Olet täällä

Nyt se on loppu

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Nyt se on loppu

ViestiKirjoittaja syyslintu » 6.2.2018 21:24:13

Olen ollut kirjoitteleva läheinen pariinkin otteeseen. Puolisoni ei siinä välilläkään raitistunut täysin, en oikein enää edes muista miksi noin 10 v sitten tuli katko tähän vertaistuen hakemiseen.

Viimeiset viestini kirjoitin nelisen vuotta sitten, kun muutin pois yhteisestä asunnostamme. Olimme eläneet yhdessä lähes 30 vuotta ja eropäätös oli rankka. Oma terveyteni vain alkoi siinä vaiheessa rakoilla. Oli tehtävä raskas päätös, minä tai hän.
l
Nyt tarinamme sai uuden ja lopullisen käänteen. Ex-puolisoni teki itsemurhan kovassa kännissä. En enää ollut hänen kanssaan tekemisissä edes kuukausittain sillä lapsemme ovat jo aikuisia ja omillaan. Meillä molemmilla oli jollakin tasolla jo omat elämät ja uusia kumppaneitakin molemmilla oli ollut.

Oloni on kauhea. Käyn uudelleen läpi avioeroa, avioliittoamme, kaikkea hyvää mitä siihen mahtui. Konkreettisestikin joudun, sillä toki hänen asioittensa hoitaminen jäi sitten suurelta osin minulle. Taas setvin yhteisiä huonekaluja ja muistoja ja mietin itku kurkussa mitähän näillekin tehdään.

Suru on suuri. En varsinaisesti tunne syyllisyyttä, mutta surullinen olen siitä, etten voinut häntä kuitenkaan auttaa. Että hän lopultakin koki olevansa niin heikoilla, niin pohjalla että päätyi tällaiseen ratkaisuun.

En ikinä maailmassa olisi tällaista uskonut saati toivonut. VAikka muistan joskus itkusilmäisenä tänne kirjoitellessani toivoneeni, että kuolisipas pois. Saisin rauhan.

En osannut uskoa sitäkään, että avioerosta jotenkuten selvittyäni vielä tällaisenkin tuskan joutuisin kokemaan ja tästä jotenkin selviämään. Jaksaminen on nollissa, työnteko maistuu p...lta ja voimatkin siinä ovat vähissä. Odotan vain, että lumet sulaisivat ja kesän aurinko alkaisi ehkä kasvattaa elämää uudelleen minussakin.

Alkoholi on siis värittänyt elämääni yli 10 vuotta ja nyt se on loppu. Mutta sydämeni haava taitaa säilyä ikuisesti.

Muistelen ja ajattelen ex-puolisoani rakkaudella ja lämmöllä. Olen niin niin surullinen hänen puolestaan ja kaipaan häntä....
syyslintu
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 1
Liittynyt: 6.2.2018 21:13:55

Re: Nyt se on loppu

ViestiKirjoittaja Vieras4 » 7.2.2018 22:02:14

Hei syyslintu,
Otan osaa suruusi. Vaikka ex-miehesi oli alkoholisti ja ex-mies, ymmärrän hyvin surusi. Ihminenhän se sairaiden takana on aina. Olet kokenut rankkoja asioita! Onko sinulla ketään jolle puhua ja purkaa? Oletko ajatellut, että voisit mennä vertaistukiryhmään? https://www.al-anon.fi/ryhmat Suosittelen lämpimästi.
Voimia!
Vieras4
 

Re: Nyt se on loppu

ViestiKirjoittaja yksin jouluna » 10.2.2018 01:40:07

Osanotto sinulle, syyslintu.

Omalla kohdalla toivon, tai sanotaan nyt niin, että olisi jotenkin ok, että ex:äni päättäisi päivänsä (sukunsa alkkisten "perinteiden" mukaan). Olis ainakin lopullinen loppu, ja lällätilää.  Mutta ehkä se ajatus, että eläessään kituu ehkä kuitenkin, on vielä parempi - niin paljon kärsimystä hän aiheutti ja edelleenkin aiheuttaa.

Meitä on moneksi. Itse en haluaisi enää yhtään kärsimystä omalle kohdalleni. Omalla kohdalla kauhea ajatus, että surisin sellaisen kuolemaa, joka on aiheuttanut mulle niin paljon kärsimystä.
yksin jouluna
 

Re: Nyt se on loppu

ViestiKirjoittaja Vieras » 13.2.2018 22:08:49

Hei syyslintu.
Ymmärrän tuskasi. Sinulle kävi se mitä minä eniten pelkään.
Kirjoitin tänne aiemmin ehkä tammikuussa ja ihmettelin kun mieheni jätti minut yllättäen. Oli minulta salaa vuokrannut asunnon toiselta paikkakunnalta ja lähti. Hänen isänsä teki itsemurhan kun poika oli parikymppinen. Isä oli väkivaltainen alkoholisti. Sen jälkeen siihen asti raivoraitis poika tarttui pulloon eikä ole siitä irti laskenut. 30 vuotta on mennyt enemmän ja vähemmän alkoholinhuuruisessa elämässä. Isältä ei onneksi sentään väkivaltaisuus periytynyt ainakaan parisuhteeseen.
Itse elin tai oikeastaan elän sitä vieläkin. Elämää alkoholin tuhoamassa parisuhteessa. Nyt ennemminkin sen parisuhteen raunioissa. Kaikki käytännön asiat on hodettu ja kunnossa, mutta minä en.
Onhan se totta että sen alkoholismin takana on yleensä herkkä ja ihana ihminen eikä rakkaus toiseen niin vain kuole.
15 vuotta on pitkä aika ja siihen kuuluu paljon hyviäkin hetkiä ja niitä hetkiä joita ei edes haluaisi muistaa.
Nyt minä pelkään että hän päätyy samaan ratkaisuun kuin isänsä. Samaa pelkää hänen äitinsä.
Yksin jouluna ja muutama muukin kommentoi kirjoitustani ja täytyy myöntää että olitte oikeassa. Hän lähti ryyppäämään. Kahdeksan ensimmäistä eron jälkeistä päivää oli kuulema mennyt muistamattomassa tilassa. Nyt mies käy ahkerasti AA:ssa. AA:han häntä ei aiemmin saanut millään menemään. Tästä olen iloinen. Josko hän sittenkin sieltä vielä nousisi. Hänen äitinsä haluaisi maksaa hänelle hoidon minnesotaan, mutta ei ole vielä uskaltunut menemään poikansa luo puhumaan siitä ja katsomaan kuinka poika voi.
Minä yritän sinnitellä päivästä toiseen. Opetella hoitamaan ihan kaiken yksin ja laittamaan ruokaa vain yhdelle. Ensimmäiset viikot nukuin kaiken mahdollisen ajan. Olohuoneessa oli lattialla vain patja ja kaikki tavarat siinä mihin ne jäivät kun hän lähti. Töissä olen ollut koska teho-osastolla työskentely pakottaa ajatukset jonnekkin muualle.
Vieras
 

Re: Nyt se on loppu

ViestiKirjoittaja Hemmiina ei kirj. » 16.2.2018 13:54:23

Voi Syyslintu, otan osaa, vilpittömästi! En nyt malta kaivella vanhoja keskusteluja mistään, mutta oletan muistavani sinut ja sen, miten aikoinaan sinua tsemppasin, kun olit juuri muuttanut omillesi. Jos olen oikeassa henkilössä (olet hoiva-alan ammattilainen?), niin muistelen, että tuota itsemurhauhkaa oli joskus aiemminkin.

Uskon, että kaiken tuon alkoholin liikakäytön taustalla oli kuitenkin se mies, joka oli niin rakas sinulle ja hyvä isä lapsillenne. Alkoholi tosiaan pilasi vain pienen osan teidän elämästänne. Ethän kuitenkaan syytä itseäsi tuosta miehesi ratkaisusta, toivottavasti et.

Toivon, että muistat eropäätöksesi olleen ainoa oikea teidän tilanteessanne. Muussa tapauksessa olisit ennemmin tai myöhemmin sairastunut itse ja silloin teidän aikuisilla lapsillanne olisi ollut kaksi huonosti voivaa vanhempaa yhden sijaan... Miten lapsenne kokevat tämän tilanteen; pystyvätkö olemaan sinulle tukena?

Kovia kokemuksia nuo tuollaiset, mutta elämä jatkuu <3 ! Voimia sinulle ja uskoa huomiseen!
Hemmiina ei kirj.
 

Re: Nyt se on loppu

ViestiKirjoittaja Syyslintu! » 18.2.2018 10:48:19

Huomenta


Hemmiina, muistan kyllä sinut vuosien takaa.

Muistan kyllä itsekin miettineeni joskus, kun mies oli ryyppyreissulla, että olisipa helppoa kun ei edes enää tulisi takaisin. Mutta kun tilanne, kuolema sitten on totta, ovat tunteet toista.

Hemmiina, tilanne on toisinpäin: Koitan olla lapsilleni tukena. Tosin huonolla menestyksellä välillä, juuri eilen koin olevani niin huono äiti kun tunteet saivat vallan asuntoa tyhjätessämme ja hermostuin.

En koe huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä erosta. SE oli välttämätön siinä tilanteessa oman terveyteni vuoksi. Mutta olen tosi pahoillani, että hänen elämänsä kääntyi niin mustaksi, ettei muuta mahdollisuutta hänen ajatuksissaan enää ollut.

Olen ollut yllättynyt, hämilläni siitä valtaisasta surun määrästä, mikä minut on vallannut. Olen päätellyt näin, että tunteet säilyivät erostamme huolimatta. Halusin eroon alkoholista elämässäni. Mieheni olisin tosi mielelläni pitänyt, ja suhteemme, yhteiset kokemuksemme.

Jotenkin sitten eron aikana, siitä on nyt 4 vuotta, opin laittamaan asiat taka-alalle. Hyväksymään sen, että paljon ihanaa on nyt pois elämästäni. Mutta myös alkoholin tuoma ahdistus ja lasteni pahoinvointi. Nyt kun hän on kuollut vyöryvät surun tunteet läpi! Käyn avioeroa uudelleen läpi.

Toki minäkin tällaista pelkäsin, tai pelkäsin että hän ajaa kolarin tai loukkaa itsensä kännipäissään. Nyt ei enää tarvitse pelätä, on vain suru. Tuska siitä, ettei lapsilla enää ole isää... ei vaaria heidän lapsenlapsillaan.

Enpä olisi uskonut, että näin kauheaa vielä edessä on. Että näin rankasti alkoholi vielä heiluttelee elämääni.
Syyslintu!
 

Re: Nyt se on loppu

ViestiKirjoittaja Toivomustähti » 19.2.2018 01:25:54

Voi syyslintu! :( Kauheaa! Otan osaa suruusi. Ymmärrän täysin tuskasi. Olen järkyttynyt ja itkettää. Kolahti niin lujasti. Muistan sinut täältä, olit eronnut joitakin vuosia ennen omaa eroani. Olen itse enemmän ja vähemmän pelännyt tuota tässä viimeisen puolentoistavuoden aikana. Muutama viikko sitten ex viimeksi soitti minulle, kertoili millä aseella aikoo itsensä sinä iltana ampua :(

On hirveää, kun ei voi toista auttaa. Olen usein ajatellut, että olisin voinut häntä auttaa, jos hänellä olisi ollut vain mielenterveys ongelma. Alkoholi ongelma pilasi kaiken. Alkoholi ongelma olisi pitänyt ensin saada hoidettua. Sitä yritin ja ex yritti itsekin. On yrittänyt neljältä eri taholta hakea apua ongelmiinsa. Suomessa ei yksinkertaisesti vain osata alkoholismia hoitaa. Saatikka alkoholiongelmaista mielenterveyspotilasta.

On niin surullisia nämä ihmiskohtalot. Ja lapset :( Vähättelemättä suruasi, olemme kuitenkin aikuisia, mutta kyse on heidän isästään. Tätä olen usein miettinyt, että osaanko tukea heitä riittävästi ja oikein. Ymmärränkö lainkaan omien ongelmieni keskellä, että kyse on heidän omasta isästään. Kuinka paljon rankempi asia tämä on heille, kuin itselleni.

Anteeksi, jos kerron ikäänkuin olisin kokenut saman. En voi tietää, kuinka raskasta tuo on, kun se pahin oikeasti tapahtuu. Tämä vain koskettaa niin lujasti, kun lasten isä ei juuri ole heidän elämässään tällä hetkellä lainkaan olemassa ja mietin paljon, millaista isän menetyksen tuskaa he käyvät nytkin läpi.... Ja tuo pelko ex miehen itsemurhasta on ollut niin suuri eromme jälkeen. Tietystikään tätä ei lapset tiedä.

Toivottavasti sinä pystyt jonkun kanssa asiasta puhumaan. Itsestäni joskus tuntuu, että näitä asioita ei tahdo ulkopuoliset aina ymmärtää. Onneksi on tämä plinkki. Ja täällä useinmiten ymmärretään aika hyvin, mitä toinen käy läpi.

Paljon voimia sinulle ja lapsillesi asian läpikäymiseen <3
Toivomustähti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 61
Liittynyt: 11.12.2013 22:54:29

Re: Nyt se on loppu

ViestiKirjoittaja Syyslintu! » 21.2.2018 18:21:18

Hei Toivomustähti


Myös sinut muistan menneestä, niin se elämä meitä kuljettaa !

Kiitos myötätunnosta. Pari kertaa kuluneella viikolla taas olen kuullut, mutta tehän olitte eronneet. Ihmisten on hankala ymmärtää tunteitani ja tilannettani.

Olen pahoillani puolestasi. Meillä ei itsemurhalla koskaan peloteltu eikä se ollut edes esillä. Asia tuli minulle ainakin aivan yllätyksenä! On kauheaa elää pelossa... Ja lasten etenkin. Olen kanssasi myös samaa mieltä siitä, ettei alkoholistien hoito oikein ole uomissaan Suomessa! Se määrä lääkkeitä, minkä asunnosta löysimme. Helposti niitä näköjään määräillään ja potilas kotiin pahaa oloaan potemaan.

Voin kyllä myöntää etten ole jaksanut olla riittävä lapsilleni, tukena. Eilen huomasin sanovani itselleni, että mun pitäis jotenkin nyt olla kahden vanhemman edestä. Sitten totesin että ei onnistu, en voi olla heille myös isä! En koskaan voi mitenkään paikata sitä paikkaa, mikä nyt on mennyt. Se on tosi. En voi vaatiakaan itseltäni sellaista. Ihan riittävää on, jos saan oman leiviskäni hoideltua.

Lapseni ovat tosiaan nuoria aikuisia ja yhteenottojakin on tullut tässä asioita setviessämme. Kaikilla tunteet pelissä, kolme erilaista tapaa ilmaista ja näyttää surua, äidin huoli lapsista ja lasten huoli äidin jaksamisesta. Kitkaa, kitkaa.

Myös lasten silmissä jollain lailla koen olevani ex. Mikäänhän ei oikeasti enää kuulu minulle ja välillä hekin osoittavat minulle paikkaani. Satuttaa sydämestä. Kuin kuitenkin ajatukseni on vain vähentää heidän taakkaansa ja olla heidän tukenaan. Omat voimat toki ovat aika lopussa. Juuri tässä tilailen aikaa terapiaan..

Toivomustähti toivon sinulle voimia ja jaksamista kiperässä tilanteessasi! Olet tehnyt ison ratkaisun erotessasi ja kaikesta päätellen voitte elää edes hieman seesteisempää elämää nyt (kun ilmassa on itsemurhauhkauksia ym). Minulla on kuitenkin jotenkin luottavainen mieli. Uskon, että tästä selviän ja ehkä jotain pieniä onnen hetkiä elämääni vielä osuu. Joidenkin elämään heitellään aika kovia pommeja ja taakkoja. Ehkä myös sitä voimaa ja neuvokkuutta sitten annetaan jostain.

Olet ajatuksissani Toivomustähti!!! Koita jaksaa! Kiitos kun vastasit! Kiitos kun muistit!

Syyslintu
Syyslintu!
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa