Olet täällä

Miten paljon alkoholistin vierellä elävä supistaa omaa elämä

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Miten paljon alkoholistin vierellä elävä supistaa omaa elämä

ViestiKirjoittaja raakku » 11.6.2018 08:09:22

Taas meni viikonloppu pieleen. Mökille piti mennä, mutta ei sitten menty kun kaljaa piti alkaa ottamaan jo torstaina. Suutuin ja vietin kaupunki viikonlopun ihan omien menojeni mukaan. Mietin että miten paljon miehen juominen on pilannut viikonloppuja, lomia, juhlapäiviä. Nykyään ei viitsi enää edes suunnitella mitään kun tietää ettei ne onnistu. Tai olen alkanut haaveilemaan että menen yksin tai lasten kanssa. Sepä tuntuisikin lomalta! Olimme eroamassa muutama kuukausi sitten. Jostain syystä (rakkaudesta?) taas jatkoimme. Opin kyllä että pärjään yksinkin ja jopa nautin yksinolosta. Tämä on nyt prosessi joka joko päättyy eroon tai että mies raitistuu. Nyt on taas hakemassa lääkkeitä ja katsoo hoitomahdollisuuksia. Kesällä on vaan niin vaikeata kun ei mitään osaa tehdä ilman kaljaa. Miten mökilläkään voi saunoa ilman kaljaa? On niin paljon kaikkia vaikeuksiakin. Niitähän on kaikilla, mutta alkoholisti kokee ne vuoren korkuisina tekosyinä ottaa taas. Äidin kanssa puhuimme, että ei normaali ihminen osaa edes ajatella mitä alkoholistin päässä liikkuu. Narkomaani tai alkoholisti. Yhtä vaikeita hoitaa. Mies ei ole vielä täysin menetetty. On työpaikka ja perhe. Vielä pystyisi jatkamaan normaalielämää. Mutta kun se juomisgeeni/tapa/aivojen hermosolut huutaa sitä alkoholia. Kuin äidinmaito vauvalle. Elämäneliksiiri.
raakku
 

Re: Miten paljon alkoholistin vierellä elävä supistaa omaa e

ViestiKirjoittaja pohdiskelija_ » 11.6.2018 13:56:56

Supistaa itse ja elämä supistuu muutenkin. Ihmisellä on rajallinen määrä voimavaroja ja alkoholistin ollessa kuviossa mukana, energiaa ja aikaa kuluu ihan liikaa asioiden vatvomiseen, epävarmuuteen, muuttuneiden suunnitelmien vääntämiseen uuteen muotoon. Paha mieli, pettymykset ja stressi syö henkistä jaksamista.

Tutkimusten mukaan myös köyhyys ja siitä johtuva jatkuva säätäminen syö kapasiteettia, joten vähävaraisten voimat syödä terveellisesti, opiskella ja yrittää parantaa tilannettaan ovat paljon vähäisrmmät kuin ikinä hyvin toimeentuleva voi käsittää. Mistä rahat pesukoneeseen, jos juuri nyt on lääkekuluja tai vakuutusmaksu tms.

Alkoholistin kanssa, jos vielä on rahavaikeuksiakin, on jatkuvassa stressitilassa. Omin itse täydellinen tollo, kun rahan säästämiseksi luotin entisen puolisoni apuun. H-hetki on tällä viikolla ja tyyppi ryyppää siihen malliin, että olen todella hermoraunio. Varasuunnitelma on, mutta se sotkee kesän raha-asiat osittain, mutta selviän. Tosin suht askeettista tulee olemaan. Voihan toki olla, että homma hoituukin, mutta tämä ärsyttävä hermoilu on raastavaa. Toivottavasti opin tästä nyt sen, etten laske hänen varaansa mitään. Välittääkö kärsimyksistäni? Ei. Jos tekeekin homman, ei tod.näk. kykene ymmärtämään aiheuttamaansa rasitusta.

Ei nämä hitto pysty olemaan juomatta. Ei sittenkään, vaikka jollakin olisi syöpä ja tarvitsisi kuskata hoitoihin. Sama höpinä, ettei tässä kai muutama kalja haittaa. Viina oikeasti ajaa kaiken muun ohi. Vihaan näkyä, jossa kuolaava punakka juoppo makaa sohvalla kalsarit puolitangossa..

Joo, mutta itse otin tuonkin houreet vakavasti. Ehkä homma hoituu, ehkä ei. Muutakin miettimistä olisi ollut nyt kuin tämä. Hassua, että edelleen menin samaan lankaan. Toisaalta niin surettaakin tuo "vaiva". Moni kuolee viinaan ja siitä aiheutuviin sairauksiin. Eikä kukaan korkatessaan ensimmäisen oluen, ajattele, että minä voin olla se joka tuhoutuu tai ajautuu jopa lasol/käsidesilinjalle..vaikka yläasteen luokilla ekat juomingit, ei siinä tule mieleen, että jotkut meistä tähän kuolee tai tulee kärsimään juomisestaan hyvin paljon.

Kannustan kaikkia pitämään kiinni omasta elämästä, terveydestä ja hyvinvoinnista. Olipa nykyisen tai entisen juopponsa kanssa tekemisissä on hyvä muistaa, että parempi, että se yksi tuhoaa itsensä kuin että tuhoutuu koko perhe. Kun antaa vuosia kohdella itseään huonosti, aikamoisia haavoja jää sieluun, huono malli lapsillekin, eikä se sitä juoppoakaan pelasta.. kaikilla meillä valuu tiimalasin hiekka koko ajan, eikä sitä aikaa takaisin saa. On siinä tai lähtee, niin pidetään kiinni omistakin jutuista ja onnesta.
pohdiskelija_
 

Re: Miten paljon alkoholistin vierellä elävä supistaa omaa e

ViestiKirjoittaja raakku » 11.6.2018 15:07:53

Sehän tässä on ihmeellistä että mieheni on sairastanut syövän joka on vahvasti tupakan/alkoholin aiheuttama. Tai ainakin yksi syyllisistä. Luusisi olevan onnellinen kun on saanut jatkoajan. Mutta ei. Kun elämä on niin kurjaa ja kamala perhe ettei selvänä pysty elämään :evil: Kuulostan varmaan katkeralta ja sitä nyt varmaan olenkin. Pitää lähteä sitä purkamaan jonnekin. Minä niin vihaan juoppojen koko olemusta. Tuossa parvekkeen alta pari sellaista käveli ja yök, mitkä vihan aallot. Vielä pitäisi paapoa ja hoivata pikku kullanmuruja :oops: Hups.Tälläinen päivä. Olen pahoillani jos kuullostan kovalta. Olen minäkin joskus ollut ihan mukava. Tuntuu vaan etttä kun kakkaa tulee niskaan, omatkin tunteen muuttuvat kyyniseksi. Viime viikonlopun pettymys oli taas liikaa. Alkaa ämpäri läikkyä ns.yli. Töissä itketti ja harmitti. Katselin pikkuisia muksuja ja mietin mikä tekee noistakin joistain narkomaaneja tai juoppoja.
raakku
 

Re: Miten paljon alkoholistin vierellä elävä supistaa omaa e

ViestiKirjoittaja Laventeli » 11.6.2018 15:35:04

Alkoholistin kanssa eläminen on todella kuluttavaa. Oma elämänpiiri kutistuu eikä voi itsekään olla sellainen kuin on. Silloin kun on ollut selvä kausi ja ollaan syöty hyvin tai saunottu ja on niin tehnyt mieli ottaa se lasi hyvää viiniä tai kylmä siideri niin olen jättänyt ottamatta tukeakseni puolisoa. Varmaan se hänelle olisi sopinut ja on niin sanonutkin, mutta ihan periaatteesta olen halunnut niin tehdä.
Laventeli
 

Re: Miten paljon alkoholistin vierellä elävä supistaa omaa e

ViestiKirjoittaja pohdiskelija_ » 11.6.2018 15:54:26

Niin kyynistyyhän siinä. On itsekin pahalla päällä ja kenties purkaa sitä syyttömiinkin.
Minähän siis olen eronnut ja oloissani on valtava ero, jos olen liikaa tekemisissä entisen puolison/ikävän äitini kanssa verrattuna siihen kun en ole. Kaikki joille suinkin onmahdollista tehdä pieni irtiotto tms, suosittelen sitä. Kun itse näkee, miten olo muuttuu ja ilo palaa, itkut ja kiukku hälvenee, niin on parempi vertailukohta siihen, mitä elämä voisi esim eron jälkeen olla.
Päätöksensä voi tehdä ihan oman kokemuksen ja tiedon perusteella. Viikkokin ilman juomisen katselua ja ilman koko ihmistä rentouttaa. Niitä kannattaa järjestää itselleen vaikkei eroakaan.. vähän kuin lomia omaishoitajallekin jaksamista parantamaan.

Mulla ikävien tapahtumien tai tapaamisten jälkeen syke alkaa heti laskea ja mieli tyyntyä, kun alkaa jo matka kotiin ja kilometrejä tulee väliin. En kaikkia raskaita ihmissuhteita ole kokonaan katkaissut, mutta annostelen yhteydenpitoa jaksamisen mukaan. Masentuu itsekin, jos kuuntelee jatkuvaa kitinää, aina muka vituttaa ja stressaa ja mikään ei ole hyvin vaikka elämäntilanne olisi mikä... sama muuten on eläminen masennusta sairastavankin kanssa (tai muistisairaan), omaa jaksamista on mietittävä, ettei kohta ole yhden sairaan sijasta kaksi sairasta.
Itsestä huolehtiminen ei ole itsekkyyttä vaan hyvä asia kaikkien osapuolien kannalta.
pohdiskelija_
 

Re: Miten paljon alkoholistin vierellä elävä supistaa omaa e

ViestiKirjoittaja Pieni nainen » 11.6.2018 18:31:09

Raakku.
Kyllä se elämä puristuu sen alkoholistin ympärille. Ainakin minulla kävi niin. Nykyään tuntuu, että en edes kunnolla tiedä ja tunne itseäni. Saapi tässä sitä omaa itseään etsiä, kun olen sen hukannut vuosia sitten. Alkoholistin luolta päädyin toisen alkoholistin luo....mutta silti en osaa katua, kun ei minulla muuten olisi noita lapsia.

Pohdiskelija.
Oletko kauankin sitten eronnut? Jos saa kysyä? Miten sinulla lähti elämä sujumaan yksin? Itselläni juuri meneillään ja välillä tuntuu kaikki toivottomalta ja välillä valoisalta. On tämä kyllä melkoista elämää. Tosin parempaan menossa pienin askelin.
Pieni nainen
 

Re: Miten paljon alkoholistin vierellä elävä supistaa omaa e

ViestiKirjoittaja pohdiskelija_ » 11.6.2018 21:47:01

Pieni Nainen, olen eronnut reilut 3v sitten.. Eihän se heti suju. Toisekseen olen itsekin paennut ongelmiani yhdellä sun toisella toimimattomalla tavalla, tämä ongelmaisten "pelastaminen", nuoruuden syömishäiriö, omakin alkoholinkäyttö ei ollut aina ihan järkevää, suorittaminen/täydellisyyden tavoittelu jne.
Luulen, että joidenkin asioiden kanssa saan vielä tehdä töitä. Ihmissuhteissa alan liukua liian helposti juuri auttajan/terapeutin/hoivaajan roolin jossen ihan tietoisesti vältä sitä, eli en ala tarjoutua liikaa siihen.
Mutta toisaalta monilla on jonkinasteinen keski-iän kriisi, jossa elämää miettii uudelta kantilta. Ei itseään kannata soimata vääristä valinnoista, vaan koittaa tehdä uusia, tähän hetkeen paremmin sopivia. Tulee usein tarve vaihtaa alaakin ja kouluttautua lisää. Kakskymppisenä ajatteli sillä päällä ja teki ne valinnat, mitkä teki. Näki mitä tuli, on oppinut ja nykyisellä järjellä tekee päätökset nyt.

Mietin itse, mistä nautin lapsena ja nuorena ja virittelin niitä harrastuksia uudestaan. Sekin voi olla alku löytää itsensä, jos on vähän ajautunut toisen ihmisen elämän sivuhenkilöksi, eikä ole oikein oman elämänsä päähenkilö.

Hankalissa ihmissuhteissa kutistuu ja alkaa tuntea itsensä jotenkin mitättömäksi, viinakin menee ohi oman puolison silmissä. Mutta muualla voi ollakin arvostetumpi. Jossain harrastuksessa saakin osakseen ystävällisyyttä. Elämässä saisi olla muutakin kuin se alkoholisoitunut puoliso, silloin näkee paremmin sen, että hänen mielipiteensä on yksi ja joku muu ajattelee (minusta) toisin, niin se ilkeys/välinpitämättömyys ei saa niin suurta painoarvoa.

Kyllä se olo varmaan kaikilla seilaa. Ennen tuota eroa, muutin siis useamman kerran pois ja takaisin. Ei se toiminut tietenkään. Olisiko vuodenkierto vähintään vaikeampaa? Käydä läpi kaikki vuodenajat ja juhlat.. tulee aina mieleen hyvät ja pahat niihin liittyvät jutut ja se että nyt se ihminen ei ole tässä mukana.. toki helpotustakin, kun kukaan ei juomisellaan pilaa tunnelmaa. Mutta haikeuttakin tietysti. Onhan jotakin kuollut, sitä parisuhdetta ei ole ja hyvässä uskossahan ne aloittaa, että olisimme onnellisia ja luopuminen niistä onnistumisen haaveista on kipeää.
Mutta samalla luopuu siitä jatkuvasta stressistä, pettymyksistä ym ja tuleehan iloa elämään päivä päivältä lisää. Sulla on lapsetkin ja voimia riittää enemmän heihin ja itsestäsi huolta pitämiseen. Mies itse jos haluaa apua, hän hakekoon sitä sitten aikanaan itse. Sama munkin entinen puoliso. Ja jos haluaa juoda itsensä hautaan, sitä ei kukaan pysty estämään, vaikka tekisi mitä, uhraisi oman elämänsä. On helpompi elää, jos sen pystyy hyväksymään.
Kirjastot on muuten täynnä hyviä kirjoja, joista saa apua siihen itseensä tutustumiseen ja vähän selvyyttä siihenkin, miksi on toiminut niinkuin on toiminut ja avaimia muutokseen. Siinäkin siirtyy katse vähän oman elämän suuntaan ja pois vanhasta.
pohdiskelija_
 

Re: Miten paljon alkoholistin vierellä elävä supistaa omaa e

ViestiKirjoittaja raakku » 12.6.2018 08:07:51

Niin, eihän nämä meidän läheiset pelkkiä juoppoja ole. Voivat olla myös ihania ja rakastavia. Jos juominen jatkuu pitkään, muuttaa toki persoonaa. Jonkinlainen kireys on kyllä alunperin :?: Myöhemmin kuivahumala aiheuttaa sitä kireyttä. Mietin milloin olen miehen nähnyt viimeksi nauravana ja vapautuneena. Siis selvin päin. Ei tuota kyllä naurata humalassakaan. Tulossa on veljen syntymäpäivät ja joko menen yksin tai saa ottaa antabusta. Näitä juhlia ei kyllä pilaa! Nyt kun olen ollut yksin, niin huomaan että ei panta kiristä päätä. Tänään tulee kotiin, saa nähdä mitä siitä tulee.
raakku
 

Re: Miten paljon alkoholistin vierellä elävä supistaa omaa e

ViestiKirjoittaja Nalkuttava akka » 12.6.2018 12:18:40

Minä yritin tuossa miehelleni juuri selittää selvällä suomen kielellä (nyt kun taas vähäksi aikaa selvisi), että jatkossa aion lähteä viikonloppureissuille, retkeilemään ym. yksin, jos hän ryyppää. Olen toki joskus näin tehnytkin, mutta liian usein jäänyt kotiin masentumaan myös. Selvin päin mies sanoo, että totta kai saan mennä, mutta nyt jo tiedän, että se on toinen ääni kellossa sitten. Olen mulkun perässä ja toisen kanssa ja kotiin ei ole enää tulemista. Mutta olen luvannut itselleni, että tästä eteenpäin aion antaa miehen juomisen vaikuttaa omiin menoihin mahdollisimman vähän. Se on hänen valintansa, jos haluaa viettää kauniin kesäviikonlopun kännissä/krapulassa sohvalla. Kyllä minun korvat kestää sättimistä kuulla, ne on tottuneet.

Nuo juhlat onkin aina kinkkisempi juttu. Ihana lähteä tilaisuuteen, jossa on alkoholia tarjolla, kun ei koskaan tiedä sammuuko ukko jonnekin vai alkaako vain kännissä rähjätä minulle ja haukkua kaikkien kuullen. Olisihan se joskus kiva lähteä vaikka terassille ottamaan muutama itsekin, mutta siihenpä se mielenkiinto loppuu, kun tietää mitä siitä taas voi seurata (ja yksin tai jonkun kaverin kanssahan en voi lähteä, koska heti hyppään jonkun toisen miehen matkaan, kun herra itse ei ole vahtimassa).
Nalkuttava akka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 131
Liittynyt: 23.5.2018 20:02:16

Re: Miten paljon alkoholistin vierellä elävä supistaa omaa e

ViestiKirjoittaja Laventeli » 12.6.2018 12:22:27

Minusta on ihana ajatella, että alkoholisti ei pilaa minultakaan enää yksiäkään juhlia tai yhtään juhlapyhää. Ei tarvitse bileissä miettiä juoko minkä verran pohjia, juoko liikaa (joisi kuitenkin), sammuuko, mokaako itsensä ja nolaa minut samalla jne. Tai kuinka krapulaisena ja kireänä on sellaisissa sukujuhlissa, missä ei oteta alkoholia (olettaen, että olisi päässyt lähtemään humalaltaan sellaisiin).
Laventeli
 

Re: Miten paljon alkoholistin vierellä elävä supistaa omaa e

ViestiKirjoittaja raakku » 12.6.2018 18:49:50

Niin, juhlat menee pilalle ja monta viikkoa ennen juhlia on jo hermona. Lisäksi "juhlat" jatkuu seuraavana aamunakin. ja sitä seuraava... Ei ole hauskaa, todellakaan. Tykkään itse ottaa pari sidukkaa tai viiniä, mutta mies alkaa vinoilemaan että minähän se alkis olenkin. Mielelläni iloisessa ja fiksussa seurassa joskus muutaman ottaisin. Miehen kanssa se on vain "rähinäviinaa". No, eipä tule kaloreita alkoholista :lol:
raakku
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa