Olet täällä

Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

ViestiKirjoittaja Pieni nainen » 11.8.2018 14:33:03

Liekkö tuo itsemurhalla uhoominen yleistä? Minun ex myös kännissä siitä puhui. En kyllä uskonutkaan, että sellaista tekis. No nyt sillä tuntuu pyyhkivän hyvin. Hieno juttu :) kyllä ne aina jaloilleen pääsee vaikka miten syyllistäisivät.
Pieni nainen
 

Re: Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

ViestiKirjoittaja raakku » 11.8.2018 21:34:21

Sama tilanne Luotanko. Meillä on myös uusperhe, minulla lapsia edellisestä liitosta, yhteisiä ei onneksi ole. Tuo kireys ja "kasvattaminen"on niin tuttua. Humalassa ja selvänä. Joku luonnevika näillä on varmaan alunperin ja lisää tulee myrkyistä. Pistää vihaksi ja veetutta, kun selittää puhelimessa juomisen syitä. Niitähän juopolla riittää. Mikäköhän riittäisi syyksi juomisen lopettamiseen kun aviovaimo, perhe, koti, lapset, työ ym. ei riitä syyksi? Nyt otan etäisyyttä enkä enää kuuntele.
raakku
 

Re: Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

ViestiKirjoittaja Luotanko » 12.8.2018 09:40:14

Pieni nainen, kyllä se taitaa olla aika yleistä se itsemurhalla uhkailu. Kun on niin syyllinen ja luuseriolo, tuolla voi kääntää itsensä uhriksi. Läheisriippuvainen on minun alkkarini ainakin, kuten minäkin. Se hylkäämisen pelko varmaan myös laittaa niitä uhkailuja suusta tulemaan. Tiedä sitten.

Raakku. Niin, juomisen lopettaminen onnistuu vain jos alkkari sitä itse tarpeeksi haluaa. Ei muiden takia. Ja on se lopettaminen sittenkin todella vaikeaa. Uusperheessä kuvio on vieläkin vaikeampaa kuin ns. ydinperheessä. Läheisenä sä olet koko ajan ikäänkuin kahden tulen välissä, se on HIRVEETÄ. Vannon, että en kenenkään kanssa muuta saman katon alle, ainakaan niin pitkään aikaan kun mun lapset asuvat kotona.
Luotanko
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 43
Liittynyt: 21.1.2016 17:07:53

Re: Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

ViestiKirjoittaja Luotanko » 14.8.2018 06:48:59

Jatkan tähän ketjuun. En tiedä olisiko pitänyt aloittaa uusi ketju, mutta tähän samaistuin niin paljon.
Tuleva ex on tulossa ”jakamaan” maallista omaisuutta tänään. Lähinnä huonekaluja sulle-mulle tyyliin.
Hän kertoi minulle eilen, että oli sovitellut hirttoköyttä kaulaansa :( joku krapulapäivä. Se oli muuttunut nauruksi ja hän oli lähtenyt sen sijaan juomaan. On tosi epävakaalla pohjalla. Alkoi pelottamaan, että tekee kännissä vielä ton. Olen yrittänyt sanoa, että ei niin voi tehdä omille lapsilleen ja lapsenlapselle. Eikä minulle. On ihan hukassa, ei saa otetta mistään. On mennyt kohta työpaikka, ei kykene enää siihen työhön, avioliitto on mennyt jo ja koti. Tiedänhän minä, että hänen on itse itsensä nostettava tuolta suosta, mutta pelottaa.
Luotanko
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 43
Liittynyt: 21.1.2016 17:07:53

Re: Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

ViestiKirjoittaja Luotanko » 17.8.2018 18:11:27

Minä taas täällä, itekseni puran kaikkea...
Äkkiä se mies toipui. Köysi vaihtui Tinderiin :lol: Kännissä siellä solmii uusia suhteita. Oikein kehui mulle kuinka paljon tulee treffikutsuja. On se kyllä hyvä! Mut oikeesti se on hyvä, päästään irti toisistamme. Toivottavasti nää naiset ovat tarkkoja. Ovat niin hyvä salaamaan tuon alkoholismin. Mutta tuleehan se esiin sit lopulta.
Luotanko
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 43
Liittynyt: 21.1.2016 17:07:53

Re: Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

ViestiKirjoittaja Laventeli » 17.8.2018 18:55:56

Vähän kyllä nauratti tuo köysi vaihtui tinderiin-ihmeparantuminen, vaikka ei saisi vakavalle asialle nauraa, mutta varmaan ymmärrät.

Kyllä ne ongelmat siirtyy seuraavaankin suhteeseen ja jos jostain syystä eivät siirtyisi, no silloin kai pitäisi olla iloinen toisen puolesta. :?:
Laventeli
 

Re: Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

ViestiKirjoittaja Luotanko » 17.8.2018 19:02:00

Saa nauraa, niin minäkin nauroin.
Juu, katos jos se uusi nainen oliskin NIIN IHANA , että ei tarvis enää päätään sekottaa alkoholilla kun se menis sekaisin jo siitä naisesta!?! :D Onneksi mä tiedän aika hyvin mitä tuo alkoholismi on. Ja kyllä minä oikeasti toivon, että saisi raittiuden ja hyvän elämän, mutta onnistuuko se heti uuteen suhteeseen hyppäämällä. Ilman että toipuu erosta, alkoholismista, kaikesta. :?:
Luotanko
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 43
Liittynyt: 21.1.2016 17:07:53

Re: Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

ViestiKirjoittaja Laventeli » 19.8.2018 09:07:44

Luotanko, niin just. Eipä ne ongelmat siitä käsittelemättä häviä, vaikka ne laittaisi taka-alalle ja hyppäisi suoraan uuteen suhteeseen.

Ketjun aloittajasta Hukkamielestä ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Toivottavasti kaikki on hyvin.
Laventeli
 

Re: Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

ViestiKirjoittaja pohdiskelija_ » 19.8.2018 18:21:22

Laventeli kirjoitti:
Ketjun aloittajasta Hukkamielestä ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Toivottavasti kaikki on hyvin.


Tuota minäkin olen miettinyt.. Vaikutti jokseenkin hankalalle Hukkamielen tule ex-puoliso ja toisaalta koko tilanne. No jospa kaikki on hyvin ja korkeintaan kyse jonkinasteisesta väsähtämisestä/romahtamisesta.. Joskushan nipin napin jaksaa juuri niin kauan kuin on pakko ja sitten iskee kriisi, väsymys ja muu tuska, kun akuutti tilanne on ohi. Jospa Hukkamieli pikkuhiljaa toipuu ja palaa kertomaan kenties iloisia uutisa uudesta elämästään.

Laventeli kirjoitti:Vähän kyllä nauratti tuo köysi vaihtui tinderiin-ihmeparantuminen, vaikka ei saisi vakavalle asialle nauraa, mutta varmaan ymmärrät.

Kyllä ne ongelmat siirtyy seuraavaankin suhteeseen ja jos jostain syystä eivät siirtyisi, no silloin kai pitäisi olla iloinen toisen puolesta. :?:


Naurattaa tuo minuakin. Eipä kaulakiikkumietteet sitten kauaa kestäneet. Mutta juopot usein tokenee kummasti asiassa kuin asiassa. Ensin on vaikka karmean sairas kankkusessa, jos pitäisi osallistua johonkin hommaan ja kun sen on muut tehneet ja kenties lähteneet jonnekin, niin auton perävalojen häivyttä näkyvistä, juoppokin parantuu, kimpoaa sairasvuoteelta ja alkaa tehdä touhukkaana viinaostoksille tai baariin lähtöä.. On niin hankala vaiva ja aaltoileva taudinkuva.. :mrgreen:

Olen ollut vetämätön ja jotenkin alamaissa. Helle söi voimat ja mietin liikaa raskaita asioita. En nyt köysi kaulassa kuitenkaan ja nyt tämä elo tässä taas maistuu. Laventelikos se johonkin kirjoitti, miten täysin terveenkin aikuisen psyyke menee aika huonoon jamaan juopon kanssa, saati sitten lapsen.. Allekirjoitan tämän.. Vie tolkuttoman kauan toipua ja vähän tuntuu, että mulle on jäänyt ihan pysyviä lommoja sieluun.. ja toisaalta niitä jäi jo lapsuudesta.

Onhan niitä tietysti monella juopollakin ja niitä voitelevat juomalla. Joissain suvuissa tämä kirottu pahoinvointi/tunnevammaisuus siirtyy kuin viestikapula aina uudelle sukupolvelle.. uh.
pohdiskelija_
 

Re: Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

ViestiKirjoittaja Luotanko » 19.8.2018 21:11:42

Itkupäivä on ollut tänään mulla. Nukuin lyhyet yöunet ja se kostautuu sitten. Ex-holisti on tosiaan siellä Tinderin ihanassa maailmassa ja treffejäkin sopinut. Kaikki näistä ovat kuulemma myös parempia kuin minä. En tiedä missä mielessä, sängyssäkö vaiko muuten vain. Mutta hän varmaan kertoo sen minulle vielä :D Kuinka paljon yksi ihminen voi loukata, sitä vaan kysyn? Tai kauanko annan hänen loukata minua?
Joku ihme voima on pitänyt meitä vielä kiinni toisissamme eli olemme viestitelleet. Kun on kuin paita ja peppu parisuhteessa, irrottautuminen on näköjään vaikeaa. Tai läheisriippuvuus siellä huutelee, en halua olla yksin, mun pitää tietää mitä sä teet milloinkin :shock:

On niin paljon järjestättäviä asioita etten osaa tarttua oikein mihinkään. Muuttokin lähestyy. Mikä on kyllä ihanaa, pääsee aloittamaan kunnolla omaa elämää lasten kanssa.

Mun pitäisi nyt vaan ottaa kunnon irtirepäisy. Miten sen teen?

Minäkin odotan Hukkamielen kuulumisia.
Luotanko
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 43
Liittynyt: 21.1.2016 17:07:53

Re: Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

ViestiKirjoittaja pohdiskelija_ » 20.8.2018 06:49:11

Luotanko kirjoitti: Ex-holisti on tosiaan siellä Tinderin ihanassa maailmassa ja treffejäkin sopinut. Kaikki näistä ovat kuulemma myös parempia kuin minä. En tiedä missä mielessä, sängyssäkö vaiko muuten vain. Mutta hän varmaan kertoo sen minulle vielä :D Kuinka paljon yksi ihminen voi loukata, sitä vaan kysyn? Tai kauanko annan hänen loukata minua?


Vaikeaahan tuo kaikki on. Oleellisin kysymys tietysti on tuo viimeinen: "kauanko annat hänen sinua loukata?" Ja miksi hän haluaa sitä tehdä.. Ehkä, jos haluat, voit sanoa, ettet halua tietää. Jos yhteyttä pitää, niin periaatteessa muista asioita voi kai keskustella, mutta miksi kertoa tai kuunnella uusista suhdekuvioista. Tahallista loukkaamisen haluako tuo on vai kyvyttömyyttä käsitellä omia tunteitaan? Ehkä se ongelma on monen juopon juomiseenkin osasyynä. Ei kestä omia tunteitaan ja ne pitää juomalla peittää, eron jälkeen heti uusia (seksi)suhteita ja niistä kertomista, että kostona saa toiselle pahan olon,.

Toinen puoli tietysti on, että monihan itsekin "vakoilee" exäänsä somessa ym. Vaikka tekee pahaa, niin haluaa tietää mitä toinen touhuaa ja ilkeä olo tulee (teko) hehkutuksesta, kuinka ihanaa on.. :shock: Mutta ehkä irtipäästäminen helpottuu? Mitä luulet? Ehkä lopulta tulee olo, että siinäpähän nylpyttää niin kauan vehkeet kestää ja miettii itse, että eipä ne tunteet niin vahvoja olleet, jos vanha on heti vaihdettavissa uuteen.. Mutta voi sitä olla pitkäänkin mustasukkainen exästään, vaikkei asia enää itselle kuulu. Ehkä suakin hyödyttää, kuten mua, jos hankit käsiisi esim Marianna Stolbowin eroaiheisia kirjoja. Kyllä ne samat tunteet tahtoo jyllätä kaikilla, kuten vaikka läheisen kuoleman jälkeinen suru tai sairaudesta toipuminenkin, niin vähän samaan tapaa erokin etenee kaikilla.. Musta oli helpottavaa huomata kirjoistakin, että oma prosessi ja tunteet on "normaaleja" ja ihan tavanomaisia. On ollut aika alhaisiakin tunteita, että helpompaa kuun toinen olisikin kuollut (mitä en toivo) ja mietteet, että olis kiva esitellä jotakuta "parempaa saalista" entiselle baarissa tai jossain. Sinänsä tunteet ei ole kiellettytjä tai pahoja, järkevä aikuinen sitten tietysti ei siirrä milen mustuuksiaan toiminnan tasolle.. Sun ex nyt sitten siirtää ja "esittelee" kuinka hänellä on ottajia, vientiä tyylillä että siitäs sait. :mrgreen:

Miten me aikuisetkin muuten hyvin helposti taannutaan kriiseissä lapsen tasolle? Sitä olen miettinyt, kun omaa toimintaakin tai tunteita elämän erinäisisä kuohuissa olen tarkastellut.

Voimia tähänkin päivään! Askel askeleelta ja päivä päivältä toipuminen etenee.
pohdiskelija_
 

Re: Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

ViestiKirjoittaja Hukkamieli » 31.8.2018 07:48:52

Hei kaikki ihanat! Vihdoinkin täällä taas, ihan kirjoittamassakin. Kaikki on oikeastaan hyvin tai siis miten sen ottaa. No on, oikeasti kaikki on paremmin kuin hyvin, mutta oma jaksaminen on kortilla. Kävi juuri niin kuin pohdiskelija_ arvelikin eli kun se kaikki ns. pakollinen, joka pisti jaksamaan ja jatkamaan ja tekemään asioita, loppui, tuli eräänlainen romahdus itselle. Ei niin paha, ettenkö töissä kävisi, mutta töissäkin on ollut sellaista lamaannusta ja saamattomuutta nyt loman jälkeen, että mietin välillä olenko oikeasti työkunnossa kuitenkaan.

Vieläkin on muutama pieni juttu exän tavaroita talossani.. mutta isoimmat se on sieltä hakenut. Onneksi. Menihän se siihen pisteeseen sitten, että se raivostui yhdellä hakureissulla niin paljon, että päätin silloin, että enää en ole sen kanssa saman katon alla kahdestaan, tuli mitä tuli. Ja niin se onneksi meni, sillä oli sitten apuna kavereita parilla seuraavalla reissulla, joten tiesin, että ei se niiden aikana ala riehumaan mistään asiasta. Mutta loppuun saakka veti valitsemallaan linjalla eli ei pakannut yhtään mitään itse..

Välillä ollaan oltu niin kavereita ja voi että miten haluaa pitää minut kaverina. On uskoutunut ja purkanut mieltään uusista naisista, ja sitten taas hetken päästä haukkunut minut pystyyn ja käskenyt jättämään rauhaan (ja minä en ole kertaakaan ollut siihen missään yhteydessä muuten kuin oikeasta asiasta, toisin kuin herra itse..). Nyt, kun vielä saa nuo loput tavarat pois (ovat sellaisia tavaroita, etten halua kuitenkaan olla itse niin veemäinen, että hävittäisin ne, vaikka eihän minulla enää mitään velvollisuutta niitä olisi säilöä), tulee minun osaltani täysi hiljaisuus sitten.

Sen suurimman lamaannuksen ja romahduksen aiheutti oikeastaan se, että siinä eron jälkeen kun alkoi tulla ilmi enemmän ja enemmän niitä valheita ihan suhteen alkuajoista saakka, niin voimat väheni samaa tahtia. Kaikki ne asiat, joita olin ajatellut eron jälkeen tekeväni hiljalleen, jäivätkin tekemättä. Tai no ei kaikki, mutta sitä energiaa ei ole kuitenkaan ollut siinä määrin kuin kuvittelin etukäteen. Onneksi olen saanut älyttömän paljon apua vanhemmiltani ihan niissä käytännön asioissa ja taloa on pistetty hiljalleen kuntoon heidän avustuksellaan. Ja ystävistä on ollut pirusti apua muuten sitten, ollaan käyty siellä ja täällä, soiteltu, juteltu jne.

Niin.. vielä tuosta isommasta romahduksesta. Tosiaan, kun noita valheita alkoi selvitä ja tulla ilmi, tuntui, että minulta lähti muutamalta viime vuodelta pohja pois kokonaan. Että ne asiat, joihin olin uskonut ja joiden olin uskonut kuitenkin olevan ihan totta, olivatkin suurimmaksi osaksi pelkkää paskapuhetta. Vähän sellainen olo, että onko minuakaan ollut olemassakaan oikeasti muutamaan viime vuoteen. Että miksi se ihminen on valehdellut niistäkin asioista, joille ei ole mitään järkevää syytä. Ettei ole mitään sellaista järkeen menevää selitystä, että tämä valhe johtuu tästä asiasta. Tai se on edistänyt asiaa x. Valehdellut valehtelemisen takia? Kun ei osaa puhua totta? Kenellekään.

Uskomattomia valheita siis tuli tässä ilmi puolin ja toisin erään ihmisen kanssa jutellessa. Valehtelua minulle, valehtelua sille toiselle. Ihan käsittämätöntä. Valehtelua asioista, joita oli tapahtunut (tai ei ollut tapahtunut), valehtelua mm. minun työstäni ja työpaikasta. Ihan käsittämättömiä juttuja. Kaikki tämä toki vahvisti sitä eropäätökseni "oikeellisuutta". Että kyse ei todellakaan ole hänen kohdalla pelkästä alkoholismista ja siihen liittyvistä valheista, vaan valehtelusta ja manipuloinnista ihan elämäntapana.

Moni on sanonut minulle läheisistäni/ystävistäni nyt jälkikäteen asioita, joihin ovat kiinnittäneet huomiota meidän suhteemme aikana, mutta joista eivät ole sitten minulle silloin kertoneet. Siis negatiivisia asioita exästä, huomioita siitä miten kohteli minua, kohteli toisia ihmisiä jne. Voi siis sanoa, että minulla on silmät auenneet nyt viimeisen päälle näkemään sen ihmisen teot ja hommat. Ja se on vienyt nämä voimat aika tyystin pois. Olen miettinyt välillä, että pitäisikö käydä puhumassa ammattiauttajan kanssa.. koska jotenkin tämä kaikki nyt painaa päälle aika rankalla kädellä. Sitten olen kuitenkin sinnitellyt ja yrittänyt selvitä sillä, että avaudun silloin tällöin jollekin ystävälle. Mutta kun heitäkään ei enempäänsä halua rasittaa näillä asioilla.. kuitenkaan.

Huh. Tässä osa siitä mitä on tapahtunut minulle. Mutta ette usko miten olen monesti sohvannurkassa istuessani miettinyt, että voi kunpa jaksaisin avata koneen, kunpa jaksaisin kirjoittaa tänne. Käydä lukemassa mitä teille muille kuuluu. Kertoa, että asiat ovat kuitenkin niin helvetin paljon paremmin kuin esim. kolme kuukautta sitten. Että miten hienoa on hengittää, uskaltaa elää. Huomata ihmisten hymyt, iloisuuden. Nukkua. Herätä aamulla kuulematta ensimmäisenä tölkin sihahdusta sohvalta tai näkemästä ensimmäisenä sohvalle sammunutta juoppoa, haisevaa ja kuorsaavaa ihmistä muistuttavaa lysähtänyttä kasaa. Tai illalla unta odotellessa, kun ympärillä on hiljaisuus. Ei tölkkien äänet, ei vessanvetäminen, ei kännisen hikottelu. Kun poissa on se pelko, ahdistus, itkut työmaalla, stressi siitä miten selviää työpäivästä/juhlista/vierailuista/laskuista. Stressiä toki on nytkin, kun maksan yksin kaiken ja tiukkaahan tästä tulee kuin mistäkin, mutta tiedän senkin, että tästä on mahdollista selvitä silti ehjänä.

Kyllä se ihminen minut aika pahoin lyttäsi ja toipuminen varmasti tästä kestää vuosia (ihan kunnolla jaloilleen pääsy siis), mutta jumalauta että elämä voi tästä kaikesta voipuneisuudesta ja lamaannuksesta huolimatta olla IHANAA. :)

Ja kiitos kaikille tähän kirjoittaneille, kuulumisista, kaikesta! Erityisesti Luotanko, kiitos viesteistäsi ja tarinasi jakamisesta! Kuulostaa monelta osalta niin tutulta tuo sinun tarinasi, että huh. Ja tuokin käänne miten hirttoköysi vaihtuu Tinderiin alta aikayksikön, voi luoja! Minäkin olen saanut kuulla exältä hehkutusta noista uusista naisista (ja sitten kohta itkua, kun eivät ne halunneetkaan miestä vakavalla mielellä hänestä) ja sitten taas kohta itkua minun perään, kun olen ihana. Kunnes olen minuutin päästä ollutkin taas helvetin säälittävä ämmä. :D Mutta ymmärrän kyllä pelkosi siitä, että miten tuossa käy, kun toinen uhkailee.. :( Mutta niin se on, että ketään ei voi väkisin auttaa. Ja jos se läheisen rakkaus ja välittäminen alkoholistin raitistaisi, niin eihän täällä yhtään alkoholistia (juovaa sellaista) olisi.

Mutta nyt on pakko jatkaa tässä muuta.. ihanaa alkavaa syksyä teille, voimia hurjasti paljon ja kauheasti jokaiselle. Ja muistakaa, että näistä asioista on mahdollista tosiaankin selvitä. Kiitos teille jokaiselle, että olette olemassa siellä. <3
...suljet silmäsi ja hengität, kyllä kaikesta sä vielä selviät...
Hukkamieli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 132
Liittynyt: 8.1.2016 11:22:52

Re: Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

ViestiKirjoittaja Laventeli » 31.8.2018 16:54:14

Olipa kiva kuulla sinun kuulumisiasi, Hukkamieli! Sinulla on sen verran rankka kokemus takanasi, että kannattaa käydä juttelemassa jollekin. Perhettä ja kavereita kun en minäkään halua hukuttaa huoliini, mutta perheneuvolassa, työterveydessä ja seurakunnan perhetyössä ainakin on sitä varten ihmisiä eikä palvelut ole maksullisia edes käsittääkseni. Rohkeasti vain yhteydenotto sinne, se nopeuttanee jaloille pääsyäsi. Olet päässyt jo pitkälle! Itsekin olen menossa lähiaikoina. Ehkä ei enää mene pelkäksi itkemiseksi, kun eroonmuutosta on jo muutama viikko. Olemme hyvissä väleissä exän kanssa ja rakentelemme elämäämme uudestaan tahoillamme.
Kovasti tsemppiä ja aurinkoisia syyspäiviä!
Laventeli
 

Re: Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

ViestiKirjoittaja Hukkamieli » 13.9.2018 09:31:46

Täällä taas, toiveikkaana ja väsyneenä. Mietin tuossa tuota omaa otsikkoani tässä ketjussa, että tällä hetkellä se ei pidä sinällään paikkaansa, koska se epätoivo on jo jäänyt itseltä taakse, kuitenkin. Vaikka stressiä onkin siinä miten selviän rahallisesti ja muutenkin, mutta sitten se päällimmäinen tunne on usko tulevaisuuteen ja toiveikkuus siitä, että tämä elämä jossakin vaiheessa alkaa näyttää vielä paremmalta, vielä kauniimmalta.

Tänä aamuna mietin jälleen kerran, kun heräsin ja nousin ylös, että miten helvetin hienoa on oikeasti herätä, nauttia hiljaisuudesta (tai no karvaiset kaverit toki on seurana heti, mutta se on vain positiivista), siitä, että kukaan ei tosiaan röhnötä siellä sohvalla sammuneena yön yli jatkuneesta juomisesta tai ole vielä kovasti meno päällä tuhannen tuiterissa sammaltaen. Mietinkin hetken aikaa, että vaikka tavallaan tuntuu siltä, että aikaa on mennyt ihan älyttömästi tässä, niin oikeasti ei ole monta kuukautta taaksepäin, kun se oli vielä ihan sitä minun normaalia arkea se elämä. Vaikka jo tiesinkin sisälläni, että se tulee loppumaan, niin sillä hetkellä se oli normiarkea.

Vieläkin siis tulee näitä hetkiä, ettei meinaa tajuta, että mun ei enää tartte stressata asian x kanssa. Tai että voin töissä olla itkemättä, kun ei tartte miettiä miten kovassa kännissä siellä on toinen osapuoli kotona odottamassa, kun sinne joskus pääsen. Tai auo päätä soitoin ja viestein työpäivän aikana.

Näitä asioita taitaa tulla pyöriteltyä pään sisällä vielä pitkään.. ja se on kai asia, joka tähän prosessiin kuuluu, varsinkin, kun tässä oli kyse vielä vähän muustakin kuin pelkästä alkoholismista.

Kiva kuulla Laventeli, että teillä on tilanne noin hyvä kuitenkin, vaikka onhan se tavallaan huono, kun siihen erossa olemiseen on ylipäätään pitänyt elämässä päätyä. Mutta tietänet mitä tarkoitan. :) Olen myös erittäin iloinen siitä, että teillä on tuollaiset välit exän kanssa! Se on positiivinen asia, varmasti teidän molempien kannalta. Aurinkoa teidän molempien syksyyn!

Luin muuten tuossa kesällä Kalle Lähteen kirjoittamat kirjat aiheeseen liittyen ja niille vahva suositus kyllä minulta. Varsinkin ensimmäinen kirja, Happotesti, osui jotenkin niin syvälle sisälle, että huh. Oli tavallaan myös todella valaisevaa päästä sinne alkoholistin pään sisälle ja tajuta, että ne ajatukset menevät jännän yksiin tieten kaikilla juopoilla, riippumatta siitä millaisia luonteita ja luonteenpiirteitä sieltä löytyy sieltä alkoholiriippuvuuden alta. Mutta ne valheet, itsepetokset, yritykset huijata muita.. monta kertaa kirjaa lukiessa tuli naurettua nasevalle tekstille, mutta vähintään yhtä monta kertaa tuli se suru ja vähän ahdistavakin olo. Mutta silti kaiken kaikkiaan lukukokemus oli erittäin terapeuttinen ja valaiseva. Eräälle kaverilleni, joka elää tällä hetkellä miehensä koko ajan pahenevan juomisen kanssa, pistin aina kirjasta pätkiä menemään, ja yhdessä ihmettelimme sitä miten se ajatusmaailma voi olla just niin kuin on mietitty monet kerrat. Ja ihan samanlainen kuin täällä on tullut monta monta kertaa pohdittua ja mietittyä.

Vieläkään en ole saanut aikaiseksi käydä missään juttelemassa, täytyisi ottaa nyt kunnolla selvää noista eri vaihtoehdoista täälläkin. Huomaan tässä, että alkaa olla taas sillä mallilla, että vaikka sinällään nukun hyvin, niin kuitenkin herään sitten aamuyöllä miettimään eri asioita.. että alkaa verottaa sitten tässä hiljalleen jaksamistakin tämä tällainen homma, kun ei saa nukutuksi kunnon unia.

Vaan onhan tämä tilanne jo kovastikin voiton puolella itselläni, ei voi sinällään valittaa yhtään.. olen päässyt jumalattoman ison harppauksen eteenpäin muutaman kuukauden takaisesta tilanteesta. Ja millä voimilla vielä.. nyt sitä vasta oikeasti tosiaan tajuaa sen miten viimeisillä voimilla sitä raahusti elämässä silloin päivästä toiseen. :( Että jos joku olisi sanonut vähän isommasti pöö, niin olisi tullut romahdus.

Mutta joku perkele se sisällä silti taisteli tien tähän päivään saakka. Ja sitä samaa (olipa se sitten mikä asia tahansa kenenkin kohdalla) toivon teille jokaiselle täällä, jotka vielä olette siinä tilanteessa, jossa itse olin vähän aikaa sitten.

Aurinkoa teidän elämäänne, ja helvetin paljon jaksamista.
...suljet silmäsi ja hengität, kyllä kaikesta sä vielä selviät...
Hukkamieli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 132
Liittynyt: 8.1.2016 11:22:52

Re: Epätoivoa, toivoa, epätoivoa...

ViestiKirjoittaja Pieni nainen » 16.9.2018 11:42:27

Kiva oli lukea hukkamieli sun kuulumisia. Hyvä, että menee hyvin.

Itse täällä enää harvakseltaan käyn. Elämä on voittanut ja kaikki on hyvin.

Tsemppiä kaikille teille.
Pieni nainen
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa