Hei
Olen uusi täällä.
Mieheni on aina juonut paljon. Kaksi kertaa (mitä minä tiedän) on kussut housuihinsa ja kerran jopa olohuoneen lattialle. Näistä on jo muutama vuosi aikaa.
Kolmisen vuotta sitten aloin tietoisesti pelätä, että hänen juomisensa karkaa käsistä ja joudumme taloudellisiin vaikeuksiin. Mies on aina ollut myös mustasukkainen. Ei mahdoton, mutta turhaan.
Tämän vuoden huhtikuussa sanoin ääneen, että meistä ei ole parisuhteeseen, että haluan eron. Silloin en tiedostanut muuta kuin oman pahan oloni, sen että minulla ei ole hyvä olla.
Tuon erohalun sanomisen jälkeen vasta tajusin kuinka paljon mies juo. Hän juo lähes joka päivä itsensä känniin. Arkenakin. Viikonloppuna pullo väkeviä + muutama lonkerotölkki. Viinipönikkäkin kuluu helposti.
Pahinta on se, miten hänen luonteensa muuttuu, kun hän juo. Hänestä tulee ilkeä ja syyllistävä.
Nyt hän on alkanut syyttämään ja syyllistämään minua. Juovuksissa hän tuntuu suorastaan vihaavan minua. On haukkunut minut nyt muutaman kerran oikein kunnolla. Kuinka olen laiska ja julma jne..
Hän myös on sitä mieltä, että minulla on kaikki hyvin. Hänen puheistaan saa kuvan, kuin hän olisi kateelinen minulle. Minä kuulemma olen "voittaja". Pahinta on jankkaaminen. Samaa asiaa jankataan ja jankataan moneen kertaan ja vaikka kuinka yrittäisin puhua, hän suuttuu koska en kuulemma vastaa hänen kysymyksiinsä.
Nuo siis kännissä puhuttuja. Hän ei enää myöskään muista enää seuraavana päivänä edellisillan tapahtumia.
Ilman alkoholia mies on ihana. Huomaavainen, komea, hyvässä työssä, hemmottelee jne... Sellainen ihannemies kaikin puolin.
Aluksi tuntui, ettei mies ota tosissaan erohaluani. Nyt olen vuokrannut oman asunnon. Taloudellisesti aika kova juttu, koska maksan talomme lainanlyhennystä ja vuokraa. Tein jopa muuttoilmoituksenkin. Eropapereita en ole vielä kirjoittanut.