Olet täällä

Tuttu juttu: mies ja alkoholi

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Meirami » 20.4.2016 09:26:04

Hei kaikki!

Kuten monet muutkin ennen ensimmäistä kirjoitustaan, olen minäkin seikkaillut tällä palstalla satunnaisesti jo vuoden päivät. Päädyin tänne aikanaan etsimään vertaiskokemuksia muilta, jotka ovat yhdessä alkoholinkäyttöään hallitsemattoman miehen kanssa. Olen lukenut täältä paljon todella viisaita ja helpottavia sanoja, sekä saanut perspektiiviä omaan tilanteeseeni. Nyt päätin, että on aika minunkin avata sanainen arkkuni.

Olen 26 vuotias nainen ja naimisissa 29 vuotiaan miehen kanssa. Olemme olleet viisi vuotta yhdessä, joista kaksi naimisissa. Menimme yhteen nopeasti, ja olemme molemmat olleet varmoja, että tämä on se "the vuosisadan rakkaustarina", jonka rinnalla mikään muu ei ole yhtään mitään. Sovimme monilta osin yhteen aivan valtavan hyvin, meillä on yhdessä hauskaa, teemme asioita yhdessä, kannustamme toisiamme molempien omissa jutuissa, huomioimme toisiamme arjessa ja keskustelemme paljon kaikenlaisista maailman asioista. Tällä hetkellä opiskelemme molemmat, mieheni on opintovapaalla töistä ja minä teen töitä opiskelujen ohessa. Lapsia meillä ei ole, mutta olemme puhuneet niiden hankkimisesta seuraavan 3-4 vuoden sisällä.

Mutta jotta elämä ja parisuhde ei olisi liian ihanaa ja auvoista, on meillä teillekin monille tuttu ongelma: miehen juominen. En oikein tiedä miten kuvailisin miehen juomista ja juomishistoriaa niin, että siitä saisi mahdollisimman realistisen kuvan. Tosin, täällä kun olen lukenut paljon, niin epäilen onko minulla itsellänikään kovin realistinen kuva hänen juomisestaan... Toisinaan epäilen liioittelevani, toisinaan vähätteleväni, mutta nyt yritän kirjoittaa tähän faktoja.

Niin kauan kun olemme tunteneet, mies on juonut, mutta yleensä vain viikonloppuisin, viikolla korkeintaan muutama olut illalla, sillä hän on koko tuntemisemme ajan ollut kokopäivätyössä viikolla. Olen itse töissä baarissa, jonka takia olen lähes joka viikonloppu ilta/yötyössä, ja mies viettää silloin aikaa kavereidensa kanssa, usein alkoholin ryydittämänä. Näin on ollut koko suhteemme ajan, lukuun ottamatta poikkeusviikonloppuja tai muutamia useamman viikon kestäneitä juomattomuusjaksoja.

Juominen ei aluksi huolestuttanut minua, joinhan itsekin. Tosin paljon vähemmän juuri noiden työssä menevien viikonloppujen takia, kun harvalla kaverilla on ollut mahollisuutta viettää iltaa keskellä viikkoa. Huomasin kyllä heti alkuvaiheessa, että miehen juominen päätyy lähes poikkeuksetta sammumiseen, mutten jostain syystä osannut pitää sitä huolestuttavana. Suhteemme alkuvaiheessa miehestä tuli myös hyvin kiukkuinen humalassa, hän saattoi istua baarissa tai kotona sohvalla tuijottaen eteensä ja hokien "mä hakkaan kaikki, mulle ei vittuilla, hakkaan kaikki". Mies ei haastanut riitaa eikä pyrkinyt tappelemaan muiden kanssa, mutta istui paikoillaan ja uhosi uhoamistaan kohdistamatta sitä suoraan kehenkään. Tämä oli minulle punainen vaate, ja usein riitelimmekin asiasta. Uhoaminen loppuikin pian, eikä mies nykyään enää tuota uhoamista harrasta.

Kolme vuotta sitten työpaikan terveystarkastuksessa havaittiin, että miehen maksa-arvot ovat todella koholla. Tarkkoja arvoja en muista, mutta lääkäri / hoitaja (en muista kumpi) käski miestä olemaan kuukauden juomatta ja sitten otettaisiin maksa-arvot uudestaan. Mies oli selvänä kuukauden, mutta arvoissa ei tapahtunut merkittävää laskusa. Tuli uusi määräys kolmen kuukauden juomattomuudesta, sekä käsky lopettaa omega3 kalapillerien syönnin (ne kun saattavat kuulema arvoja nostaa). Mies joi kolmen kuukauden aikana yhden humalan, muuten ei pisaraakaan, ja arvot laskivat takaisin normaalille tasolle.

Juominen jatkui, aluksi hän joi vähemmän kuin ennen, mutta lopulta päädyttiin takaisin samaan tahtiin. Seuraavan vuoden keväänä, kaksi vuotta sitten huhtikuussa minulla napsahti päässä, ja siitä lähtien olen kokenut miehen juomisen ongelmaksi. Tuo kyseinen kerta oli sellainen, että tulin lauantai yönä töistä kotiin, ja mies nukkui (jälleen) sohvalla, housut kintuissa kuorsaten kuin viimeistä päivää, kännissä kuin ankka. Silloin tajusin, että hän ei ollut vuoden alusta ollut yhtäkään viikonloppua selvinpäin, ja niistä useimpana juonut vielä sekä perjantaina että lauantaina. Raivostuin aivan silmittömästi. En herättänyt miestä, mutta kirjoitin paperille pitkän pätkän ajatuksiani ja kihisin kiukusta niin, etten saanut nukuttua. Tällaseksiko elämä on nyt mennyt??

Monesti on käynyt niin, että olen tullut töistä ja miestä ei näy kotona. Aluksi soittelin perään, että missä se on, mutta harvoinpa puhelimeen kukaan vastasi. Kun tarpeeksi monta kertaa kävi näin, ja lopulta aina selvisi miehen sammuneen jonnekin kaverilleen tai isälleen, lopetin perään soittelun ja samalla huolestumisen. Nykyään en soittele perään enää ollenkaan.

Juomisesta on viimeisen kahden vuoden aikana keskusteltu enemmän ja vähemmän, yleensä enemmän. Huomaan tulleeni kovin herkäksi juomisen suhteen, enkä oikein enää ole itsekään varma mikä on normaalia juomista ja mikä ei. Joka tapauksessa en halua, että joka viikonloppu ryypätään, ja tuntuu myös kohtuuttomalta, että aina kun juodaan, juodaan taju kankaalle. Kyllä mies osaa ottaa välillä myös vain muutaman kaljan esimerkiksi autojen parissa puuhaillessaan tai jos olemme kahden kotona ja käymme saunassa, mutta enemmän on näitä kännissä taapertamisia.

Mieheni on tehnyt muutamia sellaisia pohjanoteerauksia, joita minun on hyvin vaikea antaa anteeksi. Esimerkiksi tullut työpaikalleni tuhannen päissään, kun olen ollut töissä. Arvatkaa vaan kuinka paljon hävetti, kun eräs asiakas tuli sanomaan "tuolla käytävällä joku mies oksensi lattialle, käy nyt heittää se pihalle!" ja tajuta että oma ukkokultahan se siellä örveltää. Eikä tietenkään suostu lähtemään pihalle minun kehotuksestani. Tai kun istun lauantai iltapäivänä päivystyksessä hakemassa sairaslomatodistusta, ja miehen isä soittaa "moi, ootko kotona? Me haettiin tää sun miehes täältä pilkkikisoista ja tää on ihan päissään, että oisitko voinu tulla alaovelle vastaan niin oltais saatu tää sisälle". Siinä vaiheessa en voinut muuta kuin todeta, että istun kuumeessa päivystyksen odotusaulassa, enkä todellakaan voi mitään sille, ettei aikuinen ihminen osaa huolehtia itsestään.

Eilen illalla mieheni soitti "haittaako jos meen meiän iskän kans sen kaverille kattoo peliä, tuun sit joskus kympin aikaan himaan. Oon pari kaljaa ottanu". Olen aiemminkin sanonut siitä, että mua ärsyttää lupien kyseleminen, ja totesin eilenkin ehkä hieman lakonisesti että ihan sama, mee vaan. Tulin kotiin yhdeksän kieppeillä, mies ei ollut kotona. Menin kahdeltatoista nukkumaan, ei näkynyt ei kuulunut. Heräsin aamulla, ei mitään. Äsken mies tuli kotiin isänsä mukanaan (teki mieli kysyä että minkäs helvetin turvarievun sä otit mukaas), oli jotenkin rehvakkaan oloinen, tyyliin "olin missä olin, so what". Äsken he lähtivät yhdessä johonkin autohommiin. Ja minä vaan mietin että mitähän tässä taas just äsken tapahtu.

Kun olemme keskustelleet miehen juomisesta, hän on välillä todella ymmärtäväinen, katuva ja lupaa yrittää parantaa tapansa, välillä taas välinpitämätön ja kylmä "saan mä juoda, mitä se nyt haittaa jos välillä juo". Ja minä vaan pyörittelen silmiäni että niin, välillä.

Eniten ärsyttää se, että mies juo -> me riidellään -> sovitaan -> kaikki on hyvin jonkin aikaa -> mies juo -> sama kierre jatkuu uudestaan ja uudestaan. Se on todella kuluttavaa, tasainen arki kestää vain hetken, ja sitten mennään taas samaa pyörää ympäri ja ympäri...

Ei tämä nyt ihan sietämätöntä (vielä, kai) ole. Kun mies ei juo, ollaan hyvä tiimi, nauretaan, hellitään, tehdään asioita yhdessä ja ollaan toistemme tukena. Raivostuttaa ja turhauttaa, että ilman miehen hallitsematonta juomista meillä voisi olla aina sellaista mukavaa ja rentoa. Mutta kun ei. Kun ei, niin ei.

En nyt oikein tiedä mitä haluan, ehkä eniten saada vertaistukea ja näkemyksiä ja kuulla muiden kokemuksia. Tiedän, että tällaisista voi selvitä jos alkohoinkäyttäjän motivaatio ja tahto on kohdillaan, mutta en tiedä onko se. Enkä oikein tiedä sitäkään, roikunko nyt löysässä hirressä jonka silmukka tulee vain kiristymään, vai voiko miehen kanssa käydyt loputtomat keskustelut viedä kuitenkin asioita parempaan suuntaan niin hitaasti ja varmasti, etten sitä juuri tässä tilanteessa kykene näkemään. Vai mitä hittoa tässä tapahtuu.

No, tämmöistä nyt tähän aamuun. Olen iloinen että avauduin.
Meirami
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 20.4.2016 08:17:14

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Vieras » 20.4.2016 17:19:23

Tervetuloa! Mun mielestä normaaliin alkoholinkäyttöön ei kuulu sammumiskuosi, tai vaikka joskus niin käviskin niin ei todellakaan kaksi kertaa viikossa!

Niin ärsyttävä kuosi. Oma mies taas toissapäivänä kunnostautui sammumalla lattialle.

Mutta en kerrassaan tiedä mitä tehdä (paitsi lähteä), koska nalkutuksen teho on nolla, samoin suuttumisen.

Toivottavasti sulla keskustelut auttaa ja mies ymmärtää että tärvelee teidän hienon suhteen tuolla ördäilyllään.

Oon kirjotellu tuolla moniongelmaisesta miehestä juttelevassa ketjussa nimellä sama juttu. Sun miehelläs tuntus olevan vähän enempi järkeä vielä päässä, joten toivotan onnea <3 ja voimia!
Vieras
 

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Vieras » 20.4.2016 17:47:43

Hei, yksi neuvo: Lähde äläkä vaan tee lapsia sen kanssa. Minä käytin 15 v elämästäni ja altistin lapset alkoholismille ennen kuin lähdin. Olet niin nuori, älä tuhlaa parasta aikaasi. Ansaitset hyvän ja turvallisen miehen.
Vieras
 

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Vieras » 20.4.2016 18:58:15

Yhden neuvon voisin antaa. Tämä on sinun elämäsi. Arvosta sitä ja arvosta itseäsi. Itse opin tämän vasta kantapään kautta. Monelta murheelta olisin säästynyt, jos olisin osannut ajatella itseäni jo vuosia sitten. Mitä ikinä päätätkin tehdä, muista että olet ansainnut vain parasta. Välillä paras voi tarkoittaa myös ilman parisuhdetta olemista. Asioilla on tapana järjestyä.
Vieras
 

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Meirami » 20.4.2016 21:53:51

Kiitos kaikille vastauksista!

Olen lukenut tuota moniongelmaisen miehen kanssa ketjua, ja se on kyllä hurjaa luettavaa! Meillä tosiaan on miehellä järki päässä ja arjessa vastuuntunto kohdillaan, melkein liiaksikin asti (etenkin kavereiden suhteen, on aina valmis auttamaan ja tekemään palveluksia). Tätä olenkin miettinyt, että onko miehellä ongelmaa kuitenkaan, kun hoitaa kaikki hommansa. Toisaalta, ei minusta normaali kohtuukäyttö aiheuta parisuhteeseen tällaista kitkaa.

Tuota lapsiasiaa juuri pelkään! Olen vielä nuori ja rakastan miestäni, en ole onnistunut tekemään häneen sellaista henkistä pesäeroa että pystyisin ajattelemaan parisuhdettamme täysi objektiivisesti, mikäli sitä nyt koskaan pystyy. Mitä jos teemme lapsia, mies lupaa raitista ja tasapainoista perhe-elämää, ja sitten kun vauva on maailmassa käy kuten monesti kuulee käyneen: "ei se muija enää mihkää lähe ku on tässä sidottuna, voi ryyppää"? Mitä sitten teen?

Kuten vieras sanoi, olen vielä nuori. Siis ainakin suhteellisen nuori :D voisin erota, löytää uuden miehen ja saada perheen. Tuo ajatus tuntuu niin kaukaiselta, kun viimeiset vuodet olen haaveillut perheestä juuri tuon miejen kanssa. On vaikeaa elää positiivisten ja negatiivisten tunteiden ristivedossa, kun aina vuorotellen ne vie voiton toisistaan.

Tänään olen kuitenkin ollut yllättävästi rauhallisin mielin. En tiedä voiko tällä avautumisellani olla osavaikutuksensa siinä, että mulle tuli ensi kertaa rauhallinen ja seesteinen olo: mies tekee mitä tekee, en voi siihen vaikuttaa.
Meirami
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 20.4.2016 08:17:14

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Meirami » 20.4.2016 23:17:44

No voi hyvää päivää taas tätä touhua, pakko alottaa pienellä sarkastisella naurahduksella tämä teksti :roll:

Äskeisen viestin kirjoitin puhelimella, kun olin vielä kotimatkalla. Nyt pääsin kotiin, ja ette muuten arvaa mikä kotisohvalla odotti: mies! Kuorsaten, vaatteet pitkin lattioita, tuhannen kännissä ja nukkuu sellaisessa asennossa että itselläni ei pää enää aamulla kääntyisi jos tuolla tavalla retkottaisin koko yön.

Tämä aamu alkoi niin, että mies hiippaili isänsä kanssa kotiin ja lähti melkein samoin tein autohommiin. Kuten aloitusviestistäkin käy ilmi, oli hän siis ollut jossain isänsä kaverilla yötä, vaikka oli luvannut tulla kotiin viimeistään kymmeneltä illalla. Mies ei ollut ilmoittanut itsestään tai aikeistaan jäädä yöksi (=sammua) muualle. Olin aamulla melko näreissäni. En ole tässä asiassa vieraskorea, vaan varmasti kävi sekä appiukolle että miehelle selväksi etten ole tyytyväinen tilanteeseen.

Iltapäivällä lähdin kouluun iltaluennolle (mies edelleen hommissaan), ja luennon jälkeen otettiin opiskelutovereiden kanssa pari olutta paikallisessa. En ilmoittanut miehelle mitään, jos hän tekee omia juttujaan, teen minäkin omiani. Kävin kotimatkalla hakemassa ruokaa ja kotona kohtasin tuon uljaan kuorsaavan karjun, joka haisee vanhalle viinalle melkein rappukäytävään asti.

Ihan oikeasti naurahdin kun näin sen tuossa retkottamassa. Mietin, että tässäpä hieno tyyli ratkoa ongelmia: kun on kiistaa alkoholista sen lieveilmiöistä, niin juonpa lisää, se varmasti auttaa jotenkin! Eipä sillä, en itsekään kyllä ole mikään puhdas pulmunen, ihan tietoisesti jätin miehelle ilmoittamatta missä olen. Ja vaikka äsken sanoin jollain tasolla tajunneeni sen, että mies tekee omiaan minun voimatta niihin vaikuttaa, niin toisella tasolla piru minussa nostaa päätään ja mietin, että tällä kertaa minä en ala asioiden selvittämiseen, vaan tulen ja menen juuri miten tahdon, miettiköön mies mielessään että mikäs sille nyt tuli.

Ajatella, jos olisin tehnyt samoin kuin vielä joku aika sitten olisin tehnyt: kiirehtinyt luennolta kotiin toivoen että mies on siellä, jotta päästäisiin puhumaan. Kylläpä vaan olisi hukkaan mennyt sekin, ja itselläni olisi paha mieli. Sen sijaan istuskelin rauhassa opiskelukavereiden kanssa mukavia turisten ja nauraen, iloisena. Mies ei luultavasti ole edes tajunnut että tulin kotiin normaalia myöhemmin. Jos hän ei murehdi, en murehdi minäkään. Samassa veneessä tässä ollaan, ja kerta toinen ei souda, otan lepotauon minäkin.
Meirami
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 20.4.2016 08:17:14

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja sama juttu » 21.4.2016 05:51:42

Mun korvaan toi sun asenne vaikuttaa tosi hyvältä! Sekin auttaa sua paljon että on mukavaa kavereitten kanssa. Ettei ärsytys miestä kohtaan oo se elämän keskeisin asia.

Oon myös huomannut että kun oon ottanut asiakseni tuhlata johonkin kivaan saman summan kuin mitä miehellä on mennyt bisseen, niin se on ollut miehelle ymmärrettävämpi asia, kuin että oisin sanonut hänelle rahanmenosta. Voihan samanlainen tyyli toimia muutenkin, niinkun toi sun "Katohan, mullakin on menoni mistä en ilmota". En tiiä osasinko kirjottaa mitä meinaan.

Tsempit sulle edelleen. Ota röhnöpossusta kuva ja näytä hälle itellensä :twisted:
sama juttu
 

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Vieras* » 21.4.2016 06:11:55

Meirami kirjoitti:tällä kertaa minä en ala asioiden selvittämiseen, vaan tulen ja menen juuri miten tahdon, miettiköön mies mielessään että mikäs sille nyt tuli.
.


Juurikin näin! Itse katselen parhaillaan matkatoimistojen äkkilähtöjä. Juoppis ei ollut kiinnostunut muista matkoista kuin kauppaan-pubiin-kotiin akselilla. Se hälle suotakoon.
Vieras*
 

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Vieras » 21.4.2016 08:35:23

Mulla tilanne oli suurinpiirtein sama noin neljä vuotta sitten kun sulla Meirami, mä tein sen virheen että annoin mieheni olla ja ajattelin että tämä on joku vaihe joka menee ohi yms. Tottakai sun pitää elää omaa elämää ja omia juttuja mutta älä anna vaan miehesi olla. Meillä alkoholiongelma jatkui ja paheni koko ajan, sitten tuli tilanne että ei mieheni enää pystynyt lopettaan joka päivä oli pakko saada ja alkoi menemään viinapulloja joka ilta ja se ahdistus ja masennus joka seurasi alkoholin käytöstä oli karmeaa.
Miehesi on kuitenkin pystynyt olemaan ilmankin. Tee hänelle asia nyt selväksi ettei näin voi jatkua, sinä et hyväksy juomista muuttakaa eri osoitteisiin ja katsokaa muutuuko ajatukset.
Vieras
 

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Akvara » 21.4.2016 09:04:14

Hienoa, että kirjoitit! Usein asioiden "sanominen" ääneen jo helpottaa ja ainakin mulle myös omien kirjoitusten lukeminen on silmiä avartavaa.

Muutama kommentti teksteihisi. Tältäkin palstalta olet varmasti jo huomannut, että lapsen syntyminen ei lopeta alkoholistin juomista. Jos ihminen on alkoholisti (siis riippuvainen alkoholista) ei hän en omalla päätöksellään pysty kontrolloimaan juomista. Jos pystyisi, niin silloinhan hän ei olisi alkoholisti! Sinä et voi vaikuttaa alkoholistin juomiseen myöskään. Jos läheisten huoli tai tekemiset saisi alkoholistin lopettamaan, ei maailmassa olisi alkoholisteja.

Tuo kommenttisi siitä, että lapsen saaminen saattaisi vaan edesauttaa juomista saattaa olla ihan relevantti. Lähisuhdeväkivallan kehittymistä on tutkittu ja ainakin siinä väkivalta usein otti askeleen raaempaan suuntaan, kun tapahtui suhteen syveneminen (yhteenmuutto, avioituminen, lapsen syntyminen) En vedä yhtäläisyyksiä alkoholismin ja lähisuhdeväkivallan välille, mutta saattaa olla, että niillä jotain yhtäläisiä toimintamekanismeja on. Alkoholisimi vaikuttaa lapseen väistämättä, joten siksikin alkoholistin kanssa lapsen tekemistä kannattaa todella harkita. Muista, että sanat ovat halpoja ja teot äärimmäisen kallisarvoisia. Älä koskaan usko juopon vakuutteluihin ja lupauksiin. Niihin ei voi luottaa. Teot puhuvat vahvemmin kuin sanat.

Minun eropäätöstäni helpotti suunnattomasti se, että tajusin, että 1) en voi vaikuttaa miehen juomiseen ja 2) alkoholisimi on etenevä, krooninen sairaus, josta hyvin harva toipuu. Ihan todennäköisyyslaskennalla on todennäköistä, että mies ei raitistu ja koska alkoholisimi todellakin on etenevä sairaus, niin tulevaisuudessa minulle olisi tarjolla vain lisää samaa, ja pahimmassa, todennäköisemmässä tapauksessa vielä entisestääkin pahenevaa. Vaikka halua raitistumiseen olisikin (mitä esimerkiksi minun exälläni ei edes ollut) niin ei ole mitenkään taattua, että raitistuminen onnistuu. Kannattaa käydä lukemassa Lopettajista, millaista hommaa jatkuva retkahtelu on. Tämän oivalluksen jälkeen lähtöpäätös oli helppo.

Musta tuo sun taktiikka omista menoista on hyvä. Itse sanon niitä pieniksi irtiotoiksi. Kun alkaa saada elämää, joka on juoposta riippumatonta, on sen lopullisen irtirepäisyn tekeminen lopulta helppoa. Eli rohkaisen sua menemään omien kaverien kanssa, tekemään asioita jotka susta tuntuu hyvältä ja joita oikeasti haluat tehdä. Jos juoppo ei halua/kykyne osallistumaan, niin mene yksin. Pahin tilanne on se, kun olet yksin kotona toisen ihmisen alkoholiongelman panttivankina. Oman tilan ottaminen myös tuo etäisyyttä asioihin ja niitä alkaa nähdä oikeassa mittakaavassa.

Tsemppiä ja voimia! Lue meidän muiden kohtalontovereiden tarinoita ja kirjoittele tänne. Itse tuskin olisin selvinnyt hullusta suhteestani yhtä hyvin ilman plinkkiä. Käytä kaikkia keinoja, mistä on sulle hyötyä ja ota kaikki apu vastaan. Tunnelin päässä on pelkkää valoa, jos itse niin haluat!
"No women should be taught that love is how much shit you can tolerate from a man"
Akvara
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 124
Liittynyt: 30.6.2015 12:23:26

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Vieras » 21.4.2016 10:12:26

Anteeksi jo etukäteen tyly kommentti.

Jätä se. Sä oot vasta 26. Upea elämä edessä. Ihania raittiita miehiä ja mahtavia kokemuksia. Älä haaskaa kallisarvoista aikaasi yhden juopon kanssa, varsinkaan kun teillä ei ole vielä lapsia.

Se on näin +40 vuotiaana ikävä huomata olevansa samassa pisteessä kuin sinä nyt, mutta paljon syvemmällä ja pahemmin kahlittuna. Pahinta on, ettei noista viimeisestä kymmenestä vuodesta oikein muista mitään jatkuvan stressin ja murehtimisen takia. :cry:
Vieras
 

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Meirami » 21.4.2016 10:53:59

Kiitos taas kaikista vastauksista, on huojentavaa avautua tästä ja saada vastauksia! Vaikken miehen alkoholinkäyttöä erityisesti salaile, en myöskään ota sitä itse puheeksi kavereiden kanssa, joten todellinen ajatustenvaihto tästä asiasta muiden ihmisten kanssa on jäänyt melko vähäiselle. Kiitos siis ihan jokaiselle teistä!

Vieras, joka sanoit jätä se, osasin kyllä odottaa tuota :lol: enkä siitä pahastu, varmaan itsekin vähintään ajattelisin samoin, jos ulkopuolisena oman tekstini lukisin. Niin yksinkertainen ja silti niin monimutkainen ratkaisu, tuntuu että tässä on käyty jatkuvaa puntarointia suhteen hyvien ja huonojen puolien suhteen, eikä vaakakupit ole asettuneet varmasti mihinkään asentoon, vaan päivästä riippuen käyvät äärilaidasta toiseen kaikkine välimuotoineen. Tuo mitä sanoit, on itselläni ihan oikea pelko: jos olenkin vielä kymmenen, kahdenkymmenen, kolmenkymmenen vuoden päästä tässä samassa tilanteessa ja mies juo vain enemmän! Olen aina ajatellut, että jos elämässään tekee ratkaisut rehellisenä itselleen ja sen hetkisten parhaiden tietojensa valossa, ei jälkeenpäin ole mitään kaduttavaa. Nyt en todellakaan tiedä mikä olisi rehellisyyttä ja mikä sitä parasta tietoa jotta voisin tehdä noin ison ratkaisun.

Akvara, kiitos pitkästä ja ajatuksia herättävästä kommentista! Tekstissäsi oli monta sellaista asiaa, joita olen itsekin miettinyt. Kuten tuo, että jos läheisten huoli tai tekemiset vaikuttaisivat alkoholistin juomiseen, ei maailmassa juoppoja olisikaan. Ja tuo, miten teot ovat halpoja sanoja kallisarvoisempia. Ja tuo, ettei miehen juomiseen voi vaikuttaa, ja alkoholismi on etenevä sairaus.

Tuo alkoholismi sanana on minulle vielä vähän kavahduttava. Olen puhunut ennemmin alkoholin liikakäytöstä tai hallitsemattomasta juomisesta, alkoholismi kun kuulostaa juurikin sellaiselta rapajuopolta. Kaiken järjen mukaan tiedän ettei jaottelu ole näin yksinkertainen, mutta jostain syystä minun on hyvin vaikeaa saada se painetuksi päästäni. Jos voisin luokitella mieheni suoraan alkoholistiksi, olisi erokin helpompi. Voisin todeta, että erosin miehen alkoholismin takia. Nyt taas tuntuu siltä, että toivoa on vielä, ei tässä vielä olla pohjalla. Mutta kuinka kauan tulee antaa aikaa? Mikä on se aikaraja, jossa selkeä muutos tulee tapahtua? Juu, tiedän ettei sellaisia olisikaan, mutta helpottaisi kummasti jos sellaiset keksittäisiin :lol:

Ja tuohon mahdollisuuksien antamiseen liittyen, meillä tuntuu miehen kanssa olevan aivan erilainen katsantokanta tähän hänen juomiseensa, vaikka olemme monista asioista sen suhteen päässeet myös yhteisymmärrykseen. Minä näen juomisen jatkumona, jokainen uusi moka ja sammuminen on jatkoa edellisten kertojen perään. Vaikka välissä olisi pitkiäkin aikoja juomattomuutta, niin ketju on silti olemassa, juomattomuuden aikana siihen ei vain tule lisää lenkkejä. Mies taas tuntuu näkevän juomisensa ennemmin yksittäistapauksina. Jokainen sammuminen, jokainen ilmoittamatta jättäminen on yksittäistapaus, eikä sellaisenaan vakava.

Juuri tuon oman ketjuajatteluni takia minä näen miehen ongelman pahempana kuin hän itse (ja eikös tämä näille juomareille ole muutenkin tyypillistä). Mies saattaa toisinaan kysyä "mitä sä nyt noin suutuit siitä jos mä nyt kerran tonne Makelle vaan nukahin sohvalle", eikä tunu ymmärtävän kun sanon että se "kerran" Maken sohvalle "nukahtaminen" (=sammuminen) on tapahtunut jo aika hemmetin monta kertaa aikaisemminkin, ollen näin vain toisinto edellisestä kerroista vailla mitään parannusta.

Hah, tulipa tässä mieleeni myös toinen juttu, mies ei koskaan sano sammuneensa. Siis ei koskaan. Sanoo aina "mä nukahdin". Siis AINA. Onko tääkin sitä kieltämistä, ettei voi edes myöntää sammuneensa vaan koittaa kutsua sitä sovinnaisemmin nukahtamiseksi?

Vieras kirjoitit siitä, ettei asian kannata antaa olla. En ole antanutkaan. Tai siis äh, tätä on nyt vaikeaa selittää. Olen puhunut kurkkuni käheäksi jo monen monta kertaa, olen huutanut, itkenyt ja raivonnut ja ilmoittanut etten kohta enää jaksa tätä toimintaa. Tällä kertaa päätin, että ihan sama. Kun en kerta voi miehen tekemisiin ja juomisiin vaikuttaa, niin miksi pilaisin päiväni ja iltani sitä miettien. Tottakai tarkoituksena on puhua miehen kanssa, ja kertoa hänelle uusimmat ajatukseni ja tunteeni. Mutta tosiaan tuntuu, että tämä vaatisi nyt suurempaa puuttumista, kuten saoit että "muuttakaa eri osoitteisiin ja katsokaa muuttuuko ajatukset"; tätä olen miettinytkin. Tämä asunto jossa asumme nyt on minun, miehellä on myös oma asunto joka on tällä hetkellä vuokralla. Tässä mielessä erilleen muuttaminen olisi helppoa, molemmilla asunnot on jo olemassa. Ajatus ei ole vain vielä ihan tarpeeksi kypsynyt päässäni, jotta uskaltaisin sitä ehdottaa. Mutta ehdottomasti harkitsemisen arvoinen juttu!

Jep jep, tällaista tällä kertaa. Mies vielä nukkuu tuossa sohvalla, en aio herätellä. Rupean tekemään koulutehtäviä, niitä kun on taas kertynyt vino pino, ja iltapäivällä lähden ulos ja käyn kahvilla, näyttäisi tulevan kaunis päivä!

Edit: ainiin, sama juttu, kyllä hetken kävi mielessä ottaa kuva miltä mies näyttää maatessaan sohvalla omituisessa asennossa, kalsarit jalassa, kädet ja naama autonrasvassa :twisted: En kuitenkaan ottanut, mutta nyt kun ajattelee niin sitähän voisi ikuistaa jokaisen tuollaisen näyn, niistä saisi varmasti pian hienon kuvakollaasin aikaan :lol:
Meirami
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 20.4.2016 08:17:14

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Akvara » 21.4.2016 12:57:58

Mun miehelläni oli tuo sama juttu: pitkiä aikoja (yleensä noin kuukausi) juomatta ja sitten sokka irti. Tälle alkoholismin tyypille on ihan oma nimensäkin ja se on tuurijuoppous. Sille on oma diagnoosinumeronsakin (F10.26 alkoholiriippuvuus -jaksottainen käyttö)

Suhteen alkuaikoina mua hämäsi se, että mulla oli kuva alkoholistista sellaisena tyyppinä, joka juo joka päivä aamusta iltaan. Siksi en heti tajunnut exässä vaaranmerkkejä. Alkoholiongelma voi kuitenkin olla myös sellainen, että alkoholin käyttömäärä ei pysy käsissä. Eli kun juominen alkaa, sitä ei pysty enää kontrolloimaan.

Mun exälläni juopottelukaudet kesti useita päiviä eli alkoholismi oli jo todella pitkälle edennyt. Talousasiat oli ihan kuralla ja ihmissuhteita pilattu suuntaan jos toiseen. Ja valitettavasti juominen näkyi kyllä ihan siinäkin miten järki leikkasi... Itse en juurikaan osannut yhdistää noita yksittäisiä tapahtumia kokonaisuudeksi ja siksi muutin mm hänen kanssaan yhteen. Jos olisin tajunnut, että kaikki "oudot jutut ja puheet" oli oire ihan samasta yhdestä asiasta eli alkoholismista, olisin ottanut jalat alleni nopeammin. Valitettavasti en ns nähnyt metsää puilta. Olet minusta ihan oikeilla jäljillä kun yritän hahmottaa kokonaisuutta!

Kertomasi perusteella minusta näyttää vahvasti siltä, että miehelläsi ei ole tuo alkoholin käyttö enää hallinnassa eli minun näkemykseni mukaan hänellä on alkoholiongelma.

Ja muista että alkoholistit ovat mestareita selittelemään, vähättelemään ongelmaa, syyttelemään muita, keksimään ties mitä selityksiä juomiselle. Älä anna tämän hämätä itseäsi. Pidä kiinni siitä, mitä itse näet! Ota selvää siitä, millainen sairaus alkoholismi on. Se voi ilmetä monella tavalla. Oleellista on se, että kontrolli alkoholin suhteen ei toimi. Sillä, miten kontrollin puute ilmenee, ei ole niin suurta väliä.

Suomessa toimii alkoholistin läheisille tarkoitettu vertaistukiryhmä, al-anon. Mulle itselleni siitä oli suuri apu. Sain sieltä paljon tukea ja opin ymmärtämään paremmin sitä, mistä alkoholismista on kyse. Al-anonista (ja AA:sta) on monenlaisia mielipiteitä, mutta parhaan käsityksen saat, kun käyt itse ryhmässä katsomassa!
"No women should be taught that love is how much shit you can tolerate from a man"
Akvara
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 124
Liittynyt: 30.6.2015 12:23:26

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Meirami » 21.4.2016 13:21:43

Kiitos taas Akvara vastauksestasi!

Oho, en tosiaan tiennyt että tuolle juomistyypille löytyy oma diagnoosinsakin! :shock: Jotenkin olen sen ajatellut olevan vain... Niin, no, mitä. En oikein tiedä. Mutta jotain sellaista, mikä on vielä diagnoosien tavoittamattomissa. Kiitos valaistuksesta, täytyy tosiaan ottaa enemmän selvää tästä kyseisestä "juopottelulajista", se kun vastaa tätä täällä vallitsevaa tilannetta!

"Alkoholiongelma voi kuitenkin olla myös sellainen, että alkoholin käyttömäärä ei pysy käsissä". TÄMÄ! Juuri tämä! Tämä täällä on ongelmana! Tää menee edelleen kategoriaan "tiedän, mutten sisäistä". Tiedän, ettei mies hallitse juomistaan, on itsekin sanonut, että kun humala menee tietyn pisteen yli, hän haluaa vain lisää ja lisää eikä enää tajua omaa kuntoaan. Joskus on sanonut, että se juominen on melkein paniikinomaista, tyyliin "pitää juoda äkkiä ennen ku loppuu" (vaikka omalla logiikallani juoma loppuu sitä nopeammin, mitä nopeammin juo, ei käy järkeen tämäkään ajatuskuvio). En tiedä miksi tuntuu siltä, että silloin tällöin ryyppääminen, joka menee lähes poikkeuksetta yli, on jotenkin vähemmän ongelmallista kuin ryyppyputket. Vai onko tämäkin nyt itselleen selittelyä ja ongelman kieltämistä, kun välillä huomaa ajattelevansa "ei tää oo nii paha, ei se juo ees korjaavia koskaan", "ei tää oo nii paha, vastahan se oli pari viikkoa ilman", "ei tää oo niin paha, sillon kerrankin se pysty tulee kotii ihan ok kunnossa". Äh, en tosiaan taida nähdä tilannetta sittenkään niin realistisesti kuin luulin :? Erityisesti silloin, kun alkoholi ei ole kuvioissa vaikka viikkoon tai kahteen, on pelottavan helppoa unohtaa koko ongelman olemassaolo. Sitten se taas ryöpsähtää silmille tällaisissa tilanteissa. Täällä tosiaan ei olla mitenkään kamalan pitkällä asian kanssa, ei putkijuopottelua eikä ainakaan sellaista järjenjuoksun hidastumista, jonka minä olisin huomannut.

"Kertomasi perusteella minusta näyttää vahvasti siltä, että miehelläsi ei ole tuo alkoholin käyttö enää hallinnassa eli minun näkemykseni mukaan hänellä on alkoholiongelma." KIITOS! Kiitos kiitos kiitos tuhannesti, on jotenkin todella helpottavaa, että joku ulkopuolinen sanoo noin! Tämä ei olekaan vain mun pään sisällä oleva ajatus, joka on helppo epäröidä virheelliseksi päätelmäksi tai tiukkapipoisuudeksi! Olen helpottunut, että joku muukin on tuota mieltä sen pohjalta mitä olen kertonut. En ole yksin tän asian kanssa enää. Tai siis onhan toisaalta ihan hirveää tunnustaa alkoholiongelman olemassaolo, mutta sen kieltäminen olisi kyllä vielä tuhoisampaa. Huh, en olekaan vainoharhainen tiukkapipo joka näkee ongelmia siellä missä niitä ei ole.

Olen tuota al-anonia miettinyt, mutta se ei ainkaan tähän hetkeen tunnu omalta jutulta vielä. Vaikka olenkin tän asian kanssa jo tovin kipuillut, niin nyt vasta aloin siitä avautumaan. Parempi vielä alkuun tehdä se näin kasvottomana ruudun takaa. Olen kyllä lukenut että monet ovat saaneet sieltä positiivisia kokemuksia, joten en missään tapauksessa sulje vaihtoehtoa kokonaan pois.
Meirami
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 20.4.2016 08:17:14

Re: Tuttu juttu: mies ja alkoholi

ViestiKirjoittaja Narrinen » 21.4.2016 15:57:05

Alkoholismin pirullisin ansa on siinä, että sairauden alkuvaiheessa läheinen puolisonsa juomisen ongelmallisuuden huomatessaan on hämillään ja epävarma - usein tietämätön, millaisesta sairaudesta on kyse. Sinun tilanteesi, Meirami, tuo elävästi mieleen oman elämän hetket, jolloin tiesi, että kaikki ei puolison juomisen suhteen ole ok, mutta toisaalta ei tohtinut ajatella, että kyse olisi alkoholismista, niistä "rapajuopoista".

Pirullista alkoholismissa on myös, miten se sairastuttaa läheiset alusta lähtien. Siksi me monet sinunkin tarinaa ja tilannetta lukiessamme tunnemme suurta myötätuntoa sinua kohtaan - ja kehotamme vakavasti miettimään eroa. Tavallaan sitä katsoo ikään kuin itseään menneisyyden peilistä ja toivoisi, että olisi itse silloin osanut tehdä toisenlaisia valintoja. Alkoholismi etenee sairautena vääjäämättä alkuvaiheesta keskivaiheeseen ja lopulta myöhäiseen alkoholismiin, jos ei maan povi ole jo sitä ennen kutsunut. Samassa sairauden kierteessä on läheinen, jos rinnalle jää.

Hae tietoa, hae tukea ja hae apua itsellesi. Mieti, millaista elämää haluat elää.

Rohkeutta!
Narrinen
 

Seuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa