Olet täällä

Miten elämästäni tuli tälläinen?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja Pohjatar » 8.11.2012 15:16:41

Hei!
Olen ihan uusi täällä, ja nyt on sellainen olo, että RÄJÄHDÄN jos en pysty avautumaan.

Mistäköhän aloittaisin.. Jotta tämä teksti olisi jotenkin selvää, niin numeroin "kohokohdat".

Vuodesta 2009 eteenpäin:

1.Tapaamme mieheni kanssa baarissa, kummatkin humalassa. Parin päivän päästä kävimme treffeillä, ja en ollut uskoa itseeni, minkälaisen miehen olin saanut! Komea ja huomaavainen, mitä muuta nainen voi toivoa ;)

2.Seurusteltuamme 3kk, olimme lähdössä mieheni sukulaisen juhliin. Olin pukeutunut kauniiksi ja mies kehuikin ulkonäköäni. Hetki tästä eteenpäin ja mies tunnustaa minulle suudelleensa naista baarissa jossa oli ollut edellisiltana. Minulta meni jalat alta ihan totaallisesti, miten mies voi mennä tekemään jotain noin törkeää! Loukkannuin todella pahasti, mutta silti lähdin juhliin.

3. Pari päivää tuosta, niin minun elämältäni putoaa pohja: mies tunnustaa, että se suutelu ei jäänyt pelkästään suuteluksi,vaan mies oli tuonut naisen kotiinsa ja he olivat menneet humalassa sänkyyn. menin tuosta jotenkin niin shokkiin, että en pystynyt tai tajunnut käsittelemään sitä. Ihan järkyttävä pommi. Mutta arvataa vaan, annoin anteeksi. Mies lupasi jättää terävät viinat pois, koska ne saavat hänen päänsä sekaisin. Arvatkaa vaan jättikö. Sanoin miehelleni, että hänen pitää mennä sukupuolitauti-testeihin. Mies ei mennyt, ja minä en alkanut kovempaa vaatimaan. Hävettää myöntää tuo.. miten olinkaan niin..miksi en välittänyt tuon vertaa omasta itsestäni!!

4. N. 1kk tuosta, muutan miehen luokse asumaan. (kyllä, luit ihan oikein..)

5. Mies lähtee poikien kanssa yöelämään, normaalisti mies tulee kotiin aamuyöstä 4-5- aikaan. Kun miestä ei ala kuulua, hätäännyn; nyt on varmaan sattunut jotain. Soitan useaan kertaan miehelle, mutta aina menee vastaajaan. olen huolesta soikeana, en pysty nukkumaan. Kello on 8 kun mies kotiutuu. Helpotun. Aamulla kun pahin humala on nukuttu pois, kysyn mieheltä aika tuimaan äänensävyyn, että missä olit, olin aivan huolissani. Sanoo sammuneensa kaverinsa treenikämpälle. Jotenkin uskoin sen.

6. Mies oli yöllä taas baarissa, aamulla näen jäljet kaulassa. Kysyn että mitä ne ovat? (arvaattekin jo varmaan?) Mies sanoo että kaveri oli raapaissut häntä. Uskoin sen.

7. Odotan esikoistamme. Mies soittaa minulle umpihumalassa, että tulenko hakemaan baarista. Lupauduin. Sovimme, että mies kävelee kaupan pihalle. Saavun kaupan pihalle, mutta en näe miestäni missään. Soitan tuhannesti, mutta menee koko ajan vastaajaan. Taas hätäännyn. Mihin ihmeeseen mies on voinut siinä kunnossa lähteä?! Ihan sattumalta katson peruutuspeilistä - ja minkä näyn näenkään! Mieheni on sammunut kaupan oven eteen! Minä sitten maha pystyssä lähden herättelemään miestäni, joka ei edes kunnolla herää, ja en tiedä vieläkään, miten ihmeessä sain mieheni talutettua autoon asti, oli niin tolkku pois. Mies kai seuraavana päivänä lupasi, että ei enää juo noin, onhan meille lapsikin tulossa.

8.Saimme ensimmäisen lapsemme, miehen juominen rauhoittui.

9.Odotin toista lastamme. Oli kesä ja mieheni siskon häät. Kun virallinen osuus oli ohitse, alkoi viina virrata. Minä lähdin nukkumaan jo hyvissä ajoin vauvamme kanssa asuntovaunuun, joka oli aivan saunatuvan vieressä. Yöllä kuulin känniääliöiden möykettä, seurueessa oli miehiä ja naisia. Kuulin kun he päättivät alkaa lämmittää saunaa. Noh, jotenkin sain nukuttua pätkittäin. Aamulla menen vessaan saunalle, näen heti että siellä naiset ja miehet ovat saunoneet keskenään. Sitten menen lämmittämään velliä vauvallemme saunatupaan, ja sydämeni jättää muutaman lyönnin välistä: näen mieheni boxerit tuolin päällä ja mies nukkuu toisen naisen kanssa! En voi uskoa! Taasko tämä tapahtuu. En halua edes ajatella, mitä saunassa on tapahtunut..Tiedän sen, että mieheni ollessa humalassa hän vetkuilee naisten kanssa, mutta jotenkin en halua tiedostaa sitä. Jännä tunne: tiedän, mutta en halua niinkuin.. uskoa siihen. Mieheni tietenkin väittää että mitään ei tapahtunut ja että hänellä oli boxerit jalassa, mutta en usko. Silti jatkoin yhdessä olo: olihan meillä lapsi ja toinen tulossa.

10. Samana kesänä mieheni joutuu putkaan, koska on baarissa ollessan juonut itseltään jalat alta.

11. Miehellä on työporukan keilaus-ilta. Mies soittaa keilauksen päätyttyä että lähtee käymään yhdellä. Tottakai luotan siihen, että se jää vain yhteen tai kahteen, koska olimme jo aiemmin sopineet, että mies jää aamulla pienen vauvan kanssa kotia, koska minä lähden isomman lapsen kanssa vauva-uintiin. Kun aamulla herään, en usko silmiäni: mies nukkuu alakerran sohvalla, eikä juominen todellakaan ollut jäänyt yhteen. Osaatte varmaan kuvitella sen kiukun määrää, mikä sisälläni oli. En silloin tajunnut, miten vakava onglema juominen on miehelleni, se näköjään meni lapsenkin edelle.

12. Nukun lastemme kanssa yläkerrassa. mies jäi juomaan alakertaan. Jossain vaiheessa yöllä herään ja kuulen kun hän puhuu kovaa puhelimeen: "Minna, lähdetään jatkoille!". Minna on siis mieheni ex-tyttöystävä. Mieheni perhe nukkuu yläkerrassa ja samaan aikaan mies haluaa lähteä exansä kanssa jatkoille. En halua edes kuvitella, mitä siellä olisi tapahtunut.


Tämmöinen tarina. Kun kirjoitin ja luin tuota, en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Siis onko tuo minun elämääni, olenko minä antanu tuon kaiken paskan tapahtua itselleni? Hyi yäk! Mies ei juo putkia, käy päivätöissä ja erittäin moni viikonloppu on selvä. Mutta se tapa, miten juo.

Nyt ymmärrän sen, kun miehen mummo seurustelumme alkuaikoina totesi, että kunpa mieheni ymmärtäisi pitää minusta kiinni. Olin silloin ihan ymmällä,tottakai pitää: minähän olen maailman herttaisin ihminen, ihana tyttöystävä, mm. en nalkuta ja siivoan ja ah niin sinisilmäinen. Nyt ymmärrän mitä mummo tarkoitti. Monet ovatkin sitä ihmetelleet, miten mies on rauhoittunut. Miehen sisko on sanonut, että minä olen parasta mitä miehelleni on sattunut. Tämä hän sanoi n. 3 viikkoa sitten, kun itkin hänelle miehen pettäneen minua. Ja nyt ymmärrän senkin, kun miehen äiti on sanonut miehelleni, että "olet sitten nätisti", kun hän on tai ollaan lähdetty juomaan/viettämään iltaa.

Mieshän on selvänä maailman ihanin ja herttaisin mies: huomaavainen, ihana isä lapsille, pusuttelee, tekee ahkerasti kotona ns. miesten töitä. Tuohon ihmiseenhän minä rakastuin. Mies ei ole ikinä ollut aggressiivinen humalassa, liimautuu vain kiinni ja pusuttelee.

Kävin muutama viikko sitten purkamassa sydäntäni psykiatrille. Olen käynyt hänen luonaan aiemminkin selvittämässä päätäni. En tajunnut mieheni olevan alkoholisti ennenkuin psykiatri sen sanoi. Minä kun olen aina luullut, että alkoholistit ovat niitä, jotka juovat monta päivää, monta viikkoa putkeen eivätkä kykene työhön. Alkoholismia on sekin, kun humalaisella käytöksellään satuttaa läheisiään. Ja nyt tiedostan senkin, että viina tosiaan menee perheen/lasten edelle, koska ei pystynyt jättämään yhteen olueeseen, vaikka aamulla piti hoitaa vauvaa.

Miehen isä oli alkoholisti, mies itse ei puhu tästä, kuulin hänen siskoltaan. Kuulemma 2 viimeisintä elinvuottaan olivat kauheita. Joten miehelläni on kai sieltä suunnalta taipumusta alkoholismiin.. Taisi miehen isä lopulta kuollakin viinaan.

Olen yrittänyt puhua miehelleni mm. siitä pettämisestä. Mutta ei siitä tule mitään. Ja mikä hassua: aina kun puhemme, niin jotenkin yön yli, seuraavana aamuna miehen muisti nollaantuu, hän ihmettelee mistä olen myrtsinä, mikä saa naaman noin happamaksi :shock: Luuleeko mies, että kun yö on nukuttu, niin eilistä ja eilisen puheenaiheita ei tarvitse enää miettiä. Paras oli se, kun n. viikko sitten sanoin miehelleni, että hänen käytös humalassa satuttaa minua.Hän myönsi. Sitten kysyin, että mitä hän aattelee siitä, että hänen humalainen käytös satuttaa minua. Mies vastasi turhautuneena: "En tiedä". Ilmeestäni olisi varmaan saanut erittäin hyvän valokuvan,jäin haukkomaan henkeäni kuin kala kuivalla maalla. Tuon vastauksen halusinkin kuulla.

Minua koskee ja sattuu kun ajattelenkin, että miten monta kertaa mieheni on humalassa pelehtinyt selkäni takana. Ne jäljet kaulassa, sammuminen "treeni-kämpälle", saunassa vehtaaminen toisten naisten kanssa ja sammuminen naisen viereen. Olen niin täynnä.

Mies ilmoitti n. 1kk sitten, että hänen työporukan pikkujoulut ovat laivalla. Ajattelin heti, että selvä homma, mies pettää. Pikkujoulut ovat ensi kuun alussa, ja mitä lähemmäs se ajankohta tulee, sen kireämmäksi minä tulen. Laivareissun jälkeen en halua mennä sänkyyn ilman kondomia. Minä en halua mitään tauteja.

Olen tuhannesti ja taas tuhannesti kysynyt itseltäni, että miten ihmeessä olen saanut itseni tähän jamaan! Olen myös itkenyt sitä, että lapsemme eivät tule saamaan sellaista perhe-elämää, mitä olisin toivonut. Lastemme tekoa en kadu koskaan, he ovat parasta mitä minulle on sattunut. He tuovat elämääni sisältöä, naurua, iloa. He ovat elämäni. Siksi teen mitä vain, että lastemme ei tarvisisi nähdä huonoa perhe-elämää.

Joskus olen niin vihainen miehelleni, että se purkautuu lapsiin. En ole koskaan lyönyt enkä lyö, mutta pillastun nopeasti ja huudan heille, pinna on välillä erittäin kireä. Tässä kohtaa koen olevani huono äiti :cry: Miksi huudan lapsilleni, koska mieshän se tässä on se, jolle pitäisi huutaa :evil: Olen miettinyt eroa, asumuseroa, yksinhuoltajuutta, yhteishuoltajuutta.. Pääni on sekaisin. Psykiatrini mukaan en ole vielä valmis eroon: olen vielä kiinni miehessäni. Ja se pitää paikkaansa. Mies maksaa laskut, pitää huolta että kodissa on lämmin, mies maksaa auton yms. Mies pettää, mutta olen täysin riippuvainen siitä! Hyi, yököttää :(

Ehkä pahin tässä koko hommassa on se, että mies itse ei tajua satuttavansa minua. Se koskee. Monesti mies on sanonut, että ei halua menettää perhettään. Mutta entä jos kysynkin: perhe vai viina. Kumman jätät?

Miten selviäisin yksin, 2 lapsen kanssa? Minulla ei ole töitä, mutta tässä kuussa saan tietää, olenko päässyt opiskelemaan AMK:n. Vaikka pääsisin, niin siirrän vuodella, sillä nuorimminen lapsemme on vielä niin pieni. Minulla ei ole kovinkaan montaa kaveria, miehelläni on monia, sen takia varmaan alunperin jäinkin häneen kiinni: minulla olisi jotain elämää.

En halua elää elämääni näin. Sen tiedän. Jotain muutosta on tapahduttava. tiedän jossain sisimmässäni, että ero on se oikea vaihtoehto. Menee aikaa varmaan, ennenkuin todella hyväksyn sen. Minun on laitettava itseni ja lapseni etusiijalle.

Voitteko rakkaat ihmiset lohduttaa, sanoa jotain viisasta tai rohkaisevaa, ihan mitä vaan. Tunnen olevani niin yksin tämän kanssa :|
Pohjatar
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 25
Liittynyt: 8.11.2012 15:05:51

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja voimat loppu » 8.11.2012 15:31:15

Tervetuloo Pohjatar tänne kirjoittaan ! Olet ottanut ensimmäisen askelen matkalla parempaan elämään. Ei sen tarvi välttämättä olla ero tai sitten on. Anna ajan kulua ja lue juttuja täältä ja kypsyttele/kirjoita ajatuksiasi.
Kyllä ne ratkaisut sitten tulee ajallaan kun tunnet varmasti että olet valmis niitä tekemään.
voimat loppu
 

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja Rinalda » 8.11.2012 16:16:14

Pohjatar, tervetuloa! Sanon samoin kuin Voimat loppu, tämä on ensimmäinen askel. Olet matkalla kohti parempaa tulevaisuutta! Asian tajuaminen vie aikansa, ratkaisuihin kypsyminen vie aikansa, ja se aika ihmisen pitää antaa itselleen. Olet kuitenkin alkanut käsitellä asiaa ja etsiä apua, ratkaisuja. Jonakin päivänä kaikki on toisin, sinä ja lapset olette ansainneet onnellisen tulevaisuuden, ja se toteutuu, kun uskot siihen ja pikku hiljaa alat löytää keinoja. Ensimmäinen askel tosiaan on, että tunnustat ongelman ja etsit tukea itsellesi. Tämä vertaistukipalsta on yksi henkireikä, täällä on meitä muita alkoholistin rinnalla erilaisia asioita kokeneita, tänne voit purkaa mieltäsi niin paljon kuin haluat. Tarvitset varmaan muutakin apua, mutta tästä se alkaa. Voimia :D
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1054
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja Maikki85 » 8.11.2012 18:32:30

Täällä on viisaita kirjoitettu..
Sä varmasti aikanaan huomaat et mikä on oikea ratkaisu! Askel kerrallaan! On mielestäni hienoa et olet käynyt psykiatrin kanssa keskustelemassa.

Kovasti voimia ja jaksamisia! Päiväkerrallaan, keskity arjen hyviin hetkiin! Lue näitä kirjoituksia, iloitse lastesi kanssa! Puhu miehelles, kerro suoraan tunteistas, miehet kun ei kiertelyä ja vihjailuja tajua..
Maikki85
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 26.8.2012 20:42:10

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja kultakala ei kirj. » 9.11.2012 06:48:22

Tervetuloa minunkin puolesta.

Itse sinä parhaat ohjeet pystyt lopulta itsellesi antamaan, mutta täältä saa hyvän kaikupohjan ajatuksilleen.

Vaikka neuvoninen on sinänsä turhaa ja tarpeetonta, niin kaksi asiaa sanon: älä uhkaile erolla (tai muullakaan) jos et ole valmis toteuttamaan sitä.

Toinen: jos olet sitä mieltä, ettet ole valmis lähtemään (minkä ymmärrän täysin) niin mieti tarkkaan millä ehdoilla jäät. Miehelläsi on ihan selvästi ongelma, ja alkoholi liittyy siihen.

Vaadit turvaseksiä, hyvä. Saatko muuten hyvittelyä törpöttelyjen jälkeen? Listaa ne hyvät asiat ylös ja mieti riittääkö ne kestämään sen huonon.

Ainakin toistaiseksi. Siinäpä se kolmas neuvo. Jos ja kun nyt päätät jäädä, niin pidä siitä kiinni. Pidä kiinni siitä, että myös jääminen on päätös. Voit muuttaa mieltäsi myöhemmin, mutta älä elä siinä tilassa jossa et tiedä mitä haluat. Se syö ihmistä.

Itse sanon näin, koska valitsin monta vuotta, joka aamu sanoin itselleni 'tämä on minun elämäni. Teen tästä päivästä hyvän'.

Ei se sitten loputtomiin toiminut. Mutta antoi pari hyvää vuotta.
kultakala ei kirj.
 

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja Pohjatar » 9.11.2012 11:48:25

Kiitos teille,kun otatte näin lämpimästi vastaan <3 Tuntuu aivan uskomattoman ihanalle puhua asioista ihmisille, jotka ymmärtävät mistä puhun. *Huojennus* Toivottavasti en näytä itsekkäälle, kun nyt alkuun jaarittelen vain itsestäni, pitää vain päästää tää kaikki shitti ulos..

Nyt jälkeenpäin kun miettii niitä asioita, mitä annoin anteeksi hänen juomisensa takia, niin se saa tuntemaan itseni erittäin TYHMÄKSI. Silloin ja siinä hetkessä ei vain näe sitä karkeaa totuutta, haluaa vain uskoa parempaan ja että se ei tule toistumaan enää, hänhän rakastaa minua. Olin niin liimautunut mieheeni, että päätin unohtaa hänen törttöilynsä kännissä. Ja samalla tavallaan unohdin oman itseni.

Silloin kun mieheni joutui putkaan juomisen takia, niin seuraavana päivänä otin kihlasormuksen pois sormesta. Halusin näyttää miehelleni jotain. Mutta ei aikaakaan, niin mieheni sai puhuttua minulle "järkeä" ja sovimme. Tuli vain tuo mieleen, että nyt en todellakaan uhkaile erolla tms, ellen ole valmis siihen.

En ole saanut hyvittelyä tai hellyyttelyä kännitörttöilyjen jälkeen lukuunottamatta sitä, kun hän petti minua: mieheni vei hyvitykseksi minut kiinalaiseen ravintolaan syömään- ja minä tyydyin siihen! :shock: Ei mitään sen suurempaa tyyliin: "tein todella suuren mokan, en todellakaan halua menettää sinua, olet minulle koko maailma". Voi luoja olen ollut typerä!!

Eroa mietin silloin pettämisen jälkeen ja eroa mietin nytkin. Silloin kun mieheni petti minua, minua ahdisti ajatus erosta, sillä olisin jäänyt todella yksin. Mutta nyt minulla on 2 ihanaa lasta, eikä eroaminen tunnu niin pahalta ja ahdistavalta ajatukselta kuin silloin. Minulle jää ihmiset, jotka ovat minulle koko maailmani <3

Psykiatrinikin sanoi että minulla on 2 vaihtoehtoa: joko lähdet tai jäät ja hyväksyt sen, miten mieheni käyttäytyy kännissä. Tuo jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu kuvottavalta. Ainut ehto, minkä tähden voisin jäädä, on se, että meistä tulee ns. kämppikset. Olemme 2 ihmistä, joita yhdistää vain lapset. Ja samalla voisin työstää pikkuhiljaa eroprosessia ja kun sopiva aika tulee, niin minä lähden.
Olen vasta 25-vuotias ja enkä todellakaan halua elää tälläistä (välttävää) elämää loppuun saakka. Täällä ei eletä kuin kerran ja jos jään tähän mieheni kynnysmatoksi (noin karkeasti sanoen), olen varma että myöhemmin minua kaduttaa. Helpomminhan tuo on sanottu kuin tehty, mutta nyt se on ainakin sanottu :)
Pohjatar
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 25
Liittynyt: 8.11.2012 15:05:51

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja Pohjatar » 9.11.2012 14:12:11

Jotenkin hassulla tavalla naurattaa se miehen siskon kommentti, että minä olen hänen veljelleen parasta mitä hänelle on tapahtunut. Ihan kuin minä sen takia jäisin huonoon suhteeseen, kun olen vain niin hyvä avovaimo miehelle. Mutta se onkin hassua, että mies ei taida itse sitä tiedostaa.
Mies on useaan otteeseen kysynyt, että milloin mennään naimisiin. Voitteko kuvitella, tuo kysymys saa hengitykseni salpaantumaan, enkä nyt tarkoita että ilosta. Ihan ahdistaa kurkkua. Ajatus että olisin hänen kanssaan naimisissa, tuntuu melkein kuin joutuisin vankilaan. Tässäkin on ihan tarpeeksi kestettävää.

Päätäni sotkee hyvin paljon se, kun mieheni on selvinpäin todella hyvä mies ja isä.Siis ihan täydellinen. Ja se että hän juo hyvin harvoin. En haluaisi jättää sitä selvää miestä. Se selvä mies on niin.. ah. Noh, minun mieheni. Mutta kun en jaksa enää niitä hänen temppujaan kännissä. Vaikka niin rakastaisinkin sitä selvää miestä, niin se känni-mies pilaa kaiken. Ja eihän mieheni kai mitään sille voi, että kännissä hänellä menee touhut todella yli. Ja useimmat ihmiset sen tietävätkin, siskokin vain totesi että miehelläni sattuu joskus vaan menemään kännissä lujaa ja örveltää ja äiti varoittelee että älä tee mitään tyhmää humalassa. Niin kauan se lupaus pitää kun saadaan pää täyteen. Sen jälkeen ei ole mitään väliä, onko perhettä, lapsia tai avovaimoa ollenkaan.

En tiedä, olisiko eroaminen helpompaa jos mieheni olisi jokapäiväinen juoppo, eikä välittäisi perheestään yhtään.
Pohjatar
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 25
Liittynyt: 8.11.2012 15:05:51

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja Sitruunapippuri » 9.11.2012 14:19:51

Pohjatar kirjoitti:
Psykiatrinikin sanoi että minulla on 2 vaihtoehtoa: joko lähdet tai jäät ja hyväksyt sen, miten mieheni käyttäytyy kännissä. Tuo jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu kuvottavalta. Ainut ehto, minkä tähden voisin jäädä, on se, että meistä tulee ns. kämppikset. Olemme 2 ihmistä, joita yhdistää vain lapset. Ja samalla voisin työstää pikkuhiljaa eroprosessia ja kun sopiva aika tulee, niin minä lähden.
Olen vasta 25-vuotias ja enkä todellakaan halua elää tälläistä (välttävää) elämää loppuun saakka. Täällä ei eletä kuin kerran ja jos jään tähän mieheni kynnysmatoksi (noin karkeasti sanoen), olen varma että myöhemmin minua kaduttaa. Helpomminhan tuo on sanottu kuin tehty, mutta nyt se on ainakin sanottu :)


Hei Pohjatar!

Elät kurjassa tilanteessa, totta tosiaan.. Se on ihan totta, mitä itsekin tuossa tuumit, että ansaitset paljon parempaa. Samoin pienet lapsesi ansaitsevat.

Kannattaa miettiä, mikä aikanaan laittoi sinut "antamaan anteeksi" ja rakastumaan noin päättömästi.. Löytää ne syyt itsestäsi. Miksi koit itsesi niin arvottomaksi, että hyväksyit miehesi pettämisen, ja annoit sen anteeksi? Miestäsi et valitettavasti pysty muuttamaan, mutta itseään voi muuttaa, loputtomasti, ja sitä kautta parantaa omaa elämäänsä. Kuullostat tosi ihanalta, rakastavalta äidiltä, joka ajattelee lastensa parasta. Mikä on mielestäsi paras tilanne lapsillesi? Lapset voivat hyvin, kun äiti voi hyvin. Miten voisit lisätä omaa hyvää oloasi? Tee vaikka lista asioista, joista nautit, ja jotka tuovat sinulle hyvää oloa. Tuo, että käyt psykiatrilla, on ihan loistava juttu. Se kertoo siitä, että olet vastuullinen, aikuisesti ajatteleva ihminen.

Neuvoisin sinua kasvattamaan tukiverkkoja. Kertomaan asioista avoimesti, omille ja miehesi sukulaisille. Ystäville. Hankkimaan uusia ystäviä, koska kuullostat myös vähän yksinäiseltä. Seurakunnat auttavat tuollaisessa tapauksessa, siellä on keskusteluapua. Täällä Kotikanavalla voit purkaa tunteitasi ja ajatuksiasi. Minulla on ollut alkoholistimies, josta erosin. Silloin oli tosi rankkaa, ja selvisin al-anon ryhmän avulla, sitä kannattaa harkita.

Voimia, paljon!
Sitruunapippuri
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1021
Liittynyt: 25.1.2012 10:12:49

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja Rinalda » 9.11.2012 14:39:46

Pohjatar kirjoitti:En tiedä, olisiko eroaminen helpompaa jos mieheni olisi jokapäiväinen juoppo, eikä välittäisi perheestään yhtään.


Minun mieheni taas juo päivittäin, mutta ei ns. mokaile muuten kuin terveytensä kustannuksella. Ja minä ajattelen, jos hän löisi kerrankin, pettäisi kerrankin, hajoittaisi paikkoja tms - silloin kyllä lähtisin heti. Eli ehkä se onkin niin, että kaikille meille läheisille se kumppani on kuitenkin omalla tavallaan tärkeä, ja eroa punnitessa, jos siihen ei oikein vielä ole valmis, yritetään miettiä mikä siinä toisessa on hyvää. Yritetään löytää takaportti, ettei lopullista ratkaisua tarvitsisi tehdä.

Ehkä pitäisi kääntää ajatukset kokonaan toisin päin, lakata miettimästä mikä on hyvää tai huonoa miehessä, ja miettiä sen sijaan "Mitä minä haluan tulevaisuudelta? Millaista haluan elämäni olevan 10 vuoden kuluttua (tai 5 vuoden/ 1 vuoden..)? Millaisena näen lasten elämän?" Omaan itseen (ja jolla on lapsia, heihin) kohdistettuna päätöksenteosta saattaisi tulla helpompaa, koska se on myös se asia mihin voi vaikuttaa. Tulevaisuus omissa käsissä! Paasaan tässä nyt itselleni, minunkin pitäisi toimia näin, ja olen asian vasta tajuamassa. Mutta voi olla että päätöksenteko näin päin olisi helpompaa, riippumatta siitä millainen mies on, keskittäen ajatukset siihen millaista elämää haluaa itse elää tulevaisuudessa. Asettaa jokin tavoite, ja alkaa sitten pikkuhiljaa tekemään asioita sen tavoitteen eteen. Omalla tahdilla, omien voimien mukaisesti.

Sitruunapippuri kirjoitti:Mikä on mielestäsi paras tilanne lapsillesi? Lapset voivat hyvin, kun äiti voi hyvin. Miten voisit lisätä omaa hyvää oloasi? Tee vaikka lista asioista, joista nautit, ja jotka tuovat sinulle hyvää oloa.
---
Neuvoisin sinua kasvattamaan tukiverkkoja.


Juuri näin! Tulevaisuus on sinun ja olet jo askelen lähempänä sitä :D
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1054
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja Kultakala » 9.11.2012 15:14:15

Pohjatar kirjoitti:
En tiedä, olisiko eroaminen helpompaa jos mieheni olisi jokapäiväinen juoppo, eikä välittäisi perheestään yhtään.


Hehee, mä niin moneen otteeseen voivottelin sitä, että voi kun ukko pettäisi. Tai olisi väkivaltainen. Tai pelaisi - antaisi SYYN erota. Mutta ei, se 'vaan' joi.

Ja vaikka se miehes ei pysty itsellleen mitään kännissä, niin on olemassa sellainen aikuismainen piirre kuin viisaus. Tajuaa sanoa etukäteen "mulle ei viina sovi, mä otan vissyä". Minä tiedän, tunnen sellaisia ihmisiä. Mutta se on myös valinta, joka jokaisen pitää itse tajuta.

Alkoholi ei ole tässä maassa laiton aine. Jokainen joka sitä haluaa kurkustaan alas kaataa, saa sen tehdä, kunhan on täysi-ikäinen. Joten tietysti asiasta voi mainita, jos on huolissaan läheisen käytöksestä kännissä, mutta päätöstä juomattomuudesta ei voi toisen puolesta tehdä.

Mulla miehen äiti sanoi, että tuota samaa, ihmetteli miten jaksan hänen poikaansa ja miten teen hyvää (siis suunnilleen ilman mua se olisi jo juonut itsensä hengiltä). Mutta eipä ollut minustakaan sellaiseksi voimaksi, joka olisi miehen ja viinan väliin asettunut.
"Sattuuhan sitä."
Sanovat ne, joille ei ole sattunut.
Avatar
Kultakala
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4330
Liittynyt: 5.12.2006 11:02:41

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja samaa kokenut » 9.11.2012 18:10:50

Päätäni sotkee hyvin paljon se, kun mieheni on selvinpäin todella hyvä mies ja isä.Siis ihan täydellinen. Ja se että hän juo hyvin harvoin. En haluaisi jättää sitä selvää miestä. Se selvä mies on niin.. ah. Noh, minun mieheni. Mutta kun en jaksa enää niitä hänen temppujaan kännissä. Vaikka niin rakastaisinkin sitä selvää miestä, niin se känni-mies pilaa kaiken. Ja eihän mieheni kai mitään sille voi, että kännissä hänellä menee touhut todella yli. Ja useimmat ihmiset sen tietävätkin, siskokin vain totesi että miehelläni sattuu joskus vaan menemään kännissä lujaa ja örveltää ja äiti varoittelee että älä tee mitään tyhmää humalassa. Niin kauan se lupaus pitää kun saadaan pää täyteen. Sen jälkeen ei ole mitään väliä, onko perhettä, lapsia tai avovaimoa ollenkaan.

En tiedä, olisiko eroaminen helpompaa jos mieheni olisi jokapäiväinen juoppo, eikä välittäisi perheestään yhtään.


Mä olen tullut siihen tulokseen että juopostahan kannattaa aina erota, miehestä välttämttä ei. Ja jos mies kokee että viina on osa häntä, niin sitten hän itse jättää jo itsensä, eli tekee valinnan. Ei siinä läheisen tarvitse (jos ei halua) miettiä että eroanko..se erohan tapahtuu jo henkisesti. Saattaa olla ettei eroaminen riipukaan MINUSTA, vaan se toinen eroaa minusta ihan itse, juomalla.
Poistaa niinsanotusti itsensä. Silläaikaa kun mietin että eroanko, ja olen vihainen kohtalolle että minut laitettiin tätä asiaa miettimään eikä hyvää ratkaisua ole, niin se ratkaisu tehdään minun puolestani joka tapauksessa. Siksi se on ihan sama ottaako ohjat elämäänsä käsiin samantien vai vasta sitten kun ratkaisut on tehty minun puolesta. Use it or loose it. Eli käytä sinulle annettua päätösvaltaasi omassa elämässä, tai sen voi menettää.Tai ainakin tunteen voi menettää että olisi olemassa mitään tehtävissä.

Kännitemput on niitä pahimpia. Juuri kun luulee että kaikki on hyvin, tuleekin pommi niskaan. Itselleni se oli lähes sietämätöntä..tai siis täysin sietämätöntä. Koskaan ei voi täysin luottaa, etteikö se seuraava temppu olisi vieläkin tulossa. Mutta toimintasuunnitelma on. Yhtään temppua en siedä, se on pihalle vaan kunnes oppii olemaan. Mutta annan anteeksi, mikäs minulla on ollessa. Enhän minä edes juo, joten en myöskään anna toisten juoda MINUN elämääni.

Alkoholin liikakäyttö parisuhteessa haitoista huolimatta on jo sitä itteään, ei se tarvitse lisäksi pettämistä tai lyömistä eikä suunsoittoa. Se pelkkä alkoholi riittää jo. Ja sitten kun on alkoholisti, niin mulle ainakin riitti jo se yksi kalja, en voinut sietää että se yksi ihminen haisee edes oluelle, vaikka olisi haissut alkoholittomalle bisselle niin näytin ovea samantien kun tuli lähelleni haisemaan.Se on inhottava temppu, että laittaa toisen miettimään että pitää erota mielekkääksi kokemastaan suhteesta...minun pitää erota, koska toinen tekee sietämättömiä temppuja. En olisi halunnut erota. Sen voi sanoa ääneen..
Miksi kukaan haluaisi erota. Toisen käytös voi ajaa toki siihen, että eroaminen on ainut millä sen käytöksen saa loppumaan omalta kohdalta.
samaa kokenut
 

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja samaa kokenut » 9.11.2012 18:37:13

Jotenkin hassulla tavalla naurattaa se miehen siskon kommentti, että minä olen hänen veljelleen parasta mitä hänelle on tapahtunut. Ihan kuin minä sen takia jäisin huonoon suhteeseen, kun olen vain niin hyvä avovaimo miehelle. Mutta se onkin hassua, että mies ei taida itse sitä tiedostaa.


Alkkismiehen tai vaikkapa ei diagnosoidun humalassatörppöilijän sukulaisilta tätä kuulee..
jotenkin paistaa taustalta että sama mies on loukannut muitakin kuin sinua, ja he ovat joutuneet aikansa läheisriippuvaisuuden pyörteeseen ja ovat nyt tyytyväisiä että heidän tilallaan on joku muu kärsijä..siis tiedostamattta, ei tietenkään niin että he oikeasti toivovat sitä kohtaloa kenellekään..
Kahdet kommentit yleistyy "miten sä jaksat sitä" ja toisaalta "voi onneksi sillä on sinut"--

mä kun kuulin näitä kommentteja suhteen alkuvaiheessa, tunsin itseni hieman hölmistyneeksi että miten niin jaksan? ai miten niin onneksi sillä on mut=)?
No selvisihän se sitten..
alkoholin pauloissa olevalla on taipumus satuttaa läheisiään..oli ne ketä tahansa..äitiä hän satuttaa satuttamalla itseään, tyttöystävää hän satuttaa esim pettämällä tai syömällä energiaa..muita sukulaisia satuttaa vaikkapa pettämällä lupauksen tai muuta..
kaikille on pukin kontissa jotain, se on aina se mitä se ihminen eniten pelkää ja vähiten kaipaa.
samaa kokenut
 

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja samaa kokenut » 9.11.2012 18:39:57

Niin ja tavallaan se on toisen hyväksikäyttöä että kannustetaan olemaan suhteessa tai voimaan huonosti. Ja miksi kannustetaan. no koska kenes luo sitten mennään tekemään kännitemppuja..no heidän itsensä.
He ei ole hoitaneet asiaa, tai ongelmaa itsensä kanssa, vaan ovat vaan saaneet lomaa kun riippuvaisella on joku toinen uhri..
samaa kokenut
 

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja samaa kokenut » 9.11.2012 18:46:02

...hmm mutta positiivisena kommenttina sen voi ottaa myös sikäli, että pitävät sinusta ja näkevät että mies rakastaa oikeasti..se on mahdollista, se rakkaus vaan jää niiden käytösvaiheiden alle. koska ihminen on semmoinen, että vaikka kuinka toista rakastaa, niin hänelle tekee silti kaiken mitä toinen antaa vaan tehdä.
samaa kokenut
 

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja voimat loppu » 9.11.2012 19:24:04

Tein juuri itselleni listaa muistutukseksi siitä että en palaisi exän luo hetken mielijohteesta kun ikävä yllättää (läheisriippuvaisena kun tämä on todellinen pelko).

Näin kirjoitin itselleni:

Jos palaat muista...

-että sinun on hyväksyttävä että mies juo niinkuin ennenkin (toista kun ei voi muuttaa tai elää toivossa että toinen muuttuu)

-että sinun on hyväksyttävä että mies edelleen jättää sinut yllättäen määrittelemättömäksi ajaksi ilmoittamatta kun lähtee juomaan

Mieti miten tulet kestämään...

Tuskan, ahdistuksen, henkisen väkivallan, tunteittesi mitätöimisen, alistamisen, epätietoisuuden, turvattomuuden ja luottamuksen puutteen

Mieti kannattaako ikävälle antaa periksi !

Mieti onko tunne siitä että sinua rakastetaan, läheisyys, ilon ja onnen hetket sen arvoisia että joudut kärsimään säännöllisin väliajoin toisen käytöksestä

********

Tää voi nyt kuulostaa aika julmalta, mutta Pohjatar sun listalle täytyis lisätä vielä että:

- sinun on hyväksyttävä että miehesi tulee sinua mahdollisesti edelleen pettämään

Toista kun ei vaan voi yrittää muuttaa vaikka miten ikäviä asioita toinen tekis. Sit jos toinen muuttuis; raitistuis tai lopettais pettämisen niin se olis vaan plussaa, mutta sen varaan ei kannata laskea omaa elämäänsä, koska silloin koko elämä menee toisen elämän elämiseen, ei oman.
voimat loppu
 

Seuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa