Olet täällä

Vähän ennen hajoamista

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Vähän ennen hajoamista

ViestiKirjoittaja Yksin » 8.1.2018 14:37:18

Jo pitkään olen miettinyt, että jotain olisi pakko tehdä, en vain ole osannut mistään aloittaa. Aloitan nyt kirjoittamalla tänne, niin tuntisin ottaneeni edes yhden askeleen.
Avomieheni aloitti taas juomisen, vaikka pari viikkoa sitten edellisestä monen päivän ryypyttelystään selvisi. Tätä on jatkunut monta vuotta, välillä voi mennä kuukausia hyvin, välillä usean viikon putket seuraavat toisiaan.
Ei ole yhteisiä lapsia eikä yhteistä omaisuutta, joten sikäli olisi helppo lähteä. Mutta olen niin nahjus, etten saa lähdettyä. Ryyppyputken aikana kaikki energia menee omaan jaksamiseen, selvinä aikoina taas ajattelee, että jospa se tästä.
Tiedän, ettei mikään muutu. Yritän vaan jaksaa aina seuraavaan selvään kauteen, koska silloin meillä menee hyvin. Mutta taas tuntuu, etten vaan jaksa. Kun olisi yksikin ihminen, jolle puhua, muttei ole.
Tiedän, että pitäisi vaan lähteä ja jatkaa elämää, mutta en onnistu siinä. Voimat alkavat olla lopussa, pää leviää...
Yksin
 

Re: Vähän ennen hajoamista

ViestiKirjoittaja 0132 » 8.1.2018 16:43:05

:D
Viimeksi muokannut 0132 päivämäärä 15.1.2018 02:09:12, muokattu yhteensä 1 kerran
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1505
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Vähän ennen hajoamista

ViestiKirjoittaja Et ole yksin » 12.1.2018 01:13:41

Tuttua. Liian tuttua. Itselläni on onneksi se tilanne, että lähipiiri tietää eikä tarvitse kuluttaa energiaa peittelyyn. Toinen juttu on sitten juuri tuo, miten itse jaksaa. Minun selviytymiskeinoni on se, että puuhastelen ja keskityn tekemään ja hoitamaan asioita. Eihän se surua ja pettymystä pois vie, mutta auttaa. Myös meillä on juomisen väliaikoina hyvä olla yhdessä...tosin viime aikoina kokemani pettymykset lupausten rikkomisesta ovat aiheuttaneet katkeruutta ja riitoja ja nakertaneet sitä hyvää.

Yhden neuvon annan. Pidä tiukasti huolta siitä, että halutessasi olet vapaa lähtemään, etkä joudu esim. taloudellisten seikkojen vuoksi roikkumaan yhdessä.

Sanoisin että jossain kohtaa automaattisesti kamelin selkä katkeaa. Sain ohjeeksi jostain auttavasta puhelimesta sen, että toista voi auttaa ja tukea vain jos jaksaa. Jos oma jaksaminen ja energiat eivät riitä, parempi antaa olla. Se on satuttavaa ja vaikeaa sen hyvän vuoksi, mutta joskus molemmille tarpeen. Tai niin haluan itse uskoa. Viime aikoina, kun olen yrittänyt olla juovan miehen kanssa mukamas rajoittamassa ja kaitsemassa, olen huomannut että kumpikin kärsii. Riitelyksihän se menee, jos juoppo haluaa juoda ja toinen haluaa juopon palaavan ns. normaaliksi.
Et ole yksin
 

Re: Vähän ennen hajoamista

ViestiKirjoittaja Yksin » 13.1.2018 20:07:18

Kiitos vastauksesta sinulle nimimerkki Et ole yksin. Juu, tilanne on onneksi sellainen, että pääsen tästä lähtemään, kun vain saisin itseäni niskasta kiinni ja uskaltaisin. Tässä muuttotappiokunnassa saa asunnon helposti ja taloudellinen tilanteenikin on ok.
Turhauttaa taas. Olin välillä muualla, mutta tulin kotiin, kun ei jaksa loputtomiin toistenkaan nurkissa roikkua. Olen luvannut itselleni, etten mahdollista mieheni juomista enää, mutta sorruin taas hakemaan tasoittavia, kun krapuloissaan vapisi, pyysi ja rukoili. Vihaan ja halveksin itseäni, se on tässä melkein pahinta.
Yksin
 

Re: Vähän ennen hajoamista

ViestiKirjoittaja VierasR » 14.1.2018 22:05:03

Hei Yksin, onko kotipaikkakunnallasi al-anonia? Tai jossain lähellä. Suosittelen lämpimästi.
Niin se vaan on, että alkoholistin läheisten on saavutettava se oma pohjansa ennen kuin muutos tapahtuu. Ajatus muutoksesta elää ja hautuu, sitten se hetki tulee: tää oli nyt tässä. Voisit pienin askelin mennä kohti muutosta, sillai kun se itsestä tuntuu hyvältä.
Tsemppiä!
VierasR
 

Re: Vähän ennen hajoamista

ViestiKirjoittaja Yksin » 15.1.2018 16:59:24

Naapurikaupungissa olisi tuo al-anon, olen sitä harkinnut. Arveluttaa sekin, kun mies raivostuu, jos tietää minun "laulavan" meidän yksityisasioita muille.
Nyt on taas ihan täydellisen epätoivon hetki. Juominen jatkuu, en edes tiedä, millä verukkeella on töistä pois. Varmaan saa kohta potkut ja sittehän sitä on aikaa juoda. Krapulassa lupaa lopettaa ja rukoilee, etten jättäisi, kännissä (kuten nyt) on ilkeä ja ylimielinen. Taas pitää yrittää voimia jostain kasata, että jaksaisi omat velvollisuudet suorittaa.
Yksin
 

Re: Vähän ennen hajoamista

ViestiKirjoittaja Pakkanen » 15.1.2018 20:30:52

En näin ulkopuolisena oikein ymmärrä, mitä saat tuosta suhteesta. Itselläkin kyllä takana pitkä ja vaikea suhde alkoholistiin, ja toki oli hyviäkin aikoja. Kuten kaikilla.

Jos yhdessäolo ahdistaa vain silloin, kun mies juo, voisitte hommata erilliset asunnot. Olisitte yhdessä vain silloin, kun mies on selvinpäin. Miehen dokailu ei vaikuttaisi niin paljon omiin rutiineihisi, eikä omaan arkeesi. Saisit lisäksi ehkä hieman toisenlaista näkökulmaa suhteeseenne. Samassa kämpässä asuminen alkoholistin kanssa saa kaikki asiat ja ongelmat paisumaan vielä suuremmiksi, ja olo voi tuntua tukahtuneelta ja jopa siltä, että asuisi vankilassa. Mieleen ei mahdu juuri muita asioita kuin alkkiksen touhut ja se, milloin juominen taas alkaa tai milloin putki mahtaa tällä kertaa päättyä. Elämää on kuitenkin muuallakin. Se voi jäädä ahdistavassa tilanteessa kokonaan huomaamatta. Saati elämättä.

Toki erillään asuminen on kalliimpaa, mutta jos raha ei ole sinänsä este, niin voiko omalle rauhalle asettaa hintalappua?
Pakkanen
 

Re: Vähän ennen hajoamista

ViestiKirjoittaja Vieras4 » 15.1.2018 22:29:50

Pakkasen ehdotus on hyvä. Se on niin raskasta olla samassa taloudessa juovan ihmisen kanssa. Hommaa oma kämppä!
Vieras4
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa