Olet täällä

Vaikeaa rakkautta

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja Merja » 9.5.2019 14:43:40

Hei Miner,
on todella hienoa, että olet asettanut selvät rajat juomiselle ja mitä siitä seuraisi. Usein selvien pelisääntöjen kertomista pelätään, turhaan. Puhumattomuus tuo vaan lisää ongelmia. Rajat on rakkautta.
Merja
KokeNet vertaiskeskustelija
 
Viestit: 19
Liittynyt: 19.2.2019 09:18:26

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja miner » 15.8.2019 18:38:09

Huoh. Pakko avautua täällä kun en tätä voi kellekään muulle kertoa. Emäntä lähti sunnuntaina työreissulle ja ratkesi juomaan maanantaina. Hänet raiskattiin kun oli palaamassa baarista. Tänään pystyi vasta kertomaan ja huomenna käy kuulemma vielä laitoksella ja tulee sitten kotiin. Tuntuu ihan hirveältä. Epätodelliselta. Kuinkahan pahalta hänestä tuntuu. Nyt vasta pystyn itkemään kun sain sanottua tämän.

Nyt ollaan siinä pisteessä että jos vielä juo niin mun on pakko lähtee pysyvästi pois. Jos ei työpaikan menetykset tai lapsen huostaanotot saa lopettamaan niin jospa tämä saisi? Meinaan että jos ei tämä saa niin sitten ei mikään ja kaikki toivo on turhaa. En syytä tietenkään häntä tästä, vaan syytän alkoholia ja sitä paskiaista. Jos ei olisi juonut niin ei olisi tätä tapahtunut. Se on kuitenkin fakta. Huomenna tulee meille 2 vuotta seurustelua täyteen. Vaikka tässä on ollut paljon tätä paskaa niin kuitenkin paljon enemmän on ollut hyvää kuin huonoa. Hyvää vuosipäivää meille..

Voisitteko rukoilla hänelle raittiutta?
Just do it
miner
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 19
Liittynyt: 30.6.2018 17:56:14
Ollut raittiina

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja Vieras » 16.8.2019 07:52:38

Onpa hankala tilanne taas teillä? Muuttikos hän luoksesi asumaan, kuten aiemmin taisit kirjoitella? Juova nainen on aina jotenkin haavoittuvaisemmassa asemassa kuin miehet ja riski noille törkeille teoille kasvaa. Jotkut paskiaiset ihan vaanii humalaisia uhreja, joiden kyky puolustautua on huonompi.

Juominen ei välttämättä lopu mihinkään. Osa alkoholisteista kuolee sairauteensa ja on vaikeaa ennustaa iten kenellekin käy. Itsensä tietty voi pelastaa, toista ei. Johonkin ketjuun joku lisäsi niin hienon mietteen joka menee jotensakin näin: "Josain vaiheessa on päätettävä menettääkö rakastettunsa vai mielenterveytensä, sillä vaikka kuinka rakastaa toista, häntä ei pysty pelastamaan itseltään". Täytyy katsoa uudestaan, josain näistä viimeaikoina aktiivisista kotilanavan ketjuista se oli.

Uskon jonkinlaiseen porttiteoriaan niin alkoholistin kuin läheisen kohdalla. Siis tavallaan aina sitä ajattelee, ettei tämän pahemmaksi voin mennä ja enempä en jaksa tai siedä, niin silti askel askeleelta ajautuu aina kammottavampiin tilanteisiin joko päihteensä tai päihteitä käyttävän läheisen kanssa..

Hassua muuten, että itsetuhoisessa juomisessa on ulospäin mulle ainakin jotenkin semmonen maku, että ihminen suorastaan vihaa itseään ja jotenkin tahallaankin jollain tasolla haluaa tuhota itsensä, ei anna itselleen mitään hyvää, aivan kuin ei ansaitsisi mitään hyvvää. Mistä ihmeestä se kumpuaa, onko menneisyydessä jotain ankeaa vai onko kyse pelkästään alkoholismista?

No jos muuta ei enää voi, rukoilla voi.
Vieras
 

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja miner » 16.8.2019 16:30:38

Vieras kirjoitti:"Josain vaiheessa on päätettävä menettääkö rakastettunsa vai mielenterveytensä, sillä vaikka kuinka rakastaa toista, häntä ei pysty pelastamaan itseltään".


Hyvin sanottu. Pitäs laittaa seinälle toi. Joo muuttihan se. Ei tainnut olla kovin viisas ratkaisu vaikka paljon hyviä viikkoja meillä nyt ollut. Kerran jo tullut tänne humalassa ja taas annoin mahdollisuuden vaikka olin päättänyt että ero tulee jos sen tekee. Porttiteoria. Totta.

Tää tilanne on muuttunut vielä sairaammaksi tänään. En edes enää tiedä onko häntä raiskattu vai onko vain pettänyt ja sitten keksinyt mahd. tautien ym. takia tuon raiskauksen. Niin oudolta tämä nyt tuntuu. On käynyt hotellissa (siis ei itse majoitu siellä) baarin jälkeen, vaikka väittää että ulkona baarin jälkeen raiskattu. Ja kiistää sen käynnin vaikka sen varmasti tiedän todeksi. Ja eikö luulisi että jos nainen raiskataan oudossa kaupungissa hän tulisi heti kotiin eikä jäisi sinne ryyppäämään vielä useaksi päiväksi? Uskaltaisiko hän siellä käydä ulkona syömässä? Niin on tehnyt.

On tämä sairasta. Nyt siis toivon täällä että oma rakas puolisoni on raiskattu ettei tarvitsisi jättää häntä? Huh huh. On tämä mennyt sairaaksi. No. Huomenna hänellä loppuu ainakin majoitus missä nyt on (työn puolesta) niin jos routa porsaan ajaisi kotiin ja totuus selviäisi. Näyttää kyllä pahalta. Ja tuntuu. Ei auta liikunta ei mikään. Kokoajan vaan mielessä tämä.
Just do it
miner
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 19
Liittynyt: 30.6.2018 17:56:14
Ollut raittiina

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja luottamus » 16.8.2019 17:10:21

Hei Miner!

Tarinasi on mielenkiintoinen, vaikkakin surullinen. En halua antaa ohjeita, mutta ensimmäisenä tuli mieleen, että yritä päästää irti hänestä henkisesti, jotta saisit itse mielenrauhan. Tarjoa auttavaa kättä, jos hän ei tartu siihen, sille ei voi mitään. Niin kuin olet tehnytkin, ei tarvitse kääntää selkää, mutta ei tarvitse myöskään lähteä mukaan, vaan elää mahdollisimman paljon omaa elämää.

Itse olen raitistunut 2008, olin 20v. alkoholisti. Ero tuli 2011 ja olin kahdeksan vuotta yksin lasten kanssa. Keväällä tapasin miehen ja ensimmäistä kertaa vuosiin ihastuin/rakastuin. Kun taudin kuvan tiedän, jo kahden viikon päästä hän antoi tietämättään merkkejä olevansa holisti. Vaikkei sitä myönnäkkään itse.

Hän on tissutellut kaljaa koko kesän noin 5-6/7 päivää viikossa. Ei ole väkivaltainen, eikä muutenkaan aiheuta harmia humalassa. On jopa miellyttävämpi kännissä, kun selvinpäin on sitten hampaat irvessä ja pahantuulinen. Elämä on muutenkin hyvin negatiivistä, tuntuu, että joka asiasta tekee ongelman.

Ongelma on se, että hän ei ymmärrä normaalia puhetta, eikä muista mitään. Mitään ei voi sopia, kun ei tiedä, missä kunnossa hän on. On joko kännissä tai tärisee krapulassa. Olen sanonut, etten mahdu hänen ja kaljapurkin väliin. Hän ei näe asiaa niin. Mielestään saa putken poikki ja kehuu sillä, kun pystyy yhden päivän tärisemään ilman kaljaa.

Yhtenä päivänä tuli viesti "yritän selviytyä, juon kaljaa" :D :D :D

Voimia ja viisautta sinulle.
Häkkilinnusta vapauteen
luottamus
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 46
Liittynyt: 22.5.2011 14:44:22

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja Vieras » 16.8.2019 17:14:51

Alkoholismiin liittyy valehtelu ja jälkien peittely. Omassa suhteessani olin lopulta tulla hulluksi, kun en enää tiennyt mikä on totta ja mikä ei. Näet yhtä, toinen väittää ihan toista. Uskot, epäilet ja yrität uskoa. Mä en jaksanut.
Porttiteoriaani liittyen olen itse mennyt koko ajan pidemmälle, venyttänyt rajojani liki hulluuteen saakka, kunnes tajusin, että oikeasti hajoan ja sitten meitä tuhoutuu kaksi.

Valehtelu suututtaa eniten olkoon miten sairauden oire. Se luikurimainen yritys pelastautua ja vastuuta ei kanneta mistään. Aloin pelätä itseäni, että oikeasti lyön ex-miestäni.. että edes se valehtelu ei lopu ja olen kusetettava kynnysmatto. Onhan se rehellisyys järkevän ja toista kunnioittavan suhteen ensimmäinen edellytys. Jossei sitä ole, ei ole mitään.

Pidä huolta itsestäsi, pelkkä jatkuva stressi aiheuttaa terveysongelmia, eikä juoposta ole sitten auttajaksi. Hän häipyy ja juo jossain. Näin meillä kävi. Virheitään ei ole tarpeen murehtia tai itseään niistä suomia. Sinä olet luottanut, antanut mahdollisuuksia, toinen ei oikein ole osannut niitä arvostaa. Minä luulisin, että raiskattu tulisi kotiin ja olisi juomatta ainakin tovin, ei tuo toiminta mun näkökulmasta uskottavaa oikein ole, mutta mistä sen tietää. joka tapauksessa jatkuva kaaos on aika raskasta.

Voimia nyt mitä sitten päätätkin tehdä.
Vieras
 

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja Miner (ei toimi kirjautuminen) » 16.8.2019 19:53:30

Kiitos taas vastauksista. Sehän tässä vaikeaa on kun se stressi ei ole jatkuvaa. Hän oli nyt kuukauden täysin juomatta, sitä ennen kaksi kuukautta. Se aika noiden ratkeamisten välillä on ihan älyttömän hyvää. En ole oikeasti koskaan ollut niin onnellinen kuin olen hänen kanssaan. Ihan kaikki on silloin hyvin. Tai ainahan se pieni pelko on läsnä että milloin ratkeaa, mutta sitä en kutsuisi todellakaan stressiksi.

Pelkään nyt huomista. Tuleeko hän humalassa? Tuleeko hän ollenkaan? Onko hän pettänyt vai onko hänet raiskattu? Miten suhtaudun?

Oliskin niin että joisi jatkuvasti. Silloin pystyisin lähtemään pois helpommin.

On ollut kyllä ehdottomasti vaikein päivä vuosikausiin. Mutta tästäkin on selvitty, kohta sänkyyn nukkumaan ja sitten koittaa päivä uus. Kiitos teille kaikille jotka viitsivät juttujani lukea ja kiitos varsinkin niille jotka viitsivät kommentoida. Saan paljon voimia täältä!
Miner (ei toimi kirjautuminen)
 

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja miner » 17.8.2019 11:36:51

Eipä tullut vielä tänään kotiin. Oli sentään sen verran tolkuissaan että pystyimme puhumaan. On hänet raiskattu. Huomenna tulee kotiin kun on pakko (ei ole enää paikkaa missä juoda). Tuskin hän ilosta siellä juo. Varmasti ihan sairaan paha olo ja ei muuta keinoa sen helpottamiseen tiedä kuin juomisen. Alkuviikosta sitten käy poliisilaitoksella kuulusteluissa kun eivät ole voineet häntä humalan takia vielä kunnolla kuulla.

Nyt teen pyhän päätöksen että jos vielä kerrankin juo niin sitten on kaksi vaihtoehtoa: ero tai välittömästi myllyhoitoon. Tiedän että raittiutta hän haluaa. Ei muuten olisi käynyt 3 kertaa hoidossa. Ehkä tauti vaatii kovempia keinoja. Ehkä ei auta sekään hoito, mutta sen kortin vielä katson (jos siis suostuu sinne menemään). Jos se ei auta niin sitten minun on mentävä eteenpäin ja hyväksyä että hänen kanssaan en yhteistä elämää saanut.

Luultavasti hiljenen taas seuraavaan kriisiin asti. Voimia teille kaikille jotka kamppailette tämän asian parissa. Pitäkää huolta itsestänne! Voimia!
Just do it
miner
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 19
Liittynyt: 30.6.2018 17:56:14
Ollut raittiina

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja Laventeli » 17.8.2019 20:48:05

Hei Miner,
harmillista kuulla puolisosi tilanteesta. Viimeisen vuoden aikana vaikken palstaa lukenut, mietin joskus miten sinulle ja puolisollesi kävi. Jäit mieleeni, koska olet ensinnäkin yksi harvoista miehistä täällä ja toiseksi koska olet itse selättänyt riippuvuuden. Varmaan katsot asiaa siksi vähän eri kantilta. Toivon, että tilanteeseesi löytyy ratkaisu. Jaksamista sinulle!
Laventeli
 

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja miner » 17.10.2019 14:12:42

Pieni päivitys. 2 kuukautta mennyt ja emäntä on edelleen raittiina. Kertoi päättäneensä että kokeilee vuoden raittiutta ja katsoo sitten että tekeekö mieli vielä juoda. Itse kun raitistuin muistan tehneeni saman päätöksen. Ei tehnyt vuoden jälkeen mieli. Mulla on nyt varovaisen positiivinen mieliala tästä. Alkaa tuntua siltä että tuo raiskaus oli hönen pohjansa ja nyt on matkalla ylöspäin. Vielä ahdistaa usein, mutta ei ole ollut näin toiveikas olo pitkiin aikoihin.
Just do it
miner
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 19
Liittynyt: 30.6.2018 17:56:14
Ollut raittiina

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja Vieras » 17.10.2019 15:51:38

Hei!
Onpa hienoja kuulumisia nyt!
Jospa todella pohja oli tuo ja vuosi raittiina toteutuu ja sen jälkeenkin yhteiselo raittiina jatkuu!
Tuo pohja ja oman halun löytyminen on nyt avainasiat.
Vieras
 

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja Vieras* » 3.11.2019 23:35:39

Itsellä kolme vuotta alkkiksesta erosta. Edelleen ollaan hänen kanssa yhteyksissä, viestitellen ja välillä jopa soitellen. Kiva täällä välillä lueskella miltä kaikelta säästyy kun ei näe, saati asu yhdessä hänen kanssaan. Kiitos kaikille kirjoittajille ❤️.
Vieras*
 

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja kevät tulee » 5.11.2019 21:52:55

Voi Miner, toivottavasti sun emäntäsi raittius pitää, ja jonain päivänä hän voi olla elämästään sinulle kiitollinen. Itse lukeudun noihin vuosikausia "uskoneisiin", eikä loppua näy. Tuon porttiteorian allekirjoitan myös meidän läheisten kohdalla täysin. Meillä kyllä aina mennyt huonot ja hyvät ajat kausittain, mutta oikein kun miettii, niin on niitä huonoja, ja paljon, joskin toki hyviäkin..eikai tässä muuten oltaisi. Meillä ei varsinaisia kuntoutusjaksoja ole takana kuin yksi, ja sekin naurettavan lyhyt, joten siihen sitä on kai jaksanut tuudittautua, että se viimeinen kortti on vielä olemassa. Tuohon jatkuvaan huoleen halusin omalta kohdalta sanoa vähän samoin kuin muillakin vastanneilla, että ei sitä saa kytkettyä pois, vaikka kuinka koittaisi ajatella, että en mahda tälle mitään. Enkä usko, että huoli poistuu, vaikka erottaisiinkin. Mietin tänään, että ehkä me päihderiippuvaisten puolisot ollaan jotenkin erityisen välittäviä ja huolehtivaisia, vai onko elämä vaan muokannut meidät niin..en tiedä. Ennen pelastin puolisoani jatkuvasti, hain milloin mistäkin, että vaan saisi putken poikki, enää en ole tehnyt sitä aikoihin ja aina se on routa porsaan kotiin lopulta ajanut. En oikeastaan enää jaksa estelläkkään lähtemästä, koska ei se sitä kuitenkaan estä, humalassahan se siinä vaiheessa jo on, vaikka onkin juonut vain pari kaljaa ja hyvä kun selvän saa..lennokkaista jutuista ainakaan. Valehtelu siis on hyvinkin tuttua, ja oma alkkikseni onkin joskus sanonut hyvin, että ajattelee että voi juoda vain vähän, kukaan ei huomaa ja se jää siihen, mutta myös pelkää, ettei vaan kukaan esim. veisi niitä juomia, jos kertoo totuuden. Näinhän se on, valehtelee läheisten lisäksi myös itselleen..että muka kykenisi kohtuukäyttöön, tai hiukan ottamaan rentoutuakseen. Ja kun ei myönnä, ei voi kellään olla mitään valittamista aiheesta. Olen kyllä lukuisia kertoja sanonut, että valehtelu asiaa vain pahentaa, mutta siinä vaiheessa himo on jo niin suuri, että ne suojelee rakkaintaan, alkoholia. Ja se raastavin vaihe, kun huomaat pienistä asioista, että jumaliste, taasko mennään, ja toinen silmät kirkkaina väittää, että ei, en ole juonut..alat jo hetken epäillä itseäsi, että ehkä se puhuukin totta, ja seuraavassa käänteessä ja täysin pleksit. Se loputon kissa-hiiri-leikki "ootko juonut" "no en oo", vähän varovasti kattelet ja tarkkailet.. ja tiedät kyllä miten asiat on, mutta et ehkä itsellesikään halua myöntää..se on se, mitä ei jää ikävä, jos joskus uskallan irti päästää! Meillä tilanne siinä mielessä ikävä, että talo on minun, puoliso työtön ja jos jotain asunto-asioita aletaan miettiä, niin tiedän, että se olen minä joka kaiken järjestää..eikä toista nyt vaan voi pihallekkaan heittää. Ois niin paljon helpompi itse lähteä, tai niin olen aina antanut itseni ajatella. Mutta ehkä ajan kanssa asiat järjestyy! Ja aina myös ajattelen ja tulen aina ajattelemaan, et kukaan ei pahuuttaan juo tai sairastu päihderiippuvuuteen! Voimia taisteluihin teille jokaiselle! Tänne kirjoittaminen todella auttaa! ♡
kevät tulee
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 12.3.2019 22:37:32

Edellinen

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa