Olet täällä

Tuttu juttu: mies ja alkoholi

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Vieras4 » 21.4.2016 18:13:14

Hei, miehesi on alkoholisti vaikka se tuntuukin kamalalta sanalta/asialta. Alkoholismista ei voi toipua ellei itse alkoholisti halua sitä. Ja alkoholistin täytyy ensin myöntää alkoholismi ennen kuin voi edes ajatella lopettamista oikeasti. Onko miehesi myöntänyt oikeasti olevansa alkoholisti? Puheet ja lupaukset ei auta, hän ei toivu ellei itse sitä oikeasti halua. Anteeksi nämä suorat sanat, mutta tiedän kokemuksta.

Nyt todella tiukkaa keskustelua asiasta, miehen herätys! Ja sitten päätöksiä. Jos muehesi haluaa toipua, teillä on mahdollisuus. Jos ei halua, kaikki menee huonompaan suuntaan.

Voimia ja rehellistä puhetta!
Vieras4
 

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Meirami » 21.4.2016 18:57:34

Jälleen kiitos teille kommenteista Narrinen ja Vieras4!

Onko mies myöntänyt suoraan olevansa alkoholisti? No, nyt kun mietin niin ei, ei oikeastaan. Ei ole koskaan käyttänyt tuota nimitystä itsestään. Itse asiassa vielä muutama vuosi sitten oli kovin hämmästynyt kun sanoin että hänellä on ongelma alkoholin kanssa, ei suostunut uskomaan sitä. Pikkuhiljaa keskustelujen myötä on myöntänyt ettei hallitse juomistaan, mutta ilmeisesti sana "alkoholisti" on hänelle vielä jotain, mikä ei häntä itseään kosketa.

Miehen isä vilahtaa näissä useammassakin kirjoittamassani tekstissä, ja hyvästä syystä: hän on kova juomaan. Alkoholisti, menisikö sitten myös tuohon tuurijuoppo-kategoriaan, jolla putket alkavat olla jo pidempiä. Sydämellinen ja mukava ihminen, mutta helposti viinan vietävissä! Hän on vielä alle viisikymppinen, mutta hänellä on jo ollut alkoholin liiallisesta käytöstä johtuvia terveysongelmia. Eli alkoholismiin on miehellä myös sukurasite. Mies joskus sanoi, että luulee jo tietävänsä tarpeeksi alkoholismista, kun oma isä on juonut niin kauan kuin hän muistaa. Tässä piilee ehkä myös se ansa, että mies vertaa itseään isäänsä, joka on omassa alkoholismissaan paljon miestäni pidemmällä. Hän voi aina vedota siihen, että eihän hänellä vielä ole ongelmaa, kun ei juo niin paljon kuin isänsä. Ehkä mies pitää isäänsä alkoholismin määritelmänä, joten ei siksi näe omaa juomistaan realistisesti? En tiedä, paha lukea toisen ajatuksia, mutta jotain tällaista olen uumoillut.

Toinen kuvaava esimerkki tästä alkoholismiasiasta ja sen myöntämisestä liittyy muutamiin keskusteluihin joita olemme viime kuukausien aikana käyneet. Erään ylilyönnin jälkeen keskustelimme jälleen kerran miehen kanssa hänen juomisestaa. Mies oli nöyränä ja vaikutti olevan tosissaan sanoessaan haluavansa asiaan muutoksen. Ehdotin, että hän ottaisi selvää alkoholismista, jotta saisi selville mistä siinä on kysymys, ja voisi vaikka peilata muiden alkoholistien kertomuksia omaan ajatusmaailmansa ja käyttäytymiseensä. Mies oli että joo, tottakai, sanoi, että voisi olla hyvä idea ja hän voisi saada perspektiiviä omaan juomiseensa. No, meni viikko, meni toinen. Kysyin, oletko lukenut mitään alkoholismista. Vastasi "en mä oo nyt ehtinyt". Joskus kun mies valitti, että on tylsää, sanoin "nythän voit etsiä tietoa alkoholismista. Vastaus: "en mä nyt jaksa lukee". Meni viikkoj eteenpäin, kysyin jälleen onko hän lukenut, ja nyt vastaus olikin ihan toista maata "en oo kun en mä ymmärrä mitä hyötyy siitä vois mulle olla. Miks mun pitäis siitä lukee?".

Eli kai tästä voi päätellä, että kieltää, tai ei ainakaan halua ajatella olevansa alkoholisti.

Narrinen, se mitä sanoit tuosta alkoholismin pirullisuudesta on aivan totta! Olen monesti täällä lukiessani ihmetellyt, miten jotkut ovat jaksaneet elää yhdessä alkoholistin kanssa monia vuosia, enkä ole kuitenkaan nähnyt sitä, että olen itse ajautumassa aivan samaan tilanteeseen. Jos en nyt lähde, on mahdollista että herään vuosien päästä siihen, miksen lähtenyt aiemmin. Toisaalta toivo elää, ja koska tulevaisuudesta ei koskaan voi tietää, on hyvän ja tasapainoisen yhteiselämän mahdollisuus myös olemassa. Miksi sitä on niin vaikeaa myöntää itselleen, että tässä ollaan oikeasti menossa kohti sellaista tulevaisuutta jota en halua!

Kiitos kannustuksista, rohkeutta tässä todella tarvitaan! Ja myös sen miettimistä, mitä todella haluan, millaista elämää.

Ja miten tuon miehen tuosta herättäisi? Tiukkoja keskusteluja on käyty, mutta ilmeisesti ne eivät ole olleet tarpeeksi tiukkoja. Olen suoraan sanonut, etten tällaista menoa jaksa, ja jos juominen pysyy tuollaisena, päädymme vielä eroon. Olen sanonut myös sen, että olen alkanut kyseenalaistaa sitä, kannattiko meidän sittenkään mennä naimisiin ja syyllistänyt itseäni omasta typeryydestäni sen asian suhteen. Olisihan sitä yhdessä voinut olla muutenkin. Mutta kun sitä vain niin sinisilmäisesti on rakastanut...

Entä jos sanon, että nyt jos et hae apua, muutamme erilleen? Mies on todella nihkeä tuon avun hakemisen suhteen, hänen mielestään ratkaisu tilanteeseen on aina se "mä en enää juo". Eipä se ole toimut tähänkään asti kuin hetken kerrallaan, miksi se toimisi tästä eteenpäin? Tuntuu, että mies ikäänkuin haluaa kiertää samaa kehää, olla hetken ilman alkoholia ja sitten taas repsahtaa. Mietin välillä, pitääkö mies minua tosiaan niin tyhmänä ja varmana nakkina, että kerta toisensa jälkeen annan anteeksi enkä lähde. Ja sitten mietin, että taidanpa tosiaan olla juuri niin tyhmä... :(

Mitä hittoa tässä nyt sitten. Mä oon niin hukassa nyt.
Meirami
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 20.4.2016 08:17:14

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Vieras4 » 21.4.2016 19:36:56

Voi Meirami,
Niin tuttuja ajatuksia sinulla. Aivan samoja olen miettinyt. Meillä alkuun minä puhuin ja puhuin. Maanittelin, kannustin, kiristin ja tein vaikka mitä. Pidin kulisseja yllä hyvästä parisuhteesta. Ei se auttanut. Vihdoin alkoholistini joi niin paljon, että tajusi tilansa. Pyysi apua minulta. Ja siitä lähti pyörät pyörimään:a-klinikka, katko, repsahdus, a-klinikka, hoitoon. Kuntoutusjakso 4 vko, jossa mieheni todella tajusi olevansa alkoholisti eikä voi koskaan olla enää kohtuukäyttäjä. Vaikeaa on, surutyö hänellä, minulla repsahduksen pelko, mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Minä kääyn myös al-anonissa.
Miehelläsi on sukurasite alkoholismiin myös, se on usein niin. Jos miehesi ei halua lukea sairaudestaan, lue sinä hänelle. Niin, kyse on sairaudesta. Se on tärkeää tajuta. Miehesi voi haluta olla juomatta oikeasti, mutta ei enää yksin pysty siihen. Istukaa alas, iske totuudet pöytään. Kerro, että et halua tälläista elämää. Kerro myös, että alkoholismi on etenevä sairaus. Yritä avata miehesi silmät!
Vieras4
 

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Vieras* » 21.4.2016 19:40:07

Akvara kirjoitti:Pahin tilanne on se, kun olet yksin kotona toisen ihmisen alkoholiongelman panttivankina. !


Hyvin sanottu. Itse en koskaan suostunut esim. siihen että odotan yksin kotona miestä baarista, lähdin välittömästi jos näin tapahtui. Niin ahdistavaksi koin sen asian. Toisaalta aikamoinen panttivanki siinä oli toisen läsnäollessakin. En ymmärrä miksi minun piti olla paikalla kun hän joi, hän vain ärsyyntyi jos sanoin tai tein jotain, mutta paikalla piti olla. Kyllä luulisin että juopolle paras kumppani on toinen juoppo, siinä voivat yhdessä tehdä sitä mitä kumpikin rakastaa eniten koko maailmassa.
Vieras*
 

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Meirami » 21.4.2016 19:58:42

Vieras4 kirjoitti:Meillä alkuun minä puhuin ja puhuin. Maanittelin, kannustin, kiristin ja tein vaikka mitä. Pidin kulisseja yllä hyvästä parisuhteesta. Ei se auttanut. Vihdoin alkoholistini joi niin paljon, että tajusi tilansa. Pyysi apua minulta. Ja siitä lähti pyörät pyörimään:a-klinikka, katko, repsahdus, a-klinikka, hoitoon. Kuntoutusjakso 4 vko, jossa mieheni todella tajusi olevansa alkoholisti eikä voi koskaan olla enää kohtuukäyttäjä. Vaikeaa on, surutyö hänellä, minulla repsahduksen pelko, mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Minä kääyn myös al-anonissa.


Minustakin tuntuu, että minä vain ja vain minä puhun ja puhun, juuri noilla kaikilla mainitsemillasi tavoilla!

Saanko kysyä, että miten miehesi lopulta tajusi ongelmansa? Oliko joku yksittäinen tapahtuma tai kerta joka sai tajuamaan, vai aukeniko silmät hiljalleen?

Tuota olen myös miettinyt, että jos (sieltä se jos taas tuli!) mieheni on alkoholisti, niin eihän hän voi koskaan olla kohtuukäyttäjä? En tiedä onko mieheni valmis hyväksymään sitä, sillä on sanonut nauttivansa juomisesta ja tykkäävänsä olevan kännissä. Itse asiassa, tähänkin tuli mieleen yksi tapaus. Kerran kun mies tuli työpaikalleni päissään, sattui siellä istumaan asiakkaana hänen eräs lapsuudenkaverinsa jota ei ollut nähnyt aikoihin. Mies sitten ulos tupakalle tämän kanssa, ja minä perään sähisemään että nyt lähdet helvettiin mun duunipaikalta. Ennen kun ehdin sanomaan mitään, ennen kuin oli edes huomannut minun tulleen pihalle, hän sanoi lapsuudenkaverilleen "mä en ainakaan aio koskaan lopettaa juomista!". Semmoista sitten. Epäilen, että miehellä olisi melkoinen työmaa sen hyväksymisessä, ettei voi enää juoda.
Meirami
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 20.4.2016 08:17:14

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja tap » 21.4.2016 20:15:42

On tämä hankalaa. Minä pistin miehen pihalle 1,5 v sitten, koska juominen lähti käsistä ja pelkäsin jo että naapurit tai joku tekee lastensuojeluilmoituksen ja lapset otetaan huostaan. Mies sammui nimittäin rappukäytävään ja törttöili pihalla ym. Jostain syystä se sammui usein vessanpöntöllekin ja sain sitten ruuvimeisselillä avata ovea lukosta. No, nyt mies on löytänyt uuden naisen ja on kuulemma vähentänyt juomista..aika katkera olen. Olinko minä niin paha ettei minua kestänyt selvinpäin? Eikö meidän perhe ollut sen arvoinen että sen vuoksi olisi raitistunut? Tosi pieni ja surkea ihminen olen mutta ihan vähän toivon että tämä uusikin nainen näkee joskus kuka on kuningas alkoholi.. Vaikka tietysti lasten takia on hyvä että isä raitistuu, oli syy mikä tahansa. Sen yritän muistaa. Väkisin hiipii mieleen ajatus että annoinko liian helposti periksi ja hajotin perheen. Terapiassa kyllä sanottiin että minä pelastin lapseni, se ajatus tuntuu hyvältä. Nyt lapset eivät näe juomista kotona. Tsemppiä sinne.
tap
 

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Ohan niitä » 21.4.2016 22:20:22

Jos teorioita miehen juomisen vähemtämisee haetaan, nii vielä todennäköisempää kuin tuo mitä sanoit ettei kestä sua selvinpäin on se, että pikemminkin koska sulla oli rohkeutta potkaista mies pellolle ajoissa, ajoi hänet miettimään asiaa ja vähentämään juomista ettei käy uudelleen samalla tavalla.
Jos mies nyt raitistuu, niin enemmän ajattelisin että se on nimenomaan sen ansiota, joka teki rohkean teon oikealla hetkellä. Uusi nainen vaan nyt "nauttii" sun työsi hedelmistä, kun annoit miehelle tarvittavan opetuksen.
En katuisi sinuna, koska juoppo on juoppo vaikka voissa paistaisi, ja alkoholismista ei kukaan ihmeparannusta saa.
Ja juomisen vähentäminen voi olla silmänlumetta, koska tekee vaikutusta uuteen naiseen.
Todennäköistä on, että kun suhe vakiintuu niin mies kaataa taas viinaa entiseen malliin.
Tai sitten raitistuu. Raitistuminen on ainoa toivo alkoholistille, kaikki vähentämiset on yleensä vain seuraavan ryypyn petaamista.
Ohan niitä
 

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja cattie » 22.4.2016 10:05:57

Meirami, kyselit joltain toiselta sitä käänne kohtaa. Ja mielestäni sellaisen tarvitsee, jos mitään ei tapahdu niin jatkavat entisen mukaan.
Meillä se oli se kun sanoin että nyt muutetaan eri osoitteisiin minä en enää pysty tähän. Sovittiin ettei erota vaan hän yrittää saada itsensä kuntoon ja palataan saman katon alle sitten. Viikko meni hyvin, sitten hän oli itsemurhan partaalla ahdistuksensa kanssa ja hakeutui hoitoon, onneksi. Nyt on päivä 12 juomatta antabuksen kanssa.
Mielestäni tein parhaan mahdollisen ratkaisun kun sanoin että muutetaan erilleen.
cattie
 

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Meirami » 22.4.2016 14:25:48

Kiitos taas ajatuksistanne!

Tap, luulenpa että Ohan niitä on melko oikeassa vastauksessaan. Ymmärrän tuon katkeruuden, mutta ehdottomasti pelastit lapsesi, mielestäni vanhemman juopottelua ei lasten tule nähdä. Alkohli, miten se onkin joillekin niin pirullinen koukku ja ansa. Ja kuten täällä on monta kertaa sanottu, läheisten tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ei ole alkoholistin juomiseen vaikutusta jollei tämä itse asioita tajua, joten turha tuntea itseään huonoksi tai arvottomaksi, koska mies ei teidän yhdessäolonne aikana lopettanut juomista.


cattie, kiitos kun jaoit kokemuksesi! Toivon teille kaikkea hyvää tulevaan!

Noniin, ja mitäs tänne. Eilen juteltiin miehen kanssa. Mies kävi päivällä taas omissa hommissaan, ja illan makasi sohvalla. Ei yrittänyt puhua tai ottaa kontaktia, enkä minäkään. Lopulta en illalla enää voinut olla hiljaa. Sanoin miehelle, että meillä taitaa olla aika vakavan keskustelun paikka. Hän oli ensin vähän jotenkin... En tiedä, etäinen ja torjuva jollain tavalla, totesi vain "aha, mitennii, mistä nyt tällä kertaa". Sanoin, että nyt en jaksa enää, en halua elää näin. Sanoin, että olen vihdoin tajunnut sen, ettei mun tekemisillä tai sanomisila ole vaikutusta miehen juomiseen, joten nyt on hänen aika päättää millaista elämää haluaa elää. Jos haluaa juoda kuten on tähän asti juonut, niin me ei voida olla yhdessä, pyysin olemaan rehellinen minulle. Sanoin, että ei voi saada minua ja alkoholia, sanoin, että mulle ei riitä enää ratkaisuksi se "mä en enää sit vaan juo", koska se ei selvästi toimi, siihen lankaan en mene enää. Sanoin, että jos tähän ei tule muutosta, hän saa muuttaa pois, ja katsotaan sitten tätä suhdetta uudestaan kun ollaan oltu hetki erillään.

Tuo, kun sanoin tuosta erilleen muuttamisesta, herätteli miestä jotenkin, näytti osin hämmästyneeltä, osin surulliselta. Sanoin miehelle myös sen, että mulle on ihan yhtä tuskaista ottaa puheeksi eron mahdollisuus kuin mitä hänelle on kuulla se, ei se ole minulle mikään läpihuutojuttu, mutta en halua löytää itseäni tästä samasta (tai pahemmasta) tilanteesta viiden tai kymmenen vuoden päästä, mahdollisesti niin että kuvioissa on mukana lapsiakin. Kysyin, näkeekö mies omassa toiminnassaan ongelmaa, johon varovasti vastasi "no ei kai tää mun juominen ihan normaalia oo...". Sanoin, että tällä kertaa asiat eivät mene sen normaalin kaavan mukaan, että me jutellaan ja sitten kaikki on ok ja mies on viikon-kaksi-kolme juomatta kunnes tulee uuden juttelun paikka, vaan tällä kertaa tässä on tapahduttava jotain oikeaa muutosta. Sanoin, että lähden miehen kanssa ihan mihin tahansa maailman terapioihin jos tämä haluaa, mutta vaihtoehdoista miehen täytyy ottaa selvää ja hakeutua niihin itse.

Juteltiin paljon kaikkea muutakin, välillä pysyin rauhallisena puhuen omia tunteitani auki, välillä huusin ja ilkuin, välillä itkin. Varsinainen tunteiden vuoristorata. Pistin miehen myös lukemaan tämän kesustelun, ja myönsi että olen kirjoittanut realistisesti, eikä tunnu ollenkaan hyvältä lukea sellaista tekstiä itsestään. Samoin sanoi, että on tässä vielä toivoa, ei tää ole menetetty tapaus. Siihen vastasin, että ei olekaan, mutta töitä tässä nyt tarvitaan.

Meillä menee tämä viikonloppu töiden suhteen "läpsystä vaihto" tyylillä, joten seuraavan kerran meillä on kunnolla aikaa jutella vasta sunnuntaina. Mies lupasi lauantaina "lukea ja ottaa selvää asioista" ja jutella niistä kanssani sunnuntaina. En ihan tarkkaan tiedä mistä meinaa lukea ja ottaa selvää, alkoholismista vai sen hoidosta vai mistä, mutta se toivottavasti selviää sunnuntaina.

Tällä hetkellä fiilis on ihan hyvä, mutta olen myös varpaillani. Tiedostan sen, että tämä on yleensä ollut se vaihe jossa minä olen painanut silmäni taas kiinni ja tuudittautunut siihen, että kaikki on ihan hyvin. Nyt pitää varoa tekemästä niin, eiköhän kaksi vuotta laput silmillä kulkemista riitä.
Meirami
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 20.4.2016 08:17:14

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja vieras4 » 22.4.2016 15:08:30

Hyvä Meirami!!
Kirjoitan paremmalla ajalla enemmän, mutta teit todella hyvin!
vieras4
 

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Akvara » 22.4.2016 17:31:36

Meirami, hieno kuulla, teit oikein hyvin! Nyt vaan pidä kiinni päätöksestä. Jos mies ei toimi asian suhteen, niin pidä kiinni erilleenmuutto-ajatuksesta. Täältäkin saat lukea sen, että uhkauksia ei kannata tehdä, jos niistä ei ole valmis pitämään kiinni. Muuten niistä tulee juopon silmissä vaan tyhjiä sanoja, joista ei tarvitse huolestua, kun ei niitä kuitenkaan toteuteta.

Mulla tulee kohta vuosi erosta. Mulla oli tänään vapaapäivä, kävin kampaajalla ja kohta valmistaudun lähtemään katsomaan suosikkibändini keikkaa. Kaikki on hyvin ja mulla on sellainen vapaa ja hyvä olo, jota en vuosi sitten enää edes muistanut olevan olemassa. Tänään suren eropäätöksessäni ainoastaan sitä, että en lähtenyt suhteesta jo aiemmin. Vasta nyt matkan päästä näen, miten pahaa suhde mulle teki ja miten hyvä elämä on ilman alkoholismin peikkoa elämässä. Tämän kerton siksi, että muistaisitte sen, että elämää on myös alkoholihelvetin ulkopuolella ja että se voi olla myös todella hyvää elämää! Alkoholihelvetissä ei siis kannata roikkua sen vuoksi, että pelkäisi juoppovapaan elämän olevan yksinäistä ja surullista. Se elämä on just niin mahtavaa ja hienoa, kuin itse siitä järjestätte.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja voimia erityisesti Meiramille, mutta myös kaikille muille! Olkaa upeita ja rohkeita ja muistakaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä elää onnellisena elämänsä loppuun saakka! ;)
"No women should be taught that love is how much shit you can tolerate from a man"
Akvara
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 124
Liittynyt: 30.6.2015 12:23:26

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Akvara » 22.4.2016 17:31:38

Poistin tuplapostauksen!
"No women should be taught that love is how much shit you can tolerate from a man"
Akvara
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 124
Liittynyt: 30.6.2015 12:23:26

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Meirami » 22.4.2016 17:45:19

Kiitos Vieras4 ja Akvara!

Tosiaan, tuo omista sanomisestaan kiinni pitäminen on nyt ehdottoman tärkeää! Pelottaa ihan kauheasti, että mitään muutosta ei tälläkään kertaa tapahdu, jolloin olisin tuon erilleenmuuttouhkauksen lunastamisen edessä. Mitä jos minusta ei sitten olekaan siihen?

Sanoin eilen miehelle myös siitäkin, että en halua tämän päätyvään samaan riidellään -> sovitaan -> hetken kaikki on hyvin -> kunnes taas riiellään kaavaan, vaan nyt jokin muutos. Ja heti perään sanoin sen, että toisaalta olen itse myös miehen siihen kaavaan opettanut, olen näin jälkikäteen ajatellen antanut liian helposti anteeksi ja jatkanut arkea kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Ei hitto, kyllä sen on loputtava just NYT. Eihän tästä muuten mitään tule.

Olen iloinen että eropäätös on osoittanut sinulle oikeaksi ratkaisuksi ja tuonut lisää onnea elämään! Mä en vielä meidän tilannetta "alkoholihelvetiksi" sano, koska meidän arjessa ja suhteessa on niin paljon sellaisia positiivisia asioita, jotka ei liity alkoholiongelman kieltämiseen. Tai äh, miten tän nyt selittäisi. Että vaikka välillä olenkin antanut miehelle anteeksi liian helposti ja kieltäytynyt myöntämästä suhteen huonoja puolia, on suhteessa myös paljon sellaista hyvää jota alkohoinkäyttö ei ole tuhonnut. Olikohan tämä nyt vieläkään ymmärrettävää :lol:

Toivon tuhannesti, että mieheni ottaa tämän asian nyt tosissaan, ja että ennen kaikkea myös MINÄ otan tämän asian tosissaani! Ei ole mitään järkeä odottaa ongelman pahenemista, että sille voisi tehdä jotain. Parempi toimia nyt kun mahdollisuudet parempaan ja alkoholittomaan tulevaisuuteen ovat todennäköisyyslaskennan valossa paremmat kuin mitä ne olisivat vuoden tai kahden päästä.
Meirami
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 20.4.2016 08:17:14

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Maanantai1 » 23.4.2016 09:29:45

Ajattelen itse niin, että jos mies "raitistuu" löytäessään uuden, on se raitistuminen vain väliaikaista. Alussa se huuma ja onni tuo eloa elämään ja ei tarvitse juoda mikä se syy onkaan sitten milloinkin. Ja alkoholisti luulee olevansa terve. Kun arki alkaa alkaa myös pikkuhiljaa se tissuttelu.
Minun ex joi edellisessä liitossa ja ei juonut meidän suhteen alussa. saatto se mennä muutama vuosi niin ettei juonut niin paljon, että olisin ollut huolissani. Mutta kun kukaan ei voi muuttaa toista, alkoi se kalja tulla meidänkin elämään ja ne katoamistemput ja valehtelut. Sain siis kokea kaiken saman kuin tuo ex. Kun tapasin ex:än hän myös urheili. Kävi juoksulenkeillä ja yhdessä me sitten juostiin ja urheiltiin. Kävi ilmi sitten joskus että oli alkanut juoksemaan kun me tavattiin ,kun oli kuullut minun urheilevan..
Eli pointti on, että joskus ihmiset havahtuvat ja yrittävät tosissaa ja onnistuvatkin joskus uuden suhteen alkaessa lopettamaan juomisen, mutta usein se totuus on kuitenkin niin, että alussa kaikki on niin ihanaa aj se juominen ei ole mielessä kokoajan ja voi ollakkin hetken juomatta. Olen tullut siihen tulokseen, että alkoholisti tarvitsee kokoajan jotain viihdykettä. jos se arki tulee niinkuin tulee aina, niin sitten sitä elämää väritetään juomisella, pelaamisella, pettämisellä tai harrastetaan jotain sellaista lajia, jossa voi koska tahansa lähteä henki..
Maanantai1
 

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Vieras* » 23.4.2016 11:36:24

Maanantai1 kirjoitti:Olen tullut siihen tulokseen, että alkoholisti tarvitsee kokoajan jotain viihdykettä. jos se arki tulee niinkuin tulee aina, niin sitten sitä elämää väritetään juomisella, pelaamisella, pettämisellä tai harrastetaan jotain sellaista lajia, jossa voi koska tahansa lähteä henki..


Ja elämää väritetään myös henkisellä ja fyysisellä väkivallalla.

Itse olin juopon mielestä huonoa vaimo-ainesta koska ulkoilin, urheilin, hoidin puutarhaa yms. Todennäköisesti parempi olisi ollut kun olisin istunut vieressä ja kitannut kaljaa. No nyt hän saa etsiä sopivamman vaimon itselleen.
Vieras*
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa