Olet täällä

Kuinka tuette lapsia

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Kuinka tuette lapsia

ViestiKirjoittaja mamo » 24.9.2015 11:17:07

Kuinka tuette lapsia jaksamaan? Jos toinen vanhempi on alkoholisti, juo viikonloppuisin, joskus koko viikonlopun putkeen käymättä kotona välillä.

Meillä arkena ei sentään juoda, mutta viikonloppuna menee yleensä ainakin yksi ilta ryyppämiseen ja seuraava päivä sovan pohjalla. Joskus tosiaan koko viikonlopun menee reissuillaan ja usein sen jälkeen tulee vielä lasten hereillä ollessa kaatokännissä kotiin. Itse olen väsynyt tuohon touhuun ja siksi usein pahalla päällä ja tiuskin lapsillekin.

Lapset tietysti kyselevät missä isä on ja koska tulee. Oon kolmisen vuotta puhunut lapsille (nyt 7 ja 5 vuotiaat sekä 10v, joka miehen aiemmasta suhteesta), että iskä juo kaljaa ja ei osaa lopettaa sitä ajoissa vaan unohtaa sitten että kotiin olisi pitänyt tulla. Halusin niille jonkun "syyllisen" siihen iskän katoamiseen.
Nyt oon huomannut, että iskän reissujen jälkeen lapset on enemmän vaan ripustautuneita muhun. Näkevät painajaisia yöllä ja huutavat äitiä, pienempi nukkuu vieressä. Kauppaankin jos lähden yksin, pitää halia ja pussata moneen kertaan, ihan kuin olisin viikon poissa. Silloin kun vielä jaksoin itse käydä joskus kavereiden kanssa illalla jossain, kyselivät jo etukäteen koska tulen ja tulenko varmasti aamuksi kotiin. Ihan kuin pelkisivät että mäkin lähden moneksi päiväksi. Tuo 10v, joka meillä joka2. viikonloppu, on ollut todella huolissaan että isä esim. kuolee viinan takia, ymmärtäähän tuon ikäinen jo asioita aivan eritavalla..

Kulissit on kunnossa perhe-elämän suhteen. Mies hoitaa lasten kuljetuksia ja joskus kun oikein kylään ollaan lähdetty, haluaa hoitaa kaikki lapsiin liittyvät asiat. Esimerkiksi puhuu ääneen kuinka hän voi lähteä töistä aiemmin jos tarvitsee lapsen kaverisynttäreitä varten vaikkapa siivota. Puhuu lapsille, kuinka ensi kesänä mennään sinne ja tänne lomalla ja ostetaan sitä ja tätä. Ja kuinka HÄN ostaa lapselle uudet lenkkarit tai sukkahousut.

Todellisuudessa kyseisenä päivänä ilmoittaa mulle, että ei mitenkään voi lähteä yhtään aikaisemmin. Illat yleensä makaa sohvalla ja katsoo telkkaria tai renkkaa puhelintaan.
Ruuan kyllä tekee ja siivoaa keittiön (koska jo 10v sitten sanoin, että jos ei mun tekemä ruoka kelpaa, niin voi sitten tehdä sen itse).
Lasten iltapesut ovat 6pv viikosta mun vastuulla. Samoin varuste-/vaatehankinnat, nyt vain olen liian usein joutunut sanomaan, että yritetään vielä korjata ne, kun ei äitillä ole rahaa ostaa uusia.
Sitä en ole lapsille kertonut että rahaa ei ole siksi, kun iskä juo ne. En kuitenkaan halua mustamaalata laspille isäänsä. Lupaukset jäävät lunastamatta, koska ei olekaan rahaa reissuihin. Esikoiselleen (aiemmasta suhteesta) "maksoi" viikkorahaa, jonka maksoi kerrallaan esim. pleikkaria ostaessa. Yhteiset lapset eivät saa viikkorahoja tmv. Eivätkä pelikonsoleita, eivätkä uudenkarheita urheiluvälineitä.
Mies saattaa jopa arvostella lapsiaan tai mua lasten kuullen, niin että siitä tulee kohteelle aina todella paha mieli. Jossain vaiheessa lapsetkin olivat sitä mieltä, että äitillä on armeijakuri, kun yritin hallita arkea kahden pienen lapsen ja yhden lisälapsen kanssa.

Tällä hetkellä omassa mielessä ero on ainoa oikea ratkaisu, koska mies ei ole puheistaan huolimatta hakeutunut hoitoon. Viimeisin kommentti oli, että mitään antabusta hän ei ainakaan ala syömään, vaikka puhuin vain päihdetyöntekijän ajanvaraamisesta. Talous asiat on aika kuralla, oon joutunut ottamaan lainaa maksaakseni laskut ja sitä on kertynyt vuosien varrella tonni/vuosi. Ja kaikki velka vain mun nimissä.
Tuo mies ei vaan ilmeisesti ymmärrä kokonaiskuvaa. Sitä, kuinka väsynyt olen, miksi ärähtelen lapsille välillä turhastakin, ja miksen ole kiinnostunut lähtemään hänen kanssaan viettämään viikonloppuiltaa. Olen noista asioista kertonutkin sille ajatuksiani. Sitä en ole vielä kertonut, että vihaan juomista siinämäärin, että tahdo itsekään enää juoda sellaista määrää, että saisin pääni kipeäksi. Mielestäni kolme pientä tölkillistä kaljaa tai siideriä riittää pe tai la iltana oikein hyvin "nautiskeluun" illan rauhasta. Enkä ole uskaltanut vielä ottaa puheeksi lasten oireilua, koska pelkään vastahyökkäystä.
mamo
 

Re: Kuinka tuette lapsia

ViestiKirjoittaja Ääliö » 12.7.2018 08:01:47

Nostan tätä aihetta, joka painaa mieltäni. Lasten tukeminen tässä perhehelvetissä. Itsellä hyvin samankaltainen tilanne, kuin kirjoittajalla. Lapset 3, 5 ja 12. Kaksi isompaa jo tajuaa, että kaikki ei todellakaan ole hyvin, pienempi katsoo vierestä silmät pyöreinä. Riitoja on juomisen ja siitä johtuvan itsekkyyden vuoksi paljon, kun minä en vaan jaksa hyväksyä ja olla hiljaa. Kaksi asuntoa jo käytössä ja vaikka se on tilannetta jossain vaiheessa rauhoittanut, niin väärinhän se on että perhe poistuu paikalta, kun juhlat alkaa. Tiedän, että tämä on tekohengitysratkaisu ja viimeinen keino pitää perhe koossa mutta viime aikoina se ei tunnu enää itselleni riittävän. Koen, että meitä kohdellaan huonosti, isä on itsekäs valitessaan viinan ja vapaa-ajan oman perheen edelle ja sen takia alan räjähtelemään, taas.

Vanhimmalle lapselle olen selittänyt faktat faktoina mutta nuo kaksi pienempää... miten tukea pieniä lapsia tässä vaikeassa tilanteessa, jossa ei meinaa oma jaksaminen riittää (päävastuu lapsista kokoajan, vähän omaa aikaa, isä ei ota oma-aloitteisesti ohjia kösiin kotona vaan olettaa, että minä hoidan), sen takia tulee riitoja ja lapsille on vaikea selittää, mikä on suurin syy siihen ettei äiti jaksa.
Ääliö
 

Re: Kuinka tuette lapsia

ViestiKirjoittaja Vieras » 12.7.2018 08:47:05

Huomenta. Ihan kuin oma menneisyys. Ja siitä kannoin syyllisyyttä, kunnes tajusin että elämä on kimuranttia. Ihmisen tunteet ovat kummallisia, eivät aina järkeä tottele. Ja ainahan sitä yrittää suojella lapsia pahuudelta, muttei kuitenkaan onnistu täysin.
Hyvinhän sinä olet toiminut ja aloittajakin. Suojelet kaikista pahimmilta törkeyksiltä. Mutta joskus totuus voi olla parempi kuin valehteleminen alkoholistin puolesta, pidemmän päälle se valheellisuus satuttaa ehkä kaikkia. Ei niitä alkohlistin tekemisiä tarvitse peittää, vaikkei niitä tarvitse juorutakaan. Oman lapseni kohdalla tein viimein niin että kerroin totuuden sukulaisille, että lapseni ei elä niinkuin kunnon kansalainen pitäisi. Loppui peittely ja selittely miksei ole töissä tai koulussa. Helpotti suunnattomasti.
Vieras
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa