Eihän sun tartte perustellakaan. Olen itse enemmän ratkaisukeskeinen ihminen ja mua hämmästyttää tyytyminen junnaamaan samaa rataa vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi. Kokeilin omassa suhteessani useampiakin ratkaisukeinoja, hain apua itselleni, asuttiin välillä erillään jne. Kun yksi keino ei auttanut, yritin ja ehdotin jotain muuta. Tietyllä tapaa käänsin kaikki kivet, enkä odottanut että asia itsekseen ratkeaa tai että yhtäkkiä vanhat keinot, kuten huutaminen, nalkuttaminen, johtaisikin eri lopputulokseen.
Ehkä sun tilanteessa ihmettelen sitä, että suostut epävarmuuteen ja jatkuvaan uhkailuun ulosheittämisellä (avoliitto ja miehen talo). Se on niin ilkeää ja nöyryyttävää ja varmaan satuttaa kovasti. Ja syö sun itsetuntoa varmasti. Toki ex-puolisoni järjesti mullekin ikäviä tilanteita pettämällä lupauksiaan, mutta mun itsekunnioitus ei kyllä veny sietämään tuon kaltaisia uhkailuja tai vaikka sivusuhteita. Tuossa tilanteessa lähtisin itse, ennenkuin tulisin häädetyksi. Oma kämppä estää heti tuollaisen vallankäytön, vaikka olisikin tekemisissä. Siinä saa omaa elämäänsä takaisin, kun toisen käyttäytyessä ilkeästo voi tyynesti lähteä omaan kotiinsa.
Musta on kiinnostavaa, kun ihmiset kertoo, mitä ovat tehneet muutoksen eteen. Se tuo uskoa muillekin. Kumminkin omaa tulevaisuuttaa voi alkaa pedata vaivihkaa, säästää rahaa, opiskella etänä vaihtaakseen ammattia, tai vaikka tehdä pienen irtioton lähtemällä kansanopiston kursseille ja asua siellä asuntolassa. Mitä nyt kukakin keksii ja haluaa. Kun sen juopon vajoamista ei voi estää ja sen ihmisen oma asiahan se on. Tärkeää laventaa omaa elinpiiriään ja elintilaansa.
Jos juoppo juo jossain, se on hänen häpeänsä. Itsensähän se siinä munaa, ei sitä häpeää kannata omille hartioilleen turhaan nostaa. Katselee vaan kuin vierasta ihmistä ja tarvittaessa poistuu. Jokainen on omasta köytöksestään vastuussa itse.
Älä tyydy niin vähään. Ihmissuhteissa saisi olla joku tolkku kumminkin ja kunnioittavaa ja ystävällistä kohtelua kumpaankin suuntaan. Jos syy jäämiseen on enemmänkin pelko kuin rakkaus, niin minusta se ei ole oikein hyvä syy. Siis että pelkää, pärjääkö itse, miten juopon käy, miten rahat riittää tai jotain. Pelon takia usein elämässä muutenkin jää paljon tekemättä. Ei uskalla lähteä kauemmas opiskelemaan, ei uskalla tarttua mahdollisuuksiin, joita eteen tulee. Eikä siinä mitään, jos on valintoihinsa ja elämäänsä tyytyväinen. Jos ei ole, on hyvä muistaa, ettei taivaasta tipahda ketään muuta sitä hankalaa tilannetta muuttamaan. Se on pakko tehdä itse.
Varmaanhan omaan tahtiisi jotain teetkin ja elämä muuttuu kevyemmäksi pikkuhiljaa.