[Guest]

Mickan, minusta sinä et vaan ole vielä "valmis". Kestää aikansa tuota kuviota, että pystyy luopumaan miehestä, alkoholisoituneesta, entisestä hyvästä miehestä, rakkaasta.

Kaikki tuo on henkistä valmistumista loppuratkaisuun. Sitä ei voi tehdä ennen kuin on käynyt tiensä. Ja sitten kun aika on tehnyt tehtävänsä, yksilöllisesti, tiedät mitä tehdä.

Joskus alkoholisti pystyy raitistumaan, mutta se ei ole kovin yleistä. Raitistumisprosessin ohella saattaa parisuhdekin "pelastua". Minäkin odotin sitä. En halunnut missään nimessä luovuttaa.

Minä olin siinä mielessä onnekas, että mies ei ollut väkivaltainen. Päinvastoin, mitä yhteistyöhaluisin, sekin juomisen mahdollistamisen yrittämistä, luulen. En ole varma mistään alkoholistin teosta tai sanomisesta. Meni erittäin mielellään hoitoon, useita kertoja. Kävi AA:ssa ja tuli kaupan kautta sen jälkeen kotiin. Itseään vain huijaten.
Mies alkoholisoitui n. neljässä vuodessa työttömyysjaksojen aikana. Rajan yli mentyä ei ole merkitystä perheellä tai ajokortilla tai työpaikalla tai maineella. On se vaan niin rakas se alkoholi. Oli alkoholismi sairaus tai ei, läheiset taistelevat tuulimyllyjä vastaan.

Nyt ollaan asumuserossa. Ihan mielellään mies lähti ja asuu vuokra-asunnossa, kun minä jäin yhteiseen taloon, toistaiseksi. Haluaa itse hoitaa itsensä kuntoon. Ei oikein lupaavalta vaikuta.

Mutta, minä tunnen helpotusta. Ihanaa rauhaa, kun ei mahassa kourista kotiin töistä mennessä, eikä sydän hakkaa stressistä, kun ei tarvi nähdä, että taas se on juonut. Aikuiset lapset ovat helpottuneita ja iloisempia, kun näkevät minun paremman voinnin. Jostakin muistan lukeneeni, että alkoholisti puolisoineen on kuin kaksi kävelemässä heikolla jäällä kohti sulaa. Toinen voi kääntyä takaisin.

Tämä oli oikea ratkaisu. Pelkäsin sitä, mutten ollut valmis, ennen kuin tarpeeksi oli katsottu, ja yritetty auttaa.
On surullista, ettei elämä jatkunut yhdessä, kuten olin luullut. Rakkaus hävisi jossain välissä. Sen tilalle tuli ensin suuttumus, sitten raivo, huoli, epätoivo, suru, säälikin, lopulta luovutus.

Alkoholistia ei voi kukaan muu raitistaa. Kahva on tynnyrin sisäpuolella.

[AgainAgain]

Omassa kodissa katoaa se tunne että kävelee heikoilla jäillä. Hyvä vertaus tuo.

[Mickan]

tänään mietin taas tosissani oman elämän aloittamista. voisi olla omassa kodissa pelkäämättä.
olen huomannut kuinka kroppani reagoi kun mies on umpikännissä. vaikkei ole uhkaava. silti menee vatsa sekaisin ja jännitän pysyykö hyvällä tuulella vai ei.
eihän tässä ole mitään järkeä. tiedän sen itsekin. mutta mitä jos se muuttuukin? mitä jos. mitä jos. kuukausi oli hyvää aikaa. nyt taas putki päällä. en kestä sitä kännissä. en enää lainkaan.

[Onnenonkija]

Niin, kyllähän alkoholisti voi raitistua, on se mahdollista. Mutta se taitaa vaatia aina sen pohjakosketuksen ensin. Minä raitistuin, kun sairastuin maksakirroosiin verrattain nuorena, päälle kolmikymppisenä. Se oli pakkovalinta siis; kuolema tai raittius.

Mietin vaan, että haluatko oikeasti jäädä katsomaan, mikä se miehesi pohjakosketus on...? Tuota väkivaltaa kun nyt jo on, ja sehän tuppaa vaan lisääntymään ajan kanssa. Entä, jos miehesi pohjakosketus onkin se, että sinä pääset hengestäsi?!

Olen miettinyt miettimästä päästyänikin, olisivatko minun läheiseni voineet minua auttaa jotenkin raitistumaan ennen sairautta. Niin, en tiedä, oikeasti. Tuskinpa vaan. Äitini yritti minulle puhua, huomasi aiemmin jo sairaudenkin merkit, enkä silti ottanut hänen sanojaan kuuleviin korviini. "Lopeta se jankutus", "en ole tänäänkään juonut kuin määrän x" jne. Kaikki juoppojen puolisot varmasti tietävät, että puhuminen on yhtä tyhjän kanssa.

Erouhkailu? Niin, täältä luettuna: puoliso valitsee silti useimmiten sen pullon. Ja täältä olen lukenut, ettei uhkailu tehoa jos sitä ei ole valmis toteuttamaan.

En tiedä, mitä se tukeminen sitten olisi. Itselläni sairaus eteni niin nopeasti, että jälkeen päin ajatellen niitä "järjettömiä" vuosia oli "vain" pari... Se tissuttelu tietysti alkoi heti täysi-ikäisenä, jatkui sellaisenaan ehkä kymmenen vuotta. Sitten juominen parin, kolmen, varmaan korkeintaan neljän vuoden ajan paheni ja jatkui lopulta koko ajan, aamusta iltaan. En tiedä, mitä elämäni nyt olisi, jos sairaus ei olisi pysäyttänyt. Tosin, joku muu elin olisi maksan sijaan varmasti pettänyt. Miehenikin inhosi juomistani, nalkutti minulle. Mutta en tiedä, mitä hänkään olisi tehnyt, ellei sairauteni olisi pysäyttänyt juomista. Minun kohdallani kaikki meni niin nopeasti, verrattuna siihen, että toiset taistelevat ongelman kanssa kaksi-kolmekymmentä vuotta!

Niin, unohduin lörpöttelemään enkä tainnut paljoakaan sinua auttaa. Mutta syy, miksi kirjoitin alun perin, on se, että varo sitä alkkiksen pohjakosketusta! Sillä raitistumisella saattaakin olla liian kova hinta.

[Mickan]

luulin pohjan olevan se alkoholinhuuruinen pahoinpitely. mutta se pelästytti hetkeksi. sitä minäkin olen ajatellut, että joko mies juo itsensä hengiltä tai minä kuolen. erolla en ole uhkaillut kun tiedän etten sitä toteuttaisi. ainakaan vielä. välillä on parempia aikoja. mutta kun pahempia aikoja tulee ne tuntuvat niin paljon pahemmilta. minulle. kun mietin että olisin voinut lähteä jo aikaisemmin. tuntuu että kierretään samaa kehää ympäri ja ympäri.

kirjoitan tänne vähän kuin päiväkirjaan. puran ajatuksiani.

[Mickan]

oma äitini ei tiedä mitä on tapahtunut mutta on huomannut alkoholismin. tänään kysyi kuinka kauan katselen sitä juoppoa. sanoin että kunnes juo itsensä hengiltä.

olen surullinen. oma äitini näkee etten ole onnellinen. juuri nyt.

[mistress]

Hei olisiko sinun paikkakunnallasi keskusteluapua saatavana? Ainakin joku auttava puhelin varmaan löytyy. Itse sain apua kriisikeskuksesta pahoinpitelyn jälkeen, entinen puolisoni kävi kerran, eikä halunnut jatkaa asian selvittelyä.. keskustelut ammattilaisen kanssa avaa silmiä ja auttaa henkisellä tasolla eroamisessa ja itsensä pelastamisessa paljon.. ja kun nämä asiat on heille tuttuja ja jokapäiväisiä.. Itkeäkin siellä voi ja pohtia syitä, miksi lähteminen tuntuu vaikealla.. parhaimmillaan voimaantuu ja silmät aukeaa ja tajuaa, mitä itse haluaa.. Jatkaa ja "yrittää" vaiko tosiaan saada oman elämän. Kukaan ei sielläkään "pakota" tekemään yhtään mitään vaan itse saa apua pohtimiseen.
Voimia sinulle! <3
Meitä on valitettavan paljon, eikä avun hakemista tarvitse hävetä.

[Mickan]

varmasti löytyy numero johon soittaa. yritän ymmärtää tuota sairautta. sydämeen sattuu kuinka se muuttaa ihanan ihmisen aivan käsittämättömän erilaiseksi. uskomatonta. hyvinä aikoina en voisi kuvitellakaan jättäväni sitä ihmistä. toisaalta huonoina aikoina...

[paska vaimo]

Kyllä. Alkoholi muuttaa juovan aivoja. Alkuun vain hetkellisesti mutta kun on tarpeeksi pitkään juotu niin se muutos on pysyvää ja siitä toipuminen vaatii täyden raittiuden ja kestää pitkään.
Toivon että tilanteenne alkaa ratketa johonkin suuntaan. Että miehesi oikeasti raitistuisi (onko se mahdollista?) tai että sinä olisit valmis lähtemään. Jos väkivalta lisääntyy, älä odota enää. Et koskaan tiedä milloin tulee se viimeinen lyönti joka vie henkesi.
Voimia sulle, Mickan.

[Mickan]

hei taas,
tässä on kaikenlaista tapahtunut. kesä on mennyt. poliisit jouduin kerran kutsumaan. sen verran pelottava tilanne. sen jälkeen mies lähti katkolle. oli siellä muutaman päivän. uskoin sen jäävän sinne kuukaudeksi vähintään. ei kestänyt. "olla siellä työttömien seurassa". kävi puhumassa jussityössä. sanoi siitä olevan apua. vaihtoi ykköseen. siis juo vain ykköolutta. nyt huomaan, että masennus painaa taas päälle. mutta pidän hyvänä asiana sitä että ei ole kännissä koko ajan.

asiasta kolmanteen. katsoin juuri toistamiseen areenasta yläkerran tuula -dokkarin. taas itketti. näen itseni siinä. parinkymmenen vuoden kuluttua.

onko kukaan muu katsonut kyseistä dokkaria ja onko mielipiteitä siitä?

pelottaa kun näen samat käyttäytymismallit itsessäni.

sen verran on tapahtunut, että olen äidilleni kertonut alkoholismista. en väkivallasta. askel sekin.

[paska vaimo]

Hei Mickan, oon miettinyt että miten jakselet... Lähtisikö miehesi Minnesota-hoitoon? Siellä on tavoitteena täysraittius. Se on rankka hoito, olen kuullut, mutta se herättää useimmat lopettamaan juomisen.
Ehkä sun täytyy vielä kypsyä ajatukseen itsekin. Se ottaa aikansa. Kunpa voisimme olla varmoja että voit olla turvassa kotonasi. Se mua tässä huolestuttaa eniten.

[Mickan]

minnesotasta on puhuttu. miehen perhe olisi valmis avustamaan hoidon kustannuksissa. omat kaverinsa ovat puhuneet siitä. että maksaisivat hoidon. mutta ei vieläkään näytä siltä että olisi sen aika.

mulla tuntuu hermot olevan kireänä. en jaksa kiukuttelua ja mielialanvaihteluita. haluan itsekin vain nukkua ettei tarvitsisi katsella toisen oikuttelua. välillä tuntuu että on ilo mennyt elämästä.

kesän jälkeen olen ollut turvassa. silloin en ollut. ensimmäistä kertaa kutsuin tosiaan poliisit. näiden tapahtumien jälkeen itkettiin ja puhuttiin jne bla bla. mutta ei tosiaan paria päivää pidempään kestänyt katkolla.

on päiviä kun olen itsekin masentunut ja haluan vain nukkua. toisen kiukuttelu ja velttoilu tarttuu. toisina päivinä olen kurkkuani myöten täynnä hänen pillinsä mukaan hyppelyä. sitä että aina on oltava tölkki kädessä. ellei nuku. vaikka onki ykköstä. mutta silti. ja vituttaa se oma passaaminen.

mutta enää en pelkää. ennen pelkäsin. kun promilleja oli veressä, liikaa. silloin pelkäsin. silloin en voinut sanoa vastaan. nyt voin.

mutta olenko onnellinen. en aivan kokonaan. elämäntilanne muutenkin rassaa. asumisjärjestelyt rassaa. huoh.

[Hemmiina ei kirj.]

Tiedäthän, mickan, että kaksi ykköspulloa vastaa yhtä nelosolutta? Ei tuo ykkösen juominen ole tavallaan mikään ratkaisua, pitäisi siirtyä alkoholittomaan olueeseen. Toki on hyvä, jos välillä riittää pelkkä ykkönenkin, koska eihän se kuitenkaan sekoita päätä samalla tapaa, kuin vahvempi olut.

Voimia elämässäsi, ei tässä nyt muuta osaa sanoa, koska eiköhän ne sanat ole moni jo sanonutkin...

[Next]

Hei Mickan ja muut!

Olen (ja olen ollut) samankaltaisessa tilanteessa, erotuksena että mieheni käytös on ollut agressiivista muttei väkivaltaista ja meillä on pieni vauva.

Minäkin ennen ajattelin että niitä hyviä aikoja on riittävästi kumoamaan ne huonot alleen. Hyvinä aikoina, heti juomattomuuslupausten (ja viinasta mietoihin siirtymislupausten) jälkeen uskoin Joka kerta että nyt elämämme kääntyy parempaan. Kävikin päinvastoin. Niitä pelottavia, kun mies oli arvaamaton kännissä, öitä tuli yhä enemmän. Eikä oman rakkaan rappiota (lihominen, ihon huonokunto, vatsavaivat, syömättömyys, käsien vapina, unettomuus jne) ollut enää kiva seurata kun mitkään omat teot eivät auttaneet.

Tajusin, ettei omilla teoillani tai tekemättä jättämisillä ollut mitään vaikutusta juomiseen tai juomattomuuteen. Ymmärsin, että hän lopettaa juomisen vasta sitten, kun on juonut tarpeeksi. Viimeinen "tapa auttaa" on minulta jättää mies toiselle paikkakunnalle. Toivon että se riittäisi "Pohjaksi" ja hän tajuaisi lopettaa viinalla läträyksen kun menettää perheensä. Jos ei tajua, niin olen ainakin pelastanut itseni ja lapseni!

Muista, että päätös jonka teet nyt, ei tarvitse kattaa koko lopun elämää eli jos miehesi raitistuisi, voithan aina palata yhteen.

Olen muutaman kerran miettinyt miksi perustin perheen alkkiksen kanssa, vaikka periaatteessa kaikki faktat olivat jo tiedossa. Niitä kuuluisia "pohjia" oli tullut jo riittävästi minun makuuni. Mutta vaikka minulla olisi ollut silloin kaikki tämä tieto tähän astisesta elämästä ja haasteistamme, olisin luultavasti toiminut samoin ja jatkanut yhteistä elämää tähän saakka. Olihan ne ihanat yhteiset hetket ja se yhteenkuuluvuuden tunne, jotain sanoinkuvaamatonta.

Määrittele kipurajasi ja se minkälaisen elämän haluat elää. Tämän ainoan! Toimi sen mukaan. Päätöksesi syntyy, kun olet siihen valmis! Voimia päiviisi!

[Mickan]

palasin tänne kun googlailin miten erota alkoholistista. paljon on topahtunut. ei kuitenkaan niin paljon, että alkkis olisi hakeutunut hoitoon. muutimme toiselle paikkakunnalle. ja saimme perheenlisäystä. jo raskausaikana oli tilanne jonka olisi pitänyt johtaa eroon. kynnys soittaa poliisit on olematon. meni puoli vuotta että alkkis edes ymmärsi mitä on menettämässä. mutta tilanne on kai pahentunut. ykkösoluesta siirrytty kolmoseen. ei juo kotona enää. koska tietää että soitan poliisit jos tulee kännissä tänne. en tiedä missä juo. pääasia ettei ole täällä.

olen niin monet kerrat miettinyt lähtöä. mutta niinkin tyhmältä kun se kuulostaa niin taloudellisista syistä olen vielä tässä. en halua että pieni lapseni kasvaa alkkiksen kanssa. ja väkivallan kierre katkeaa tähän sukupolveen (miehen isä hakkasi vaimoaan, isän isä samoin). en halua että oma lapsi valitsee joskus samanlaisen puolison kuin oma isänsä.

no. päivä kerrallaan mennään. haaveilen muuttamisesta. vuosi sitten vasta muutin(mme).

sellaista tänne.