Olet täällä

Raitistuneen alkoholistin puolisona olo

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Raitistuneen alkoholistin puolisona olo

ViestiKirjoittaja Välillä väsyttää » 16.3.2018 23:53:08

Tämän viestin kirjoittaminen tuntuu osittain naurettavalta ja osittain todella katkeralta.

Odotin todella kauan että mies ymmärtäisi mitä tekee itselleen, meidän suhteelle ja meidän perheelle. Miehen juominen oli todella rankkaa, puhutaan kuitenkin alle 40 vuotiaasta ihmisestä joka kävi töissä säännöllisesti ja piti kulissia yllä kaikinpuolin. Kotona illat oli hikoilua ja paniikkia siihen asti että sai korkata oluen. Töissä oli hyviä kavereita eli varmaan se oli ainoa syy miksi kesti edes työelämää pahimpina hetkinä. Välillä haki sairaslomaa kesken viikon milloin minkäkin syyn nojalla että kykeni ryyppäämään. Perjantai ja lauantai oli päiviä milloin kiskottiin kaksin käsin viiteen asti aamulla.

En ikinä, ikinä uskonut, että mies kykenisi raitistumaan. Me oltiin (ja ollaan edelleen) uusperhe. Itselläni on yksi lapsi entisestä liitosta ja hänellä kaksi lasta, lasten elämässä juominen ei ikinä ole näkynyt, mies oli todella tarkka asiasta alusta alkaen. Itse olen aina osannut ottaa "normaalisti" alkoholia ja lasten kanssa saunaan mennessä on minulle normaalia ottaa yksi olut mukaan, mies ei tätä voinut tehdä koska pelkäsi kiskovansa heti kymmenen perään. Lasten nukkumaan mentyä hän kiskoikin sen kymmenen. (Lapset ovat kaikki kouluikäisiä)

Asiasta puhuttiin lievästi sanoen sata kertaa ja ilmoitin että en kestä tätä elämää ja eloa henkilön kanssa jolle alkoholi merkitsee aina enemmän kuin parisuhde, kuulin miljoonat lupaukset muutoksesta yms muusta mikä ei koskaan toteutunut. Yhtenä iltana sattui olemaan syntymäpäiväni ja lähdimme viettämään niitä ilman lapsia kaveriporukassa, mies joi itsensä järjettömään känniin, haukkui minut täysin, haukkui kaikki ystäväni ja jopa lapseni. Hyppäsin rattiin (selvinpäin), ilmoitin lähteväni mökille, hän itki parkkipaikalla ja pyysi etten lähtisi. Sanoin että tulee kyytiin koska en jaksanut kuunnella ja ajoin tunnin matkan mökille. Kello oli 12 yöllä kun päästiin perille, mies sammui samantien, itse otin oluet takakontista, join ja itkin koko yön. Seuraavana aamuna olin tehnyt päätöksen etten enää jaksaisi, ilmoitin miehelle että suhde on loppu, ajoin kotiin ja kuuntelin koko matkan selostusta miten hän muuttuu ja kaikki on toisin.

Jätin hänet, hän lähti ryyppäämään. En ollut yllättynyt. Muutama päivä meni ja mies ymmärsi että olen tällä kertaa vakavissani, soitti kymmeniä kertoja, estin numeron, laittoi viestiä, estin taas numeron. Ilmoitti että on mennyt AA kerhoon, en uskonut. Monta vastaavaa hetkeä mahtui noihin kuukausiin ja totuus oli että mies todella lopetti alkoholin käytön ja on nyt ollut 2 vuotta ilman alkoholia.

Olemme yhdessä, meillä on myös yhteinen lapsi nykyään. On päiviä jolloin olen todella onnellinen, päiviä jolloin olen onnellinen ja myös päiviä jolloin olen katkera. Niin paljon kuin arvostankin sitä totuutta että mieheni kykeni lopettamaan, niin sen mukana tuli myös paljon muuta. Viimeiset 1,5 vuotta olen pyytänyt miestä käymään aa kerhon kokouksissa, mut "ei tarvii", olen pyytänyt että menisi työpaikkalääkärille kertomaan tilanteesta.. "ei tarvii".

Käytännössä koen koko tilanteen täysin samaksi mitä silloin kun alkoholin kanssa tapeltiin. Tällä hetkellä tapellaan edelleen alkoholia vastaan, tavalla tai toisella. Mies on hermostunut, ärsyyntynyt, ja aina pahalla tuulella. Lapset tuo elämään iloa, hänellekin. Lasten kautta hän on onnellinen, muuten elämä tuntuu käytännössä loputtomalta suolta jota hänen vaan on tarvottava kuolemaan saakka ilman alkoholia.

En oikein jaksa edes miettiä että mikä enää auttaisi. Itse en enää kauaa tätä suhdetta ja eloa jaksa ja tuntuu vääristyneeltä edes ajatuksena että meidän suhde todella kaatuu hänen alkoholittomaan elämään. Totuus vain on että kun kaikki on tehty niin mitään ei jää jäljelle.
Välillä väsyttää
 

Re: Raitistuneen alkoholistin puolisona olo

ViestiKirjoittaja vaemo » 17.3.2018 07:51:04

Meillä sama tilanne. Mies on toipuva alkoholisi, mutta huomaan hänessä piirteitä, jotka todella kielivät ongelman olemassaolosto edelleen. Mikään ei kiinnosta, kaikki v*tuttaa, hermot tiukalla jne mutta välillä on niitä hyviäkin hetkiä. Meillä viikonloput pahimpia. Itseäni tässä vaan mietin että kuinka kauan jaksan selitellä itselleni että kaikki kääntyy vielä kokonaan hyväksi; mieliala puolisolla tasaantuu vuosien saatossa.
Rattiutta takana puolisen vuotta, ja huomaan kyllä että parempia päiviä on enenemissä määrin, mutta......se mutta.Tosiaan tuntuu että oikeutan itselleni miehen käytöksen alkoholittomuuden piikkiin, mutta en voi olla ajattelematta miltä tuntuisi olla parisuhteessa ns. normaalin ihmisen kanssa, jota ei vituttaisi vaan osaisi nauttia elämästä, ei kiroilisi koko ajan.

Mahtia olisi jos joku osaisi kertoa kuinka pitkä prosessi tämä oikeasti on, ja tasoittuuko mieli missään vaiheessa? Itse haluaisin uskoa että tasoittuu, mutta sisimmässäni pelkään ettei ikinä....
vaemo
 

Re: Raitistuneen alkoholistin puolisona olo

ViestiKirjoittaja Neliapila » 17.3.2018 12:11:17

Olen monesti miettinyt tuotakin, että meillä mies myös hoitaa työnsä hyvin, mutta on silti täysin alkoholista riippuvainen. Miten ihmeessä ne pystyvät siihen? Ja kuinka moni hänen lähellään oleva on huomaavinaan jotain ongelmaa vai huomaavatko laisinkaan? En aluksi itsekään tajunnut riippuvuuden syvyyttä, koska työt hoiti niin hyvin. Mies oli ekaa kertaa syksyllä 2kk juomatta, mutta sen jälkeen päätti voivansa olla kohtuukäyttäjä. Enpä usko moiseen. Tilanne on edelleenkin todella stressaava minulle, sillä sitten kun hän ei ota, niin pinna on kireä kuin viulun kieli ja usein jälkikäteen voin ainakin todeta, että tekemisen motivaatio olikin -saada lopuksi pieni olut. Toisin sanoen alkon tuoma ongelma parisuhteessa ei ole mitenkään vähentynyt, se on vain muuttanut muotoaan.

Ja muistan kyllä, kuinka tuo raitis 2kk toi tullessaan sen, että mies vähän rauhoittui ts. ei ollut kokoajan menossa johonkin hoitamaan jotakin asiaa. Vasta tuon kokemuksen jälkeen tajusin, että hän menikin jonkun syyn varjolla aina jonnekin pois silmistä ottamaan pienet ja palasi sitten hetkeksi takaisin -vain keksiäkseen pian taas tikusta asiaa ja häipyi johonkin tunniksi. Kuulostaako tämä tutulta? Mulla meinaa mennä hermo siihen ravaamiseen. Olen voinut itse taas kovin huonosti. Nukun vain max 3 tuntia putkeen öisin, koska stressaan kovasti siitä mitä tuleman pitää. Olen jo päättänyt, etten voi alkoholistin kanssa loppuelämääni jatkaa. Surullista, mutta välillä kun puhumme vaikkapa puhelimessa ja hän on selvinpäin, niin edelleenkin tulemme hyvin juttuun ja hän on tuttu ja turvallinen. Sitten on taas se ns pimeä puoli, joka jaksaa yllättää joka kerta, vaikka tätä alkohommaa on jatkunut jo yli 10 vuotta, niin vasta nyt alan ymmärtää, että kaikki ne erikoiset tilanteet ym ihmemeiningit, miehen käytös ajoittain ja asiat jotka ovat tuntuneet minusta varsin kummallisilta, ovatkin jo aikojen alusta asti johtuneet alkosta. Pakko myöntää, että meni monta vuotta, kun ihmettelin, että mikä minussa on vikana, kun tilanteet on tuntuneet niin kummallisilta. En tajunnut, että se olikin alkoholisti, joka niitä aiheutti. Aluksi toivoin kovasti, että kunpa mies raitistuisi. Nyt en enää oikein usko, että sekään on mikään autuaaksi tekevä, avioliiton pelastava juttu. Sillä vaikka mies olisi selvinpäin, niin jotain kautta alkoholipeikko kuitenkin tulee aina vaikuttamaan häneen. En usko, että hän sitä koskaan saa karistettua harteiltaan.
Neliapila
 

Re: Raitistuneen alkoholistin puolisona olo

ViestiKirjoittaja pohdiskelija_ » 17.3.2018 19:33:45

Neliapila kirjoitti:Olen monesti miettinyt tuotakin, että meillä mies myös hoitaa työnsä hyvin, mutta on silti täysin alkoholista riippuvainen. Miten ihmeessä ne pystyvät siihen?


Muistan lukeneeni jostain, että kun alkoholiongelma alkaa näkyä töissä, se on ollut suht pahana kotona jo kymmenkunta vuotta. Työn menetys on sitten viimeisimpiä romahduksia ennenkuin homma lähtee totaalisesti lapasesta.

Mullekin on tuttu selitys tuo jatkuva "vitutus", johon piti/pitää juoda. On stressiä, olipa töitä, työttömänä, pakkokoulutuksessa. Olipa rahaa tai perseauki. Olipa duuni tai loma.. Entäpä jos tähän selitykseen tukeutuvat juopot ovatkin oma lajinsa? Ehkä heillä on joku mielenterveysongelma, jatkuva masennus tai alakulo ja ahdistus, muttei alunalkaenkaan sanoja sille. Miehekäs, ei luuserimainen, termi sille on "vitutus" ja viina miehekäs lääke. Masennus tai muu mielenterveysongelma ei vaan sovi ihmisen itsensä luomaan kuvaan itsestään. Maailma on paska ja vituttaa, on jotenkin parempi selitys. :mrgreen:

Toisaalta näitä on joutavaa pohtia, toisen kokemusmaailmaan ei pääse ja siitä ei ole hyötyäkään. Omat tuntemukset ja kärsimykset sen sijaan voi käyttää voimanaan poistua tilanteesta tai keksiä muita selviytymiskeinoja.
Tuo "vitutus" voi olla niin syvään juurtunut ihmisessä, ettei se poistu raitistumallakaan. Päihteen alla oleva ihminen voi muutenkin olla ihan muuta kuin on kuvitellut. Onhan jotkut jatkaneet samaa itsekästä käyttäytymistä vaikkapa raittiina terveys/urheiluharrastuksessaan ja perhe on edelleen sivuseikka.

Olin myös itse työn ja viinan ja monen muun seikan jälkeen viimeisimpiä huomioon otettavia asioita parisuhteessani. En usko, että se olisi muuttunut vaikka entinen puolisoni olisi raitistunutkin. En ollut niin tärkeä, missään top 3-listalla.. Miksiköhän sitten toistamiseen tämmösen kaverin valitsin.. Sitä ollen pohtinut. Pääsenkö näissä suhteissa itse helpommalla, kun ei oikeastaan tarvitse olla suhteessa mitenkään oikeassa henkisessä yhteydessä; Samalla tasolla ja vastavuoroisessa suhteessa.. Tai sitten totuin jo lapsena hoivaajan rooliin ja se on tuttu, kun olin isälleni uskottu ja pikkuterapeutti jo ala-asteikäisenä. Minussa on joku särö ja vika, jälkeenpäin kun mietin, mullekin on ollut tarjolla ilmeisen järkeviltä vaikuttaneita ihmissuhteita, mutta käteeni olen innolla siepannut aina mustapekka-kortin. :shock:

Monille tulee ero vaikka tapahtuisi se ihme, jota on odotettu kuin jeesuksen toista tulemista, eli viimein se puoliso raitistuu. Mutta ei se usein auvoksi muutu, ainakaan ilman kipuilua. Roolit on jo muotoutuneet vääristyneiksi koko perheessä. Itse voi olla jo liian hallitseva, päihdekuorrutteen alta voi paljastua täysin outo ja vieras, v*ttumainekin persoona, joka alkoholistina oli kuitenkin "helpompi".

Kallis tauti muuten tuo krooninen vitutus.. Munkin entinen puoliso on sitä niin huolella, antaumuksella ja rahaa ja vaivojaan säästämättä hoitanut juomalla ja ei perhana näytä auttavan. Onkohan sittenkin määrät olleet liian PIENET? :shock: Näiden on parempi antaa hoitaa itseään turvat ruvella kontaten ja välillä 3 promillen pöhnässä sohvalla maaten. Ja mieluusti siirtää oma elo toiseen osoitteeseen. Anteeksi tämä sarkasmi, altistuin tässä itse alkoholistin seuralle ja kalsari-kärinälle(nimeämäni tila, jossa ei pukeuduta vaan kierretään kämppää maristen ja kitisten kaikesta) ja silkalle ilkeilylle ja itkeskelinkin hiukan, kunnes nyt naurattaa. X pohti miten elämä on niin vaikeeta.. kai se on... elämän temppurata vaikeeta vetää koko ajan kännissä tai krapulassa ja antaa siten toisille iso tasoitus ja etumatka.

Sorrun usein pohtimaan liikaa muiden motiiveja ja mielenliikkeitä ja nyt ajattelin keskittyä taas omaan itseeni. Missä mun on hyvä olla ja keiden seurassa. Velvollisuusvierailut saa olla tovin tauolla. Huomiseksi hyviä kirjoja, ulkoilua ja kahvia. Tehkää muutkin juoppojen läheiset ja etäisemmätkin jotain kivaa ihan itselle. Muuten käy liian raskaaksi. Yritän jonkun raskaan jutun jälkeen minimoida nyt vatvomisen ja palauttaa itseni omaan elämääni jollain kivalla puuhalla. Ihan hyvä keino, kun saman ajatuskulun veivaaminen ei tuhannenkaan kerran jälkeen ole antanut vastausta! :D
pohdiskelija_
 

Re: Raitistuneen alkoholistin puolisona olo

ViestiKirjoittaja Vieras4 » 17.3.2018 22:15:50

Kyllä se alkoholismi vaan on ja pysyy, vaikka ei enää joisikaan. Siitä ei koskaan parane, toipua voi. Siksi käytösjutut jää. Ensimmäinen vuosi raittiina toipuvalle alkoholistille ja läheisille, on vaikein. Tässä hyvää luettavaa: https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/julk ... -tulla-ero
Vieras4
 

Re: Raitistuneen alkoholistin puolisona olo

ViestiKirjoittaja yksin jouluna » 24.3.2018 12:37:30

Hei kaikki,

ex:äni oli tuurijuoppo, joka (yli parinkymmenen vuoden suhteemme aikana) pystyi välillä sinnittelemään muistaakseni parikin vuotta juomatta. Hänen tapauksessaan ne kuivat pätkät vuorenvarmasti lopahtivat ennemmin tai myöhemmin. Joo, ja se kuivakärvistey - vaikka välillä ehkä olikin parempia aikoja, kokonaisuudessaan ei kuitenkaan parantunut.

Ex:äni oli myös kova työmies, oli kai työnteko katumusharjoituksena ja toisaalta uuden juopottelujakson petaamistarkoituksessa. Nyt kun ajattelen, ehkä se äärikova työntekokin oli todellisuuspakoa/viinanhimon pakoa.

Entäs mä? Tällä hetkellä olen oikein tyytyväinen vapaudestani, pääsin pois läheiskuplasta. Ex:äni alkoholismi oli kai paljon pahempaa ja syvempää kuin mitä mä läheisenä ja sivusta seuranneena koskaan ymmärsin. En usko, että elämäntapansa mihinkään muuttuu koskaan.

Voimia kaikille, missä tilanteessa sitten oottekaan.
yksin jouluna
 

Re: Raitistuneen alkoholistin puolisona olo

ViestiKirjoittaja Herra X » 23.4.2018 14:06:35

Olen naimisissa kuukausi sitten juomisen lopettaneen naisen kanssa. En älynnyt aikoinaan lähteä Al-Anon ryhmään tai edes etsiä keskusteluryhmistä apua. Olisi pitänyt, sillä en osannut mitenkään hallita tilannetta. Lopetin itse esimerkin vuoksi alkoholin käytön mutta vaimon alkoholin käyttöön ei saanut puuttua mitenkään. Ajauduin lopulta hyväksymään asian ja kärsin itsekseni.

Aluksi osasin olla kiitollinen juomisen loppumisesta, mutta nyt kärsivällisyys alkaa loppua. Juomisen aikaan riideltiin tosi vähän. Varmaan sen takia, että yritin parhaani mukaan välttää riitoja. Nyt riiteleminen on lisääntynyt tosi paljon, eikä vaimon kiukuttelulta säästy kukaan.

Tilanne on ajautunut nyt siihen, että vaimo huomasi ettei enää tunne mitään minua kohtaan ja haluaa avioeroa. Olen pääasiallinen syypää juomiseen ja tunteeton ihminen. En osaa keskustella asioista, en osaa kehua tarpeeksi, enkä antaa hellyyttä. Asia saatiin sovittua niin, että odotetaan tilanteen rauhoittumista ja yritetään olla erillään mahdollisimman paljon. Avioeron vireiilepanoa lykätään jonkin aikaa, mutta minkäänlaista varmuutta tulevaisuudesta ei ole.

Muutaman vuoden juopottelun sietämisen jälkeen tuntuu kohtuuttomalta, että raitistumisellekin asetetaan ehtoja. En tohdi selittää, että juopottelun aikana en viitsinyt juuri puhua ja koskettaminenkin tuntuu vastenmieliseltä. Seksi raittiuden aluksi oli parempaa, kun aikoihin mutta nyt siitä pitää vaimon vaatimuksesta pidättäytyä kokonaan. Olen pikkuhiljaa kallistumassa siihen suuntaan, ettei vaimo ole ainoa joka haluaa erota.

Ajattelin kirjoittaa joskus aiheesta enemmänkin, mutta nyt tuntui sopivalta tilaisuudelta avautua edes vähän. Tuntui, että olen asian kanssa aivan yksin, mutta kohtalotovereita näyttää olevan liikaakin. Jaksamista teille kaikille!!!
Herra X
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa