Olet täällä

Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

ViestiKirjoittaja Vieras » 8.1.2018 13:57:56

Äiti juo iltaisin pari kaljaa.
En ymmärrä, miksi isäni mahdollistaa äidin juomisen. Esim kerää vaivihkaa tyhjät tölkit näkyviltä, jos on vieraita. Luultavasti myös tuo kaljaa kaupasta.

Käytiin tässä joulun tienoilla käymässä. Epäilen, että äiti oli ottanut. Jakoi meinaan alkuun semmoisia juttuja, jota kukaan normaali ei jakaisi julkisesti kaikille sukulaisille. Lisäksi tiputti voileipätarjottimen lattialle. Ei myöskään syönyt mitään koko tapaamisen aikana, varmaan alkoholi vienyt taas ruokahalun.
Maha oli vähän turvoksissa, varmaan maksa alkaa taas tykätä huonoa. Katsotaan, joutuuko taas sairaalareissulle. Luultavasti en lähde käymään sairaalassa ollenkaan. Ei ole minun asiani.

Eipähän tarvitse taas olla missään tekemisissä. En antanut koskea nuorempaan lapseen ollenkaan.

Luin yhden naisten alkoholismia käsittelevän opinnäytetyön. Siinä haastatellut päihdetyöntekijät/hoitajat kuvasivat alkoholistin yhdeksi piirteeksi ylilaittautumisen. Juuri semmoinen äiti on, kulkee kalliissa vaatteissa. Talokin on sisustettu kalliisti ja autokin on kallis.
Vieras
 

Re: Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

ViestiKirjoittaja Vieras » 19.8.2018 21:11:36

Moikka!
Miten teillä on asiat edenneet?
Minun äitini kuoli marraskuussa 2017, ja vähän samoja mietteitä kun sinulla on ollut. Mietityttää just se että kuinka en ollut aikasemmin tajunnut alkoholin olevan niin iso ongelma, vaikka vatsa oli turvoksissa, jalat turvonneet, keltaisuutta, ja ehkä tais olla myös muistin pätkimistä.. yms.
Ni vasta kun äiti kuoli rupesin miettimään mitä olisin voinut tehdä että äiti olisi lopettanut alkoholin käytön..
Äidille tuli muutamaviikko ennen kuolemaansa kun oli meillä kylässä semmonen tila ettei tiennyt missä on ja huusi ja meuhkasi. Siitä sairaalaan ambulanssilla ja kotiutui kyllä vielä kunnes joutui uudestaan sairaalaan ja loppuvaiheessa kävin katsomassa äitiä 2päivää ennen kuolemaa jolloin oli jo tajunnan rajamailla.. välillä virkosi ja sit taas nukahti.
Oon miettiny myös mitä ajatuksia hänellä oli loppuaikana, ymmärsikö hän lopun tulleen yms ajatukset pyörii päässä..
Voimia sinulle!
Vieras
 

Re: Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

ViestiKirjoittaja Minea Kreetalainen » 22.12.2018 19:42:07

Vieras kirjoitti:Moikka!
Miten teillä on asiat edenneet?
Minun äitini kuoli marraskuussa 2017, ja vähän samoja mietteitä kun sinulla on ollut. Mietityttää just se että kuinka en ollut aikasemmin tajunnut alkoholin olevan niin iso ongelma, vaikka vatsa oli turvoksissa, jalat turvonneet, keltaisuutta, ja ehkä tais olla myös muistin pätkimistä.. yms.
Ni vasta kun äiti kuoli rupesin miettimään mitä olisin voinut tehdä että äiti olisi lopettanut alkoholin käytön..
Äidille tuli muutamaviikko ennen kuolemaansa kun oli meillä kylässä semmonen tila ettei tiennyt missä on ja huusi ja meuhkasi. Siitä sairaalaan ambulanssilla ja kotiutui kyllä vielä kunnes joutui uudestaan sairaalaan ja loppuvaiheessa kävin katsomassa äitiä 2päivää ennen kuolemaa jolloin oli jo tajunnan rajamailla.. välillä virkosi ja sit taas nukahti.
Oon miettiny myös mitä ajatuksia hänellä oli loppuaikana, ymmärsikö hän lopun tulleen yms ajatukset pyörii päässä..
Voimia sinulle!


Kiitos viestistäsi ja voimia sinull suruusi!
Jouduinkin kirjautumaa tänne, niin vastaaminen kesti.

Täällä menee hyvin ja huonosti samaan aikaan. Äiti varmasti juo, mutta ei ole joutunut sairaalaan, eikä vatsa ole turvoksissa. Tai no, jostain rytmihäiriöistä oli sairaalassa yhden päivän osastolla (liika juominen ja huono syöminen sotkenut veriarvot?). Ilmeisesti ensimmäisten sairaalakeikkojen myötä aloitettu insuliini on lopetettu. Ehkä haima on päässyt toipumaan?
Jos tapaamme, tarjolla on usein ruokaa tai syötävää ainakin. Minua ällöttää, että ruoka on tehty humalassa tai krapulassa. Ruoka voi olla vähän palanutta ja maitoa ei ole muistettu ostaa/on vanhaa ja kahviin tarjotaan ruokakermaa. Hygienia voi olla myös niin ja näin, tarjottavat saattavat unohtua yöksi pöydälle, tai ulos jäähtymään laitetut ruuat jäävät ulos ja hiiret käyvät niitä syömässä..
Näen äitiäni niin vähän kuin mahdollista, hermo ei kestä :evil: en jaksa arpoa, onko juonut vai ei ja stressata tapaamista etukäteen. En jaksa myöskään huomionhakua ja (tavallistakin) rasistisempia ja arvostelevia juttuja. Enkä pysähtyneisyyttä ja epävarmaa liikkumista.
En jaksa äitiä myöskään selvinpäin. Puhe on hidasta ja muisti toimii huonosti. Ei muita sovittuja asioita, aikatauluja ym. En ymmärrä, miten pystyy käymään töissä. En myöskään jaksa toisten arvostelua ja lyttäämistä. Homot, turvapaikanhakijat, ammattiin opiskelevat, monilapsiset perheet, rikkaat ihmiset, ym ovat saastaa. Kerroin toiselle ihmiselle, että ensi kesälle tarjottiin töitä ja palkka on hyvä senjasen verran. Äitini kuuli tämän sivusta ja ihmetteli :niin vähän!
Äidistäni on tullut ikävä ihminen, ikävät puolet on korostuneet viime aikoina/vuosina. Lapset suhtautuvat äitiin varauksella, toinen kyllä leikkii mielellään, mutta on joskus myös sanonut pelkäävänsä äitiäni.

Perheeni olisi halunnut meidät jouluksi kyläilemään, mutta meillä on toiset, paremmat suunnitelmat <3

Hyvää joulua!

T ketjun aloittaja
Minea Kreetalainen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22.12.2018 19:14:57

Re: Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

ViestiKirjoittaja Minea Kreetalainen » 29.12.2018 20:43:34

Mulla on nyt tullut unettomuutta, en saa iltaisin unta. Ahdistaa ja ajatukset velloo silloin kun pitäisi nukahtaa. Mietin, liittyykö siihen, että ollaan tavattu äitini kanssa 2 kertaa lyhyen ajan sisään. Muistan opiskeluaikoina kun kotona vierailu alkoi kiristää pinnaa jo edellisenä päivänä ja vierailun jälkeen oli ahdistava ja paha fiilis.
En ole tätä alkoholismijuttua nyt mitenkään mietiskellyt, en tiedä vaivaako alitajuisesti.
Lainasin yhden unettomuus-kirjan, toivottavasti siitä on apua. Inhottavaa valvoa illalla ja kulkea päivät väsymyksessä.

Kävin muuten psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa suunnilleen kuukausi sitten. Väsymystä/masennusta valittamassa, ei liittynyt näihin läheishommiin. Oli kyllä turha reissu. En saanut mitään järkeviä vinkkejä, jatkoaikaa tms. Olen käynyt kelan psykoterapian ja vähän ajatellaan, että se sitten hoitaa kaikki ongelmat menneisyydessä ja tulevaisuudessa.
Tästä äidin alkoholismista olisi myös kiva/hyödyllistä käydä juttelemassa jossakin. Onkohan sellaista tahoa? Olen ymmärtänyt, että esim a-klinikalla olisi myös läheisille palveluja, mutta helsinkiin on semmoinen matka, ettei se oikein onnistu (ja mihin lapset laitan siksi aikaa?).
Katsoin al-anonin tms tapaamisia joskus. Muistaakseni omalla paikkakunnallani niitä ei ole, täällä on vaan alkoholisteille tapaamisia. Lähimmät läheistapaamiset on n 40min matkan päässä. Ok, voisin ehkä mennä, mutta mies ei välttämättä ole kotona vielä siihen mennessä, kun pitäisi lähteä (ja minne lapset?).
Minea Kreetalainen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22.12.2018 19:14:57

Re: Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

ViestiKirjoittaja Minea Kreetalainen » 18.1.2019 22:12:42

Täällä uskallan sanoa, että tavallaan äidin alkoholismi on pilannut mun elämän. Joo, menehään mulla hyvin, koulutus, perhe ja kaikkea, töitä ainakin kesäksi. Mutta kaikkia hankaluuksia siitä on tullut. Onko ruokasuhde/syöminen sen takia hankala? Masennustaipumus? Suorittaminen? Lisäksi en saa vanhemmiltani tukea. Joskus olisi hoitoapu kiva ja ihan lastenkasvatuksesta ja lapsista jutteleminen. Yläkoulussa taisin joskus vielä jutella äidin kanssa? Mutta aina se oli vähän riski, reaktiota ei voinut etukäteen tietää. Joko ymmärtävä tai sitten että olen laiska ja rivienvälistä huono, heikko.
Olin lapsena pullea, äiti sanoi monta kertaa, että kohta mitkään vaatteet ei mahdu päälle ja että kukaan ei halua olla kaveri (no, nykyään olen lihava ja mulla kyllä on paljon kavereita). Ja samalla itse söi salaa jäätelöä kahvikupista ja väitti sen olevan kahvia. Ostelin usein kaupasta evääksi herkkuja, koska ne olivat halpoja ja mahan sai täyteen (400g paketti täytekeksejä 0,8e). Jouduin usein pyörimään kylillä 4-5 tuntia ennen kotiinpääsyä ja ruokaa sai odotella pahimmillaan vielä tunteja, ellei syöty einestä. Kai siinä sai jotain välipalaa vähän ottaa... jotenkin siihen nälkään ja väsymykseen pystyn samaistumaan nyt, kun olen yrittänyt vähän vähentää syömisiäni.
Ja jos mentiin juhliin/kylään, ei saanut syödä sinä päivänä oikeastaan kuin aamupalan. Ehkä ennen kakkukekkereitä jonkinlaisen lounaan tai leipäaterian, mutta jos nälkä tuli 1-2h ennen lähtöä, ei saanut ottaa. Kai niitä herkkuja tuli sitten vedettyä nälkäänsä ihan hulluna.
Muistan, kun jossain vaiheessa, varmaan yläkouluikäisenä ihmettelin, miksi sohvan torkkupeitot haisevat aina omituiselle ja miksi äidin housut löytyivät viikonloppuaamuisin vessasta, olohuoneesta tms. Äiti harrasti sohvalle sammumista ja pissasi housuun.
Alakouluikäisena katseltiin äidin kanssa avaraa luontoa, saksalaisia sarjoja tai muita rikossarjoja. Äiti sanoi olevansa väsynyt ja käski herättämään, jos tulee asiaa. Jos ei muuten, niin vettä päälle kaatamalla... se usein olikin ainoa keino saada äiti hereille. Jos olin yötä isovanhemmilla, kaverilla tms niin huoneestani löytyi usein tyhjä kaljapullo tai pari, kaapista, tv tason lokerosta, sohvan takaa, vaatekaapista...
Lukiossa olisin tarvinnut läksyissä apua, mutta äiti ramppasi jossain koko ajan, tupakalla, makuuhuoneessa (piilopullon perässä?) . En muista, oliko yläkoulussa sama juttu.

Nyt hyvää yötä!
Minea Kreetalainen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22.12.2018 19:14:57

Re: Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

ViestiKirjoittaja Minea Kreetalainen » 19.1.2019 08:01:13

Kappas, eilen tuli näköjään 2 vuotta siitä, kun aloin tänne kirjoitella.

Mitä vielä muistui mieleen, yläaste tai/ja lukioikäisenä viikonloppuaamuisin, etenkin sunnuntaisin, olisi pitänyt nököttää hiljaa omassa huoneessaan. Äiti makasi aamut sohvalla ja kaikki äänet olivat liikaa. Hyvä kun aamupalaleivät pystyi laittamaan keittiössä. Jos jäi syömään pöytään ja lukemaan lehteä, sai kuulla, onko pakko koko ajan kääntää sivua ja metelöidä noin paljon.
Voi että, omille lapsilleni en haluaisi tälläistä lapsuutta. Vaikka välillä tuntuu, ettei mulla ole oikeutta valittaa/olla katkera tms, kun kotona kumminkin sai ruokaa, ei hakattu, oli kivoja vaatteita ja harrastuksia.
Minea Kreetalainen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22.12.2018 19:14:57

Re: Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

ViestiKirjoittaja Minea Kreetalainen » 10.5.2019 21:35:36

Ja yllätys yllätys, äiti on tapaturman takia sairaalassa...

Ihan älytöntä tää touhu.
Mietin, että montahan vuotta tässä vielä menee.

Viime päivinä on äitiä tullut jostain syystä mietittyä, vaikka tätä onnettomuutta ei ollut vielä sattunut. Tullut muisteltua äidin käytöstä kun olin lapsi ja nuori.
Toivon, ettei minusta tule samanlaista vanhempaa. Välillä on vaikea toimia johdonmukaisesti ja rahallisesti, sillä kotoa saatu malli on erilainen. Toisaalta en kyllä juo alkoholia humalaan asti/lasten nähden enkä pilkkaa lapsiani
Minea Kreetalainen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22.12.2018 19:14:57

Re: Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

ViestiKirjoittaja Carola » 11.5.2019 09:04:39

Heippa!
Kokemukset nuorena ovat selvästi muokannut miten itse haluat olla äitinä. Pidä kiinni niistä, olet hyvä äiti. Huolehdithan myös itsestäsi?Voimia sinulle ja perheellesi!
Askel kerrallaan
Carola
KokeNet vertaiskeskustelija
 
Viestit: 34
Liittynyt: 18.2.2019 11:08:49

Re: Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

ViestiKirjoittaja Minea Kreetalainen » 11.5.2019 21:00:34

Kiitos!

Pyrin huolehtimaan myös itsestäni, yritän nukkua tarpeeksi, liikkua ja syödä monipuolisesti. Usein näistä kyllä tulee tingittyä, kun meillä ei ole tukiverkkoa käytössä arjen/juhlan pulmiin. Hiljattain otimme lastenhoitajan muutamaksi tunniksi ja se kyllä kannatti.

Äitikin oli päässyt sairaalasta ja selvinnyt ulkoisella paikkailulla. Katsotaan nyt, miten tästä eteenpäin. Samaa rataa todennäköisesti... itse en usko, että raitistuu tai muulla lailla paranee (kun hoitoon ei suostu). Huomenna tavataan, ei kyllä kiinnostaisi yhtään. Onneksi nähdään ehkä 2kk välein
Minea Kreetalainen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22.12.2018 19:14:57

Re: Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

ViestiKirjoittaja Minea Kreetalainen » 31.5.2019 20:19:53

Kylläpä oli taas juhlat kotona...
Äiti on salaa avannut onnittelumaljaan tarkoitetun kuohuvan ja jättänyt sen "piiloon". Lapseni kaatoi sen sitten päälleen ja jouduin vaihtamaan alkoholilta haisevat sukkahousut tavallisiin housuihin, jotka hoitolaukusta löytyivät. Että ärsytti! Olin kumminkin pukenut lapsen söpöihin, yhteensopiviin juhlavaatteisiin...

Äiti on menossa aivovauriotutkimuksiin. Omien sanojensa mukaan portaissa putoamisen takia.
Selvästi kyllä jo viinakin tehnyt ajatteluun ym vauriota. Pidemmän sairaalareissun jälkeen pari vuotta sitten oli jo havaittavissa muutosta puheissa ja käytöksessä/ymmärryksessä. Elimistö on ollut maksan pettäessä kovilla ja aivot saaneet kuona-aineista ja myrkyistä osansa.

Yhä ihmettelen, että miksi alkoholistin tutkimuksiin laitetaan rahaa? Oli aivovaurio tai ei, ei se juomista lopeta. Ja mitä sille voi muka tehdä... kuntouttaminen on yhteiskunnan rahojen tuhlaamista, ihan varmasti juo itsensä hengiltä/saa kirroosin/syövän tms. Jos todettaisiin työkyvyttämäksi, saisi lisäaikaa juomiselle. Kesä varmaan menee taas kosteissa merkeissä kun ei tarvitse yrittää tsempata töitä varten.
Minea Kreetalainen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22.12.2018 19:14:57

Re: Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

ViestiKirjoittaja Minea Kreetalainen » 27.7.2019 15:46:24

Voi huoh.
Mukamas ei mitään käytä, mökilläkin alkoholittomia oluita/siidereitä jääjaapissa.

Kumminkaan ruokaa ei suostu syömään juurikaan. Maha reistaa. On ollut sairaalassa alhaisten kalium-arvojen sekä rytmihäiriöiden takia. On voimaton, heikottaa.
Nämä kaikki kyllä puoltavat runsasta alkoholin käyttöä. Alkoholistin puutteellinen ruokavalio voi johtaa elektrolyyttihäiriöihin (ainakin kalium, muistaakseni myös magnesium ja ehkä kalsium?) ja sitä kautta rytmihäiriöihin.

Jättää laskuja maksamatta ja ostelee aika paljon kaikenlaista, uutta ja käytettyä, vaatetta ja sisustustavaraa...

En haluaisi olla missään tekemisissä, mutta sitä ei oikein voi välttää, jos haluamme tavara isääni ja muita sukulaisia.
Lisäksi jos haluaa hellettä pakoon mökille, on pakko tavata. Huomenna kyllä kärvistellään kotona. Mentäisiin hotelliin viilentymään, jos olisi varaa...
Minea Kreetalainen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22.12.2018 19:14:57

Re: Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

ViestiKirjoittaja Minea Kreetalainen » 28.7.2019 16:08:38

Oon vellonut ajatuksissani/oloissani ja lukenut alkoholistien läheisten kertomuksia ja mm kuningatar alkoholia (tosi hyvä muuten!).

Pinna on kireä ja hermot menee lasten kanssa. Vaikea reagoida kun itse ei ole saanut suuttua, raivostua jne lapsena.

Jälkeenpäin mietittynä lapsuus ja nuoruus on ollut aika kurjaa. Vaikka ei ole hakattu ja ruokaa on ollut ja ihan hyviä vaatteita/tavaroita. Ja en voi kun ihmetellä, että miten en itse ole tajunnut, että äiti on alkoholisti, miksi kukaan ei ole huomannut mitään, miksi isä ei ole tehnyt mitään !!!

Luulisi, että joku olisi tajunnut jotain. Sisarukseni oli pienenä juonut olutta äidin tölkistä - mitä hittoa, missä normaalissa lapsiperheessä pidetään tölkkiä niin, että pieni lapsi voi sen napata?!

Ja on "nukahdellut" sohvalle, esim kun minulla oli synttärit ja kavereita kylässä. Hereille oli vaikea saada. Jos itse satun nukahtamaan pötkötettyäni sängyllä, herään kyllä heti kun lapset edes tulevat samaan huoneeseen, saati rupeavat juttelemaan....
Äiti oli lupa herättää, mutta oli todella vihainen kun heräsi.

Ala-asteella yhtenä päivänä loppui klo 12. Ruokailu oli 11.30 ja ruuan jälkeen sai lähteä. Osa luokkalaisistani kävi syömässä näkkärin ja osa ei tainnut syödä ollenkaan. Olivat menossa kotiin syömään äidin tekemään tuoretta ruokaa tai lämmittämään eilisen jämiä/eineksiä. Itse jouduin vähän selittämään, että miksi syön. Sanoin, että ei meillä ole kotona ruokaa valmiina. Ja se saatettiin tarjoilla klo 20-22 aikaan. Koska töiden jälkeen piti istua kaljatölkin kanssa tv:n ääreen.

Yläasteikäisenä kävin välillä yhden kaverin luona koulun jälkeen. Minusta oli tosi erikoista, kun siellä oli päivällinen joskus jo klo 15 ja viimeistään vähän klo 16 jälkeen! Oli myös todella mukavaa, kun minullekin tarjottiin ruokaa!

Kotona äiti määritteli ruoka-ajat. Viikonloppuisin aamupalan sai syödä itse, söin usein ehkä 8 aikaan? Äiti ei luonnollisesti syönyt aamupalaa. Lounas oli ehkä klo 14, välipalaa ei ennen sitä olisi saanut ottaa. Jos kävimme vierailulla, aamupala ja vierailulla tarjottu ruoka ja kahvi saattoivat olla päivän ainoat ateriat. Etenkin kasvu/teini-iässä olin aina nälkäinen ja viikonloppuisin väsynyt ja päänsäryssä.
Jos olisi 2-3 tuntia ruuan jälkeen halunnut välipalaa, sai kuulla, ettei voi vielä olla nälkä kun juuri on syöty.... niin no, alkoholisti vetää nestemäistä ruokaa koko ajan, ei kai siinä nälkä tulekaan, mutta lapsella/nuorella tulee :(

Arkena aamulla aamupala, koulussa lounas. Välipala kaupasta (joskus jugurttia tai riisipiirakkaa, usein esim suklaalevy). Ruoka oli milloin oli ja kotona ennen ruokaa saatoin syödä 1-3 omenaa, niitä sentään sai syödä.

Meillä syötiin usein eineksiä, hampparia, talvella ranskiksia, kesällä makkaraa, maksalaatikkoa... välillä yritin syödä terveellisemmin ja jätin makkarat tai ranskikset pois ja söin lähinnä leipää. Isäni ei osaa tehdä ruokaa.


Äiti oli myös tapaturma altis. Kaatui kahdesti portaisiin ja kasvot olivat aivan riekaleina (muka venytteli ja sitten alkoikin huimata ja kaatuikin). Kerran sai 3. asteen palovamman saunasta, eikä huomannut itse ollenkaan, vaan perhe huomasi seuraavana päivänä. Kiuas oli mukamas niin kuuma, että poltti hermot pois samantien, eikä kipua tuntenut. Palovammaa piti operoida lääkärissä ja ikävä arpi siitä jäi muistoksi.
Kerran sormi oli murtunut ja vasta kolmen päivän jälkeen kävi sitä näyttämässä ja se paketoitiin.
Kahdesti on ollut jouluna tai muina juhlapyhinä kovassa kuumeessa usean päivän ja muutaman päivän jälkeen vasta suostunut lääkäriin. Onkin ollut munuaistulehdus ja hengenvaarallinen tila.

Vähän myöhempinä aikoina virtsa on ollut punaista. Reisistä on kadonneet lihakset. On mukamas ollut keliakia kun vatsa on aina sekaisin.

Nykyään neuropatiaa jaloissa, tuntopuutoksia ja kipuja. Verenpaineet heittelee, pyörtyilee. Liikkuminen on vaikeaa. Töissä on pudonnut portaat ainakin 3 kertaa vuoden sisään. Ei pääse yksin järveen, en usko että pystyy uimaan. Haisee pahalle. Peseytyy kyllä, mutta haju tulee kehosta, lähellä ei voi istua, 3-4 metriä pitää vähintään olla väliä.
Päivisin on kuulemma täydessä kännissä. Jäänyt tämän vuoden aikana 10 kertaa kiinni kännissä ajelusta (ilmeisesti perheelleni, ei poliisille).
Minea Kreetalainen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22.12.2018 19:14:57

Re: Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

ViestiKirjoittaja Minea Kreetalainen » 28.7.2019 16:24:02

Minusta oli myös outoa, kun joissain perheissä oli perhepalavereja ja/tai puhuttiin tunteista ja jaettiin asioita. Äidit saattoivat auttaa tyttäriään. Ja tyttäret puhuivat äidilleen hankaluuksistaan, eivät esimerkiksi koulun terkkarille.

Lopetin yläasteella äidille uskoutumisen. Äiti saattoi kertoa kännissä juttujani muille ihmisille - hauskoina juttuina. Ihan sairasta.
Saattoi myös jotain ikäviä asioita alkaa muistelemaan sopimattomissa tilanteissa, esim jossain juhlapäivällisillä. Huomiota saadakseen.

Minulla on ollut suhde tyttöön kerran teininä. Tätä tietoa äiti ei ole jaellut, on kai liian häpeällistä.

Nykyään muistelee kuinka lapsuutensa oli köyhää isäni lapsuuteen verrattuna, kuinka sai 2 kertaa vuodessa uudet vaatteet jne jne. Vertaa myös omien vanhempiensa lapsuutta isäni vanhempien lapsuuteen (kuinka oli vain itse ommeltu nukke, ei muuta, kuinka perheen äiti kuoli jne jne. Ihan kuin 40-50-luvulla kovin moni perhe olisi elänyt yltäkylläisyydessä).

Haluaisin lopettaa minun ja äidin välisen ihmissuhteen. Voin aina huonosti tapaamisten jälkeen.
Uuden työn takia minun pitäisi tsempata ja elämäntavoissakin pitäisi tsempata. Monet labra-arvot ovat vinksallaan koska lohtusyön. Ja syömistä esiintyy tapaamisten jälkeen tavallista runsaammin.

Ei kiinnosta katsella ihmisrauniota, jonka terveys on mennyt ja joka ei pärjää itsekseen. Jauhaa aina samoja juttuja, kertoo samat jutut joka kerta (kuinka yksi oppilas korjasi sukupuoltaan,kuinka hankalaa hänellä on ollut lapsena jne jne koska olivat köyhempiä kuin isäni perhe ).
Ja mukamas on normaali eikä juo.

En todella ymmärrä, miksi isäni asuu hänen kanssaan ja peittelee juomisia.
Minea Kreetalainen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22.12.2018 19:14:57

Re: Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

ViestiKirjoittaja Vieras » 29.7.2019 06:54:46

Minea Kreetalainen kirjoitti:Minusta oli myös outoa, kun joissain perheissä oli perhepalavereja ja/tai puhuttiin tunteista ja jaettiin asioita. Äidit saattoivat auttaa tyttäriään. Ja tyttäret puhuivat äidilleen hankaluuksistaan, eivät esimerkiksi koulun terkkarille.


Haluaisin lopettaa minun ja äidin välisen ihmissuhteen. Voin aina huonosti tapaamisten jälkeen.
Uuden työn takia minun pitäisi tsempata ja elämäntavoissakin pitäisi tsempata. Monet labra-arvot ovat vinksallaan koska lohtusyön. Ja syömistä esiintyy tapaamisten jälkeen tavallista runsaammin.



Minea Kreetalainen kirjoitti:Oon vellonut ajatuksissani/oloissani ja lukenut alkoholistien läheisten kertomuksia ja mm kuningatar alkoholia (tosi hyvä muuten!).

Pinna on kireä ja hermot menee lasten kanssa. Vaikea reagoida kun itse ei ole saanut suuttua, raivostua jne lapsena.

Jälkeenpäin mietittynä lapsuus ja nuoruus on ollut aika kurjaa. Vaikka ei ole hakattu ja ruokaa on ollut ja ihan hyviä vaatteita/tavaroita. Ja en voi kun ihmetellä, että miten en itse ole tajunnut, että äiti on alkoholisti, miksi kukaan ei ole huomannut mitään, miksi isä ei ole tehnyt mitään !!!

Luulisi, että joku olisi tajunnut jotain. Sisarukseni oli pienenä juonut olutta äidin tölkistä - mitä hittoa, missä normaalissa lapsiperheessä pidetään tölkkiä niin, että pieni lapsi voi sen napata?!



Hei!
Ilmeisesti aika usein vasta jälkeenpäin tajuaa lapsuutensa omituisuuden tai sairaat roolit perheessä. Jos muuta ei ole nähnyt, lapselle epänormaalikin on sitä normaalia. Oma lapsuudenkotini oli hirvittävän riitaisa, isä sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä varmaan nuoresta saakka, mutta hakeutui hoitoon vasta yli viisikymppisenä, jolloin olin jo itsekin 30v. Äitini on häpeän vanki ja kulissien pitäjä; jokseenkin kylmäkiskoinen ja häijy. Hänellä on omiin ongelmiinsa arvatenkin jotkut syyt, niinkuin lopulta meillä kaikilla. Vaikeaa olla rakastava vanhempi jos ei ole sellaista itselläkään ollut. Merkillisellä tavalla käyttäytymismallit ja ongelmat tuppaa siirtymään sukupolvelta toiselle. Meilläkin on tunnevammaisia monessa polvessa.
Olin isäni terapeutti, koulukiusattukin ja jäin jotenkin kaikkien asioiden kanssa täysin yksin. Mistään hankalasta ei voinut puhua, ei meilläkään mitään perhepalavereja ollut. Hassua, ettei meilläkään kukaan puuttunut mihiinkään, vaikka kävin jo ala-asteella viimeisillä luokilla esim yksin terveyskeskuksessa. Isä oli sairaudessaan päätähti, jolla oli harrastuksia, muilla ei juurikaan. Rahat aina loppu, yhdet ja samat vaatteet koulussa koko vuoden.

Mulla on ollut läpi elämän jos jonkinlaisia vaikeuksia vähän kaikessa ja ihmissuhteissa olen aika avuton. Kun pohdit tuota välien katkaisua äitiisi, niin minä olen sen tehnyt ja elämä on huomattavasti helpompaa. Yritin monet kerrat puhua, että välit voisi olla toisenlaiset, eikä siitä ollut apua. Aina joku pikku täky, jolla äitini saa yhteydenpidon taas alkamaan ja pian on sama mollaaminen, haukkuminen ja arvostelu käynnissä.
Tässä on ollut pakko koittaa vaan miettiä, että raskaasta lapsuudesta on koitunut jotain hyvääkin. Kun olin aika yksinäinen, olen oppinut viihtymään yksin. Olin paljon ulkona, niin luonnontuntemus kehittyi ja eläinten ja lintujen touhuja on kiva seurata. Pystys ratkomaan ongelmia ja en kuitenkaan lannistu. Ja lopulta viihdyn elämässäni, joka on aika vaatimatonta materian osalta, mutta rikasta muuten.

Minea, ehkä sullekin on kertynyt jotain positiivistakin pääomaa raskaista kokemuksista? Ehkä pystyt hyödyntämään sitä paremmin ja muutenkin miettimään elämääsi, jos otat etäisyyttä äitiisi? Joskus on käsittämätöntä, miksi joku parisuhde jatkuu, vaikkei siinä näytä ulkopuolisin silmin olevan mitään järkeä.. Ehkä syynä on avuttomuus, häpeä, velvollisuudentunto tai jotain. Eikä sitä välttämättä saa koskaan selville. Menneisyyttään kun havahtuu pohtimaan, voi siitä ehkä päästä irtikin. Mulla kyllä on auttanut ihan se, etten jaksa olla enää liian vaikeissa ihmissuhteissa, jotka ei vaan millään muutu. Perusasioita kai olisi kyky pyytää anteeksi, myöntää virheensä ja jollain tapaa ehkä myös nauraa itselleen. osa ihmisistä on omasta mielestään aina oikeassa, loputon selittely, eikä vastuuta mistään tekemisistään oteta. Jotenkin puuduttavaa kuunnelle, miten asiat väännellään ja käännellään ihan toisiksi. Tulee vaan itselle niin paha olla. Mun äiti piti viikkokausien mykkäkouluja ja koko muu perhe koitti maanitella häntä puhumaan. Hän voi myös huutaa tunnin-kaksi ilman että kukaan muu sanoo sanaakaan. Tietenkään ei pyydä anteeksi ikinä ja pohtii miten hyvin riitely (?) puhdistaa ilmaa. Eniten mua uuvuttaa ehkä kuunnella jeesustelua ja kauhistelua asioista muiden tekeminä.. ja samalla ne samat asiat oli arkipäivää meillä kotona. Siinä on sellainen kummallinen sokeus ja kieltäminen.

Luulen, että monella on todella paha olla, ei ole keinoja selvittää ongelmia tai pärjätä tunteidensa tai koko päänsä kanssa. Monissa perheissä ja suvuissa on kummallinen ilmapiiri ja tavat. Kai jotkut syytkin taustalla. Juominen tai työnarkomania tai loputon siivoaminen tai kulissien pitäminen voi olla vaan yrityksiä jotenkin selvitä. Mutta ne toisten mielenliikeet ei selviä, jos heillä ei ole halua tai kykyä iistä puhua. En enää halua mennä kyläilemään paikkoihin, joissa tulee aina paha olla. Mullakin äitini tapaaminen usein johti siihen, että olin jopa viikon allapäin ja ärtyisä. Eihän siinä ollut järkeä.

Näin jälkeenpäin ajattelen, että ainakin minun olisi kannattaa ottaa reilusti etäisyyttä vanhempiini jo täysi-ikäistyttyäni. Ehkä se olisi auttanut ja sellainen joulukortti ja kerran vuoteen tapaaminen olisi sujunut sitten ihan hyvin.

Oletko muuten ajatellut hakeutua alkoholistien aikuisten lasten tukiryhmiin tai etsiä jotain keskusteluapua? Ne voi auttaa kummasti eteenpäin.
Vieras
 

Re: Äitini onkin alkoholisti, nyt sairaalassa

ViestiKirjoittaja Minea Kreetalainen » 30.7.2019 10:24:23

Kiitos viestistäsi.

Olen harkinnut vertaistukea, katsotaan joku sopiva syksyllä kun ryhmät taas alkavat. Jos vaan uskalla mennä :?:

Terapiaa tms ei minulle ole saatavilla. Olen käynyt kelan psykoterapiajakson ja sen jälkeen apua ei saa mistään! Kaiken olisi pitänyt selvitä terapiassa ja uusia ongelmia ei tule... ilman korvausta terapiassa on myös kallista käydä, ei mitenkään ole varaa maksaa 70e/kerta. Minun palkka plus miehen saama hoitiraha ei vaan anna myöden.

Olen nyt ajatellut katkaista välit.

Olen ollut todella väsynyt ja saamaton viime päivät. Välillä on epätodellinen olo ja pelottaa että sekoan... yritän nyt nukkua enemmän ja kokeilen, jos se auttaisi.
Minea Kreetalainen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22.12.2018 19:14:57

Edellinen

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa