Olet täällä

Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

ViestiKirjoittaja voimaotus » 4.7.2014 20:01:56

Mies on uhri, koska on nyt yksin ja surkeana. Eihän minulla ole mitään hätää, minä olen selviytynyt tai ainakin selviämässä.


Ok, nyt ymmärrän. Pääasia on että et itse itsäsi uhriuta kuten et teekään.

Mukavaa lomaa!
voimaotus
 

Re: Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

ViestiKirjoittaja Hemmiina » 13.7.2014 12:03:17

Melkein 10 päivää edellisistä kuulumisista, joten laitanpa vähän tilannepäivitystä :).
Uusille lukijoille lyhyenä kertauksena, että kerron tämän otsikon alla kuulumisiani lähes 22 vuotta kestäneen liiton jälkeen. Yhtenä osatekijänä eroon oli, mikäpä muukaan, kuin puolison halu irrottautua tylsästä arjesta juomalla. Siitä olen kertonut enemmin tuolla Viikonloppujuoppo-keskustelussa.

Nyt kuitenkin tähän hetkeen... Viimeeksi olin kertonut siitä, miten mieheni jäi kiinni pitkään jatkuneesta pettämisestä. Kipeä tilanne (miehen näkökulmasta) jatkui vielä viikko sitten, jolloin vaihdoimme hyvin tunnepitoisia tekstiviestejä. Mies kertoi, miten hänellä on vaikeaa omien töppäilyjensä takia, mutta totesi samalla, että itse on soppansa keittänyt. Ei viihdy kämpässään ja suunnittelee lähtevänsä talveksi pois Suomesta. Tunteet myllertää, kun miettii, miten tyttönsä pärjäävät...
No, minä lähinnä vastasin noihin asioihin, että aika monta kertaa hänelle sanoin, kuinka tulee vielä käymään, jos muutosta ei tapahdu.
Ollaan toki oltu yhteyksissä arkisemmissakin asioissa.

Itse kävin viime keskiviikkona terassilla, mutta tulin kotiin jo 22 jälkeen. Muutaman siiderin nautittuani join vielä ison tuopillisen jäävettä, koska olin liikkeellä pyörällä ja halusin turvallisesti kotiin :).
Toissailtana kävin yksillä festareilla. Bändejä seuratessa ei tullut juurikaan juotua ja vaikka lähdin vielä jatkoille, niin kotiin palasin jo kolmen jälkeen kohtalaisen selvänä. Kiva oli kohdata vielä hereillä olleet tytötkin :). Olen tosi tyytyväinen siitä, että oma juominen tuntuu pysyvän hienosti hallinnassa, toisinkin kun voisi olla.

Eka lomaviikko on siis onnistuneesti takana ja neljä vielä edessä. Elämä on aika ihanaa :P
Hemmiina
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 257
Liittynyt: 28.1.2013 08:13:15

Re: Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

ViestiKirjoittaja Hemmiina ei kirj. » 11.8.2014 09:08:46

Noniin, viisi viikkoa lomaa takana ja tajusin, etten ole tainnut tällä palstalla vierailla kuukauteen :)

Loma sujui todella hyvin. Sain reilu vuosi sitten saunan takaa kaadetut koivut naapuriapua hyödyntämällä ensin pölleiksi, sitten klapeiksi ja kuivumaan. Toki tein tuossa itse suuren urakan (helteessä), mutta se oli ainoastaan mukavaa :lol:

Orapihlaja-aitammekin madaltui naapurin rouvan avulla ihan "suitsait", vaikka sitä vanhaa korkeaksi kasvanutta aitaa on noin 60 metrin matkalla. Itsekin käytin pensasleikkuria "miehekkäästi". Välillä kyllä hymyilytti kaikki nuo askareeni, joita mies oli aina tehnyt, kun tuntui, että mitään fyysisiä rajoitteita ei ainakaan ole (= voimaa riitti yllättävän hyvin).

Miehen, siis sen tulevan entisen, kanssa olemme olleet yhteydessä vähintään viikottain milloin minkäkin arkisen asian merkeissä. Viime torstaina kävimme sukuloimassa pääkaupunkiseudulla, esikoinen lähti mukaan, kun kyläpaikassa on hänen ensimmäinen kummilapsensa. Matka oli todella mukava, meistä ei varmaan kukaan olisi huomannut, että olemme eronneet :) Ainoa hämmentävä hetki oli se, kun tulimme 22 aikoihin illalla kotiin eikä mies entiseen malliin jäänytkään samaan taloon. Todennäköisesti tuo oli kuitenkin miehelle kiperämpi hetki, kuin minulle.

Lämpimistä ja sujuvista väleistämme huolimatta en koe, että minkäänlaista takaisinpaluuta olisi tulossa. Nautin niin paljon tästä itsenäisyydestäni, että en todellakaan kaipaa miestä "sotkemaan" elämääni. En siis kaipaa uuttakaan miestä, vaan toistaiseksi viihdyn hyvin ns. parhaassa seurassa eli itsekseni :)

Olen käynyt muutaman kerran terassilla ja muutaman kerran myös kuuntelemassa bändejä. On ollut hienoa huomata itsessäni se, että osaan juoda kohtuudella. Olen myös viikonloppuisin ostanut kotiin kahdesta neljään tölkkiä olutta tai siideriä ja juonut yhden tai pari, jos siltä on tuntunut. Ei kuitenkaan ole "juoksuttanut" mihinkään ja olen osannut ns. laittaa korkin kiinni ajoissa. Tähän pitänee nyt selittää, miksi asia on minulle niin merkityksellinen, jos tätä lukee vaikka joku sellainen, joka ei ole tarinoihini aiemmin tutustunut... Viimeiset 21 vuotta olen siis panostanut perheeseen ja lasten hyvinvointiin siinä määrin, ettei siihen ole minun osaltani kuulunut juominen. Olen kuitenkin muutaman kerran vuodessa työni, harrastukseni tai ystävieni kautta tullut kutsutuksi tapahtumiin, joissa olen sitten innostunut juomaan ns. kaksin käsin... Olen siis ollut vähän sellainen on-off -tapaus. Viimeinen kerta, kun "mopo karkasi käsistä", oli tämän vuoden toukokuun 2. päivä, kun olin lunastanut talon mieheltä itselleni ja tapasin serkkujani pitkästä aikaa lähes 20 vuoden jälkeen. Illanviettoon kuului "pitkän kaavan kautta" syöminen ja juominen, joten överiksihän se osaltani meni. Tuon jälkeen päätin, että opettelen alkoholin käytön ihan uudelleen... Vähän tai ainakin kohtuullisesti siis :)

Nyt on tosiaan kiva palata arkeen, kaikin puolin. Tuntuu, että olen entistä enemmin sinut niin itseni kuin läheisteni ja ympäristönikin kanssa. Olen oikeastaan onnellinen :)
Hemmiina ei kirj.
 

Re: Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

ViestiKirjoittaja Rinalda » 11.8.2014 13:40:54

Heipä hei, Hemmiina! Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa, ja mukavaa, että elämäsi on noin positiivisella mallilla!

Hemmiina ei kirj. kirjoitti:Sain reilu vuosi sitten saunan takaa kaadetut koivut naapuriapua hyödyntämällä ensin pölleiksi, sitten klapeiksi ja kuivumaan. Toki tein tuossa itse suuren urakan (helteessä), mutta se oli ainoastaan mukavaa :lol:

Orapihlaja-aitammekin madaltui naapurin rouvan avulla ihan "suitsait", vaikka sitä vanhaa korkeaksi kasvanutta aitaa on noin 60 metrin matkalla. Itsekin käytin pensasleikkuria "miehekkäästi". Välillä kyllä hymyilytti kaikki nuo askareeni, joita mies oli aina tehnyt, kun tuntui, että mitään fyysisiä rajoitteita ei ainakaan ole (= voimaa riitti yllättävän hyvin).


Tämän haluan nostaa esiin. Moni nainen pelkää aivan suotta, miten selviytyy käytännön töistä, jos eroaa. Sellaista ei kyllä kenenkään kannata ajatella. Ei ole mitään sellaista erityistaitoa vaativaa kodin työtä, mistä nainen ei selviäisi (vähintään) yhtä hyvin kuin mies. Monesta hommasta selviää paremminkin, kun usein on huolellisempi. Toki jotkut hommat vaativat jonkin verran voimaa, mutta niistäkin selviää juonikkuudella ja erilaisilla apuneuvoilla :lol: Jotkut vaativat teknistä osaamista, joka naiselta saattaa puuttua siksi, ettei ole hommaa aiemmin tehnyt. Mutta mitään sellaista fyysistä tai psyykkistä erityispiirrettä ei naisessa ole, joka tekisi hänestä miestä taitamattomamman. Töiden jakautuminen kotona on useimmiten rooli- ja tottumiskysymys. Oppiihan mieskin laittamaan ruokaa ja pesemään pyykkiä :lol:

Itsellänikin oli vuosia sitten sellainen ajatus, että ihan periaatteesta jätän ruohonleikkauksen ja puiden pilkkomisen miehelle. Kun sitten mies jo vuosia sitten käytännössä lopetti kaiken puuhailun kotona, nurisin ensin sitä, että jos työt hoidettaisiin ensin tasapuolisesti, jäisi molemmille (siis myös minulle) vapaa-aikaakin. Mutta sitten huomasin, että juuri nämä erilaiset miesten töinä pidetyt hommat ovat mitä mukavinta vapaa-ajan viettoa ja terapiaa, tällaiselle kirjallisen työn tekijälle. Nykyään nautin niistä hommista, ja kun opin jotain uutta, tunnen ylpeyttä.

Tänä kesänä olen leikannut ruohoa, tyhjentänyt puuseen, repinyt villiintynyttä pihlaja-angervopusikkoa juurineen, sahannut puita pokasahalla, siirrellyt muutaman aika isonkin pöllin itseäni vipuvartena käyttäen sekä osin kottikärryjen ja tukkisaksien avulla; olen kiinnittänyt terassin kaiteen, osallistunut (miehen) pienen soutuveneen lasikuidutuksen korjaukseen ja maalannut sen veneen ulkopuolelta. Tietysti olen huoltanut oman moottoriveneeni: pessyt ulkoa, ruiskuttanut puunsuojaa sisälle, laittanut lattialevyt ja akun paikalleen, täyttänyt tankin, suojannut sähköboksit sateelta, pumpannut aina sateen jälkeen vedet pois pilssipumpulla. Oman veneensä huoltoon mies osallistui sen verran, että hioi pinnan ennen maalausta. Minun veneeni huoltoon hän ei osallistu, eikä ole aihetta osallistuakaan! Tuosta veneestä olen erityisen ylpeä; se on minulle maakravulle uusi harrastus, tulin hankkineeksi sen itselleni 50 v-lahjaksi, ja haluan oppiakin kaiken mitä siihen liittyy 8) Mies muuten ei ole kertaakaan ajanut sillä. Harvoinhan tuleekin veneiltyä, mutta minä ajan.

No ei ollut tarkoitus alkaa kehumaan itseäni, vaan kompata tuota toteamustasi, Hemmiina, että kyllä naiset osaavat ja pystyvät yhtä hyvin. Eli sillä verukkeella ei kannata huonoon suhteeseen jäädä!!

Hemmiina ei kirj. kirjoitti:Nyt on tosiaan kiva palata arkeen, kaikin puolin. Tuntuu, että olen entistä enemmin sinut niin itseni kuin läheisteni ja ympäristönikin kanssa. Olen oikeastaan onnellinen :)


On niin mukava kuulla tuo :D Kirjoittelehan edelleen, miten elämäsi alkaa muotoutua. Tunnut olevan samalla realistinen ja positiivinen ihminen. Toki tiedän, että helpon näköisten ratkaisujenkin kääntöpuolelle mahtuu surua ja pahaa mieltä. Ja siitäkin on lupa kertoa. Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin :D
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1065
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

ViestiKirjoittaja Hemmiina » 12.8.2014 07:42:13

Kiitokset Rinalda :) !

Minäkin olen aina ollut sitä mieltä, että jos joku muu IHMINEN pystyy johonkin, niin ainakin teoriassa pystyn myös minä :lol: Olen siis realistisuuden ja positiivisuuden lisäksi hyvin vaatimaton persoona 8)

Nojoo, mutta tosiaan, vaikka yhteisessä arjessamme suosinkin työnjakoa ja meillä vuosien varrella ne tehtävät jakautuivat aikalailla perinteisesti naisen ja miehen hommiin, niin kyllähän minä monesta ns. miesten työstä suoriudun. Se on entiseni kunniaksi sanottava, että paljon olen häneltä oppinut eli olen nyt kesällä huomannut, että moni ongelman ratkaisutilanne perustuu niihin opastuksiin, joita mieheni aina askaroidessaan kertoi.

Toteat ihan lopuksi, Rinalda, että helpon näköisten ratkaisujenkin kääntöpuolelle mahtuu surua ja pahaa mieltä, joista niistäkin on lupa kertoa. Täytyy tunnustaa, että itsellä nuo surun ja pahan mielen tilanteet ovat toistaiseksi olleet todella vähissä. Taitaa olla niin, että niistä harvoista pahan mielen ja haikeuden hetkistä olenkin tänne jo alkukesästä kirjoittanut.

En tiedä, antavatko nuo synkät hetket vielä odotella itseään vai voiko tämä elämäni oikeasti jatkua näin tasapainoisena ja tyytyväisenä. Tällä hetkellä, tai pitää kai sanoa edelleen, välit mieheen ovat erinomaiset. Tänä aamuna mm. hän tuli hakemaan esikoistaan tallitöihin ja tuli sitten ensin käymään sisällä, kun tyttö ei ollut valmis. Sanoin siinä sitten, että mies joutuu tod.näk. auttelemaan laidunvesien kanssa, jolloin mies tuumasi, että löytyykös sitten jostain verkkareita, jos joutuu hommia tekemään. No, siellähän ne oli puhtaana hänen komerossaan ;) Eli meillä on edelleen miehen kaksi vaatekomeroa varusteltu hänen lämpimämmillä vaatteillaan. Otti silloin toukokuun alussa pois muuttaessaan vaan kevyet kesävaatteet mukaansa. Kaitpa tuo joskus hakee nuo loputkin.

Jotenkin tuntuu, että mies on edelleen perheenjäsen, mutta muuttanut vain pois kotoaan. En koe tätä tunnetta mitenkään vääräksi tai valheelliseksikaan. Lopullinen ero on enemmin, kuin todennäköinen, koska en kaipaa häntä yhtään takaisin. On kuitenkin ihanaa, kun voin turvautua häneen taloudellisesti tai vaikkapa autonhuoltoon liittyvissä asioissa. Realistina tiedän, että tilanne voi muuttua milloin vain, mutta nyt mennään näillä eväillä.

Lupaan siis rehellisesti kertoa, jos tulee murheita tai muita vastoinkäymisiä, jotenkin vain tuntuu, että ne jäivät sinne yhteiseen elämään ;)
Hemmiina
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 257
Liittynyt: 28.1.2013 08:13:15

Re: Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

ViestiKirjoittaja Hemmiina » 15.8.2014 14:07:24

Arkiviikon kuulumisia...

Työhön paluu viiden viikon loman jälkeen on ollut yllättävän rankkaa. Kotona ei meinaa ehtiä tehdä oikein mitään ja yöunetkin on parina viime yönä jääneet aika kehnoiksi :/ Eilen illalla tajusin, että ruoho pitäisi leikata takapihalta, mutta ennen sitä minun on kerättävä omenapuista tipahtaneet kymmenet raakileet sieltä nurmikon seasta. Mietin, että milloin ihmeessä tuonkin ehdin/jaksan tehdä, kun tänään olen lähdössä ystävän kanssa "liikenteeseen" jo 17.30 aikohin ja huomenna ehkä tyttären opiskelupaikkakunnalle asioita hoitelemaan.

Itseni tuntien tiedän, että tänään saattaa meno yltyä vauhdikkaaksi, jolloin huomenna ei jaksa ilman ylimääräisiä ponnisteluja tehdä paljon mitään. Toisaalta sitten toivon, että tänäänkin osaisin keskittyä ystävän kanssa seurusteluun ja hyvän bändin seuraamiseen sen sijaan, että kittaisin kaksin käsin olutta. Silloin huomenna jaksaisi vaikka huoltaa tuon pihamaan ja lähteä vielä kolmen tunnin ajomatkalle. Parempi kuitenkin, etten stressaan tämän asian kanssa yhtään etukäteen!

Mies on tällä viikolla kuljetellut esikoistaan töihin ja takaisin (12 km:n päähän). Yhtenä aamuna kävi syömässä nuoremman tytön tekemää marjapiirakkaa, kun tyttö niin halusi. Keittelin samalla kahvikupillisen miehellekin, tosin se jäi vajaaksi, josta tulikin sitten naputusta. Siinäkin vaiheessa vain ajattelin, että onneksi tuota ei tarvitse enää joka päivä kuunnella ;) Mies on nyt autellut tyttöään työaskareissa ja eilen näytti käyneen meidän katollakin, ehkä katsomassa, että kaikki on siellä kunnossa tai sitten valmistelemassa asioita nuohoojan käyntiä varten. En ole muistanut kysyä, mikä on ollut käynnin syy. Kovasti siis huolehtii asioistamme ja toivon, että tekee kaiken ihan pyyteettömästi. Ettei tuo vaan erehdy kuvittelemaan, että voisikin joskus palata luoksemme asumaan...

Kirjoitin tänään miehelle pitkästä aikaa vähän pidemmän sähköpostin, jossa kerroin ajatuksistani mm. ei-yhteistä tulevaisuuttamme kohtaan. Kerroin olevani iloinen siitä, miten meillä on niin hyvät välit ja kiitin hänen avustaan, kun oli korjannut ihan oma-aloitteisesti meidän tallilla varustekaappimme oven. Totesin olevani jollakin tapaa murheellinen siitä, kun emme vanhenekaan rinnakkain, mutta toisaalta sitten sanoin, että jollei mitään muutosta olisi suhteeseemme tullut, niin katkeraksihan se meidät olisi vetänyt eli hyvä vaan, kun älyttiin ajoissa lopettaa ;)

Saas nähdä, kommentoiko tuo postiani mitenkään. Mehän kyllä nähdään toisemme vielä parin viikon ajan, kun tytöllä on töitä. Sitten tod.näk. yhteydenpito taas harvenee.

Nyt kuitenkin lopettelen ja alan suuntaamaan ajatusta kohti viikonloppua. Stressitöntä aikaa siis kaikille! :P
Hemmiina
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 257
Liittynyt: 28.1.2013 08:13:15

Re: Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

ViestiKirjoittaja Hemmiina » 18.8.2014 07:34:46

Yksinpuhelu jatkukoon :)

Niinhän siinä sitten kävi, että perjantaina ns. mopo karkasi käsistä :evil: Maltettiin kyllä kuunnella kiinnostuksemme kohdetta (yhtä bändiä) vielä kohtalaisen tolkuissamme, mutta sitten se vauhti vaan yltyi; ystävä kun tuppaa olemaan samanlainen vauhtinainen, kuin minäkin - tai oikeastaan pahempi...

Ilta päättyi siihen, että ystäväni makasi pitkin pituuttaan maassa, ei kai kestänyt tolpillaan. Minä kaivelin polkupyörääni muiden pyörien joukosta ja vaikka avain sopikin yhden pyörän (joka oli siinä, mihin omani jätin) avainlukkoon, niin olin vankasti sitä mieltä, ettei se ole minun pyöräni. Se nyt kuitenkin lähti mukaan... Onneksemme paikalle sattui tuttu mies, joka ystävällisesti nosti meidän pyörät autonsa kyytiin ja kuljetti meidät turvallisesti kotiin. Minä olin kuulemma istunut pyöräilykypärä päässä tuon kotimatkan - en siis itse muista kyseistä yksityiskohtaa, vaikka muuten aika hyvin asiat muistankin (mikä sinänsä on positiivista).

Lauantaina olo oli melkoisen hutera, mutta pakottauduin ylös sängystä ja hoitelemaan pieniä kotiaskareita. Esikoisen kanssa käytiin matto-ostoksilla ja niin me vain myöhemmin iltapäivällä suuntasimme melkein 250 km:n päähän tyttären opiskelijakämppään. Onneksi autossa on vakionopeudensäädin ;)

Tytön luona kävimme kaupassa ja hakemassa iltapalaksi pizzat. Sain myös koottua keittiön pöydän, vaikka hiukan vielä pumppu jyskäsikin.

Eilen - vähän paremmin nukutun yön jälkeen - heräsimme vasta noin 10:ltä. Kaupat aukesivat 12:lta, joten suunnattiin Jyskiin, josta ostettiin keittiöön tuolinpäälliset ja tabletit. Sitten kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta sitten olikin jo kiire lähteä kämpille, jotta pääsimme jatkamaan matkaa takaisin kotiin. Pitihän se ehtiä 17:ksi katsomaan miesten EM-keihäänheittoa (hyvä Suomi; kultaa ja pronssia ja vielä neljäskin sija!!).
Illalla kisojen katselun jälkeen sain vielä ajettua nurmikon eli hatunnosto itselleni!

Viikonvaihde oli siis enemmin ja vähemmin rankka, mikä tarkoittaa, että tästä viikosta tulee myös raskas. Ei sitä enää tässä iässä oikein jaksa "painaa" päiväkausia eteenpäin ilman, että välillä olisi ihan oikeita lepopäiviä.

Mieskin sitten "epätoivoissaan" ilmoitti muuttavansa Viroon... Täältä ei kuulemma löydy asuntoa (kaikki niin kallista). Melko hämmentynyt olin tuon ilmoituksen jälkeen, kun olin niin tuudittautunut siihen ajatukseen, että hädän tullen hän rientää edelleenkin apuun. No, eipä riennä enää syyskuun alusta alkaen.

Kovasti tuo on ottanut syyt niskoilleen meidän erosta... Olen yrittänyt koko ajan korostaa, että hän on meille edelleen tärkeä ja rakas, mutta syyllisyys mm. siitä toisesta naisesta tuntuu painavan raskaana. Jaksaa jatkuvasti sähköposteissaan mainita, että on itse töpännyt.
Saa nyt nähdä, mihin se hänenkin elämänsä johtaa. Tärkeintä olisi nyt se, että tytöt eivät kokonaan menetä isäänsä. Eihän tuonne Viroon ole vielä vaikea matkustaa, jos siellä vaan on ns. kunnossa oleva aikuinen ottamassa vastaan. Aika näyttää tuonkin.

Tällainen viikonvaihde siis takana. Täytyy pitää huoli, ettei ensi viikonlopulle sovi mitään menoja ;)
Hemmiina
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 257
Liittynyt: 28.1.2013 08:13:15

Re: Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

ViestiKirjoittaja Hemmiiina ei kirj. » 18.8.2014 09:05:03

Itseänikin toisaalta hymyilyttää, mutta toisaalta hävettää ja järkyttääkin tuo kahden aikuisen ja elämässään hyvinkin vastuullisen naisen kohellus. Sen olen kuitenkin vuosikymmenien varrella oppinut, että turha jäädä vatvomaan liikaa noita "mokaamisiaan" 8)

Elämä voittaa taas ja mustelmat paranee (on nimittäin kivoja kolhumustelmia siellä täällä...) Aika tekee siis parannustehtävänsä tälläkin kertaa :D
Hemmiiina ei kirj.
 

Re: Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

ViestiKirjoittaja Hemmiina ei kirj. » 18.8.2014 13:56:12

Autollapa hyvinkin, tosin takana oli ainakin 16 juomatonta tuntia. Nuo bileet kun sattuivat loppumaan jo puolilta öin ;) Täytyy nyt sen verran "puolustautua", että tapanani ei ole ollut tuossa kunnossa autoilu ennen, eikä varmasti ihan äkkiä ole uudestaankaan. Tai ehkä pitäis sanoa, että tapanani ei ole juoda noin kohtuuttomasti kovinkaan usein 8)
Hemmiina ei kirj.
 

Re: Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

ViestiKirjoittaja Annastiina1 » 21.8.2014 13:02:28

Elämä on ihanaa. Joskus tulee vielä masennus ja tuntuu, että oliko elämä tässä. Mutta enin osa on ihanaa aikaa. Mun ei tarvitse murehtia mitään alkoholiin liittyvää. Eron jälkeen miehen kone on käynyt suuremmilla kierroksilla. Sen tiedän, onhan meillä yhteiset lapset. Miten viitin tuota katsoa yli 20 vuotta ja kärsiä. En enää tunne koko miestä. Juo ilmeisesti joka ilta, enemmän tai vähemmän. Työnsä hoitaa siinä sivussa. Viikonloppuisin kapakkakierrokset uuden samankaltaisen naisen kanssa. Toivotan heille sydämentäydeltä onnea. Minä olen vapaa...
Annastiina1
 

Re: Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

ViestiKirjoittaja Hemmiina ei kirj. » 21.8.2014 14:06:47

Kiva kuulla, Annastiina1, että sinäkin tunnet itsesi vapaaksi, kun ei tarvi enää miettiä arjen ja/tai viikonloppujen jakamista juovan puolison kanssa.

Pienenä sivuhuomautuksena sellainen, että täältä näkyy poistuneen Arkkitehti(1) -nimimerkillä kirjoittaneen henkilön "mielenkiintoiset" kommentit koskien omia alkuviikon kirjoituksiani. Nyt nuo omat vastineeni näyttävät ihan hassuilta ja irrallisilta, mutta väliäkö hällä :P

Voinkin tässä samalla kertoa, minkälaisissa tunnelmissa tämä oma viikkoni on jatkunut. Tiistaina tunnetilani oli syystä tai toisesta kovin herkkä. Päivällä työpaikalla parin keskustelun yhteydessä nousi itku pintaan (puhuin exästäni) ja myöhemmin illalla alkoi itkettämään oikein kunnolla. Jotenkin tuntui (tuntuu) surulliselta, että menetin sen lähimmän ihmiseni, jonka kanssa olisin halunnut jakaa vanhuuteni. Nyt hän kipuilee yksinäisyytensä ja tarpeettomuutensa kanssa, joten miksi ihmeessä asioiden piti johtaa tähän. No, tuo ei ollut mikään kysymys, johon tarvii kenenkään "ulkopuolisen" vastata, kunhan nyt itsekseni pohdiskelen. Ehkä tuon tunnetilani aktivoi viime viikonlopun kuormittavuus (oma perjantai-illan juhliminen, lauantaina autoreissu 250 km päähän ja sunnuntaina takaisin tyttären kanssa), ehkä se, että mies ilmoitti lähtevänsä muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille, jos vaikka saisi muuta ajateltavaa... Olen niin tottunut siihen, että hän on lähellä ja "käytettävissä", jos tulee jotakin avuntarvetta talon tai auton saati tyttäriemme suhteen. Ehkä nyt onkin jonkinlainen kasvun paikka myös itselläni, kun pystyn olemaan kontaktissa mieheen ainoastaan sähköpostitse olettaen, että hänellä on ulkomailla nettiyhteys.

Tiistaina mieltäni herkisti myös ystäväpariskunnan yhteiset valokuvat lomamatkaltaan. Tiedän heilläkin olleen takavuosina kriisinsä, mutta nyt tuntuvat suorastaan löytäneen toisensa uudelleen, vaikka takana on jo ainakin 30 yhteistä vuotta. Olen niin onnellinen heidän puolestaan, mutta samalla tietysti haikeus oman elämänkumppanini "menetyksestä" nosteli päätään.

No, elämä jatkuu ja sosiaalista kanssakäymistä minulla on yllinkyllin, joten yksinäinen en missään nimessä ole. Tulevana perjantaina tapaan tätä em. ystäväpariskuntaani, viikon kuluttua viikonloppuna on siskoni miehen "pyöreät", mutta sitten pitäisi kyllä jo vähän rauhoittuakin. Ei meinaa tällainen viiskymppinen naisihminen jaksaa jokaviikonloppuista juhlimista etenkin, kun siihen sisältyy enemmin tai vähemmin alkoholipitoisten nesteiden nauttiminen ;)

Nyt ei muuta, kuin leppoisaa loppuviikkoa kaikille!
Hemmiina ei kirj.
 

Re: Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

ViestiKirjoittaja Hemmiina » 10.9.2014 09:43:50

Niin se aika vaan rientää ja on kulunut lähes kolme viikkoa edellisistä kuulumisistani :)

Elämä jatkuu tyytyväisenä sinkkuna. Lähes joka päivä tunnen iloa ja autuutta siitä, ettei arjessa tarvi ottaa huomioon ketään muuta, kuin itseni ja vielä kotona asuva tyttäremme. Ystäviä olen tavannut ahkerasti - heidän kutsumanaan - ja nyt alkaa olla jo tilanne se, että joudun kieltäytymään menoista, kun haluan tosiaankin olla joskus ihan itsekseni. Yksinäisyydestä en siis ole joutunut kärsimään hetkeäkään...

Mies on lähtenyt ulkomaille useaksi viikoksi. Postiosoitettaan ei ole vieläkään vaihtanut eli laskut ym. posti tulee meille. Eilen laitoinkin hänelle sähköpostia, että mitä teen, kun Danske Bank ja verottaja on muistanut häntä. Veropäätöksen mies pyysi laittamaan jemmaan odottamaan sitä, että palailee maisemiin. Danske Bankin postia hän oletti mainokseksi, joten ymmärsin, että saan avata kuoren. No, siellähän oli joku käyttöluottosaldotiedote. Mies on siis jokunen vuosi sitten ottanut DB:sta käyttöluottoa 8000 euroa, jos oikein ymmärsin. Ei näytä sitä kuitenkaan käyttävän mihinkään. Jännää sinänsä, ettei koskaan tuosta minulle mitään kertonut, vaan antoi ymmärtää, että pärjää työttömyyskorvauksillaan...
No, minäkin pari vuotta sitten ostin tytölle läppärin Tuohi-kortilla, josta en kertonut miehelle. Nyt tuo kortti on kyllä "eliminoitu" eli en käyttänyt ko. luottoa mihinkään muuhun, mutta silti tuntui oudolta, ettemme jakaneet tuollaista asiaa keskenämme. Kertonee siitä, että välimme ovat jo useampi vuosi sitten etääntyneet...

Jotenkin tuntuu, että nyt, kun mielen päältä on tuo miehen aiheuttama kuorma poistunut, tilalle on tullut toivomaani mielenrauhaa ja toisaalta energiaa moneen asiaan. Tätä olotilaa on tosi vaikea kuvailla, koska tottakai ennenkin koin, että elämäni on hyvää ja pääosin onnellista; ei minulla ollut siis mitenkään paha olla, mutta nyt vaan tajuan, että ei ollut riittävän hyväkään. Tein aivan oikean ratkaisun, siitä ei pääse mihinkään.
Hemmiina
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 257
Liittynyt: 28.1.2013 08:13:15

Re: Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

ViestiKirjoittaja Rinalda » 3.11.2014 21:04:05

Hemmiina, mitä kuuluu? Toivottavasti kaikki on hyvin..

kyselee Rinalda
En kadu mennyttä, en häpeä tätä päivää;
pelotta katson huomiseen.
Rinalda
Rinalda
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1065
Liittynyt: 13.3.2012 11:03:50

Re: Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

ViestiKirjoittaja Hemmiina ei kirj. » 6.11.2014 16:00:00

Kiitos huolenpidosta Rinalda, hyväähän minulle kuuluu :)

Elämä on vaan ollut taas niin hektistä, ettei ole ollut aikaa täällä kirjoitella. Olen kyllä käynyt noin kerran viikossa vilkaisemassa, mistä aiheista täällä keskustellaan. Aikamoista ryöpytystä mm. omassa selviytymistarinassasi, mutta en ole malttanut pysähtyä kommentoimaan.

Tämän otsikon mukainen vapauttava tunne on säilynyt mielessäni ja kehossani edelleen. Mies pyörähti Virosta palattuaan meillä, oli yötäkin (sohvalla) ja lähti seuraavana päivänä taas viideksi viikoksi reissuun. Ollaan silti oltu melkein päivittäin yhteydessä, ihan niinkuin läheiset perheenjäsenet ovat. Miehellä on jo asunto hankittuna eli osoite, mihin täällä Suomessa suuntaa, välimatkaa noin 40 km.

Olen säilynyt tyytyväisenä sinkkuna, mikä sekin mainittakoon, kun tuntuu, että aika moni ihminen eron jälkeen suorastaan etsii uutta kumppania tai jos ei etsi, niin ainakin sellaista kaipaa. Minä en edelleenkään osaa edes kuvitella uutta miestä rinnalleni, niin hyvin viihdyn itsekseni ja tyttärien kanssa (silloin, kun sattuvat maisemissa olemaan).

Päihdelinkissä kun ollaan, niin sivutaan nyt sen verran alkoholin käyttöäkin, että itse olen useimpana viikonvaihteena nauttinut tölkin pari olutta tai muutaman lasillisen viiniä, mutta tulematta lainkaan juovuksiin. Olen hyvin iloinen, että olen löytänyt itseni kohdalla tuollaisen kohtuuden eli en edes kaipaa mitään "kunnon irtiottoa" arjesta. Mieskin kertoo pysytelleensä juomisista pääosin erossa, kuulemma vihreään teehen on tutustunut ja edelleenkin kuntoilee. Kiva niin - hänen itsensä takia.

Nyt pitää kuitenkin rientää Pilatekseen, johon en ole päässyt kolmeen edelliseen viikkoon seminaarin, flunssan ja auton äkillisen hajoamisen takia. Kaikkea on siis mahtunut minun(kin) arkeeni :P
Hemmiina ei kirj.
 

Re: Vapauttavaa, kun ei tarvi enää miettiä...

ViestiKirjoittaja Helmililjanen » 8.11.2014 12:31:50

Hemmiina kirjoitti:
Jotenkin tuli vaan tarve todeta näin "ääneen", että on se vaan ihanaa ja vapauttavaa, kun ei tarvi enää vatvoa kaikkea sitä, mitä elämä kantoi eteen, kun toinen osapuoli suhtautui juomiseen eri tavoin, kuin itse. Ei tarvi olla niin valtavan ahdistunut, kun pää ei ole tukossa kaikesta analysoinnista ja arvailusta.

Toisaalta myönnän, että JOS vaan olisin voinut suhtautua hyväksyvämmin miehen tarpeeseen ottaa olutta siinä, missä moni muukin suomalainen "duunari" (= vähintään nyt perjantai-iltaisin) tai käydä baarikierroksella päästäkseen ns. ihmisten ilmoille, niin olisimme varmaan edelleen yhdessä. Minä nimittäin ikävöin kovasti sitä miestä, jonka kanssa sain elää lähes 22 vuotta pääosin kuitenkin hyvää ja päihteetöntä elämää. Okei, hän oli/on kovin negatiivinen ja yhteiskuntakriittinen, sosiaalisesti vetäytyvä (ainakin selvänä), välillä kovinkin ärsyttävä ja v-moinen ihminen, mutta samalla luotettava ja turvallinen, arkisten vastuiden jakaja. Nyt hän on YKSIN ja se tuntuu minusta pahalta. Toisaalta tiedän, että päätökseni ottaa hänestä ero on hyvin pitkän ja tarkan harkinnan tulosta.


Hemmiina: tutustuin sinun ketjuusi nyt, kun olen vähän päässyt jaloilleni muuton jälkeen ja olen pohtinut yhteistä elämäämme. Ketjusi aloituksen fiilikset ovat niin tuttuja minullekin! Ihan kuin omasta suustani: "JOS vaan olisin voinut itse suhtautua..." Mutta sehän se vaikeus onkin, kun ei omaa itseäänkään voi muuttaa saatikka omia arvojaan. Ja ristiriitaiseksi elämän ns."hyvän alkoholistin" kanssa tekee juuri se, että kun on niitä hyviä puolia ja raittiimpina aikoina mies osaa kyllä olla hyvä kumppani tai ainakin yrittää olla sitä. Minäkin vihasin sitä itsekästä, negatiivista, yhteiskuntakriittistä, muita arvostelevaa ja veemäistä miestä, jollainen hänestä tuli kun hän joi enemmän. Mies ei siis kännissä ollut tuollainen vaan selvinpäin ollessaan niinä aikoina, kun joi joka viikonloppu, tissutteli viikolla ja jätti esim. liikunnan ihan minimiin. Muistan viimeisen ns. hyvän ajan, joka oli meillä alkukesästä, jolloin mies kuntoili, söi terveellisemmin, vietti aikaa perheen kanssa ja joi kohtuullisemmin. Silloin hänessä oli kaikkea tuota hyvää. Ja sitä minäkin kaipaan ja ikävöin vaikka ymmärrän, ettei kaksoiselämää elävää voi rakastaa tasapainoisesti :cry:
Helmililjanen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 19
Liittynyt: 5.4.2014 08:18:12

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa