[Mickan]

Olinpa kirjoittanut optimistisen otsikon. Pari kertaa on raitistuminen otettu puheeksi ja koskaan ei ole oikea hetki. Ehkä joskus, mutta ei nyt.

Eilen oli kädet kurkulla ja pelkäsin lyöntiä. Sitä ei tullut. Odotin, että mies sammuu. Tänään ei olla puhuttu. Tiedättekö, kuinka yö pyyhkii pahat asiat mielestä? Sitä kai toivoo kaiken olleen pahaa unta. Mutta valitettavasti kaikki on totta. En oikein tiedä mitä ajatella. Pelkäsin eilen niin paljon, että pyysin naapuria soittamaan poliisit. Sitten tulin toisiin aatoksiin järkeillen että mitään ei ollut tapahtunut ja kytät kävisivät ehkä ovella ja toivottaisivat huvää illan jatkoa. Järkeilin myös, että siitä tulisi isompi show ja olisi parempi vain olla hiljaa, teeskennellä että kaikki on ok ja odottaa että tuo sammuu. Niin tein.

Joinakin päivinä olen haaveillut omasta pikkutalosta jossain kaukana. Ja toisina päivinä olen onnellinen. Melko sekavaa, eikö?

[Vieras]

Jos olisit silloin lähtenyt ja jättänyt juopon, kun ensimmäisen kirjoituksen teit, niin sun uusi parempi elämä olisi hyvällä alulla jo. Tee nyt viisaasti ja lähde siitä suhteesta. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä loppuelämää parantavia ratkaisuja, mutta elämä on liian lyhyt haitallisiin ihmissuhteisiin.

[Mickan]

Onhan se aina helppoa sivustaseuraavan neuvoa toista. Olen itsekin siihen sortunut. Aikaisemminkin olen sen sanonut, tai jos en ole niin ainakin ajatellut, en ole valmis luovuttamaan. Voi olla, että jonain päivänä luen näitä viestejä ja ihmettelen miksen tehnyt ratkaisuja aiemmin. Tai sitten en. Ei ole tapana katua elettyä elämää.

En kaipaa sääliä, enkä neuvoja. Ehkä välillä tsemppiä ja rohkaisua. Haluan uskoa hyvään ihmisissä.

On tässä oikeasti ollut putkia, jolloin mietin että lähden. Sanoinkin siitä miehelle. Sitten on taas ollut parempaa aikaa. Eilinen oli ensimmäinen kerta viime syksyn pahoinpitelyn jälkeen että hän satutti minua niin henkisesti kuin fyysisesti.

En osaa ajatella asioita huomista päivää pidemmälle. Joten jätä se -neuvot voi jättää kirjoittamatta.

[Apua saatavilla]

Hei, jos miehesi on juonut jo noin pitkään päivittäin, yksin on vaikea päästä irti. Oletteko hakeneet apua a-klinikalta? Myös sinä voit saada tukihenkilön sieltä. A-klinikalla erialisia ryhmiä, terapiaa jne. Tai ohjausta intensiivisempään terapiaan. Tsemppiä!

[Narrinen]

Alkoholisti tai ei, humalassa tai selvin päin - väkivaltaa ei pidä sietää. Se pahenee kerta kerran jälkeen. Häpeä, syyllisyys ja alistaminen murskaavat vahvimmatkin väkivallan kohteeksi jatkuvasti joutuvat.

Kannattaa kyllä kysyä itseltään, kuinka kauan antaa toisen kiusata itseään. Ja miksi?

[Mickan]

Eihän tuo muistanut eden mitä oli tapahtunut. Ei mulla muuta. Päivä kerrallaan eteenpäin.

[Mickan]

Narriselle vastan sen verran, että väkivalta en ole piilotellut kuin omalta äidiltäni. Anoppi tietää ja lähimmät naapurit. Anoppi neuvoi olemaan asiassa heti avoin eikä peitellä mitään, sillä minä en ole tehnyt mitään mitä pitäisi hävetä. Hän onkin ollut ainoa ihminen jolle asiasta olen voinut puhua. Itse saman läpikäyneenä tietää mistä puhun.

[Vieras]

Miten uskallat jäädä??!!
Mitä jos seuraavalla kerralla lyödään liian kovaa tai kuristetaan hetken liian kauan? Tuohon ei enää sovellu pikku hiljaa tai päivä kerrallaan- ajattelu.
Rakasta itseäsi ja ainutkertaista elämääsi. Lähde turvaan.

[Akvara]

Väkivaltaan kannattaa aina suhtautua vakavasti. Se harvoin loppuu itsestään ja lisäksi sillä on tapana raaistua.

Naisten Linja on erikoistunut auttamaan väkivaltaa kokeneita tai siitä huolestuneita naisia. Suosittelen soittamaan. Sinne voi soittaa nimettömänä eikä soittaminen sido mihinkään. Siellä ei neuvota lähtemään suhteesta (sen päätöksen voit tehdä vain sinä), vaan autetaan siten kuin sinä itse haluat.

Olen samaa mieltä siitä, että väkivallan kanssa ei kannata tuudittautua "päivä kerrallaan"-ajatteluun. Kyse on erittäin vakavasta asiasta, jolle kannattaa aktiivisesti tehdä jotain.

[Mickan]

Uskallan jäädä, koska toista kertaa (lyöntiä) ei ole tullut. Eikä sitä ole tarvinnut ennen lauantaita pelätäkään. Tosin silloinkaan en lyöntiä pelännyt.

Myönnän, että aikaisemmin olin samaa mieltä. Että minä ainakin lähtisin ekasta lyönnistä. Helppo puhua. Todennäköisesti siitä toisesta lyönnistä lähtisinkin. Toivon tosiaan, ettei sitä tule. Sillä en haluaisi lähteä.

[Sivusta seuraaja]

Uskallan jäädä, koska toista kertaa (lyöntiä) ei ole tullut. Eikä sitä ole tarvinnut ennen lauantaita pelätäkään. Tosin silloinkaan en lyöntiä pelännyt.

Myönnän, että aikaisemmin olin samaa mieltä. Että minä ainakin lähtisin ekasta lyönnistä. Helppo puhua. Todennäköisesti siitä toisesta lyönnistä lähtisinkin. Toivon tosiaan, ettei sitä tule. Sillä en haluaisi lähteä.

Pelkäätkö yksin jäämistä enemmän kuin henkistä ja fyysistä väkivaltaa?

[Ihan yksin]

Miten uskallat jäädä??!!
Mitä jos seuraavalla kerralla lyödään liian kovaa tai kuristetaan hetken liian kauan? Tuohon ei enää sovellu pikku hiljaa tai päivä kerrallaan- ajattelu.
Rakasta itseäsi ja ainutkertaista elämääsi. Lähde turvaan.

Kaikilla ei ole sitä "turvaa" missään.

[mistress]

Mickan <3
Joskus ensimmäinenkin väkivalta voi olla viimeinen... siis uhrille eli kuolee tai vammautuu. Usein kuitenkin kynnys väkivaltaan koko ajan laskee ja väkivalta raaistuu. Ensin haukkumista ja uhkailua, sitten ravistelua, lyömistä ja siitä vaan pahempaa. Se on väkivallan luonne ja alkoholi plokkaa aivoista estävät mekanismit eli kontrollin.. Siis pahimmillaan.


Tosiaan se "turva" pitäisi löytää itsestään, omasta sisimmästään ja toki olisi saatava joku oma rauhallinen paikka. Tässäkin on usein hankaluutena se, että juoppo aikalailla kilahtaa ja "pahenee" kun alkaa pelastaa itseään ja muuttaa kenties hänen näkökulmastaa hyvää järjestelyä (kotityöt, saatavilla oleva seksi jne) Höpin
ät ja lepyttelyt ja rakkauden vannomiset voi joskus olla vailla merkitystä ja toimia vaan juopon itsekäiden motiivien palvelijana eli saada puolison uskomaan jotain... että rakastaa ja aikoo muuttua.

Toisten tilanteista ei tietenkään tiedä. Alkoholismissa ja läheisriippuvuudessa ja vääristyneissä ihmissuhteissa on usein samaa kaavaa.. Näin itse, kun asia ei enää itselle ole akuutti, näkee kauempaa omaakin tilannetta erilailla.

Voimia Sinulle! Aseta oma hyvinvointisi ykkösasiaksi itsellesi!

[AgainAgain]

Oma asunto, sinne pääsee turvaan. Mieluiten mahdollisimman kaukana.

[jellonatar]

Näinhän se on että alkoholisti tahtoisi pitää kaiken itsellään,siis vaimon ja alkoholin..ja yrittää sitä viimeiseen punaiseen asti...siis loppujen lopuksi väkivalta tulee kuvioon mukaan ,kun ei muita keinoja enää ole..Minua ei koskaan kerennyt lyödä vaikka oli läheltäpiti tilanne..On oma asunto,josta olen kiitollinen nyt...alkoholismi on hänellä jo niin pitkällä että ei todennäköisesti itse siitä suosta pääse kaikkien tukitoimien ja hoitojenkaan jälkeen,ei ole tahtotilaa...Syvä masennus mukaan lukien.niin surullista kun se onkin..