan lapset olisi aikuisten välisistä ongelmista kärsineet.

Jotenkin uskon, Maikki85, että tekin tulette miehesi kanssa onnistumaan vanhempina :) Jos meillä lopulta tulikin avioero, ei se tarkoita, etteikö mieskin olisi ollut pääosin hyvä isä. Tietty siellä "selkäni takana" oli ollut lepsuilua, mutta ei mitään sellaista, mikä ei olisi ollut yhteisessä arjessamme korjattavissa. Näin ainakin koen ja kaikki, mitä tyttäremme nyt "edustavat", antaa ymmärtää, että emme ole sen ihmeemmin epäonnistuneet.

Kumpikaan tytöistä ei hingu alkoholin perään. Esikoinen muistuttaa enemmin isäänsä eli on aika vetäytyvä ja heikkoitsetuntoinen (liekö sitten geeneissä?), mutta ei onneksi ole alkanut pönkittämään itsetuntoaan päihteiden avulla. Nuorempi tuntuu - ehkä isänsä esimerkkiä riittävästi katseltuaan - suhtautuvan melko kriittisesti alkoon, mutta on toki vielä alaikäinen, joten mistä tuota tietää, miten hän alkaa "bilettämään", kun se aika koittaa. Eivät siis ole ainakaan äitiinsä tulleet siinä välillä aika kyseenalaisessa menemisessä ja tekemisessä, mitä itsellä täysikäisyyden alettua oli...

Ovat kyllä fiksuja, pohdiskelevia tyttöjä, joille on aina rehellisesti kerrottu ikävätkin asiat, mitä perhepiirissä on milloinkin tapahtunut - lasten kehitystasoa tietenkin kunnioittaen.

Joka tapauksessa toivon edelleen sinulle, Maikki85, hyvinvoivaa odotusaikaa <3 Kannattaa olla liikaa miettimättä myöskään sitä vanhemmuutta, vaan ottaa sitten asiat sellaisena eteen, kuin ne tulee. Ihan niinkuin muutenkin jo toimit :)
Hemmiina
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 257
Liittynyt: 28.1.2013 08:13:15

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 5.9.2014 11:05:30

Mä uskon että meni asiat miten hyvänsä, ja kun olen vuosien varrella käynyt läpi irrottautumiset jne. että tosipaikan tullen kun häivyn, tulen silti olemaan miehelleni kiitollinen rakkaista lapsista.

Meillä on odotettu taas kuin kuuta nousevaa seuraavaa ultraa. Vähän kyllä haikein mielin mietin että onko tämä minun viimeinen raskaus. Mies oli sitä mieltä että nämä kaksi riittävät, mutta ymmärsi yskän kun sanoin ettei voi tietää jos hällekkin iskee vauvakuume kun tuplat vähän kasvaneet. Totes et juu ei sitä kyllä voikkaan ihan niin sanoa että lapset olisivat sitten tässä.

Tämmöstä arkea täällä, valmistautumista lastentuloon. Kaikki oikeastaan jo ostettuna. Nyt on hyvät sienestyskelit, eli käydään yhdessä ja erikseen sienessä. VIime viikonloppuna 4,5v kummityttö oli meidän mukana sienestämässä ja kyllä ihmetellä sai miten reipas voi pieni tyttö olla. Oltiin reissussa 2h, ja käveltiin kokoajan paitsi silloin kun kerättiin sieniä matkaan. Eli käveltiin todella paljon. Piti loikkia kaatuneiden puiden yli, ojien yli jne. EI pienintäkään valitusta ettei jaksais, jopa mulla väsyi jalat ennen kummityttöä. Kyllä kovasti neiti sai kehuja molemmilta, varsinkin kun tuo miehen sienestyksessä on kova vauhti, itsekkin saa välillä melkein juosta jotta perässä pysyy :lol:

Miehen juomisessa ei ole muutoksia. Juo kun maistuu ja ei juo jos ei maistu. :mrgreen:
Eli hanskassa ainakin vielä toistaiseksi.

Arvatkaa onko tulevat isovanhemmat ihan onnessaan uusista tulokkaista? Hekin kovasti odottaa ja miettii mihin he sit lapsenlapsia vie jne. On se jotenkin hauska kuunnella kuinka iloinen asia tämä on meidän lähipiirillekkin, kuinka innoissaan kaikki ovat. EI meiltä tukijoukkoja siis puutu. Mutta harvemmin lapsen saaminen onkaan ikävä juttu. Onnekkaita olemme että näin laaja tukijoukko löytyy läheltä.

Ei tässä oikeastaan mitään enempiä raportoitavia ole.. Jotenkin elämä asettunut uusiin uomiin..
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Hemmiina ei kirj. » 5.9.2014 11:59:49

Mukavia kuulumisiahan sinulla, Maikki85, taas on :) Kiva, kun muistit välillä tulla kertomaan. Jospa nämä tämän kaltaiset kuulumiset antaisivat muillekin puolison alkoholikäytöksen kanssa kipuileville lohtua.

Hyvin tunnut voivankin, kun jaksat käydä sienimetsällä, vaikka eikös se sinun raskautesi ole jo aika pitkällä?

Ei kai tässä muuta, kuin kaikkea hyvää ja onnea tulevaan <3 ! Kirjoittele ihmeessä välillä, jos siltä tuntuu :)
Hemmiina ei kirj.
 

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 8.9.2014 14:29:40

Hemmiina

Hyvin olen nyt voinut kun etova olo on väistynyt! Puolessa välissä vasta :D iso maha, ihmeklös kun tuplat tulossa. Alussa en kyennyt liikkumaan, en ees kotihommia tekemään. Onneksi mies hoiti kaiken, toi mulle sitä mikä maistui.
Kyllähän tässä pitäisikin vielä hyvin jaksaa ;) vain ertä olen joutunut kuntoa kohottamaan, alun takia kunto romahti nolliin.

Kovasti lähipiiri hössöttää mun ympärillä. Mies ei anna edes kauppakasseja kantaa, saati kun siivoan ja mies töissä, muistaa aina muistuttaa ettei saa liikaa rehkiä. Miehen sukulaiset tehny pihahommia ja mies ollu siellä auttamassa. Minä en saa lapioon tarttua, hyvä että ruokaa saan heille tehdään ja pian tullaansanomaan et mee vaan lepäämään.
Minä kun en ole tottunut tämmöiseen olemiseen vain.. Olen tottunut rehkimään äijien mukana.. Nyt en saa tehdä ja auttaa ainakaan niin miten olen tottunut.

Nyt kun ei tarvitse miehen juomisista stressata niin sitten tulee muuta. Mä saan aika hyvin nekin vietyä taka-alalle, mutta kun kuulen tästä henkilöstä niin vatsaa vääntää ja itkettää.
Tämä miehen paras kaveri, joka juo kaikki vapaat ja lauantait alkaa heti aamusta loiventavilla jne. Hän on monista naisista joutunu eroamaan oman juomisen takia.
Tähän asti on ollu tunnollisesti aina töissä mutta nyt alkaa mieskin jo olla vähän sitämieltä että kohta edes työt ei pidä sitä pinnalla. Mieskin on murheissaan tästä ystävästä. Ja tiedän, vaikka tämä ystävä sanoo olevansa onnellinen meidän perheenlisäyksestä ja tietää kuinka iso juttu tämä meille on, nii... Hän on varmasti osaltaan katkera ettei miehen kanssa tule olemaan enää vähäistäkään määrää tekemisissä. Kuitenkin mies on ollut erilaista seuraa kun tuo loppu remmi ja vähän rauhoittanut ystävän juomista. Toki mies sanoi hälle et tule kahville, ei hän työpäivän jälkeen muka jaksa ja hän totes et onko se sit muka samanlaista olemista kuin ennen. Mies on monesti ehdotellu jotai yhteistä, vaikka moottoripyöräreissua, mutta ystävälle maistuu vain viina. Häntä ei kiinnosta muu kun juominen, hän on masentunut eikä saa itseään enää ylös. Sanoi miehelle et hän on nyt välinnu tän tien.
Surullistahan on että tää ystävä on kyllä selvinpäin todella mukava, todella fiksu ihminen. Nyt hän on päättäny luovuttaa.

Miestä vaivaa ja hälle on tärkeetä puhua siitä mulle, oon sitten sanonut että me ei aikuista miestä voida mihinkään pakottaa, täytyy vaan toivoa että hälle pohja tulee vastaan ennenkuin on liian myöhäistä.

Olihan se miehelle sanonut että kun minä vihaan häntä, mies sanoi ettei tuo eukko sua ihmisenä vihaa, vihaa sitä juomista. Samalla tavalla eukko häntäkin vihaa kun hän on juonut. Ja olen itsekkin tälle miehen ystävälle monet kertaa sanonut etten minä häntä vihaa, mä en heidän ystävyyttää kiellä tms. Mä vihaan vain sitä juomista.. Mut ikään kuin ei olis ikinä kuullutkaan.

Sääli, nuori, fiksu kaveri jossa on potentiaalia vaikka ja mihin. Mutta ei.
Ehkä surullisemmaksi tekee siitä sen, että jänen vanhemmat ovat juoneet aina ja paljon ja isä hakannu äitiä jne. Tämä ystävä vohasi viinaa eikä juobut nuorena. Ennenkuin hänen isoveljensä painosti juomaan ja siitä se lähti. Heitä on useampi lapsi , ja kaikki muut tuurijuoppoja, tämä yksi ei pysty minkäänlaiseen hillintään.

No onneksi hän on kuitenkin nyt pitänyt etäisyyttä mieheen, ettei hänen alamäki pyöri kovinkaan paljon mielessä. Saa keskittyä tähän meidän elämään ja onneen. Vaikka kyllä se mielen surulliseksi vetää, nytkin kun asiaa miettii ja kirjoittaa. Pahalta tuntuu monesta jotka hänet tuntee.

Mutta hus murheet pois ja ruokaa laittamaan ja nauttimaan yksinolosta. Mies kauempana töissä ja palaa joko yöllä kotiin tai vasta huomenissa. Saa ihan yksikseen tehdä ja olla :)
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Hemmiina ei kirj. » 9.9.2014 09:22:32

En millään malttaisi nyt kirjoittaa, mutta on "pakko" ;)

Oletan ymmärtäväni oikein hyvin, mikä tuossa miehesi ystävässä ahdistaa mieltäsi, Maikki85.
Sulla on omassa elämässäsi ollut jo niin paljon "kannettavaa", että tosiaankin nyt olisi oikeus ja kohtuus, ettei tarvitsisi huolehtia mistään.

Kerron esimerkin omasta elämästäni... Toisen tyttäreni kummitäti (sukua minulle) ja -setä erosivat aikoinaan ja tämä mies kävi sen jälkeen aika usein purkamassa minulle mieltään. Onneksi oli silloin selvä, mutta taustalla oli kyllä hänen alkoholiongelmansa. Olivat erossa vajaan vuoden, kun sitten keväällä "kohtalo ajoi" heidät jälleen yhteen ja yhteiselämä alkoi uudelleen. Olin tietty onnellinen heidän puolestaan. Meni jokunen vuosi, kun miehen alkoholiongelma oli jälleen palautunut ja alkoi olla myös ikävää vallankäyttöä, joka sai tämän naisen kärsimään. Erään hankalan tilanteen päätteeksi nainen lähti "pakoon" ja lopulta suhde ajautui uudelleen eroon. Mitä tein minä; lopetin yhteydenpidon tuohon mieheen ihan kokonaan, vaikka arvelin, että hän olisi tarvinnut tukea ja kuulijaa... En kuitenkaan voinut rasittaa omaa arkeani yhtään sen enempää, kuin siinä oli jo valmiiksi "kannettavana". Nyt nuo henkilöt ovat olleet erossa jo viitisen vuotta enkä ole kertaakaan ollut tuohon mieheen yhteydessä. Monesti olen miettinyt, mitä hänelle kuuluu jne, mutta kynnys ottaa yhteyttä on suuri. Samalla myös pelkään, että jos ns. annan pikkusormen, niin hän vie koko käden...

Sinulla, Maikki85, on täysi oikeus suojata oma ja kasvavan perheesi elämä tältä kuormittavalta (miehen) ystävältä. Kannattaa miestäkin tukea siinä, että hän ei tee mitenkään väärin, jos pitää ystäväänsä etäisyyttä.
Hemmiina ei kirj.
 

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja tarina tai ei » 9.9.2014 13:37:08

oikeus ja kohtuus


Mä tunnen nää sanat joo mutta uskon, että elämä ei tunne. Oikeastaan en usko että nää sanat on todella olemassa vaan ihminen on keksinyt ne.
Nää vois oikeestaan mun puolesta poistaa henkisestä sanavarastostaan ja alkaa elää todellisuudessa.
tarina tai ei
 

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Hemmiina ei kirj. » 9.9.2014 13:55:53

Oikeus ja kohtuus...

Niin, ehkä tuossa edellisessä mielipiteessä on perää :)

Kyllähän se niin taitaa olla, että oikeus ja kohtuus ovat hyvin subjektiivisia (omakohtaisia) näkemyksiä. Toki oikeutta jaetaan ja sen toteutumista voidaan mitata lakiin nojautuen, mutta silti se kokemus, onko joku asia ns. oikeudenmukainen, on erilainen riippuen siitä, kenen näkökulmasta sitä punnitaan.

Entäpä kohtuus; se se vasta subjektiivinen mittari onkin! Ei tarvi kuin miettiä sitä, juonko itse kohtuudella vai kohtuullisesti, niin johan se määrä on jokaisella erilainen :twisted:

Eipä tästä tän enempää, hyvä sanonta tuo kuitenkin on "oikeus ja kohtuus" ;)
Hemmiina ei kirj.
 

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Ellis79 » 18.9.2014 11:00:55

Moi Maikki!

Oli mukava selata ketjua ja huomata, että asiat näyttäisivät järjestyneen teillä parhain päin. Onneksi olkoon odotuksen johdosta!

Minua jäi mietityttämään eräs asia: menitkö koskaan sinne Rymättylän infotilaisuuteen alkoholismista? Jos et mennyt, niin miksi se jäi sinulta kokeilematta?

Aurinkoisia syyspäiviä toivottaen,
Ellis
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

(selenita79@gmail.com)
Avatar
Ellis79
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 427
Liittynyt: 24.9.2009 15:07:19

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 22.9.2014 20:04:43

Kiitos Ellis onnitteluista! :)

En päässyt ikinä kuuntelemaan luentoa. Unohdin asian, mun piti aloittaa ryhmässä käynti mutta oli sinnekkin niin iso kynnys mennä.
Tilasin itselleni kirjallisuutta ja kirjoittelin tänne..

En edelleenkään ole lukenut vanhoja kirjoituksiani, mutta oli se ahdistavaa aikaa..
Muistan kuinka perustelin itselleni että nyt kun on vähentänyt näin paljon niin kaikki on hyvin. Mutta eihän se niin mennyt. Kyllähän se oli silti jatkuvasti mielessä, yritin vain ajatella positiivisesti.

Kävin mielessäni läpi meidän eroakin useita kertoja. Surin sitä usein että ero on lähellä.
Siksi koen että olen jo surrut eroa joten jos se hetki joskus koittaa niin mun on helppo irtoittautua. En enää sure ajatusta jos joudun yksin jatkamaan.

Olen myös onnellinen tän hetkiseen elämään. Ollut pitkän aikaa. Iloitsen siitä että olen löytänyt oman elämän. Olen onnellinen että parisuhde toimii.
Olen onnellinen ilman ahdistusta. Olen onnellinen elämästä :)

Jos aikoinani kirjoitin etten enää kyylää miehen juomisia. En sitä tehnytkään , mutta silti tiesin suurinpiirtein paljonko on juonut, paljonko joi viime viikonloppuna ja sitä edellisenä jne.
Ehkä siksi että yritin todistella itselleni jotain, se juominen ajoittain kuitenkin vaivasi.

Mites nyt. En tiedä edes mitä on viime viikonloppuna juonut, onko juonut mitään, saati sitten taakseppäin. En ole itkeskellyt en miettinyt näitä juttuja. Elämä ei kierrä kehää. Olen jopa niin sinut alkoholin kanssa etten enää välttele kaljahyllyjä. Ennen lähdin ihan muualle kun mies kävi kaljaa hakemassa hyllystä, nyt voin mennä mukana koko kauppareissun enkä näe punaista kun lähestymme kaljahyllyä. En lähde karkuun tai erisuuntaan. Toki jos miehen juominen olisi kuin ennen enkä olisi oppinut nauttimaN omasta elämästä, en todellakaan jaksaisi! Eli jos miehen juominen lisääntyisi niin en pystyisi katsomaan tätä enempää. Mutta elämä opettaa, ottaisin jalat alle ja juoksen :) ei epäilystäkään. En anna toisen juomisen masentaa vaan mielelläni vaihdan maisemaa. Kun tietää millaista on elää onnellisena, nauttia elämästä eikä kokoajan murehtia toisten ongelmista ja juomisista, niin totta hel***isä juoksen ja kovaa. Elämä opettaa..

Jos mies jatkaa juomista ja lähden, en jää katkeroitumaan. Olen käynyt nekin tunteet läpi. Ollut katkera että mies pilaa mun elämän ja juo. Olen tajunnut ettei katkeruudelle ole tilaa. Tiedän ainakin mitä varoa tulevaisuudessa, olen oppinut tuntemaan itseni ja mitä elämältäni haluan. Olen kiitollinen miehelle näistä kahdesta rakkaasta! Ilman miestäni en olisi päässyt kokemaan raskautta ja äitiyttä. Enkä olis jaksanut ilman miehen tukea raskausaikana. Mun ei ole tarvinnut murehtia mistään, ei edes miehen juomisesta. Mies hoitanut mua kun olo ollut hirveä. Mies jakanut ilot ja surut. Jos mies haluaa jatkaa toista reittiä niin suon sen hänelle hyvin mielin. Olen käsitellyt asiat kriisin aikaan ja voin irroittaa ilman katkeruutta.

Viikonloppuna juteltiin elämästä ja mies sanoi ettei hänellä ole enää ystäviä. Sanoin että usein tiet vievät erisuuntiin kun kasvetaan. Mies totesi että hänen parhaan ystävän tie vei kyllä niin erisuuntaan ettei hän todellakaan lähde siihen mukaan. Suree ystävänsä kohtaloa mutta samallla yrittää päästää irti ja miettii kuinka hyvin meillä asiat on. Odottaa innolla rakkaiden syntymää, onhan siitä haaveiltu pitkään. Olemme jutelleet myös tästä lapsettomuudesta, vaikka se oli vaikeaa aikaa niin mies on hyvillään että jouduimme odottamaan. Hän osaa tulevaa isyyttä arvostaa enemmän kuin moni muu, moni ei pääse edes kokemaan isyyttä. Meidän elämä on muuttunut yritysvuosien aikana., ajqtusmaailmat, parisuhde, miehen juominen, tupakoinnit jne.

No mutta jo riittää, olen vain kirjoittanut enkä yhtään tiedä onko päätä tai häntää. Olen kirjoittanut ajatuksiani ja asioita mitkä päähän tulleet. Oli niissä järkeä tai ei, niin joskus kun luen omia juttujani, tiedän millä tunteella olen kirjoittanut tiedän itse mitä olen tarkoittanut.
Odotusaika jatkuu. Elämä jatkuu. Syksy ja sienet tulevat..
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 15.10.2014 10:50:38

Se alkaa vatsa olemaan hyvin tiellä kaikessa. Pitäisi levätä paljon, kun olen tottunut hääräämään ja touhuamaan niin ei se ihan tosta vaan suju. Onneksi on mies joka patistaa lepäämään ja hän hoitaa asioita kuntoon.ehkä sinänsä hyvä että toinen toppuuttelee ja pysäyttää mut, monikkoraskaus on kuitenkin aina riskiraskaus.
On hienoa ettei mun tarvitse stressata mistään. Mies on kovasti mukana tässä että tekee kaikkensa kunhan minä ja vauvat voidaan hyvin ja vauvat pysyisivät masussa mahdollisimman pitkään.

Raskaus on sujunut hyvin, kaikki tarvittava valmiina. Meillä ei edes rahasta enää stressata, eiköhän me selvitä. Tukiverkostoa on ympärillä paljon, mies silti vähän huolissaan että miten pärjään kun hän jatkaa isyysloman jälkeen töitä. Täällä on niin hieno järjestely ja hyvä paikka aasua, sillä meille tarjotaan ilmaista perhetyöntekijää viikottain avuksi. Saan keskittyä omiin juttuihin siksi aikaa tai vaikka jutustella henkilön kanssa. Oikein hieno mahdollisuus joka otetaan avosylin vastaan!

Elämämme on rauhaisaa. Pyörii paljon tulokkaiden ympärillä. Olen koittanut miestä saada tapaamaan kavereita, mutta hän ei jaksa eikä ehdi. Hänellä on myös ollut töissä kovaa stressiä joita kotonakin vielä miettii, hienointa on että on oppinut purkamaan stressiä muuten kuin juomalla. Eli edelleen käy ajelemassa moottoripyörällä ja monesti sanoo että kun oikein vitututtaa ja tuntuu että pää hajoaa niin hän alkaa miettimään vauvoja ja tulevaa vanhemmuutta jne niin jaksaa taas painaa.
Mites mies ennen, ennen olisi tullut kotiin mukanaan lavallinen kaljaa ja ryypänny menemään ja siksi kun niin paljon stressaa ja ketuttaa. Kun on ollu niin raskasta, niin tai siksi koska sitten kun vauvat syntyvät ei hän enää voikkaan juoda, on sitten raskausaika hyvä tilaisuus ryypätä kaksin käsin.
Jotenkin näitä ajatusmaailmoja ei ole näkynyt enää pitkiin aikoihin.

Kummallisin olo tuli hetki sitten. Se että voisin jopa mennä mieheni kanssa naimisiin, eikä vain paperillisista syistä vaan ihan rakkauden takia. Onhan meidän elämä helpottanut. Minä lakannut vahtimasta, valittamasta, nautin elämästä ja itsestäni. Mies taas on saanut vapaat kädet juoda ilman kyylätyksi tulemista ja jäkättämistä. Löytänyt ehkä uuden suunnan elämälle ja ilmeisesti sisäistänyt elämisen iloa ilman että viina sekoittaa jatkuvasti oloa.
Kun olemme itse löytäneet itsemme, saaneet rauhassa valita elämän suunnan, olemme myös löytäneet taas toisemme.

Ja ei todellakaan oltaisi tässä jos mies olisi tuolloin kolmisen vuotta sitten jatkanut elämää entiseen tapaan. Mulla ei ole enää ollut mitään tarpeita rajoittaa toisten elämää, ei yrittää hallita tai määrätä miten pitäisi kunkin elää. Minä olen vastuussa omasta elämästäni ja onnesta.

Ehkä alkaa olla viimeisiä kirjoituksia hetkeen. Ehkä joskus joudun palaamaan, ehkä ei. Ehkä taas oivallan jotain mistä haluan kirjoittaa, ehkä haluan kirjoitella meidän kuulumisista, ehkä siitä miten miehen alkoholin käytön käy.
Kaikki kuitenkin miettivät tätä lukiessaan että ootappa vaan hetki niin kyllä se alkoholismi nostaa taas päätään. Ja kyllä mä kerron että miten käy.. Ja tiedän että elämässä voi tapahtua mitä vaan. Sen näkee ajan myötä sitten.

Nyt keskityn lahjoihin rikkaimpiin sekä siihen että olemme taas löytäneet toisemme.
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Vieras » 20.10.2014 20:29:30

Tässä nopea avautuminen meidän tilanteesta, jos joku osaisi jotain sanoa, että vaikka voimia edes.

Meillä on kolme lasta ja omakotitalo. Tila-auto ja työpaikat. Mieheni juo joka päivä. On juonut jo pitkään. Harvoin on humalassa (ei oikeastaan koskaan), mutta se 3+ olutta joka ikinen ilta, paitsi viikonloppuna rutkasti päälle. Olin jo vähän kauhulla katsonut tölkkien määrää, kunnes muutama viikko sitten löysin (klassisesti) halkopinon takaa tyhjät viinapullot. Ja niitähän oli. Huomasin myös, että mies kantoi myös pulloa koko ajan repussaan.

Mirlialavaihteluja on paljon, lasten kanssa meinaa helposti mennä hermot. Väsymys on läsnä K o K o ajan ja nyt meinaa myös työpaineet nousta yöitsepääsemättömiksi.

Nostin sitten kissan pöydälle ka sanoin jotta nyt riittää. Että jos edes viikot olisit kokonaan juomatta. Viikko meni hyvin ja toinen. Kunnes tänääntaas tajusin, että mies on maannut pari päivää sohvalla päikläröimässä ja laukusta löytyi se tuttavallinen puolilitrainen. Ei myöntänyt, että viunaksi on taas mennyt ennenkuin oli pakko.

Itseä vaan itkettää. Eletään niitä hektisiä ruuhkavuosia, pienet lapset, rempat ja työt. Tuntuu, että omat voimat o on vähissä ja ei jaksa kannateta toista ja tehdä ja olla yksin.

Tuntuu, että liioittelen ongelmaa, jos sanon hänen olevan alkoholisti. Eihän juuri koskaan ole (selkeästi) humalassa. Mutta eipä kyllä päivääkään (ilmeisesti nytkään) mene juomatta.

Mistä apua? Mitä teen? Liioittelenko vaan?
Vieras
 

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Vyana » 21.10.2014 10:12:56

Moi Vieras!

Kuulostaa tosi raskaalta tuo tilanteesi. Varsinkin kun lapsenne tarvitsisivat nyt vanhempiaan, eivätkä omiin ongelmiinsa uppoutuneet vanhemmat pysty olemaan heille täysin läsnä. Tuli myös mieleeni, että miten saatte esim. lasten hoidon jaettua, kun toinen vastuussa oleva aikuinen on jatkuvasti humalassa tai jälkipöhnissä? Monet alkoholistin puolisot elävät jo käytännössä yksinhuoltajan elämää, mutta eivät silti uskalla lähteä tilanteesta.

Valitettavasti siinä vaiheessa kun ihminen juo ja etenee alkoholismissaan, hänen moraalinsa hitaasti murenee. Lopulta hän ajelee autolla kolmen promillen kännissä lapset kyydissä, eikä välitä paskaakaan. Sairaassa tilanteessa ja itsekin sairastuneena läheinen yrittää kontrolloida kaikkea elämää ja juovaa ihmistä. Tarpeetonta sanoa, että yritys on tuomittu epäonnistumaan. Samalla myös läheinen sairastuu koko ajan pahemmin ja sulkee silmänsä asioilta, joita ennen olisi pitänyt tuomittavina.

Vieras kirjoitti:Tuntuu, että liioittelen ongelmaa, jos sanon hänen olevan alkoholisti. Eihän juuri koskaan ole (selkeästi) humalassa. Mutta eipä kyllä päivääkään (ilmeisesti nytkään) mene juomatta.

Mistä apua? Mitä teen? Liioittelenko vaan?


Onko sinusta normaalia, että miehesi piilottelee pulloja ja juo salaa? Minä väittäisin, että miehesi on alkoholisti. Voit auttaa itseäsi ja lapsiasi etsimällä tietoa alkoholismista ja hakeutumalla Al-Anoniin. Varmasti siihen löytyy aikaa jos vain saat lapset jonkun vastuullisen aikuisen, esim. mummon hoitoon.

Olet hyvässä alussa, Vieras, koska silmäsi ovat jo alkaneet avautua todellisuudelle. Puhu ihmisille, pyydä apua ja pidä huolta itsestäsi. Älä häpeä ja salaile tilannettanne. Vain sillä tavoin asiat alkavat purkautumaan.

Enkä muuten yritä näillä nakutteluillani syyllistää sinua äitinä. Olet varmasti erinomainen äiti, mutta olen itse alkoholistin lapsi, ja sellainen lapsuus jättää elinikäiset jäljet. Aikuiset eivät vain jostain syystä sitä yleensä kaiken kieputuksen keskellä tajua tai haluta tajuta. He luulevat esim. että lapset eivät tajua mitään, mutta se on suurta lasten älykkyyden aliarviointia.

Voimia ja viisautta sinulle! <3
Kaikki paljastuu, kun se vedetään valoon, ja kaikki mikä on tuotu valoon, muuttuu valoksi. -Apostoli Paavali
Vyana
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 203
Liittynyt: 19.3.2014 11:48:39

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 23.10.2014 13:51:10

No aika paljon kertoo jo se että miehesi juo salaa, piilottelee pulloja, kieltää juoneensa vaikka asiaa kysytään.

Sä tarvisit nyt apua lastenhoidossa jne, etkä lisää murheita niskaan!

Tuo juominen on kuitenkin jokaisen oma asia. Sille ei mitään mahda. Tuhlaat energiaa toisen juomiseen.

Sun täytyy päättää millaista elämää haluat elää ja millaisen elämän haluat että lapsesi kokee normaaliksi ja ottaa mallia!

Kovasti jaksamisia ja tsemppiä!
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: onko miehestäni tulossa alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 9.4.2015 11:01:04

Siitä on jo jonkin aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut.

Tähän asti olen keskittynyt raskauteen ja nyt vauvoihin. Yhteis elo on sujunut hyvin ja miehen kanssa lähennytty kovasti.
Raskausajan aikana miehen juominen vähentyi entisestään. Tai ainakin se tuntui siltä, tai sitten elin niin onnellisena sitä raskausaikaa ettei ajatuksiini mahtunut miehen juominen. Loppuajan mies ei ottanut kaljaa lainkaan, oli varautunut synnyttämisen alkamiseen. Synnytys sujui hyvin ja mies vietti paljon aikaa sairaalassa. Saimme onneksi perhehuoneen, pääsimme molemmat opettelemaan uusien alkujen hoitamista, tutustumaan lapsiimme. Voi että minä kaipaan sitä aikaa kun he oliat vastasyntyneitä. Ja samalla rakastan tätä hetkeä kun saa seurata miten he oppivat uusia juttuja, hymyilevät ja naureskelevat. Nämä ihanat aamut kun heräät ja lapset jokeltelevat ja hymyilevät meille.

Alku oli rankkaa, oli masuvaivoja, univelkaa, huutoa itkua parkua.. Miehen kanssa riideltiin kokoajan. Toki ne riidat unohtui samantien eikä jääty niitä vatvomaann enempiä. Molemmat sanoi suunsa puhtaaksi aina silloin tällöin ja siitä jatkettiin ilman isompaa draamaa. Se olisikin puuttunut jos olisi mökötetty, pidetty mykkäkoulua ja jokainen riita olisi pitänyt selvittää juuria myöten ja vatvoa niitä. Kun se arki oli muutenkin rankkaa. Se oli rankkaa molemmille, molemmille uusi asia, mielikuvat tästä ajasta eivät vastanneetkaan todellisuutta. Mies muuten nyt sanoi että jos hän olis oikeasti tienyt millaista ja kuinka rankkaa vauva aika on, hän olisi vielä toiseen kertaan mietinyt että ryhtyykö tähän ollenkaan. Tosin nyt hän katuisi jos ei olisi ryhtynyt.

On jotenkin tahmeaa kirjoittaminen kun elämä on mallillaan. Kun perjantait ei ala kaljatölkeillä, saunaan ei mennä siitä syystä että saa juoda kaljaa. Se elämä tuntuu jotenkin niin kaukaiselta tällähetkellä..

Olen monta kertaa meinannut pyyhkiä tekstin pois, miä minä kirjoitan kun ei ole ns syytä. Iloitsen arjesta ja lasteni kanssa touhuamisesta. AJatuksiini ei mahdu oikein muuta kuin hetkessä eläminen.
Mutta jätän nyt tektin kuitenkin, kun kerran kirjoitin.

Mut ei auta, lapset nukkuu, joten mahdollisuus ottaa kahvikuppi kouraan ja istahtaa kuistille aurinkoa katsomaan ihan hiljaa itsekseen. Ja sitten tiskaamaan ja siivoamaan ja vähän kaupoille ja ja ja :lol:
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa