Olet täällä

Miten elämästäni tuli tälläinen?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja vieras156 » 2.3.2017 06:11:30

Kysymättä jäi että mitä Pohjattarelle nyt kuuluu? Olet iloinen että pääsit erokn holustista,eikö?
vieras156
 

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja Nappis » 13.3.2017 11:28:16

Olen lukenut koko ketjun.Haleja kaikille ! Miten aloittajalla menee? Toivottavasti jo oma asunto. Itse olen eronnut alkkiksesta 4 vuotta sitten.Traumat puskee pintaan päivittäin,vaikka elämäni nyt kunnossa ja kaikki sujuu! Joka päivä..joka ikinen päivä puskee mieleen vanhat asiat exän juomisesta. Häpeä,huoli,turvattomuus,huoli lapsista silloin..jne! Juoppo sai siis aikaan mahtavat traumat,joista en tunnu pääsevän yli.
Milloin jäi lapset hoitamatta,ja hevoset kun olin sairaalassa nuorimman kanssa,milloin oli puukko pystyssä sohvapöydässä ja sanoi minulle että minä en kuitenkaan uskalla tappaa itseäni sillä puukolla,milloin oli lapset vietävä juhannukseksi pois,kun ukko uhkasi juoda viskinsä heidän edessään( koko pullon)..milloin tuli lasku taksiin yrjöömisistä..milloin sai kilarit ulkosaunalla,ja tumppasi tupakat kokolattiamattoon ja uhkaili minua kun yritin estää..milloin törttöili kyläpaikassa kännissä ja hyppäsi lasten uimaaltaaseen ja mursi rintalastansa,tämän jälkeen katosi moneksi päiväksi juomaan..milloin nolasi minut möykkäämällä kyläjuhlilla..milloin tappeli sukulaisensa mökillä ja lähti sieltä kävellen yöllä kännissä pois ja soitteli minulle ,että tule hakemaan..milloin kaatui kännissä eteisessä ja rikkoi kenkätelineen.Näitä juttuja on niin paljon että voisin jatkaa loputtomiin..Itsessään ei juoppo vikaa nähnyt,vain minä olin ongelma. SUhdetta kesti 5vuotta jona aikana sai niin paljon pahaa aikaan ,että oikeen puistattaa.Hänen vanhempansa olivat molemmat juoppoja.Yritti kovasti ostaa minulta taloni puolikkaan.Kävi jo aikaisessa vaiheessa ilmi,että juominen on niin suuri ongelma,etten voinut harkitakkaan sitä. Tämä palsta on ollut minulle henkireikä.Täällä kirjoittavat ihmiset ymmärtävät mistä puhun..voimia kaikille! Ja pidetään täällä yhteyttä!
Nappis
 

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja Pohjatar » 27.12.2017 11:26:37

Hei kaikki.
Pohjatar täällä taas- valitettavasti :| En ole tänne saabnut kirjoitettua kuulumisia, koska en ole ehkä halunnut kohdata itseäni ja tätä ongelmaa, joka on ollut käsillä siitä lähtien kun tänne aloin kirjoittamaan. Elämä on mennyt eteenpäin,niin hyvässä kuin huonossa.
Perheenä meillä on ollut mukavia yhdessä olo-hetkiä; reissuja yms. Mutta sitten minut on taas rikottu tuhansiin sirpaleisiin. Vähän aikaa on nuoltu haavoja, sitten noustu ylös ja matka on taas jatkunut. Luin tämän oman viestiketjuni lävitse. Voi luoja, että minulla on ollut rankkaa :( Totta se kyllä on, että muutokset ottavat omata aikansa ja omalla painollaan.

Luoja, että olen rikki. Taas. Kesällä olin rikki monta kertaa. Meillä on parisuhteessa hyviäkin hetkiä, mutta liikaa on niitä, kun mies tekee sen känni-pommin. Ne ovat raadollisia. Ne vievät sen toivon. Ja sen toivon takia olen kaiketi jaksanutkin näin pitkään. Toivoa, että asiat muuttuisivat ja mies jättäisi alkoholin. Mutta kun niin ei tapahdu.
Kerron vähän tapahtumista, niin jää tänne itsellekin muistiin, kun välillä meinaa aika kullata muistot.

Kesällä tapahtui kaksi kertaa niin, että mies ei tullut kotia, kun oli käynyt juhlimassa. Ei mitään ilmoitusta. Aamulla kun herään, niin mies ei ole kotona. Lähdimme lasten kanssa leikkipuistoon. Automatkalla näen, että mies kävelee kotiapäin,hän ei huomaa minua. Kun tulemme leikkipuistosta kotiin, kysyn mieheltä, että missä olit? Hän vastaa että oli kaverillaan yötä. "Nielin" sen vastauksen. Vähän ajan kuluttua havahduin: kun näin mieheni kävelemässä, hän käveli aivan väärästä suunnasta, hänen kaverinsa (jolla väitti olleensa yötä) asuu aivan toisessa suunnassa. Kysyin uudelleen, että miten on mahdollista, että hän kävelee aivan toisesta suunnasta kotia? Sitten mies myöntää, että oli putkassa yötä. Mutta enhän minä voi tietää, että oliko putkassa, vai kenties missä.

Syksy meni rauhallisemmin. Sitten eräänä päivänä myöhään syksyllä mies ilmoitti, että heillä on firman pikkujoulut laivalla. Menin samantien vessaan itkemään tuskaa ja pelkoa. Pikkujoulut lähentyivät. Olimme mieheni kanssa kahvilla, kun hän kysyi että mitä mieltä olen siitä, että hän lähtee pikkujouluihin. Kerroin rehellisesti että minua pelottaa, että mitä hänelle käy ja koska hän ei aikaisemmilta kerroilta ole tullut kotia (silloin kesällä), niin en tykkää että lähtee. Hän ei kommentoinut mitenkään. Jälkeenpäin mietin, että hän taisi vain siksi kysyä mielipidettäni, että saisi hyvän omantunnon lähteä laivalle ryyppäämään. Ei häntä oikeasti tainnut kiinnostaa, olisihan hän jutellut asiasta/huolesta kanssani jos olisi ollut aidosti kiinnostunut. Siltä minusta tuntuu.

Noh, pikkujoulu-viikonloppu tuli. Minulla oli kyseinen viikonloppu aamuvuoroa. Mies oli pyytänyt äitinsä meille ensimmäiseksi yöksi. Miehen piti tulla kotia la-iltana, pitihän hänen olla lastenvahtikunnossa aamulla. Vaan mitenkä kävi.. Lauantai-ilta eteni, laitoin lapset nukkumaan, eikä miestä silloinkaa vielä kuulunut kotia. Kello oli puoli 11, kun soitin miehelle, että missä olet? Romahdin taas miljoonannen kerran: Mies puhui kuin kuuma peruna suussa, että oli meidän lähibaarissa. En voinut uskoa tätä todeksi, TAASKO tämä tapahtui! Haukuin miehen aivan pystyyn (mikä on ihan yhtä tyhjän kanssa, kun toinen on humalassa), että miten hän voi olla baarissa, kun minun pitää olla aamulla klo 7 töissä!! Puhelun jälkeen purskahdin totaaliseen huutoitkuun. Soitin miehen äidille, joka oli vielä meidän kaupungissa. Huusin ja itkin täyttä kurkkua, että mies on ihan humalssa baarissa, eikä pysty lapsia katsomaan aamulla. Miehen äiti lupasi tulla aamulla. Hän kuitenkin sanoi, että soittaisin hänelle aamulla 6 aikoihin, että jos hänen ei tarvitsekaan tulla.Mitä :shock: Vastasin,että kyllä pitää tulla, minä en voi jättää lapsia miehelle tuossa kunnossa. Mies sitten könysi kotia ja oli aivan umpihumalassa. Sinä yönä en paljoa nukkunut. Aamulla minua loukkasi miehen äidin kommentti, että ylilyöntejä sattuu. Sanoin, että ei voi sattua, kun puolisolla on työvuoro ja lapsilla pitää olla hoitaja. Minulla on aivan eri käsitys ylilyönnistä, Mieheni ohitti isän ja vanhemman vastuun. Viina meni taas kerran perheen ohi. Tajusin, että mieheni äiti(kin) on niin solmussa tässä alkoholismi-sairaudessa. Hän vielä sanoi, että mies nukkuu humalansa pois, juttelette ja homma on sillä selvä. Voi luoja :roll:

Seuraavana päivänä puhuin miehelle. Hän uhriutui, koska hän kuitenkin tuli kotia. Eli syyttelen turhaan.

Elämältä putosi taas pohja.
Pohjatar
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 25
Liittynyt: 8.11.2012 15:05:51

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja Rinalda » 27.12.2017 17:12:24

Hei Pohjatar! Pitkästä aikaa..

Pohjatar kirjoitti: En ole tänne saabnut kirjoitettua kuulumisia, koska en ole ehkä halunnut kohdata itseäni ja tätä ongelmaa, joka on ollut käsillä siitä lähtien kun tänne aloin kirjoittamaan.
---Elämältä putosi taas pohja.


Näin meille alkoholistien läheisille saattaa käydä. Ei halua kohdata totuutta, tai ei jaksa tehdä sille mitään. Jatkaa vanhaan malliin. Mutta kun .... siinä sivussa elämä kuluu. Sitä aikaa ei saa takaisin. Lapsille ei saa uutta lapsuutta.

En missään nimessä halua tuomita sinua. Olen minä itsekin vielä saman juomarin kanssa naimisissa. Sillä erotuksella, että minulla on omakin asunto, joskin samassa rappukäytävässä. Eikä ole lapsia. Mutta tiedän kyllä, miten pitkä se kypsymisaika voi olla. Tai, ehkä en tiedä, kun ei lopullista irtiottoa kuitenkaan ole tullut tehtyä :mrgreen: Olen kuitenkin oppinut jotain, minkä toivoisin voivani siirtää sinulle: elä omaa elämää antamatta toisen satuttaa.

Pohjatar kirjoitti:Syksy meni rauhallisemmin. Sitten eräänä päivänä myöhään syksyllä mies ilmoitti, että heillä on firman pikkujoulut laivalla. Menin samantien vessaan itkemään tuskaa ja pelkoa.


Poimin tuon esimerkiksi ja perään lainaan ensimmäistä kirjoitustasi 8.11.12: "Mies ilmoitti n. 1 kk sitten, että hänen työporukan pikkujoulut ovat laivalla."

Olethan sen itsekin huomannut, että elämänne seuraa samaa kaavaa vuodesta toiseen. Miehen kännisekoilua, jota seuraa riitaa ja sinun särkymisesi. Päätät muuttaa tilanteen. Tulee parempia aikoja, toivo herää. Kaikki jatkuu niin kuin ennenkin. "Myötä- ja vastamäessä". Toden totta! Haet apua ja saat siitä voimaa. Kirjoitat tänne ja voimaannut lisää. Voimaannut niin paljon, että ajattelet jaksavasi taas. Myös lasten tähden. Jotta he saisivat elää ehjässä kodissa.

"Olen myös itkenyt sitä, että lapsemme eivät tule saamaan sellaista perhe-elämää, minkä olisin toivonut". Tämä oli lainaus ensimmäisestä tekstistäsi 8.11.12. Sinä näit ne uhat jo silloin. Ystäväni, ei ole vieläkään myöhäistä saada lapsillesi sellainen perhe-elämä, joka heille kuuluisi. Ehjäksi kodiksi käsitetään usein "isä, äiti ja lapset". Mutta tärkeämpää, kuin kotona olevien henkilöiden määrä on se, että kotona on turvallinen ja hyvä olla. Kotona ei saa joutua pelkäämään, kotiin ei kuulu jatkuva ahdistus, inho tai paha olo. Pohjatar, sinä voit saada lapsillesi turvallisen ja hyvän lapsuuden sinä olet siinä asiassa avainhenkilö. Lapsuuden haavat - johtuivat ne sitten alkoholismista, väkivallasta, vähättelystä, syytöksistä, mistä tahansa - ovat useimmiten elinikäisiä. -Meillä kotona ei juotu, mutta äiti terrorisoi isää ja minua, ilmeisesti mieleltään sairaana. Itse en koskaan hankkinut lapsia - siinä yksi oire lapsuudesta. Olisi minusta voinut tulla katkera, tai vaikka juoppokin, mutta onneksi olen onnistunut välttämään sellaiset karikot. Tunnelma lapsuudenkodissa tulee kuitenkin vieläkin vastaan vihlaisuna milloin mistäkin.

Älä ota tätä moitteena; tarkoitus oli vähän herätellä: lapsesi tarvitsevat turvallisen elämän ja sinä ansaitset onnellisen mielen. Näitä ei voi kukaan toinen lahjoittaa, vaikka miten pyytäisit tai vaatisit. Avaimet ovat sinulla.

On hyvä, että hankit apua ja myös tänne kirjoittelu voi auttaa paljonkin. Minulla ainakin on auttanut. Minä tosissaan toivon, että pääset pois toivon ja tuskan kierteestä, ja löydät keinon saavuttaa itsellesi ja lapsillesi sellaisen elämän, jossa ei tarvitse koko ajan olla varpaillaan. Sinä olet nuori, sinulla on elämä edessäsi, niin on lapsillakin. Minä olen viiskytkuus, ja minullakin joka päivä uusi mahdollisuus 8)

Elämä on tässä ja nyt :)
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1054
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja Rinalda » 27.12.2017 17:12:30

Tuli tuplana, poistin toisen..
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1054
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja Vieras » 28.12.2017 23:03:32

Kai sekin on hyvä että ei tuomitse, kuten edellä kirjoitettiin, mutta mutta...

Miten voit antaa lastesi elää tuollaista elämää? Kirjoitat että olet rikki. Sinä olet kuitenkin aikuinen, ymmärrätkö miten rikki sinun lapset on?

Tottakai juoppo on tässä se väärintekijä, mutta sinulla on myös vastuu lapsistasi. Ota yhteys vaikka lastensuojeluun ja pyydä apua.

Enkä halua sinun mieltä pahoittaa vaan herättää tähän, nyt nainen toimi!

Itse en ole yhtään parempi, juopon vaimo olin minäkin. Mutta jätin miehen ja selvisin siitä. Yhden kerran on naapuri soittanut poliisit kun lapset oli isällään ja isä umpikännissä. Olin kiitollinen naapurille. Ja tyytyväinen itseeni kun voin sanoin lapsille että meillä kotona tällaista ei tapahdu.
Vieras
 

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja Vieras156 » 29.12.2017 12:36:00

Kosteusvauriota Ani Kellomäeltä kannattaa lukea. Löytyy kirjastosta.
Vieras156
 

Re: Miten elämästäni tuli tälläinen?

ViestiKirjoittaja Toivomustähti » 17.1.2018 23:59:00

Hei Pohjatar! Hyvin samanlaiselle kuulostaa elämäsi, kuin minunkin elämä oli. Olen siis eronnut.

Ymmärrän niin hyvin tuon aallokossa elämisen. Kuinka monta kertaa luulin itsekin olevani varma, että olen tehnyt lopullisen päätökseni. Omalla kohdallani se lopullinen ratkaisu erosta kuitenkin kehittyi miehen pitkän, lähes puolitoistavuotta kestäneen juomattoman kauden aikana. Niin surullista, mutta silloin huomasin, että välillämme ei ole enää mitään muuta, kuin vaivautuneisuus. En osannut olla hänen kanssaan enää kahden. Johtui ehkä siitä, että minusta mies koki, että minä tylsä, tavallinen ihminen vein kaiken ilon hänen elämästään. Tuo muutti mieheni täysin eri ihmiseksi, kuin johon olin tutustunut aikoinaan. Hänestä tuli kylmä ja kova minua kohtaan, kun aiemmin hän suorastaan palvoi minua. Toisaalta olin menettänyt täysin kunnioitukseni häntä kohtaan ja olisin kaivannut aivan päinvastaista käyttäytymistä häneltä. Jotain sellaista, että olisin voinut alkaa kerätä kunnioitustani häntä kohtaan takaisin. Meidän elämä oli kuin tyhjä kuori. Sitä on vaikea kuvailla, mutta olimme etääntyneet lähes kaikista läheisistämme ja ystävistämme. Harrastukset oli jääneet, mikään ei tuntunut enää miltään. Miehen ratkettua uudelleen juomaan oli viimeinen naula arkun kanteen.

Jostakin syystä halusin tämän tuoda sinulle esiin, vaikka tiedän, että tilanteessasi ei välttämättä ole kiva tällaisia tarinoita kuulla. Mutta ikävä tosiasia kuitenkin on se, että usein, sikäli mikäli juoppis raitistuu, niin liian paljon on kuitenkin jo rikottu :( Ehkä halusin vain sen sanoa, että ei kannata liikaa odottaa sitä raitistumista.

Minusta oikein hyvä vaihtoehto saattaa olla erilleen muuttaminen ja antaa juoppikselle mahdollisuus näyttää, että elämä onnistuu ilman alkoa. Itsekin tätä yritin, mutta omalla kohdallani ei onnistunut. En pystynyt pysymään tiukkana, kun toinen itki ja rukoili takaisin :oops:

Sen haluan sanoa, että itselläni tuli myös pitkiä kausia, etten tänne kirjoitellut. Häpesin tosi paljon sitä, että en saanut tehtyä asialle mitään. Tuntui siltä, että en kehtaa vuodesta toiseen surkutella omaa tilannettani tekemättä asialle mitään. Mutta ei sellaisia pitäisi miettiä. Itse en kehdannut lähipiirillekään enää puhua. Hirveää, jos ei minnekään voi purkaa! Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Kuitenkin siinä elämässä saattaa olla paljon enemmän sitä hyvää, mutta tänne kun luettelomaisesti purkaa niitä pahoja asioita ja tilanteita, jotka ovat sattuneet vaikka vuoden sisällä, niin saattaa tulla ihan väärä kuva tilanteesta sille joka lukee. Tapahtumathan ovat todellisia ja hyvin usein niin rankkoja, että ne peittoaa alleen sen kaiken hyvän. Mutta noh, toivottavasti pointti tuli selväksi :D

Halusin myös itse olla varma, että olen käyttäytynyt niin, että ainakaan ei sen vuoksi ole tarvinnut juoda. Tietoisesti muutin omaa käytöstäni, olin niin kiltti, kuin osasin. Ei vaikutusta. Sain vain kuulla, kuinka kamala olen.

Kaikkea hyvää sinulle, aikanaan kaikki kääntyy parhain päin! :)
Toivomustähti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 61
Liittynyt: 11.12.2013 22:54:29

Edellinen

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa
cron